The ladies choice

Angel vetäisi keuhkonsa täyteen henkeä, kun hän kuuli Dyonin utelevan, miten neito ajatteli päästä kotiinsa. Hyvä kysymys, muttei ollut toisen ongelma.
"Enköhän mä selviä", pahis tuikkasi tiukasti ja yritti yhä saada sitä helvetin ovea auki, mutta tuloksetta. Mitä Angel ei ovessa ymmärtänyt, eikä se muka ollut samanlainen kuin muutkin perhanan ovet! "Helvetin ovi, kaikki on mua vastaan.." neito mumisi katkerasti itselleen ja alkoi jo melkein pahoinpidellä ovea.

Yhtäkkiä suuret ja lämpimät kädet laskeutuivat Angelin käsille siirtäen ne pois oven kahvalta. Angel tunsi oudon lämpöisen väristyksen virtaavan vartalossaan ja hänen poskiaan alkoi kuumottaa salaperäisesti. Hän yleensä kammoksui, kun miehet koskivat häntä, mutta Dyonin kosketus, se... Se oli tuntunut hyvält-
Ei, Angel. Uskallakin lopettaa lausettasi. Jos sen teet, olet menossa helvettiin ja petät itsesi.

Pahis meni aivan hiljaiseksi ja oli Dyonin johdateltavissa. Hissiin päästessään Angel kuitenkin heräsi oudosta koomastaan ja katseli ympärilleen silmät suurina. Mikä helvetin asunto tämä oli olevinaan? Kuinka rikasta väkeä maailmassa asuikaan? Tätä ei voinut edes kutsua hissiksi! Jos tätä vertasi Angelin kerrostalossa olevaan hissiin, niin.. Niin, ei tätä hissiä voinut siihen lainkaan verrata.
Vaaleaverikön katse harhautui taas vahingossa Dyoniin, mutta onneksi neito tajusi itse sen ja pakotti katseensa maahan. Hän sulki hetkeksi aikaa silmänsä ja keskittyi hengittelemään kaikessa rauhassa. Ahtaat paikat eivät oikein koskaan olleet ollut Angelin juttu, eikä varsinkaan silloin, kun tilan joutui jakamaan vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Yhtäkkiä neidon mielen valtasi kauhukuva siitä, kuinka Dyon pysäyttäisi hissin ja pakottaisi Angelin kaikkeen kamalaan. Hän ei tiennyt, mistä se mielikuva noin vain pomppasi mieleen, mutta se vain sai hänet entistä enemmän ahdistuneemmaksi. Pahis asetti kätensä vatsalleen suojelevasti ja kyetti pysyä tajuissaan.
Ei helvetti, ei helvetti... Miten hän olikaan onnistunut päätymään tällaiseen tilanteeseen?

Hyde oli hetken hivenen ihmeissään kun vaalea neitokainen ei tiuskinut hänelle hetkeen mitään ja pysytteli muutenkin hiljaa, mutta ensihämmästyksestä toivuttuaan antoi asian olla. Ehkä oli ihan hyväkin olla välillä hiljaa, ettei hän onnistuisi raivostuttamaan likkaa äärimmilleen, kunhan saisi tuon turvallisesti kotiinsa niin hän voisi huoleti jatkaa normaalia elämäänsä. Pieni ääni hänen päässään kuiskasi hiljaa, jos hän ei voisikaan jatkaa normaalia elämäänsä noin vain? Mutta hän pyyhkäisi ajatuksen nauraen mielessään, tietysti hän voisi. Mitä yksi äkäinen pahistyttö hänen elämäänsä enää sitten vaikuttaisi.

Hississä Hyde oli ajatuksissaan, laadukkaan hissimusiikin soidessa hiljaisena taustalla. Hän ei huomannut mitään Angelin ahdistuksesta, ennen kuin käänsi päätään vilkaistakseen toista. Pahis oli sulkenut silmänsä, laskenut kätensä vatsalleen ja näkyi keskittyvän hengittelyyn.
"Oletko sä kunnossa?" järkäle kysyi hämmentyneenä, aavistus huolta äänessään. Toinen näytti siltä että voi pahoin, ja oksentaisi pian. Krapula varmaankin vaikutti edelleen.
"Haluaisitko sä vettä?" pörröpää kysyi myötätuntoisena, ojentaen toista vesipulloistaan neidolle. Krapula osasi olla kamalaa. Jotkut kärsivät siitä pahemmin kuin toiset, mutta Dyon ei valitettavasti tiennyt lainkaan että nyt ei ollut kyse krapulasta vaan aivan muusta.

Hissi ilmoitti merkkiäänen kera saapuneensa aulaan, ovien avautuessa ja päästäessä tuulahduksen viileää ilmastointi-ilmaa heidän kasvoilleen. Hyde seurasi koko ajan Angelia katseellaan poistuessaan hissistä ja kävellessään tyylikkäästi sisustetun aulan läpi, varautuen jos toinen yhtäkkiä oksentaisikin tai pyörtyisi nestehukan takia tai jotain.

Angelista tuntui, ettei hän saanut enää vedettyä happea lainkaan. Olo alkoi tuntua huteralta ja kovin heikolta. Kun neito raotti hivenen silmiään, hänestä tuntui, että koko maailma alkoi pyöriä hänen silmissään. Angel päätti pitää silmänsä suljettuina ja toivoa, että hän ei joutuisi enää kauaa olemaan tämän tunnetilan uhrina.
Valitettavasti Dyon huomasi, että pahiksella ei ollut kaikki hyvin, mutta Angelilla oli silti onni mukanaan. Urheilijahan ajatteli, että neito kärsisi vain kovasta krapulasta. Mutta eihän pahis osannut lukea miehenalun ajatuksia, joten hän vain pelkäsi sitä, että Dyon alkaisi käydä päälle.
Elämä kun osasi välillä hyppiä silmille, ja Angelin silmille se hyppi liiankin usein.

Pahis puuskutti jotain kieltävää vastaukseksi, kun Dyon tarjosi hänelle vesipulloa. Eihän Angel saisi kurkustaan mitään alas, kun edes happi ei sitä reittiä kulkenut! Tässä ei auttanut muu kuin odottaa sitä, että hissi (joka onneksi liikkui yhä alaspäin) saapuisi aulaan ja ovet avautuisivat. Vasta silloin vaaleaverikkö luultavasti vapautuisi näistä näkymättömistä kahleistaan, jotka eivät antaneet hänen liikkua lainkaan.

Ovet avautuivat pitkältä tuntuiden sekuntien jälkeen ja Angel suorastaan juoksi ulos hissistä. Hän sai happea, vihdoin ja viimein. Pahis veti keuhkonsa täyteen happea ja tunsi, että keho olisi jälleen hänen hallinnassaan. Dyon käveli aivan hänen rinnallaan, eikä nähtävästi ajatellut jättää pahista rauhaan sitten ollenkaan. Aivan kuin Angel ei muka osaisi pitää huolta omasta itsestään. Miehethän hänelle aina niitä ongelmia aiheuttivat.
"Mä en halua sun apua", Angel henkäisi vakavissaan, kun he pääsivät ulos tästä úberkalliista kerrostalosta. "Mä löydän kyllä päämäärääni.."
Vaaleita hiuksia sipaistiin korvan taakse ja Angelin kasvoille syntyi hivenen eriskummallinen ilme. Ulkopuolisille se näytti siltä, kuin Angel olisi murheissaan ja sekavien tunteiden vallan alla. Jälkimmäinen oli totta, sen Angel pystyi myöntämään itsekin, mutta ensimmäistä hän ei myöntänyt, eikä oikeastaan edes tiedostanut.

"Ei teistä oo muuta ku harmia", Angel tuhahti ajatuksensa ääneen ja alkoi katsella ympärilleen kuin etsiä merkkejä siitä, missä päin San Dieagoa hän oikein oli.

Hyde seurasi kummastuneena kun Angel ryntäsi hissistä pää kolmantena jalkana, ja oli aivan varma että tuo juoksisi ensimmäisen sisäkasvin ruukulle oksentamaan. Mutta näin ei onneksi tapahtunut, sillä kieltämättä häntä ei hirveästi houkutellut kuunnella tai katsella kenenkään vatsalaukun tyhjentämistä. Sitäkin tosin joutui tekemään hieman liian usein, sillä perjantai-iltojen naiset olivat useasti kaatokännissä ja hän oli valitettavasti toisinaan joutunut pitämään neitojen kallisarvoisia hiuksia ylhäällä heidän tehdessään lähempää tuttavuutta vessanpöntön, katuojan tai pari kertaa jopa oman käsilaukkunsa kanssa. Dyon ei yleensä siinä vaiheessa enää tuntenut itseään hirveän viehättyneeksi kyseisistä neidoista, vaan rehellisesti sanoen poistui vähin äänin paikalta.

Pahistyttö kieltäytyi jälleen hänen avustaan, Hyden ollessa entistä varmempi siitä että hän halusi saattaa toisen kotiinsa. Ei hän voisi laskea Angelia yksin tuossa kunnossa harhailemaan. Pieni ääni hänen päässään kysyi taas että missä kunnossa muka, toinenhan oli varsin hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Sitäpaitsi neiti Dolly oli iso tyttö jo, ja osaisi pitää huolen itsestään.
"Kerro mulle edes mihin sä olet menossa, jos me olemme vaikka menossa samaan suuntaan. S'il vous plaît?" kaapinkokoinen jätkä kysyi suostuttelevaan sävyyn, katsoen vaaleaverikköä ruskeilla nappisilmillään. Hän huomasi myös tytön kasvoilla olevan sekavan, hieman surullisen ilmeen.
"Meistä? Mitä sä tarkoitat?" tummatukka kysyi. Oli niin useita vaihtoehtoja mitä Evangelina mahtoikaan tarkoittaa: kermaa, rikkaita, miehiä, urheilijoita, mitä?

Angel oli jo melkein avannut suunsa kirotakseen Dyonin pimeimpään Helvettiin, kun tämä yhä jaksoi yrittää udella Angelin asuinpaikkaa, mutta neito pystyikin pitämään suunsa supussa. Miksi se oli niin hemmetin tärkeää tuolle järkäleelle kyyditä pahis kotiin? Mitä muka vaaleaverikölle pystyisi tapahtumaan! Kello oli jotain... Jotain ja aurinko paistoi kirkkaasti taivaalla. Eikös tänään ollut sunnuntai, no mutta kuitenkin, sunnuntaina oli rauhallista.
Mitä Angel ajoikaan takaa, ei hän tiennyt sitä enää itsekään. Ai niin, hän yritti löytää järkeviä selityksiä sille, miksi Dyon halusi kyyditä hänet kotiin. Tosin... Jos pahis vain suostuisi toisen ehdotukseen, niin toinen olisi varmasti hiljaa.

"Yhdellä ehdolla.." hän nurisi katkerasti, sillä yleensä Angelin oli vaikea muuttaa mielipidettään jostain asiasta. "Sä pidät turpas kiinni koko matkan ajan", Angel lausui ainoan ehtonsa ja mulkaisi urheilijaa vaativasti. Jos Dyon ei hänen ehtojaan noudattaisi, niin Angel vaikka hyppäisi ulos autosta. Kunhan hänen ei tarvinnut vastata mihinkään kysymyksiin! Angel inhosi kysymyksiä, jotka esitettiin hänelle. Hän inhosi varsinkin miespuolisten kysymyksiä, sillä ainahan nämä yrittivät udella jotain naisesta itsestään. Turha luulo, Angel ei kertoisi itsestään mitään valon arkaa. Häntä ympäröi kylmä suojakenttä, jonka harva oli onnistunut läpäisemään. Eikä Dyon tulisi siihen pystymään, siitä Angel aikoisi pitää huolen.

Dyon oli tietenkin tarttunut Angelin tuhahdukseen ja kysyi, mitä neito tarkoitti. Pahis veti keuhkonsa täyteen happea ja yritti rauhoitella itseään. Siitä sait, Angel. Mitäs menet laukomaan ajatuksiasi vahingossa ääneen.
"Teillä miehillä on aina niin pirullisen suuri ego, ja aina te haluatte olla oikeassa. Sekä pakottaa meidät naispuoliset toimimaan oman tahtonne mukaan", vaaleaverikkö sähisi vaarallisen kuuloisena ja asetti kätensä puuskaan.
"Missä se sun autos on, en mä tässä aatellu kauaa enää seistä..."

Dyon kohotti kulmiaan odottavasti kun Angel aukaisi suunsa kertoakseen että tuo antaisi hänen kuskata tytön kotiinsa yhdellä ehdolla. Vaiteliaana urheilija kuunteli ehdon, virnisti hurmaavasti ja naurahtikin hieman.
"Bien sûr, ma chérie", poika sanoi seksikkäällä, matalalla ranskallaan joka saisi jokaisen kerman neidon pyörtymään ihastuksesta. Tai oikeastaan kenet tahansa miehiin päin kallistuvan iästä, klikistä tai sukupuolesta huolimatta... Tällä hetkellä Hyde päätti että vastaisi Angelin kiukkuisuuteen ja tiuskimiseen entistäkin hurmaavammin ja käyttäisi charmiaan häikäilemättä, ihan vain tytön kiusaksi. Ja oli helpompaa kun hän otti jonkin asenteen, kuin että olisi tuijottanut vaaleaverikköä hämmentyneenä yrittäen ymmärtää mikä oli vialla. Jos hän ei vain yrittäisi ymmärtää ja lähes flirttailisi neidolle tämän ajan kun veisi tuon kotiin.

Angel sähisi kuin vihainen villikissa valmiina hyökkäämään, ja Dyon vain loi pahikselle kauneimman hymynsä joka sulattaisi jäävuoretkin.
"Eiköhän tuo päde kumpaankin sukupuoleen yhtä lailla, mun näkökulmasta katsottuna enemmänkin naiset tekevät noin", nuorukainen sanoi ja tytön viimeisimmän äyskäisyn jälkeen lähti johdattelemaan tuota autonsa luo kerrostalon alla olevaan parkkihalliin. Aston Martin Vanquish oli yhdellä parhaimmista parkkipaikoista, samoin kuin hänen eilisiltainen kulkuvälineensä joka oli viereisellä parkkipaikalla.
"Mademoiselle", järkäle sanoi avatessaan Angelille autonsa pelkääjänpuoleisen oven. Kun kummatkin olivat päässeet kyytiin, Dyon käynnisti auton suunnatakseen ulos parkkihallista.
"Mihin taksipalvelu Hyde voi sut viedä?" poika sanoi iloisesti virnistäen, iskien silmäänsä.

+ LAATU KYMPPIPLUSPLUS...... not. +

//Mullaki 8))))

Angel käänsi kiukkuisen katseensa Hydeen, joka ei tuntunut sitten millään osaavan pitää lipevää kieltänsä kurissa.
'Kullattele' mua vielä yhenkin kerran, niin mä näytän sulle, kuka täällä se 'kulta' oikein on", pahis varoitti sähisten ja käänsi katseensa tuimana muualle kaapinkokoisesta urheilijasta. Angel oli opiskellut ranskaa ensimmäisestä lukiovuodesta lähtien, joten hän siis ymmärsi melkeinpä kaiken, mitä Dyon oli hänelle ranskaksi puhunut. Vaaleaverikkö ei vain ollut jaksanut reagoida toisen ranskaksi puhumiseen mitenkään, paitsi nyt. "Ja miks sä puhut ranskaa, vaikka me ollaan ihan jenkeissä? Jos sä luulet tekeväs sillä muhun vaikutuksen, niin pieleen meni. Ranska on mulle kieli siinä missä muutkin kielet, eikä se kuulosta yhtään hienommalta sun lausumanas", Angel tuhahti ja vilkaisi Dyoniin, joka hymyili hänelle pelottavan hurmaavaan sävyyn. Oikeasti Angel oli mennyt hieman valehtelemaan toiselle. Ranskan kielellä oli Angeliin hyvinkin syvä vaikutus, sillä hänen äitinsä oli ranskalaissyntyistä perää ja äidin kuoltua Angel tahtoi jotenkin kunnioittaa äitinsä muistoa. Joten Angel oli päättänyt aloittaa ranskan kielen opinnot.
Piru tuon periköön, miksi Dyon yritti noin paljon Angelille flirttailla. Eihän vaaleaverikkö ollut lainkaan miehenalulle sopivaa seuraa. Ah, mitä juoruja heistä lähtisikään liikkeelle, jos joku näkisi heidät yhdessä. Ei se Angelia haittaisi, mutta Dyonin maine saattaisi olla vaakalaudalla.

"Joo, fuck you", vaaleaverikkö henkäisi ääneen, kun hän näki, minkä auton luokse Dyon häntä vei. "Vittu joillain on sitä rahaa kuin roskaa.." Angel istuutui närkästyksissään sisälle autoon, pelkääjänpaikalle. Pahis katseli uteliaana ympärilleen, mutta heti, kun Dyon istuutui sisälle autoon, Angel pysäytti katseensa tuulilasiin kuin haluten näyttää, ettei häntä kiinnostanut tämä upea auto lainkaan.
"Mä tirvasen kohta sulle kauniin mustan silmän, jos sä vielä kerranki isket mulle silmää", Angel suorastaan sähähti Dyonille, kun oli nähnyt tämän iskevän hänelle silmää. "Rajota vähän, en mä tästä sulle lämpene. Usko vaan, niin pääset paljon vähemällä."
Angel kertoi asuntonsa osoitteen ja toivoi, ettei matka sinne olisi kovinkaan pitkä.

Miten hän aina eksyikin juuri tällaisten kusipäiden, itseään täynnä olevian aivottomien järkäleiden luo? Eikö hänellä tosiaankaan ollut kännissä mitään käsitystä siitä, ketä hän nuoleskeli ja pani? Ei näköjään, sillä olihan Angel päätynyt Brandoninkin kanssa sänkyyn, vaikkei ikimaailmassa olisi ajatellut päätyvänsä moiseen tilanteeseen. Eikä Angel voinut ymmärtää, mikä hänessä edes viehätti. Hänhän oli kärttyinen, vittumainen akka, jonka kanssa kukaan ei tullut 10 minuuttia toimeen. Oli suorastaan ihme, että Dyon oli kestänyt häntä jo näinkin kauan.
Kirkkaansiniset silmät siirtyivät Angelin tiedostamatta Dyoniin ja neito katseli miehenalkua tarkkaillen. Kun hän tajusi, mitä teki, hän käänsi katseensa syliinsä. Hemmetti vie, miksi Angel nyt Dyonia katseli. Ei toisessa ollut mitään kiinnostavaa. Yhtä paskapää kuin kaikki muutkin urheilijat. Vonkuivat vain seksiä.