Baby, there's no other superstar

Jamie naurahti hieman, kun toinen ilmoitti uskaltavansa vaihtaa pöksyt samassa tilassa. Andrew totesikin pian olevansa valmis ja brittikin sai kiskottua ensin housut ja kalsarit jaloistaan ja uimashortsit tilalle. Hän hymyili hieman humalaisena toiselle.
"Se on lämmitettyä ja mä lupaan pelastaa sut jos meinaat hukkua. Annan tekohengitystä ja kaikkea." Jamie lisäsi ja asteli altaan reunalle.
"Voin minä sitä tosin muutenkin antaa ilman hukkumistakin. Ei sillä." Tuo naurahti vielä perään, kunnes hyppäsi pää edellä altaaseen, saaden veden roiskumaan hieman altaan reunallekin.

Vesi iski mukavasti lämpimänä tajuntaan ja hetken veden alla uituaan Jamie nousi pinnalle. Hiuksia ravisteltiin ja hieman sokkona poika ui altaan reunalle.
"Tämä on tosi lämmintä! Hyvä ettei polta!" Jamie vakuutteli nauraen. Hän piti tästä! Yleensä hän vihasi kaikkea mitä heillä oli. Rikasta krääsää, mutta uima-allas oli nerokas keksintö.

Pian molemmilla oli uimashortsit jalassa, Jamie hymyili selvästi melko yhtä lailla humaltuneena kuin Andrewkin. Puhetta, toinen käveli altaan reunalle. Rohkeasti Andrew virnisti toiselle, alkoholia pitäisi varmaan useamminkin nautiskella kun kerta niin hyvin sai ujouden pois. No joo, mikään ei vienyt ujoutta kokonaan tuolta pieneltä pojalta pois, mutta hyvät oli yritykset. Ja niin se vain meni, että tietyt jutut auttoivat ihan mukavasti.
"Niinkö?", Andrew kysyi leikkisään sävyyn, puna kuitenkin kohoten poskelle. Vai ilman hukkumistakin saisi tekohengitystä. Jamie oli samalla hetkellä kadonnut, hypännyt veteen.

Jamien pää palasi veden pinnalle, Andrew hymyili tuolle suloisena. "Hyvä, ehkä mä luotan suhun ja uskallan tulla iteki", naurahdettiin, istuutuen altaan reunalle. Pienempi laski luisevat jalkansa veteen. Se todella oli lämmintä, joten hymy vain leveni huulilla. Andrew otti käsistään hieman tukea kun laskeutui reunalta alas veteen kokonaan. Hän sukelsi pinnan alle ja antoi veden kosketella häntä kaikkialta, kastella hiuksetkin.
Jostain kumman syystä Andrewin täytti hetkellinen mielihalu tehdä jotain odottamatonta, joten hän ui Jamien taakse, palasi pinnalle huomaamattomasti ja hyppäsi toisen selkään kiljahtaen jotain, mistä ei saanut itsekään selvää. Voimaton, mutta siitä huolimatta Andrew sai molemmat veden alle, jonka jälkeen päästi irti toisesta. Ei hän kuitenkaan tahtoisi toista hukuttaa, hän kun itse ei varmaan osasi tekohengitystä antaa.

"Mitä jos sun porukat huomaa, että me ollaa täälä? vieläpä humalassa.. tai emmä tiedä susta, mut kyllä mulla ainaki tuntuu jo päässä pikkase...", virnistettiin viettomana katse yläpuolella.

Jamie älähti epämääräisesti ennen kuin joutui Andrewin vetämänä veden alle. Pian molemmat olivat kuitenkin jo pinnalla ja brittipoika nauroi. Kasvoja pyyhittiin hieman. Poika ui Andrewin vierelle.
"Ei ne huomaa. Niiden huone on ihan toisella puolella taloa. Ei mitään hätää." Hän vakuutteli ja jäi hetkeksi vain tuijottamaan toista. Jamie tunsi miten oli humalassa. Ei liikaa, mutta sen verran ettei aivot käyneet täysillä.
"Saanks mä tehdä yhden jutun?" Hän kysyi sitten vieden hiuksiaan taaksepäin. Andrew näytti syötävältä siinä hänen edessään. Jos Jamiellä ei olisi ollut käytös tapoja, olisi hän varmasti suoraan hyökännyt toiseen käsiksi, mutta toisin oli. Skeittari oli oppinut jo varhaisella iällä käytöstavat ja noudatti niitä jopa tällaisessa tilanteessa.

Poika lipaisi hieman huuliaan ja katseli vain toista kysyvänä odottaen vastausta. Tuskinpa toinen kieltäytyisi, vaikkei tiennyt mikä asia oli kyseessä. Sellaiselta tyypiltä Andrew vaikutti. Tuo oli arka, mutta silti utelias ja uskalias. Toivottavasti Jamien arvostelu kyky ei hirveän pahasti ollut nyt pettänyt.

Kumpikaan ei hukkunut Andrewin äkkinäisen mielijohteen takia, joka oli tietty hyvä. Eipä se ollut edes varsinainen riski, ei kumpikaan ollut vielä niin humalassa. Ainakaan näin tummatukka ei uskonut. Hymykin pysyi vain huulilla kun Jamie naureskeli, uiden lähemmäksi Andrewia. Kuulemma vanhemmat eivät kuulleet, ainakin näin toinen vakuutteli. "Hyvä niin", todettiin lyhyesti ja nautittiin joka hetki veden lämpöisestä kosketuksesta iholla.
Katse nousi veden pinnasta Jamien kasvoihin, suoraan tähdäten silmät kohti toisen silmiä. Kysymys esitettiin, Andrew suorastaan säteili. Jestas, Jamie saisi tehdä mitä vain hänelle, taatusti tuolle ruipelo ei osaisi sanoa ei. Kunhan se ei vain olisi mitään pahaa. Andrewille ei tullut mieleenkään kysyä, että mitä toinen aikoi, hän oli niin keskittynyt vain ihailemaan toista.
"Saat", vastattiin ihailevaan äänensävyyn, Andrew oli taivaassa. Luojan kiitos hän oli jäänyt paikalle!

Vaikka siitä ei ollut pariakaan sekunttia aikaa kun Andrew oli sanansa sanonut, mutta hän siitä huolimatta tunsi itsensä hyvin kärsimättömäksi, eikä jaksanut odottaa että mitä seuraavaksi tapahtuisi. Katsetta ei laskettu toisesta pois, pysyttiin paikoillaan ja vain odotettiin. Jamie oli vielä niin ihanan lähellä, ihan kosketuksen päässä. Andrew kostutti hieman kielen kärjellä huuliaan, mutta hyvin huomaamattomasti. Nyt jos toinen iskisikin vuorostaan tummatukan veden alle, kieltämättä siinä tapauksessa Andrew saattaisi hieman pettyä.

Jamien huulille nousi hymy, kun toinen myöntyi pyyntöön. Tietenkin Andrew suostui. Ei britti ollut mitään muutakaan odottanut. Varovasti hän liikahti miltei kiinni toiseen skeittariin. Ei hän kuitenkaan koskenut. Oli aivan varovasti tuon vierellä. Takana olevasta reunasta otettiin toisella kädellä kiinni ja toisen käden sormilla sipaistiin kevyesti Andrewin poskea. Hymy hyytyi ja hitaasti Jamie kumartui suutelemaan toista poikaa. Sen hän teki varovasti ja hellästi. Hän ei tahtonut säikäyttää toista tai olla mikään kiimainen typerys. Sellainen hän ei vain ollut. (Vaikka härskiä läppää usein heittikin.)

Ehkä suudelma oli enemmänkin pusu, sillä tuskin kahta sekunttiakaan se kesti, kun Jamie jo irrottautui. Hän ei tahtonut antaa toiselle tilaisuutta työntää häntä pois, mikäli tilanne ei jostain syystä miellyttänytkään toista. Jamie hymyili toiselle siirtäen omia ruskeita hiuksiaan hieman taaksepäin otsalta.
"Et kai säikähtänyt kuoliaaksi?" Hän kysyi sitten kysyvänä ja hyväntuulisena. Jamie toivoi, todellakin toivoi, että Andrew olisi hänen suhteen samoilla linjoilla. Toinen oli söpö ja mukavakin. Ja...No, ensimmäisen kerran Jamie oli itse tehnyt näin rohkean aloituksen pojan kanssa.

Andrew seurasi tarkasti ja edelleen hyvin kärsimättömänä kun Jamie liikehti häntä entistä lähemmäksi. Katse siirtyi pojan käden mukana reunalle, josta toinen oli juuri ottanut tukea. Sormet koskettelivat hellästi tummatukan poskea ja Andrew käänsi nyt hieman ujompana huomionsa takaisin Jamien kasvoille. Pienempi hymyili tuolle pienesti, eikä voinut hillitä sydämensä sykettään, joka oli noussut asteen nopeammaksi.
Andrew sulki tyytyväisenä silmänsä tuntiessaan Jamien huulet omillaan, vastaten vähintään yhtä hellästi suudelmaan.

Ennen kuin Andrew kerkesi edes keskittymään tai vastaamaan suudelmaan, se oli jo ohi. Jamie siirteli hiuksiaan pois otsalta, Andrew hymyili tuolle takaisin.
”En”, ruipelo vastasi virnistäen heti perään. ”Enkä olis pelästyny vaikka se olis kestänytki vähän kauemmin.”
Andrew asetti kätensä veden pinnalle ja roiskautti sen avulla vettä Jamien naamalle. ”Ja saat kyllä mun puolesta tehä noin toistekin”, heitettiin vielä lisäyksenä perään entistä leveämmän hymyn kanssa.

Jamien huulille kohosi leveä hymy, kun Andrew käytännössä vihjasi, että suudella saisi uudestaankin. skeittari ei kuitenkaan kerennyt vastata toiselle mitään, kun tuo roiskautti vettä hänen naamallensa. Jamie nauroi, mutta humalassa kun oli, eivät aivot toimineet ihan kympillä. Hän nimittäin irroitti altaan reunasta tukea pitäneen käden, jotta kuivaisi kasvojaan. Veden allehan hän humpsahti. Parissa sekunnissa hän kuitenkin oli jo pinnalla ja yski vettä toiseen suuntaan mitä Andrew oli. Hetken hän siinä yski, kunnes otti jälleen altaan reunalta tukea ja kuivasi nyt kasvojaan hieman toisella kädellään.
"No niin. Pieni välikohtaus." Jamie naurahti ja sipaisi vielä hieman hiuksiaan sivuun. Pieni flirttaava hymy kohosi britin huulille.
"Jaa että sinua saa uudellen pussata?"

Poika hymyili ja painautui hellästi vasten toisen skeittarin kehoa. Jamie tahtoi edetä varovasti. Tosin niinhän hän yleensäkin teki...Tai no ei, mutta tietyissä suhteissa kyllä. Silloin kun brunette piti jostakusta, hän oli varovainen.

Vettä ei roiskutettu takaisin päin, Jamie vain alkoi kuivaamaan kasvojaan. Tai tämä näytti aluksi tarkoitukselta, mutta sittenkös toinen jo oli kadonnut veden alle. Andrew naurahti humalaisesti, koska ei ollut aivan varma oliko veden alle humpsahtaminen vahinko vaiko kenties tahalleen aiheutettua.
Jamie kuitenkin palasi pinnalle pian ja yski, joten siitä Andrew päätteli toisen toimineen vahingon varassa. Nyt kasvoille kohosi pienesti huolestunut ilme. Jestas, Jamie olisi voinut vaikka hukkua ja sitten se olisi ollut ruipelon vika, tuo kun meni vettä roiskuttelemaan Jamien päälle. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. "Ootko sä kunnossa?", tummatukka kysyi aidosti huolissaan, hymyillen jälkeen päin hennosti toiselle. Jamie oli nimittäin lopettanut köhimisen ja tilanne näytti jo paremmalta.

"Eiköhän, ei siitä ainakaa mitää haittaa ois", sanottiin jo vähän enemmän kehräävällä sävyllä. Jamie kun kerta itse oli niin nopeasti havahtunut muihin ajatuksiin hetkellisen välikohtauksen jälkeen, joten eiköhän kaikki voisi jatkua siitä mihin äsken oltiin jääty.
Toinen skeittareista painautui pienempää vasten hellästi. Andrew hymyili edelleen toiselle, mutta jälleen asteen ujompana. Luisevat kädet aseteltiin hiljalleen Jamien olkapäille ja tummatukka uskaltautui itsekin painautua enemmän toista vasten. Ujo, sievä virnistys pojalle ja sen jälkeen Andrew jo vei kasvojakin lähemmäs. Andrew näykkäisi alahuultaan ja hipaisi nenällään Jamien nenää, jonka jälkeen painoi pienen suukon tämän huulille.

Jamie nyökkäsi toiselle, kun tuo kysyi oliko hän kunnossa. Pieni yskiminen unohtui kyllä heti, kun toinen kuulosti halukkaalta jatkamaan. Toinen oli niin herttainen. Ujonoloinen ja niin syötävä! He olivat nyt aivan lähekkäin. Kasvoja vietiin lähemmäs toisen omia. Jamie nielaisi hieman ja tapitti katsoa toisen silmiä hetken, kunnes Andrew suukotti hänen huuliaan. Nyt silmät olivat kiinni.
"Minua saa muutakin kuin suukottaa." Brunette huomautti sitten silmät suljettuina ja painoi vuorostaan omat huulensa toisen skeittarin huulille. Erona oli vain se, että Jamie suuteli toista kunnolla ja otti uudelleen tukea takana olevasta kaiteesta. Enää hän ei tahtoisi humpsahtaa veden alle. Nyt hänellä oli paljon parempaa tekemistä.
"Sinua on aika kiva suudella, tiesitkös...?" Britti hymyili sitten toisen huulia vasten ja avasi silmänsä.

Eipä Jamie olisi uskonut vielä eilen päätyvänsä tällaiseen tilanteeseen. Tai no, olisi, muttei pojan kanssa. Tyttöjen kanssa tällainen oli ihan normaalia. Mutta ei söpön ja herttaisen pojan kanssa. Kunhan vain vanhemmat eivät näkisi mitään. Todellisuudet siihen olivat kuitenkin niin pienet, ettei sitä tarvitsisi edes stressata. Nuo kävivät aina aikaisin nukkumaan ja Amber tuskin olisi edes kotona.

Andrew vain hymyili oman suloisuudensa kera toisen pojan sanoille, vastaten heti tämän jälkeen Jamien suudelmaan. Se oli paljon rohkeampi kuin ruipelon äsken antama suukko, mutta näin se olikin vain parempi. Andrew yritti ottaa kaiken irti ja vain nauttia siitä hetkestä, nauttia toisen huulista ja läheisyydestä. Jamie oli niin kiltti ja juuri sellainen, joka sai pienemmän tuntemaan olonsa vähemmän näkymättömäksi, hyväksi.
"Kiva kuulla", Andrew hymähti toisen huulia vasten, suukotti muutaman kerran toisen vasempaa suunpieltä ja hymyili leveästi Jamielle.

Olihan tilanne sinänsä aika outo. Tai siis, jestas, Andrew oli tullut vain perheensä kanssa syömään tänne ja sitten ruipelo olikin jäänyt yöksi ja tässä he olivat Jamien kanssa. Olikohan sittenkään kovin viisasta ruveta litkimään alkoholia? vaikka eihän Andrew missään kovissa känneissä ollut, mutta Jamieta vaikka saattaisi aamulla kaduttaa.. vaikka eihän he mitään muuta olleet tehneet kuin vähän hempeilleet tässä yhdessä muutamia minuutteja.
"Pitäisköhän jossain vaihteessa mennä takas sisälle?", Andrew kysyi. Eivät he olleet kauaa olleet altaassa, mutta nyt kun kerta olivat vielä yhtenä kappaleena olisi hyvä aika poistua ajoissa ennen kuin sitten tapahtuisi mitään pahaa. Andrew vain tahtoi olla varovainen. Juoneet he olivat kuitenkin jotain, olisi turvallisempaa pysyä kuivalla maalla. Varsinkin kun Jamie vei niin hyvin huomion itseensä ja kaikki keskittyminen keskitettiin häneen.
Andrew suukotteli vielä hetken toista jälleen. "Niin ellet sä tahdo vielä jäädä tänne..?"

JAmie naurahti hieman, kun toinen sisälle menemisestä. Kai se olisi kannattavaa, mutta nyt kun oli huulikontaktiin päästy niin huvittikos Jamietä siirtyä yhtään mihinkään? No ei! Andrewille ei heti vastattukaan mitään, mutta toisen suukotteluun kyllä vastattiin tyytyväisenä, mutta pian toinen puhui jälleen ja Jamie tapitti katsoa toista silmiin.
"Voidaan mennä, jos lupaat erään asian?" Poika totesi vino hymy huulillaan. Hetken hän vain katsoi Andrewin söpökä kasvon piirteitä, kunnes suuteli hellästi toista.
"Lupaat ettet karkaa mihinkään, vaikka tämä hellähetki meneekin ohi, kun nousemme altaasta?" Britti kysyi toisen huulia vasten ja irrottautui sitten hieman toisesta skeittarista.

Ehkä tosissaan olisi viisasta lähteä altaasta. Jamien silmiä painoi ainakin humala senverran, ettei uiminen ollut kannattavaa. Eiköhän kaikista humalassa hukkuneistakin ollut silloin tuntunut siltä, että oli uimakuntoinen. Eikä Jamie pahemmin muutenkaan humalassa uimista harrastanut, kun ei siitä ilman alkoholiakaan pitänyt. Lämpimässä vedessä oli mukavaa istuskella ja rentoutua, mutta eipä juuri muuten.

Kuulemma altaalta lähdettäisiin sillä ehdolla, että Andrew lupaisi jotain. Tummatukka vain tapitti toista odottavasti, lempeä hymy huulilla ja utelias katse silmissä. Ei hän raaskinut aukaista vielä suutaan, katseli vain kysyvästi. Sen sijaan, että Jamie olisi tahtomansa kertonut, tuo suutelikin pienempää. Andrew vastasi siihen edelleen hymysuin, jonka jälkeen taas odotti toisen puhuvan.
"Lupaan", Andrew hymyili ja suukotti toista poskelle. "Mutta kuka sanoi että tän hellänhetken täytyy mennä ohi?", lisättiin perään kysymys soman virneen kera.

Andrew ui kauemmas toisesta, kapusi altaasta pois ja etsi itselleen pyyhkeen. "Mitä sä haluat tehdä sisällä, katotaanko me vielä leffoja vai mitä? vai väsyttääkö sua jo?".
Itse pienempää ei kovin väsyttänyt, hän oli oikeastaan yllättävän hereillä, eikä edes tahtoisi nukkumaan. Ei ihan vielä ehkä, Jamien kanssa olisi paljon kivempaa hereillä. Miksi tuhlata aikaa? huomennahan jo Andrew palaisi kotiin ja ties tulisivatko he koskaan Jamien kanssa ottamaan uudestaan toisiinsa yhteyttä. Vaikka joskin Andrewilta kysyttäisiin, niin ehdottomasti hän tahtoisi nähdä uutta tuttavuuttaan toisenkin kerran. Olihan mukaviin ihmisiin kiva tutustua paremminkin.
Joka tapauksessa, asiat tapahtuivat omalla ajallaan ja myöhemmin sen vasta näkisi mitä tapahtuisi. Andrew jatkoi hymyilyään, katseli toista. "Mä en taatusti anna sun nukkua vielä", heitettiin leikkisästi.

Jamie kapusi Andrewin perässä altaasta ylös ja nappasi pyyhkeen itselleen samaa tahtia tuon kanssa. ajatuksissaan hän ei edes tajunnut vastata toisen kysymykseen mitään, ennen kuin tuo vastasi siihen tavallaan jo hänen puolesta. Jamie nauroi hieman.
"Ei. Ei minua väsytä." Hän totesi ja kuivasi sitten nopealla liikkeellä hiuksiaan.
"Mutta ei mnua huvita enää telkkaria katsella. On minulla parempaakin katseltavaa." Tuo huomautti perään ilkikurisesti ja käännähti ympäri laskien märät shortsit jaloistaan. Pyyhe kiepaistiin lantiolle ja takaisin Andrewiin päin käännyttiin hymyillen.
"Vai väsyttääkö sinua? Se ei tosin tarkoita sitä, ettenkö minä sinua tuijottelisi." Jamie naurahti ja iski hieman silmää. Olihan toinen sanonut ettei antaisi hänen nukkua. Se tavallaan meinasi sitä, ettei toistakaan nukuttanut, mutta hyvähän se oli varmistaa.

Skeittaripoika asteli sitten laihemmanyksilön ohi sipaisten pienesti olkapäällään Andrewin olkapäätä.
"Mennään samaa reittiä mitä tultiinkin, niin ei herätetä ketään tai ainakaan epäilyksiä." Poika selitti sitten edelleen hymy huulillaan. Britti oli nyt hyvällä tuulella. Hänellä oli seuraa täksi yöksi ja vieläpä poika! Ja söpö sellainen.

Pienempi virnisti toiselle ujona, vaikka itse olikin sitä mieltä että telkkari olisi taatusti parempaa katseltavaa kuin Andrew. "Ei muakaa väsytä", vastattiin. Hyvä, kumpaakaa ei siis väsyttänyt, joten kummankaan ei tarvitsisi haahuilla yksin hereillä. "Muuten hyvä, mutta mä taatusti heräisin siihen jos sä tuijottelisit", Andrew naurahti ja näytti perään leikkisästi ja humaltuneena kieltään. Ei hän oikeasti siihen heräisi, ei ainakaan koskaan sen takia ollut unestaan joutunut. Mutta Jamien kommentti lisäsi vain syytä pysymään hereillä, Andrew ei taatusti menisi nukkumaan ennen Jamieta, koska olisi hyvin epämukavaa jos tietoisesti toinen tuijotti samalla vieressä.

"Juu", tokaistiin vain ohimennen, mitäpä muuta sanomaan. Andrewille oli ihan sama mitä reittiä pitkin he menisivät, kunhan pian lähtisivät. Ruipelo noukki käsiinsä kaikki vaatekappaleensa mitkä oli altaan luokse mukaan ottanut, tämän jälkeen katsottiin toista taas sievä puolihymy kasvoilla.
Andrew otti askeleensa eteenpäin ja lähti kuljettamaan heitä molempia sisälle, joka toivottavasti ei ollut epäkohteliasti. Eihän Andrew täällä asunut..

Sisälle päästyään Andrew kuivasi itsensä paremmin, vaihtoi ylleen kuivat vaatteensa ja heilutteli Jamielta lainaamia uimashortseja. "Minne mä nämä pistän?", kysyttiin ja vasta silloin pienempi tuli miettineeksi, että ne olisi varmaan pitänyt jättää altaalle. vai?

Pian kaksikko olikin jo takaisin Jamien huoneessa. Matka oli mennyt nopeasti ja huomaamatta. Ehkä se johtui vain oluen juonnista ja siitä miten se oli humahtanut päähän vielä pahemmin altaasta noustessa. Jamie oli jättänyt omat uimahousunsa uima-altaalle siivoojan noukittavaksi. Aika tylyä sinänsä, mutta juuri sellaisestahan niille maksettiin. Andrew sen sijaan oli tullut ne jalassa huoneeseen asti. Toiselle virnistettiin ja pienet tikkaat kavuttiin ylös ja sängylle istahdettiin.
"Laita vaik johonkin tuolille kuivumaan." Britti vastasi ja kiepautti oman pyyhkeen lanteiltaan pois. Vaaleanpunaiset pyjamahousut napattiin päiväpeiton välistä ja kiskottiin päälle. Ei niiden alle mitään kalsareita tarvittu. Niin kuin ei ennenkään. Pyjaman napillinen paita kipattiin myös päälle, mutta nappeja ei vielä vaivauduttu sulkemaan.

"Oisitko tahtonu jonkun yöpaidaks? Vai nukutko vaa boksereillas? Mulla nyt on itelläni tämä vuosisadan söpöin syntymäpäivälahjani..." Skeittari selitti ja huitaisi kädellään päällä olevaa pyjamaansa. Niinhän se oli. Denley oli ostanut sen hänelle pikkuveljensä kanssa syntymäpäivä lahjaksi pari vuotta sitten. Oli kummaa miten kaikki ostivat Jamielle aina kaikkea vaaleanpunaista. Joskus lahjaksi saatu muistitikkukin omasi sen värin.
"Mut siis voit ottaa tuolt mun vaatekaapista jonkun t-paidan vaik päälles jos haluut." Poika virnisti ja napitti sitten hitaanloisesti pyjamansa kiinni. Katse pysyi kuitenkin koko ajan Andrewissa.
"Tahotko sä ruveta jo punkkaan? Voidaa vaik jutella tai jotain?"

Parempaakaan vastausta kun ei Andrew saanut, uimashortsit laskettiin tuolin päälle kuivumaan. Ne aseteltiin kuitenkin huolellisesti, eikä vain rytätty yhteen myttyyn. Jamie oli kiivennyt sänkyynsä ja riisui nyt pyyhkeensä lantioiltaan, jonka vuoksi Andrew yritti parhaansa mukaan pitää katseensa aivan toisessa suunnassa. Eikä hän vilkaissutkaan toiseen ennen kuin äänistä kuuli varmasti, että toinen oli saanut vaatteet ylleen. Ei olisi kovin ystävällistä pällistellä, eikä pienempi muutenkaan tahtonut käyttäytyä asiattomasti.

Jamie kysäisi jotain, Andrew kääntyi katsomaan toista. Oli jättänyt paitansa auki.. toisen paljas yläkroppa näkyi, joka kiinnitti huomion paremmin nyt kun muu kroppa oli vaatteiden alla piilossa. Altaalla ei niinkään ollut kiinnittänyt huomiota niin tarkasti mihinkään, se oli jotenkin ollut vain niin.. noh, he olivat uimassa ja vähävaatteisuus kuului asiaan.
”No se on oikein söpö”, ruipelo naurahti Jamien kasvoja nyt katsellen. Sen jälkeen hän kääntyi toisen vaatekaappiin päin, koska Andrewille oli annettu lupa ottaa toiselta lainaa yöksi paita.
”Joo mä lainaan sulta jotain”. Turhaan oltiin omat kuteet puettu päälle.. toisinaan pieni ei sitten osannutkaan ajatella niin järkevästi.
Andrew nappasi ensimmäisen t-paidan joka käsiinsä tuli. ”No tääpä on sulonen”, naurahdettiin heristellen kädessä varsin kirkasta keltaista t-paitaa. Andrew riisui oman paitansa, vaihtoi sen Jamien keltaiseen paitaan, joka oli huomattavasti aika suuri. Se oli varmaan Jamiellekin sitten isohko, sillä eipä toinen nyt ihan hirveästi Andrewia suurempi ollut. Tai mistä sitä tiesi, olihan Andrew kuitenkin mitättömän pieni.
”Ei mua nyt hirveesti väsytä, joten ihan sama. Jutellaa vaik sitte.. tai jotain”.

Farkut kiskottiin jaloista ja poika seisoskeli hieman eksyneenä paikoillaan keskellä huonetta. Miksei Jamien sänky ollut normaalilla lattiatasolla niin kuin kuului? Andrew katsoi uuteen tuttavuuteensa. Ei toinen edes kamalan korkealla ollut, mutta..
”Hitto mä vielä kuolen täällä..”, Andrew mutisi itsekseen huulet sievään mutruun vetäen. ”mikä tää tämmönen systeemi on?”, kysäistiin nyt kovempaa viitaten toisen sänkysysteemiä. Andrew kapusi pienet tikkaat ylös ja mönki keskelle sänkyä, jotta pystyi tuntemaan olonsa turvalliseksi. Sittenkös tuo jo nappasi päänsä yli yhden tyynyistä ja heitti sen suoraan kohti Jamien päätä.