The ladies choice

+ makuuhuone x keittö/olohuone +

Auringonsäteet kurkottelivat vapaasti ikkunasta, saaden digitaalisen herätyskellon näytön kiiltämään niin ettei Dyon saanut aluksi mitään selkoa kellonajasta. Silmien siristelyn ja pitkän tuijottamisen jälkeen kellonaika 09:47am hahmottui, ja nuorukainen tuhahti ja sulki silmänsä. Toisella kädellään hän paranteli hieman otettaan vierellään nukkuvan naisen vyötäröstä, ja nukahti lähes saman tien uudelleen.

Parin tunnin kuluttua tummakutrinen nuori mies heräili rauhallisesti, siristellen silmiään sillä aurinko oli siirtynyt paistamaan melkein suoraan ikkunasta sisään eikä hän tietenkään eilen ollut tajunnut verhoja sulkea. Dyon huokaisi tyytyväisenä, muistellen edellisiltaa ja yötä pieni hymynkare huulillaan. Hymy kuitenkin hälveni kun hän tajusi otsaansa rypistäen ettei oikeastaan edes muistanut koko yöstä mitään. Voi helvetti, oliko hän todella ollut niin kännissä? Mutta ruskeiden silmien käydessä läpi vaaleaveristä neitokaista hänen sylissään Hyde tiesi että hänellä oli varmasti ollut mukavaa, ja pieniä muistikuvia palautuikin mieleen, vaikkakaan niiden mukana ei tullut tytön nimeä.
Urheilija antoi katseensa harhailla katossa, samalla kun kertasi muistikuviaan.

Hän oli eilisaamuna herännyt samaan tapaan naisen vierestä villin, tosin tätä selkeämmän yön jälkeen, kuten useasti muulloinkin. Punapää - jonka uskomaton, todennäköisesti silikonein avustettu, rintavarustus oli jäänyt selkeästi lihaskimpun mieleen - oli herännyt, ja ollut fantastisen halukas huolimatta edellisyöstä joten Dyon oli saanut nauttia tuosta naisesta aamupalanaankin. Kun hän oli päässyt eroon tuosta muijasta - jonka nimenkin hän oli jo kerennyt unohtaa - urheilija oli lähtenyt käymään äidillään jolta oli tietysti saanut huudot koska oli perjantai eikä hän mennyt kouluun. Hyde oli kiltisti kärsinyt saarnan ja seuraukset, ja kilttinä poikana autellut aamupäivän ja hieman iltapäivänkin puolelle äitiään kodin askareissa.
Loppupäivä oli kulunut nukkuessa ja iltaa odotellessa, sillä tottahan toki hän perjantai-iltana lähtisi juhlimaan. Ja niinpä hän olikin suihkun jälkeen sutaissut hiuksiaan parempaan kuntoon, vetäissyt muutamia merkkivaatteita ylleen ja lähtenyt baariin. Nähtävästi hän oli juonut enemmän kuin oli ajatellut juovansa, koska ei hän muistanut muuta kuin tavanneensa useita naisia ja vieneensä jonkun mukanaan ja siinä vaiheessa muistikuvat muuttuivat todella hajanaisiksi. Pari muistikuvaa siitä kuinka vaaleat hiukset olivat levinneet sotkuisina vasten hänen sänkyään, silkinsileän vartalon painautuessa häntä vasten ja kiihkeästi vaihdettuja suudelmia.

Dyon venytteli raajojaan ja nousi sängynreunalle istumaan, tuntien kuinka päätä vihlaisi samantien. Poika murisi hiljaa itsekseen ja päätään pidellen meni keittiöön hakemaan särkylääkettä jonka jälkeen suuntana olisi kylpyhuone.

+ tuli vähän lyhykäinen alotus mut ei anneta sen häiritä :-----) +

//Hihhihihihihi <3

Hiljainen huokaisu karkasi noiden punaisten huulien välistä ja asentoa muutettiin kippuralle, kun se lämmin, jota vasten nukkuva neitokainen oli nukkunut, oli kadonnut. Tosin kauaa nukkumatti ei häntä enää häirinnyt, sillä pian hän jo alkoikin ummistella sulkeutuneita silmiään. Kurkku tuntui todella kuivalta ja karhealta, eikä se ollut hyvä juttu. Kuten ei myöskään sekään, että päätä särki niin jumalattomasti ja vatsassa tuntui vellovan jokin hurrikaani.
Miksei sitä vain voinut nukkua krapulaa pois..?

Evangelina Dolly päästi tuskastuneen ähkäisyn, kun hän avasi silmiään, mutta joutuikin sulkemaan ne heti huoneessa olevan kirkkaan valon takia. Angel asetti kätensä silmilleen ja hieroi niitä toivoen, että saisi ne pian edes jotenkin auki. Eikä siinä kulunut kuin hetki, kun hän tajusi olevansa jonkun tuntemattoman luona. Sänky nimittäin ei ollut Angelin oma sänky, sen neito oli tajunnut heti tultuaan hieman järkiinsä herättyään.
Kenenköhän luokse Angel oli tällä kertaa päätynyt? Viime viikonloppuna hän oli löytänyt itsensä jonkun kolmikymppisen atk-asiantuntijan luota. Asunto oli ollut nimittäin täynnä erilaisia cd-levyjä sekä asunnosta löytyi ainakin seitsemän tietokonetta. Ja mies oli kuvitellut saavansa seksiä nuorelta naiselta heti tämän herättyään, mutta mies oli saanut silloin tyytyä vain Angelin kovaan nyrkkiin. Mies valitti, että Angel oli muka murtanut tämän nenän, mutta eihän se vaaleaverikköä kiinnostanut. Kukaan ei käynyt hänen päällensä silloin, kun hän oli selvinpäin. Silloin hänestä tuli jälleen miestenvihaaja.

Pahis oli saanut nostettua itsensä istumaan, jolloin peitto meinasi valahtaa hänen yltään. Angel asetti toisen kätensä rintakehälleen peiton päälle, jotta kukaan ei näkisi hänen sulojaan. Kirkkaansiniset silmät katsoivat väsyneinä ja tutkivina ympärilleen.
... Fuck. Missä helvetissä hän oikein oli?
Makuuhuone näytti jo niin kalliilta, että vaaleaverikkö ei todellakaan voinut olla ihan tavallisen tallaajan kodissa. Perkele, oliko hän oikeasti päätynyt jonkun rikkaan bisnesmiehen sänkyyn? Tästä puuttuisikin se, että miehen vaimo löytäisi Angelin miehensä sängystä, kuten kerran oli käynyt. Ei nainen ollut Angelille vihainen, vaan miehellee. Angel oli vain mitään sanomatta lähtenyt asunnosta jättäen kinastelevan pariskunnan taakseen.
Angel asetti jalkansa sängyn reunalta lattialle ja tunnusteli mattoa jalkojensa alla. Peittoa pidettiin yhä tiukasti ympärillä. Kirkkaansiniset silmät alkoivat avautua kunnolla ja nyt hän yritti tarkentaa kuuloaan kuullakseen, kuuluiko asunnosta mitään muita ääniä. Ensiksi oli aivan hiljaista, mutta sitten hän kuuli ääniä makuuhuoneen oven takaa. Mies olisi siis sen ulkopuolella.

Mitäs hän eilisillasta muisti, sepä vasta mielenkiintoinen kysymys. Okei, Angel muisti sen, että hän oli ehkä ottanut pari ylimääräistä ja päätynyt muhinoimaan erään klubin nurkkaukseen jonkun miehen kanssa. Miehen ulkonäöstä hän ei muistanut mitään muuta kuin sen, että mies taisi olla tummatukkainen hiuksiltaan. Ja että miehellä oli ollut suunnattoman paljon lihasmassaa. Sitten Angel tietenkin muisti jonkinlaisia välähdyksiä siitä, mitä täällä makuuhuoneessa oli tapahtunut. Himokkaat suudelmat, vartaloiden jatkuvaa koskettelua ja tietenkin se järisyttävä tunne alavatsassa, kun joku oli tunkeutunut hänen pyhimpäänsä. Ei sitä voinut enää tosin miksikään pyhäksi kutsua, vaan pikemminkin avoimeksi portiksi...
Niin, Angel kyllä tiedosti sen, että hänen jalkovälinsä olivat ehkä turhankin avoimet miespuolisille, mutta ei neito sille mitään voinut, että juovuspäissä ollessaan hänen himonsa vain kasvoivat triplaten ja että jokainen miespuolinen kiehtoi häntä. Ironistahan se oli, kun Angel selvinpäin vihasi miehiä, mutta kännissä hän rakasti heitä.

Missä olivat hänen vaatteensa? Angel ei nähnyt lattialla muuta kuin yhden vaatekappaleensa; alushousunsa. Vaaleaverikkö nousi ylös sängyltä ja kipitti hakemaan huoneen toisesta päästä lattialta musta pitsialushousujaan. Hyvä, ainakin yhdet vaatekappaleet löydetty. Missäs hänen rintaliivi- ai niin, ei pahis ollut pukenut niitä eilen edes ylleen. No, missä hänen musta minimekkonsa oli?
Angel oli kietonut peiton nyt paremmin ylleen ja antoi silmiensä haravoida makuuhuonetta kunnolla läpi. Mustaa mekkoa ei kyllä valitettavasti huoneessa näkynyt. Kiva. Angel siis joutuisi poistumaan huoneesta pelkän peiton kanssa.
Aaaaaaaa, kun päähän sattui. Ja nyt oksetti. Missähän täällä oli lähin vessa?

Angel yritti pidätellä oksennustaan kaikin voimin, kun hän hiipi makuuhuoneen ovelle. Hän raotti sitä hitusen ja kurkisti. Joo terve, miksi joillakin oli varaa enempään?
Asunto kuului varmasti jollekin miljonäärille. Vaaleaverikkö ei ollut koskaan herännyt missään vastaavanlaisessa paikassa. Kertahan se oli ensimmäinenkin.
Joku oli keittiössä, selkä Angeliin päin. Tällä nuorella miehellä oli hyvännäköinen selkä. Ei mies tainnut olla kovin vanha? Ei Angel osannut sitä tarkemmin sanoa, näkihän vain toisen selän!
Helvetti. Kuitenkin hänet oli kaatanut jälleen sänkyyn joku itserakas paska, joka kuvitteli kaikkien naisten olevan helppoja tapauksia. Hmph, tulisi ainakin yllättymään (eikä positiivisesti), kun näkisi millainen Angel oikeasti oli. Hän ei enää ollutkaan se kikattava, itseään tyrkyttävä blondi siellä baarissa.
Siellähän se musta mekko lojui, olohuoneen lattialla. Miten ihmeessä se sinne oli päätynyt, sitä Angel ei ehkä halunnut tietää.

Mitään sanomatta hän avasi makuuhuoneen oven kunnolla auki ja lähti astelemaan kylmin kasvoin kohti mustaa mekkoaan. Hän ei vilkaissutkaan mieheen, kun käveli tämän ohitse olohuoneen puolelle. Angel aikoisi vain pukea mekkonsa ylleen ja häipyä. Niin hän teki aina, eikä hän ajatellut poikkeusta lähiaikoina tehdä.

+ ja sainpa jonkun huonon kuvan kylpyhuoneestakin josta toki löytyy vessakin vaikka sitä ei kuvassa näy :---) +

Missähän ne särkylääkkeet nyt taas olivat, hän ei koskaan meinannut löytää niitä. Hajamielisenä Hyde siirteli purkkeja ja purnukoita, ajatusten harhaillessa lähinnä siinä että mihin hän lähtisi aamiaiselle - koska ei häneltä itseltään löytynyt kaapeista juuri mitään -, johonkin kahvilaan ehkä? Lähes vastapäätä hänen asuntoaan oli miellyttävä kahvila jossa hän itseasiassa monesti kävikin syömässä aamupalansa, joka ei ollut ihan pienintä luokkaa vaan oikeastaan sillä olisi ruokkinut jo pienen kylän. Jommankumman vanhemmankin luo voisi mennä, siellä saisi ruokaa ilmaiseksi, mutta nukkuminen voisi jäädä vähemmälle sillä Cyrus tulisi todennäköisimmin härnäämään häntä tahallaan kun tajuaisi että velipojalla oli krapula. Onnekseen lihaskimppu ei pahemmasta krapulasta kärsinyt koskaan, enemmän tai vähemmän lievään päänsärkyyn se useimmiten jäi.

Dyon kaiveli kaappejaan hivenen epätoivoisena, sillä ei meinannut millään löytää särkylääkkeitään. Helvetti, tätä se teetti kun periaatteessa asui kolmessa eri talossa, sillä jokaisesta löytyi erikseen omista paikoistaan lääkkeet. Hetkinen, mietitääs, isän luona lääkkeet ovat vasemmalta kolmannessa keittiönkaapissa, äidin luona kylpyhuoneen lääkekaapissa ja... hah! Helpotuksesta huokaisten tummatukka sai käsiinsä helisevän särkylääkepurkin ja kippasi heti kookkaalle kämmenelleen kaksi pilleriä, jotka sai vesilasillisen avulla juotua alas. Hän oli ollut täysin keskittynyt metsästämään lääkkeitään, eikä ollut tajunnut hänen daaminsa heränneen ja poistuneen makuuhuoneesta ennen kuin hän näki toisen silmäkulmastaan.
Tummat silmät seurasivat nuorta naista jonka kasvoista hän näki vain profiilin, eikä ilme ollut mikään herttaisin. Toinen taisi kärsiä pahemmasta krapulasta kuin hän, mutta siitä huolimatta tuo oli hyvin kaunis, vartalo oli valitettavasti piilotettu peitolla.

"Bonjour, kaunotar", kaapinkokoinen mies tervehti matalalla äänellään, käyttäen huoletta toista äidinkieltään. Välillä hän intoutui käyttämään sitä liiaksikin, eikä siitä saanut kukaan muu selvää kuin ranskaa osaava, mutta Hyde yritti kuitenkin pitää kielenään pääosin englannin kun kerran englantia puhuvassa maassakin oltiin.
"Nukuitko hyvin?" jalkapalloilija kysyi kohteliaaseen tapaansa, heilauttaen sitten kädellään kylpyhuoneen suuntaan.
"Tuolla on sitten kylpyhuone jos oksettaa, tai jos haluut käydä suihkussa", Dyon kertoi sillä vaikka se pinnalliselta kuulostikin, ei hän hirveästi pitäisi jos hänen lattialleen tai matolleen oksennettaisiin. Kukapa siitä pitäisikään.

+ alemmuuskompleksi ._. +

Juuri kun Angel ehti ajatella pääsevänsä huomaamattomasti hakemaan mustaa mekkoaan, hän kuuli jonkun puhuvan.
"Jumalau-!" Angel keskeytti kiroamisensa, kun oli hypähtänyt ainakin viisi senttiä lattiasta säikähdyksestä ja kääntyi nyt salaman nopeasti katsomaan miestä, joka hänelle puhui. Ei toinen ollut edes kovinkaan vanha mies, vaan.. Aika nuori. Toisen kasvot näyttivät jokseekin tutuilta. Olikohan vaaleaverikkö nähnyt toisen jossain ennenkin? Hyvin mahdollista, mutta mainittakoon, että Angelillä oli harvinaisen huono kasvomuisti. Jos hän kerran tuon nuorukaisen kasvot jotenkin muisti, niin hänen täytyi olla nähnyt nuo kasvot useampaakin otteeseen.
... Angel kyllä kiroaisi kaiken helvettiin, jos tuo nuori mies olisi hänen kanssaan samassa koulussa. Eikä, perkele. Ei kai tuo lihaskimppu ollut hänen kanssaan samalla historian kurssilla?
Selvä, helvettiin kaikki.

"Haista paska", pahis totesi kylmästi ja kyykistyi nappaamaan olohuoneen lattialta mustan mekkonsa, kun miehenalku oli kehdannut kysyä häneltä yön yli nukutusta yöstä. "Ei sua kiinnosta kuitenkaan, eikä mua kiinnosta turhaa jaaritella", Angel jatkoi välttelevään äänensävyyn ja suuntasi sitten raskain kylpyhuoneeseen nuorukaisen annettua kädellä suunta.
Angel joutui juoksemaan loppumatkan kylpyhuoneeseen, kun hänen vatsansa ei vain enää voinut pidätellä oksennusta. Pian kylpyhuoneen puolelta kuului oikein mukavia ääniä, kun Angel pääsi jälleen tekemään tuttavuutta vessanpöntön kanssa. Jos Angel alkaisi laskea, monen erilaisen vessanpöntön kanssa hän oli viettänyt samanlaisissa merkeissä, menisi neito jo alkumetreillä sekaisin laskuistaan.

Kylpyhuonekin oli kuin suoraan jostain vitun mallistosta. Mistä ihmisillä riitti rahaa? Kyllä Angelillekin kävisi raha oikein hyvin, mutta hänen isällään ei kyllä kovin suuret tulot valitettavasti olleet.
Kun hän olisi tyhjentänyt vatsansa sisuskaluja myöten, hän pukeutuisi eiliseen mekkoonsa ja katoaisi tästä helvetin luksusasunnosta. Hän ei ollut 'jään vielä pidemmäksi aikaa ihastelemaan kaunista asuntoasi'-tyyppiä.

Dyon kohotti hiukan kulmiaan kun vaaleakutrinen kaunokainen ilmeisesti säikähti häntä, sillä tuo pomppasi kiroten ilmaan, ja kääntyi saman tien häntä kohti. Mies käytti mieluusti tilaisuuden hyväkseen ja tutkaili pää aavistuksen kallellaan eilisöistä hoitoaan, sillä muisti oli sen verran alkoholijuomien nauttimisen ansiosta rapistunut että mieleen oli jäänyt vain vaalea tukka ja epämääräisesti kaunis naisellinen vartalo. Naisenalulla oli kirkkaansiniset silmät, jotka veivät kasvoissa sen suurimman huomion sekä esteettisistä syistä, että niiden katseen jäisyydestä. Täyteläiset huulet veivät sitten liikkumisellaan lihaskimpun kiinnostuksen, sillä toinen vastasi hänen kysymykseensä. Eikä ihan kaikista ystävällisimmin, ja tyttö kertoi ettei tuota kiinnostanut jaaritella.
Hyde naurahti, ehkä aavistuksen hämillisenä, mutta eipä tuo ollut ensimmäinen naispuolinen joka hänelle haistatteli tai käyttäytyi muuten kylmästi. Siihen useimmiten löytyi syy hänen käytöksestään, mutta urheilija ei juuri nyt kyllä muistanut tehneensä mitään törkeää tälle neidolle.

"Ilmeisesti tuo oli ei..." Dyon sanoi virnistäen, ehkäpä huonosti nukuttu yö oli käytöksen takana. Hän seurasi vaaleaverikön kulkua kylpyhuoneeseen ja äänistä päätellen eilisen juomat eivät kestäneet naisen sisällä. Hetkisen kuluttua kaapinkokoinen mies laittoi tyhjään lasiin pari särkylääkettä ja hän suuntasi niiden kera vessaan seuralaisensa perässä.
"Siinä. Päänsärkyyn, kunhan saat vatsas rauhottumaan", hän sanoi ja laski lasin WC-pöntöstä vähän matkan päässä olevalle lavuaaritasolle jolle nousi itsekin istumaan.
"Mikäs sun yöunissa oli vikana, vai ootko normaalistikin aamusta noin äkänen?" pörröpää kysyi rennosti, vaikka päänsärky muistutteli edelleen olemassaolostaan. Ohimennen hän oikaisi jaloissaan olevien mustien bokserien lahjetta, ja se olikin ainoa vaatekappale joka hänen kehuttavan lihaksikasta vartaloaan verhosi näin aamusta. Vaikka olisihan hän toki voinut alastikin kuljeksia, ei siinä mitään noloa olisi, mutta ehkäpä vaalea neitokainen pitäisi sitä jotenkin paheksuttavana vaikka olisihan tuo hänen vehkeensä jo viimeyönä nähnyt...

Siinä aikansa kuluksi Hyde kävi takaisin lattialle ja otti hammasharjansa kaapista, aloittaen rutiininomaisesti pesemään hieman tunkkaista, vanhan viinan makua pois suustaan. Samalla hän kuitenkin häpeilemättä tutkaili nappisilmillään nuoren naisen ulkonäköä. Joku siinä oli tuttua, mutta hän ei saanut millään mieleensä että mikä tai kuka. Ehkä hän oli nähnyt toisen ennenkin jossain klubilla, tai ehkä he kävivät samassa kahvilassa tai jotain sellaista. Tai sitten kaunottaressa oli vain piirteitä jotka muistuttivat jostakin toisesta ihmisestä, tuollaisia kauniita vaaleaverikköjä kyllä löytyi mielin määrin ainakin Dyon Hydelle.

Angel ei kyennyt vastaamaan mitään tuolle... Tuolle tyypille, jonka nimeä neito ei edes muistanut. Olipa toinen nyt niin kohteliasta ja ystävällistä tyyppiä, että pahista alkoi jo pelkästään sekin oksettaa. Just joo, aivan kuin miehellä ei olisi ollut enemmänkin Angelin kaltaisia vaaleaverikköjä seuranaan. Miksi miehanlkua edes kiinnosti, miten Angel oli nukkunut ja miksi hän oli niin äkäinen? Ei vaaleaverikkö sitä kertoisi, ei ainakaan tuolle itseään täynnä olevalle lihaskimpulle.
Oli hieman kauhistuttavaa ajatella, että hän oli antanut tuollaisen körilään panna itseään. Siitä puheenollen, olikohan Angel saanut viime öisestä mustelmia? Yleensä hän sai helposti mustelmia laihuutensa takia.
Mutta ensiksi täytyisi oksentaa eilisillan juomat ulos. Voi, kuinka paljon hän olikaan viime iltana juonut!

Kun jonkin verran oli minuutteja kulunut ja Angel oli enää yökkinyt vain pelkkää ilmaa, hän vetäytyi pois vessanpöntön läheltä ja totutteli elämään ilman oksentamista. Vaaleaverikkö kohosi sitten hiljakseen seisomaan, jolloin hänen yllään oleva peitto lipsahti sitten hieman hänen otteestaan ja hetken ajan hänen paljaat rintansa sekä arvilla oleva vatsa vilahti esillä. Angel nappasi peiton nopeasti takaisin ylleen ja katsahti miehenalkuun vieressään epäluuloisesti. Voi vittu. Ehkä toinen oli vain kiinnittynyt katsomaan hänen rintojaan, eikä ollut huomannut vatsassa olevia rumia röpelöisiä arpia.

Vaaleaverikkö nappasi nopeasti käsiinsä lavuaaritasolla olevan vesilasin ja särkylääkkeen, jonka Angel sujautti nopeasti suihinsa nielaisten sen veden avulla alas. Hän käyttäytyi kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut, vaikka oikeasti häntä arvelutti se, oliko tuo lihaskimppu nähnyt hänen vatsansa. Fuck, yleensä Angel oli hyvin tarkka siitä, ettei kukaan ulkopuolinen niitä näkisi.
Angel pesaisi kasvonsa viileällä vedellä lavuaarin yllä ja antoi veden valua kasvojaan pitkin takaisin lavuaariin. Olo tuntui huomattavasti paremmalta, kun oli saanut oksentaa, mutta silti vatsassa velloi siihen tapaan, ettei pariin tuntiin pystyisi mitään syödä oksentamatta sitä heti ylös.

Siinä hampaitaan pestessään Dyonille tuli vahva déjà vu, sillä hän oli seisonut samalla tavalla tässä ylellisessä kylpyhuoneessaan hammaspesulla uskomattoman monta kertaa joku yhden yön hoito pää vessanpöntössä. Keskimäärin nelisen kertaa viikossa hän toi jonkun kattohuoneistoonsa, aina uuden ja uuden naisen, välillä bruneten, välillä kultakutrisen, toisinaan punapään ja seuraavan kerran tummatukan. Naisia oli ollut länsimaalaisia, aasialaisia, afroamerikkalaisia, iholtaan tummia ja vaaleita. Köyhiä, rikkaita, keskituloisia... Jopa pari lesboakin oli sattunut hänen mukaansa, joko niin humalaisina että mieskin oli paremman puutteessa kelvannut, tai sitten kyseinen nainen oli halunnut tyttöystävänsä kera kokeilla threesomea mikä tietenkin sopi Dyonille ilman ensimmäistäkään vastalausetta. Sama yhdistävä tekijä näissä neitokaisissa kuitenkin oli ollut, sillä jokainen naisista oli ollut stereotypisen hyvännäköinen; hoikka, kauniskasvoinen ja enemmän tai vähemmän naisellisen muodokas. Hyde oli ehkä suuremman luokan sovinistisika, ja naisten esineellistäjä ja kierrättäjä, jokaisen feministin verivihollinen. Mutta minkäs hän luonnolleen mahtoi, ja kerran kun oli niin hyvännäköinen tapaus että naiset hyörivät hänen ympärillään kuola valuen kuin kissa kuuman puuron äärellä, että olihan se hyödynnettävä.

Hyde ei kiinnittänyt huomiota vaaleaverikön puhumattomuuteen, vaikeahan se oli käydä rupattelemaan kun oksenteli edellisyön juomia ja samalla sisuksiaankin ulos. Urheilija oli niin kiitollinen siitä ettei onnekseen yleensä kärsinyt kovinkaan kamalasta krapulasta, nytkin päänsärky oli ainoana haittana ja sekin oli lievenemään päin.
Suklaasilmäinen nuorimies oli saanut hampaansa pestyä juuri kun naisenalun nouseminen lattialta kiinnitti hänen huomionsa, vaikka olipa hän tuota tutkaillut katseellaan jo jonkin aikaa. Tuntui ihan kuin hän ei edes olisi nähnyt koko tyttöä ennen, sitä se teetti kun joi niin paljon että muistikin lähti. Hänen ajatuksensa kuitenkin keskeytyivät kun lattialta nouseva neitokainen sai jotenkin peiton valahtamaan puoliksi päältään, niin että rinnat ja vatsa paljastuivat. Miehenä hän tietysti käytti tilanteensa hyväkseen ja tarkasti näkymät, mutta vaikka rinnat olivat yhtä kiinnostavat kuin aina, hänen silmiinsä osui joitakin jälkiä blondin vatsan alueella. Jäljet hahmottuivat hurjan näköisiksi arviksi, joita nuoriherra kerkesi parin hassun sekunnin murto-osan ajan tuijottamaan, otsan rypistyessä.

Otsa sileni kuitenkin kun sinisilmä käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut, nielaisi vain särkylääkkeen vesilasillisen avulla alas. Sen jälkeen tuo pesi kasvojaan, ja automaattisesti Dyon ojensi vaaleaverikölle puhtaan, ylellisen pehmeän käsipyyhkeen johon tuo saisi kuivata kasvonsa.
"Saat sä käyttää mun suihkuakin jos haluat", kaapinkokoinen miehenalku sanoi kohteliaaseen tapaansa, heilauttaen kädellään kohti suurta lasitettua, kahden hengen suihkukoppia poreammeen vieressä. Ajatukset pysyivät edelleen mietiskelevinä toisen vatsan arpien kimpussa.
"Mitä sulle on sattunut?" Hyde kysyi ja tiesi toisen tietävän mistä hän puhui. Ääni oli neutraali, ja aluksi katse oli välinpitämättömästi omassa peilikuvajaisessa kunnes hän siirsi tummat, pitkäripsiset silmänsä kohti seuralaistaan.

Angel nappasi pyyhkeen miehenalulta, jota tämä oli tarjonnut hänelle ja kuivasi siihen märät kasvonsa. Miten mukavalta ja raikkaalta viileä vesi olikaan kasvoilla tuntunut. Tietenkin hänen eilisillan meikkinsä oli mennyt vain entisestään pilalle, mutta mitä sitten. Ei Angelin tarvinnut tehdä vaikutusta keheenkään sillä hetkellä. Hän pyyhki alaluomiltaan ripsivärinsä jämät, mutta ne silti tummensivat hänen silmänalusiaan. Neito ehti pyyhkiä pyyhkeeseen vielä meikkivoiteensa, kunnes hän sitten jähmettyi lihaskimpun kysymyksestä.
"Mitä sulle on sattunut?"
Fuck. Toinen oli sittenkin ollut tarkkana. Olisihan se pitänyt arvata. Aina, kun yritti oikein suojella itseään, niin heti meni jotain pieleen.

Kirkkaansiniset silmät kääntyivät hetken kuluttua tuijottamaan kylmästi vieressä olevaa miehenalkua ja Angelin toinen kulma kohosi ylemmäs.
"Senhän sä haluaisit tietää", pahis totesi happamesti, heitti käyttämänsä pyyhkeen takaisin miehenalulle ja puristi yllä olevaa peittoa paremmin yllään. Hän noukki lattialle pistämänsä mekon käsiinsä ja lähti kävelemään ulos kylpyhuoneesta välinpitämättömästi. Jos nuorukainen oli kuvitellut Angelin paljastavansa arpiensa alkuperän, niin anteeksi vain, mutta jätkä joutuisi kyllä tällä kertaa pettymään pahemman kerran. Neito ei ollut sellainen, että hän keräsi sääliä menneisyydellä. Hän oli kova, hän kesti kaiken yksin. Sellainen hän oli ollut jo monen monta vuotta. Eikä hän tarvinnut kenenkään... Itserakkaan, pilalle hemmotellun typerän lihaskimpun huolehtimista yhtään tämän enempää!

Kiukkuinen vaaleaverikkö oli mennyt takaisin makuuhuoneeseen, josta hän oli aamulla herännyt. Hän viskasi peiton takaisin sängylle ja puki melkein alastoman vartalonsa päälle eilisen musta minimekkonsa, joka myötäili hänen vartaloaan. Sen jälkeen hän palasi takaisin olohuoneeseen etsimään laukkuaan. Kai sekin oli jossain täällä.
Hemmetti, ei tässä voinut muutakaan todeta. Angel ei olisi tahtonut paljastaa jollekin köriläälle arpiaan. Tulevaisuudessa pitäisi olla tarkempi siitä, mitä hän puki ylleen. Eihän Angel halunnut kaikkien tietävän arpiensa olemassaoloa.
"Vittu, missä mun laukku on", pahis ärähti kiukkuisena ja kyykistyi katsomaan sohvan alle.

Blondi tarttui pyyhkeeseen jonka Hyde tuolle tarjosi, ja kuivasi sillä kasvonsa eikä nuorimies tiennyt mitä toinen sitten teki, sillä kun hän seuraavan kerran loi katseensa toiseen, oli tytön silmänympärykset kuin pandakarhulla. Tai kuin tuota olisi lyöty, mistä ajatukset päätyivät taas toisen vatsan arpiin. Tuollaiset jäljet olivat kyllä huolestuttavat, eikä sellaisia ihan kepeästi saisi, joten todennäköisesti kaunotar olisi joutunut joskus johonkin onnettomuuteen tai vastaavaa.
Naisenalku jähmettyi hänen kysymyksensä jälkeen, Hyden vilkaistessa toista nopeasti. Samalla hän kaiveli laatikoitaan, saaden käsiinsä kamman jonka avulla selvitti hiukan päänsä päällä olevia pidempiä, kiharaisia hiuksia. Saatuaan pari kertaa kamman hiustensa läpi, hän pörrötti ne rennon huolettoman näköisiksi. Kelpaisi vallan mainiosti aamukampaukseksi.

Dyon vastasi vaaleaverikön jäiseen katseeseen kiinnostuneena, toinen oli todella sähäkkä tapaus. Kuin villikissa, saavuttamaton ja hyökkäävä. Ei ihmekään että urheilija oli edellisiltana kiinnostunut toisesta.
"Piquant, d'accord", Hyde sanoi virnistäen naisen selälle tuon vastattua hänelle ja lähdettyä poispäin kylpyhuoneesta. Itse hän jäi naureskellen pesemään kasvojaan, ja ajoi sänkensäkin sileäksi. Sitten hän suuntasi makuuhuoneeseensa, nähden olohuoneessa vaalean kaunokaisen mustassa minimekossaan etsiskelemässä ilmeisesti kamppeitaan. Hän voisi käydä heittämässä daaminsa mihin tuo nyt halusikaan, sitten hän tulisi takaisin kämpälleen ja kävisi suihkussa... Loppupäivän suunnitelmat olivatkin sitten aika auki.
Lihaskimppu pukeutui mustanharmaisiin, paikka paikoin kulutettuihin farkkuihin ja valkoiseen tank toppiin joka paljasti hänen ruskettuneet, lihaksikkaat käsivartensa. Jokainen hänen yllään oleva vaatekappale tietysti kantoi kallista nimeä, mikä oli itsestäänselvyys kun kerran kerman urheilijasta puhuttiin.

"Sun laukkuako sä etsit? Mä olin näkeväni sen tuolla eteisessä", pörröpää sanoi kävellessään jääkaapille, josta nappasi itselleen puolen litran cokispullon.
"Haluaako beauté jotain?", Dyon kysyi hörpätessään pullostaan.

Hetken aikaa Angel sai etsiskellä laukkuaan ja hän oli jo melkein luovuttamassa, kunnes miehenalku taas puhui. Eteisessä, sinnekö se oli eilen illalla jätetty?
"Painu jo vittuun", pahis sähähti kiukkuisena, kun tuo tuntematon nuorukainen oli tarjoamassa hänelle jotain. Ja miksi helvetissä toinen puhui jotain toista kieltä, luuliko miehenalku muka, että Angel ymmärsi?
Vaaleaverikkö katseli ympärilleen aluksi eksyneenä, koska mistä helvetistä hän muka olisi tiennyt, missä asunnossa oli eteinen. Angel lähti sitten kävelevään vain johonkin suuntaan toivoen, että se eteinen tulisi kohta vastaan.
Onneksi naisen suunnistustaidot olivat osuneet oikeiksi, sillä pian nuori nainen pääsikin eteiseen. Kai se oli eteinen, sillä ovi ainakin näytti ulko-ovelta. Kirkkaansiniset silmät katselivat ympärilleen ja nopeasti hän löysikin mustan laukkunsa.

Angel ei kuitenkaan ehtinyt edes ajatella lähtemistä, kun hän taas tunsi sen epämiellyttävän tunteen vatsanpohjassaan. Pian hän löysikin itsensä taas jo tutuksi tulleesta kylpyhuoneesta oksentamasta tutulle vessanpöntölle. Angel jo odotti oksentavansa ulos sisäelimensä, mutta mitään sellaisia ei valitettavasti pönttöön ilmestynyt.

Kun hän taas oli saanut vatsansa tyhjäksi, Angel istuutui uupuneena kylpyhuoneen viileälle lattialle, mutta rojahtikin siitä suoraan lattialle selälleen makaamaan. Neito oli sulkenut silmänsä ja hengitteli nyt sisälle ja ulos. Tuntui, ettei hän jaksaisi tästä pariin tuntiin edes nousta. Niin heikolta olo tuntui. Ja aina tällaiseen tilanteeseen jouduttuaan Angel vannoi, ettei enää koskaan joisi niin paljon. Tietenkään tätä lupausta ei tultaisi pitämään, mutta ajatuksella pyrittiin vain hakemaan pientä lohdutusta.

Vaaleaverikön toivotuksen kuullessaan Dyonia alkoi pikkuhiljaa ärsyttää. Mikä tuota muijaa oikein vaivasi? Ei hän tuskin neitosta ollut kaapannut väkivalloin mukaansa, että siksi pitäisi vihoitella tuolla tavoin. Ei, mitä todennäköisimmin niin ei ollut tapahtunut, vaan pikemminkin niin että toinen oli tullut hänen luokseen kiehnäämään ja varmasti melkein vaatimalla halunnut tulla hänen luokseen. Ja Hyde tiesi että toinen oli saanut helvetin hyvää seksiä, joten mitä valittamaan?

"Enemmän kuin mielelläni, hani", urheilija sanoi ivallinen särähdys äänessään joka oli hetki sitten ollut vielä kohteliaan kiusoitteleva. Mutta vähemmästäkin alkoi ärsyttämään kun piti käyttäytyä kuin pahin diiva, esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja vittuilla. Ja nuorta miestä alkoi kyrsimään kun toinen ei käyttäytymisestään huolimatta ollut vielä lähtenyt tai kertonut mihin tuo olisi vietävä, sillä käytyään eteisessä ilmeisesti sitä laukkuaan hakemassa neito tuli takaisin. Tai oikeastaan jälleen kylpyhuoneeseen, ja äänistä päätellen tyhjentämään sisuksiaan WC-pönttöön.

Kuumentuneita hermojaan rauhoitellen lihaskimppu hörppi colaansa baaritiskiin nojaillen, koittaen viedä ajatuksensa muualle. Ne kuitenkin palasivat vaaleaan kaunottareen kun kylpyhuoneesta ei enää ollut vähään aikaan kuulunut mitään ääniä, ja tietysti nuorukainen huolestui hivenen. Toivottavasti blondi ei ollut pökertynyt johonkin, öö, nesteen- tai ruoanpuutteeseen, ainakin vartalon laihuudesta päätellen hän ei yhtään ihmettelisi vaikka toinen makaisikin ravinnonpuutteeseen pyörtyneenä hänen kylppärinsä lattialla.
Kuunneltuaan hiljaisuutta vielä hetken, Hyde otti askeleidensa suunnaksi kylpyhuoneen jonne päästyään huomasi mustassa pienessä mekossaan olevan naisen tosiaankin lattialta.
"Oletko sä kunnossa? Jos sua nukuttaa niin kyllä sänky on siihen varmaan vähän miellyttävämpi alusta", tummaverikkö sanoi hiljaa.

//Jeee, jotain vastattavaa ! <3333

Angel tosiaan ehti maata siinä viileällä kaakelilattialla jo jonkin aikaa ja oli vajonnut jonkinlaiseen horrokseen, kunnes hän kuuli viime iltaisen hoitonsa puhuvan. Neito avasi silmänsä hitaasti, mutta kylpyhuoneen valot tuntuivat kirkastuneen (not), joten hän päättikin pitää silmänsä kiinni.
"Mun pää hajoo..." vaaleaverikkö valitti hiljaisella ja tuskastuneella äänellä nostaen kätensä nyt päänsä tasalle. Sormet alkoivat hieroa ohimoita hiljalleen pyörittävillä liikkeillä. Hän ei enää jaksanut välittää kaapinkokoisen miehenalun olemassaolosta, sillä olo oli sillä hetkellä niin huono.

Sitten hän yritti nousta. Angel otti käsillään tukea lattialta ja nosti itseään niiden avulla ylös. Tosin sekin jäi vain yritykseksi kuten äskeinen lähtemisajatus. Pahis tunsi olonsa niin heikoksi ja uupuneeksi, ettei ollut tosikaan. Hän oli vain pari kertaa aikaisemmin ollut samassa kunnossa, mutta viime kerrastakin oli jo aikaa monia kuukausia.
Angel kaatui takaisin lattialle selälleen ja ynähti hiljaa. Päässä alkoi pyöriä entistä villimmin ja nuori nainen pelkäsi pian pyörtyvänsä niille sijoilleen.
"... Mä en jaksa nousta..." pahis sai sitten jotenkin ähkäistyksi ääneen ja puraisi huultaan nielläkseen häviönsä. Olihan Angel äsken ollut niin kovaa, kylmää ja itsepintaista sorttia ja nyt hän sitten jo valitti väsymyksestä.
Toinen käsi kohottautui hitusen ylemmäs kuin viestittääkseen jotain tuolle lihaskimpulle. "Auta mut ylös.." Sen kohteliaampaa pyyntöä urheilija ei tulisi koskaan Angelin suusta kuulemaan. Tai niin Angel ainakin ajatteli.

Heti kun Angel pääsisi jaloilleen, hän lähtisi. Väsymyksestä ja heikosta olosta huolimatta. Toivottavasti jalat kestäisivät kotiin asti.

+ hihihi :--------D ♥ +

Dyon kerkesi jo oikeasti käydä huolestumaan kun princesse ei saman tien pompannut ylös ja sähähtänyt hänelle jotakin kuten jokaisella kerralla tänään kun tuo oli puhunut hänelle. Tyttö raotti sinisiä silmiään, mutta sulki ne pian sen jälkeen, mutta tuosta elonmerkistä lihaskimppu rauhottui kun huomasi että toinen oli vielä tajuissaan. Ja hiljainen pieni äänikin kuului vaaleanpunaisten huulten välistä, ja kärsivän kuuloiset sanat kuullessaan Hyde leppyi kokonaan. Herrasmies hänessä nosteli päätään taas ja oli valmiina tekemään vaikka minkälaisia palveluksia hädässä olevan neidon eteen, vaikka laittaa lentokone hakemaan kaunokaiselle Pariisista saakka tuoreita croissanteja.
"Haluaisitko sä toisen särkylääkkeen?" kiharapää kysyi myötätuntoisena, oma krapulanhäive oli nyt taka-alalla särkylääkkeen ansiosta, vaikka edelleenkin äkilliset liikkeet saivat vihlaisut tuntumaan inhottavasti.

Urheilija seurasi kulmat koholla kun vaaleaverikkö näytti yrittävän nousta lattialta, tosin se jäi vain yritykseksi ja toinen lysähti takaisin paikoilleen. Nähtävästi naisenalku ei ollut kykeneväinen nousemaan, joka selvisi myös toisen seuraavasta lausahduksesta. Hyde ei kuitenkaan tehnyt minkäänlaista avittavaa liikettä blondin hyödyksi, ennen kuin tuo itse sitä pyysi, koska aiemmasta käytöksestä päätellen hän joutaisi painua helvettiin ja sitä rataa.
"Excusez-moi", miltei kahden metrin pituinen korsto sanoi neutraalisti kumartuessaan nostamaan seuralaistaan varovaisesti. Dyonin otteet olivat tottuneet ja hellät, sillä olihan hän kaikennäköisiä naisia kannellut sylissään ennenkin, useimmiten hänen makuuhuoneeseensa kuten tälläkin kertaa. Yleensä vain hiukan eri merkityksessä, sillä nyt hän vain laski neitokaisen sängylleen jonka peitot olivat sykkyrässä jalkapäädyssä.

Sanomatta sanaakaan Hyde poistui makuuhuoneesta, etsi puhelimensa ja soitti sillä kerrostalonsa alakertaan. Ei kulunut kuin viitisen minuuttia, jonka nuorukainen vietti olohuoneessaan, kun huoneiston ovikello soi. Dyon meni ovelle ja vastaanotti aamiaiskärryn hymyillen, antaen reilun tipin miehelle joka oli aamiaisen kiikuttanut ylimpään kerrokseen. Talossa nimittäin toimi huonepalvelu kuten hotellissa kerrassaan, ja toisinaan Dyon Hydekin käytti sitä hyödykseen: useimmiten syöminen tapahtui ulkoilmassa.
Kun ovi oli suljettu miehen perässä, Hyde työnteli kärryt keittiöönsä ja otti esiin tarjottimen jonka lastasi täyteen mitä erilaisimpia aamiaisvaihtoehtoja hedelmistä pekoniin ja munakkaaseen saakka, kaikki aamiaiskärryistä kotoisin. Ritarillisena miehenä Dyon kiikutti tarjottimen makuuhuoneeseen ja laski sen sängylle tytön viereen.
"Siinä on sulle aamiaista, kunhan tunnet kykeneväs syömään jotain. Siinä on juotavaakin, ettet pyörry nestehukkaan", urheilija sanoi kohteliaaseen tapaansa. Sai nähdä kelpaisiko.

Kun Angel oli kohottanut kättään, hän oli tarkoittanut, että tuo järkäle tarttuisi siihen ja auttaisi naisen jaloilleen. Mutta mitä jätkä teki, nosti pahiksen kuin höyhenen käsivarsilleen ja vei kohti... Jotain! Angel oli jo avaamassa sisäistä sanavarastoaan, mutta se jäi vain hyväksi yritykseksi. Sillä jos hän nyt avaisi suunsa, sieltä ei tulisi sanoja vaan... No, arvaatte varmaan mitä.
Vaaleaverikkö tiedosti sitten, että miehenalku oli vienyt hänet takaisin makuuhuoneeseen. Toinen laski hänet sängylleen ja katosi sitten mitään sanomatta. Angel sulki silmänsä ja ajatteli lepäävänsä siinä hetken aikaa. Eihän hänellä muutakaan tekemistä ollut.

Tosin kauaa hän ei saanut levätä rauhassa, kun hän jo kuuli saman nuorukaisen äänen lähellään. Angel raotti hivenen kirkkaansinisiä silmiään ja katsoi miehenalkua aluksi närkästyneesti. Miksei jätkä voinut jättää häntä vain yksinkertaisesti rauhaan?
Aamiaista?
Pahiksen pää kääntyi ja hän näki vierellään tarjottimen täynnä ruokaa. Angel tuijotti tarjotinsa hetken aikaa tyrmistyneenä, koska tällaistä kohtelua hän ei ollut aikaisemmin kenenkään luona saanut! Miksi tuo kaapinkokoinen nuorukainen tahtoi ruokkia häntä?
"... Vie noi pekonit ja munakkaat helvettiin, ellet sä halua, että mä yrjöön sun kalliille sängylle.." Angel varoitti sähähtäen, sillä hän oli haistanut pekonin nenäänsä ja sen vaikutus oli ollut kaikkea muuta kuin hyvä. Mansikat tosin näyttivät sillä hetkellä ihmeellisen houkuttelevilta, joten pahis nappasi yhden sormiinsa ja sujautti sen suuhunsa. Ehkä yksi mansikka ei tulisi ylös?

Siis... Angelia palveli rikkaasta perheestä tuleva jätkä? Olikohan maailman kirjat nyt aivan sekaisin. Angelhän oltiin luokiteltu (tai niin hän oli kuullut) kapinallisiin ja toinen taas.. No, ei toinen ainakaan voinut kapinallisiin kuulua. Kermaan, sieltä tuo järkäle oli kotoisin. Ai niin, eihän toinen edes tiennyt, kuka Angel oli. Hahaha. Mitenköhän miehenalun naama venähtäisi, kun toinen saisi tietää Angelin nimen ja sen, että he olivat samasta koulusta!
"Kuka helvetti sä oot?" Angel tiukkasi sitten ja silmäili lähellä olevaa miehenalkua tarkkaillen. Hän kyllä tiesi, että toinen kävi samaa koulua tytön kanssa, mutta nimestä Angelilla ei ollut tietoakaan.

Hyde tarkkaili vaaleaverikön ilmettä kun tuon katse tavoitti tarjottimen joka suorastaan pursuili ihania aamiaisvaihtoehtoja. Kaunokaisen kasvot muuttuivat tyrmistyneiksi, jonka miehenalku otti positiivisena reaktiona, joten hän hymyili ja käänsi selkänsä toiselle käydäkseen sulkemaan makuuhuoneen suurien, valoa antavien ikkunoiden verhoja. Ilmastointia hän laittoi asteen pari viileämmäksi, sillä se raikastaisi ilmaa entisestään ja varmasti helpottaisi neidon oloa vielä vähäsen.
Kun blondi käski häntä kiikuttamaan pekonin ja munakkaan pois, pörröpää naurahti ja nappasi lautasen kiikuttaen sen keittiöön. Hän tyhjentäisi itse kyllä tuonkin lautasen kunhan alkaisi ruoka maittaa, heti heräämisen jälkeen häntä ei nimittäin kamalasti huvittanut syödä mitään noin rasvapitoista. Miehenalku palasi makuuhuoneeseensa yhden oman lautasen kera, juuri parahiksi nähdäkseen mansikan sujahtavan anonyymin daaminsa suuhun.

Dyon istahti toiselle puolelle sänkyä, napsien muutaman mansikan lautaseltaan ja aloittaen sitten pureksimaan omenaa. Vaaleaverikön töykeälle kysymykselle poika hymähti.
"Dyon Hyde. Ja valitettavasti mä join eilen itseltäni muistin, joten mä voisin kysyä sulta ihan samaa", kaapinkokoinen nuorukainen sanoi tummien silmien katse tiiviisti toisen sinisissä. Huh, olivatpa nuo silmät kyllä siniset. Ehkä yhdet sinisimmistä mitä tämä kyseinen herrasmies oli nähnyt. Vaikka neitokainen oli ulkonäöltään hyvin paljon samaa laatua mitä muutkin hänen hoid--- siis naisistaan, oli tuon luonne varsin erilainen. Itseasiassa tyttö oli hämmentävä, aluksi sähisi hänelle kuin villikissa, ja sitten pökertyi kylpyhuoneen lattialle ja Hyden kantaessa toista ei maininnut sanaakaan, ja nyt taas tiuski kuin hän olisi loukannut toista syvästi.

Omena maistui ihanan raikkaalta ja makeankirpeältä lihaskimpun suussa eilisten juomien jälkeen, ja tuli miellyttävä helpotus siitä että hän oli nyt selvinpäin ja melkein vailla krapulaa. Ehkä hän tänään ei joisi. Tai ainakaan niin paljon kuin eilen, heheh...

Dyon Hyde? Eikös.. Eikös Astonissa ollut kaksi Hydea? Tai niin Angel muisteli. Aivan kuin hän olisi kuullut näistä Hydeista jotain. Mutta mitähän hän olikaan kuullut, sitä Angel syventyi hetkeksi aikaa ajattelemaan.
"Evangelina Dolly", pahis mutisi lyhytsanaisesti ja keskittyi tuijottamaan Dyoniksi esittäytynyttä miehenalku. Miksi toinen nimi olikaan kuulostanut niin tutulta...

Hetkinen, nyt Angel muisti jotain. Hän muisti jonkun tuttavansa kerran puhuneen Snake Leestä ja tämän ihmeellisistä serkuista, jotka kuuluivat kermaan. Hetken se vei, kunnes Angel muisti koko keskustelun. Aivan, sehän oli keskittynyt siihen, miten pöyristyttävää oli, että Leen serkut kuuluivat kermaan. Kermaan kuuluvat ihmiset olivat yleensä itseään täynnä olevia itserakkaita paskoja, jotka eivät välittäneet kuin itsestään ja pitivät itseään maailman napana.
Ja sillä samalla sekunnilla Angel taas inhosi tuota miehenalkua sydämensä pohjasta. Kuinka paljon hän inhosikaan kermaan luokiteltuja ihmisiä! Näillä kun oli rahaa kuin roskaa, eivätkä sitten voineet lahjoittaa sitä edes hieman tarvitseville. Jos Angelilla olisi tarpeeksi rahaa, hän menisi suoraan plastiikkakirurgille ja poistattaisi ne kaksi karmeaa arpea vatsassaan. Mutta hänellä ei ollut rahaa moiseen. Dyon taas asui tällaisessä kauheassa luksuslukaalissa, että Angelia ihan ällötti. Jos neito varastaisi pari sataa nuorukaisen lompakosta, toinen ei varmaankaan mitään huomaisi. Kohauttaisi vain olkiaan ja pyytäisi isiltä lisää rahaa.
Paskiaiset.
Mitä Angel sitten teki täällä yhä? Hän inhosi kermalaisia, hän inhosi miehiä. Joten miksi vaaleaverikkö ei vain saanut itseään ylös tältä helvetin pehmeältä sängyltä?

"Sä oot Snake Leen serkku?" pahis päätti varmistaa epäilynsä ja silmäili Dyonia halveksuvasti. Angel kyllä muut kapinalliset jotenkin nimeltä tunsi, muttei sitten lainkaan kermalaisia.

Evangelina Dolly. Sillä samaisella hetkellä kun blondi kertoi nimensä, osasi hän yhdistää toisen nuoreen naiseen hänen koulussaan. Vai Evangelina Dolly, kyllähän hän toisen tiesi nimeltä ja oli kuullut juttua, mutta ei koskaan muistanut nähneensä tuota. Ja oli Angel kyllä aivan erinäköinenkin kuin mitä hän oli koskaan kuvitellut. Tässä tilanteessa jos Hyde olisi ollut samanlainen kuin suurin osa kermalaisista, olisi hän sävähtänyt inhoten kauemmas ja viskannut naisen pihalle asunnostaan sillä kuuluihan toinen kapinallisiin. Mutta kyllähän hänellä oli sukulaisiakin alemmissa klikeissä, joten sen puoleen hän ei ollut niin tarkka arvoasteikossa. Kyllähän hän ennemmin kerman helppoja naisia saalisti, kuin fiksumpia alempiklikkiläisiä.

"Evangelina Dolly... pahis, eikö niin?" tummasilmäinen sanoi pilke silmäkulmassaan. Mutta tässä olikin kyllä syy miksi Angel oli ollut heti aamusta niin hankala ja vihainen, sillä toisellahan oli koulussa miestenvihaajan maine, tai niin hän oli ainakin saanut kerman juorukelloilta kuulla. Sillä kerman tytöt halusivat pitää Dyonin omanaan, ja monet kertoilivat mieluusti hänelle liioiteltuja tarinoita tytöistä alemmissa klikeissä. Eipä hän nytkään voinut luottaa siihen että blondi olisi oikeasti joku miestenvihaaja, ei tuo vielä ainakaan ollut häntä käynyt hakkaamaan tai heittelemään tavaroita päälle.

Neiti Dollyn kysyessä oliko hän Snaken serkku, kohotti nuorukainen kulmiaan. Ei hän ollut tiennytkään että oli noin kuuluisa sukulaissuhteistaan.
"Snaken, Milan ja Jupiter Solin, kyllä. Ja mun kaksi siskoa ja kaksoisveli käyvät Astonia myös", lihaskimppu sanoi, minkä verran Angel oikein tiesi hänestä? Sillä ei hän toisesta tiennyt juuri yhtään tämän enempää. Pää hieman kallellaan ja katse täynnä kysymyksiä hän pureksi omenastaan viimeiset palat jotka sai irti, laskien sitten siemenkodan lautaselleen.

Ai että Astonissa oli enemmänkin kuin kaksi Hydea? Joo, terve. Ei Angel sentään noin kartalla asioista ollut. Hän ei ollut kuullut puhuttavan kuin kahdesta Hydesta ja se olisi riittänyt vaaleaverikölle vallan mainiosti.
Ja tähän nuoren naisen tietämys tuosta lihaskimpusta loppuikin. Eli Dyon oli hänelle todellakin tuntematon ihminen, kuten myös moni muukin Astonista.
Angel kohautti vain välinpitämättömästi olkiaan, kun Dyon oli taas varmistanut häneltä, että oliko neito pahis. "Rakkaalla lapsella on monta nimeä", pahis päätti vain tokaista. Niin, pahis, kapinallinen, rikollinen... Olihan noita mistä valita. "Mutta mä pitäisin itseäni enemmänkin vapaana sieluna."
Vaaleaverikkö makasi yhä uupuneena sängyllä ja pisti suihinsa uuden mansikan. Hän ei ollut pitkiin aikoihin syönyt mansikoita, sillä hän ei jostain syystä koskaan tajunnut ostaa niitä mistään.

Pahis sulki sitten silmänsä ja painoi päänsä rennosti pehmeään tyynyyn. Eikä kulunut kuin pari minuuttia, niin neito jo nukkui sikeästi Dyonin sängyllä. Jossa oli viime yönä harrastettu seksiä. Ei se tosin estänyt Angelia nukahtamasta. Hän tahtoi vain nukkua pahan olonsa pois. Kun hän seuraavan kerran heräisi, hän olisi varmasti enemmän voimissaan ja pystyisi ehkä jopa lähtemäänkin täältä. Viimeinkin!

Angel oli ollut yllättävän kiltti tätä nuorta miestä kohtaan, jos otti huomioon sen, miten neito yleensä vastakkaista sukupuolta käsitteli. Tämän käytöksen pystyi tosin pistämään krapulan piikkiin. Kuka nyt krapulaisena jaksoi mitään esineitä sun muita tavaroita heitellä tai kiukutella. Ei ainakaan Angel.

Vai vapaa sielu... No kävihän sekin, mutta Aston High'n klikkisysteemissä ei ollut vapaita sieluja, joten Evangelina oli lokeroitu pahiksiin. Ja juorujen mukaan tuo olikin sitä, mikä oli Hydestä jokseenkin mielenkiintoista. Toisaalta. Toisaalta hän ei pitänyt pahistytöistä siinä mielessä, että nuo olivat helvetin paljon vaikeampia kuin kerman bimbot jotka avasivat jalkansa kun vähän vinkkasi silmäänsä. Hitto kun hän ei muistanut eilisen tapahtumia, olisi ollut hauska tietää miten he kaksi, haluttu kerman urheilija ja (juorujen mukaan) miehiä vihaava pahis, oikein päätyivät samaan sänkyyn. Ei sillä että häntä haittasi, päinvastoin, mutta ehkäpä neitokaisen rajat joustivat humalatilan aikana. Sillä Hyde ei ollut ihan sitä tyyppiä joka jaksoi piirittää yhtä naista pitkään halutessaan vain ja ainoastaan sänkyseuraa, lähinnä huomatessaan että joltain naiselta ei saanut sitten millään, nuorukainen luovutti suosiolla ja saalisti haaviinsa helpomman tapauksen. Miksi hoitojen vuoksi pitäisi nähdä vaivaa, ei miksikään.
Eri asia oli, jos hän oli tosissaan kiinnostunut jostakusta. Silloin hän kyllä teki lähes mitä tahansa voittaakseen neidon sydämen.

Dyon hymyili kun vaaleaverikkö kykeni syömään ainakin mansikoita, eipähän hänen tarvitsisi lähteä kuskaamaan toista mihinkään sairaalaan ruoanpuutteeseen pyörtymisen vuoksi. Miehenalku siirsi itsekin katseensa hetkiseksi mansikoihin, valikoiden hetken minkä valitsisi, ja sitten katsoi Angelia avaten suunsa sanoakseen jotain. Mutta hän sulki suunsa kun huomasi että toinen oli selkeästikin nukahtanut niille sijoilleen. Lihaskimppu hymähti, siirtäen tarjottimen yöpöydälle ja epäröi hetken ennen kuin meni keittiön kautta olohuoneeseen surffailemaan kanavilla. Tai okei, syömään blondin hylkäämää pekoni- ja munakasannosta ja katsomaan jalkapalloa.
Kunhan tyttö heräisi, hän heittäisi tuon mihin pitäisikin ja jatkaisi normaaleja päivärutiinejaan.

+ anteeksi kamalasti että on kestänyt! tää ei nyt oikein vienyt peliä eteenpäin, muttah... :----D +

//OMG SAAN VASTATA <3

Kun Angel seuraavan kerran avasi silmänsä, hän oli aivan pyörällä päästään. Jälleen kerran. Hänen kirkkaansiniset silmänsä skannasivat tuntematonta huonetta hetken aikaa ympäriinsä, kunnes muistikuvat ponnahtivat mieleen. Ei perhana, hän oli edelleen viime öisen hoitonsa luona. Shiiiit. Ei Angel yleensä näin toiminut, vaan hän livahti aina herättyään ovesta ulos mitään hyvästejä sanomatta. Tällä kertaa Angel oli vain käynyt oksentamassa ja palannut takaisin sänkyyn. Mitä hän oli oikein ajatellut? Ei mitään!
Blondi sai pian itsensä seisaalle ja suoristeli lyhyttä mustaa mekkoaan, joka paljasteli ulkopuolisten silmille silloin aivan liikaakiin. Tosin eihän huoneessa ollut ketään edes näkemässä, joten...

Angel oli napannut laukkunsa käsiinsä ja suuntasi haparoivin askelin makuuhuoneen ovea kohti. Hän ei nyt millään jaksaisi kohdata sitä lihaskimppua, mutta oletettavasti toinen oleili sillä hetkellä olohuoneessa tai keittiössä. Tai voisi hyvässä lykyssä olla parhaillaan vessassa. Mutta yleensä Angelille ei suotu niin hyvää tuuria. Hän vain kävelisi kylmästi miehenalun ohi eteiseen ja lähtisi. Eihän se nyt sen vaikeampaa voisi olla.
Mutta miksi Angelia silti arvelutti oma tilanteensa? Ota nyt ajatuksista selvää. Kukaan ei kykenisi selvittämään tämän blondin päässä olevia ajatuksia suoriksi.

Pahis tajusi pyörittelevänsä hiussortuvaa etusormensa ympärillä. Milloin hän oli niin alkanut tehdä? Angel laski kätensä aloilleen ja pudisteli päätään epäuskoisena. Ehkä hän oli sekaisin sen takia, että oli jäänyt tavallista pidemmäksi ajaksi seksikumppaninsa luo. Niin, sen täytyi olla selitys tähän sekavaan tilaan. Koska eihän Angel edes tuntenut miehenalkua, hyvä kun toisen nimen tiesi! Joten mistään 'ihastumisesta' ei voinut olla kyse. Eihän Angel voinut ihastua, koska hän vihasi miehiä. Hän ei voisi koskaan tuntea mitään lähempiä tuntemuksia jotakin miespuolista kohtaan, sillä kuitenkin tämä kyseinen mies osoittautuisi kusipääksi ja tekisi Angelille taas jotain pahaa.

Angel tuli ulos makuuhuoneesta ja bongasi miehenalun heti television äärellä. Vaaleaverikkö jäi hetkeksi aikaa tuijottamaan Hydeä, kunnes tajusi, että hänen tilaisuutensa oli NYT eikä myöhemmin. Joten jalat alkoivat johdattaa häntä kohti eteistä, jonka Angel luuli sijaitsevan tuolla päin.

Hyde oli saanut aamiaisensa - joka olisi hivenen raskaanpuoleinen jollekin normaalikokoiselle, ei-urheiluhullulle nuorelle miehelle - syötyä, ja uponnut seuraamaan jalkapallopeliä innostuneena. Hän yritti pitää äänensä hiljaisena, mikä ei oikeastaan onnistunut sillä hän oli kerennyt unohtaa neitokaisen joka nukkui hänen sängyssään, ja hän eläytyi peliin niin että näytti ulkopuolisesta varmasti hivenen vinksahtaneelta. Hän huudahteli ohjeita pelaajille kuin olisi ollut itse paikalla, kirosi kovaan ääneen vastapuolen onnistuessa, taas hänen kannattamansa joukkueen pärjätessä hän karjui innoissaan ja tuuletti. Dyon oli parhaillaan noussut puoliksi nojatuolista, erittäin jännittyneessä asennossa ja kädet valmiina kuin nappaamaan pallon television läpi, ja sitten hän alkoi karjua onnesta ja tuulettaa hullun lailla. Ilmeisesti hänen suosimansa joukkue teki voittoa...
Mutta kesken riehumisensa hän huomasi Angelin, ja kieltämättä urheilija tunsi pienen nolostuksen häivän. Kuinkahan paljon toinen oli nähnyt? Ei siinä mitään, kyllähän oli aivan normaalia että miehet olivat urheilun parissa aivan kaistapäisiä ja pitivät hirveää meteliä, mutta useimmiten lihaskimppu ei paljastanut paljoa itsestään - mentaaliselta puolelta, fyysisesti senkin edestä - yhden illan hoidoilleen.

Dyon kokosi itsensä ja hiuksiaan sukien asteli vaaleaverikön luo joka selvästikin suuntasi eteiseen ja ovelle.
"Oletko sä lähdössä?" hurmuri kysyi hymyillen, kuin ei olisi äsken saanutkaan mitään hullua urheilukohtausta.

+ no tulipa pitkä ja sisällökäs peli :-----D +

//AHIHIIHIHI EI SE MITÄÄN <3

Eihän sitä Dyonin heilumista ja tuuletusta voinut olla huomiomatta, sillä se oli sen verran näyttävää ja kovaäänistä. Angel oli hetkeksi aikaa päätynyt toljottamaan urheilijaa suu auki tyrmistyksestä. Okei, siis... Kuka teki tuollaista? Pahis kun ei juuri urheilun perään ymmärtänyt mitään, niin vähemmän hän vielä ymmärsi penkkiurheilua, jonka tuo tapaus otti selvästi liiankin tosissaan. Kaikkea vaaleaverikkö joutuikaan näkemään...
Se vaati oikeasti melkoisen paljon, että Angelin sai edes hieman huvittumaan. Nyt pahiksen toinen huulenpieli alkoi nykiä vaarallisesti ylöspäin ja Angel säikähti itseään. Ei ollut hänen tapaista edes virnuilla, mutta nyt neidon piti tehdä kaikkensa estääkseen virnistyksen syntyminen.

Mutta juuri silloin lihaskimppu kääntyi pahiksen suuntaan ja Angel onnistui saamaan virneensä kuriin. Hän lähti rivakasti kävelemään kohti eteistä, jonka oli ehtinyt hetki sitten katseellansa löytää.
"Mäkö lähdössä? No voi kuule, mistä arvasit", pahis puuskahti loukkaavasti ja alkoi haeskella kenkiään eteisestä. "Ei, mähän aattelin jäädä tänne asumaan."
Vaaleaverikkö onnistui löytämään kenkänsä ja taiteili yhden jalan varassa, kun laittoi kenkään toiseen jalkaansa. Hemmetti vie, miksi hänen oli pitänyt ottaa tällaiset vaikeat nyörikengät jalkaansa! Näiden solmimisessa meni pieni hetki, ja sen pienen hetken ajan hän joutui vielä tuon kamalan kokoisen järkäleen kanssa viettämään.

"Te urheilijat ootte tosiaan ihan kahjoja", pahis totesi sitten päätäänsä pudistellen. Tietenkin hän sanoillaan tarkoitti sitä, mitä oli nähnyt Dyonin hetki sitten television ääressä tekevän. "Ei siis oo mikään huhu, että teidän päänne on tyhjää täynnä."
Ja nyt Angel alkoi taiteilla toisen jalan varassa. Piru vie, kohtahan pahis olisi nurin, sillä hänen tasapanonsa ei ollut mitään kiitettävän luokkaa, varsinkaan krapulaisena.

Dyon osasi jotenkin odottaa neiti Miestenvihaajan sarkastista äänensävyä, joten hän vain hymähti ja kaiveli hetken nahkatakkinsa taskuja kun tyttö sitoi monimutkaisilta näyttäviä kenkiä jalkoihinsa. Mitenköhän blondi oli eilisiltana saanut kengät jaloistaan, hän ei uskonut että kumpikaan heistä oli ollut niin selvä tai kärsivällinen että olisi jaksanut kauaa tutkia kenkien poisottamistapaa. Noh, se tuskin koskaan selviäisi ellei hän saisi yllättävää muistinpalautumista.
Avaimet löytyivät takintaskusta kuten hän oli arvellutkin, ja hän heitti takin päälleen. Sitten hän käväisi olohuoneessa sulkemassa television ja keittiössä nappaamassa kaksi vesipulloa mukaansa, sillä arveli että ne tulisivat tarpeeseen. Urheilija jäi vain nojailemaan ovenpieleen odotellen selkeästi Angelin saavan kengät jalkoihinsa.
"Mä vain satun pitämään urheilusta, kuten useimmat miehet. Väitätkö sä muka, ettet sekoa jostakin... no, vaikka kengistä tai laukuista tai muista naisten hömpötyksistä?"

Siinä neitokaisen keskittyessä kenkiinsä, Hyde käytti tilaisuuden hyväkseen ja tutkaili toisen ulkonäköä. Sillä pahis oli erittäin vetävän näköinen nytkin, pikkuisessa mekossaan joka paljasteli anteliaasti ihoa. Ihoa, jolle Dyon olisi mieluusti vienyt sormenpäänsä, koskettamaan ja kokemaan oliko toinen tosiaan yhtä silkkinen kuin näytti. Samaa ihoa hän olisi kyllä mieluusti tutkinut muutenkin, ja oli itseasiassa todella hämmentävää ettei hän voinut tehdä sitä. Ja tarkemmin kun ajatteli, mistä lähtien hän oli tuntenut vastustamatonta halua päästä tekemään lähempää tuttavuutta edellisöisen hoitonsa vartalon kanssa? Siis, yleensä hän siis halusi haltuunsa vain pari tiettyä kohtaa haltuunsa ja sen jälkeen päästä eroon koko naisesta, mutta nyt... nyt hän halusi tutkia jokaisen sentin Angelista. Mutta ehkäpä se johtui vain siitä, että toinen oli nyt niin päinvastainen kuin muut hänen hoitonsa aamulla. Naiset yleensä antoivat hänen koskettaa mitä kohtaa tahansa, milloin tahansa, mutta ei tämä. Tämä tapaus vain sähisi hänelle kuin villikissa ja nuorukainen saisi varmasti kynsistä jos yrittäisi jotain.
"Mihin mä voin viedä sut?"

+ hihihi >D +

Mitä helvettiä tuo järkäle nyt noin lähelle Angelia tuli, eikö pahis muka ollut tehnyt tarpeeksi selväksi sitä, ettei hän halunnut olla olla toisen kanssa enää missään tekemisissä. Mutta ei, Dyon alkoi kaivaa takkinsa taskua, kun vaaleaverikkö yhä taisteli kenkiensä nyörien kanssa. Miten hitossa hän oli onnistunut saamaan ne edes pois jaloistaan, siinäpä vasta kysymys ratkottavaksi.
"Vaikka mä rakastan kenkiä, en mä kuitenkaan näytä siltä, että näyttäisin sekoavani", pahis tokaisi välinpitämättömään sävyyn ja kirosi itseään. Miksi hän edes vaivautui kertomaan Dyonille mitään itsestään? Eikö se vain olisi helpompaa lähteä mitään sanomatta, kuten aina ennenkin?

Evangelina onnistui sitomaan toisenkin kenkänsä jalkaansa ja ehti suoristautua, kun hän kuuli mitä ihmeellisimmän kysymyksen.
"Viedä?" pahis toisti urheilijan sanoja ja katseli tätä kirkkainsinisin silmin mitä tyrmistyneenä. "Minne sä muka ajattelit mut viedä?"
Nopeasti vaaleaverikkö kuitenkin tajusi, mitä Dyon haki kysymyksellänsä takaa ja Angel päästi mitä ivallisen kuuloisen naurahduksen huuliltaan.
"Mä en kyllä sun kyytiä enää kaipaa", pahis totesi, kun katseli urheilijaa. Angelin silmät jäivät hetkeksi aikaa tuijottamaan miehenalun kasvoja. Niin patsasmaiset... Nuorelle naiselle tuli mieleen kreikkalaiset patsaat, jotka tunnettiin maskuliinisuudestaan ja veistoksellisuudestaan.
Miksi hän analysoikaan Dyonin kasvoja? Eivät ne olleet sen ihmeellisemmän kuin kenenkään muunkaan... Tai niin Angel ainakin itselleen uskotteli.

"Sä.. Ei kun.. Vittu", Angel meni oikeasti sekaisin sanoissaan, eikä se ollut tosiaankaan hänelle tyypillistä. Vaaleaverikkö käänsi Dyonille nopeasti selkänsä ja yritti avata ovea - tuloksetta. Helvetti, miksi hänen kätensä nyt tällä lailla tärisivät?

Hyde ei voinut kuin nauraa Angelin sanoille.
"No, ehkä sä et sekoa kengistä, mutta voin sanoa että tunnen liian - tai siis, aika monta naista jotka luulevat kuolevansa siihen paikkaan jos niiden Manoloille eksyy yksikään tahra", hän sanoi hymähtäen, lähes möläyttäen pahikselle ettei hän oikeasti niin hirveästi pitänytkään niistä hulluista, pinnallisista naisista joille kalliit vaatteet ja ulkonäkö olivat tärkein asia maailmassa. Koska juuri niistä naisista Dyon Hyden tulisi pitää, hänhän oli kermassa. Mutta ei hän ollut tosissaan kiinnostunut ensimmäisestäkään kerman muijasta, koska jokainen niistä oli vain toisen kopio, samasta muotista valettu. Persoonia löytyi harvassa, jotka olisivat oikeasti herättäneet urheilijan kiinnostuksen.

Angel ei ilmeisesti ymmärtänyt hänen kysymystään, mutta kun Dyon oli juuri avaamaisillaan suunsa selittääkseen mitä oli tarkoittanut, hän sai vastauksensa.
"Niinkö luulet? Millä sä sitten aioit mennä kotiin, tai mihin olitkaan menossa?" järkäle kysyi. Hän vastasi tummilla silmillä vaaleaverikön katseeseen, ihmetellen hiukan miksi toinen tuijotti häntä. Olikohan hänen kasvoissaan jotain? Ja sen ajatuksen aiheuttamana hieraisi leukaansa.
"Sähän olet ihan pyörällä päästäs vieläkin, kyllä sun täytyy tulla mun kyydilläni", Dyon sanoi kun huomasi toisen sopertelun ja käsien tärinän, siirtäen lempeästi toisen kädet ovelta, avaten sen ja laskien tietenkin neidon ensin.

Kun kumpikin oli selvinnyt kunnialla asunnosta, Hyde lukitsi oven ja ohjaili Angelin pramealle hissille. Siitäkin näki että nyt oltiin kalliissa, arvostetussa luksusrakennuksessa jossa asui rikkaita ja vaikutusvaltaisia.

+ pientä hittailua :---) +