Let the rain fall down and wash my dreams

//Tänne joku Wiin seuraksi. Ja tytön ulkonäkö onpi tässä ^^//

Oli iltapäivä, pilvinen sellainen. Whitney Cantwell oli päättänyt lähteä ulos silläkin uhalla, että alkaisi sataa vettä. Tyttö ei kävellyt, vaan liikkui tottuneesti skeittilautansa kanssa saaden vastaantulevat mummot huutelemaan peräänsä ties mitä. Wii ei todellakaan jaksanut kuunnella vanhusten valituksia, osasi hän heidät kuitenkin kiertää, jos nämä nyt eivät tahallaan alkaneet eteen hyppiä.
Whitney hiljensi vauhtia. Kadulla oli nyt niin paljon väkeä, että hänen oli joko pysähdyttävä tai kierrettävä autotien kautta. Wii valitsi kiertämisen ja pääsi ohi kunnialla. Ainakin melkein, sillä takaa tuleva auto tööttäsi hänelle. Tyttö ei välittänyt siitäkään vaan jatkoi matkaansa. Hän ei oikein tiennyt mihin olisi mennyt, kunhan vain huvikseen pörräili kaupungilla. Ehkä olisi ollut sittenkin parempi jäädä kotiin tekemään läksyjä?

Whitney sai taas hyvän vauhdin ja kääntyi sitten eräälle sivukujalle jatkaen vielä matkaa. Viimein tyttö pysähtyi. Hän oli nyt tullut alueelle, jossa yleensä liikkui kummaa sakkia. Kerran hän oli päässyt todistamaan katutappelua, eikä hän todellakaan halunnut nähdä enää toiste mitään vastaavaa. Tyttö ei ollut edes tajunnut tulevansa kohti paikkaa, mutta siellä hän nyt kuitenkin oli ja paikka vaikutti melkein pelottavan autiolta. Mutta mitäpä siellä muka keskellä päivää tapahtuisi? Hän voisi kai ihan hyvin jäädä sinne skeittaamaan, kun ei tiennyt mihin suuntaan olisi matkaansa jatkanut. Takaisin päin hän ei vielä menisi, mutta edessä päin saattoi olla ties mitä. Ehkä jopa hänen isoveljensä vankilatuttuja? No, ihan sama. Nyt hän jäisi paikalle, vaikka arvelikin, ettei siitä välttämättä seuraisi mitään hyvää.
Whitney teki pari ollieta, katu tuntui juuri sopivalta siihen tarkoitukseen. Hän todellakin jäisi tänne, kun ketään ei ollut häiritsemässä. Hänhän voisi vaikka opetella uusia temppuja joita sitten myöhemmin esittelisi kavereilleen. Saisi ainakin harjoitella ihan rauhassa!

Ellinor rullasi loivaa alamäkeä alas lautansa kanssa. Tyttö hallitsi laudan hyvin ja kierteli vastaan tulevia ihmisiä taidokkaasti, vaikkakin monet jäivät huutelemaan tämän perään kun ohitus oli mennyt turhan täpärälle. Ells alkoi jarrutella vauhtiaan alamäen loppuessa ja hyppäsi pois laudan päältä mäen alapuolella. Taivas oli tumma ja tuuli oli epämukavan pistävä. Skeittari painoi lippiksensä paremmin päähänsä ja siirsi hiuksiaan pois silmiensä edestä. Lauta rullasi vähän matkaa edellä ja Ells joutui ottamaan muutaman juoksuaskeleen saadakseen sen kiinni ennen seuraavaa alamäkeä. Ells oli lähtenyt skeittaamaan koska oli allapäin, ja laudan päällä tyttö sai uutta voimaa ja tunsi itsensä iloisemmaksi heti kun seisoi rakkaan lautansa päällä. Tyttö ei ollut kiinnittänyt huomiota minne oli lähtenyt, vaan vast nyt huomasi ajautuneensa vähän pelottavan näköiselle alueelle. Talot olivat päässeet vähän ränsistymään ja tägejä löytyi melkein jokaisesta seinästä. Samapa tuo, Ells mietti ja hyppäsi takaisin lautansa päälle ja potkaisi vauhtia.

Iso valkoinen t-paita ja farkkusortsit eivät olleet paras valinta tähän säähän, mutta Ellsiä ei jaksanut kiinnostaa. Hän potki vähän väliä lisää vauhtia ja ajautui sivukujalle väistäessään isoa nuorisoporukkaa. Pieni katsaus ympärille sai tytön huomaamaan jonkun skeittaavan vähän kauempana. Tuntematon skeittari teki temppuja onnistuneesti ja Ells potkaisi laudan käteensä ja lähti kävelemään tuota kohti. Lähempänä hahmoa Ells tunnisti tuon tytöksi jonka oli nähnyt koulussa muutamaan otteeseen. Eihän siinä ollut mitään menetettävääkään jos Ells menisi tämän kanssa juttelemaan, uudet tuttavuudet eivät koskaan olleet haitaksi. Hitain askelin Ells raahasi ohutpohjaisia valkosia (tai no, joskus ne ainakin olivat olleet valkoiset) kangaskenkiään katua pitkin. Ells jätti kuitenkin pienen etäisyyden ennenkuin huikkasi mitään. "Hey, komee ollie" Ells sanoi viitaten tytön tekemiin temppuihin. Pieni hymykin hiipi Ellsin huulille, eipä hän ollut pahemmin koulun muille skeittareille ennen puhunut.

// töks töks tekstiä, älä kuole :3

Wii nautti skeittaamisesta. Hän unohti hetkessä sen, että paikka oli niin kamalan oloinen, juuri sellainen, jossa hänen isoveljensä oli viettänyt aikaa ennen kuin joutui linnaan. Wii ei ollut lainkaan tyytyväinen veljensä touhuihin, mutta itsehän tämä sai päättää asioistaan, olihan tämä aikuinen mies. Tai ainakin täysi-ikäinen, ei Whitney olisi veljeään osannut sanoa kovin aikuismaiseksi, siitä tämä piti käytöksellään kyllä huolen.
Whitney teki yhden kickflipin, jonka jälkeen hän vain rullaili laudallaan pientä ympyrää, kunnes teki taas muutaman ollien.
Sitten tyttö kuuli, kuinka joku kehui hänen ollietaan. Se nyt ei ollut mikään vaikea temppu, ainakaan hänelle. Nuoremmat sisaruksetkin saisivat oppia tempun, mikäli hän saisi asiasta päättää.

"Kiitti!" Wii huikkasi ja pysäytti lautansa, jääden seisomaan yhä sen päälle. Hän silmäili paikalle tullutta skeittarityttöä, jossa oli kyllä jotakin tuttua. Taisi olla myös Astonin oppilaita, ellei hän nyt sitten ihan väärin muistanut.
"Toi nyt oli vaan tollanen helppo temppu, ei siinä nyt mitään erikoisen hienoa ole." Wii sanoi vaatimattomasti, vaikka tiesikin, etteivät kaikki tienneet edes mikä ollie oli. Hän oli nähnyt joskus joitain teinityttöjä, jotka olivat puhuneet olliesta, koska olivat yrittäneet iskeä erään skeittaripojun. Ja nuo tytöt eivät olleet tajunneet, että poika oli juuri tehnyt ollien, vaan pyysivät tätä tekemään sellaisen.
"Ootko sä muuten Astonissa?" Wii kysyi saadakseen aikaiseksi jonkin näköistä keskustelua. Oli mukavaa saada seuraa toisesta skeittarista, varsinkin kun oli itse niin skeittaustuulella, ettei muu seura varmaan olisi edes kelvannut.

//No tästä ainakin tuli ihan kökköstä luettavaa...//

"Toi nyt oli vaan tollanen helppo temppu, ei siinä nyt mitään erikoisen hienoa ole." tyttö vastasi vaatimattomaan sävyyn saaden Ellsin virnuilemaan. "Älä nyt, ollien voi tehä oikein tai väärin, ja sä teit sen puhtaasti oikein" Ells sanoi ja hymyili tytölle, koska näin asiat vaan olivat. Jotkut kun luulivat osaavansa tehdä kauniin ollien, mutta lopputulos on kaukana kauniista. "Ja kaunis kickflippiki" Ells jatkoi kehumistaan ja teki itsekin kickflipin ennenkuin rullasi lähemmän uutta tuttavuutta. Sadetta oli ilmassa ja ilma alkoi viilentyä, mutta tämä ei Ellsiä pahemmin kiinnostanut nyt kun tyttö oli rullaustuulella ja kaikenlisäksi löytänyt seuraa, hyvin mukavalta vaikuttavaa seuraa.

Ellsin kännykkä ilmoitti uudesta viestistä juuri kun tuntematon skeittarityttö oli kysynyt jos Ells opiskelee Astonissa. Kännykkä jäi toiselle sijalle ja nyökytellen Ells kertoi olevansa siellä. "Toisella, vielä vuosi helvettiä edessä" skeittari sanoi naureskellen, vaikka olihan tuo melko totta, ei koulussa oleminen mitään taivaallista ajanvietettäkään ollut, mielummin tyttö olisi viettänyt aikaansa rampeilla tai jossain kavereiden kesken chillaamassa. Mutta kaipa tuo oli pakko hoitaa pois alta, ennen kuin töitä voisi enempää miettiä. Ells liikutti lautaansa oikean jalan alla eteen ja taakse. Tytön katse harhaili ja tutkaili ympäristöä joka oli täynnä töhrittyjä seiniä ja lytättyjä kaljatölkkejä. Jossain haukkui koira ja nuorison naurua kaikui toisesta suunnasta. Ells kaivoi tupakka-askistaan tupakan ja sytytti sen samantien. Valkoinen sytkäri sylki tulta tupakan päähän joka alkoi kyteä punaisena. Silmät kiinni Ells veti pitkän henkosen ja puhalsi savut hitaasti ulos ja käänsi sitten katseensa toiseen tyttöön.

"Sinäkin varmasti Astonista? Ainakin uskoisin nähneeni sun naaman siellä käytävillä" skeittari heitti ja naurahti perään. Hymy huulillaan tämä imi myrkkyä keuhkoihinsa ja puhalsi sen savuna ilmaan. Kylmä tuulenvire sai tytön laittamaan toisen kätensä mahan yli lämmittääkseen itseään, eihän Ells tyhmänä ollut ymmärtänyt ottaa minkäänlaista takkia tai hupparia mukaan, vaan liikkui vain isossa t-paidassa. Farkkusortsit eivät myöskään olleet nappivalinta, mutta tuo ei nyt jaksanut kiinnostaa tätä. Tupakka koki ilkeän kohtalon jäädessään Ellsin kengän sekä asvaltin väliin rutistuksiin niin että viimeisetkin purut levisivät kuin veri filtterin ympärille. Ellsin naurahtaessa ajatuksen kulkuaan tämä liu'utti katseensa takaisin juttukumppaniinsa odottaen vastausta kysymykseensä joka oli jäänyt roikkumaan ilmaan.

/// piru ku tulee tökkivää tekstiäää minun osalta =D

Wii virnisti. Tottahan tytön sanat olivat, eivät kaikki onnistuneet olliessa vaikka niin kuvittelivatkin. Hän itse oli jo kuitenkin harrastanut sen verran paljon skeittaamista, että taidot olivat ehtineet hioutua hyviksi. Whitney huomasi toisenkin olevan hyvin taitava, sillä tämä teki onnistuneen kikcflipin ennen kuin rullasi lähemmäs.
"No ei tuo sunkaan ollut yhtään hassumpi," Wii kehaisi ja liikutti lautaa allaan edestakaisin.
Whitneyn muistelut osoittautuivat oikeiksi, kun tyttö myönsi käyvänsä Astonia. Tyttö oli häntä vuoden vanhempi ja varmasti paljon parempi skeittaamaan. Tai no, sitähän ei voinut tietää ennen kuin oli oikeasti nähnyt mitä kaikkea toinen osasi.
"Joo, siellä mäkin oon, ensimmäistä vuotta vasta, eli mulla onki pikkusen enemmän jäljellä," Whitney sanoi sitten ja pysäytti taas lautansa kokonaan. Nyt kun pysyi paikallaan, niin saattoi paremmin tuntea, kuinka viileää ilma oikeasti oli. Nyt vain piti toivoa, ettei alkaisi sataa vettä. Wii ei halunnut kastua ja sairastua, ettei vain skeittaaminen estyisi missään määrin.

Whitney ei sanonut mitään siitä, kun toinen sytytti tupakan, vaikkei hän pitänytkään tupakan savun hajusta. Omapahan oli asiansa, jos tahtoi pilata keuhkonsa. Ja kyllä Wii sentään sieti tupakan hajua, vaikkei itse savukkeisiin koskaan koskenutkaan.
"Mä olen muuten Whitney, tai no ihan Wiiksi mua kyllä aina kutsutaan," tyttö ilmoitti hetken kuluttua ja huomasi, että toista näytti palelevan. Hän itse oli onneksi varustautunut lämpimällä hupparilla, joka ei sekään kyllä tuntunut enää kovin lämpimältä.
"Toivottavasti ei ala sataa," Wii sanoi hetken päästä. "Mä en nimittäin näiltä nurkilta uskalla alkaa etsiä minkäänlaista sateensuojaa."
Whitney päätti tehdä taas pienen ympyrän lautansa kanssa, jonka päätti taas siistiin olliehen. Hän oli nyt hyvällä tuulella, eikä toivonut minkään pilaavan iloaan.

Ells kuunteli kun Wiiksi esittäytynyt tyttö kertoi olevansa Astonissa ensimmäisellä luokalla. "Mä oon Ellinor, mut sano jooko vaan Ells" skeittari sanoi hymyillen leveästi ja hieraisi lippiksen alta karkailevia hiuksiaan. Toinen ei näyttänyt olevan yhtä kylmissään kuin Ells oli, mutta eihän Ells jäätymiskuolemaakaan tehnyt joten kiire minnekkään ei ollut. Ellei tietenkään alkaisi satamaan, silloin ei olisi hyvä seistä ulkona ellei välttämättä kipeäksi halunnut ja sitä Ells ei todellakaan toivonut. Tyttö ei voinut inhota mitää enemmän kuin kipeänä lepäilemistä, turhaa.

"Toivottavasti ei ala sataa" "Mä en nimittäin näiltä nurkilta uskalla alkaa etsiä minkäänlaista sateensuojaa." Wii totesi. Ells nyökytteli näyttääkseen olevansa täysin samaa mieltä, alue jolla tytöt olivat näytti tosiaan epämiellyttävältä eikä Ellsiäkään kiinnostanut pahemmin etsiä sateensuojaa täältä. Wii pyörähteli lautansa kanssa ja Ells teki samoin, näin ei kylmyyttä tuntisikaan yhtä hyvin. Ells vain pyörähteli laudallaan, kun toinen teki taas onnistuneen ollien. Tuo oli varmasti skeitannut jo kauan, ainakin päätellen siitä mitä Ells jo oli nähnyt.

Taivas alkoi kirkastua, tosin todella vähän vain. Mutta olihan tuokin jo oikeaan suuntaan, ehkei sadetta tulisikaan. Se jäisi arvoitukseksi ja vain taivaan itsensä päätettäväksi. Ellsin huulilta karkasi hiljainen mutta hyvin pettynyt huuto kun tytön tekemä heelflip meni aivan perseelleen ja lauta karkasi pitemmälle. Päätään pudistaen ja mutisten Ells lähti karkuri-laudan perään. Miten yksinkertainen heelflip ei onnistunut? Syvä huokaus pääsi ilmoille kun Ells nousi laudan päälle ja potkaisi kovaa vauhtia rullaten kohti Wiitä. Toisen kohdalla Ells pysähtyi ja potkaisi laudan käteensä ja nojasi siihen käsillään. Ells loi kysyvän katseen Wiin suuntaan ja avasi suunsa jälleen. "Miten olis jos siirryttäis johonki muuhun suuntaan rullaamaan? Tuollapäin ois mun muistaakseni jonkinlainen parkki" Ells sanoi ja osioitti taaksensa. Tyttö oli ollut täälläpäin skeittaamassa kesällä entisen porukan kanssa, tosin tuo porukka jätti skeittauksen ja siirtyi kokonaan huumeiden kanssa leikkimiseen. Ells katsahti Wiihin ja tarkasteli tytön jokaista liikettä tarkkaan, ehkä tässä olisi uutta skeittiseuraa?

"No kiva tutustua, Ells," Whitney sanoi virnistäen iloisesti. Oli kyllä mukavaa, kun sai seuraa. Tällainen paikka ei ollut mikään kovin turvallinen, eikä ainakaan sellainen, jossa mielellään olisi ollut yksin. Ties ketä rikollisia nytkin tarkkaili heitä jonkun talon ikkunoista! Varmaan joku Marion kaveri oli nytkin tuolla jossain kaupittelemassa jotain varastamaansa tavaraa. Sellaista veli oli harrastellut itsekin, eikä varmaan koskaan pääsisi eroon siitä tavasta, vaikka joutuikin aina vankilaan kun sattui jäämään kiinni. Hänestä ei todellakaan olisi ollut sellaiseen hommaan, vaikka olisi kuinka ottanut päähän olla köyhä ja varaton.

Wii katseli toisen tytön skeittausta samalla kuin jatkoi omaansa. Milloin hän edes oli viimeksi tavannut jonkun uuden skeittaritytön? Siitä oli jo aikaa. Hän oli liikkunut viimeaikoina enimmäkseen joidenkin poikien kanssa, jotka olivat olleet hyvin otettuja siitä, että hän oli lyöttäytynyt juuri heidän seuraansa. No, suurin osa hänen tuntemistaan skeittareista oli muutenkin poikia, joten ei kai se nyt kovin ihmeellistä ollut sitten liikkua näiden seurassa. Ja pojilla oli kyllä usein paljon mielenkiintoisemmat jutut kuin tytöillä.
Whitney huokaisi Ellsin puolesta. Mahtoi olla ärsyttävää, kun temppu ei onnistunut niin kuin piti. Niin kävi hänellekin, varsinkin aina silloin kun hän yritti tehdä vaikutuksen johonkin. Tänään hänellä oli hyvä vire päällä ja skeittaus tuntui sujuvan varsin hyvin. Koko päivä oli oikeastaan ollut melko loistava.

"Sopii mulle," Wii sanoi kuullessaan Ellsin ehdotuksen lähteä johonkin muualle. "Tää paikka ei oo kovin puoleensa vetävä, jotenkin aika karu ja pelottava, varsinkin kun tietää millasta porukkaa täällä liikkuu."
Whitney ei alkanut sen enempää sanojaan selitellä, kysyköön Ells jos tahtoi jotain tarkempaa selkoa.
"No, mennään sitten," Whitney hihkaisi ja lähti rullaamaan Ellsin osoittamaan suuntaan. Hänen ei tehnyt ollenkaan mieli kävellä. Tuntui niin mahtavalta antaa laudan viedä tasaista vauhtia.

Wii lähti jo rullaamaan Ellsin näyttämään suuntaan, Ellinor tiputti nopeasti lautansa ja pomppasi sen päälle potkaisten vauhtia muutaman kerran voimalla. Nauraen hän saavutti toisen skeittarin ja piti nyt yllä tasaista vauhtia Wiin vierellä. Tuuli tuntui nyt vain ihanalta kasvoja vasten ja hiukset tanssivat tuulessa kauniisti. Näinä hetkinä Ells muisti miksi rakasti skeittaamista niin paljon, tämä tunne kun seisoi rakkaan ja luotettavan laudan päällä ja vain rullasi eteenpäin, tasaista ja pehmeää vauhtia vain eteenpäin.

Ells otti vähän etumatkaa ja näytti tietä Wiille. "Ei mee enää kauaa, koita pysyy perässä" Ells huikkasi olkansa yli ilkikurinen hymy kasvoillaan. Tietenkin tyttö pysyisi Ellsin kannoilla, mutta pieni huumorilla ilkeily ei olisi pahitteeksi. Ells potki enemmän vauhtia ja katseli ympärilleen. Missä se pirun parkki on? Tytön katse harhaili tien molemmin puolin, kuin tutka. Tiukasti katse pysyi nyt erään työmaan takana, siellä näkyi parkin tapaista aluetta. Kun Ells käänsi katseensa takaisin tielle hän huomasi koirankusettajan, ja lähellä. Nopealla liikkeellä hän kaarsi autotielle ja huitoi Wiitä seuraamaan tätä. Nyt kuitenkin kun Ells katsoi työmaan taakse, hän näki parkin. Mutta siellä oli jo ihmisiä, tutun näköisiä ihmisiä. Heillä ei kuitenkaan lautoja ollut, enää. Laudat olivat vaihtuneet bongiin ja sätkiin jotka nytkin paloivat parkilla. Bongissa tuskin oli makutupakkaa ja sätissä tuskin paloi tupakanpurut. Huokaisten Ells käänsi katseensa pois ja jäi odottamaan Wiitä tien toiselle puolelle.

Wii vilkaisi taakseen. Ells oli lähtenyt jo perään ja aivan selvästi nautti skeittaamisesta vähintään yhtä paljon kuin hänkin. Whitney naurahti, pelkästään siitä riemusta mitä tunsi liikkuessaan eteenpäin. Hänellä oli kerrankin hauskaa, ei tarvinnut olla huolissaan mistään, kun äiti ja Jimmy olivat sanoneet viettävänsä illan kotona. Wii sai kerrankin viettää aikaa ilman että tarvitsi ajatella pikkusisarusten tekemisiä. Jimmy oli äidille hyvä mies ja kaiken lisäksi tämä piti lapsista. Kun vain äitikin tajuaisi sen, eikä enää hölmöilisi!
Ells oli jo jonkin aikaa sitten mennyt hänen ohitseen ja Whiteny rullasi eteenpäin tämän perässä, seuraten samalla katseellaan mitä ympärillä tapahtui. Oli hyvin lähellä, ettei hän olisi huomannut Ellsin kaartavan autotien puolelle viitaten häntä tekemään samoin. Wii olisi todennäköisesti törmännyt koiraan tai ainakin sen omistajaan, jos ei olisi tajunnut välillä katsoa missä toinen skeittari meni.

Wii hiljensi vauhtiaan huomatessaan, että Ells oli pysähtynyt tien toiselle puolelle. Whitney ylitti tien ja pysähtyi sitten toisen vierelle. Tyttö huomasi, että parkki oli lähellä, mutta jostain syystä Ells ei enää tainnutkaan olla ajatuksesta niin innoissaan. Oliko syynä kenties porukka, joka parkissa jo oli? Ei kai se heitä estäisi skeittaamasta siellä?
"Totako parkkia sä tarkoitit?" Wii kysyi varmistuakseen asiasta. "Siellä näkyy olevan porukkaa, mennäänkö silti?"
Whitneyn oli pakko kysyä asiaa. Hän ei voinut tietää halusiko toinen johonkin muualle. Ehkä Ells viihtyi paremmin omissa oloissaan kuin jonkin epämääräisen joukkion seurassa. Whitney olisi ihan hyvin voinut jo jatkaa suorinta tietä parkkiin, mutta hän arveli, että olisi parempi odottaa Ellsin mielipidettä asiasta.