Baby, there's only you and me.

// Jill ja Andrew~ .3

Aiden istui koulun poikien vessassa pöntöllä, jonka kansi oli kiinni. Hänellä oli housut jalassa, ei hänellä vessa hätä ollutkaan ollut, huono olo vain ja opettajahan oli huomannut sen ja passittanut pojan vessaan. Poikaa ei oksettanut enää niin paljoa, silti hän istui siinä ja nosti jalatkin pöntölle, nojautuen polviinsa. Hänen ei tehnyt mieli mennä takaisin tunnille, hän saisi viimeisen puolituntisen kulumaan helposti siellä vessassakin. Hän katseli likaista kattoa. Bruneten katse laskeutui hitaasti seiniin, jotka oli täynnä tuherruksia. Pojan silmät jäi lukemaan tekstejä. Pian sekin kyllästytti, poika kaivoi laukustaan iPodin ja pisti suuret Skullcandyn kuulokkeet korvilleen. Brunette avasi iPodin ja hetken aikaa valitsi kappaletta, kunnes pisti rapin soimaan. Poika sulki silmänsä ja antautui vain musiikille. Hän katsoi kohti kattoa, nojautuen taaemmas. Tai mitä hän nyt silmät kiinni muka olisi nähnyt..

Brunette oli nukahtaa ja olikin aivan nukahtamaisillaan, kunnes kappaleessa tuli juuri kohta, jossa laulaja karjaisi täysillä, Aiden oli kokonaan unohtanut sen ja silmät avautui välittömästi eikä häntä enää juuri nukuttanut. Häntä vain alkoi naurattaa. Poika naurahti ja nousi kunnolla istumaan, sammuttaen iPodin. Miksi hän oli ylipäätään sitä ottanut esille. Poika laittoi laitteen lököfarkkujensa taskuun ja jätti kuulokkeet kaulalleen. Hän nousi seisomaan ja otti laukun, avaten oven ja astuen ulos. Vessassa ei näkynyt muita. Aiden viskasi laukkunsa nurkkaan ja kävi istumaan sen viereen seinää vasten, hänen ei millään tehnyt mieli lähteä takaisin tunnille, mielummin hän hengaisi haisevassa vessassa. Poika vilkaisi kännykkää, jep vielä semmoiset puolituntia aikaa. Mitä sitä keksisi yksin, läksyjen teko ei oikein innostanut, eikä kyllä mihinkään kokeisiin tai muuhun lukeminen..

Ovi kolahti auki kun väsymyksestä uupunut langanlaiha poika astui vessaan. Tummatukka painoi oven heti perässään kiinni, painautui sitä vasten hetkeksi. Silmät suljettiin kiinni ja huokaistiin helpotuksesta. Tätä tuntui tapahtuvan nykyään useinkin, oppitunneilta lintsaamista ja opettajien katseilta karkailu. Yleensähän koulu käytiin hyvin, jotta siitä sitten kunnialla päästäisiin läpi. Ties mistä tämä kapina koulua vastaan oli noussut pintaan. Ehkä uupumus vain oli vienyt kaiken kiinnostuksen opetukselta, ihan kuin hän ei tietäisi jo tarpeeksi. Pakokauhu tässä pian syttyisi kun joutui heräämään niin kamalan aikaiseen joka helkutin aamu. Tämmöinen valitushenkinen ajattelu oli hyvin epänormaalia ruipelolle, pitäisi varmaan pikku hiljaa huolestua.

Andrew Wilfred suoristi selkänsä, astellen peilien eteen. Niin poissaoleva hän sillä hetkellä oli, ettei jaksanut kiinnittää huomiotaan ympärilleen ja tarkistaa, oliko paikalla muita. Ei hän edes tulleet ajatelleeksi, ettei välttämättä olisi yksin. Peilistä tuijotti takaisin tummanruskeat silmät, hontelo nuorukainen, joka oli vetänyt ylleensä valkoiset pillit ja ylisuuren, värikkään hupparin, jossa koreili kaikenlaisia graffitteja, kuvia sun muuta turhaa. Lippis otettiin pois päästä, aseteltiin hieman tummanruskeita, suoristettuja hiuksia ja nakattiin lippa takaisin päähän, laittaen sen hieman vinoon. Niin se sopi hänelle parhaiten.
Mitähän sitä seuraavaksi, lähtisikö tunnille, jäisi tänne kökkimään vai suoraan vain kotiin? Koti kuulosti kaikkein houkuttelevimmalta, mutta lastenhoitajalla oli määrä raportoida vanhemmille vanhempienkin lapsien menoista ja tuloista. Siitä nousisi hirveä juttu, sillä Andrew harvoin lähti koulusta ilman hyvää syytä ja jos hän nyt vain menisi kotiin nukkumaan, vanhemmat alkaisivat epäilemään, että hän tyyliin kärsi masennuksesta tai jotain muuta yhtä typerää.
Andrew kääntyi ympäri, huomaten pojan istumassa nurkassa. Sydän jätti yhden lyönnin lyömättä ja keuhkot tuntuivat tyhjältä, hän kun yleensä hätkähti kunnolla säikähdyttyään. Poika pysähtyi paikoilleen kuin mikäkin jäykistynyt suolapatsas. Hetken hän siinä seisoi paikoillaan, tuijottaen toista hämmästyneenä. Miten hän ei koskaan huomannut mitään?
"Öhm, anteeks", Andrew rykäisi, silmäillen ympärilleen, tarkistaen vielä ettei siellä nyt ollut vielä jotain muitakin. "Haluatko sä kenties olla rauhassa?", kysyttiin hieman arkana.

Aiden kuunteli hiljaisuutta, tai mitä siinä nyt oli kuunneltavaa. Pian joku tuli ja rikkoi pojan ihanan hiljaisuuden. Aiden käänsi katseensa tuohon tulleeseen poikaan, joka ei ilmeisesti ollut nähnyt häntä. Brunette koitti pitää ajatukset kurissa, mutta hänen oli vaikea ajatella muuta kuin että toinen oli ihan saatanan hyvännäköinen, ihan Aidenin makuun.. Poika oli vain hiljaa, katseli toisen puuhailua. Aidenia hymyilytti suunnattomasti, ehkä hiukan nauratti, kuinka toinen ei voinut nähdä häntä vaikka hän istui vain parin tai metrin päästä toisesta. Toinen kuitenkin kääntyi ympäri ja näki hänet. Aiden naurahti ja nousi hitaasti seisomaan. "Hei, ei tää ole mun vessa. Itse asiassa olen siitä ihan iloinen.." poika mutisi lopun enemmän itselleen. "Mulla olikin tylsää, kaipaan seuraa." Bruneten katse kävi läpi toisen vartalon, hyvältä näytti. "Olen Aiden Clifton, jos klikki kiinnostaa niin olen skeittari." Poika esittäytyi ja koitti itse arvioida toisen ikää ja klikkiä. Poika kuitenkin päätti jättää sen, ja antaa toisen itse kertoa. "hmm. Pakoilet opettajia ?" Aidenin oli pakko kysyä.
Itsehän hän oli tullut ihan hyvästä syystä sinne mutta.. Jäänyt vähän jumittamaan sinne. Tuskin kukaan opettaja valvoisi käytävillä ja tarkastaisi vessat, jottei siellä olisi ketään ylimääräisiä. Brunette päätteli toisen olevan aikalailla samaa ikäluokaka hänen kanssaa, ei tuo ainakaan vanhemmalta näyttänyt. Aiden todellakin kaipasi seuraa, ihan vain jutteluseurakin kävi mutta.. Ainahan olisi kiva rentoutua vähän muillakin tavoilla kesken rakan koulupäivän.

Poika kuitenkin pyyhki - ainakin yritti, likaiset ajatukset ja fantasiat mielestään. "Kiva lippis." Poika kommentoi, kun ei muuta keksinyt. Aidenista toinen vaikutti jotenkin skeittarilta tai räppäriltä. Lippis kieli siitä vähän, harvemmin muulla porukalla kuin skeitatreilla ja räppäreillä moisia oli. Hän odotteli toisen vastausta, hän toivoi että toinen nyt esittäytyisi edes, eikä juoksisi pakoon. Vaikka sitä mahdollisuutta tuskin oli.. ?
"Sano jos olen väärässä, mutta.. oletko skeittari taikka räppäri ?" Poika päätti kysyä.

Nurkassa istuva poika nousi naurahtaen ylös. Tuo tokaisi, ettei vessa hänen ollut ja loppuun sanoi vielä jotain, mutta ne menivät täysin ohi korvien. Ennen kuin Andrew edes ehti miettiä, että mitä toiselle takaisin sanoisi, poika oli jo ilmoittanut, että oli ollut tylsistynyt ja oli halukas saamaan seuraa. Miten tämä vaikuttikaan niin tutulta tilanteelta? ai, tosiaan. Tämä ei tosiaankaan ollut eka kerta kun ruipelo törmäsi uusiin tuttavuuksiin koulun vessassa, kesken oppitunnin.
"Jos sulla on tylsää nii mitä varten sä istuskelet yksinäs koulun vessan lattialla?", Andrew kysyi hieman hämillään. Hänestä oli aina jotenkin niin omituista miten helposti toiset aloittivat juttelun hänen kanssaan, itse kun sai tehdä hirveästi töitä edes sanoakseen yhden sanan. Sellainen arkajalka nössykkä hän aina vähän oli ollut tuntemattomille. Parempi se kai oli olla varovainen kenelle sanoi ja mitä.
Poika esittäytyi Aideniksi ja kertoi kuuluvansa skeittareihin. Niin, ainakin se tuli selväksi nyt heti sitten että minne klikkiin toinen kuului. Seuraavaksi toinen oli jo tiedustelemassa, että pakoiliko tummatukka opettajia.
"Joo, tavallaan...", Andrew vastasi huokaisten. "Ei oikein tehnyt mieli lähteä tunnille".

"Kiitos", hontelo vastasi toisen kehuun ja nyt vasta keskittyi tarkemmin katselemaan toista. Aiden omisti komeat, aivan mahtavat kasvot.
Andrew suoristi hieman huppariaan ja katseli hieman ympärilleen. "Ai, tosiaan. Niin siis, mä olen Andrew", hän kertoi ja kääntyi katsomaan toista. Oli meinannut ihan unohtaa esittäytyä kun Aiden oli kerennyt oman esittelynsä jälkeen keksiä muita kysymyksiä. Sukunimi jätettiin sanomatta, toinen voisi sen kysyä jos asia jotenkin kiinnosti. Mahdollisimman kauan kuitenkin Andrew tahtoi pidellä sukunimen salassaan, aina samasta syystä; jos toinen vaikka tuntisi tai olisi kuullut jotain ruipelon kaksoisveljestä Dannystä. Andrew ei mielellään heti ensi kättelyssä yhdistää itseään veljensä kanssa.
"Skeittari nyt varmaan lähimmäksi osuu", naurahdettiin hieman väkinäisesti. Skeittareihin hänet tosiaan oltiin luokiteltu, vaikka muut perheen jäsenet, lukaan mukien Danny, olivat aina kuuluneet rikkaisiin pentuihin. Näemmä Andrewin erilainen pukeutuminen ja omat harrastuksensa eivät kelvanneet siihen klikkiin, mutta ikään kuin se häntä häiritsisi. Hän ei tehnyt rahalla yhtään mitään, omisti nyt jo liiakseenkin kaikkea.

Aiden katseli toisen kasvoja, vartaloa, taas kasvoja.. Silmät tosin olisi tuijotellut toisen kaunista vartaloa hiukan pidempääkin, mutta Aiden arveli sen tuntuvan toisesta hiukan ahdistavalta, joten hän katseli vain toisen kasvoja, kunnes käänsi pakolla katseensa niistäkin pois. "hmm. oppitunnilla ois tylsempää." Poika totesi, nojaten seinään. "Sitä paitsi.." Hän aloitti, nostaen katseensa toiseen. "Tulin tänne opettajan pakotuksesta." Hän virnisti huvittuneena. Varmasti toinen kysyisi syytä, joten ennen kuin tuo ehti sanoa mitään, poika jo kertoi sen: "Mulle tuli huono olo kesken tunnin. Maikka käski mut vessaan yrjöämään. No huono olo katosi sitten hiljalleen ja nyt ei kiinnosta mennä takas." Aiden katseli toista hymyillen jotenkin pirullisestikkin. "Entä itse ? Mikäs ilo se nyt on pakoilla ilman syytä ?" Poika naurahti.

Toinen kiitteli Aidenin kehuttua tuon lippistä. Hienohan toisen lippis oli, mielellään Aiden sitä kehuikin. "Andrew. Okei." Brunette totesi, aivan kuin kertoakseen että hänen pieni päänsä tajusi toisen sanat. Toinen ei kertonut sukunimeään, mutta Aiden ei alkanut itelemaan sitä, kyllä toisella olisi varmaan syy jättää se kertomatta ja tuo varmaan kertoisi sen jos siltä tuntuisi. Ehkä ? "Vai skeittari." Poika hymyili ja risti kädet rinnuksilleen ja lopetti seinään nojaamisen, tullen lähemmäksi toista. Olihan Aidenkin skeittari, vaikka perhe rikas olikin. Samoin veli oli emo, vaikka yhtä rikashan tuo oli kuin veljensä. Aiden lähti kiertämään toista ympäri, tarkastellen tuota, tuon paidan jokaista ryppyä, jokaista hiusta..
Toisen kasvot oli hyvin kauniin muotoiset, niitä katseli ihan mielellään. Nenäkoru sopi toiselle yllättävän hyvin. Toisen silmät oli syötävän suloinen ruskeat. Väri oli ehkä hiukan sama kuin Aidenilla itsellään, mutta kyllä poika pystyi myöntämään, että toisen silmät oli tummemmat kuin hänen omansa. Pitäisi kai alkaa matkimaan pikkuveljeä ja käyttämään tummentavia piilareita. "hmm.." Aiden mietti hetkisen. Poika pysäytti kierroksensa Andrewin taakse ja painoi kätensä hellästi toisen olkapäille. Toinen oli häntä jonkin verran lyhyempi, mutta kyse oli vain muutamista senteistä. "onkohan susta muuhunkin kuin vain.. juttelu seuraksi ?" Poika kuiskutti toisen korvaan, aavistuksen rivon ilmeen vallatessa Aidenin kasvot.

Sydän taisi jyskyttävän muutaman lyönnin nopeampaa laihan rinnassa kun Aiden tuntui tutkailevan häntä. Välillä toisen katse oli kasvoissa, sitten vartalossa ja pian taas kasvoissa. Andrew ei tiennyt syytä minkä takia toinen häntä sillä tavoin tutkaili, hän kun ei ollut mikään ehkä maailman teräväajatteisista ihmisistä. Hontelo puri hennosti alahuultaan ja mietti, pitäisikö tässä odottaa jonkinlaista tuomiota.
Toisen katse kuitenkin lähti pois pojasta, jolloin Andrew sai hyvän tilaisuuden antaa oman katseensa harhailla toisessa. Hän ei edes uskaltanut ajatuksissaan kuunnella omia ajatuksiaan. Hän ei edes saisi ajatella toisen hyvää ulkonäköä tai komeita kasvoja, niin helposti hän aina kaikkiin ihastui. Hän saattoi jopa päivän sisällä ihastua viiteen ihmiseen, jotka vain ohikulkivat hänen vierestään. Sitten kun vielä tutustuttiin niin silloin toinen vaipui inhottavan syviin lumouksiin. Niin naurettavaa kuin se olikaan. Minkäs sille mahtoi.
Andrew nyökkäsi toisen kertomalle syylle, minkä takia oleskeli vessassa. "Mä.. ei vaa oikein huvittanut lähteä tunnille. Tiedäthän.. ei aina vaan jaksa".

Hetken päästä Aiden lähti kiertelemään Andrewia ympärin, nyt taidettiin tutkia häntä ihan yksityiskohtia myöten. Voi herran isä, pitikö toisen tehdä tuollaista? Se sai olon hieman kiusaantuneeksi, varsinkaan kun ei tiennyt toisen käytökselle syytä. Andrew vetäisi syvään henkeä, hän oli tainnut unohtaa hengittää. Aiden pysähtyi hänen taakseen ja pian ruipelo tunsi toisen kädet olkapäillään.
Toisen kysymys sai sydämen jättämään yhden lyönnin välistä ja väreet vihlaisemaan kropassa. Andrew oli kahden vaihteella, antaisiko shokin valloittaa hänet vai olla ihan tyynenä? Kuumeisesti hän mietti mitä tehdä, ja mitä edes vastata. Apua, tämä tosiaan alkoi käydä todella tutuksi tilanteeksi. Niin, viimeksi kun hän oli ollut vessassa oli silloinkin eräs toinen koulun oppilaista tullut hänelle jotain lirkuttelemaan ja pian he olivat jo siirtyneet kyseisen henkilön kotiin. Loput sitten saattoi arvata. Miten ihmeessä Andrew joutui aina tälläiseen tilanteeseen? minkä takia juuri hänen? Näyttikö hän jotenkin niin helpolta saaliilta?
"Mitäköhän sä mahdat nyt oikein vihjata?", Andrew kysyi hieman arkaan sävyyn. Jestas, jos toinen nyt todella tarkoitti kysymyksellään sitä mitä toinen vähän pelkäsi, ruipelo taatusti menettäisi järkensä. Sitä paitsi Aiden näytti ihan heterolta.
Kohta toinen alkaisi taatusti lähentelemään häntä ja siinä sitten taas mentäisiin.

Aiden naurahti toiselle ja siveli toisen käden sormillaan pojan niskaa. "Sitä vaan.. satutko olee ihan täys hetero ?" poika kysyi hymyillen ja vetäisi toista hellästi hiukan itseään kohden. "nimittäin.." Hän kuiskutti. "..Itse en taida olla." Hän hymyili. "Ja tuollaiset suloiset, hyvännäköiset pojat.. on aina olleet mun mieleen. Varsinkin kun oot skeittari." Aiden naurahti. "tekiskö sun mieli leikkiä ?" Brunette vain jatkoi virnuilua, ei osannut lopettaa. Toista oli hauska hiukan kiusata. Poika hengitti lämmintä hengitystään toisen niskaa vasten ja hymyili vain, antaen toisen käden liukua pitkin Andrewin selkää. Ei Aiden tietenkään toista mihinkään pakottaisi, jos toinen olsi hetero tai jotain, tietysti hän päästäisi toisen. "No ? Miten on, honey ?" Poika naurahti lipevän kuuloisena.

Aiden oli uskomaton ihminen siinä, että jos hän bongasi sopivan näköisen tytön tai pojan, hän teki miltein mitä vain päästäkseen leikkimään tuon kanssa kissaa ja hiirtä. "Ota tai jätä. valinta on sun.. Andrew." Aiden jaksoi kyllä jatkaa sitä vaikka loputtomiin. Hän irrotti toisesta ja siirtyi askeleen kauemmas toisesta, jos toista vaikka ahdistaisi Aidenin tulo niin lähelle, se oli kyllä ymmärrettävää. Brunette katseli toisen niskaa hymyillen, kunnes huokaisi ja käveli takaisin nojailemaan seinään, ristien kädet rinnuksilleen. Hän katseli silti koko ajan toista, odotteli toisen vastausta..

// sry lyhyys D:

Toisen naurahdus kaikui ajatuksista tyhjentyneen pääkopan sisällä ja Andrew jatkoi alahuulensa puremista. Aiden vetäisi Andrewia lähemmäksi itseään, se sai perhoset lentelemään vatsan pohjalla. Toisen hetero kysymys oli jotenkin huvittava, vaikka tällä hetkellä ruipelo ei pystynyt siihen suhtautumaan niin. Hän nimittäin oli hieman hämillään edelleen, eikä tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi. Hän oli kerta kaikkiaan täysin pihalla. Kysymys oli huvittava sen takia, että eikös se nyt näkynyt ihan selvästi, ettei Andrew ollut kiinnostunut millään tavoin tytöistä? Hän oli varmaan yksi homoimmista henkilöistä koko maan päällä.
"Tytöt ei ole ihan mun juttu..", vastattiin ujona. No voi jestas, senhän oli kuin suorastaan kutsu hänen housuihinsa. Olisi sitä voinut vähän valehdella, olisipa ainakin säästänyt itseään yhdeltä ihmiseltä.
Aiden oli sanonut ruipeloa suloiseksi, hyvännäköiseksikin. Apua, tuollaisia ei kannattaisi tuolle pojalle sanoa, niin heikko hän oli. Pian hän retkahtaisi tuohonkin ja sitten toinen pystyisi pomputtelemaan häntä täysin oman tahtonsa mukaisesti. Ajatukset todella takertelivat ja katkeilivat kokonaan toisen käsien liukuessa selkää pitkin. Lämmin hengitys niskassa sai vähän väliä väreet palaamaan. Tahtoisiko Andrew leikkiä? Ihan totta hei, miten tämä oli mahdollista! Taas joku tuntematon poika, taas koulun vessassa, taas Andrew oli uhrina! Tämä ei ollut reilua. Vai pitäisikö olla imarreltu?

Ote irtosi Andrewista, tämä tajui toisen liikkuvan kauemmaksi itsestään. Aiden oli kertonut, että valinta oli Andrewin. No olipa reilua. Apua, tässä tulisi hulluksi. Sydän jatkoi lyöntejään. No olihan se aina mukavaa tavata joku hyvännäköinen ja mukava tyyppi, kenen kanssa saisi ehkä sitten jopa jotain vehtailla, mutta entäpä sitten kun säädöt oli tehty? Se oli se huono asia.
Andrew kääntyi katsomaan toista, joka oli siirtynyt nojailemaan seinää. "Öhm, mitähän sun leikit mahtaa olla?", kysyttiin. Hän saattoi kuulostaa hieman vaivaantuneelta, vaikka todellisuudessa hän oli vain niin ujo. Kaksi inhottavaa ääntä riiteli pään sisällä, toinen huusi että nyt karkuun tulipalokiireellä ja toinen valitti, että minkä takia toinen ei ollut jo hänen kimpussaan.