It's gonna rain

Järkälemäinen poika istuskeli katsomossa pukeutuneena punamustiin permudashortsehin ja mustaan hihattomaan paitaan. Kenkiä Acidilla ei ollut lainkaan, mutta sukat kyllä löytyi. Juokseminen kun ei oikein sujunut skeittikengissä, mutta sukkasilteen taas kyllä.
Poika kaatoi kurkkuunsa vettä juomapullostaan ja silmäili kenttää. Ei siellä mitään häiritsevää näkynyt, muutama tyyppi vain treenaamassa, ei mitään mikä olisi käynyt pojan hermoille. Hyvä asia, niin hänen itsensä kuin muidenkin puolesta.

Poika murahti kohottautuen koko mittaansa, jota sitten löytyikin kunnioitettavasti lähes kaksi metriä. Acid laski juomapullonsa penkille ja heitti itsensä aidan yli kentälle. Kokoonsa nähden poika onnistui tekemään sen ketterästi.
Muutaman askeleen aikana poika venytteli ja muutaman seuraavan aikana sitten ottikin juoksuaskeleita hidastaen vauhtinsa nopeasti ja kiihdyttäen sen taas. Sitä Acid teki muutaman kerran.

Poika kohotti katseensa taivaalle kuullessaan jyrähdyksen ja naurahti pisaroiden raiskatessa nurmikenttää. Niinpä niin, mikään ei koskaan ollut täydellistä.

- vapaasti mukaan <,x -

- Eva mukaan , taas me pelataan :-)-

Eva käveli urheilukenttää kohti uudessa cheerleader puvussaan. Navan paljastava 3/4 hihainen paita ja lyhyt hame. Selkäpuolella luki Aston high punaisin kirjaimin. Tyttö solmi samalla hiuksia poninhännälle kävellessään eteenpäin. Harkat olivat peruutettu ja Eva oli jo ehtinyt vaihtaa vaatteet. Eikä takaisin vaihtamaankaan jaksanut ruveta. Tytön laskiessa niken urheilukassin kentän reunalle ja alkoi alku verryttelyn. Pian Eva laittoikin juoksuksi. Jalkojen painaltaessa eteenpäin katse kiersi kenttää jos siellä vaikka olisi tuttuja. Pari tuttua näkyi joille Eva nyökkäsi vain ohimennen. Eräs tuttu "järkälekin" näkyi lähimailla. Eva juoksi vain ja jatkoikin juoksua. Pysähtyessään Eva siirtyi kentän reunalle ja alkoi harjoitella cheerleaderien uutta kuviota. Hyppy, askel taakse, potku, hyppi, kädet liikkelle samaan aikaan ja haarahyppy. Jatkaessaan samaa rataa pari kertaa Eva arveli osaavansa tarpeeksi ja lähti takaisin kentälle.

Tyttö ei kiirehtinyt vaan kiersi kentään viisi kertaa kunnes sade alkoi kastella. "Ei hitto." Eva manasi ja pysähtyi radalle. Sade hyppi radalla ja kasteli kaiken. Evan katse kiersi suojaa, mutta löysi jotain muuta. Tuttu henkilö näkyi lähellä ja Eva kiirehti sinne päin. Katoskin näkyi pojan takansa joten oli syykin mennä sinne. "Moi." Tyttö sanoi pysähtyen pitkän jalkapalloilijan viereen " Tosi kiva kun alkoi sataa."

- Jee! :'D -

Acid reagoi tytön tervehdykseen kääntämällä ensin hivenen päätään tuon suontaan ja suomalla pienen hymyn, joka sopi kasvoille huomattavasti paremmin mitä olisi pojan koosta ja olemuksesta uskonut.
Jalkapalloilija venytti käsiään ja kääntyi sitten kokonaan Eva Alfrediin päin.
"Moi vaan", tuo tervehti takaisin matalalla äänellään. Poika veti kätensä siilinsä läpi otsalta niskaan ja hymähti sarkastiselle kommentille siitä, kuinka mukavaa oli kuin satoi.

"Hyvähän se kai välillä on. Mieluummin sitä katselee kosteaa vihreetä ruohoa kuin kuivunutta keltaista." Acid kohautti olkiaan, olipa syvällistä. Tai ainakin se oli hyvin syvällistä ollakseen lausuttu tuon järkälemäisen urheilijan huulilta.

- mähän oon nii hyvää seuraa. Nyt ei ole jupiter ja sarah, sarahilla on muuta mielessä. Ei se oo unohtanu sen pikku luuseria :))) -

"Miten menee." Eva kysyi järkäleeltä. Evaan verrattuna poika oli järkäle. Lihaskimppu jalkapalloilija. Eva taas ei ollut lihaskimppu jalkapalloilija, vaan kevyt rakenteinen gaselli. "No. Onhan se aina parempi tottakai." Eva hymyili ruoholle joka oli lässähtänyt sateesta. "Harmi että sataa silti taas. Viikko sitten sato ja pari viikkoo myös." Eva katsoi surullisena eteensä.

"Mä lähden suojaan. En haluu tulla kipeeks." Eva pinkaisi juoksuun kohti katosta lähellä poikaa.

- :'D Pitää niillekin jotain jatkoa jossain vaiheessa väsäillä <; -

"Eipä kummemmin, treenit keskeyty sateen takia, mutta kyllä mä hetken kerkesin juostakin...", Acid puheli tunkien kätensä shortsiensa taskuihin.
"Harvinaisen paljon on satanu", Acid nyökkäsi. Yleensähän San Diego näytti asukkailleen ja etenkin turisteille vain aurinkoisia kasvojaan.

"Kai mä tulen seuraksi", poika virnisti olkiaan kohauttaen ja harppoi cheerleaderin uniformuun sonnustautuneen Evan perässä katokseen. Oikeastaan kuivat vaatteet olisivat tuntuneet mukavammilta, mutta kaikkeahan ei voinut saada vaikka kuinka tahtoi. Ei vaikka kuinka olisi ollut Acid, suuren Leijonan keskimmäinen poika.
Rankkaa, mutta ei sitäkään jaksanut mainostaa.

"Äh." Eva potki jalkojaan pysyäkseen lämpimänä. Oli kylmä koska satoi. Olihan ns. sadekausi joka oli joka vuotinen ja olihan se hyvä että maa sai ravintoa.

"Mitäs olet puuhaillut?" Tytto hieroi käsivarsiaan ja ponppi paikoillaan Näytti ehkä hölmöltä, mutta väliä. Pysyi lämpimänä. "Mulla on ikävä aurinkoa. Ollut harmaata jo pitkää." Eva tuijotteli harmaata sumua joka muodostui sateesta. Pari ihmistä näkyi juoksevan ulkopuolella koulua kohti. "Hullua oli tulla tänne vaikka sateesta varoiteltiinkin."

Acid hymähti pienesti, lyhytkestoisesti. Pian kasvoja koristi taas normaali neutraali, joskin hieman väkivaltaisen oloinen, ilme.

"Mä? Sitä normaalia, treenannu, pelaanu, ryypänny. Tapellu ja nainu", Acid kohautti olkiaan. Poika, päinvastoin kuin tyttö, seisoi vain paikallaan kylmästä suuremmin kärsimättä. Tai ainakaan näyttämättä sitä. "Aurinko sais tosiaan jo tehdä paluun. Sade tekee kentästä yhtä mutaa, missä pelaaminen ei montaa kuukautta jaksa kiinnostaa. Kyllä pari peliä, silloin se on vain plussaa, mutta että koko kausi.."

"Omalla tavallaan. Mä ainakin tykkään välillä juosta sateessakin."