Baby, there's no other superstar

// Jill ja Andrew tänne =) //


Jamie suoristi hieman housujaan. Ne tosin roikkuivat hieman, vaikka niitä kuinka yrittikin saada asettumaan. Hänen vanhempansa vihasivat sitä, että poika osti tarkoituksella kokoa liian isoja housuja. He eivät ymmärtäneet, että Jamien tyyliin kuului, että housut/kaprit lököttivät hieman. Skeittari katsoi itseään huoneensa peilistä ja huokaisi syvään. Jotenkin hän oli kuvitellut, että vanhemmilla ei ollut ketään tuttuja tässä maassa. Väärinhän se oli mennyt. Nyt heille olisi tulossa kylään joku hienosto perhe. Brunette vihasi sellaisia tapahtumia. Kyseessä olisi illallinen, jonka jälkeen aikuiset nauttisivat alkoholipitoisia juomia takkahuoneessa. Miksi ihmeessä Jamien siis piti olla paikalla? Eihän hänellä ikä riittänyt juomiseen.

"Sä näytät kauheelta. Miks et voi laittaa pukuu?" Huoneen ovelle astellut kaksoissisko tuhahti ja poika katsoi blondin suuntaan. Tuolla oli yllään tiukka, pinkki ja todella lyhyt mekko. Korkeakorkoiset korot koreilivat myös jaloissa ja vaaleat hiukset oli jätetty auki. Eipä heitä taaskaan kaksosiksi voinut sanoa.
"Koska en viihdy puvuissa tai smokeissa tai missä lie..." Jamie vastasikin sitten siskolleen. Olihan hän laittanut päälleen mustan kauluspaidan. Se saisi kelvata. Nappeja tosin ei todellakaan ylös asti napitettu. Hän tahtoi hengittää ja se tulisi tunnetusti olemaan vaikeaa näissä kemuissa.
"Äiti saa slaagin ku näkee sut." Amber jatkoi marisemista ja asteli huoneeseen. Yleensä sisko ei vaivautunut tulemaan talon alaosaan. Jamie kun piti huolen, ettei huone koskaan ollut tarpeeksi siisti blondille tytölle. Jälleen tuo nyrpisteli nenäänsä, mutta ei kai jaksanut huomauttaa mitään.
"Eikä saa. Kyllä se on muhun jo tottunut."

Allenien talo sijaitsi noin 30km päässä San Diegon keskustasta. Se olikin kallista hienosto aluetta, missä lähin naapuri oli 500m päässä. Taloa alettiin kunnostamaan heitä varten vuosi ennen perheen muuttoa. Alunperinpaikalla oli aivan normaalikokoinen talo, mutta perheen isä tahtoi pari lisä siipeä. Ulkoa talo näyttää kalliilta ja myös sisältä. Huonekalut ovat viimeisenpäälle hankittuja ja tyyliteltyjä. Kaiken pitää olla jotenkin yhteydessä kaikkeen. Sitä mieltä on perheen äiti, joka yhdessä mestari sisustajan kanssa suunnitteli talon sisällön. Ainoa talon poikkeus onkin kellarissa oleva Jamien huone. Sitä ei pahemmin remontoitu pojan pyynnöstä.

Andrew loikoili sohvalla. Siinä hän oli ollut viimeiset puolituntia, odottanut, että muut olisivat laittautuneet. Hän oli ainoa heidän perheessään, joka ei niinkään panostanut ulkonäköön. Ainoastaan saattoi suoristaa hiuksensa ja kiskoi sitten päälleen jotkut mukanoloiset vaatteet. No eipä neljä vuotias pikkuneitikään tehnyt itselleen mitään, lastenhoitaja puki tuon päälleen vaatteet ja saattoi ehkä pistää pari saparoa päähän ja se siitä.
Oli hyvin omituista, että koko Wilfredin perhe oli paikalla samaa aikaa. Yleensä vanhempia näki pari kertaa viikossa, niin paljon he aikaansa viettivät työpaikoillaan. Itse asiassa nytkin he olivat suostuutuneet jättämään töitä hetkeksi sivuun vain sen takia, että joku heidän tuttu oli kutsunut koko perheen kylään. Andrewilla ei ollut hajuakaan minne he olivat menossa. Vanhemmat olivat vain todenneet, että pitäisi pukeutua hienosti, joten oletettavasti he olivat taatusti samaa luokkaa varakkuudessa kuin hekin.

"Vau, oot pistäny siedettävät vaatteet", Danny, hänen kaksoisveljensä oli ilmestynyt vihdoinkin huoneestaan ja katsoi hämmästyneenä tummanruskea hiuksista ruipeloa. Tosiaankin hän oli pukeutunut erilailla kuin normaalisti; roikkuvan hupparin sijasta hänellä oli valkoinen kaulaspaita, joka ei istunut hyvin hänen langanlaihaan kroppaansa vasten. Mustat pillit roikkuivat puoliperseen tiennoilla. Hän oli sentään pistänyt roikkuvien lökäpöksyjen sijasta nämä. Parempaakaan ei löytynyt. "Missä lippa?", blondi nuorukainen virnisti ivallisesti.
"En saa pistää", vastattiin huokaisten.
Veli näytti vain tyytyväiseltä. Tuolla oli musta puku yllään solmioineen ja kaikkineen. Hiukset oli aseteltu hieman pystyyn ja toinen näytti tulleen juuri miesten lehden kannesta. He olivat niin erilaisia.

Pian he istuivat jo limusiinissään. Andrewista oli ihan naurettavaa ajella sellaisella kun oli heillä muitakin autoja. Eikö tämä ollut hieman liian näyttävä? Ruipelo mutristi huuliaan.
"Andrew, voisitko ottaa tuon renkulan nenästäsi? se näyttää hyvin sopimattomalta", rouva valitti. "Ja istu suorassa".
Septumista toinen ei luopunut, mutta suoristi selkänsä. Tälläisissä tilanteissa hän muisti minkä takia oli paljon helpompi asua talossa ilman heitä. Vanhemmat saivat valittaa koko automatkan Dannylle, että tämän piti ottaa jalat penkiltä ja käskyttivät tätä käyttäytymään kunnolla.
Andrew kömpi viimeisenä pois autosta. Hän oli nostanut Coralien syliinsä, sillä vanhemmat olivat unohtaneet tuon autoon. Muu perhe näytti siltä kuin olisivat olleet kuninkaallisia, kun taas hoikka tummatukka näytti sellaiselta roskaväeltä, joka yritti näyttää jotenkin rikkaampaa.
Heidät tultiin vastaanottamaan. Vanhemmat levittivät kasvoilleen leveät hymyt ja leikkivät kovinkin rakastavaisia ja upeaa perhettä. Andrew vain seurasi veljeään pikkusisko sylissään ja yritti olla saamatta minkäänlaista huomiota.
"Kiitos kutsusta. Ei ollakaan nähty aikoihin", kuului poikien äidin ääni. Olipas outoa kuunnella toisen äänessä jotakin iloista sävyä. Heille vanhemmat vain valittivat, joten tuollaista kuului harvoin.

Auton ääni kuului ja Jamie irvisti. Nyt se olisi menoa. Amber nousi samantien pari porrasta ovelle ja avasi sen.
"Katsokin että tulet..." Tuo sihahti ja lähti talsimaan lisää portaita ylöspäin. Ovi pamahti hiljaa kiinni. Se ei pysynyt itsestään auki. Skeittari veti syvään henkeä ja katsoi peilikuvaansa. Ehkä hiuksia olisi voinut kihartaa, mutta sellaisiin juhlallisuuksiin ei kyllä enää ollut aikaa. Olisi voinut aloittaa tämän valmistelun aiemmin, eikä vain soittaa rumpuja...Poika suoristi vielä paitaansa ja asteli sitten huoneensa ovelle. Hän sulki valot ja astui portaikkoon. Ovi laitettiin kiinni. Muutamat portaat talsittiin ylös ja hän oli pihalla. Portaat kun eivät vieneet suoraan sisälle vaan etu-oven viereen.

Amber oli isän ja äidin vierellä jo vastaanottamassa vieraita. Jamie löntysti toisten luo hitaasti. Miksi ihmeessä piti vastaanottaa ihmiset ulkona? Ehkä hän kerkeäisi vielä paeta? Skeittari asteli varovasti paljainvarpain aivan toiseen suuntaan missä oma perhe ja vieraat olivat.
"Isi? Jamie yrittää karata..." Kuului kuitenkin Amberin ääni. Tuo rakasti hänen käräyttämistään. Heidän isänsä oli juuri kätellyt vieraiden isää ja poskisuudellut äitiä. Joseph oli ollut aloittamassa kättelemään lapsia, mutta oman tyttären ääni keskeytti ja katse käätyi poikaa, joka oli pysähtynyt ja kääntynyt ympäri.
"Vai että sillä tavalla tänään. Tuleppas nyt poika suosiolla tänne." Mies huomautti muka ystävällisenä. Hymy kiristyi toisen kasvoille ja Jamie pyöräytti silmiään. Mahdollisimman hitaasti hän asteli toisten luo ja jäi seisomaan siskonsa vierelle. Tuo oli korot jalassa häntä reilusti pidempi.

Sisko katsoi Jamietä tyytyväisen ilkeä virne kasvoillaan.
"Sä oot niin kusessa."
"En ois, jos sä oisit käyttäytynyt taas kuin sisko."
"Ei se ole minun vika että omistat rotan aivot."
"Lapset!" Äiti älähti viimein ja läpsäytti kevyesti lapsiaan päihin. Sitten tuo hymyilikin jo hurmaavana vieraille.
"Anteeksi tämä epäkohteliaisuus! Lapsemme... Eritoten poikamme Jamie ei omista kovinkaan hyviä käytöstapoja." Tuo nauroi hieman ja ohjasi sitten koko lössin sisälle taloon. Skeittari vitkutteli uhallaan viimeisenä. Luojan kiitos vanhemmat eivät olleet huomanneet hänen paljaita jalkojaan.

Pojan katse ajautui perheen lapsiin. Noilla vaikutti olevan kaksi hänen ikäistään poikaa ja pienempi tyttö. Pojan näyttivät molemmat hyviltä. Paitsi että toinen näytti olevan hieman väärässä paikassa, niin kuin hänkin.

Oli todella ahdistavaa katsella vanhempien tervehtimistä ja odottaa, että siirryttäisiin jo muualle. Danny sen sijaan käyttäytyi todella kohteliaasti ja vaikutti hyvinkin sivistyneeltä. Hieman ihmeissään Andrew kahtoi tapahtumaa, ihan kuten vanhemmatkin. Toisaalta ei sen Andrewille pitänyt ihme olla. Blondi käyttäytyi aina mitä parhaiten vieraiden luona ja naisten seurassa, jos oli sillä tuulella. Andrew sen sijaan vain tuijotti kenkiään ja silloin kun ei niitä, katse oli kohdistunut pikku tyttöön sylissään. Coralie yritti innokkaasti sekoittaa hänen hiuksiaan, joka oli melko noloa. Onneksi kukaan ei kuitenkaan kiinnittänyt häneen huomiota.
Ruipelo kuuli onnekkaan voihkaisun vierelleen. Hän kääntyi katsomaan kaksoisveljeään. Danny oli kiinnittänyt silmänsä blondiin neitoon, jonka yllä näkyi lyhyt hame. Voi ei.
"Danny", Andrew kuiskasi ja katsoi veljeään hieman kauhuissaan. Sillä hän yritti viestittää toiselle, ettei täällä ollut hyvä aika etsiä uutta hoitoa. Danny ei nähtävästi näyttänyt välittävän vaan meni mitä herrasmiesmäisesti tervehtimään tyttöä.
"Tollanen toi Danny vähän on", Andrew mutisi siskolleen, tökkäisi tuota liekkimielisesti nenään. Vilkaisu vielä veljeen ja tämä pyöräytti silmiään.

Porukka alkoi siirtyä sisälle. Andrew kulki tietenkin perässä, jolloin huomio seurueessa ikäisensä pojan. Tai ainakin hän oletti toisen olevan samaa ikäluokaa. Tuo jätkä ei selvästikään näyttänyt viihtyvän. Hän oli kuin eksyksissä. Eksyksissä, niin kuin Andrew. Hän ei nauttinut tälläisistä tilanteista. Vaan vihasi. TÄmä kaikki oli niin saatanan tekopyhää hänestä. Nuorukainen ei tahtonut ajatella pahoja perheestään, mutta todellisuudessa se oli kaikkea muuta kuin perhe. Vanhemmat aina poissa, Coralie tunsi varmaan parhaiten talossa lastenhoitajansa. Danny ja Andrew olivat ainoat, joilla oli side välillään. Niin, vaikka sitä ei aina meinannut huomata.

Harmikseen Andrew totesi itselleen, että illasta saattaisi tulla hyvinkin pitkä. Perheen talo oli samaa kokoluokkaa heidän talonsa kanssa, ja viimeisen päälle sisustettu, kuten heidän.
"Meeppä alas nyt", Andrew sanoi siskolleen ja laski tämän omille jaloilleen. Hän ei olisi jaksanut kannatella toista kauaa sylissään, hän kun ei ollut mikään voimamies. Coralie virnisti hänelle, joten ruipelo virnisti takaisin. Tyttö tarttui häntä kädestä ja he lähtivät seuraamaan muita. Oikeastaan eipä he niinkään minnekkään liikkuneet. Aikuiset pysähtelivät koko ajan, juttelivat ja edelleenkin näyttivät oleavan täysin innoissaan tapaamisesta.
Andrew haroi ahdistuneena hiuksiaan ja astui pari askelta taakse päin. Samalla hän tömähti jotakin vasten. Muut eivät onneksi kiinnittäneet huomiota.
"Anteeks", Andrew pahoitteli hiljaisella äänellä, pojalta johon oli törmännyt.

Jamie kohotti hieman kulmiaan, kun vaaleapoika oli ilmeisesti bongannut hänen siskonsa. Voi luoja... Jos toinen nyt kiinnostuisi Amberista, niin Jamie olisi se joka joutuisi asiasta kuulemaan ja aivan liikaa. Siskolla oli paha tapa yrittää iskeä kaikkia mallin näköisiä ja rikkaita poikia. Niin oli ollut aina. Skeittari oli aivan omissa ajatuksissaan ja onnistuikin törmäämään edellä kulkeneeseen poikaan. Ilmeisesti aikuiset olivat taas pysähtyneet juttelemaan.
"Ei se mitään. Minähän se päälle kävelin." Jamie naurahti ja taputti toista olkapäähän ja asteli ohi. Housuja nostettiin hieman ja sisko hölkättiin kiinni.

"Amber? Et koske kumpaakaan noista jätkistä. Okei? Käyttäydy säki kerranki niiku normaalit ihmiset ja älä iske jokasta vähänki hyvännäköstä jätkää." Poika kuiski siskolleen, mutta ei ottanut huomioon, etteivät kyseiset kaksi poikaa olleet kuitenkaan hirveän kaukana. Amber naurahti hieman ivallisena ja katsoi olkansa yli flirttaavana vaaleampaa poikaa ja sitten veljeään itserakkaana.
"Mitäs minä sille mahdan, että kaikki tahtovat minut? Olet vain katkera, kun taaskaan ei tullut hyvännäköisiä tyttöjä sinulle." BLondi nälvi ja sai veljensä puristamaan kätensä nyrkkeihin.
"Voi kuule jos minä tahtoisin sellaisen ty-"
"Kaksoset!!!" ISä huusi nyt kunnolla ja sisarukset hiljenivät samantien. Isä yritti edelleen hymyillä, mutta ilme oli kyllä nyt jo niin kireä että...
"Kohta käsken toisen teistä huoneeseen." Tuo uhosi ja Jamie nosti leveä hymy kasvoillaan kätensä ylös.
"Minä olen vapaa ehtoinen!" Poika ilmoitti ja vilkaisi hieman poikaa, johon oli aiemmin törmännyt.
"Tietenkin olet. Mikäs rangaistus se olisi? Laitan Amberin huoneeseen, jos te ette käyttäydy." Joseph ilmoitti ja kääntyi sitten takaisin vieraiden suuntaan ja avasi oven ja toivotti kaikki vielä kerran tervetulleeksi.

Jamie tuhahti ja mulkaisi Amberia. Jos toinen olisi yhtään samanlainen kuin hän. Tällaista tilannetta ei olisi. Amber lähti painelemaan vihaisena sisälle taloon.
"Ootteks te kaksosia?" Skeittari kysyi sitten kahdelta pojalta ja hymyillen.
"Mun nimi on muuten Jamie. Ei noi kumminkaa mua esitelly."

Ystävällisesti poika, jota päin Andrew oli törmännyt, totesi ettei se haitannut ja väitti asian olevan tuon oma vika kun oli ruipelon päälle tallonut. Epämääräinen hymy vilautettiin toiselle kun tämä oli taputellut tummatukan olkapäätä ja marssinut pois. Nähtävästi tuo ei ollut mikään tiukkapipo, mutta ei myöskään näyttänyt nauttivan kyseisestä 'tilaisuudesta'. Eikä muuten ollut ainut.

Andrew mutristi huuliaan, vilkaisten veljeään. Toisen perheen poika oli mennyt kuiskuttelemaan jotain siskolleen. Molemmat veljeksistä kuulivat vain muutamia sanoja. Andrew ei niinkään välittänyt eikä ollut kiinnostunut mitä siellä puhuttiin, kun taas sen sijaan Danny oli tyrkyttävästi astunut pari askelta lähemmäksi toisia, jotta kuulisi paremmin. Voi Danny. Puheet näyttivät miellyttävän blondia, sillä tämä virnisti omahyväisesti. Sen jälkeen poika palasi ruipelon luokse ja tökkäsi leikkimielisesti nyrkillään tummatukan olkapäätä.
"Toi neiti taitaa olla aika helppo", hymähdettiin tyytyväisenä. Andrew katsahti veljeään varoittavasti, mutta ei aikonut edes yrittää kieltää toista tekemästä mitään. Danny ei kuitenkaan tottelisi kuin vain itseään, sellainen omantahdonherra tuo oli.
Kutsuvan perheen isäntä kähähti jotain lapsilleen. Andrew tuijotti kiinnostuneena sisarusten riitaa ja vanhempien närkästymistä. Poika oli nostanut kätensä ylös ja ilmoittanut olevansa vapaaehtoinen poistumaan. Ruipelo ei voinut olla naurahtamatta, vaikka tekikin sen äänetömmästi.
"No on siinäki jätkä", Danny sihahti hiljaa Andrewille nenä pystyssä. Huoh.

Pian jätkä kääntyi veljeksiä päin ja esitti kysymyksen. Danny vain mulkaisi tuota ja siirtyi vanhempien luokse, liittyen keskusteluun.
"Joo ollaan", Andrew vastasi katsoen veljensä perään, mutta vei sen jälkeen katseen kohti poikaa, joka oli esittäytynyt juuri.
"Mä oon Andrew", hymyiltiin pienesti toiselle. "Ja toi oli Danny.. se on vähän.. tollanen", puhuttiin pahoittelevasti. "Teillä on kiva talo.." Andrewista se oli aivan turhan iso, kuten heidänkin. Hän olisi ihan mielellään voinut vaikka muuttaa kerrostaloon, kunhan ei ojassa tarvitsisi asua.

Jamie kohotti kulmiaan yllättyneenä, kun vaaleapoika vain tuhahti hänelle ja paineli toisten luo.
"Okei...?" Hän totesi ihmeissään, mutta hymyili kuitenkin leveästi Andrewiksi esittäytyneelle pojalle. Toinen näytti kivalta. Paremmalta kuin kaksoisveljensä, joka todennäköisesti yrittäisi Amberia vielä tänään. Toisaalta se oli koomista, mutta toisaalta vitun rasittavaa. Jamie astui sisälle taloon ja oletti toisen seuraavan. Muut kun olivat jo sisällä ja riisumassa kenkiään.
"Antaa Dannyn siis olla tuollanen." Skeittari vain naurahti ja etsiskeli katseellaan omia kenkiään. Ne olivat hävinneet. Eihän se sinänsä ihme ollut. Skeittikengät kun eivät kenenkään mielestä sopinut muiden kenkien joukkoon.

Andrew kehui heidän taloaan ja se sai bruneten naurahtamaan uudelleen.
"Noooh... Onhan tämä hieno ja kallis. Mut tykkään silti enemmän omasta huoneestani. Se on ainut asia mitä vanhasta talosta tänne jätettiin. Muuten tää on alle vuoden vanha mörskä." Jamie selitti ja pörrötti hieman hiuksiaan. Hän ei edes tahtonut tietää mitä ruokaa olisi luvassa tänään. Yleensä kun kodin ruuat olivat sellaisia, jotka eivät todellakaan täyttäneet teini-ikäisen pojan vatsaa.
"Sä näytät siltä, ettet oo iha mukana täs hienosto touhussa, Andry?" Jamie huomautti sitten ja katsoi uutta tuttavuuttaan kysyvänä ja hieman uteliaana. Voisiko olla, että hän oli juuri tavannut pojan, joka oli hieman samassa asemassa mitä hänkin?

Toinen ei näyttänyt ollenkaan loukkaantuneen tai pahastuneen muutenkaan Dannyn naurettavasta käytöksestä. Andrewia siitä huolimatta nolotti veljensä käytös. Miksi blondin piti aina pitää itseään muita parempana? Ja mitä varten täytyi käyttäytyä niin kamalan lapsellisesti. Andrew mielellään olisi voinut sanoa veljelleen suorat sanat, jos vain uskaltaisi. Tai no, tuskin hän ikinä pahaa sanaa kenellekään sanoisi, löytyipä uskallusta tai sitten ei.

Jamie vastasi jotakin Andrewin kommentiin heidän talostaan. Uteliaisuus heräsi heti kun toinen mainitsi oman huoneensa. Oliko se sitten sisustettu erilailla, ehkä enemmän tummatukan tyyliin?
Nyt hieman rohkeampana Andrew uskalsi tutkia toista katseellaan. Jamie näytti hyvin söötiltä hiuksiaan pöyhiessään. Ruipelo ei voinut olla hymyilemättä, joten laski katseensa varpaisiinsa.
"Kieltämättä, en. Ei tälläi oo ihan mun juttu", tummatukka myönsi virnistäen. "Mut etpä säkää vaikuta olevas kovinkaan innoissas", huomautettiin.
"Viitsiskö olla niin ilkeä ja karata paikalta? mietin vaa että jos vaikka tahtoisit näyttää huonees?", Andrew ehdotti hieman ujona. "Mua ei oikein huvittais kattoa ku Danny alkaa iskeä sun siskoa. Tuskin kukaa huomaa jos kadottais. Pliis, pelasta mut".

Jamie naurahti Andrewille, kun tuo huomautti ettei tällainen touhu häneenkään iskenyt.
"Ei joo. Oisin paljon mielummin missä tahansa muualla..." Hän totesi ja mulkaisi hieman siskolleen, joka oli astellut Dannyn eteen ja niiasi muka hienosti. Se alkoi miltei oksettamaan. Katse käännettiin enemmän kuin mielellään takaisin mukavaan poikaa, joka nyt mietti karkaamista. Pyysi ihan pelastamaan. Toinen vaikutti jotenkin ujolta. Voi miten söpöä!
"Tiedätkö. Tuo kuulostaa paremmalta kuin hyvältä." Brunette sanoi hiljaa ja iski hieman silmää. skeittari otti Andrewia kädestä kiinni.
"Mä käyn näyttää Andrylle meidän kirsikkapuut!" Hän hihkaisi sitten ja ennen kuin kukaan kerkesi kääntää katsettaan, oli poika vetänyt toisen perässään takaisin ulos.

Poika nauroi hieman ja irrotti pihalla toisen kädestä.
"Mä saan kyllä satinkutia, mutta ei ne voi muuta ku ottaa viikkorahat pariks viikoks pois." Hän virnuili ja ohjasi toisen sitten sivuovelle. Ennen sen avaamista poika kuitenkin kääntyi ympäri ja tapitti katsoa toista silmiin.
"Siel on sit aika sotkusta. En oo viittiny siivota vähään aikaan. Nuottei ja vaatteit lattiat täynnä...Et älä säikähä."

Nähtävästi Andrew ei ollut erehtynyt, hän oli oikeassa. Jamie ei viihtynyt tälläisissä tilanteissa, niin kuin ei ruipelokaan. Sievästi hymyiltiin brunetelle. Harvoin hän oli tavannut mukavaan ihmiseen tälläisissä tilanteissa. Hän kun oli jo luullut, että oli ainut rikkaista perheistä oleva, joka ei voinut sietää tälläisiä turhamaisia tapahtumia.
Jamie oli mielissään Andrewin karkaus ehdotuksesta, iski silmääkin. Silloin tummatukka todellakin toivoi, ettei punastuminen näkynyt toisen katseessa.
Ruipelo ei edes kerennyt aukaista suutaan ja ehdottaa miten he voisivat muiden huomaamatta karata kun Jamie oli jo napannut häntä kädestä ja huutanut kaikille, että he poistuisivat. Herran jestas, Danny tulisi niin tappamaan hänet. Uskomatonta, mitä Jamie oikein ajatteli? Eikö olisi ollut turvallisempaa ja muutenkin viisaampaa kadota hiljalleen. Ei kukaan kuitenkaan olisi huomannut. Tai no olisi, ainakin Danny. Jos vain silmiään irti saisi toisen siskosta.

Andrew oltiin raahattu pihalle, toinen irroitti lämpöisen otteensa ruipelon omasta kädestä. Olisi toinen voinut vielä hetken pidellä tämän luisevista käsistä, niin mukavalta oli tuntunut. Hellyydenkipeät, huoh.
"No sä ehkä menetät viikkorahat, mut mä saan pääni pöydän ja veitsen välille. Danny varmaa teurastaa mut paljain käsin", sanottiin hieman kauhistuneena, tämä kun oli ehkä maailman varovaisin ihminen Dannyn suhteen. Hän ei missään nimessä tahtonut suututtaa veljeään, kamalaa jos heidän välit menisivät. Kuka sitten Andrewia suojelisi? Itse asiassa ruipelo oli täysin varma siitä, että pian blondi kaksoisveli juoksisi heidän perään ja raahaisi pojan takaisin muiden luokse, luultavasti vielä hakkaisi Jamien.
"Ei se mitää. Mennää sinne siitä huolimatta, mua ei sotku hätkäytä", hymyiltiin. Äkkiä karkuun.

Jamie naurahti kepeästi.
"No, jos joudut ongelmiin... Niin sanot että pakotin sut messiin. Ei se sen isompi juttu oo." Poika naureksi ja työnsi sitten huoneensa oven auki ja sytytti valon. Jep.
huone oli edelleen sotkuinen. vaatteita lojui ympäriinsä lattialla. Eipä niitä vaivaannuttaisi vielä siivoamaan. Toivottavasi Andrewista ei paljastuisi siivousfriikki. Tosin, sittenhän tuo voisi siivota! Jamie asteli kolme porrasta alaspäin ja virnisti pojalle.
"Tällänen tämä on. Tää on alkuperäsestä talosta. Siks tää on... No, normaalin näkönen. Aika iso tosin, mut tämmönen mun luukku." Hän selitti ja laittoi tuollta löytyneet sukat jalkaansa.

Huone ei olisi pystynyt olemaan enempää Jamien näköinen. Ala tasolta löytyi paljon musiikkiin ja skeittaukseen vihjaavaa tavaraa. eräällä seinällä oli hänen ehjät ja katkenneet skeittilaudat. Käyttökelpoisia oli vielä neljä sicppuppyn dekein varustettuina ja katkenneita löytyi kuusi. Kaikki oli aseteltu hienosti seinälle näytille roikkumaan. Toisella seinällä roikkui taas viisi sähkökitaraa, joista kyllä tietämätönkin näki, että merkit olivat kalliita. Lattialla sitten lojui kolme erilaista akustista kitaraa.
"Joo. No, tos on mun laudat ja tos kitarat. Tos on mun rummut ja tos seinäl on britannian lippu." skeittari esitteli. Alunperin seinällä oli pitänyt olla isän tahdosta Amerikan lippu, mutta nopeasti se oli vaihtunut hieman isänmaallisempaan.
"Tuol ylhäällä on sitten mun megaiso sänky. Siin voi nukkuu ihan miten päin vaa ja ei tuu jalat yli." Brunette jatkoi heilutellen kättään esittelyn tahdissa. Makuuosaan pääsi pieniä tikkaita pitkin. Oikestaan se oli vain iso palkki keskellä huonetta, jonka päälle oli asetettu sänky.
"Ja ton sänky väkerrelmän takana on hella ja jääkaappi ja kaks ovee. Toisest pääsee kylppäriin ja toisest sellasee hengailuhuoneeseen. Siel on sohvat ja teevee, tosin, varmaan teen siitä studion, ku joskus motivaatiota riittää." Poika puheli ja istahti sitten hengähtäen rumpujen taakse penkille.
"Siinäpä oli pikaesittely. Tahotko tehä jotain?" Jamie jatkoi vilkasta puheluaan ja pyöri hieman penkillään. Toivottavasti toinen ei ollut nyt säikähtänyt hänen puhetulvaansa.

Toinen ilmottautui vapaaehtoiseksi ottamaan syyt niskoilleen, jos Andrew joutuisi ongelmiin heidän äkkinäisen karkaamisen takia. Voi herran jestas, siihen hontelo ei suostuisi mistään hinnasta. Oli harvinaista, että hän oli lähtenyt sillä tavoin muiden seurasta pois, tietäen vielä, että kaksoisveli nirhaisi hänet sen jälkeen - eikä vanhemmatkaan taatusti pitäneet. Mutta siitä huolimatta jos ruipelo joutuisi minkälaisiin ongelmiin tahansa, toisen niskaan niiden työntämistä hän ei ikinä tekisi. Varsinkaan Jamielle, joka oli ystävällisesti pelastanut hänet typerältä yhteisruokailusta.
"En mä vihjannu mitää, että sun pitäis uhrautua tai mitään.. en todellakaa pistä sun syyks että mä halusin lähteä pois", Andrew sanoi toiselle vakaalla äänellä, mutta soi toiselle pienen hymyn.

Andrew kurkki uteliaana ovensuulta Jamien huoneeseen, kunnes he siirtyivät peremmälle ja tuo pystyi tutkimaan paremmin huonetta. Huone oli mukava, jokseenkin suloinen. Ruipelon oma huone taas kotona oli täysin erilainen ja paljon siistimpi. Sotku ei haitannut poikaa ollenkaan, omaki huone olisi sotkussa, ellei siivooja kävisi sitä joka päivä tarkastamassa. Huoneiden suuruus oli samaa kokoluokkaa, melko saman tyylisiä. Andrewin huone vain näytti ehkä hieman uudemmalta ja.. kalliimmalta hienojen, kalleiden huonekalujen ansiosta.
Jamie oli innostuntu puhumaan ja kertomaan huoneestaan, juttuja kuunnellen hontelo tummatukka jatkoi huoneen tutkimista. Kyllä hän viihtyisi täällä. Se olisi hänelle jonkinlainen mukava piilopaikka, turvallinen ja kotoisa.
"Tää on just kiva", Andrew totesi ja kierteli edelleen huonetta katseellaan. "Aika erilainen tosiaan ku teidän talo muuten, mut aivan loistava", hän naurahti ja hymyili taas toiselle.
"Sulla on paljon kaikkee kivaa täällä".

Jamie kysyi, että tahtoisiko ruipelo tehdä jotain. Andrew istuutui lähimmälle penkille minkä löysi. "No.. emmä tiedä. Onko sulla jotain leffoja? vois kattella vaik jotai?", ehdotettiin hieman ujona.

/sori tuli iha kökkööö tekstii/

Skeittari pyörähti kerran kokonaan ympäri rumpupenkillä, kunnes bongahti seisomaan. Andrew kun oli kysynyt elokuvista.
"Totaa... Mul ei oo paljoo. Vaan muutama. Yleensä kattelen vaan keikka dvd:tä." Poika myönsi rehellisesti jA kapusi ylätasanteelle ja istahti sängylle. Sen viereltä hän kaivoi esille laatikon.
"Tääl on jotain...ööö...Pääosin komediaa. Tykkään nauraa ja sit on jotain legendaarisii kauhui..." Jamie puheli ja nosti elokuvia lootasta.
"Forrest Gump, American pie, Manaaja, hohto...Ja sit on x-man trilogia ja Pirates of the caribean trilogia." Poika luetteli ja katsoi Andrewia ja hymyili.
"Sä saat ihan valita, kun oot noin hurmaavan ujon näköinen."

Jamie latoi elokuvat takaisin laatikkoon ja kantoi sen mukanaan lattia tasolle ja toisen skeittari eteen.
"Voit valita ihan minkä vaan. En oo kattonu mitään pitkään aikaan." Hän ilmoitti ja istahti lattialle Andrewin vierelle.

//eipä tää munkaan laadukast oo >< Ja lyhyttäkin vielä xD//

Nopeasti Jamie oli saanut itsensä ylös ja lähtenyt kapumaan ylätasanteelle. Andrew katsoi hieman hämillään ja mietti, että pitäisiköhän hänen lähteä nyt seuraamaan toista vai odottaa paikoillaan?
Pian toinen puhutteli jo häntä, joten ruipelo totesi jäävänsä paikoilleen. Hän kuunteli toisen selostusta leffoistaan. Oikeastaan se oli ihan sama mitä he katsoisivat, kaikki kävivät. Kunhan ei vain tarvinnut liittyä perheiden keskeiseen ruokailuun, sitä tässä välteltiin. Ja oikeastaan, tuntui ihan kivalta muutenkin olla kaksistaan Jamien kanssa. Vaikutti ihan huippu tyypiltä, ties sitten oliko. Mutta epäilyitä toisen mukavuudesta ainakaan vielä ollut tullut vastaan.

Jamie oli kääntynyt katsomaan tummatukkaa, hymyili ja sanoi jotain sellaista, joka sai pienen punan nousemaan poskille. Andrew puraisi hennosti alahuultaa ja kääntyi katsomaan muualle.
"Annas kun mä mietin.. katotaan vaikka..", hän pohti ääneen, ajatukset takerellen. Kauhua teki mieli katsoa, mutta poika kiljui jokaisesta pienestä liikkeestäkin silloin, ettei se olisi varmaan ihan viisasta. Ensinnäkin se olisi noloa ja toiseksi, Jamie saattaisi tuntea olonsa hyvinkin ahdistelluksi kun Andrew takertuisi tuosta koko ajan kynsin ja änkeytyisi joka toinen sekuntti syliin. Kyllä, tämä oli totta. Ruipelo todella rakasti kauhuleffoja mutta myös pelkäsi niitä henkensä edestä. Jamie oli mietinnän aikana ilmaantunut hänen viereensä, lattialle istumaan laatikko mukanaan. Andrew yritti kuumeisesti päättää minkä he katsoisivat, hän oli nähnyt melkein kaikki.
"No hohtoa en oo nähny, mut sitä ei varmaan kannata kattoa koska mä kiljun koko ajan, etkä sä luultavasti kestäisi sitä", Andrew naurahti kepeästi. "Päätä sä, en mä osaa valita".

Jamie seuraili katseellaan, miten Andrew valitsi elokuvaa. Näin sivusta katsottuna toinen todellakin oli söpö. Hetken skeittari jumittui vain tuijottamaan toista ja hätkähtikin, kun toinen ehdotti hohtoa...Tavallaan.
"Muhun voit turvautua jos pelottaa. Mä en yleensä helpolla hätkähä." Jamie hymyili ja nappasi dvd:n toiselta ja lähti astelemaan ovea kohti. Hän ei kuitenkaan avannut ovea, vaan päätti puolessa välissä että ottaisi juomista ja talsikin siis jääkaapille.
"Tahdotko juotavaa? Tääl on kolmee eri limpparii, olutta, sidukkaa, mehua ja kirkasta alkoholia?" Brunette ehdotti ja vilkaisi hymyillen Andrewiin.

Hän nappasi sixpackin olutta ja nyökkäsi sitten jääkaapin suuntaan.
"Voit ottaa ihan mitä vaan. Oo kun kotonas." Skeittari totesi ja talsi sitten ovelle ja astui sisään hengailu huoneeseen. Se oli normaalin olohuoneen kokoinen. Kolmella seinällä oli pehmeät, leveät sohvat ja yhdellä sitten screemi, jolle heijastettiin elokuva. Kotiteatteri äänetkin olivat. Niiden asentaminen olikin ollut aikamoinen helvetti. Siihen oli kulunut yksi kokonainen päivä. Jamie kun ei ollut mikään nero sähkölaitteiden kanssa.

Ennen kuin Andrew kerkesi edes mitään tajuta, dvd oli kadonnut hänen käsistään toisen pojan kouriin ja tämä asteli jo ovelle päin. Oikeasti, tämän jälkeen tummatukka saisi häpeä silmät päästään. Ihan totta, hän oli niin arkajalka, että luultavasti parin tunnin päästä ääni oli kiljuttu olemattomaksi. Jamie ei lähtenytkään ovesta pois, ei edes kerennyt aukaista sitä, kun oli jo kääntynyt jääkaapilleen ja napannut sieltä itselleen juotavaa.
Andrew nousi ylös ja tallusteli jääkaapille heti sen jälkeen kun Jamie oli siirtynyt toiseen huoneeseen. Olisi varmaan ollut viisainta ottaa jotain alkoholitonta, mutta nappasi siiderin. Se olisi ensimmäinen ja jäisi myös viimeiseksi, hänellä kun ei ollut mikään maailman paras viinapää.

Hetken päästä ruipelo laahusti Jamien luokse. "Vau, tää on kiva", hän henkäisi tarkoittaen huonetta. Se oli oikein kotoisa ja muutenkin todella mukava. Andrew istuutui sohvalle ja vilkuili toista. "Hei mua hävettää tän leffan jälkee... oikeesti sanot sitte heti jos sulla menee hermot muhun", sanottiin, enemmänkin pyyntönä kuin käskynä. "Mun varmaa kannattais ottaa tyyny tähän että voin tukkia silla mun suun ja säilyä hengissä ilman mitää sydänkohtauksia".
Niin no, tyyny tai ei, siinä kuitenkin kävisi niin että heti kun jotain pelottavaa tapahtuu Andrew nappaa toisen ranteesta kiinni ja puristelee sitä, änkee sylii tai menee piiloon. Niiiiiiin säälittävältä kuin se kuulostikaan, niin valitettavasti.

Jamie vain naureksi toisen puheille ja väkersi elokuvaa paikoilleen soittimeen.
"Älä huoli. Oon mä ennenkin katsonut elokuvaa kiljuvien seurassa. Niiku sanoin, muhun saa takertua ihan rauhassa." Skeittari vakuutti. "Ja eipä olevinaan ole mitään taka-ajatuksia, Jamie... Eipäeipä..." Poika lisäsi ajatuksissaan ja istahti sitten sohvalle. Yksi olut avattiin ja Andrewille hymyiltiin. Elokuvan alku valikko ilmestyi jo seinälle. Eipä britti pahemmin välittänyt tästä elokuvasta. Sen verran usein hän oli sen nähnyt elämänsä aikana. Mutta jos Andrew oli säikkyvää sorttia... Tässä elokuvassa oli paljon täydellisiä kohtia, jotka ajaisivat hoikan pojan hänen syliinsä.

"Ja jos yhtään lohduttaa, niin mun bestis pelkää myös kauhuleffoi. Se käytännös istuu mun sylissä aina ku katotaan jotain vähääkään pelottavaa. Ja voin kertoo, et D ei oo mikään maailman kevyin jätkä." Jamie naurahti ja muisteli heidän elokuva tuokioitaan. Oli ollut koomista, kun molemmat veljekset olivat olleet ihan paniikissa, kun he olivat katsoneet jotain japanilaista kauhuelokuvaa. Reppanat. Olivat enemmän piirrettytyyppiä.
"Ja koska sä oot varmasti kevyt, niin voit siis ihan huoleti tulla syliinkin."

Siideri aukaistiin ja Andrew otti siitä pienen siamauksen suuhunsa. Jamie oli saapunut myös sohvan luokse, läsähtänyt hontelomman vierelle istumaan ja aukaissut juomansa. Komistuksen hymyyn vastattiin ja käännettiin sitten katse ruutuun naurahtaen.
"Joo, no pistän mielee jos siihen tulee tarvetta", vastattiin toisen kertoessa, että poikaan kyllä saisi takertua jos siltä tuntui. No taatusti siltä tuntuisi. Luultavasti jo ihan pian. Miten pystyikään rakastamaan ja pelkäämään kauhuleffoja samaan aikaan koko sydämensä pohjasta? Voi miten kultainen Jamie oli. Andrew vain toivoi koko joka ruumiinosallaan, ettei ollut antanut taas tulleen punastuksen näkyä kasvoissa.

Jamie alkoi selittelemään parhaasta ystävästään, joka myös kuulemma pelkäsi kauhuleffoja. Niin, eihän ruipelo maailman ainut taatusti ollut joka kiljui kauhua katsoessa.
"Voi kuule en mä sit niin kevyt oo ku hypin sun päällä ku mikäkin hullu". Andrew puri taas alahuultaan ja huomasi viltin sohvan reunalla. Tummatukka nappasi siitä ja veti sen ympärilleen.
"Et kai pahastu jos lainaan tätä?", kysymys esitettiin katse toisen kasvojen luona. Andrew oli aina kääreytynyt vilttiin tai peittoon leffoja katsellessa, aina. Onneksi täälläkin oli semmoinen.
Pieni pelko tunkeutui uudestaan mieleen siitä, että perheet tai Danny tulisi katsomaan mitä he puuhastelivat. Andrew saisi kuulla kunniansa kun oli karannut ruokailusta nautiskelemaan siideriä kauhuleffan ääreen. Muka kirsikkapuita katsomaan..
Ajatukset kuitenkin pysähtyivät täysin kun leffan alku alkoi ja katse jo nyt hieman pelokkaana tuijotti valkokankaalle. Pitikö leffa noin isosta kattoa? tässähän oikeasti lähtisi vielä henki. Pelkurit..

"Noooh... Enhän minä sinun painoa voi tarkalleen arvioida vaatteet päällä..." Jamie naurahti hieman ja nyökkäsi vastaukseksi, kun poika kysyi viltin lainaamisesta. Tämän jälkeen se sitten tuoksuisi ihan Andrewille. Sitten sitä voisikin käyttää...No, jos siitä ei puhuttaisiin. Jamie siirsi katseensa kankaalle, kun elokuva alkoi. Alussahan ei pelottavia kohtia olisi. Skeittaripoika joi hieman oluttaan. Sormia naputeltiin sohvan nojaan ääneti. Yleensä hän katseli elokuvia vain bestiksiensä kanssa tai tyttöjen kanssa ja silloinkin oli kyse iskuyrityksestä. Poikia ei ollut vielä koskaan iskemällä isketty. Toisaalta, Ronny oli maininnut, että se oli periaatteessa samanlaista kuin tyttöjen iskeminen.

Jamie vilkaisi pienesti Andrewiin. Toinen oli kyllä todella suloinen. Olikohan tuo sinkku? Tai oleellisempaa, kiinnostunut pojista. Mitenköhän sitä voisi kysyä ohimennen?
"Nooh? Seurusteleks sä jonkun rikkaan misun kanssa?" Jamie kysyi muka ohimennen ja vilkaisi nyt hieman pidempään Andrewiin. eihän se ehkä mitenkään hienovaraisesti oltu muotoiltu... Mutta ainakin hyvin Jamie tyylisesti!
"Tää alku täs leffas on kyl aika tylsä."

Enää Andrew ei vastannut hänen painoonsa liittyvään kommenttiin, jonka Jamie oli vasta hetki sitten sanonut. Parempi vain että he sivuuttaisivat koko aiheen ennen kuin se rupeaisi ahdistamaan tuota ruipeloa, joka ei pitänyt laihuudensa tai painonsa puhumisesta. Vaikka tuskinpa Jamie oli edes niinkään ajatellut hänen alipainoaan. Laiskasti Andrew vain kohautti olkiaan ja virnisti toiselle, palaten taas katsomaan leffaa. Vaikka leffassa ei vielä tapahtunut mitään, jännitys oli lukinnut jo nyt hontelon kropan. Hän yritti valmistautua säikähtämään, jos sellainen kohta yllättäen tuli.

Oikeastaan Andrewilla ei ollut mitään tietoa siitä, että miksi hän edes katsoi kauhuleffoja, miten hän pystyi niitä rakastamaan niin paljon kun kerta näin pelotti. Itse asiassa ne saivat pojan olon turhautuneeksi ja sen huomasi nytkin kun tuo vaihteli asentoaan joka toinen sekunti ja pureskeli alahuultaan.
Andrew hätkähti pienesti kun Jamie oli aukaissut suunsa ja esittänyt kysymyksensä. Hitto, toivottavasti tuo ei ollut mitään pelottelevaa tyyppiä.
"No öhm.. en oikeastaa. Enkä mä mitään rikasta etsi, ei kai rahalla mitää väliä oo..", Andrew vastasi ja vilkaisi nopeasti vieressä istuvaa poikaa. "Enkä mä erityisemmi tytöistä sillai tykkää..", lisättiin hieman vaikeana, sanat takerrellen.
"Voitko kertoa millon tässä säikähtää?", Andrew pyysi, ainoastaan jättääkseen aikaisemman lauseensa sen varjoon. "No onkos sulla sitten joku.. kaunotar kierroksissa?", ruipelo kysyi melkein perään, koska tahtoi palavasti tietää enemmän Jamiesta. Katse kääntyi tuohon suloiseen, varsin komeaan olentoon, jos hän vaikka saisi vastauksen.

Jamie nyökkäsi pienesti. Toisella ei siis ollut tyttöystävää JA toinen ei ilmeisesti pitänyt tytöistä?
"Oot sä homo?" Poika kysyi sitten suoraan, mutta rennosti, jottei säikäyttäisi toista. Tuo kun vaikutti jotenkin... No, aremmalta kuin hän itse. Ei pitäisi säikäytellä ahdistavilla kysymyksillä. Jamiellä oli paha tapa sortua sellaiseen aivan vahingossa. Joskus hänelle vain sattui tulemaan kummia utelu puuskia.

Andrew esittikin sitten heti perään kaksi kysymystä.
"Noooh...Ekaan että voin kertoa ja tokaan?" Skeittari aloitti ja venytteli sormiaan.
"Enpä osaa sanoa. Kyllähän noita tyttöjä on tässäkin maassa alkanut jo pyörimään jaloissa, mutta en nyt ole itse naisten perässä tällä hetkellä." Jamie ilmoitti hieman ovelana. Hänen selityksensä pystyi kästtämään kahdella eri tavalla. Joko hän oli hetero, joka ei etsinyt seuraa tällä hetkellä tai bisse, joka etsi miehiä tällä hetkellä. Että hän oli ovela!

Miten oli mahdollista, että joku uskalsi kysyä noin suoraan oliko joku homo? Andrew katsoi hieman järkyttyneenä hetken aikaa valkokangasta, sitten ilme muuttuikin asteen ahdistuneemmaksi. Olisikohan se paha jos hän myöntäisi kiinnostuksensa vain poikiin? Entäpä jos Jamie sitten pelkäisi, että Andrew suunnitteli jotain hullua iskuyritystä. Ikään kuin hän muka sellaista harrastaisi.. ainakin tummatukan omasta mielestä hän oli aina se uhri, jota tultiin ahdistelemaan.
"Niin no.. kai.. joo", Andrew vastasi lopulta. Hän itsekin oli hieman hämmästynyt kun ääni ei ollutkaan niin arka kuin oltiin odotettu. Mikäs siinä, ehkei hän ollutkaan niin nössö kuin luuli. Tai sitten järkytys oli vain koventanut puhetyyliä. Tai jotain..

Vaikeampaa oli ymmärtää Jamien oma kertomus kenestä oli kiinnostunut ja kenen perässä. Andrew ei edes viitsinyt miettiä sitä tarkemmin. Hullunahan toinen häntä pitäisi jos alkaisi enemmän kyselemään ja utelemaan. Vaikka kiinnostihan se kuitenkin aika lailla ruipeloa... mutta minkäs sille mahtoi, ettei hän omistanut mitään ykkösluokan viisaimpia aivoja.
Katse oli vahingossa harhaillu Jamieen, jäänyt siihen hetkeksi kökkimään pienen hymyn kanssa, mutta tajuttuaan sen Andrew käänsi katseensa takaisin leffaan. Sopivasti juuri oikeaan aikaan. Andrew oli saada sydärin ja kiljui kuin mikäkin pikkutyttö. Hän oli selvästi saanut sätkyt ja liikahtanut sohvaa vasten käpertyäkseen piiloon, samalla tarraten kaikin voimin kiinni Jamien käsivarresta. Oli ruipelo siinä samalla vahingossa liikkunut hyvinkin lähelle seuralaistaan, että sitä voisi jo kuvitella lähentelyksi. Ei mikään ihme jos toinen olisi säikähtänyt tummatukan reaktiota. Huh.
Hetken hän antoi itselleen aikaa rauhottua ja päästi irti. "Sun piti kertoa milloin tässä säikähtää!", Andrew huokaisi ja asetti kätensä rintakehälleen.

Jamie nyökkäsi ja käänsi ehkä hieman tyyttyväinen ilme kasvoillaan katseensa ruutuun. Juuri sopivasti kun pieni säikäytyskohta tuli. Ei se häntä itseään hätkäyttänyt, mutta Andrew oli tainnut tuntea jotain. Tuo nimittäin oli kiljunut ja takertunut Jamien käsivarteen. Takaisin vain hymyiltiin ja pieni naurahdus karkasi suusta, kun toinen skeittaripoika sitten irrotti otteensa ja valitti.
"Sori. En muistanu tätä." Jamie hymyili ja työnsi kätensä toisen selän taa ja piti toista nyt kiinni kyljestä. Hän veti Andrewin kiinni itseensä.
"Näin. Kato mä suojelen sua tolta telkkarilta." Britti ilmoitti hieman vitsikkäänä ja silitti pienesti toisen kylkeä.

Pientä flirttiä. Pientä flirttiä. Ei saanut suoraan käydä käsiksi, vaikka vierellä sattuikin olemaan hyvännäköinen ei heteropoika. Toinen vaikutti kaikenlisäksi hieman aralta, joten tilanne oli enemmän kuin sopiva. Jamie yskäisi hieman käteensä ja katsoi sitten poikaa vierellään.
"Me voidaan edelleen vaihtaa leffaa? Tai sit kato voidaan vetää humala päälle, niin tääkin on tosi hauska leffa."

Ihan rauhallisesti Jamie oli suhtautunut Andrewin kiljumiseen ja turhan dramaattiseen kohtaukseen. Hassua, miten toinen ei säikähtänyt edes pienemmän huutoa. Yleensä kun tummatukka sai muut säikähtämään omalla kiljumisellaan, tietenkin tarkoittamatta tehdä niin.
Jos Andrew tässä tarpeeksi monta kertaa joutuisi säikähdyksen alaiseksi, tuskinpa Jamiekaan hirveän kauaa jaksaisi katsella syliin hyppäilyä ja käsistä rutistamista, mutta itsepä oli todennut, ettei se muka haittaisi. Jamie ei vain tiennyt miten helpolla Andrew säikähti, joten kovin vakuuttunut tummatukka ei pystynyt olemaan toisen sanoista. Pitäisi vain pysyä vahvana ja yrittää käyttäytyä niin kuin normaalit ihmiset, eikä säikähdellä turhasta.
"Ehm, mä tuun ainaki muistamaa tän kohdan ikuisesti..", Andrew mutisi kiroten mielessään kaikki pelottavat kohdat. Hän ei ainakaan itse pystyisi unohtamaan sellaisia kohtia, joissa tuntuu kuin sydän pysähtyisi. Ja vaikka hän katsoisi leffan uudestaan, muistaen kaikki kamalat kohtaukset, silti tuo raukka säikähti aina vain uudestaan. Miten se oli mahdollista?

Jamie oli vetänyt Andrewin itseään vasten ja lupasi suojelevan. Voi miten mukavalta toisen käsi ympärillä tuntuikaan, ja voi kuinka ystävällinen tuo olikaan.
"Kiitti", Andrew sanoi sanassaan hieman takerrellen, puri sitten alahuultaan ja yritti keskittyä leffaan, vaikka se kävikin entistä vaikeammaksi. Miten toivoton tapaus yksi ihminen pystyi olemaan..
Hetken päästä Jamie jo mainitsi, että leffan voisi vielä vaihtaa. Mutta eihän Andrew sitä tahtonut. Ensinnäkin, hän nautti olostaan Jamien syleilyssä, siinä oli mukavan kotoisaa ja turvallista. Toiseksi, kyllä tummatukka kauhusta piti, kiljuminen ja säikähtely kuului asiaan ja se piti vain kestää. Ei sille mitään voinut.
"Ei vaiheta, kyllä mä haluun tän nähä.. enkä usko humalan olevan kovin hyvä idea, Danny niittais mut heti ku päästäis takasin niiden luokse.. mutta sä voit kyllä vetää vaikka pääs täytee, jos siltä tuntuu", Andrew naurahti ja katsoi vierestoveriaan. "Sitä paitsi, sä et kyllä selvänä tätä jaksa mun seurassa kovin kauan kattoa. Ei toi äskeinen ollu vielä mitää siihen miten yleensä säikyn ja huudan", virnistettiin huvittuneena, mutta kuitenkin pahoittelevasti.

Olipa omituista, ettei Jamie ollut alkanut puhumaan rivoja ja heti käynyt käsiksi. Sellaista kun Andrewille oli viime aikoina sattunut aika paljon, aina joku hullu seksiaddikti löysi hänet silmiinsä ja nappasi käsiinsä. Nyt ei tarvinnut miettiä koko ajan, että mitä huomenna pitäisi katua ja milloin alkaisi surettamaan kun niin helposti aina meni ihastumaan ja joutui muiden leikittelyn ja viettelyn kohteeksi. Hassua, että Andrewille sattui sellaista, hän kun ei yleensä pitänyt mistään yhden illan jutuista. Mutta kyllä näitä hyvännäköisiä ja valloittavia persoonia oli liiakseen, jotka pitivät tälläisten honteloiden pikkupoikien vikittelystä. Kai siihenkin pitäisi tottua. Olisi vain helpompaa jos osaisi lähteä tarpeeksi ajoissa karkuun, ennen kuin sortuisi antamaan liian helpolla.
Jamie oli hyvää vaihtelua, vaikka ei Andrew pahakseen pistäisi jos toinen jotain yrittäisi. Pienellä flirtillä oli ihan eri merkitys kuin sillä, että tulee kädet ojossa parin sanan jälkeen riisumaan vaatteita ja kuiskuttelemaan rivouksia.

"Katokin, että suojelet sitte kunnolla. Olis aika ikävää ja noloa kuolla johki kohtauksee kauhuleffan kattomisesta", Andrew hymähti ja painautua paremmin toista vasten, antoi itsensä rentoutua ja laski päänsä toisen olalle. Tuskin Jamie sitä pahalla ottaisi, itse kun oli käsiään mennyt kietomaan tummatukan ympärille.

Jamie virnisti osittain itsekseen, osittain Andrewin sanoille ja osittain ajatuksilleen.
"Voithan sinä yöksi jäädä. Olisi huippua saada seuraa. Yleensä kun en saa pahemmin kavereita kotiin tuoda." Poika huomautti sen jälkeen, kun toinen kieltäytyi juomasta. Katse käännettiin toiseen brunetteen. Tuskinpa ainakaan hänen vanhemmillaan olisi mitään kieltämistä asian suhteen. Nuo olisivat vain ikionnellisia, jos Jamien luona olisi kerrankin toinen rikkaan perheen lapsi. Kuvittelisivat varmasti, että hän olisi alkanut sopeutumaan.
"Niin ja en mä itekseni kehtaa juoda. Ei se ole niin hauskaa, sen olen oppinut." Skeittari lisäsi ja katsoi taas hetken ruutua.

Andrewin pää tunnettiin olalla ja virnettä huulilla yritettiin hallita ja saada se vain normaaliksi hymyksi. Hyvin siinä onnistuttiin.
"Ei katsos ole hätää. Minä osaan ensiapua, jos pahan säikähdys sydänkohtauksen saat." Jamie lisäsi vielä tunnelmaa keventääkseen. No, sitä tuskin olisi edes keventää tarvinnut, mutta vitsailu tuli skeittarin suusta vähän liiankin luonnostaan. Sellaisissakin tilanteissa, missä ei olisi pahemmin saanut vitsailla. Ehkä pitäisi alkaa ajattelemaan, ennen kuin suun avaa?