Caffeine runs in my veins

Ivanin venynyt hyppytunti ja tuo viimeisenä kaikista maailman asioista päätyi Dusty'siin. Pahiksen naamaa näki siellä hyvin, hyvin harvoin. Tietenkin se johtui aina siitä että se sattui olemaan aina täynnä sellaista porukkaa mitä Ivan ei vain kyennyt sietämään, kuten kermalaiset ja juntit. Puhuttiin kyllä että pahiksetkin näkyilivät Dusty'sissä, miksikäs ei, mutta Iku ei vain ollut sattunut heidän kanssaan samaan aikaan kahvilalle. Ei kyllä olisi ollut ihme, jos pahiksia olisi välillä piireissä pyörinytkin, kahvila oli nimittäin oiva päivä antaa kuritus muutamalle kermaperseelle. Olisi helposti voinut uskoa Ivanin olevan sillä asialla ja vaikka tuon tekikin mieli vähän rökittää joku hienosto herra, ei paikalla vaan sattunut olemaan ketään tarpeeksi idiootin näköistä jonka takia olisi voinut aiheuttaa itselleen todennäköisesti porttikieltoa.

Poika oli kyllästynyt jo hengailemaan yksinään kolmatta tuntia peräkkäin kylällä ja saapui siis kahvittelemaan, melkoisen lähellä kouluahan se oli mutta tuskin kukaan opettaja nyt kesken tuntien sinne eksyi, tai muutenkaan koulupäivän aikana. Ajankohdasta huolimatta Dusty'sissä tuntui olemaan aika järjettömästi porukkaa ja se oli muutenkin hyvin täynnä, ei se tavallaan ollut yllätys. Ivanille ei löytynyt omaa yksinäistä pöytäänsä joten tuon omaksi onnekseen hänen pitäisi tunkea kahvinsa kanssa jonkun kanssa samaan pöytään. Pahis selasi uhreja katseellaan kunnes iski katseensa erääseenkin hyvin tuttu piirteiseen neitoon, eihän ivan tuota oikeastaan tuntenut mutta kasvojen muodosta ei voinut erehtyä, ne silmät kertoivat kaiken. Toinen oli aivan selvästi syntyjään japanilainen, tai ainakin iku oletti niin siirtäessään askeleensa kohti pöytää jossa tyttö istui sievä, kiero hymy nousseena tuon kauniille huulille.

"en yleensä tapaa kysyä lupaa, mutta saisiko tähän istua ?" Ivan kysyi kermaisella äänellä ja katseli toisen kasvojen piirteitä, hän selasi nimiä mielessään mutta ei aivan heti osannut yhdistää ketään toiseen. Vaikka yleensä hän muisti Astonin ulkomailta, etenkin japanista muuttaneet oppilaat. Kuka ties, mutta siitä Ivan oli varma että toinen kävi Astonia, tuon istuutuessa pöytään siitä huolimatta ettei ollut vielä saanut lupaa.
"kiitos kiitos, neitokainen. mitäs sinä täällä teet ? eikös naiset yleensä kiltisti käy tähän aikaan koulua ?" tuo irvaili alkaessaan sekoittaa kahviaan ja nostaesaan katseensa siitä sitten kohti naispuolista henkilöä edessään.

[tamtamtadam (;]


Aya oli ollut pahalla tuulella heti aamusta. Ensinnäkin pahaa tuulta oli aiheuttanut äidin kirje (siis Ayan äitihän ei osannut lähettää sähköposteja). Kirjeessään äiti oli pyydellyt vuolaasti, että Aya kipaisisi seuraavalla lomallaan Englannissa. Aya oli vain tuhahtanut ja nakannut kirjeen lähimpään roskakoriin. Sinnehän hän ei vapaaehtoisesti menisi.. Joskaan, kohta ei varmaan olisi valinnan varaa. Aya oli viimeisten lomien aikana vedonnut koulukiireisiin, joten ne tuskin menisivät enää lävitse äidin suunnalta. Pyh ja Pah.

Seuraavaksi vitutuksen määrä oli kasvanut asteittain heti ensimmäisellä oppitunnilla. Historianopettaja Adams(josta Aya ei suuremmin välittänyt, tuon nössöilyn takia) oli päättänyt pitää pistokokeet, josta Aya ei tosin ollut huolestunut, mutta muu luokka oli alkanut sen jälkeen apinoida enemmän tai vähemmän. Vastaväitteitä, opettajalle vittuiluja ja hihittelyjä oli kestänyt lähes koko tunnin, kunnes opettaja sitten oli iloisesti vielä palauttanut historiankokeet. Oppilaat aloittivat välittömät vastalauseet, mutta ne eivät auttaneet laisinkaan. Aya nappasi oman paperinsa ensimmäisten joukosta ja marssi sitten käytävälle tutkailemaan paperia. Kokeen arvosanaksi oli "jäänyt" 8½ ja tämäkös oli alkanut perfektionistia kismittää. Miten tämä edes oli mahdollista? Hänhän oli päntännyt kokeeseen ja pitänyt koetta vielä suhteellisen helppona. Vitutuksen määrä oli tämän tapauksen seurauksena kasvanut jonnekkin 180 luokkaan, mikä tarkoitti sitä, että nainen pakkasi laukkunsa ja marssi ulos koulusta. Hänhän ei enää sinäpäivänä tunneille menisi. Saisi vielä jälki-istuntoa pahan tuulensa vuoksi.

Niimpä oli punertavahiuksinen japanilaistyttönen marssinut suoraan Dusty'siin ja tilannut kuuman kaakaon.. Tarjoilija näytti huvittuvan Ayan pahantuulisesta puhinasta, mutta ei sentään alkanut suoraan aukomaan naamatauluaan toiselle. Kahvila oli jostain kumman syystä tupaten täynnä, mutta Aya sentään sai valloitettua pienen nurkkapöydän vähän syrjemmältä. Eipähän tarvitsisi sietää niin paljon ihmisten tuijotuksia. Koululaukusta kaivettiin historiankirja ja ruvettiin kertaamaan koevastauksia, ihan vain että pääsisi korjaamaan mahdolliset opettajan tekemät virheet. Olisikin niin, että herra Adams olisi tehnyt virheen jossain korjauksessaan. Hmmn..

Hetken siinä lueskeltuaan Aya kuuli jonkun kysäisevän jotain. Katse kohottautui tutun näköiseen tyyppiin, joka myös paikannettiin välittömästi pahikseksi. Aya irvisti sisäisesti, kun toinen istahti alas odottelematta hänen lupaansa.
"En tiedä muista naisista, mutta itseäni alkoi niin pahasti vituttaa, että poistuin paikalta." Nainen murahti ja laski katseensa takaisin historiankirjoihin. Hetken tuo yritti elää niinkuin vastapäätä ei istuisikaan ketään, mutta toisen äänekäs hörpiskely alkoi hiljalleen ärsyttää.
"Etkö voisi siirtyä tuonne, minulla oli oikeasti tekemistä" Aya tiuskaisi ja osoitti sitten lähelle vapautunutta pöytää. Voisi painella sinne viihdyttämään itseään. Sen verran Ayakin pahiksista tiesti, että kannatti ennemmin pysyä kaukana. Varsinkin tästä, joka oli hänen pöytäänsä päättänyt istahtaa. Nainen loihti nopeasti kasvoilleen mairean hymyn, mutta hymy ei ulottunut silmiin asti. Hemmetin Ivan, mitä se edes teki täällä.
"Eikö SINUNKIN pitäisi olla koulussa. Toisaalta, sinua ei taida vain kiinnostaa." Aya sanoi ja huokaus karkasi huulten välistä. Kuinka helppoa olisikin, vain olla välittämättä hyvistä arvosanoista. Sellainen ei kuitenkaan sopinut Ayan neuroottiselle hyvä-todistus-ajatukselle.

"ollaanpas sitä nyt niin pahaa tyttöä, hyihyi sinua, eihän koulusta lintsata" Ivan virnisti toisen nyrpeälle ilmeelle, miten kodikas olo siinä olikaan, vastapäätä kermalaista, japanilaista tyttöä joka oli täynnä huonoa tuulta. Ivan enemmän tai vähemmän tahallaan alkoi ryystää äänekkäästi kahviaan alas ja katseli toisen touhuamista hymyn kare suunpielillään. Tuon pää kelasi samalla nimilistaa mielestään ja pian tuo sai noihin kasvoihin yhdistettyä yhden nimen Aya Gerrard. Hienoa, nyt hänen suosikki tytöllään oli jopa nimi ja japsia nauratti kamalasti omat vitsinsä.

Leikkiminen kannatti, toinen alkoi tosissaan ärsyyntyä ryystämiseen ja Ivan laski kahvikuppinsa huuliltaan hitaasti toisen alkaessa nalkuttaa. Toisen jalan hän nosti toisen päälle ja liukui löhöämään tuoliinsa itsetyytyväisenä.
"noh noh, älä nyt hermostu, mähän oon ihan hiljaa tässä antanut sun tehdä sun hommias" Ivan naureskeli ja jatkoi hörppimistä heti kun toinen lakkasi nalkuttamasta ja osoitteli kohti vapautunutta pöytää. Pahis ei kuitenkaan liikuttanut evääkään noustakseen ja lähtiäkseen pöydästä mihinkään, toinen sai ihan itse siirtyä sinne jos Ivan nyt niin sietämätön oli. Tosin iku oli melko varma siitä että jos toinen karkaisi toiseen pöytään, hän siirtyisi sinne ihan varmasti toisen perässä, ihan vain huvin vuoksi. Naisten hermoja oli niin kiva venytellä ja sitten kun ne räjähti siitä sai kuulla kaikki.
"älä ole naurettava Ayaseni, tottakai mua kiinnostaa koulu ihan helvetisti" Ivan heitti sarkasmilla ja pyyhkäisi hiuksiaan pois silmiensä päältä. Tottakai jokainen tiesi että pahiksia ei paljoa koulu kiinnostanut, japsi ei ollut mikään poikkeus.

Ivan antoi toisen taas hetkeksi aikaa keskittyä hommiinsa kun sai hörpittyä kahvinsa loppuun, hän laski mukin pöydälle ja alkoi narskutella huulikoruaan mahdollisimman häiritsevästi, istuen yhä penkissä leveästi kuin maailman omistaja, jonkun olisi pitänyt joskus käskeä Ivania hankkimaan elämän, vaikka tuskin sekään olisi mitään auttanut tuolle kapinaluonteelle.
"mitä ihmettä sä edes teet tuolla kirjalla, läksyjä tuskin ainakaan" Ivan naureskeli ja huomasi sitten katseellaan jonkun paperin reunan pilkistävän kirjan välistä ja nopeasti ja sulavasti se oli napattu sormien väliin. Siinä heilui Ayan historian koe ja Ivan kallisti päätään huomatessaan toisen koenumeron.
"aijaa.. tämäkö kyrsii ? eikö pikku prinsessalle tullutkaan kymppiä" Ivan mutristi huuliaan muka säälien toista ja antoi koepaperin sitten tipahtaa takaisin toisen historian kirjan päälle. Sen jälkeen poika venytteli käsiään ja naksautti niskansa, vaihtaen jalkojensa paikkaa ja katsoen toista taas virne roikkuen suupielillä, miten hauskaa se olikaan. Ivan oli niiin omassa elementissään.

"En ole Ayasesi"
Aya yritti jatkaa lukemista, mutta toisen sanoihin oli silti pakko kommentoida. Aya ei halunnut ajatellekkaan mitä tapahtuisi, jos joku tuttu eksyisi kahvilaan... Mutta eihän hänen tarvinnut toisesta välittää, eihän... Toinen vain sattui olemaan niin saamarin ärsyttävä, että ignoraaminen oli lähes mahdotonta. Ihan tahallaan hörpiskeli ja kun hörpiskeltävä loppui, alkoi tuo narskutella huulikoruaan. Aya kohotti katseensa kirjasta ja loi toiseen murhaavan katseen.(Siis niinkin murhaavan mitä tommonen nysä kykenee antamaan)
"Voisitko lopettaa.. Se että olet hommannut huulilävistyksen, ei oikeuta ajamaan minua sillä hermoromahdukseen. Kyllä mäkin voisin narskutella kieliläväriäni, mutta koska minulla on käytöstavat niin... " Mulkoilua ja valitusta. Hemmetin jätkä, voisi painella kiusaamaan jotakuta muuta... Toisaalta ehkä se oli parempi, että toinen ärsytti Ayaa, eikä jotain nysseröä nörttiä. Aya ei sentään kussut housuunsa toisen takia. Aya todellakin tiesi Ivista yhtä ja toista, kaikkihan koululla tiesivät ettei toisen tielle kannattanut asettua poikkiteloin. Löytäisi vielä päänsä vessanpöntöstä.

Äkkiä toinen oli napannut koepaperin kirjan välistä. Aya olisi voinut kuristaa toisen siihen paikkaan.
"JUMALAUTA JÄTKÄ" Naikkonen loikkasi seisomaan ja alkoi huutaa toiselle kuin hinaaja. Järkevää kun ajattelee paikkaa ja väkimäärää..
"Äläkä puhuttele mua prinsessaksi.. Sitäpaitsi mun kyrsimiset ei kuulu sulle" Raivottiin vielä vähän aikaa nätisti kovaan ääneen, kunnes sitten tajuttiin tukkia turpa. Ayan posket punehtuivat ja tuo istahti hyvin kiltisti takaisin paikalleen.. Sitten hörpättiin nätisti teekupposesta. Saakelin tyyppi, ärsytti häntä ihan tahallaan. Kuinka mukava olisikaan ollut lahjoittaa toiselle musta silmä. Hetki olikin pakko hekumoida tämän mielikuvan kanssa. Havahtduttuaan tuo tajusi Ivanin pudottaneen koepaperin ja se tungettiin nopeasti laukkuun. Samalla päätettiin vakaasti, että koepaperi hävitettäisi tästä maailmasta heti.

Hetken aikaa Aya mulkoili Ivania ja mietti jopa tosissaan pöydän vaihtamista. Toisaalta siitähän Ivan tunnetusti innostuisi ja jatkaisi Ayan kiusaamista vielä toistekkin. Pakeneminen ei ikinä ollut terveellistä pahisten seurassa.
"Sä taisitkin lopettaa sen hörpiskelyn, joten sulla ei ole mitään syytä jäädä tänne enää." Aya sanoi ja hymyili toiselle herttaisesti. Kun toinen ei tehnyt elettäkään siirtyäkseen yhtään mihinkään Aya osoitti etusormellaan ulko-ovea.
"Tuolla on ovi.. Ja jos et tiedä mitä se tarkoittaa, niin se on se juttu jonka kautta pääset pihalle. " Tyttönen selvästi koetteli toista. Kyllähän rääväsuu tiesi, että Ivan voisi tehdä hänen elämästään helvettiä. Toisaalta se ei nyt jaksanut kiinnostaa.

Aya odotteli hetken, mutta eipä toinen liikahtanut vieläkään.. Siispä tyttönen nakkasi tavaransa takaisin laukkuun, tarttui kuppiinsa ja nousi seisomaan. Silmät hakeutuivat nopeasti lähellä olevan vapaan pöydän ääreen ja katsomatta Ivaniin päinkään tuo marssi toisen pöydän ääreen istumaan. Hänhän ei pahisten seurassa huvikseen istuskelisi.. Varsinkaan tuollaisten itseääntäynnäolevien kusipäiden..(<3)

Ivan vain alkoi nauraa räkäisesti ja niin itseääntäynnä olev asti kuin kykeni toisen saadessa kauhean hepulin siitä kun poika oli hitusen hipelöinyt pikkuprinsessan pikku koelappusta. Siitä hän saikin hyvän idean, miten joskus voisi sabotoida toisten kokeita käymällä vähän opettajien laatikoilla antamassa nelosia kermalaisille, mutta sen hän talletti muistilokeroonsa ja jatkoi toisen kiusaamista hyvin keskittyneesti maalattujen sormien naputellessa raivostuttavan tahdikkaasti pöytää pojan edessä. Japsi ignorasi tyystin toisen raivopäiset lausahdukset ja häntä kutkutti saada toinen huutamaan vielä lisää. Porukka kahvilassa oli selvästi huomannut kaksikon kanssakäynnin ja sen vakavuuden ja japsille se sopi mainiosti.
"noh noh neiti pieni, kieliläväri ei susta kovista tee joten minä kutsun sinua prinsessaksi ja ayasekseni ja pikkuhanipööksi jos niin mieleni tekee" nuorukainen totesi raivostuttavan tyynellä ja lempeällä äänellä, tuon silmissä yhä kiiltäessä ja tuon huulilla roikkuessa raivostuttava virne joka vilautteli toisen putipuhtaita ja tasaisia hammasrivejä kuin pepsodent mainoksessa.

"ai kappas ovi ! joka päivä sitä oppiikin kaikkea uutta" Ivan naureskeli ja vilkaisi ovea " siinä päällä taitaakin lukea Exit, hittolainen kun en ole aikaisemmin huomannutkaan" japanilainen totesi näsäviisaasti ja vilkuili oven suuntaan liikuttamatta toisen ehdotuksista huolimatta evääkään ja vilkaisi sitten taas naisen suuntaan joka alkoi liikehtiä siihen malliin että nyt hän ottaisi ja lähtisi. Onnekseen vain toiseen pöytään, ivan kallisti päätään ja hetken näytti siltä ettei japanilainen jaksanut nostaa sievää persettään vaan katselisi tyytyväisenä vain Ayan takaraivoa, mutta kyllähän kaikki tiesi että se leikki ei ollut jäänyt siihen. Ei todellakaan.
"nyt sitä sitten tuikattiin se häntä sinne koipien väliin ja uskaliaasti vaihdettiin pöytää" nuorukainen kohotti ääntään puhuessaan ja virneen roikkuessa tuon huulilla kuin jollain hullulla, käsien liukuessa tyynenä tuon taskuihin ja Ikun noustessa sitten ylös niin että tuolin jalat nitisivät äänekkäästi vasten lattiaa, se ääni kertoi Ayalle että piina jatkui vielä.
"Nössö pieni kermaperse koittaa lähteä karkuun" Japanilainen kailotti itsetyytyväisesti koko kahvilalle ja harpoi parilla askelmalla Ayan tuolin selkänojan taakse, kumartuen sitten niin että hänen päänsä oli suurinpiirtein toisen olkapään yläpuolella, leuan melkein koskettaessa tuon olkapäätä ja Ivanin silmien kaventuneina pieniksi viiruiksi.

"olen kamalan pahoillani mutta en jostain syystä ole vielä saanut kiintiötäni täyteen sinusta" Iku kihersi tytöntyllerön korvaan niin hiljaa ja kuin vain kykeni ja laski sitten härnäävästi huulensa suukottamaan toisen korvanlehteä, vetäen sitten tottuneesti päänsä pois kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, odottaen että jokin kynä tai nyrkki tai tekokynsi osuisi hänen poskeensa hyvin nopeasti jos pään siihen jättäisi, naisilla kun oli vähän sellainen tapa että kun niille teki jotain epämiellyttävää ne tapasi tulittaa takaisin väkivallalla.. ja miehiä haukuttiin väkivaltaisiksi.

[AHHAHAHAHAHAHAHAHAHHA vittu repesin ja kuolin ja kaikkea :_D]

Punapään sisällä kiehui. Toinen otti kertakaikkiaan häntä aivoon. Mistä tuollaisia stnan kusipäitä oikein sikisi.. Teki mieli tirvaista toista kuonoon, nauttia tilanteesta ja marssia ulos kahvilasta. Toisaalta taas teki mieli vain marssia ulos kahvilasta, mutta sitä tyydytystä hän ei toiselle antaisi. Toinen vielä kaikenlisäksi kehtasi vittuilla hänelle takaisin.. Miksi pahisten piti olla niin rasittavan omahyväisen inhottavia.. Toisaalta taas punapään mielessä kutkutteli hivenen erineviäkin mielipiteitä tästä kundista..... Mutta niihin emme mene syvemmin..

No,niimpä tyydyttiin siirtymään eri pöytään ja ruvettiin taas kaivelemaan laukkua. Hän oli ihan varmasti onnistunut karistamaan istumaan eri pöydässä, hivenen koppava ilme naamalle jumittuneena. Ilme ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä toinen oli selkeästikkin siirtymässä häntä kohti.. Jälleen. Ayan kasvot kiristyivät ja äkkiä tuo tunsi toisen kuiskaavan korvaansa ja vielä enemmän.. Huulten koskettaessa tyttösen korvaa, tuon kasvot helahtivat kirkkaan punaisiksi.. Vihasta enimmäkseen, mutta oli siellä selkeästi muutakin syytä punastumiselle. Aya heilautti oikeaa kättään, johon oli juuri äskettäin napannut historiankirjan. Tyttönen yritti heittää toista kirjalla, mutta epäonnistui asiassaan ja kirja jysähti vähän matkan päähän lattialle. Punapää nousi välittömästi ja meni niskojaan nakellen hakemaan opuksen lattialta. Sitten suunnattiin takaisin pöytään ja suunniteltiin toisen murhaamista.
"Saanko kysyä mitä helvettiä sä äsken kuvittelit tekeväs" Punapää sähähti ja muistutti kissaa jonka kermakuppi oli viety väärään paikkaan.
"Sulla ei ole mitään oikeutta koskea muhun.. Mä en harrasta roskasakkia. " Murinaa.. Okei samalla yritettiin tukahduttaa sitä kummallista lämmöntunnetta, joka oli alkanut velloa vatsanpohjassa. Hemmetti.. Miksi pahismiehet oli aina jotenkin hottiksia.. Vaikka ne olis kuinka idiootteja.

Ivania mulkoiltiin vähintäänkin paheksuvasti pöydän toiselta puolelta, mutta enää ei sanottu mitään. Muut kahvilan asiakkaat seurasivat parivaljakon tekemisiä huvittuneina. Punapää oli selkeästi vihainen, mutta Ivanilla taas tuntui olevan elämäsä parasta seuraa. Kieltämättä tälläaista oli varmasti huvittava seurata.

Korvalehteä kuumotti ja teki mieli repiä mokoma turhuus irti kehosta.. Se oli varmasti muuttunut kirkuvan punaiseksi ja viimeinen asia mitä Aya halusi oli antaa toiselle minkäänlaista tyydytystä äskeisestä. Pikemminkin teki mieli yrittää heittää tuota uudelleen kirjalla.
"Ihan okeasti voisit nyt jatkaa matkaa.. Mun kiintiö on ihan täynnä teikäläistä, joten voisit painua ärsyttämään jotakuta muuta. " Yritettiin olla vihaisia ja vakuuttavia.. Toinen ei selvästikkään ottanut häntä tosissaan... Vittu.. Tällaiseen harvemmin törmäsi.. Yleensä punapään sähäkkä persoona ajoi ihmisiä poispäin.. Tälläkertaa toinen tuntui nauttivat Ayan ailahduksista. Sai ilmeisesti jotain sairaita kiksejä Ayan ärsyttämisestä.

|eikös ivan olekkin aika ihana <3|

Ivan nautti toisen reagtiosta, mistä tuo fiksu tyttö tiesikin miten Ivanin sai nauttimaan tilanteesta. Toisen helahtaessa aivan punaiseksi japanilainen ei voinut olla vertaamatta naaman väriä tuon hiuksiin ja tottakai sekin piti sanoa ääneen.
"vielä hitusen kirkkaampi, niin ei erottaisi missä sinun sievät kasvot erkanevat tuosta karvapöheiköstä joka kasvaa päästäsi" Ivan huomautti "kieltämättä aika suloinen punastuminen yhdestä pikku suukosta" hän vain naureskeli tunteettoman oloisesti ja kuten nuorukainen oli osannutkin arvella, historian kirja suhahti nopeasti tuon pään vieritse ja tömähti lattiaan. Eihän se ollut ollut lähelläkään osua japanilaiseen joka oli tiennyt jo ennalta että sieltä oli jotain tulossa. Rohkeasti Aya kuitenkin nousi ja haki kirjasensa Ivanin seisoessa nyt selkäsuorassa keinuen kannoillaan kädet tungettuina taskuihin ja virneen loistaessa tuon kasvoilla.
"Mä kuvittelin tekeväni lähempää tuttavuutta sun paljaan ihon kanssa" Ivan vinkkasi toiselle silmäänsä ja nautti täysin siemauksin tilanteesta, että hän osasikin olla sitten kiero ja sairas mies. Tai no mies ja mies kun mieleltään selvästikkin ihan pikkupojan tasolla.

Iku aisti saaneensa toiseen hieman toisenlaisenkin yhteyden kun nainen ei ollut vielä lähtenyt niskojaan nakellen kahvilasta kälpimään vaan istuutui takaisin pöytään tietäen että Ivan istuisi varmasti hänen viereensä.
"mähän nyt kosken kehen mielin ja myönnä pois et se tuntui aika kutkuttavan kivalta" nuorukainen irvisteli toiselle huvittuneena ja istuenkin toista vastapäätä olevaan tuoliin, hinaten sen korvia riistävästi lattiaa pitkin Ayan vierelle, pitäen kuitenkin varulta hitusen turvaväliä ettei toinen tarttuisi häneen yhtäkkiä varoittamatta kynsin ja hampain kiinni hyvin ja pahoin aikein, prinsessa oli alkanut nimittäin näyttää hivenen kissamaisia puoliaan ja Ivania kiinnosti kyllä nähdä niitä vielä lisää, kunhan ne eivät raatelisi japsia hengiltä. Olihan Ivan kuitenkin kissarakas ihminen, mikään ei ollut suloisempaa kuin kehräävä karvapallero sylissä, sulava rakenne ja terävät pelottomat kynnet.. ja kissamaiset naiset ne vasta olivatkin jotain, mikä sai japsin syttymään jollain asteella. Ivanin huulilla oleva hymy oli saanut hivenen toisenlaista muotoa tuon katsellessa Ayaa huvittuneena.
"johan mä sanoin etten mä ole saanut susta tarpeekseni" Ivan naureskeli ja nojasi toisella kyynerpäällään pöytään laskien toisen käden naputtelemaan tahdikkaasti pöydän kovaa pintaa silmien tutkiessa Ayan närkästyneitä japanilaispiirteisiä kasvoja.

"sähän käyt ihan kuumana neitiseni" tuo huomautti virnuillen ilkikurisesti ja tuon silmissä vilkkui kierous. Hän ihan tosissaan uskoi olevansa vitsikäskin, ainakin hän nautti aiheuttamastaan showsta kahvilassa ja ympärillä huvittuneena hymyilevä yleisö vain kannusti Ivania jatkamaan.

[ONONONONON]

Miten ihmiset osasivatkaan olla noin rasittavia niinkuin tämä uusi tuttavuus? Teki koko ajan mieli leipoa toisen nenä takaraivon paikkeille. No, Ayalla nyt tunnetusti olikin vähän henkilökohtaisia ongelmia tuon vihanhallinnankanssa.
"Turpa kiinni idiootti" Punapää sähähti toisen arvioinnille hänen naamansa väristä.. Kuinka se kehtasi.. Arvostella häntä koko ajan.. Tai oikeastaan aukoi vain päätään koko ajan.. Ayakaan ei ollut noin paha.... Siltikin teki mieli selitellä omaa punastumista... Sitä ei kuitenkaan tehty, koska sehän olisi varmasti ollut Ivanista ihan maailman hauskinta.. Sitä Aya iloa ei toiselle antaisi.. Ei, Ei ja Ei.. Niimpä tyydyttiin istumaan hiljaa paikalla, samalla kun toista mulkoiltiin pahasti. Mitään ei sanottu, vaan toivottiin että toinen viimein ymmärtäisi yskän ja poistuisi paikalta.. Ihan niinkuin pahiksia kiinnostaisi kermalaisen mielipiteet.. Varsinkin, kun kaksikko oli jo saanut draamaa aikaan. Ah, pahis varmasti nautti tilanteesta.. Vittu.

"Pyh.. Ihan niinko antasin sun tehdä tuttavuutta mun paljaan ihon kanssa. Se on kuule haluttua kamaa.." Tyttö murisi ja nyt näytti epäilyttävästi siililtä, jonka piikit alkoivat pikkuhiljaa nousta ylös. Se olisi voinut olla suloista, jos Aya ei samalla olisi ollut niin vihainen.
"JA SÄ olet saastaa" lisättiin vielä, ennen kuin päätettiin alkaa ingnoraamaan toista, jälleen kerran. Historiankirja avattiin ja pamautettiin pöydälle. Sivusta katsojat virnistivät..

Toisen hinautuessa siihen vierelle teki mieli huutaa... Miksei joku noista isoista aikuisista miehistä voinut heittää tuota roskaa ulos.. Inhotti ajatella, että toinen ärsyttäisi häntä vielä useiden tuntien ajan. Vittu..
"Tiedokses.. Mä en kävis suhun kuumana, vaikka mulle maksettas.. Mulla on ihan toiset kiinnostuksenkohteet" Aya murisi, mutta tuon oli pakko myöntää itselleen, että valehteli silmät ja korvat täyteen.. Yritti valehdella itselleenkin.. Varmasti kaikki naiset himoitsivat pahiksia joskus ja Ayalle se oli lähinnä isohko pahe. Hemmetti..
"Joten ihan oikeasti.. Ala painua.. Sullon varmaan pahislikkoja, jotka himoitsee sua enemmän kun minä. Mene viihdyttämään niitä.." MUR..

Ai että teki mieli kävellä itse ulos.. Niin ei kuitenkaan tehty, lähinnä varmaan siksi, että ei saatu omaa persettä ylös tuolista.. Hemmetti.. Miksi, Miksi oi miksi hänen tielleen osui vaihteeksi joku itseriittoinen kundi.. Ihan niinkuin niihin ei olisi jo törmäilty tarpeeksi. Mieleen jumiutui väkisinkin eräs kariutunut seurustelusuhde takavuodelta.. Hmmn.. Sanaaakaan sanomatta hörpättiin jälleen kupposesta. Haluttiin karistaa moinen ajatus mielestä ja mikäs sen parempaa unohduslääkettä kuin kielen polttaminen..

anteeksi kesto hirmuisesti :C |

Ivan naureskeli toisen sitkeydelle, ihan totta, aivan kuin toinen olisi oikeasti voinut lukea historiaa tosissaan kun hän naputteli pöydän pintaa raivostuttavasti kynsillään koko ajan siinä vieressä.
"Ihan totta, jokainen likka tykkää pahoista pojista eikä sille mitään voi, ne ovat vaan niin helvetin kiihottavia vaarallisuudellaan eikö totta ?" Japsi totesi sitten verkkaisesti kun toinen koitti vakuutta hänelle että neitokaisen kiinnostuksen kohteet olivat tosi asiassa aivan toisen sorttisia.
"kai mulla olisi.. ja varmasti onkin mutta ne on niin helppoa kamaa että niitä on tylsää pyöritellä, mä tykkään vaihtaa ja mitä vaikeampi, sitä parempi" Iku heitti sitten ja tavoitteli silmillään toisen katsetta, lakkaamasta virnuilemasta missään vaiheessa. Pojan jalat potkivat tahdikkaasti pöydän jalkaa niin että se värähteli kevyesti ja poika katsoi kuinka toisen kupposessa oleva juominen loiskahteli hiljaa itsekseen tulematta kuitenkaan yli.

Hetkeksi aikaa neitokainen hiljentyi ja Iku kohotti toista kulmaansa, hän ei suostunut uskomaan että toinen oli nyt jo saanut vihansa tyynnyttettyä ja kykeni olemaan noinkin rauhallinen noinkin kauan aikaa, yleisö alkoi kääntää katsettaan pois tilanteesta ja japanilainen vilkaisi ympärilleen.
"..historia taitaa olla melkoisen mielenkiintoista" poika heitti verkkaasti ja alkoi keinua kevyesti tuolillaan, katsellen Ayan hyväkuntoisia hentoja kasvoja, hänen virneensä oli hitusen valahtanut tuon kasvoilta ja hän näytti hymyilevän tytölle lempeästi. Paremmin Ivanin tunteva henkilö olisi voinut heti tietää että se oli vain feikkausta.
"ihan totta, kiinnostaako sinua tuo tylsä kirja enemmän kuin minä, myönnä pois että ei" tuo vislasi sitten kevyellä mielistelevällä äänensävyllä ja katsoi toista tiiviisti tummilla silmillään nojautuen tyttöä kohti, kuljettaen kätensä toisen olkapäälle ja ujutti huulensa salakavalasti näykkäämään toisen korvanlehteä, virne palasi takaisin pojan kasvoille ja tuo vetäytyi hitusen kauemmaksi. Kallisti päätään ja katsoi Ayaa odottavasti.
"pikku prinsessatkin kaipaavat hellyyttä eikö totta ? onko sinulla edes poikaystävää ? joku pälli tainnut heittää tuollaisen ruusun hukkaan vai ? miksi sinä muuten täällä yksin istuisit parka" Ivan puhui säälivällä äänensävyllä ja kohotti kulmiaan seuraillen toisen kasvojen ilmettä kuin odottaen jotain yllättävää taas tapahtuvan jotta saisi tytön taas kiehumaan yli ja koko kahvila nappaisi kaksikon jälleen huomion keskipisteeksi.

[Pahoittelen kestoa ja haluan edelleen syödä Ivanin <3 Son liian hottis...]

Aya yritti ahkerasti tuijottaa kirjan sivua, mutta tekstiin keskittyminen oli täysin mahdotonta. Toinen tahallaan naputteli pöytää ja häiritsi A:ta läsnäolollaan. Mitähän kaverit sanoisivat, jos joku kertoisi mukavia juoruja kahvilan tapahtumista. Aya oli viettänyt iltapäiväänsä IVANIN kaltaisen idiootin kanssa. Ei tämä ei ollut hyvä juttu.. Ei ollenkaan.
"Voitko nyt oikeasti painua jonnekkin mahdollisimman pitkälle. Mua alkaa pikkuhiljaa risoa toi sun itsekeskeisyytes, joka valtaa koko pöydän." Aya murahti ja mulkoili toista kirjansa ylitse.
"Ja ei mua EI kiinnosta pahat pojat.. Tai vaikka kiinnostais niin ei TOMMOSET pahat pojat" Toista katsettiin inhoten (omantunnon läähättämisestä huolimatta).
"Toisekseen sulle ei kuulu pätkääkään millon mä olen kiihottunut ja millon en." MurinMurinMurinMurin.. Tavallinen olotila (ediä juonut sähköhiiri) oli vaihtunut epämääräiseen vihan, inhon, himon ynnämuun sekoitukseksi. Toisen vastaus tyttösiin sai Ayassa aiheutettua inho refleksin. Vai tykkäsi toinen vaikeista tapauksista. Hän ei ollut toiselle vaikea tapaus, vaan mahdoton.

"Mä en aijo lämmetä sulle,joten etti joku joka vaan leikkii vaikeasti tavoiteltavaa." Sitten katse laskettiin itsetyytyväisesti takaisin historian kirjaan. Toinen ei kuitenkaan selkeästi ollut tyyppiä joka luovuttaisi kovinkaan helposti. Voi vittu.
"Kuuluukohan sulle mitenkään onko mulla poikaystävää? no jos välttämättä haluat tietää niin ei ole.. Mutta vain siksi koska mua ei vaan kiinnosta seurustella. Parisuhteet on turhaa paskaa.. Mä en halua olla tilivelvollinen muille ko ittelleni" Tottahan se tuokin oli, mutta suurin syy oli siltikin se, ettei A halunnut enää satuttaa itseään.. Niimpä oli parempi olla yksin. Huomattavasti parempi.
"Oikeastaan kerroppa mulle yks juttu.. NÄYTÄNKÖ mä oikeasti siltä että tarviin hellyyttä tommosilta saastoilta.. Mä saan hellyyttä aina sillon kuin tarvitsen.. Kiitos vaan huolenpidosta."

"Ivankohan sä nyt olit? Koskeppa muhun vielä kerta ja mä oikeesti vannon et sun pääs löytyy roskiksesta" Mairea hymy, äänensävy pidettiin kovin vakaana ja samalla kädet puristettiin nyrkkiin. Teki oikeasti mieli tirvaista toiselta nenä takaraivon kohdalle. Saatanan kusipää.. Kuinka se edes kehtasi tulla ahdistelemaan häntä, kun hän kuitenkin kuului kermaan.. Ei sillä että Aya itsekkään olisi kovin ahkerasti harjoittanut klikkien rajojen noudattamista köh.

Ivan kohotti toista kulmaansa ja kohensi asentoaan penkissä katsoen toista yllättyneen huvittuneena, tulihan se sieltä, taas yksi helvetinmoinen raivonpuuska joka vavisutti koko tyttöä. Kohta koko kahvila varmaan on kuin pommin jäljiltä, mielenkiintoista ja tietyllä tavalla hemmetin kiihottavaa.
"mitä sinä tarkoitat "TOMMOSILLA" pahoilla pojilla ? miten minä niistä muista poikkean ? tai no saatat olla oikeassa, olen aivan eri kastia kun ne muut, olen paljon pahempi, seksikkäämpi ja puolet mielenkiintoisempi kuin ne muut sairaat jotka hakkaavat muita tylsyyksissään naama kovana. Mä sentän osaan härnätä muitekin kun itteeni pienempiä ja klikeiltään alempiarvosempia" Ivan päivitteli itsekkäästi virnuillen ja sipaisi hiuksiaan parempaan kuosiin niin suur eleisellä liikkeellä että se veti samalla pojan naamalla olevan virneen levenemään entisestään.
"ja ehkä mulle ei kuulu se millon sua kiihottaa, mut.. kyllä mä nyt huomaan sen, se oikein paistaa susta" Japsi jatkoi sinnikkäästi härnäämistään ja piti huolen että pikku Ayanen saisi kuulla asiasta piikittelyä vielä myöhemmin koulussa ystäviltään. Mikä oli Ivanin tavoite tässä asiassa ? oliko hänellä sellaista edes ? tuskin, hän vain halusi kuluttaa aikaansa ja ehkä.. ehkä se olisi ihan mukavaa vaihtelua käydä kermankin housuissa. Myöhemmät juorut olisivat niin makeaa ja miellyttävää kuultavaa että ajatuskin alkoi naurattaa.

Ivan vaihtoi jälleen asentoaan, käänsi tuolia enemmän Ayaan päin ja kuunteli virne huulilla roikkuen toisen asiat, ainakin hän piti huolta ettei toinen tulisi lukemaan historiaa sivuakaan niin kauan kuin tuo pysytteli kahvilassa. Rajansa kaikella, jos toinen lähtesi livohkaan kahvilasta niin Ivan ottaisi sen luovuttamisena, heikkouden merkkinä ja antaisi olla joten pistäisi nyt vaan sen kirjan pois, ei tyttönen saisi sitä lukea kuitenkaan. Huvittunut hymy ja Ivan alkoi naputella tuttua kappaletta sormillaan pöydänpintaan. "saastoilta.. tuo oli aika kamalasti sanottu mutta Aya hyvä, kyllä sä nyt vähän näytät siltä että sulle vois KELVATA hellyys tällaselta mun kaltaselta mulkulta.. eikö totta, kuullostais oikeasti aika hyvältä" Virne vain otti ja leveni, tilanne oli täysin ivanin kourassa eikä meno voinut siitä kuin parantua. Toinen veti herneen nokkaan kosketuksesta aivan niin kuin Ivan oli ajatellutkin, hepuli kohtaushan siitä tuli ja sehän vasta sai tuntemaan Ivanin tyytyväiseksi itseensä ja koko aiheuttamaan tilanteeseen. Aya koitti näyttää parhaansa mukaan kovalta ja vahvalta, kaikki oli hyvin. Aivan varmasti...... Ivan kohtasi toisen katseen ja paljasti hampaansa neitokaiselle, naurahtaen ääneen, jotenkin säälivästi ja nojautui polviinsa.
"Kerros mulle, miten ihmeessä, sä ajattelit onnistua siinä noilla naisen voimillas? vai soitatko isille että sinua kiusaa joku paha poika jonka pää pitäisi toimittaa roskakoriin pikinmiten ?" poika kysyi heti pisteliäästi ja odotti toiselta vastausta innokkaasti, sitä päivää ei tulisi kun nainen saisi annettua Ivanille turpiinsa, poikkeuksena tietenkin Ivanin isosisko Ikari joka saisi hakattua pikkuveljensä pieneen laatikkoon jos siltä tuntui, mutta joku kermalainen hienostoneiti ? Ei tulisi kuuloonkaan, ehei.