If you're gonna play with fire then you're gonna get burned

Matt työnsi baarin oven auki. Se näyttikin erilaiselta päivällä kuin yöllä. Vaikka punkkari ei yleensä baareissa viihtynytkään, niin silti hän kyllä tunsi lähi paikat paremmin kuin hyvin. Muutamia paikoilleen juurtuneita alkoholisti nuoria istui kulma pyödissä, mutta muuten paikka oli tyhjillään. Lavallakaan ei ollut enää soittimia, toisin kuin pari yötä sitten. Matt vilkaisi hieman Remusta ja asteli sitten tiskille.
"Kahvi ja...Mitäs Jääsilmä ottaa?" Hän kysyi sitten ja katsoi toista poikaa. Baarimikko näytti tuijottavan hieman epäuskoisena myös Mattin seuralaista. Tuo ei oikein näyttänyt kuuluvan rockbaariin.

"Et vakiota ota?" Mies tiskin toiselta puolelta kysyi virnistäen ja punkkari pyöritti päätään naurahtaen.
"Kellohan on vasta...Jotain? Ei vielä, ei vielä." Tuolle vastattiin ja kahvi otettiin vastaan.
"Sinulle mikään ei ole liian aikaista. Kyllä me se tiedetään jo täällä." Mies naurahti vielä ja katsoi sitten kulma kysyvästi koholla Remusta.

Baari oli sutkot siisti. Tietenkin sisällä oli hieman hämärää, mutta ei se mikään räkälä ollut. Baari tiski meni alueen keskellä ja siihen pystyi tulla tilaamaan mistä kulmasta tahansa. Toisella puolella tiskiä oli tanssilattia ja sen vieressä seinää vasten lava. Tiskin toisella puolella taas oli pöytiä, missä pystyi viettämään iltaa. Tupakka paikkaa ei ollut. Syöpäkääryleet piti polttaa ulkona.

Epäilevästi Remus asteli Mattin perässä baarintapaiseen ja silmäili arvioivasti ympärilleen. Ihan siistiltä näytti, vaikka ilmassa leijuva tunkkainen ilma hieman ärsytti pojan kurkkua. Punkkari taisi olla baarin vakioasiakkaita, ainakin baarimikon puheista päätellen. Uudelle lempinimelleen Remus ei tehnyt kunniaa. Uteliaana jääprinssiä silmäilevä baarimikko sai tuta Remuken kylmän mulkaisun. Lyhyempi poika empi sisäisesti tilaustaan. Remus näet piti jääteestä, mutta kun hän esitti kylmää ja välinpitämätöntä persoonaa, oli jollain tavalla ironista että hän joisi kaikista virvokkeista juuri jääteetä. Mutta mitä hänen kuorensa siitä välitti, sitä Remus itselleen jupisi.
”Jäätee”, poika sanoi matalasti ja jääprinssin katse karkasi hetkeksi jonnekin tanssilattian suuntaan.

Että hän vihasi tanssimista. Sitä hän ei osannut ja se näytti pojan silmissä melko nololta. Kaipa hän oli aina jollain tasolla pelännyt tanssimista.
”Käyt usein täällä?” Remus kysyi, tai paremminkin totesi siirtämättä katsettaan Mattiin.

Matt kohotti hieman kulmiaan, mutta piti virneensä sisäisenä. Vai että jääprinssi joi ihan jääteetäkin. Aika koomista. Baarimikko ojensi Remukselle jääteen ja katsoi Mattiä.
"Piikkiin, piikkiin." Hän ilmoitti virnistäen ja hymyillen baarimikko pyöritti päätään ja lähti takahuoneeseen. Punkkari tuhahti hieman ja kaivoi sitten farkkujensa takataskusta taskumatin.
"Täällä maksaa ihan vitusti alkoholi." Hän huomautti toiselle ja tyhjensi sitten kirkasta viinaa maitovaran verran kahvikuppiin. Matt oli hieman alkoholisti. Pojasta kun kahvikaan ei maistunut miltään ilman terästystä.

"Tämä on ihan kiva mesta, jos on bändejä paikalla. Muuten tämä on täynnä typeriä wannabe rokkari teinejä. Ne on ärsyttäviä." Poika tarinoi Remukselle ja joi hieman kahviaan. Taskumatti tungettiin takaisin takataskuun. Turhaan hän edes tarjoaisi toiselle. Tuo ei kuitenkaan mitään terästystä ottaisi. Oli varmasti absolutistikin. Ainakin Remus oli sen oloinen.

Silminään pyöräyttäen jääprinssi käänsi katseensa taskumatista ja Mattista. Eikö juomisesta se albiino ja peikkotyttö olleet juuri varoittaneet? No tuskinpa mitään tapahtuisi. Oli hän ennenkin joutunut heittelemään päissään hilluvia kavereitaan kotiin. Jostain syystä Remus ei voinut edes kuvitella raahaavansa paljon pidempää rokkaria kotiinsa. Ei hän edes tiennyt missä poika asui. Itse hän ei kyllä joisi tippaakaan. Hänellä oli harvinaisen huono viinapää. Ei tarvittu montaa lasillista, kun poika olisi jo sekaisin ja lörpöttelisi vielä totuuden itsestään. Nauraisi ja hymyilisi taukoamatta. Juominen tosiaan olisi liian suuri riski. Toinen hänen huono puolensa oli, että hän oli aika pahasti johdateltavissa näissä asioissa. Ei tarvinnut kuin vähän ärsyttää ja hän jo varmaan vetäisi pullon 80% viinaa. Näin oli päässyt käymään viimekesänä. Eww. Sitä hän ei halunnut muistella.

Katse kääntyi taas punkkarin suuntaan ja jääprinssi siemaisi teetään.
”Minustakin tämä paikka vaikuttaa…”, hetkeksi poika hiljeni ja pohti sanoja. Hän harvoin joutui kuoressaan mitään kehumaan, joten sanojen harkitseminen oli periaatteessa ihan hyvä asia.
”Ihan kivalta”, hän lopulta sanoi neutraalisti. Remus vilkaisi pidemmän pojan kahvia.
”Terästätkö aina juomasi?”

Matt vilkaisi hieman poikaa vierellään ja kohautti harteitaan.
"Ehkä." Hän vain vastasi toisen terästys kysymykseen. Kyllä hän aina terästi juomansa. Poika ei oikein edes muistanut milloin hän oli sen aloittanut, mutta nyt se tuntui itsestään selvältä asialta.
"Tarjoaisin sinullekin, mutta tuskin osaat juoda viinaa." Punkkari huomautti naurahtaen pienesti ja joi kahviaan. Alkoholin kyllä maistoi, mutta niin myös kahvin. Ehkä se menisi nyt alas. Poika joi uudestaan ja katseli tiskin takana hyllyssä olevia alkoholipulloja. Hän oli maistanut jokaista niistä. Tosin, puoliakaan ei pystytty edes juomaan. Miten joku pystyi vetämään kurkustaan alas mitään niin sokeripitoisia mitä puolet noista oli?

Poika haukotteli sitten hieman ja joi uudestaan. Tässähän pääsisi juomisen ja biletyksen makuun!
"Mitä sä teet viikonloppuisin? Mökötät kotonas ja harjottelet ilmeitä?" Matt kysyi ehdottavana sitten ja virnisti jälleen. Hieman hän ehkä piikitteli, mutta kun hän ei vain voinut uskoa että toinen oli oikeasti noin jäätävä persoona. Ei kukaan ollut.

Kun Matt vihjaisi, ettei jääprinssi koskaan joisi, kiristyi sormien ote jääteelasin ympärillä.
Remus pysyi vaiti ja päättäväisenä yritti vain olla hiljaa ja niin tyynesti kuin vain kykeni. Hän ei saisi olla niin vietävissä, että tuollaisten sanojen vuoksi suuttuisi ja näyttäisi että hän todella OSAA juoda. Maltillisesti, rauhassa kymmeneen laskien poika siemaisi jääteetään. Kymmeneen laskeminen helpotti aina, ainakin tähän asti. Oli muutenkin helpompi pysyä hiljaa, koska Remus tiesi, että jos hän piikittelemään ryhtyisi, hän puhuisi varmasti ohi suunsa. Remus oli jo henkäistä helpotuksesta, kun Matt kysyi viikonlopusta, eikä jatkanut juomisesta.

Jääprinssin epäonneksi toinen kuitenkin jatkoi nimenomaan piikittelyä ja Remuksen ilme muuttui astetta kylmemmäksi.
”Luen, lenkkeilen, kuuntelen musiikkia, pelaan tennistä, pelaan pleikkaa ja tappelen ”pikkuveljen” kanssa”, Remuksen katse kääntyi punkkariin ja pojan silmistä pystyi jo erottamaan pirullisuutta.
”Entäs sinä? Hakkaat pentuja kujilla? Vedät huumeita, juot? Käyt huorissa? Tappelet albiinon ja peikon kanssa?” Remus kysyi päätään muka kysyvästi kallistaen. Ei hyvää päivää, joko hän oli kilpaan piikittelyssä mukana? No kunhan pysyi selvin päin.

Matt joi terästettyä kahviaan ja purskahti sitten nauruun, kun toinen ehdottel mitä hän harrasti. Onneksi suussa ei ollut silloin kahvia. Kaikki olisi pöydillä.
"En käytä muuta kuin pilveä, enkä harrasta huoria. Harvemmin hakkaan myöskään pentuja. Ikä raja on 15." Hän huomautti ja hymyili tekopyhästi. Sellaisenako häntä pidettiin? No, eipä se ka ihme ollut.
"Enkä minä yleensä...peikon? Kanssa tappele. Se on vaan... Hankala. Vetyperoksidihomo on sitten ihan toinen asia. Se vaan on vitun ärsyttävä." Matt lisäisi. Toinen oli ehkä tarkoittanut kysymyksiä vittuiluna ja sarkasmina, mutta punkkaripa oli vastannut rehellisesti. Eipä hänelle ollut väliä. Saisipa ainakin yhdeltä ihmiseltä saada kumottua itseään koskevat huhut.
"Minä biletän, kuuntelen musiikkia ja räyhään...Ja hoidan mutsia sillon ku jaksan."

Punkkari joi jälleen kahviaan ja kaivoi taskumatin uudelleen esille. Siitä kaadettiin lisää kahviin ja katse ajautui taas Remukseen. Hän ojensi sitä toiselle hieman.
"Ota nyt vähän sekaan. Vai etkö oikeesti vaan osaa? Päivällä juominen on liian kova pala?" Matt jatkoi pientä painostusta ja vittuilua. Häntä oli alkanut syyhyttämään ajatus toisesta humalassa!

Remus hymähti Mattin tekopyhälle hymylle ja suuntasi teehensä. Mustahiuksinen nosti lasin vaaleille huulilleen ja
kalisutteli jääneliöijä lasin seinämiä vasten. Jääprinssi ei sanonut mitään, kun punkkari luennoi tutuistaan. Se lyhyt tyttö oli näyttänytkin hieman hankalalta, hänellä oli ilmeisesti jotakin tietoja punkkarista. Jotain salaista siis, ehkä. Se albiino, jolle Matt oli taas antanut oman lempinimen… Vaikutti itse asiassa mukavalta tyypiltä. Tai ehkei sana mukava kuvastanut häntä parhaiten. Remus vain tunsi jonkinlaista kunnioitusta poikaa kohtaan, uskalsihan hän sentään ärsyttää Mattin kaltaista miestä, vaikka oli Remustakin lyhyempi. Kun Matt kertoi mitä oikeasti teki, kääntyivät viileät silmät punkkaria kohti.

Eipä tainnut Mattkaan aina pahis olla. Mutta kielihän se, että hän äitiään hoivasi, jo vastuullisuudesta. Kai sitäkin punkkarin kropasta jossain määrin löytyi. Jääprinssin kulmat laskeutuivat, kun taskumatti nostettiin hätä kohti. Vastusta. Remus ärähti, kun sai taas kuulla samaa vanhaa siitä, miten hän ei mahdollisesti osannut juoda. Jääprinssi siemaisi
jääteetään ja pudisti päätään.
”Älä unta näe. Osaan kyllä, mutta minulla on a) saatanan huono viinapää b) ja juuri siksi päivällä, ihmisten ilmoilla, juomista en suosi”, Remus sanoi tylyyn tapaan, vaikka häntä suoraan sanoen kutkutti ajatus näyttää, ettei hän juomista pelännyt.
"Etkä halua nähdä minua päissäni”, Remus lisäsi päätään pudistellen.
”Mita kaikkea poltat?” jääprinssi kysyi yrittäen vaihtaa nopeasti aihetta. Se tosin oli erittäin läpinäkyvää.

Matt heilutteli hieman taskumattiaan, mutta laski sen sitten pöydälle. Kun Remus kertoi huonosta viinapäästä, punkkari purskahti nauruun.
"Ai se on syy? Pelkäät nolaavasi itsesi, koska menet parista lonkerosta humalaan?" Hän kysyi huvittuneena ja joi sitten kahvimukinsa tyhjäksi. Jotain sellaista poika oli toisesta epäillytkin. Joistakin vain näki huonon viinapään.
"Ja minä nimenomaan tahtoisin nähdä sinut humalassa. Rentoutuisit sinäkin hieman." Matt huomautti ja katseli taas tiskin toisella puolella olevia pulloja. Ne näyttivät miltei kutsuvilta. Kuiskailivat pojan nimeä hiljaa ja niin etteivät muut kuulleet. Ajatukset katkesivat kuitenkin, kun toinen yritti vaihtaa aihetta.
"Sinä yrität vaihtaa puheen aihetta. Paska yritys, mutta vastaan silti." Punkkari virnisti ja otti omankäden oikeudella tiskin puolelta kahvipannun ja kaatoi itselleen lisää kahvia.
"Enkä mä mikää narkkari oo, vaikka siltä ehkä näytänki ja vaikutan. Lähinnä poltan Maria ja joskus hasista. Harvemmin tosin."

Punkkari kertoi rehellisesti polttoaineistaan ja virnisti sitten hieman.
"Mut jos tarkotit vaikka mitä levyjä poltan, niin en omista tietokonetta." Hän lisäsi ja kaivoi jälleen taskumatin esille ja kaatoi sitä kahvinsekaan. Kohtapa se olisikin tyhjä ja kotoa pitäisi hakea täytettä.
"Khat on myös ihan hyvää, paitsi et maistuu tosi pahalle."

Remus ärähti, kun Matt selvästi tuntui irvailevan hänen kustannuksellaan. Mitään hän ei kuitenkaan sanonut, koska tiesi toisen puhuvan totta. Miten pahasti Matt olikaan osunut juuri oikeaan, sillä jääprinssi tosiaan olisi kahdesta lonkerosta jo aivan sekaisin. Nuorukaisella oli paljon huonoja muistoja siitä, miten hän oli yrittänyt todistaa kestävänsä suuria määriä alkoholia. Kertaakaan hän ei ollut onnistunut todistamaan ja oli vai saanut hävetä silmänsä päästään.
”Minä olen rento”, jääprinssi mumisi ja kulmat kurtussasiemaili jääteetään. Vale.
”Äläkä yritä yllyttää minua juomaan, en ole helposti yllytettävissä”, Remus sanoi niin kankeasti, että häntä itseäänkin hirvitti. Vale, vale, vale. Hän tosiaan oli syntisen surkea valehtelemaan tai ylipäätänsä väittämään vastaan. Jälkimmäistä hän kuitenkin harrasti melkoisen paljon. Puheenaiheen vaihdostakin hän jäi saman tien nalkkiin, no se ei ollut yllätys.

Neutraalina jääprinssi kuunteli Mattin sepitystä ja pyöritteli lasia vaaleissa sormissaan. Kyllähän tuo tosiaan hieman narkkarilta näytti. Mustahiuksinen hymähti silmiään pyöräyttäen. Ei, hänhän ei viinaan koskisi.

Mattia huvitti suuresti toisen puheet.
"Sinä et ole rento." Hän huomautti samantien ja kurtisti kiusoittelevana kulmiaan.
"Sinä et vain pysty juomaan. Pelkäät tekeväsi kamalan noloja ja kriittisiä paljastuksia. No, eipä se väärin ole. En minä sinua alkoholin nauttijaksi olisi uskonutkaan, niin kuin sanoin." Punkkari yllytti pienesti. Nyt hän oli saanut uuden päämäärän täksi päiväksi. Saada Remus juomaan. Hän vaikka tarjoaisi koko reissun, kunhan jääprinssi saataisiin rennoksi. Tiedä mitä mehevää sieltä paljastuisi! Tosin, Mattillä ei ollut tapana juoruta asioilla, vaikka ne olisivatkin kuinka meheviä tahansa. Hän itse vihasi juoruilijoita ja sellaiseen hän itse ei alentuisi.

"Tiedätkö. Jos sinä nyt lähdet kanssani juomaan... Tai vaikka illalla. Lupaan tarjota sinulle." Hän kertoi sitten toiselle tarjouksensa, muttei pystynyt estelemään virnettä palaamasta takaisin.
"Halvaksihan se tulee, kun pari lonkkua vaan ostan." Vittuilua vittuilua. Jos toinen olisi yllytettävissä, he olisivat kohta juomassa ja Mattillä olisi juttuseuraa päiväksi ja toivottavasti illaksikin.

Sormet puristuivat tiukemmin lasin ympärille ja Remus puri hampaitaan yhteen, pysyäkseen vaiti. Kyllä vain, miten helvetissä Matt näki näin hyvin hänen lävitseen? Hän tosiaan pelkäsi paljastavansa liikaa. Se tästä vielä puuttuisi, jos Matt saisi tietää kuoresta ja jääprinssin todellisesta luonteesta. Siinäpä vasta juorunaihetta, kiristysmateriaalia ja vaikka mitä muuta. Remus värähti ja sulki hetkeksi silmänsä, yrittäen hillitä itsensä. Punkkarin ehdotus yritettiin ohittaa, mutta jääprinssin oli pakko myöntää ehdotuksen kuulostavan lähes ärsyttävän houkuttelevalta. Ei! Hän ei saisi juoda tippaakaan. Muutoin hän ei varmasti pääsisi illaksi kotiin. Sekoilisi vain ja hukkuisi jonnekin ojaan. Siis ellei sitä ennen ollut jo kuollut häpeästä.

Kun Matt jatkoi vittuiluaan, avasi Remus silmänsä ja käänsi varmasti pitkästä aikaa jäätävimmän katseensa punkkariin. Olisi jo voinut luulla jääteen jäätyvän miehen sormissa.
”Minä en ju------tarjoat?” Remus murisi, kunnes havahtui omiin sanoihinsa ja käänsi äkkiä katseensa toisaalle. Hemmetti, joko hänen äänihuulensa pettivät hänet?
”Minua et voi----”, sanat jäivät jo kesken ja Remus pörrötti itsekseen manaten hiuksiaan. Helvetti, hän tosiaan oli AIVAN liian helposti yllytettävissä. Olisiko hänen parasta karata paikalta? Vielä hän ehtisi pakoon, väittäisi vain lähteneensä vessaan ja hiippailisi takaovesta tai jotain. Hän oli kuin sätkynukke naruissa, joita ikävä kyllä, tuo punkkari ohjasti. Näinkö taitavasti tuo mies sai Remuksen yllytetyksi pelkällä vittuilulla? Piru tuon perikööt.

Matt vain kuunteli huvittuneena toisen pätkittelevää puhetta.
"Tarjoan." Hän toisti ja virnisteli edelleen. Kahvia juotiin uudelleen.
"Ja saisit ihan päättää mitä otat. Kunhan nyt et mitään vuosikerta shampanjoita tahdo. Ja mielellään emme ole baarissa, vaan bileissä." Hän tarkensi hieman tarjoustaan ja sekoitti kahvia lusikallaan. Se oli kuumempaa kuin edellinen mukillinen.
"Puskakemistin duunikin kelpaa minulle." Matt lisäsi, mikäli toinen tykkäsi juoda ulkona ja poissa ihmisten silmien alta. Punkkarille nyt kävisi mikä vaan, jos luvassa olisi alkoholia ja viihdettä, mikäli Remuksella oli oikeasti niin huono viinapää mitä hän uskoi.

Punkkari katseli sitten kuukausitiedotetta seinällä, odottaen että Remus suostuisi. Hän vittuilisi ja painostaisi niin kauan kunnes tuo lähtisi mukaan. Siitä ei ollut epäilystäkään. Pääsisi poika helpommalla jos vain nyt suostuisi lähtemään mukaan. Matt naputteli sormillaan tiskin pintaa. Se tuntui hieman tahmealta. Ilmeisesti sitä ei oltu vielä pesty eilisen jäljiltä. aika inhottavaa. Koko kuukautena ei olisi tulossa yhtään tuttua artistia tai bändiä tähän baariin. Eli eipä tarvitsisi täällä pyöriä.

Pakene. Vielä ehdit. Remus yskäisi ja pörrötti hiuksiaan. Pakosuunnitelma käytäntöön. Tässä ei todellakaan kävisi hyvin jos hän jäisi vielä minuutiksikin. Jääprinssi näytti pohtivalta, mutta kohotti sitten kulmiaan ja kallisti päätään viattomaan tapaan.
”Käyn vain wc:ssä”, mies sanoi ja kuulosti jo omissa korvissaan niin epärehdiltä, ettei mitään rajaa. Jääprinssi pystyi jo yksin erottamaan äänestään sen, että hän tosiaan hautoi jotain, silmien katseesta puhumattakaan. No eipä tuolla ollut väliä, jos Matt ei huomaisi. Pakoon joka tapauksessa, jos takaovea ei ollut, niin ainakin wc:stä löytyi varmasti jonkinlainen pikkuikkuna jonka saisi vedettyä auki. Tällä kertaa häntä saattaisi lykästää oma pieni kokonsa. Remus nyökähti itsekseen ja lähti ohittamaan mattia, arvellen wc:n olevan sillä suunnalla. Harmi ettei hän tuntenut paikkaa ollenkaan ennaltaan.

Hän ei todellakaan suostuisi juomaan ja suloisen kännihymyn kera paljastamaan kaikkea itsestään. Hän pakenisi ja välttelisi punkkaria koko loppuelämänsä. Hän vaikka palkkaisi sen albiinon suojelemaan itseään tai jotain. Ja sen peikkotytön! Niiden kahden seurassa hän olisi edes jonkinlaisessa suojassa. Nyt vain piti äkkiä liueta paikalta.

Matt kohotti kulmaansa hieman, kun toinen yllättäen ilmoitti lähtevänsä vessaan. Uskoikohan Remus itsekään selityksiään. Kun toinen sitten nousi ja lähti ohittamaan häntä, punkkari painoi kätensä toisen olalle pysäyttäen tuon.
"Sinä siis pakenet?" Hän kysyi ja katsoi sitten toista, mutta ei nyt ilkeänä vaan oikeasti hymyillen. Sitä näkikin harvoin. Matt ei edes muistanut milloin oli ihan kohteliaasti hymyillyt kenellekään pojalle.
"Mene vain." Hän totesi sitten ja irrotti käden. Toisaalta poika ymmärsi toista ja tuon pakenemis viettiä. Jos hänellä olisi joskus ollut sellainen nuorena, ei hän olisi tämän näköinen tai näin...No, sellainen kuin oli. Hän olisi paennut tilanteista, mistä tiesi koutuvan ongelmia. Matt nappasi kahvikupin käteens ja joi siitä yhden hörpyn ja sitten toisen.

Baarimikko palasi takahuoneesta ja katsoi Mattiä ja sitten kahvikuppia ja sitten taskumattia pöydällä.
"Matt?" Tuo sanoi hieman tympääntyneenä ja poika nosti antautumisenmerkiksi kätensä ilmaan. Hän kaivoi taskujaan ja tyjensi tuolle kolikot taskustaan. Ne riittivät toiseen kahvikuppiin.
"Sori. Nyt ei kyllä tippiä heru. Tänne en enempää seteleitä uhraa."

Montaa askelta Remus ei ehtinyt ottamaan, kun tunsi lämpimän käden olkapäällään. Jääprinssi käänsi katseensa Mattiin ja oli melkein säpsähtää, kun tuo hymyili..normaalisti? Mukavasti? Ei-vittuilevati? Jääprinssi tuntui jäätyvän paikalleen ja seurasi suu raollaan baarimikon ja Mattin tilannetta. Ei, ei nyt, ei syyllisyyden tunnetta. Pojalle ei ollut mitään syytä tuntea syyllisyyttä, tai mitään muutakaan. Voi paska, miksi häntä nyt yhden yllättävän hymyn vuoksi kadutti se että hän edes yritti paeta.
”Kusipää”, Remus lopulta tiuskaisi ja huokaisi syvään. Vaikka sanat oli sanottu Mattin suuntaan, jääprinssi tarkoitti ne lähinnä itselleen. Hetken hän oli hiljaa, kunnes hän aivan yllättäen, typeryyksissään: hymyili.
Hän ei hymyillyt Mattia kohti, vaan jonnekin aivan muualle, kuitenkin niin, että punkkari varmasti näkisi.
”Mennään jonnekin muualle, sinä tarjoat, etkä jätä minua minnekään pusikkoon”, Remus sanoi ja lähti enempiä varoittamatta kulkemaan ovia kohti. Hän tosiaan oli pahemman kerran sekaisin.

Punkkarin kanssa hän oli rikkonut jo kolmea ehdotonta säätöään: älä tutustu kehenkään, älä vietä aikaa kenenkään koululaisen kassa koulun ulkopuolelle, ÄLÄKÄ IKINÄ HYMYILE. No helvetti, hän oli jo onnistunut pilaamaan kaiken. Nyt hän tosiaan kaipasi lohdutusryypyn.

"Sellaiseksi minua kutsutaan." Matt tuhahti takaisin, kun Remus sanoi häntä kusipääksi. Kahvi juotiin kerralla loppuun ja kuppi ojennettiin baarimikolle. Tuo vain nyökkäsi. Matt nousi seisomaan ja asetti taskumatin taskuunsa, mutta pysäytti toimensa, kun Remus puhuikin vielä. Katse kääntyi tuohon. Vai että toinen suostui sittenkin? Matt katsoi toisen loittonevaa selkää.
"Kukas hän nyt on?" Baarimikko kysyi sitten, kun Matt lähti virnuillen astelemaan toisen perään.
"En nimen omaan tiedä vielä kuka hän on." Punkkari vastasi toiselle ja asteli ensin toisen vierelle ja edeltä ulos.

Matt ei todellakaan ollut uskonut että toinen jäisi hänen seuraansa.
"Onko jotain toiveita? Tahdotko olla julkisella paikalla vai vähemmän julkisella?" Punkkari kysyi ja kaivoi taskustaan minigrip-pussin, jossa oli vihreääkasvia revittynä pieneksi mössöksi. Loputkin sätkä tarpeet kaivettiin esille ja poika rupesi kieppaamaan marisätkää.
"Mulla on kotona viinaa, mutta jos tosissaan lonkeroa tai jotain muuta homovissyä tahdot, niin pitää hakee muualta." Punkkari lisäsi sitten ja virnisti hieman toiselle ivallisen huvittuneena.

Remus haroi hiuksiaan ja huokaisi. Syteen tai saveen nähtävästi, hän katuisi tätä myöhemmin. Se olisi varmaa. Mutta ei hän pakoon enää yrittänyt, sekin olisi varmaa. Hän joisi ja pakottaisi itsensä pitämään suunsa kiinni. Tai hän joisi ja sammuisi ettei ehtisi sanoa mitään.
”Julkinen, niin sekoiluni ei erotu massasta”, Remus murahti kylmäkiskoisesti. Hän tosiaan tutustui aina vähemmän terveelliseen sakkiin. Luoja auta, vaikkei hän uskovainen ollutkaan. Jääprinssi näytti hetken pohtivalta ja sivusilmällä poika vilkaisi pilvistä täyttynyttä taivasta.
”Tai itse asiassa mikä vain paikka käy ja kyllä se viinakin käy, mutta kannat itse seuraukset jos menet sitä minulle juottamaan”, Remus sanoi välinpitämättömästi olkapäitään kohauttaen ja asteli ulos baarin lasisista ovista.


Remus vilkaisi Mattia ja huokaisi. Hänen pitäisi varmaan ilmoittaa, jos ei olisi kotona yötään. No kaikki meni kuitenkin perseelleen ja kännykänkin akku oli loppu, joten poika päätti antaa asian olla. No eipä ollut Rasmuksella varaa väittää, että Remus oli vain piilonörtti joka ei koskaan juhlinut.
”Olet varmaan oudoin koskaan tapaamani heppu…”, jääprinssi jupisi. ”Otitko ihan päämääräkseni minun juottamisen?” hän jatkoi ja vilkaisi pidempää kirkkaansinisillä silmillään.

Matt mietti paikkaa kiepatessaan sätkäänsä. Hän sai sen valmiiksi ja nosti sen huulilleen.
"Mennään jonnekin rauhallisempaan paikkaan. Jos me mennään bileisiin, en voi luvata etten anna sinulle... No, käydä mitään." Punkkari huomautti ja sytytti marisätkänsä. Siitä imettiin pitkät ja hyvin rentouttavat sauhut. Sitten kulmaa kohotettiin Remukselle.
"Oudoin? En minä nyt ihan oudoin voi olla." Hän huomautti hieman huvittuneena ja lähti sitten astelemaan katua pitkin. Kotoa pitäisi hakea juomista, mutta Remusta hän ei millään tahtonut viedä kotiinsa. Kukaan ei ollut nähnyt hänen kotiaan. Eikä varsinkaan äitiä. Remus saisi siitä valttikortin itselleen ja pystyisi sillä käytännössä tuhoamaan Mattin. Ehkä jos toinen jätettäisiin pihalle odottamaan?

"Käydään meillä ja sitten mennään jonnekin." Hän ilmoitti ja naurahti sitten, kun muisti hieman viivellä toisen kysymyksen.
"Otin sen päivän päämääräkseni. Juottaa sinut. Herttaista, eikö? Minullakin on tavotteita elämässä." Punkkari naureksi ja imi savua keuhkoihinsa.

Remus hymähti ja kohautti vain olkapäitään.
”Siinä tapauksessa joku hieman hiljaisempi paikka”, jääprinssi sanoi ja pörrötti hiuksiaan. Siitäkin oli nähtävästi kehkeytynyt jonkinlainen tapa. Jos rauhallisempi paikka oli turvallisempi, oli se myös parempi. Olihan periaatteessa ihan hyväkin jos oli rauhallisempaa, vähemmän todistajia. Jääprinssi nyökähti ja asteli Mattin perässä, yrittäen olla välittämättä siitä, että lyhyytensä vuoksi hän joutui lähestulkoon ravaamaan pidemmän perässä. Remus oli osunut oikeaan arvatessaan Mattin todella ottaneen tehtäväkseen juottaa lyhyempi känniin. Nuorukainen murahti pienesti ja vilkaisi punkkaria.
”On sinullakin päämääräsi”, Remus murahti, mutta pojan äänestä saattoi tarkasti kuuntelemalla löytää hipun huvittuneisuutta.
”Syytä itseäsi jos minusta on riesaa”, Remus lisäsi ja venytteli sormiaan.


+ Siirrätkö nämä nyt jonnekin Mattin kodille, vai hypätäänkö sen yli ja siirrytään suoraan juomaan sillein, että noi olis jo käyny siel Mattil? :> +