Baby love to dance in the dark, Cuz' when he's lookin' she falls apart

//Rige och Mary-Ann kom här~ Sanat Lady GaGan Dance in the dark biisistä ♥

Pitkä, hoikka diiva asteli valkoisine korkokenkineen ulos koulun ovista ylvään näköisenä kohti yhtä ulkopöytää, sillä oli sopinut prinsessa Mary-Ann McAllisterin kanssa, että tapaisi tuon pöytien luona. Tällä nukella kun oli ongelma; hänen täytyisi käydä ostamassa itselleen mahdollisimman upea ja näyttävä mekko erään serkkunsa häihin ja haluaisi näyttää niin hurmaavalta, että jokainen sukulaispoika suorastaan kumartaisi häntä! Ja kuka muukaan oli parempi makutuomari, kuin Mary-Ann?
Tytöllä oli tyylikkäässä Guccin laukussaan mukana pari kalliin ja arvostetun kaupan mekkoesitettä, jotta pystyisi yhdessä pohtimaan blondin kanssa, millaisen mekon hän tosiaankin tarvitsi. Tarkoituksenahan oli, että he kävisivät myöhemmin, koulun jälkeen, katsomassa mekkoja ja jos mitään ei tosiaankaan löytyisi, voisi Céline aina turvautua ammattiompelijaansa, joka oli onnistunut hurmaamaan hänet oikein kerta heitolla aina jokaisen mekon kanssa.

Céline tarkasteli hetken katseellaan pöytää ja varmisti, ettei siinä vain olisi pienintäkään likatahraa tai muuta vastaavaa, joka sattuisi turmelemaan hänen mukavan ja kauniin, mutta samalla yksinkertaisen asukokonaisuutensa hameen. Kun hän lopulta oli varmistunut asiasta, ettei pöydässä ollut mitään vaatteille vaarallista, istahti tyttö sille laskien laukkunsa varovaisesti viereensä. Hän risti vielä pitkät, kauniit säärensä ja nojasi takakenossa käsiinsä, jotka oli laskenut pöydälle. Pradan aurinkolasit nostettiin pois silmiltä päälaelle niin viimeisen päälle laitettujen, kihartavien hiusten päälle. Neito tarkasteli paria valkoista hattaraa vaaleansinisellä taivaalla kirkkailla silmillään ja päätti ajanvietteeksi laskea hattaroiden määrän taivaalla odotellessaan blondia mehiläiskuningatartaan.
Onneksi aurinko oli jaksanut paistaa näinä parina päivänä niin lämmittävästi, ettei ollut tarvinnut edes jakkua ottaa mukaan turhaksi riesaksi!

Laskettuaan pari pilven pahasta, kaivoi nukke laukustaan iPhonensa ja tarkasti, jos vaikka Mary-Ann oli soittanut hänelle tai laittanut viestiä. Pieneksi pettymyksekseen hän oli saanut viestin ja pari puhelua parilta ystävältää, vaan ei juuri siltä, keneltä olisi niin kovasti toivonut.
Noh, kyllä Mary-Ann kohta ilmaantuisi paikalle, niin kuin hän aina teki.

Aivan, Céline McAdams tosiaankin RAKASTI aurinkoa ja sen tuomaa ihanaa rusketusta! Mutta kukapa tyttö ei sitä rakastaisi?

Itsevarmasti ja tyylikkäästi tämä neitokainen käveli seitsemän sentin valkoisilla korkokengillään koulun kaakelikäytävällä ja soi tutuilleen viehkeän käden heilautuksen kävellessään heistä ohi. Käden heilautusta jouduttiin aika useasti tekemään, sillä tunsihan tämä vaaleaverikkö melkeinpä kaikki Aston Highin oppilaat. Suomennetaas vielä, cheerleader tervehti ainoastaan kermalaisia, muut saivat tyytyä vain nopeaan mulkaisuun.

Mary-Ann McAllister käveli ulos koulurakennuksesta ja jäi ulko-ovien eteen seisomaan. Hän tähysteli portaikon päältä uutta ystävää, joka tarvitisi kipeästi hänen apuaan. M.A koki tehtäväkseen auttaa tätä uutta ystäväänsä tässä suuressa mekko-ongelmassa. Ja totta kai kun häneltä kysyttiin apua niin hän oli heti auttamassa! Niinhän ystävät tekivät, eikö vain?
Tummansiniset silmät huomasivat Céline McAdamsin erään pöydän lähettyvillä, jolloin cheerleader suuntasi askeleensa tätä kohti. Mustavalkoinen mekko yltti juuri ja juuri peittämään takapuolen ja mustat legginsit myötäilivät hänen hyvin treenattuja jalkojaan oikein kauniisti. Mekko hulmuhteli viehättävästi tuulen mukana, mutta ei noussut liikaa ylös. Ei M.A toki tahtonut antaa silmäruokaa liikaa noille puutteessa oleville nörttipojille, hyi helvetti ei todellakaan.

"Céline kulta", M.A tervehti ja avasi käsiään halauksen merkiksi.
"Totta kai mä autan sua hädän hetkellä", todettiin heleästi ja tyttö naurahti pehmeästi.

Pian Céline kuulikin tutun heleän äänen kajauttavan nimensä, jolloin tyttö laski katseensa pilvistä ja huomasi Mary-Annen, jolloin hänen huulilleen kumpusi iloinen, helpottunut hymy.
"M.A muru", hihkaisi Céline ja liukui nopeasti pöydältä avaten toisen tavoin kätensä valmiina halaukseen.
Kun halaukset oli hoidettu pois alta, naurahti Céline intoa täynnä huokuvalla äänellään, jota yritti huonolla menestyksellä peitellä.
"Mä tiedän sen. Sitähän varten ystävät on", todettiin lämpimästi. Jos Mary-Ann tarvitsisi apua, hän tekisi samoin, oli asia sitten mikä hyvänsä. Hädässä ystävä tunnetaan vai mitä?
"Mulla on mukana pari esitettä, joissa on nättejä mekkoja", tyttö kertoi samalla, kun istahti takaisin pöydälle ja alkoi kaivaa laukustaan kahta esitelehteä, jotka oli laittanut kauniisti parin kansion sisään. Eihän niitä nyt saisi pilata taittamalla tai vain änkeämällä laukkuun, jossa ne menisivät ryttyyn ilman suojaa!
Nukke avasi kansiot ja laittoi lehdet pöydälle.
"Jos täältä nyt ei mitään hyvää löydy, niin ainahan me voidaan turvautua mun mahtavaan ammattiompelijaan. Se tekee henkeäsalpaavia mekkoja!" kehui Céline ompelijaansa ehkä vähän yli-innokkaasti. Täytyihän nyt toisen tietää, kuinka mahtava hänen ompelijansa oli.

Hieman heistä kauempana käveli urheilijaporukka, johon Céline loi pakostakin katseensa, sillä nuo namupalat vasta olivatkin silmänruokaa kerrakseen!
Mutta hetkinen... Yksi heistä näytti hyvin tutulta.
Tyttö katsoi tuota poikaa ehkä murto-osasekunnin ajan, kunnes hänellä välähti. Aivan! Sehän oli hänen rakas serkkunsa, Josh! Miten hän ei nyt muka voinut tunnistaa omaa serkkuaan, varsinkaan hänen pientä ihastustaan, jota tosin ei katsottaisi hyvällä suvussa, joten ihailemiseen vain oli tällä tytöllä tyytyminen.

Mary-Ann halasi Célinea tiukasti ja halauksesta irrottauduttuaan blondi tarkasti toisen pukeutumisen. Eihän hän nyt tahtonut näyttäytyä huonosti pukeutuneen seurassa! Célinen pukeutuminen kuitenkin miellytti silmää, joten toisen ulkomuodon tarkastelu loppui siihen ja viehättävä hymy kipusi hänen huulilleen, kun tyttö nosti katseensa toisen kasvoille.
"No, näytäppä mulle niitä esitteitä", M.A sanoi heleästi ja nosti jalkansa penkille kivutakseen istumaan pöydän päälle. Cheerleader asetti mekkonsa paremmin ylleen ja hymyili ohikäveleville kermalaisille heilauttaen näille kevyesti kättään tervehdykseksi. Sen jälkeen blondi otti käsiinsä yhden Célinen esille laittamista esitteistä ja alkoi selailla niitä tutkivaan sävyyn.
"Sulle sopii parhaiten pastellisävyiset värit", M.A puhui asiantuntevasti ja katsahti Célineen.
"Eli kirkkaat värit voit unohtaa samantien", Mary-Ann totesi ja jatkoi esittelyn selailemista.
"Sun silmienvärin perusteella osaisin kuvitella jotain haalean vihreää, jossa ois vähän kimalletta.." tyttö pohti hiljaa ja selasi yhä samaista esitettä, kunnes sieltä ei löytynyt sopivaa. Lehti heitettiin syrjään ja uusi esite haettiin käsiin.

"Musta kyllä pahoin pelkään tuntuu siltä, että tässä tapauksessa me joudutaan turvautumaan sun ompelijaan", Mary-Ann puhui sitten, kun oli tutkinut toisenkin esitteen läpi kannesta kanteen. Kun tyttö laski senkin esitteen syrjään, katsahti hän nopeasti samaan suuntaan, minne Célinekin näytti vilkuilevan. Katse kuitenkin nousi pian uudestaan urheilijapoikiin ja blondi kallisti hitusen päätään. Miksi ihmeessä M.A ei tuntenut tuota yhtä namupalaa? Nyt pitäisi hätäkellot soida.
"Miksi mä en tunne tota", cheerleader mumisi vahingossa ääneen ja tummansiniset silmät vaanivat kauempaa kävelevää lihaksikasta poikaa kuin haukka uhriaan.

Céline kuunteli tarkkaavaisesti prinsessan ohjeita ja nyökytteli osoittaakseen, että oli samaa mieltä tämän kanssa. Voi kunpa hänelläkin olisi yhtä hyvä maku värien suhteen. Tyttö vilkaisi vaivihkaa asuaan ja harmitteli äänettömästi, kuinka pommiin nukkuminen paistoi hänen vaatevalinnastaan. Ei sillä, että asu olisi ruma, ehei! Céline vain olisi halunnut laittaa jotain hieman näyttävämpää, kuin vain tylsän valkoisen paidan ja vaaleanpunaisen minihameen korkokenkineen. Mutta turha sitä on tässä vaiheessa harmitella, kun hän oli jo selvinnyt puoliväliin koulupäivää näillä vaatteilla.

Tyttö katseli serkkuaan ja kun kuuli Mary-Annen mumisevan, hänen kulmansa nousivat koholle.
"Ehkä siks, kun se tuli just vähän aikaa sitten tähän kouluun. Vaihto toisesta koulusta tänne, kun koki, et täällä olis paremmat mahdollisuudet urheilulle", kertoi Céline kääntämättä katsettaan Joshista, pieni hymyn häivähdys huulillaan.
Hänen täytyisi kertoa Joshista mahdollisimman värittömästi ja tylsästi, jos vaikka Mary-Ann jättäisi toisen rauhaan.

Kukaan ja korostan KUKAAN ei vie Célinen rakasta serkkupoikaa pois häneltä, vaikka toinen ei ollutkaan kiinnostunut hänestä!

Mary-Ann melkeinpä ignoorasi lopun Célinen puheesta, hän oli ainoastaan kuullut lauseen '-- se tuli just vähän aikaa sitten'. Se tieto riitti tälle blondille tarpeeksi.
Paitsi, että toisen viimeinen lause '-- urheilulle' sai tytön tummansiniset silmät säihkymään entistä enemmän ihastuksesta. Namupalan lisäksi namupala oli urheilija! Oi nammm, tämähän oli jo hyvinkin kiinnostavaa!

M.A pomppasi alas pöydän päältä ja katse käännettiin uuteen ystävään.
"Mistä sä tunnet sen? Mistä päin se on tullut? Ootteko te seurustellu? Seurusteleeko se?" alkoi kyseleminen. Näihin kysymyksiin cheerleader halusi kiivaasti vastauksen, sillä tämä blondi halusi jo palavasti päästä tutustumaan tähän uuteen lihaan, joka miellytti hänen silmiään todella paljon.

Voi kyllä, kuka ei voisi muka arvata, mitä tällä pikku diivalla olisi mielessä. Hän rakasti komeiden poikien seuraa ja huomiota ylikaiken, ja nyt hän halusi tulla kohdelluksi prinsessana tuolta pojalta. Ja ehkä tilanne voisi johtaa toiseen ja he päätyisivät viettämään kiihkeän yön toistensa seurassa. Uij, tästä M.A piti!

Célinen kauhuksi (ja huonoksi onneksi) Mary-Ann kiinnostui vain enemmän Joshista.
Hitto! Miksi kaikki aina kiinnostuivat hänen komeasta, täydellisestä serkustaan? No, ehkä juuri sen takia, että hän vain oli niin vastustamaton. Olihan hän itsekin lääpällään Joshiin, mutta se oli sivuseikka se!

Nukke siirsi hiuksiaan rennosti pois olaltaan heilauttaen ne takaisin selkään ja yritti näyttää huolettomalta ja välinpitämättömältä, mutta se oli vaikeaa. Hänen täytyisi vastata tuon blondin kysymykseen, kun kerta oli jo antanut sellaisen kuvan, että tunsi Joshin. Totta kai hän tunsi!
"Ei mitään sellaista... Eikä se mun tietääkseni seurustele", vastasi Céline kangertelevasti purren huultaan.
"Sen isä on brasilialainen ja äiti amerikkalainen... En nyt muista, et mistä se tänne siirty, mut asuu ainaski mun ja... mun siskon... lähellä." kerrottiin pienen hymyn kumpuillessa vaaleanpunaisille huulille, ja jatkettiin, "Onhan se mun rakas serkku."

Nyt hän sen sanoi! Varo vain, Mary-Ann! Edes sinä et onnistu saamaan Joshia helpolla! Serkkupoika kun on hyvin valikoiva ja vaativa naisten suhteen. Eivät tuollaiset tekopyhät, aivottomat blondit tuolle kelpaa. Ei edes Céline itse. Mutta asia olisikin erikseen, jos he eivät olisi serkkuja toistensa kanssa.
Siitä Céline oli varma ja tuudittautui usein siihen ajatukseen nähdessään serkkunsa muiden tyttöjen ympäröimänä, täysin tietämättömänä hänen tunteistaan, joita tyttö ei koskaan antaisi julki. Vain Monique tiesi siitä. Ja luojan kiitos Mona oli hyvin luotettava ja osasi pitää salaisuudet omana tietonaan, vaikka pahiksiin kuuluikin ja tuota oli hävettävä. Oikea suvun häpeäpilkku!

Ensiksi Mary-Ann ei tajunnut tilanteessa mitään outoa. Céline kertoili tuosta mahdottoman komeasta namupalasta ja hetki hetkeltä M.A oli vain varmempi, että hän kietoisi tuon pojan pikkusormensa ympärille!
Mutta sitten tuntui siltä, jokin oli pielessä. Miten ihmeessä Céline, tuo kukkakeppi, M.A:n uusi ystävä, tunsi tuon namupalan noinkin hyvin?
"Serkku!" cheerleader henkäisi ihastuksissaan ja hänen tummansiniset silmänsä alkoivat säihkyä. Serkku, tuo poika oli Célinen serkku! Voi, voisiko paremmin käydäkään! Tämähän oli kuin blondia varten suunniteltu. Kun kerta nuorukainen oli Célinen serkku, tämä kävisi yllättävän helposti.

Vaaleaverikkö tarttui uutta ystäväänsä käsivarresta ja lähti Celinen kanssa käsikynkässä kävellen tuota nuorukaista kohti.
"Nyt sä saat esitellä mut sille, okei", M.A ehdotti pirteästi ja äänensävystä kuuli, että hän ei tahtonut kuulla vastaväitteitä.
"Munhan pitää tuntea kaikki koulun uudet oppilaat, jotta saan puhua heistä oikeanlailla, tiedäthän", blondi puheli ja huulille syntyi viehättävä ja ylivarma hymy. Niin, pitihän Mary-Annen tuntea kaikki koulun uudet oppilaat, jotta hän pystyisi levittämään näistä 'tietoja' muiden tyttöjen korville. Eli suomeksi Mary-Annella täytyi olla juoruttavaa ja tästä pojasta saisi puheenaihetta parhaimmillaan useaksi viikoksi!

Célinen olisi tehnyt mieli läpsäistä itseään otsaan tai minne tahansa, sillä nyt häntä harmitti! Hän oli antanut mahtavan tilaisuuden M.A:lle tutustua Joshiin, mitä hän ei todellakaan ollut tarkoittanut.
Voih, miksei Mona ollut paikalla ja valvonut hänen lörppäsuunsa selityksiä?
"Joo-o", vastasi Céline toisen hihkaisuun innottomasti ja yritti näyttää ylpeältä. Miten hän voisi olla ylpeä siitä, että oli Joshin kanssa sukua? Hänhän oli aivan rakastunut toiseen ja halusi tämän itselleen, ikiomaksi, pois muiden tyttöjen ulottuvilta! Mutta se ei ikävä kyllä ollut mahdollista, sillä mitä sukulaisetkin sanoisivat?
Ja kaiken lisäksi Josh piti kaikkia blondeja tyhjäpäisinä, joka oli todistettavasti tämän cheerleaderin syytä. Ehkä Josh ei kiinnostuisi M.A:sta, tuosta kauniista, hehkeästä, jumalaisesta blondista, vaan suuntaisi katseensa vaikkapa häneen? Eihän hänellä ollut blondit, vaan vaaleanruskeat hiukset.

"Sano vastaan!" kuului Célin omatunto karjuvan hänen päänsä sisällä, jonka tyttö raukka yritti parhaansa mukaan hiljentää.
"Okei..." hän vastasi vasten oikeaa tahtoaan. Hän ei nimittäin halunnut tärvellä hänen ja Mary-Annen välejä.
Okei, oikeasti hän pelkäsi kuollakseen toista ja halusi pitää tämän mahdollisimman lähellä turvatakseen asemansa.
"Joo, onhan se sun velvollisuutes, kun aivan varmasti pääset jossain vaiheessa suosituks", todettiin kannustavasti blondille prinsessalle.
Hän olisi halunnut myös suosituksi. Mutta miten suositut loppujen lopuksi poikkesivat cheerleaderista? ERITTÄIN PALJON!
"Hei Josh!" huikkasi vaaleanruskeahiuksinen tyttö ja alkoi pinkoa nopeampaan tahtiin urheilijan luokse.
"Hei, Céline", vastasi urheilija poika ystävällisesti ja yritti hymyillä mahdollisimman aidosti. Tämä ei nimittäin ollut kauhean mielissään toisen serkkutyttönsä tapaamisesta näin koulussa, sillä oli kuullut vähän kaikenlaista Moniquelta.
"Tässä on mun ystävä, Mary-Ann McAllister", Céli esitteli heti M.A:n serkkupojalleen, joka hymyili hyväksyvästi blondille prinsessalle.

Hienoa, että Céline oli hänen kanssaan samaa mieltä. Sittenhän tämä esittelytuokio sujuisi varmasti ongelmitta ja hyvin lämpimissä merkeissä.
He lähestyivät askel askeleelta tuona urheilija namupalaa, joka sai hetki hetkeltä M.A:n ihastuneemmaksi toisen ulkonäöstä. Voi elämä, miten hyvännäköisiä jätkiä olikaan olemassa!

Viimein parivaljakko pysähtyi Josh nimisen nuorukaisen lähelle ja Mary-Annen huulilla kaunisteli oikein viehättävä hymy, jolla hän pyrki luomaan itsestään lämpöisen henkilön.
"Oikein mukava tutustua, Josh", M.A tervehti ja vilautti valkeat hampaat hymyillessään toiselle. Cheerleader ihasteli hetken aikaa pojan olemusta, kunnes oli aika tarrautua keskusteluntaitoihin.
"Noh, miltäs Aston High vaikuttaa? Kuulin Célineltä, että oot uusi", Mary-Ann aloitti jutustelun ja katseli Joshia kauniisti hymyillen.
Toinen oli niin täydellinen pakkaus, jota ei noin vain heitetty syrjään.

Célinen olisi tehnyt mieli ottaa M.A:ta käsivarresta kiinni ja lähteä raahaamaan tätä mahdollisimman kauas Joshista, mutta niin kuin hän oli jo aikaisemmin todennut, ei hän haluaisi millään tavalla vaarantaa heidän ystävyyttään. Mutta tyttö ei tiennyt, haluaisiko hylätä jo kauan olleen ihastuksensa vaiko haaveensa, joka oli juuri käynyt toteen?
"Joo, ihan rento paikka tää tuntuu olevan, vaikkakin täällä on naurettava klikkijärjestelmä", vastasi Josh hymyillen Mary-Annelle. Ei ollut kovinkaan vaikeaa tajuta, että jos Céline oli cheerleader, niin silloin täytyi tämän McAllisterin blondin myös olla. Taisi Josh vielä muistaakin, kuinka Céline oli toitottanut Mary-Ann McAllisterista tunti tolkulla hänelle ja Moniquelle, joten ehkä hänen olisi parasta toimia melko moitteettomasti näiden edessä, ties vaikka Céline syyttäisi häntä, jos jokin menisi blondin kanssa vikaan.

Urheilija antoi katseensa tarkastella Mary-Annea ja joutui toteamaan, että olihan tämä nätti ja hieman vankempi kuin Céline. Ja olihan sitä mukava tutustua uusiin neitokaisiin, vaikkakin blondit eivät olleet koskaan kiehtoneet häntä. Pikemminkin ajaneet hulluuden partaalle.
Céline seiskoskeli hermostuneesti M.A:n vieressä ja polki hiljaa maata odottaen, että he voisivat lähteä jonnekin muualle, ilman Joshia.

Mary-Ann hymyili yhä viehättävästi, vaikka Josh niminen uusi nuorukainen olikin juuri kyseenalaistanut klikkijärjestelmää, joka oli M.A:n mielestä loistava.
"Nauretta klikkijärjestelmä? Mikä tekee siitä naurettavan? Jos täällä ei ois klikkejä, niin kaikenmaailman friikit ja hulsvotit riehuis ympäriinsä, eikä kellään olisi valtaa. Ethän sä halua mitään sekasortoa, ethän?" vaaleaverikkö puhui hennosti ja varovaisesti, vaikka hänen puheensa olikin vakuuttavaa ja ylipuhuvaa. Niin, Josh ei todellakaan saisi ajatella noin klikkijärjestelmästä. Asiaan oli tultava muutos, ja M.A oli kyllä auttamassa toista ymmärtämään klikkijärjestelmän edut.

"Kuules, Josh... Onks sulla mitään erikoista viikonloppuna?" cheerleader aloitti viattomasti ja alkoi kietoa hiuksiaan etusormensa ympärille.
"Kun mä oon menossa yhtee uutee yökerhoon ja.. No, mä en uskaltais yksin sinne mennä. Tiedäthän, ulkona liikkuu nykyään kaikenmaailman puliukkoja ja ahdistelijoita. Ois tosi kiva saada vähän... Vankkarakenteista seuraa", M.A vihjaili vilpittömästi ja loihti huulilleen hurmaavan hymyn.
Jep, suoraan asiaan.

Josh nosti hivenen kulmaansa Mary-Annen perustelulle, miksi klikkijärjestelmä oli tarpeellinen, ja jos totta puhutaan, niin oli tuon blondin puheessa jotain perää. Eihän se ollut mukavaa, jos koko koulu olisi sekasorrossa, mutta mihin sekasortoon se nyt muka joutuisi? Ei hänen entisessäkään koulussa ollut mitään klikkijärjestelmää ja siellä kaikki vasta tulivatkin hyvin toimeen. Siellä ei tuomittu ihmisiä pelkän ulkonäön perusteella, vaan luonteen, joka selvästikään ei merkinnyt hevon paskaakaan tässä koulussa. Ja tämäkö oli muka arvostettu koulu?
"Tossa on kyllä pointti, pakko myöntää", myönsi urheilija kohteliaasti blondille cheerleaderille ja hymyili.

"Se on kyl totta. Ei nykyään enää tiedä, et mitä kaikkii hulluja sitä kävelee vastaan", myötäiltiin tytön puhetta, mutta sitten katse käännettiin Célineen, joka oli ollut kumman hiljaa koko tämän ajan. Tuo näyttikin hieman kalpealta. Olikohan kaikki kunnossa?
"Mä lähtisin mieluusti, mutta meillä on sukujuhla viikonloppuna. Vai mitä Cél?" tummaverikkö varmisteli vaaleanruskeahiuksiselta serkultaan, joka nyökkäsi hieman epävarmasti vastaukseksi.
"Mutta hei sähän voisit tulla moikkamaan Célinen ja Moniquen vanhempia sinne sukujuhliin? Olis kivaa saada sinne vähän blondejakin, näin piristeeks." Céline suorastaan kauhistui tuosta ajatuksesta ja katsoi paheksuvasti serkkupoikaansa joka meinasi kysyä toiselta, mitä hän nyt muka oli tehnyt. Ei sillä, että se Célineä olisi haitannut, että M.A tapaisi hänen sukunsa... Sitä vain, että hän halusi pitää Joshin itsellään!
Urheilija käänsi sitten katseensa blondiin tyttöön, katsoen toista odottavasti.

Noniin! Kuka se taaskaan oli ollut oikeassa!
Mary-Ann hymyili tyytyväisesti (enemmän itselleen kylläkin), kun Josh oli sanonut, että tytön sanoissa oli perää. Totta kai niissä nyt oli perää, eihän Mary-Ann nyt lämpimikseen tuollaisia puhuisi! ... Tosin välillä suusta kyllä taisi päästä vaikka mitä sammakoita, mutta silti. Klikkijärjestelmä oli tälle cheerleaderille tärkeä, olihan tyttö itse melko korkeassa asemassa koulussa. Jos klikkijärjestelmää ei olisi, olisi koulu luultavasti sekasorron vallassa. Tosin ei olisi kauaa, sillä tämä vaaleaverikkö ei kaaoksesta pitänyt. Kaiken täytyisi olla niin kuin hän halusi. Ja nyt koulumaailmassa kaikki oli ihan hyvin, paitsi, että friikkit olivat alkaneet pelottavasti lisääntyä. Ne pitäisi tallata, ja siihen ratkaisu oli vasta suunnitteilla.

M.A ehti jo näyttää murheellista naamaa, kun Josh oli sanonut, ettei pääsisi omilta menoiltaan tulemaan tytön seuraksi. Mitä, eikö vaaleaverikön charmi tehonnutkaan toiseen? Voi ei, tämä oli jo vakavaa, ja jotain olisi tehtävä hyvin nopeas-
Yllättynyt ja imarreltu hymy kuitenkin kohosi huulille, kun poika oli pyytänyt tyttöä mukaan sukujuhliin.
"Voi, tulisin ilomielin!" M.A hihkaisi turhan innostuneeseen sävyyn ja väläytti Joshille valkoiset hampaat hymyillessään.
"Tai siis... Tulisin ilomielin, jos sä sitä toivot. Maltan tuskin odottaa, että saan tutustua teijän sukuun!" sanottiin hitusen maltillisesti ja vilpittömän kuuloisena, mutta silmät tuikkivat innostuksesta.
Olisikohan Célinen suvussa lisää komistuksia? Ah, sehän olisi tarkastettava heti!

"Hienoa", sanoi Josh huomattuaan Mary-Annen reaktion, joka oli ehkä odotettua parempi.
"Mut... Eihän sukulaiset tykkää siitä, et ulkopuoliset tulee vierailemaan meidän kekkereille", Céline uskalsi vihdoin ja viimein avata suunsa, katsoen haastavasti Joshia, joka vain hymähti hänen kommentilleen. Tottahan se oli, että sukulaiset eivät pitäneet ulkopuolisista heidän sukukekkereissään, mutta oli sinne vuosien varrella tullut yhä enemmän vierailevia tähtiä, eikä näitä kyllä oltu hätistetty pois vaan toivotettu sydämellisesti tervetulleiksi.
"Cél", aloitti Josh hieman toruvaan sävyyn, "Sun äitis silloin viime juhlissa sanoi, että sulle olis hyvä hommata kaltaistas seuraa juhliin. Ja nyt kun kerta saatiin Mary-Ann kutsuttua juhliin, niin sun pitäs olla ilonen."
Cheerleader laski päätään hieman alemmas ja vakuutteli hyvin kiivaaseen tahtiin, että hän oli oikeasti hyvin iloinen siitä, että saisi M.A:n mukaan juhlimaan ja että saisi vielä juttu seuraakin sinne, Monasta kun ei ollut juttelijaksi hänelle.

"Entä Davis? Sehän ei tykänny viimekskään kun teidän äiti raahas sinne hirveen satutädin mukanaan", huomautettiin vielä urheilijalle, joka vain hymähti kyllästyneenä toisen ainaiseen vastarannan kiiskin rooliin.
"Kyllä se selviää."
Jotta Mary-Ann ei olisi tuntenut itseään täysin ulkopuoliseksi, päätti Josh jakaa tälle jälleen huomiotaan, sillä Céline oli saanut häneltä sitä aivan liikaa tämän päivän osalta.
"Ne juhlat on lauantaina meidän luona. Cél varmaan voi hakea sut sinne?" ehdotettiin kohteliaasti, kysymättä itse Célineltä mielipidettä asiaan.

M.A kurtisti ihmettelevästi kulmiaan, kun Céline avasi suunsa pitkästä aikaa. Mitä, eikö tuo kukkakeppi ollutkaan tyytyväinen siitä, että Mary-Ann tulisi mukaan heidän sukujuhliinsa? Kuka tahansa olisi kiitollinen, jos neiti McAllister saapuisi juhliin, joten Miksi Céline näytti noin nyrpeää naamaa.
Mutta Célinen kasvojen tarkkailu lopettiin sikseen, kun Josh alkoi jälleen puhua. Noniin, tämähän oli jo aivan päivänselvää - Mary-Ann todellakin pääsisi mukaan Célinen ja Joshin sukujuhlaan!
"Ja totta kai mä tulen pitämään sinne Célinelle seuraa. Aivan kuten Célinen äiti halusi, mä olen Célin kaltaista seuraa", Mary-Ann kiiruhti saamaan äänensä kuuluviin ja hymyili ensiksi Joshille hurmaavasti, ennen kuin hän käänsi hymyilevät kasvonsa Célineen, joka myös mutisi jotain siihen malliin, että oli iloinen Mary-Annen tulosta. Tämä asia oli sitten aivan selvä.

Parin sanan verran Céline ja Josh juttelivat, kunnes tuo nuorukainen otti taas M.A:n huomioon. Cheerleader väläytti valkoiset hampaansa hymyillessään Joshille, kun tämä kertoi päivän ja paikan.
"Joo, mulla ei pitäis olla mitään silloin. Ja vaikka oiskin, niin kyllä tää menee asioiden edelle", vaaleaverikkö puhui heleästi ja naurahti.
Voi, hän niin tahtoi mukaan Célinen ja Joshin sukujuhliin. Sinne M.A voisi pukeutua pitkästä aikaa kalliisiin juhlavaatteisiin ja hurmata kauneudellaan tuon urheilijapojun. Hän tahtoi saada Joshin huomion kokonaan itseensä, eikä tahtonut pojan antavan huomiotaan muille.
Itserakastako, ei sitten yhtään.

Kukkakeppiä alkoi jo tosissaan kyrpiä, sillä kaikki tunnuttiin päättävän hänen puolestaan ja vielä kysymättä häneltä! Häneltä jos keneltä täytyisi kysyä, käykö asia hänelle, sillä hän oli ainut kenellä oli täysi oikeus päättää omista asioistaan.
Céline kuitenkin loi iloisen hymyn huulilleen ja kääntyi katsomaan Mary-Annea.
"Onko sulla jo tiedossa, että millasen puvun aiot hankkia juhliin?" kysyttiin sitten blondilta innokkaasti.
"Joo mä taidan tästä nyt jatkaa matkaani treeneihin. Nähdään viimestään juhlissa, neiti McAllister", sanoi urheilijakundi kohteliaasti hymyillen ja lähti sitten ystäviensä kanssa.

Cheerleader katseli varautuneesti serkkupoikansa perään, kunnes käänsi sitten taas huomionsa M.A:han.
"... Mona on kans siellä juhlissa, totta kai, ja se oikeesti puhelee koko ajan Joshin kanssa.. Oon niin kade ja vihanen. Se aina varastaa Joshin huomion joka paikassa", harmitteli Céline kateus ja pienen pieni inho paistaen äänestään.
Mitä Monassa muka oli, mitä hänessä ei ollut?

Mary-Ann loihti kasvoilleen pohtivan ilmeen, kun Céline oli kysynyt häneltä, millaisen puvun tyttö aikoisi laittaa päälle juhliin. Niin, tuo todellakin oli hyvä kysymys. Céline luultavasti turvautuisi ompelijaan saadakseen haluamansa puvun, joten täytyisiköhän blondinkin turvautui tuttuun ompelijaan?
"Väriltään se ois varmaan joku tummansininen, niin ku mun silmät... Tai sitten vaan aina yhtä muodissa oleva musta", tyttö sanoi miettivästi ja hymyili.
Vai pitäisikö sen olla väriltään punainen?
Mutta se ainakin oli varmaa, että hänen pukunsa tulisi olemaan häkellyttävin koko juhlissa.

"Joo, oli kiva tutustua. Moikka Josh", Mary-Ann hyvästeli urheilijanamun ja henkäisi pojan lähtiessä ihastuneesti.
"Että sulla on tosi kiva serkku", M.A totesi Célinelle ja hymyili tälle säteilevästi.

Mary-Ann kuunteli, mitä Céline kertoi siskostaan. Aivan, tuo kaiken pahan alku, Monique McAdams... Oli totta, että se naikkonen omisti ihan hyvän ulkonäön, mutta se ei silti oikeuttaisi toista havittelemaan tuota kuumaa urheilijapoikaa! Mikä ihmeen vimma tuolla pahiksella oli urheilijoihin? Ensiksi Drew ja nytkö Josh?
"Noh... Asialle on tehtävä jotain", M.A sanoi päättäväisesti ja pieni katala virne kohosi hänen huulilleen.
"Mut tärkeimmät ensiks, eli puvut. Mun täytyy heti alkaa kyselee mekkoja", cheerleader puhui ja kaivoi esille kännykkänsä. M.A näpytteli puhelimeensa numeron ja asetti luurin korvalleen.
"Cél, soitellaan vielä lähiaikoina, okei? Kiva, moikka", blondi hyvästeli uuden ystävänsä ja poistui tämän luota kännykkään puhuen.

//Lopetin raa'asti tämän XD kiitos pelistä <3