it's gonna take a lot to drag me away from you

Sinä aamuna sää oli kaunis, niin kuin San Diegossa kuuluikin olla. Taylor oli herännyt hieman myöhempään kuin yleensä ja luullut myöhästyvänsä, mutta pienellä kiirehdinnällä hän oli kuronut pommiin nukutut minuutit takaisin.
Penelope oli menossa tänään ensimmäistä kertaa kouluun sen jälkeen, kun tyttö oli joutunut Paulin hyökkäyksen ja väkivallan kohteeksi. Taylor muisti vieläkin kyseisen päivän, sillä loppuillasta oli tapahtunut jotakin merkittävää; hän oli tunnustanut tytölle tunteensa, kuten myös tyttö hänelle.
Penelope oli vihdoin toipunut niin, että pääsi palaamaan koulun penkille. Urheilija oli viettänyt tämän kanssa viime päivinä tiiviisti aikaa ja vaatimalla vaatinut, että hän saisi viedä cheerleaderin kouluun ensimmäisenä päivänä. Taylor oli ylpeä siitä, että hän oli saanut olla toisen tukena tapahtumien takia. Hän halusi olla toisen tukena ja piti sitä kunniana, että Penelope myös antoi hänelle luvan siihen, eikä käskenyt Tayloria jättämään itseään rauhaan.
Eikä se kepeä, onnellinen tunne ollut kadonnut minnekään urheilijan sisimmästä. Eikä se tulisi katoamaan niin kauan, kun Penelope pysyisi hänen vierellään. Joka kerta kun hän näki tytön hymyilevän, se teki nuorukaisen itsensäkin iloiseksi ja sai hänetkin hymyilemään. Se oli hullua, ihanaa, jännittävää ja kamalaa samaan aikaan. Ja näiden ajatustensa lomassa Taylor tunsi itsensä aika tyttömäiseksi, mutta se ei saanut häntä lannistumaan - jos rakkauteen ja rakastumiseen kuuluisi sellaiset tuntemukset, niin kuulukoot. Pääasia, että hän - ja ennen kaikkea Penelope - olisi onnellinen.

Taylorin rakas ajoneuvo piti matalaa ja möreää ääntä hänen parkkeeratessa autonsa Aston High Schoolin parkkipaikalle. Nuorukainen vilkaisi pelkääjänpaikalla istuvaan cheerleaderiin ja nousi ripeästi autosta ulos, sulki kuskinpuoleisen oven ja riensi herrasmiesmäisesti toiselle puolelle - tottakai avaamaan punapäälle oven.
"Arvon neiti, olemme perillä", Taylor lausahti liioitellun kohteliaasti ja ojensi kättään Penelopelle, naurahdus kimposi nuorukaisen huulilta. Parkkipaikalla käyskennelleet oppilaat loivat Taylorin ja tämän ajokin suuntaan uteliaita ja ihmetteleviä katseita, kenet vanhempi Morris muka toisi kouluun? Etupenkillä ei ainakaan olisi Maddison, koska Taylor harvemmin oli pikkusiskonsa kanssa niin hyvissä väleissä, että kuljettaisi tuota kouluun. Ei ainakaan sen jälkeen, mitä Maddison oli kuulemma touhunnut Jared Hawkinsin kanssa niissä kotibileissä jonkun aikaa sitten - Eikä kukaan tiennyt, olivatko juoru kirineet jo Taylorin korviin.
Nuorukainen auttoi Penelopen varovaisesti autosta ulos ja sulki pelkääjänpaikan oven tytön perässä, napsauttaen sitten ovet lukkoon. Oppilaiden ilmeet varmistivat sen, että kaksikon näkeminen yhdessä aiheutti supinaa ja yllättyneisyyttä. Kaveriporukat juttelivat keskenään ja loivat pitkiä - ja jopa pahansuopia - katseita Taylorin ja Penelopen suuntaan.
Vaikka urheilija hämmentyikin tällaisesta vastaanotosta, se ei saanut hänen mielialaansa laskemaan - päin vastoin. Nuorukainen vilkaisi kujeilevasti cheerleaderiin ja tarttui tytön terveestä kädestä kiinni, lähtien kävelemään kohti koulurakennusta Penelope vierellään.

Kun Taylor oli silloin eräänä iltana poistunut sairaalasta punapään viereltä, oli tyttö tuntenut toisen poistumisen jälkeen mitä ihmeellisempiä tunteita ja niiden yhdistelmiä. Hän oli ollut edelleen peloissaan Paulin takia, mutta samalla hän oli ollut suunnattoman onnellinen siitä, että Taylor oli paljastanut rakastansa cheerleaderia. Punapää oli tietenkin vastannut miehenalun tunteisiin samalla lailla. Monet pitäisivät häntä varmasti tämän takia tyttönä, joka vaihtaa jätkiä kuin alusvaatteita, mutta silloin tyttö ei ollut jaksanut moisista ajatuksista välittää.
Pääasiasia oli se, että hän itse tiesi, mitä teki ja toimi.

Penelope Ravens istui nyt Taylorin auton pelkääjänpaikalla ja näpräsi hitusen hermostuneena punaista hiussortuvaa. Hän oli matkalla kouluun, jossa tyttöä ei oltu hetkeen nähty. Penelopella ei ollut aavistustakaan siitä, mitä muut hänestä ja hänen tilanteesta tietäisivät. Hän pystyi vain toivomaan, että kukaan ei tietäisi mitään, mutta se oli mahdotonsa. Varmasti joku oli kuullut jotain siitä, mitä Pepelle oli käynyt ja levittänyt sitä ympäriinsä.
Jos Taylor ei olisi viime päivinä ollut hänen tukenaan, ei tyttö ehkä nyt olisi matkalla kouluun. Ilman Tayloria tyttö olisi varmaan vajonnut uuteen masennukseen, josta nouseminen olisi ollut vaikeampaa kuin Chadista eroaminen. Taylor oli ollut niin huomaavainen ja aivan ihana Penelopea kohtaan, eikä tyttö osannut kiittää miehenalkua tarpeeksi tämän avusta.
Ihanaa, että Taylor oli olemassa. Ihanaa, että Taylor oli ilmestynyt Penelopen elämään. Ihanaa, että Taylor rakasti Penelopea ja Penelope rakasti toista.
Rakkaus oli kerrassaan hassu asia. Se sai nopeasti masentavat ajatukset pois mielestä.

He saapuivat sitten koululle ja Taylor parkkeerasi auton melkein täynnä olevalle parkkipaikalle. Penelope puraisi huultaan ja vilkuili tuulilasin takaa lähellä olevia ihmisiä, jotka näyttivät katsovan kiinnostuneena heidän suuntaan. Pepe ei mahtanut mitään sille pienelle ahdistukselle, mikä kasvoi hiljalleen suuremmaksi hänen rinnassaan. Olivatko kaikki kuulleet siitä, että Penelopen äidin miesystävä oli paljastanut pedofiiliksi ja että tämä oli tuomittu parin vuoden vankeuteen? Niin, Penelope ei ollut kuulemma ollut miehen ainoa uhri. Ja kuuleman mukaan parille tytölle oli sattunut vielä pahemmin kuin punapäälle..
Cheerleader havahtui ajatuksistaan, kun Taylor avasi hänelle oven. Tyttö siirsi hämmentyneet vihertävänsiniset silmänsä Tayloriin ja katsoi urheilijaa hetken aikaa empien.
"Ovatko kaikki kuulleet..?" tyttö kysyi sitten hiljaa, kun oli noussut Taylorin avustuksella ylös autosta ja lähtenyt kävelemään Taylorin kanssa kohti koulua. Taylorin lämmin käsi lämmitti ja toi turvaa ahdistuneelle Penelopelle, joka ei tosiaankaan rakastanut sitä, että hän oli juorujen kohteena.

Eihän Penelope tajunnut lainkaan sitä vaihtoehtoa, että ihmiset katsoisivat heitä vain pelkästään senkin takia, että he olivat yhdessä. Penelope ja Taylor eivät olleet näyttäytyneet vielä näin käsikädessä muiden ihmisten keskuudessa, varsinkaan koulussa.
Pepe puristi lujemmin miehenalun kättä ja painautui kiinni tämän kylkeen kuin suojaa hakien. Hänen vasemmassa kädessä oli side ranteen ympärillä, mutta muuten se oli jo parantumaan päin. Muita ulkoisia vammoja Penelopella ei sitten enää näkynytkään.
"En pystyisi tähän ilman sinua.." cheerleader kuiskasi sitten, kun oli vahingossa eksynyt katsomaan ympärilleen ja kohdannut parin uteliaan oppilaan katseen. Vasta sitten tyttö tajusi, että jotkut ihmiset suuntasivat huomionsa heidän yhdessä oleviin käsiinsä.
Ai niin. Kaikki eivät tainneet vielä ollakaan tietoisia siitä, että Penelope ja Taylor olivat yhdessä?

Oli helposti arvattavissa - tai oikeastaan, siihen ei edes tarvittu arvaamista - että pahat kielet alkaisivat varmasti supista ilkeyksiä nyt, kun Penelopen ja Taylorin yhdessäolo tuli julki. Mitä sitten? Se kun ei hätkähdyttänyt Tayloria ollenkaan, ihmiset saisivat puhua mitä halusivat, kunhan se ei vaikuttaisi hänen ja Penelopen suhteeseen mitenkään.
Miehenalku irroitti otteensa cheerleaderin kädestä ja kietoi sen suojelevasti ja ennen kaikkea omistavasti tuon hoikalle vyötärölle. "Sitä varten mä olen tässä sun kanssa", Taylor vastasi rohkaisevasti tytön lauseesen ja vilkaisi sivullensa, oppilaiden katse tuntui seuraavan pistävänä pariskunnan kulkiessa ihmisten ohi. Hänen oma katseensa kiinnittyi vastaan kävelevään tyttöporukkaan, johon kuului muutama tyttö cheerleadereista ja pari rikasta pentua - Maddisonin niin sanottuja kavereita, jos Taylorin kasvomuisti sattui toimimaan. Puolella porukasta oli kasvoillaan enemmänkin närkästynyt ja ylimielinen ilme, loput katsoivat nenänvartta pitkin pariskunnan kävellessä tyttöjen ohitse.
"Tuo on se Penelope... Huoh, juurihan se erosi Chadista", joku tusinablondeista tuhahti ja muu porukka huokaili järkyttyneinä perässä.
"Kohta se jättää Taylorinkin, Maddison kyllä kertoo meille heti, kun se tapahtuu", toinen jatkoi, muut myöntäilivät. Taylor tyytyi naurahtamaan ja vilkaisemaan olkansa yli tuimasti tuijottamaan jääneitä tyttöjä. Hän painoi punapään päälaelle lyhyen suudelman ja hymyili, ketä oikeasti jaksoi kiinnostaa, kuka seurusteli ja kenen kanssa?
Maddison saisi myöhemmin tänään kuunnella varoittelupuheen siitä, että jos tuo aikoisi toimia jonakin tiedonvälittäjänä, Taylor kertoisi vanhemmilleen kuopuksen toilailuista. Ja ottaisi Jared Hawkinsin puhutteluunsa. Ja pitäisi huolen siitä, ettei se jätkä enään ikipäivänä rupeiasi liehittelemään Maddisonia. Eiköhän pikkusisko suostuisi hänen ehtoihinsa, kun tuo vain saisi tietää panokset ja riskit, joita niiden ehtojen rikkomiseen liittyisi.
"Sä olet kaunis tänään", Taylor lausahti ja astui askeleen edemmäs cheerleaderista aukaisten tuolle kohteliaasti koulurakennuksen oven. Hän oli erittäin hyvällä tuulella tänään, eikä mikään tuntunut saavan fiilistä putoamaan alas vitutuksen puolelle. Tayloria harvemmin nähtiin niin hymyilevänä ja avoimesti iloisena, mutta kaipa tästäkin voisi syyttää vain yhtä ja ainoaa henkilöä; Penelope Ravensia, hänen tyttöystäväänsä.

Edes eilen reputetut matematiikankokeet eivät painaneet mieltä, eikä edes sekään, ettei Taylor palauttanut maantiedontehtäviään. Hän voisi ottaa tytön takia vaikka hylätyt jokaisesta aineesta, eikä se harmittaisi häntä ollenkaan.
Nuorukainen astui cheerleaderin perässä koulurakennukseen ja tarttui jälleen toisen käteen, aikaa ensimmäisten tuntien alkuun olisi vielä viitisentoista minuuttia.
Taylor käveli punapää vierellään käytävälle penkin viereen ja käännähti ympäri, kietoen Penelopen halaukseensa. "Mulla tulee jo ensimmäisen tunnin aikana ikävä sua", hän supisi tytön korvaan hymyillen ja käänsi katseensa kellon suuntaan.

Tyttö oli jo älähtää vastaan, kun hän tunsi Taylorin irroittavan otteensa kädestään, mutta toisen käsi löysikin vain uuden paikkansa punapään vyötäisiltä. Miten turvatuksi oli vasta muuttuikaan, kun tyttö oli vain entistä lähempänä Tayloria. Tyttö hymyili vaisusti urheilijalle, kun tämä oli todennut olevansa tässä punapään vierellä tyttöä varten. Siitä hetkestä lähtien Pepe päätti, että oli olisi kuuro kaikille muille paitsi Taylorille. Ei tyttö tahtonut pahoittaa mieltään, koska hän oli nyt iloinen. Ja onnellinen tässä urheilijan rinnalla.
Joten Penelope ei kiinnittänyt huomiota tyttöporukkaan, joka käveli heitä vastaan ja supisi omiaan. Pepe painoi vain päätään Taylorin olkaa vasten ja katsoi maahan. Se oli turvallisinta.

Taylorin ääni kantautui jälleen Penelopen korviin. Vihertävänsiniset silmät nostettiin katsomaan urheilijaa, joka oli juuri kehunut tyttöä kauniiksi. Hento puna kohosi koristamaan punapään poskenpäitä ja hänen huulilleen nousi suloinen hymy. Hän ei tulisi ikinä tottumaan kehuihin.
Penelope oli laittanut punaiset hiuksensa yhdelle suurelle ja löysälle letille, joka roikkui hänen oikean olkansa yli. Kasvoja reunisti pari hiussortuvaa, jotka tyttö oli jättänyt laittamatta letille, koska hän ei tahtonut kasvojensa näyttävän paljaalta. Vaatetuksena tytöllä oli harmahtavan valkoinen löysä paita ja tavalliset siniset farkut, jotka myötäilivät hänen jalkojaan (Kuva ).
"Kiitos", cheerleader vastasi ujosti ja astui sisälle koulun ovista. Hän jäi odottamaan, että Taylor tulisi jälleen hänen rinnalleen. Ja niin miehenalku tulikin ja tarttui taas Pepen kädestä kiinni. Punapää alkoi suorastaan hehkua onnesta, kun hän käveli Taylorin kanssa käsikädessä pitkin koulun käytävää.

Sitten he pysähtyivät erään penkin eteen ja Taylor veti tytön yllättäen halaukseen. Penelope kietoi kätensä Taylorin kainaloiden alta ja painoi kasvonsa urheilijan rintakehään.
"Älä mene.." tyttö nurisi lapselliseen ja viattomaan sävyyn Taylorin rintakehään. Hän ei tahtonut erota Taylorista kokonaiseksi oppitunniksi. Voi, mikseivät he voisivat olla samoilla kursseilla.
"En pärjää ilman sinua.." Pepe jatkoi hiljaista mutinaansa ja kietoi käsiään tiukemmin Taylorin ympärillä. Tietenkin Penelope hieman liioitteli, mutta hän tahtoi Taylorin tietävän, että Pepe ei tahtonut olla toisesta vapaaehtoisesti erossa. "Olet minun prinssini", punapää sanoi sitten jo hykertävällä äänensävyllä ja nosti päätään sen verran, että pystyi näkemään Taylorin kasvot. Valloittava hymy kaunisti nyt cheerleaderin huulia.

Penelope oli suloinen. Niin suloinen, että Taylor olisi voinut vain halailla ja rutistella tyttöä koko koulupäivän. Aina pulma oli, että velvollisuudet kutsuivat ja päivän aikana olisi myös jalkapallotreenit, joihin hänen olisi pakko osallistua. Muutaman treenit missattuaan koutsi oli soittanut nuorukaiselle ja pitänyt kunnon saarnan panostamisesta ja motivaatiosta, mutta Taylor oli päästänyt miehen jorinat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hänen päänuppiinsa mahtui nyt vain Penelope ja mahdollisesti - siis ehkä joskus pahimman alkuhuuman jälkeen - muutama muukin asia, kuten Maddisonin kaitseminen ja jalkapallo.
"Mä olen sua luokan oven takana vastassa heti tunnin jälkeen", Taylor lupasi ja silitti tytön selkämystä kädellään. Hän uskoi, että punapää pärjäisi varmasti ihan hyvin, kunhan vain pelleilynä liioitteli. Tai niin nuorukainen ainakin oletti, sillä tunnit eivät kestäneet edes sitä nimensämukaista tuntia ja Penelope ei kuitenkaan ollut jäänyt ihan hirveästi muista jälkeen.
Käytävällä käveli muutamia urheilijoita, joista osa lukeutui myös Taylorin kavereihin. Kun pakolliset kädenheilautukset ja huutelut oli hoidettu, huomio kiinnitettiin jälleen täysin punapäähän. "Haluatko sä mennä istumaan?", Taylor kysyi ja vilkaisi vapaaseen penkkiin heidän lähettyvillään.
"Muuten... Mitä sä haluaisit tehdä tänään? Voitaisiin lähteä ilta-ajelulle", urheilija lausahti rennosti ja käänsi ruskeat silmänsä takaisin cheerleaderiin. Olisi mukavaa tehdä jotakin yhdessä, koska nuorukaisen iltasuunnitelmat olivat ainakin toistaiseksi aukinaisia. Tietenkin Penelope oli asetettu etusijalle ja mieluiten hän viettäisi aikaansa toisen kanssa. Okei, Taylorin pitäisi viettää aikaa myös Liamin kanssa, mutta toistaiseksi jätkä ei ollut ilmoitellut sen ihmeempiä itsestään.
Hänellä olisi vielä vierasottelukin viikonloppuna, eikä pelaaminen kiinnostanut tällä hetkellä ollenkaan. Ehkä Taylor voisi tekeytyä sairaaksi, tai sitten ei. Urheilun suhteen hänen omatuntonsa oli helposti kolkuttavaa sorttia ja joukkueessa hänen asemansa oli sen verran hyvä, ettei turhia luistoja ja paikallaolemattomuuksia katsottu hyvällä.

Kello näytti etenevän uhkaavasti siihen pisteeseen, kun oppilaat rupeaisivat maleksimaan käytävillä ja opettajat yrittäisivät paimentaa omia oppilaitaan luokkiinsa.
Taylor tunnisti matematiikanopettajansa jo kaukaa ja kääntyi Penelopen puoleen, "Mun pitää nyt mennä", hän lausui valittelevaan sävyyn ja painoi tytön poskelle lyhyen suukon ja halasi tätä sitten hellästi. "Koita pärjätä, muru... Tekstaa, kun sun tunti loppuu", Taylor jatkoi ja otti muutaman askeleen taaksepäin pitäen katseensa hetken aikaa cheerleaderissa, ennen kuin kasvot käännettiin menosuuntaan. Tunnista tulisi ikuisuuden mittainen, siitä nuorukainen oli varma.

// hittaa vaikka ekan tunnin loppuun taikka ruokailuun ?8----))

Penelope katseli Tayloria silmät hienoisesti tuikkien, kun urheilija sanoi odottavansa tyttöä tunnin loputtua oven takana. Punapää hymyili nyt ihastuneesti ja painoi päänsä jälleen Taylorin rintakehää vasten. Jotenkin siinä miehenalun käsien ympäröimänä kaikki muu tuntui olevan vain utuista ja epätodellista. Penelopea ei kiinnostanut yhtään, mitä muut tästä heidän julkisesta hellittelystä ajattelivat. Pääasia oli, että tyttö tunsi olonsa hyväksi.
"Tässä on ihan hyvä olla", tyttö vastasi sitten Taylorin istumiskysymykseen ja päästi sitten hiljaisen henkäyksen huuliensa välistä. "Kohta sitä saa muutenkin tunnilla istua.." Penelope mutisi hiljaisemmin ja tunnusteli sormillaan Taylorin selkää.

"Sopii", cheerleader vastasi myöntävästi Taylorin ehdotukseen ajelulle lähtemisestä ja nosti kasvojaan taas niin, että pystyi näkemaan Taylorin komeat kasvot. "Mutta sitä ennen tehdään läksyt, eikö niin? En halua, että joudut repuuttamaan enää mitään", Pepe sanoi hitusen toruvalla, mutta syyllisellä äänellä. Penelope nimittäin tiesi, että Taylorin koulumenestys johtui tytöstä. Olihan punapäänkin koulumenestys hieman onnistunut laskemaan tässä heidän suhteen alkuvaiheilla, mutta ei tyttö silti mitään vielä reputtanut ollut.
"Sen jälkeen voidaan lähteä ajelulle", Penelope hykersi sitten iloisena ja katseli Tayloria hymyillen.

Sitten tuli aika erota. Penelope loihti kasvoilleen surullisen ilmeen, kun Taylor sanoi joutuvansa menemään. Pepe halasi Tayloria tiukasti, kunnes heidän oli pakko lähteä omille tunneilleen.
"Heippa.." punapää lausahti hiljaisesti ja heilautti kättään Taylorille, joka oli jo alkanut peruuttaa. Kun Taylor sitten käänsi viimein selkänsä cheerleaderille, kääntyi tyttökin ympäri ja lähti kiiruhtamaan kohti filosofian luokkaa. Ja tietenkin Penelope hymyili kuin naantalin aurinko konsanaan. Mikään ei pystyisi pilaamaan hänen päiväänsä, sillä Taylor oli tehnyt siitä pelkällä olemassaolollaan täydellisen.

Se oppitunti oli ehkä hitain ikinä. Tyttö naputti sormella pöytäänsä ja nojasi toiseen käteensä katsellen haaveilevasti kelloa. Vielä puoli tuntia, että hän näkisi Taylorin taas. Miten tyttö pystyi muka mihinkään keskittymään, kun hän ajatteli vain ihanaa Tayloria, tämän ihanaa hymyä, tämän ihanaa ääntä, tämän ihanaa luon-
"Neiti Ravens voikin varmaan kertoa meille, miten hän ratkaisisi tämän filosofisen ongelman", kuului herra Grantin matala ja syvä ääni, joka herätti Penelopen transsistaan. Punapää valahti kauttaaltaan punaiseksi, kun hän siirsi katseensa kellostaan opettajan ilmeettömiin kasvoihin.
Huoh, ehkä sitä pitäisi oikeasti alkaa yrittää keskittyä kouluun, eikä ihanaan Tayloriin...
Kun tuntia oli jäljellä enää viitisen minuuttia, tyttö pisti salaa viestiä Taylorille kertoakseen tunnin pian päättyvän. Hymy ei meinannut enää mitenkään lähteä hänen kasvoiltaan, hän näkisi pian taas Taylorin ja pystyisi painautumaan vasten tämän vahvaa kroppaa. Pepe niin piti läheisyydestä ja siitä, miten toista vasten sai painautua ja kun toinen piti kiinni. Se oli Penelopesta ehkä ihaninta ikinä. Tosin... He olivat jämähtäneet tähän halausvaiheeseen. Jep, kumpikaan ei ollut vielä uskaltanut ottaa sitä riskiä ja suudella toista. Toisaalta Penelope oli ehtinyt tämän jo tekemään, mutta Taylor ei taas ollut tietoinen tytön antamasta suukosta. Suuttuisikohan Taylor, jos Penelope kertoisi siitä? Voi, miten hän tahtoikaan tuntea Taylorin huulet omillaan...
Okei, nyt keskityt, Penelope. Tsemppaa vielä viisi minuuttia.

Ja niin tyttö tsemppasi. Tunti päättyi kellon pirahdukseen ja tyttö suorastaan pinkaisi ulos luokasta. Hän bongasi Taylorin luokan ulkopuolelta ja kiiruhti tämän luokse kietoen kätensä tämän ympärille mitään sanomatta.
"Grant kiusasi minua.." Penelope mutisi nolona Taylorille.

Taylorin aavistus kävi toteen, sillä tunti tuntui kestävän ikuisuuden. Tehtävät eivät sujuneet ollenkaan ja yhtälöt tuntuivat sumenevan matematiikankirjan sivuilla yhdeksi tunnistamattomaksi mössöksi. Rouva Harakka Hamshire pisti merkille nuorukaisen hajamielisyyden ja jaksoi huomauttaa siitä muutamaan otteeseen, mutta lopulta nainen taisi todeta mielessään, ettei Tayloria saisi pilvilinnastaan alas millään. Matematiikan tuntien saldo; kolme ratkaistua yhtälöä ja vihko täynnä epämääräisiä piirrustuksia ja töherryksiä. Seuraavana olisi ruokailu, joten Taylor pääsisi Penelopen seuraan noin puoleksi tunniksi.
Korviavihlova pärinä ilmoitti tunnin päättyneen ja nuorukainen nousi kiireellä seisomaan, otti reppunsa ja pakkasi hosuen siihen pulpetilla lojuneet matematiikan kirjansa. Ripeät askeleet kuljettivat hyväryhtistä urheilijaa kiireen vilkkaa ulos luokasta, vaikka hän kuuli rva Hamshiren toistavan nimeään selkänsä takana. Nainen voisi ihan hyvin kertoa asiansa myöhemminkin, nyt oli tärkeämpää ja ennen kaikkea parempaakin tekemistä.
Vaikka Taylor oli luvannut odottaa Penelopea luokan oven takana, ehti tyttö tulla häntä vastaan aiemmin. Halaukseen vastattiin toista tiukasti, mutta hellästi rutistamalla. Tytön nolostuneelle äänensävylle naurahdettiin, miksi Grant olisi halunnut nyt Penelopea kiusata? "Käynkö mä pistämässä sen vanhan muumion ruotuun?", urheilija vitsaili naureskellen ja pörrötti epämäärisesti haukotellen tummaa hiuskuontaloaan. Nälkä kurni jo mahassa, mutta onneksi ruokailu sattui sopivasti tämän tunnin perään. "Ison pojan täytyy syödä - ja niin täytyy pienen tytönkin", Taylor murahti isäkarhumaiseen tyyliin ja nappasi cheerleaderin siron käden omaansa, lähtien kuljettamaan tyttöä ruokalaa kohti.

Kuten jokaisena muunakin päivänä, ruokalaan oli tolkuton jono. Pahikset tönivät hissukoita pois tieltään ja yrittivät ohitella niitä, jotka tyytyivät kohtaloonsa - eli odottamaan ruokalan ovilta alkavassa jonossa. Ruskeat silmät seilasivat ihmisissä ja nopeasti nuorukaisen livahti Penelope käsipuolessaan Kevinin seuraan, joka parhaillaan käyskenteli jonon alkupäässä. Jätkä oli juurikin se sama Kevin, jonka kanssa Taylor oli silloin yksi ilta ollut yökerhossa - silloin, kun Taylor oli myös eksynyt Penelopelle yöksi.
"Moi, Kev", Taylor tervehti jätkää toverilliseen tyyliin ja Kevin nyökkäsi lyhyesti läpsäyttäen nuorukaista selkään. Nyt heidän ei tarvitsisi ainakaan odottaa niin kauaa...
Turhia esittelyitä ei tarvittu, sillä Kevin kyllä tiesi Penelopen nimeltä ja naamalta - kuuluivathan molemmat kermaan ja Taylor muisteli, että jätkällä oli ollut jotakin teerenpeliä jonkun Penelopen ystävättären kanssa.
Tytön kättä pidellyt käsi siirtyi nyt tämän selälle, nuorukainen hiveli tytön selkää sormillaan kuljettaessaan kätensä tuon hartioille. Katse tarkkaili Penelopen kasvoja ja hetken aikaa Taylor koki suurta halua suudella toista siinä, kaikkien nähden. Eiväthän he olleet suudelleet aikaisemmin... Mutta silti hän halusi tehdä sen ja samalla toinen osa hänestä kielsi nuorukaista, koska se voisi tulla Penelopelle hieman, noh, yllätyksenä.
Jono liikkui onneksi nopeasti ja pian pariskunta pääsi Kevinin perävanassa ruokalaan, Taylor nappasi tarjottimet itselleen ja Penelopelle, koska hän ei ollut varma, kykenikö toinen kantamaan itse tarjottimensa. "Syöt kunnolla että kasvat", nuorukainen vitsaili napatessaan juomalasit ja ruokailuvälineet niille varatuilta paikoilta. Ruokana näytti olevan jotakin pastaa muistuttavaa ja siinä oli ilmiselvästi kanaa; kanapastaa? Sai luvan kelvata, vaikka ei se miltään gourmee-aterialta näyttänytkään.

JATKUU RUOKALASSA