Look at that, look at how they lookin' at us

+ Cherien look plus kengät ;> +

Koulu oli taas täpötäynnä oppilaita. Käytävät olivat ruuhkaisia eikä kukaan tuntunut kykenevän siirtymään mihinkään suuntaan, tosin kapinalliset tyrkkivät muita altaan ja vähän samaan tapaan käyttäytyivät urheilijat ja näiden perässä kipittivät kerman naispuolisetkin. Ujoimmat ja pelokkaimmat oppilaat hyvä kun uskalsivat ottaa askeleen jos toisenkin johonkin suuntaan, peläten jäävänsä muiden jalkoihin tai päätyvänsä kovalla äänellä kommentoivien rikkaiden puheenaiheeksi. Aula tulvi ihmisiä, tuntui kuin kaikki olisivat samaan aikaan änkeneet kahviautomaateille tai lukemaan viimeisimmän jalkapallopelin tuloksia tai muuten vain lojumaan aulaan muiden ihmisten kulkureitin tukkeeksi. Mutta Cherie Marilyn Hayesin arvokasta nimeä kantavan henkilön ei tietenkään tarvitse seisoskella ruuhkaisilla käytävillä tai puikkelehtia muiden välistä halutessaan aulaan. Ei, ei todellakaan, ja onneksi kaikki tietävät sen. Tänäkin kauniina, aurinkoisena ja kuumana keskipäivänä kun Aston high schoolin kuningatar käveli englannintuntinsa jälkeen kohti aulaa, tyttö ei edes ollut tietoinen mistään ruuhkaisista käytävistä, koska sellaisia ei hänellä ollut. Kaikki väistivät häntä, painautuivat kunnioittavasti lähemmäs seiniä ja tekivät tilaa tälle kuumalle vaaleaverikölle joka pystyi pelkästään sormiaan napsauttamalla tuhoamaan jokaisen hänen tielleen asettuvan elämän.

Diivan kullanväriset korkokengät kopisivat kuuluvasti vaikka aulassa olikin hälinää, mutta porukan hiljentyessä ja tajutessa kuka oli saapunut huoneeseen, Cherie tunsi ihailevien katseiden nuolevan hänen kehoaan. Leopardikuvioinen minimekko paljasti hänen kiinteitä, ruskettuneita ja silkinsileitä jalkojaan reilusti, ja ne veivätkin miespuolisten huomion hänen kävellessään. Cartneyn ämmältä hän olikin edellisellä tunnillaan saanut vittumaisen huomautuksen vaatetuksestaan joka ei kuulemma ollut sovelias koulukäyttöön. Cherry oli hivenen suutahtanut kommentista, ja siltä istumalta hymyillyt hunajaisesti neiti Cartneylle ottaessaan kännykkänsä esiin. Pikainen puhelu vain koko luokan tuijottaessa hänen tekemisiään, ja neliminuuttisen ajan odoteltuaan itse rehtori Brown saapui paikalle hermostuneen näköisenä ja katseen vilahdellessa Cherien ja neiti Cartneyn välillä. Eikä diivan tarvinnut kuin hymyillä rehtorille hurmaavasti, kun tuo pyyti neiti Cartneyn luokan ulkopuolelle keskustelemaan, ja sieltä palatessaan punapäinen opettaja jatkoi loukkaantuneen näköisenä opetusta sanottuaan vaaleaverikölle ensin että hänen asunsa oli täysin sovelias.

Tuttuun tapaansa itsetyytyväisyyttä tihkuva Cherie valtasi itselleen kahdenistuttavan sohvan laskemalla kalliin merkkilaukkunsa vierelleen. Kaunottaren katse kiersi muissa ihmisissä välinpitämättömästi, hänen etsiessä jotakuta edes hivenen mielenkiintoista jonka kanssa voisi vaihtaa sanasen ja tuhlata hänen arvokasta aikaansa. Gisele oli varmaan menossa tunnille tai tulossa tai jotain, Didiä hän ei ollut vielä tänään nähnytkään, ja Cat oli varmaan parhaillaan tekemässä jotain cheerleaderjuttuja... Eli muiden suosittujen tapaaminen ei tällä hypärillä varmaan onnistuisi, kaipa tytöt tekstaisivat hänelle jos täytyisi nähdä... Siitä Josh Fanellin jutusta hän kyllä haluaisi puhua. Jos vaikka M.A tai Gemma sattuisi paikalle, tai joku muu juoruilija, niin saisi lisätietoa!

Nerouden ruumiillistuma, Aston highschoolin koripallojoukkueen kapteeni, Terrence Wolff oli tänään eronnut tyttöystävästään jo kahdesti. Nyt hän saattoi sinkkumiehenä aivan luvan kanssa pitää kainalossaan pientä typeränoloista punatukkaista cheerleadervosua, vaikka aivan kuin Tex olisi välittänyt mitään mahdollisesta tyttöystävästään, joka varmaasti taas muutaman tunnin kuluttua ottaisi hänet takaisin. No, aikanaan kaikki. Nyt pojan teki mieli kahvia, kuten varmasti monen muunkin. Tunti oli ohi ja nyt ei olisi mitään tuntiin. Sopi loistavasti.
Poika oli unohtanut kokonaan kainaloonsa liimautuneen koristeen, mutta mitäpä siitä. Pieniin vaatteisiin pukeutunut pieni tyttö kaiketi oli asuste muiden joukossa. Tex kun kantoi päällään Ramonesin paitaa, josta oli tuunattu hihat pois. Paita oli löysä, kuten Wolffin pojan paidat useimmiten tapasivat olla. Housujen virkaa toimittivat maastokuvioiset shortsit ja kenkinä taasen punaiset conssit.
Hattukin hänellä oli aamulla kotoa lähdettäessä ollut, mutta se oli jäänyt matkan varrelle jonnekin. Mitäpä turhia suremaan.

Tyttö roikkui mukana kun Tex kävi tupakalla. Roikkui, kun tuo jutteli muutaman joukkuekaverinsa kanssa tulevista harkoista. Roikkui, kun Tex kävi uudelleen tupakilla. Roikkui mukana, kun poika suuntasi aulaan kahviautomaatille. Täyttä, kuten aina. Poika töni tiensä automaatille, iski muutaman hilun sisään ja sai kahvia. Loogista. Vasta nyt pojan silmät rupesivat selaamaan ympäristöä.
“Cherie Hayes istuu yksin”, bimbo pojan kainalosta vinkaisi. Tex katsoi hämmentyneenä vierelleen, hän ei todellakaan ollut muistanut muikkia. Sanat kuitenkin olivat tarkoittaneet jotakin ja kun se tarkoitus paljastui Tex ravisteli tytön irti itsestään.

Muija jäi tuijottamaan typeränä perään kuin koripallojoukkueen kapteeni kahveineen katosi kohti kahdenistuttavaa sohvaa. Kohti tyttöä, joka suunnilleen omisti koko tämän koulun.
“Huomenta prinsessa! Näytät upealta. Haluatko sä kahvia, mä voin kyllä hakea… Tosin, saat sä täkin jos sä haluat”, Tex papatti päästyään tarpeeksi lähelle toista.

Cherien katse oli kyllästyneenä kohdistettu kohti eilen iltapäivästä tehtyä ranskalaista manikyyriä vaaleanpunaisilla tipeillä, ja vaikka kynnet miellyttivätkin hänen silmäänsä, ei tyttö kauaa jaksanut tuijotella niitä. Sen sijaan hän loi inhoavan katseen muutamien metrien päässä kulkevaan nörttiin, jonka eteen eräs urheilija työnsi jalkansa saaden tyttöparan kaatumaan, ja samalla tuon kantama kahvi levisi vaalealle mekolle ja kirjoille joita nörtti oli kantanut. Cherieltä pääsi helisevä, vahingoniloinen nauru ja hän hymyili hyväksyvästi urheilijalle joka oli tuon kiitettävän teon tehnyt. Silmäkulmastaan hän huomasi saavansa osakseen pari katsetta jotka eivät olleet niin arvostavia, mutta niinhän se aina oli. Aina löytyi vastarannankiiskiä jotka eivät voineet käsittää että oli aivan oikein säälittäville luusereille antaa pieni opetus, ällöttäville pikku muotitiedottomille finninaamoille, iiyy!

Diivan ajatukset keskeytyivät kun hän kuuli jonkun aloittavan hirveän puhelitanian hyvinkin tutulla äänellä, ja hymynkare meinasi karata hänen huulilleen kunnes tyttö sai sen viime hetkellä estettyä. Ennen kuin Cher käänsi päätään, hän muodosti kasvoilleen ylpeimmän, alentuvimman katseensa, ja vasta sitten soi Texille kunnian katsoa hänen kasvojaan.
"En mä halua sun kahviasi. Mä haluan rasvattoman caffè latten, enkä mitään automaattilitkuja", vaaleaverikkö sanoi nyrpistäen nenäänsä koripallojoukkueen kapteenin kahville. Yh, automaatista saatava kahvi oli törkeän pahaa, kuin kuravettä joisi. Ei sillä että hän olisi joskus kuravettä maistanut.

"Tietysti mä näytän upealta, onko se jotenkin uusi asia sulle vai?" Cherie sanoi kohottaen kulmaansa, kyllä hän tiesi että hän näytti aina upealta myös Texin silmissä. Texin, joka oli hänen isoveljensä parhaita ystäviä. Texin, joka ei olisi ikimaailmassa saanut suunnilleen vilkaistakaan Cherryä päin jos Andy olisi ollut paikalla tai edes viiden kilometrin säteellä. Andy oli painottanut hänelle monta kertaa, että yrittämällä vietellä veljensä ystäviä, heidän välinsä menisivät poikki, ja niinkin itsekeskeinen ja oman tahtonsa mukaan menevä tyttö oli tajunnut että Andy oli ollut tosissaan. Joten Cher sai vain toivoa että Andyn kaverit olisivat kamalan rumia, mikä valitettavasti ei ollut hirveän yleistä sillä esimerkiksi velipojan joukkuetoverit olivat kaikki sen näköisiä että jos Andya ei olisi ollut, Cher olisi vienyt jokaisen jätkistä makuuhuoneeseensa.
Sama juttu päti myös toisinpäin; Andy paloittelisi jokaisen ystävistään gramman paloiksi jos nuo edes ajattelisivat kaatavansa nuorukaisen pikkusiskoa sänkyihinsä...

Cherie, kaunis ja koppava Cherie. Tex hymyili leveästi, voi luoja tuo nainen oli yksi seisottaja. Katsoi se juuri ja juuri hänen päälleen. Ylpeä ja halveksiva katse, mutta turha sellainen. Kuin touhottaja-Terrence olisi tajunnut koko ilmettä mitenkään tulkita. Poika vain napitti hymy huulillaan maailman kauneimman naisen kasvoja tyytyväisenä siitä, että häntä tuo nainen katsoi takaisin. Olkoon katse minkälainen hyvänsä.
Tyttö kieltäytyi nyrpeästi kahvista, Tex nyökytteli päätään kuin koira, joka hän Cherielle taisi ollakin.
“Joo, niin mä arvelinkin.” Paskat hän mitään oli arvellut, tullut moista edes ajatelleeksi. “Mutta sä tiedät, että sun tarvitsee vain pyytää, niin mä haen sulle kaupungin parhaasta kahvilasta latten”, poika ilmoitti. Jep, hän tekisi niin, jos Cherie pyytäisi. Tai joku hyvännäköinen muija, joka näytti siltä että antaisi hänelle… Cherielle ilman taka-ajatuksia.

“Ei, sun upeutesi on mulle jokapäiväinen asia, josta mä jaksan häikäistyä ainakin kymmenen kertaa päivässä”, Terrence ilmoitti hymyillen säteilevästi ja nyt viimein vilkaistua paikkaa Cherien vierellä sohvalla. “Sopiiko istua seuraksi vai odotatko sä jotain kymmenen kertaa paremmannäköistä kun mä?”, Tex virnisti. “Tai mä paremmannäköisestä tiedä, mutta kymmenen kertaa isompaa.” Jep, kai hän oli hivenen katkera jalkapalloilijoiden lihaksista…. Mutta ei toki liiaksi.
“Tiedätkö, on outoa kuulla että sillä Moonin pojalla on jotain vakavampaakin menossa Gemma Flemingin kanssa. Ainakin sellasta puhutaan. Mä olin aivan varma, että se porkkana on homo, sen verran tehokkaasti on piirittänyt Smithiä..”
Jep, Tex Wolff aka Puskaradio harrastuksensa parissa ja juorut setviytyvät tai menevät vain pahemmin solmuun.

Cherietä alkoi naurattaa kun Tex tuijotti häntä tuttuun tapaansa hymy kasvoillaan eikä toinen värähtänytkään hänen alentuvan katseensa vuoksi. Joku muu olisi kyllä painanut arkana katseensa ja poistunut paikalta pikaisesti, mutta Tex vain hymyili ja tuijotti. Vaaleaverikkö huokaisi teatraalisesti ja heilautti kiharrettuja hiuksiaan pois kasvoilta.
"Niin, kyllä mä tiedän", diiva sanoi itserakkaasti, hän tiesi täydellisesti kuinka upea olento oli, ja hän tiesi myös että sai muut tekemään mitä tahansa hänen puolestaan parilla sanalla ellei vähemmällä. Texin jatkaessa hänen kehumistaan, Cher pyöräytti silmiään. Daa, kyllä hän sen tuonkin jo tiesi. Prinsessan olemus oli yhä alentuva, itseasiassa paljon normaaliakin alentuvampi. Yleensä hän kyllä hymyili suloisena ja piti äänensä siirappisena vaikka olisi keskustellut ihmisen kanssa josta ei pitäisi lainkaan, Texin seurassa hän sen sijaan oli yleensä hyvinkin viileäkäytöksinen.

"Ai, sä meinasit jäädä jutustelemaan? Sunhan piti hakea se latte mulle. Pidäkin huolta siitä että se on rasvaton, ja yhä kuumaa kun saat sen mulle", jääprinsessa töksäytti kohottaen kulmiaan. Eihän hän nyt antaisi Texin jäädä siihen rupattelemaan kun kerran tuo oli luvannut hakea hänelle sitä kahvia, vaikkei hän ihan suoraan sitä ollutkaan kundille ilmoittanut. No okei, ihan hyvinhän Tex siihen voisi jäädä hänen seurakseen ja hymyilemään säteilevään tapaansa... Tai siis ei.
Cherryn mieli kuitenkin muuttui nopeasti kun jätkä avasi suunsa Moonista ja Flemingistä, samalla tavoin muuttui hänen olemuksensakin; jää suli - ainakin osittain - ja suloinen hymy palasi kasvoille.
"Tai ei mun itseasiassa teekään enää mieli kahvia, istu vaan tuohon", vaaleaverikkö sanoi hunajaisella äänellä nostettuaan merkkilaukun syliinsä, juorut olivat aivan liian maukasta purtavaa että hän olisi lähettänyt Texin kahvinhakureissulle.

Cher melkein kiskaisi Terrencen viereensä istumaan, niin innokkaasti hän halusi päästä juoruamaan.
"Mä olin kanssa ihan varma että Mischa on homo! Okei no eihän sitä ikinä tiedä, jos se yrittää pitää paikkansa kermassa esittämällä että on oikeesti hetero ja muka kiinnostunut Gemmasta... Koska mitä se siinäkin oikein muka näkisi, tyttö on kiero kuin korkkiruuvi ja ihan pikkulapsen vartalokin sillä on", queen bee sanoi pyöritellen hiuskiehkuraa sormensa ympärille ja nojaten sivuttain sohvan selkänojaan kasvot urheilijaa kohti. Koska tiesihän sen ettei Moonin kaltaiset jätkät oikeasti ihastuneet yhtään kenenkään luonteeseen, joten kyllä Gemmalla pitäisi ainakin tissit olla - kuten esimerkiksi hänellä - että saisi Moonin kiinnostumaan itsestään.

Kylmäkiskoinen, kuten aina. Tex vvain hymyili sitä typeränpojan suloista hymyään. Cherie oli niin pirun ihana kiukutellessaan, mutta olipa tuo ihana silloinkin kun hieman lämpeni… Ja Tex oli säälittävä, mutta eipä se koripalloilijaa tuntunut haittaavan. Asialla saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa, että poika tuskin edes tajusi moista.
Toinen motkotti, että tex oli pahapoika kun ensin lupasi hakea kahvia ja sitten pyysi lupaa istua. Poika suipisti suutaan ja katseli tyttöä sydämet sulattavalla koiranpentukatseellaan.
“Sä et pyytänyt”, poika vastasi nöyrällä sävyllä. Oli väärin olettaa, että poika tajuaisi ilman, että sanottaisiin suoraan mitä tahdottiin. Hän oli kuitenkin vain mies, eikä mieheksikään mikään nero.

Poika katsoi vielä hetken, hörppäsi kahvistaan, joka tosiaan oli pahaa automaattikahvia joskin kelpuutettavissa. Hän virnisti tytölle vielä iloiseen tapaansa ja kääntyi hakeakseen kahvia tullen kuitenkin riuhtaihduksi takaisin. Se ettei Cherien tehnyt mieli oli hyvin outoa! Tyttö joi aina kahvia kun mahdollista… No, aivan sama. Tex hymyili taas. Oikein leveästi.
Poika istui tytön vierelle ja kuunteli tuon puheen. Juttua kyllä riitti, mikä ei ollut lainkaan pahajuttu.
“Voi olla, että se vaan peittelee homouttaan muijilla. Silti on outoa, että se niitten satunnaisten cheerleadereiden jälkeen yrittää jotain Gemmaa. Kaikki sen aiemmat on ollu jotain blondeja ja Flemingin muijalla ei ole edes tissejä”, Tex avautui. Jep, tokihan naiset mitattiin hiustenvärin perusteella…
“Ja mitä ne joskus puhu, että ne on harrastanut jotakin meidän pukkarissa. Smith ja Moon ja pari muuta… Siis vittu oikeesti, vaikka se on vanha juttu jo mut”, tex puhui yhä ja kohautti loppuun olkiaan. “Smith vaikuttaa kyllä ihan jeessiltä, en tiiä onko se joku perätuuppari sekin. Sen serkku taitaa ainakin olla, se töyhtöhyyppärokkarijoku…”

Kun Cherie moitti Texiä, toinen vain loi häneen katseen joka saisi varmasti puolet koulun tytöistä huokaisemaan syvään ja unelmoimaan ruusuisia päiväunia pojasta, mutta ei Cherie Hayesia. Tai ainakaan ulkoisesti neidon olemuksessa ei tapahtunut minkäänlaista merkittävää muutosta, ehkä katse pehmeni hivenen mutta ei muuten. Mielessään vaaleaveriköltä kyllä pääsi muutama aww-ajatus ja pari muutakin, mutta ne pidettiin visusti omassa mielessä eikä laskettu karkaamaan. Nöyrä äänensävy tuli diivalle tuttuna, tietenkään Terrence ei ollut tajunnut... Aw- tai siis, hemmettiin tuollaiset ajatukset nyt.

Onnekseen Tex kuitenkin tajusi että naisilla - tai ainakin Cherryllä - oli oikeus muuttaa mieltään milloin huvitti, eikä tuo mutissut vastaan kun hän ilmoitti että halusikin toisen ennemmin jäävän siihen juoruamaan. Mielessään queen bee kyllä kirosi sitä, että oikeasti hänen teki hemmetisti mieli kahvia, ja hän oli juuri sanonut ettei halunnut sitä. No, hän keksisi jotain kohta.
"Sitä mäkin olen miettinyt... Mutta mulle tuli mieleen, että ehkä Mischa yrittää Gemman avulla päästä M.A:n pöksyihin. Mutta se olisi kyllä hullu ajatus, koska onhan se nyt yleisessä tiedossa että Mary-Ann McAllisterin pöksyihin pääsee kuka tahansa vähänkin varakkaampi", prinsessa sanoi matalalla äänellä nojautuen lähemmäs Texiä, kikattaen sanojensa lopuksi. Vaikka hän olikin koulunsa kuningatar, oli silti oltava varovainen kenelle sanoi ja mitä, ja ettei kukaan ylimääräinen kuullut. Koska kyllä hän piti M.A:sta - varmaan sen takia kun tuo oli hänelle aina niin suloinen, ja sitäpaitsi heissä oli paljolti samaa vaikka ei hän koskaan sitä myöntäisi kenellekään - eikä halunnut heidän ajautuvan huonoihin väleihin, mutta tottahan hän vain puhui.
"Vaikka enpä mä tiedä jos M.A:lla olisi jotain salaisia luuseriseikkailujakin, mitä mä kyllä epäilen suuresti. M.A jos kuka ymmärtää kenen seurassa on soveliasta olla ja kenen ei. Paitsi, ai niin, mä meinasin ihan unohtaa! M.A ja Dannyhan seurustelevat...", Cher puhui puoliksi itsekseen, ja näytti siltä että poksahtaisi pian pelkästä innostuksesta. Hän rakasti juoruja, rakasti!

"Tex, tuohan on ihan hirveän vanha juttu jo. Ja sitäpaitsi Ivan on hyvä tyyppi, en mä usko että se on mikään homo, iy", diiva kertoi mielipiteensä, ja Ivan Smithistä puhuttaessa hänen äänensävynsä muuttui hieman. Hän ei tosiaan uskonut mitään pahaa Ivanista, eikä halunnutkaan, sillä hän muisti edelleen varsin kirkkaasti toisen lojaaliuden ja ystävällisyyden silloin eräänä kertana kun he olivat olleet hieman... epätavallisessa tilanteessa. Joka ei ollut edelleenkään päässyt ihmisten korviin, mikä vain todisti sitä kuinka kultainen tapaus Ivan Smith oli.
"Ja mikä serkku?" Cherie kysyi hämmentyneesti.

Cherien teoria oli kieltämättä mielenkiintoinen ja mahdollinen todelliseksi. Kukapa tahtoi jonkun Gemman Mary-Annen sijasta? Tosin no, kuten Kuningatar mainitsikin, pääsihän M.A:n pöksyihin kuka tykkäsi, jos rahaa löytyi.
Cherie nojautui häneen päin puhuessaan tuon hyvänäkin ystävänä itseään markkinoivasta lumpusta. M.A oli täysi nolla verrattuna Cherieen. Ja vain maineen perässä, sen älysi tyhmempikin, eli Terrence Wolff.
“Ehkä Mischa vaan pitää kulissia yllä ja Gemma on helppo kulissi. Mischan tuskin tarvitsee sille antaa, se muija näyttää siltä, että pelkää seksiä”, Tex supisi itsekin, nyt kun Cher oli noin miellyttävän lähellä… “Liekö neitsyt vielä, varmasti on…”
Hän ei päässyt yli siitä teoriasta, että Mischa Moon oli ehdottomasti homoseksuaali ja sillä selvä.
“Niin joo, M.A ja Danny”, Tex puuskahti halveksuvasti. Kuin hänellä olisi siihen ollut varaakin. “Kauankohan sitäkin saippuaoopperaa kestää? Korkeintaan kolme viikkoa ja se on siinä.”

Cherie totesi jutun olevan hirvittävän vanha… Tiesihän poika sen itsekin, ihme kyllä, mutta silti se oli hyvin selkeä todiste Moonin homoudesta. Cherie rupesi ylistämään Smithiä ja olisi ollut valhe väittää, ettei Tex tuntenut mustasukkaisuutta. Cherieltä oli jo paljon, jos tuo kutsui jotakin hyväksi tyypiksi silloin, kun tuon kanssa jakoi juoruja.
“Se serkku, kai se on sen serkku. En mä nyt sellasen saastan nimeä voi tietää… Joku irokeesipää friikki”, Terrence selitteli. Nyt olisi hyvä repiä jo jotain uutta, kun sanat rupesivat hukkumaan.
Poika muisti kuulleensa jotakin nörttiromansseista, mutta ne nyt eivät kiinnostaneet ketään… Samoin juttuja siitä, kuinka pahikset riehuivat. Josta päästiinkin seuraavaan asiaan, joka silmiin osui. Punahiuksinen pahistyttö paljastavissa vaatteissa ja tatuoinnit näkyvillä. Mila Lee, kyllä kaikki sen tiesivät. Mielessään Tex myönsi, että panisi kyllä.
“Vittu toikin kävelee täällä, kun omistais sun valtakuntas”, poika sihahti kyrpiintyneellä sävyllä.

Cherie vain hymisi oikeastaan kuuntelematta Texiä joka oli nähtävästi vakuuttunut Mischa Moonin olevan homoseksuaali. Hyi. Tyttöä yökötti edes ajatella kahta miestä yhdessä, hyi saatana. Se oli vain niin luonnotonta, miesten kuului olla naisten kanssa, komeiden miesten kauniiden naisten ja rumien miesten rumien naisten kanssa. Tai no sama se Cherielle oli että oliko rumilla miehillä tai naisilla ketään, kunhan olivat keskenään eivätkä heitä arvokkaampien ihmisten kanssa kuten valitettavasti joillakin oli tapana.
"Niin, ei M.A:n entisetkään suhteet ole kauaa kestäneet joten minkä takia tääkään kestäisi", diiva sanoi hivenen tylsistyneenä. Tai enemmänkin kuin hivenen. Häntä ei enää kiinnostanut puhua Mischa Moonin homoudesta ja tuon kulissina käyttämästä Gemmasta, kenenkään serkuista saati M.A:n ja Dannyn suhteesta. Booooriiiiing. Okei, tätä se kahvittomuus teetti. Hän tarvitsisi kahvia heti, sillä prinsessaa alkoi väsyttää ja väsyminen tarkoitti ärtymistä ja ärtyneenä hän ei jaksanut keskittyä.

Ja aivan kuin Tex ei olisi parempaa hetkeä löytänyt, hän mainitsi tuon helvetin huora-Milan. Tuokin ämmä saisi suksia kuuseen kun vielä ehtisi, nimittäin Cherien ärtymyslevelit kohosivat ja hän laittoi kädet puuskaan.
"Niin, ja vielä tollasena helvetin huoran näköisenä. Tai se on varmaan sen tarkotuskin, mainostaa itseään täällä niin saa paljon asiakkaita vapaa-ajalla", vaaleaverikkö sanoi ivallisesti vaivautumatta madaltamaan ääntään. Jos Mila sattuisi kuulemaan ja kääntymään kohti Cherietä, niin näkisi hänen katsovan toista itsevarman halveksuvana.

Cherietä ei selkeästikään kiinnostanut puhua paskaa Mary-Ann McAllisterista, mikä oli sääli. Siitä ämmästä kun olisi Texiellä ollut niiiiin paljon sanomista. Kuten kaikista muistakin… No, olisihan sekin ihan kiva varmasti sängyn lämmittimine, jos osasi sillon pitää suunsa kiinni. Jopa Tex osasi, vaikkei mikään joka naisen unelma ollutkaan. Tai no toki omasta mielestään… Ja siihen se pitkälti sitten jäi.
“No niiinpä!”, poika myötäili naista rinnallaan tuon puhuessa siitä juuri ohi kävelleestä huorasta. “Tosi typerää ottaa itselleen tollanen asema pohjalta, kun sen taustoilla kuitenkin kuulemma pääsis korkeammallekin. Sillähän on rahaa ja… niin. Kai se on vaan idiootti tai jotaki”, Tex puheli vilkuillen punapäätä kääntäen katseensa kuitenkin pian takaisin Cherien säteilevään kauneuteen. Niin ja aivan kuin Terrence Wolffilla olisi ollut varaa puhua kenestäkään idioottina. Hän kun ei ollut se penaalin terävin kynä. Edes lähellä.

“Mitä sulla on muuten meneillään ah-niin-ihanan aAcidin kanssa?”, Tex esitti arkaluontoisen kysymyksen. Vieläpä hän töksäytti sen sävyyn, josta mustasukkaisuus suorastaan kuohahti yli. Ja sen kuin piti olla kevyttä keskustelun jatkamista. Jos Terrencessä olisi ollut yhtään enemmän lihaa, olisi han käynyt hieman höykyyttämässä sitä saatanan rahatonta Lyonia. Itsemurhahan se olisi ollut. Kaikki kuitenkin tiesivät Acidin olevan tulisielu, sitä paitsi näkihän siitä päältäkin päin, ettei pärjäämisen mahdollisuutta ollut. Olisi ollut kivaa, jos Tex olisi itsekin kasvanut kaksimetriseksi… Nyt näytti kuitenkin sen verran pahalta, että tässä vietiin Texin naista… Tai no, poika luotti kovasti.. tai no, toivoi sen olevan vain sitä samaa leikkiä, jota Cheriellä oli vähän jokaisen pojan kanssa… Ei kai hänen prinsessansa sentään köyhää riiaisi?
“Sehän hengailee ties minkä kuppasten pahistyttöjen ja ihme friikkien seurassa. Sillä on muutenki varmaan jotain meneillään Milan kanssa.” Jopa Tex tiesi, ettei. Haikaili kuitenkin vielä sen Jenniferin perään… “Sitä paitsi, eikö sillä ole jotain sen entisen cheerleaderinkin kanssa?”
Jep, mustat sukat, Tex-poju… Mustat sukat…

Cherien katse pysytteli pitkään Milassa kun tuo käveli heidän ohitseen, ja diivan ilme oli sellainen kuin hän olisi joutunut haistelemaan jotakin jäteastiaan kuuluvaa. No, vaikka hän ei tuota tatuoitua huoraa joutunutkaan haistelemaan, jäteastiaan se silti kuului. Hyi että, eikö noiden tatuointien kanssa voisi vähän rajoittaa! Ei neiti Hayesilla periaatteessa ollut mitään tatuointeja vastaan, jos ne olivat pieniä ja niitä oli vähän. Miehillä hän sietäisi ehkä katsella vähän suurempaakin tatuointia, mutta tuollainen rumien tatuointien määrä oli järkyttävää.
"Hah, siinähän yrittää päästä korkeammalle! Mun kuolleen ruumiini yli..." diiva puuskahti ivallisesti, pudistellen hivenen itseään inhosta, kääntyen sitten kohti Texiä.

Texin seuraava kysymys tuli yllätyksenä, Cherien kääntäessä hetkeksi hämmentyneenä katseensa. Kun hän oli tajunnut täysin mitä poika oli kysynyt, queen bee nautiskeli mustasukkaisuudesta Terrencen äänessä. Hän ei kuitenkaan oikein tiennyt mitä vastata.
"Ai miten niin meneillään?" Cher kysyi vilpittömän näköisenä, mistä toinen oli tuollaisia kuullut... Okei, Texin mustasukkaisuus oli aivan äärettömän herkullista, hän olisi nautiskellut sitä mieluusti enemmänkin. Ja näköjään hänen toiveensa toteutui, kun Tex alkoi mustamaalata Acidia, kertomalla kuinka Lyonin poika hengaili ties minkäkinlaisten saastojen kanssa.
"Niin... Kyllä mä sen tiedän, Tex-kulta...", prinsessa sanoi venyttelevään sävyyn, jatkaen sitten juonittelevan näköisenä. "Mutta onhan se todella hyvännäköinen, Acid siis."

Cherie virnisti Texille huvittuneena, pyöritellen hiuskiehkuraa sormensa ympärille. Toisinaan oli vain ihan liian mukavaa kiusoitella hänen pikku Terrenceään.
"Mä pidän haasteista, ja voiko jotain Milaa saati entistä huutosakkilaista edes kutsua haasteeksi kun on musta kyse?"

Tex nyökytteli pontevasti Cherien sanoille ja siirsi katseensa punaisesta paholaisesta koulun kauneimpaan tyttöön. Ja ei, sen katseen siirtäminen tuohon ei ollut lainkaan vaativaa. Kuka tahansa katseli varmasti mielellään Cherie Hayesia.
Tyttö tuntui menneen hämilleen Terrencen esittämästä töksähtävästä kysymyksestä, mutta aivan kuin saappaan tyhmä urheilija moista olisi edes huomannut. Hän vain lagitti tuota lumoavaa kauneutta toivoen vastauksen olevan jotain sen tyylistä, ettei toinen nyt todellisuudessa kelpuuttaisi sellaista köyhää kasaa luita ja lihasta kuin mitä Acid oli. Tex ei kuitenkaan huokaissut helpotuksesta Cherien teennäiselle viattomalle kysymykselle. Tässä asiassa edes Tex ei ollut tajuttoman sokea. Ihan kaikkea edes hän ei uskonut. Toinen myönsi kuitenkin tietävänsä ihan hyvin Huter ”Acid” Lyonin taustat ja kutsuipa vielä Texiä kullaksi. Oli hyvin lähellä, ettei poika ruvennut kehräämään moisen tähden. Se kehräys ei kuitenkaan kerinnyt edes alkaa, kun Tex parhaansa mukaan sai yrittää niellä happamuuttaan estääkseen sen näkymistä kasvoilla. Toinen oli sanonut Acidin olevan hyvännäköinen. Ja kaikkihan sen tiesivät, ettei mustasukkainen koripallojoukkueen kapteeni saanut naamaansa pysymään peruslukemilla.

”Ei minkäänlaisia haasteita, tietenkään. Vaan mä en käsitä miksi sä edes vaivautuisit. Se jätkä voi olla ihan minkä näköinen vaan, mutta se asuu silti äitinsä kanssa ja sen lompakon sisältö on… no, sitä ei ole”, Terrence mutisi ja tunki kädet taskuihinsa selaillen katseellaan ihmisiä. Hän oli katkera, hän oli varsin mustasukkainen. Hän oli myös aivan tarpeeksi typerä näyttääkseen sen kaiken, vaikka kuinka yrittikin piilotella.

Cherie tiesi sanojensa aiheuttavan mustasukkaisuutta Texissä, ja kuten aina ennenkin, hän oli oikeassa. Terrencen kasvoilla näkyvä mustasukkaisuus oli äärettömän olemattomasti peiteltyä, ja äärettömän nautittavaa katseltavaa. Vaikka Cherie tiesi aiheuttavansa mustasukkaisuutta useasti monissa muissakin ihmisissä syystä tai toisesta, hänen koripallokapteeninsa kohdalla se oli vain huomattavasti mukavampaa. Hänestä oli ihanaa kun Tex kieriskeli katkeruudessa ja kateellisuudessa nähdessään hänet muiden mieshenkilöiden seurassa, tai edes puhuvan jotain hyvää muista miehistä.
"Niin... Mutta sen ulkonäkö taitaa viedä voiton rahattomuudestakin", vaaleaverikkö huokaisi kehräävästi, kasvoillaan liioitellun haaveileva ilme aivan kuin hän olisi parhaillaan kuvitellut itsensä ja Acid Lyonin samaan sänkyyn. Ja kyseinen ilme oli juuri Texille tarkoitettu, että tällä ilmeellä miehestä irtoaisi vielä lisää kateutta ja omistushalua Cherietä kohtaan.

Ehkä Terrencessä Cherryä viehätti - ei hän tosiaan koskaan tunnustaisi että poika viehätti häntä - se saavuttamattomuus, mahdottomuus minkään ystävyyttä suuremman tapahtumiselle. Siis kuten tiedettiin, Tex oli Cherien ykkösmies, mutta tuo ei koskaan ollut päässyt hänen sänkyynsä. Esteenä siis Andy, joka repisi heidät kummatkin riekaleiksi jos tapahtuisi jotakin... Ja ehkä juuri siitä syystä Tex olikin hänen ykkösmiehensä, yksi harvoista miehistä joita hän ei sänkyynsä saisi vaikka haluaisi, läheisempi kuin monikaan naispuolisista ystävistä, mutta silti edelleen mies.

Diiva vilkaisi koulun seinällä olevaa kelloa, todeten sen olevan sen verran että hänen täytyisi alkaa suunnistaa kohtapuolin seuraavalle tunnille. Hän olisi mieluusti kyllä jatkanut juttutuokiotaan Texin kanssa, ja samassa päähän pälkähti ajatus. Kaunotar nousi ylös sohvalta oikaisten koko täydellisen vartalonsa korkokenkiensä varaan.
"Parit mun luona tänään, kahdeksalta", neiti Hayes sanoi sokerisella äänellään, sävyllä joka kertoi ettei koripalloilijalla olisi vaihtoehtoa kuin totella. Sitten sanaakaan sanomatta neitokainen kääntyi, otti suunnakseen seuraavan luokkansa ja lähti askeltamaan peppu puolelta toiselle keinahdellen. Edelleenkin täydessä aulassa jokaikinen sieluparka väisti nuorta naista, jonka ei tarvinnut tehdä elettäkään saadakseen tietä.

+ kiitän ;-) seuraavaa nyt vai heti? +

Jos Tex oli äsken ollut katkera ja mustasukkainen, ei hän tainnut tietää mitä se todellisuudessa tarkoitti. Koska nyt, vasta nyt, hän tosiaan oli mustasukkainen. Cherie oli haaveileva, puhui siitä jalkapalloilijasta ja… helvetti! Viittasiko tuo kommentti nyt siihen, ettei hän ollut riittävän hyvännäköinen ja hänen lompakollaan sentään toteutettiin kalliimmankin naisen makua! Tex, sukkien värinään tosiaan niin musta kuin mahdollista oli, ei tajunnut tyhjällä idiootin päällään edes punnita vaihtoehtoa siitä, että Cherie olisi voinut feikata. Fiksumpi, edes hiukkasenkin, olisi saattanut sen kai keksiä. Vaan ei Tex, varsinkaan tämän typerän tunteen valtaamana.
Toinen tätä menoa särkisi vielä hänen sydämensä. Olihan tuo tavallaan tehnyt jo niin monesti aiemminkin ja tulisi stä varmasti tekemään myös jatkossa. Eittämättä. Jokainen toinen mies tuon naisen kimpussa oli uusi särö sydämeen sille miehelle, joka itse leikitteli naisillaan. Ja Tex ei voinut käsittää riittämättömyyttään, ei millään. Ja se kai johtui siitä, että suurimman osan ajasta, joka Cherryn kanssa vietettiin kului muistamatta edes kuka Andy oli.

Terrence ei ehtinyt keksiä mitään kommenttia, vaikka sitä tuskin olisi keksinyt vaikka aika olisikin tuplattu, kun nuori nainen jo nousi kiirehtiäkseen tunneilleen. Wolffin pojan kaiketi tulisi tehdä samoin, jos aikoi suoriutua lukiosta kolmessa vuodessa. Vaan ei, hän vain istui ja tuijotti lamautuneena. Cherien ääni oli lumoavan ihana, jo tuota sävyä pidempään kuuntelemalla hän saattaisi ahdistua housuissaan. Sanatkin olivat mitä miellyttävimmät, kaarsivat upean hurmurinhymyn pojan huulille.
”Mikä ettei”, Tex vastasi hymyillen yhä sitä hymyä, vaikka Cherie olikin jo kääntänyt selkänsä ja matkusti tunnilleen. Ja hetken sohvalla yksin haaveissaan istuneena myös poika itse tajusi tehdä samoin.