Baby, there's no other superstar

Vai Andrew jäisi Jamien luokse yöksi? no siitähän Danny tykkäisi. Ja kyllä ajatus hieman Andrewiakin järkytti, vaikka toisaalta se kuulosti todella mukavalta. Mutta minkä ihmeen takia Jamie muka tahtoisi tuon tummatukan hänen luokseen yöksi jäävän? kyllähän sen ymmärtäisi jos toinen yrittäisi käpälöidä ruipeloa taukoamatta ja antaisi jotain suurempia merkkejä kiinnostuksesta jätkiin. Mutta Andrew ei tiennyt mistään mitään, hän ei tuntenut tuota suloista, varsin komeaa nuorukaista, ei edes tiennyt tykkäsikö toinen pelkästään vain tytöistä. Mutta kai sitä oli niitäkin ihmisiä olemassa, jotka tahtoivat vain ystävyyttä ja seuraa. Tietenkin niitä oli, herranjestas, mutta harvemmin näitä tälläisiä osui tämän tummatukan polulle.
"Niin noh, en tiiä..", Andrew mumisi ja kääntyi uteliaana katsomaan Jamieta, joka parhaillaan katsoi häneen takaisin. "Voishan sitä kai.. ehkä, en osaa sanoa.. tai siis kun, pitää ainaki ilmottaa vanhemmille". Joo, ikään kuin vanhemmista tässä oli kyse. Oli kuitenkin vähän noloa jos sanoisi suoraan, että Dannyn suhtautumista tässä piti tarkkailla. Vanhemmat eivät välittäneet yhtään missä Andrew oli, eiväthän nuo melkein koskaan kotona ollut. Senkin ajan mitä noita näki, he olivat patistamassa tummatukkaa jonnekin ihme laitokseen pakkosyöttöön, joka oli naurettavaa. Andrewhan oli jo melkein täysin parantunut ja söi nykyään aina säännöllisesti.
"Jos mä jään tänne yöks, voin kyllä sitte juoda.. mut en ennen ku noi muut on lähteny", huokaistiin ja katsottiin ruutua. Ihan hyvä, että he juttelivat samalla. Muuten keskittyminen olisi täysin leffassa ja pelko olisi niin korkealla, ettei ensi yönä saisi unta.

"Toivotaa, ettei ensiapua tarvita", Andrew hymähti pienen naurun kera. Hö, ei hän kyllä pahakseen pistäisi jos Jamie häntä hoivelisi. Sydänkohtaus voisi oikeastaan olla aika kiehtova ajatus. No huoh, ei tuollaista voinut ajatella. Saakelin hellyydenkipeät tohelot.
"Toivottavasti sua ei kyllästytä kattoo tätä leffaa.. jos oot kerta nähny tän jo". Pää aseteltiin hieman paremmin toisen olalle ja vilttiä kiedottiin paremmin hontelon kropan ympärille.
Ja asiasta toiseen. "Musta vähän tuntuu, että Danny parhaillaan viettelee sun siskoas tuolla..."

Jamie kohotti kulmaansa, kun Andrew vaikutti menevän taas hieman vaikeaksi kun hän oli kysynyt yöksi jäämistä.
"Meillä päin englannis oli aika paljon viettää öitä kavereiden luona. Usein tosin isolla lössillä. Nukuttiin sitten makuupusseissa huoneenlattialla kasassa." Hän kertoi sitten virnistäen, jotta toinen ei käsittäisi hänen olleen viemässä häntä sänkyyn ja repimään vaatteita päältä pois. Tietenkin, sellaistahan saattaisi käydä, mutta Jamie ei ollut painostavaa sorttia. Olihan hän kuitenkin lähinnä flirttaillut vain tyttöjen kanssa ja heidän kanssaan kun piti olla extra varovainen. Syyttäisivät vielä raiskauksesta, jos vähääkään kiihkeänä kävi.

"Mä voin kyl käydä ilmottaan ihmisille ylhääl? Tuski ne mulle kehtaa ruveta äpisemään mitään." Skeittari ehdotti ja vilkaisi ruutuun, jossa elokuva pyöri. Andrew ottikin puheeksi elokuvan.
"Nääh... Mä oon nähny useita elokuvia satojakertoja. Ainakin oppii vuorosanat ulkoa." Brunette lisäsi ja kurtisti sitten hieman kulmiaan, kun toinen mainitsi hänen siskonsa.
"siitä en tiiä, mutta Amber osaa kyllä kietoo pojat sormensa ympärille ja lempata ne sitten tylysti. Se on vähän semmonen...Ihme muija..."

//Amberilla on muuten nykyään pelaaja >< Aattelin ilmottaa xD //

Miksi se vaikutti niin tavalliselta kun joku katsoi kulmia kohottaen tuota pienikokoista tummatukkaa? voih, Andrew antoi ihmeellisellä käytöksellään ja omalaatuisella tavallaan itsensä ilmaisulla muut aina hämmennykseen. Siitä tuli todella typerä olo, ihan kuin ei osaisi puhua tai käyttäytyä kuin normaali ihminen. Ei Andrew sitä tahalleen tehnyt, hän vain oli niin varovainen aina, yritti tehdä mahdollisimman paljon vain oikeita ratkaisuja ja pitää muut tyytyväisinä. Totta kai hän haluaisi jäädä tänne yöks, oli mukavaa kun Jamie oli sitä ehdottanut, mutta ei ruipelo Dannyä tahtonut suututtaa, ei todellakaan.
"Mm, oli varmaa hauskaa", Andrew hymähti lempeästi pieni hymy huulilla. Vatsanpohjassa lämmitti mukavasti, tuntui niin mukavalta olla tässä Jamien kanssa. Harvemmin tummatukka oli tavannut ystävällisiä rikkaita lapsia. Yleensä kaikki olivat niin.. Dannymäisiä.

Vasta hetki sitten katse oli saatu väkisin käännettyä kohti valkokangasta, mutta nyt katse siirtyi taas vieressä istuvaan poikaan. "Nii.. no kyllä se mulle sopis.. mut.. ää, voi olla että Danny kyllä nostaa metakan", Andrew sanoi hieman arastellen. Hän ei jaksaisi selostaa hänen ja kaksoisveljensä suhdetta ja sitä hulluutta miten veli tätä hontelompaa vahtasi ja suojeli. "Tai tuskinpa se mitään..", jatkettiin hetken miettimisen jälkeen. Niin, tuskin Danny täällä alkaisi riehumaan ja käskyttelemään Andrewia kotiin kun kerta itse Jamie ilmottaisi kaikkien edessä, että oli kutsunut Andrewin luokseen. Kotiin palattua saattaisi tulla valitusta ja oikein kunnon urputusta, mutta kyllä sen kestäisi, kunhan Danny ei vain pahasti suuttuisi.
Leffoista tummatukka ei mitään enää kommentoinut. Voi ei, Jamie oli niin kiltti kun suostui katsomaan tämän leffan. Haaveilevana pieni oli taas jäänyt tuijottelemaan seuralaistaan, mutta onneksi tajusi sitten vain painaa pään toisen olalle, ettei tuijottanut toista kuin vähä-älyinen mielipuoli.
"Danny on kyllä.. aika.. semmonen, naistennielijä. Se ei oo.. kovin mukava. Ku se on saanu haluamansa, noh sen jälkee se on aika vittupää ja kaikkee.. en tiiä, mut mä vaa toivon ettei se tuol mitää yritä", Andrew huokaisi. Danny kun oli Danny, ylhäällä taatusti käytiin tällä hetkellä jotain silmäpeliä, ellei jo pahempaakin. Hyi, Andrew ei tahtonut edes ajatella asiaa.

"Musta ois kyl tosi kiva jäädä tänne..", Andrew sanoi ehkä hieman normaalia hiljaisemmalla äänellä ja näpersi sormillaan viltin päällystä.

Jamie nousi samantien sohvalta.
"Minäpä lähden kysäisemään asiasta samantien." Hän ilmoitti hymyillen. Käsiä venytettiin hieman.
"Ja must ois tosi kiva jos jäisit." Skeittari lisäsi ja pahemmin toista enää odottelematta talsi ulos elokuvien katselu tilasta takaisin oikeaan huoneeseen. Omaa peilikuvaa vilkaistiin hieman. Näyttipäs hän omituiselta, mutta omalta itseltään kuitenkin. Omalle kuvalle hymyiltiin hieman ja lähimmät kengät kiskottiin jalkaan. Sattuivat olemaan punavalkoiset skeittikengät.
"Sä voit kyllä ootella täällä ihan rauhassa. Mun huone on sun huone." Britti ilmoitti Andrewille jatkaen itsekseen hymyilyä.

Olisi aika mahti juttu jos Andrew saisi todella jäädä yöksi. He voisivat kehitellä kaikkea hauskaa! Osasikohan toinen soittaa mitään? Olisi kiva jammailla yhdessä. Mutta ehkä sellainen ei vain ollut kaikkien juttu. Sitä he nimittäin Denleyn kanssa aika paljon harrastelivat. Soittelivat vain yhdessä. Mutta ehkä se oli niin kytkeksissä bändi toimintaan.

Pää vedettiin toisen olalta kun Jamie olikin päättänyt lähteä saman tien kysymään. Andrew seurasi toisen liikkeitä uteliaanaa, Jamie oli noussut ylös. Ai nytkö toinen jo menisi kysymään? jestas, nyt pitäisi äkkiä keksiä mitä sanoisi Dannylle, jos veli rakas vaikka hyökkäisikin tänne ja tulisi urkkimaan mitä tämä nyt oli olevinaan. Ehkä Andrew voisi sanoa, että tahtoisi katsoa leffan loppuun, joten hänen olisi pakko jäädä Jamien seuraksi? no eikä, Danny käskisi tulla leffan loputtua. Äh, turhaan pientä päätä tälläisellä vaivattiin, mitä Andrew oikein pelkäsi? jestas, he olivat vierailemassa sellaisten ihmisten seurassa, ettei Danny viitsisi riehua täällä. Mutta silti kauhistutti hieman kuvitella tilannetta, kun Jamie pamahtaisi takaisin muiden seuraan ilman Andrewia ja ilmoittaisi vain, että tummatukka jäisikin heidän luokseen yöksi. Heti tämän jälkeen mielikuva täytti pään; Danny kuristamassa Jamieta ja kysellen, että mitä tuo oli hänen veljelleen tehnyt. Ehkä olisi hyvä jos ruipelo menisi vaikka Jamien mukaan?

Mutta Jamie olikin jo kerennyt aukaisemaan suunsa ja ystävällisesti sanonut, että Andrew voisi odotella täällä rauhassa. Niin no, ei tummatukka mielellään muiden luokse edes menisi, sillä se ainakin tietäisi sitä, että pienemmän olisi pakko siirtyä kotiin. Pelkkä veljen mulkaisu saisi sen aikaan, Andrew tiesi sen jo etukäteen.
"Okei, no mä ootan täällä...", sanottiin ja katsottiin taas valkokangasta. "Mutta tuuthan pian takasin? ei oo kiva kattoa kauhua yksin..", Andrew virnisti suloisen komeilla kasvoillaan. Jos tässä välissä kerkeisi tulla pelottava kohta, noh, se ei olisi mukavaa. Keneen Andrew muka silloin voisi turvautua kun Jamie ei olisikaan paikalla?

Jamie hymyili lämpimästi Andrewille huoneen poikki.
"Tietenkin tulen pian takaisin. Voit laittaa sen vaikka pausselle jos pelottaa liikaa. Niin kuin sanoin,minun huone on sinun huoneesi... Paitsi ettet saa koskea tuohon mustaan Gibsonin Les Paulin kitaraan tuossa seinällä. Se on pyhä. Yleensä se on komerossa lukkojen takana, mutta soitin sillä aiemmin tänään..." Poika selitti ja virnisti vielä, ennen kuin kapusi muutamat portaat ylös ja astui ulkoilmaan. Ilta alkoi viiletä. Sitä se tuppasi tekemään joka yö. Ovi suljettiin ja poika asteli rivakasti pihan poikki. Osittain hölkäten. Sisälle päästiin ja keittiöön asteltiin. Siellä vaikutti olevan kaikki kahvittelemassa. (Paitsi pikaisella vilkaisulla Jamie huomasi siskonsa puuttuvan.) Ehkä tuo oli vessassa tai paennut bilettämään jollain olemattoman huonolla syyllä.

"Voisiko Andrew jäädä yöksi?" Hän kysyi sitten suoraan asioita kainostelematta. Omien vanhempien ilme oli näkemisen arvoinen. Nuo olivat silmiinnähden yllättyneitä.
"No mutta tuota en osannut odottaa..." Isä sanoikin rehellisesti katsoen poikaansa.
"Tietenkin se meille käy. Olemme vain iloisia, jos olet saanut näistä piireistä itsellesi ystävän. Mutta päätös on kuitenkin Andrewin vanhemmilla." Äiti huomautti sitten ja jokainen Allenin käänsi katseensa vieraisiin.

Hymyyn vastattiin hymyllä, mutta katse viipyi Jamien luona kaipaavana. Toinen myös saisi tulla takaisin nopeasti, Andrew vihasi oleskella muiden taloissa ilman omistajan omaa läsnäoloa. Vain omaa kotia saattoi pienempi pitää turvallisena, yksinään tässä hän tunsi olonsa hylätyksi ja ulkopuoliseksi. No oli kuitenkin tämä huone parempi kuin perheen muun talosta. Muualla oli liian hienoa, ihan kuten ruipelon omassa kodissaan myös. Siellä se oli kuitenkin eriasia, Andrew on koko elämänsä asunut siinä talossa.
Sormet ottivat paremman otteen viltistä, tummatukka nousi istumaan ja katsoi valkokangasta. Hän melkein tunsi kuinka niskakarvat nousivat pystyyn, oli karmivaa odotella säikähdyskä. Yksin ei pitäisi koskaan katsoa kauhua, ei ainakaan tämän hontelon nössykän, joka vielä saisi traumoja leffasta. Ja kaiken lisäksi hän pelkäsi kuollakseen, että yläkerrassa Danny parhaillaan menetti hermojaan.

Siinä kuitenkin erehdyttiin. Tai puoliksi vain. Toki Danny katsoi vihamielisenä Jamieta, tahtoi kyllä repiä tuon ihme jäbän palasiksi. Minne Andrew oli jäänyt, miksei tuo ollut tullut mukaan kysymään? ja kuka tuo jätkä oli olevinaan kun meni Dannyn veljen luokseen yöksi pyytämään ilman blondin lupaa. Eihän Danny kuitenkiin voinut ylöskään nousta ja vaatia näkevänsä veljen, se kuulostaisi mielipuoliselta. Eikä riehuminenkaan varmaan tulsii kuuloonkaan. Näiden sijaan katse käännettiin vanhempiin, eikä ilme siitä mitenkään leppynyt. Jos nuo tolvanat suostuisi, saisivat he katua.
Vanhemmat katsoivat hämmästyneenä Jamieen, sitten pojan vanhempiin. Isä, tai herra Wilfred (kuulosti paremmalta Dannyn korvissa, hän ei tuota miestä isäkseen osanut kutsua) kohautti olkiaan ja naurahti väkinäisesti. "No mikä ettei. Ja asiasta on nähtävästi jo sovittukin kun Andrewia ei enää missään näy". Nainen hymyili Jamien vanhemmille, mies teki samoin.
"Jeeep, taisi Andrew rakas ihastua niihin kirsikkapuihin kunnolla", kuului piikittelevä lausahdus Dannyn suusta, eikä äänensävykään mikään kovin ystävällinen ollut.

Andrew odotteli edelleen alakerrassa, hän oli pysäyttänyt leffan ja käynyt selälleen sohvalle. Hän ei tosiaankaan ollut tarpeeksi urhea katsomaan edes turhaa leffaa yksinään, ei tuollaisia. Katsominen olisi helpompaa kun Jamie olisi taas takaisin ja he ottaisivat pientä hörppyä ehkäpä alkoholipitoisesta juomasta, ei se ainakaa tilannetta pahentaisi.

Jamie hymyili iloisena aikuisille, mutta kohotti kuitenkin kulmaansa Dannylle.
"Eiku me kato kaadettii ne jo ja lämmitetään takkaa niillä nyt alhaal." Skeittari vastasi ivallisena, mutta hiljeni nähdessään isänsä ilmeen. Ei saisi nyt pilata tätä! Niinpä Jamie hymyili jälleen. Omatkin vanhemmat näyttivät tyytyväisiltä. Jamiellä ei ollut koko ikänään ollut yhtään rikasta ystävää. Ei edes Lontoossa! Eli ihmekkään jos nuo olivat tyytyväisiä.
"Niin... Mä meen takas alas... Jos tahotte Andrewille heipat tai jotain sanoo." Poika ilmoitti sitten ja moikkasi hieman ihmisille ja lähti enempää sanomatta takaisin aulaan ja siitä ulos.

Pihan läpi hölkättiin jälleen. Miksi ihmeessä Andrewin veli oli niin vittuuntunut häneen? Ei hänelle itselleen ainakaan tullut mieleen mitä pahaa hän oli muka tuolle tehnyt? Hän oli käyttäytynyt niin kuin aina käyttäytyi ja äsken toinen oli miltei kerjännyt pientä takaisin heittoa. Vaikkakin Jamien sarkasmia oli niin kieroa, ettei kukaan älynnyt sitä usein edes ivaamiseksi.
"Takasin!" Hän hihkaisi sitten, kun avasi oven ja asteli takaisin huoneeseensa. Portaat hypättiin kerralla alas ja kengät potkittiin jaloista.
"Niin ja saat jäädä yöksi. Ja perään kysymys, Miks veljes vihaa mua?" Jamie kysyi sitten uteliaana, mutta silti hymyillen.

Vanhemmat ne vain hymyilivät Jamielle, sitten taas vanhemmille. Hymy oli aika teennäinen, Danny huomasi sen heti. Johtui varmaan vain siitä, etteivät vanhemmat osanneet hymyillä, tai eivät ainakaan tehneet sitä usein. Niin kiireisiä he olivat, eivät koskaan kotona. Tai saattoi se siitäkin johtua, että pariskunta oli selvästi hämmästynyt vieraan pojan kysymyksestä. Joo, ikään kuin he mistään välittivät. Eivät nuo koskaan joutunut tälläisiin kysymyksiin vastata. Se oli ollut vain plusssaa Dannylle, eipä ainakaan ollut koskaan sääntöjä ollut heidän kattonsa alla. Tai olihan niitä ollut, mutta kuka muka oli totellut kun vanhemmat eivät olleet paikalla vahtaamassa? hekin olivat jo tottuneet siihen, ettei niiden sanaan uskottu. Andrew tietenkin, muttei Danny todellakaan. Ja muutenhan sitten Dannyn sana olikin talossa se, joka käski ja muut tottelivat.

Rappusista kuului ääniä, Jamie huusi palanneensa ja heitti kenkänsä pois. Andrew nousi samalla sekunnilla istumaan, ei hän kehdannut sohvalla makoilla sillä lailla nyt kun toinenkin oli jo palannut. Mutta onneksi Jamie oli takaisin, sehän oli paljon parempi vaihtoehto seurustella tämän kanssa kuin yksin löhötä sohvalla.
Andrew hymyili tyytyväisenä, hän siis saisi jäädä yöksi. Ja Jamie oli ehjänä, joten ehkei Danny ollut välittänyt edes koko asiasta. Olipa typerää edes miettiä, että asiat olisivat menneet niin hyvin. Jamie nimittäin sitten kysäisi jotain tummatukan veljestä, Andrew kurtisti kulmiaan ja pöyhi takahiuksiaan.
"Äh, se vaan on.. aika suojelevainen.. ja varmaan aika närkästyny ku en kysy siltä lupaa..", Andrew änkytti. "Ei se sua vihaa, ei siitä oo kyse ollenkaa". Kylläpäs vihaa, Danny vihasi kaikkia. "Näyttikö se hirveen vihaselta?", kysyttiin jopa hieman arkana, mutta puolihymy suun tiennoilla kuitenkin.
"Oliks Danny ihan nätisti vai oliko se jo yrittämäs käpälöidä siskoas?", ruipelo kysyi perään virnistäen, kai se olisi parempi puheenaihe kuin se, että Danny oli raivohullu mielipuoli, joka hakatti kaikki jotka toimivat vasten hänen tahtoaan.

Jamie hymyili Andrewille, kun tuo kertoi veljestään.
"Miks sun siltä ois pitänyt lupa kysyä?" Poika kysyi sitten hieman uteliaana, mutta ei antanut sen paistaa äänestään. Hän asteli seinän viereen, missä kitarat roikkuivat ja nappasi mustan Les Paulinsa varovasti käsiinsä.
"Ei se. Lähinnä mulle kiukutteli." Jamie totesi sitten, kun Andrew kysyi Dannyn äkäisyydestä. Eihän skeittari sitä oikeastaan voinut tietää varmasti. Jotkut ihmiset osasivat nimittäin aika mestarillisesti vihansa peittää.

Kitara kannettiin eräälle ovelle ja laskettiin oven viereen. Avainnippu kaivettin taskusta ja kaksi lukkoa avattiin.
"Tää on mun arvoluola." Hän sanoi virnistäen ja asteli sisälle pieneen komeroon. Ei siellä oikeastaan mitään edes ollut. Paikka kitaralle, papereita ja yksi tytön punainen huppari. Siitä hänen oikeastaan oli pitänyt luopua jo ties kuinka useasti, mutta silti tunteet olivat aina tulleet edelle ja huppari oli saanut pysyä tallessa. Kitara asetettiin ensin varovasti koteloon ja siitä hyllylle. Hän ei ollut nyt varma milloin soittaisi seuraavan kerran, joten oli parempi laittaa kitara suojaan pölyltä.
"Haluutko kattoo sen elokuvan loppuun?" Jamie kysyi sitten, kun oli saanut kitaran varmasti turvallisesti aseteltua paikalleen.

"Se vaan on.. ikään kuin tapana kysyä sen mielipidettä ja lupaa", Andrew vastasi pohditen asiaa samalla. Oikeastaan se ei ollut tapa, vaan käsky. Mitenköhän osaisi järkevästi selittää hänen ja veljensä suhdettaan ja vielä Dannyn ongelmallista käytöstä. Ja sen kun vielä lyhyesti osasi kertoa, niin hyvä olisi. Jamietakaan tuskin nyt hirveästi tosissaan kiinnostaa sellaiset asiat. "Danny ei vaa pidä ku jään tänne, ku se ei tunne sua.. ja sit se ehkä.. kuvittelee jotain.. niinku, että me tehtäis jotain.. tai siis ku, se tietää että tykkään pojista ja se ei hyväksy sitä.. nii sit se epäilee kaikkea.. ja sillee", takerteltiin. Miten typeräksi Andrew itsensä tunsikaan tätä kaikkea sanoessaan. Mölinät olisi voinut pitää mahassa, sillä ties mitä Jamiekin tuosta käsitti.
Jamie sanoi, että Danny oli lähinnä tuolle kiukutellut. Se ei tietänyt hyvää, sillä kun Andrew seuraavaksi veljensä kohtaisi, saisi hän kuulla kunniansa. Sitä tummatukka ei innolla odottanut, mutta kai Danny anteeksi hänelle antaisi. Saisi luvan antaa, eihän tuo ruipelo ilman veljeään pärjäisi.

Andrew seurasi kun Jamie kantoi kitaransa pois ja vei sen 'arvoluolaansa'. Hetken toinen pysyi oven takana, mutta ilmestyi sitten takaisin. Andrew hymyili tuolle ystävällisesti. "Mä joskus soitin kitaralla, mut ei se sit ollukaa mun juttu..", pienempi kertoi. Niin, hän soitti vain tätä nykyään pienoa, ja hyvin soittikin.
Niin se leffakin. "Joo, vaikka. Ihan miten sä haluat", Andrew vastasi ja vilkaisi valkokangasta. Leffa oli edelleen pysähdyksissä. "Vois vaikka nyt ottaa jotain juotavaa?", ehdotettiin pienen virneen kera. Nyt kun kerta tänne yöksi jäätiin, kai sitä voisi muutaman drinksun ottaa.
"Mm, mitä sä haluaisit tehdä?"

Jamie naurahti Andrewille.
"Jos minä joutusin aina kysyy Amberilta menoistani olisin varmaan ker-Me tehtäs jotain?" Lause keskeytyi ja uusi aloitettiin, kun pojan jatko selitystä kuunneltiin. Suu aukeni pienesti ihmetyksestä, mutta mitään ei sanottu. Vai että Danny ei pitänyt asiasta. No, tuskinpas Amberkaan olisi pitänyt, siksi tuolle ei oltu mainittu mitään veljensä toisista mieltymyksistä. Komerosta asteltiin ulos ja ovi lukittiin uudelleen.
"Joo, ota vaan mitä haluat sieltä. Mulla nyt ne bisset on vielä tuolla leffahuonees." Skeittari virnisti. Nyt tästä illasta tuli todellakin mielenkiintoinen.

"Soitit vai? Sehän on hyvä! Kitara on yks maailman parhaista asioista koko maailmassa. Soitetaan tääl tosissaa aina bestiksen kaa. En vaa vielä oo pianoo ostanu. En kyllä ite sitä osaa soittaa, mut Denley osaa ja se nyt on oleellinen osa meidän uusia biisejä." Jamie alkoi selittää, kunnes purskahti nauruun ja haroi hiuksiaan.
"Ja minua ei saa päästää puhumaan musiikista. Muuten et saa yhtään suunvuoroa. Niin! Mutta tahotko sinä sen elokuvan loppuun katsoa?" Poika kysyi sitten Andrewilta ja asteli lähemmäs tuota. Voisivathan he keksiä jotain muutakin tekemistä. Skeittaria itseään alkoi ainakin tuo juominen kiinnostamaan. Joskus sellainen tunne vain iski. Juomis into.

Voi hitsi, Jamie oli alkanut sanomaan jotain, mutta keskeyttänyt sen. Andrew nimittäin olisi oikeasti tahtonut kuulla miten lause loppui, mutta sinne jäi. Sen sijaan lauseen lopun päälle keksittiinkin jotain muuta, pienempi katsoi jokseenkin jähmettyneenä seuralaistaan. Apua, Jamie näytti järkyttyneeltä. Olikohan toinen nyt ymmärtänyt tummatukan sanoman väärin? tai ehkä Andrew vain taas kuvitteli, niin epäluuloinen joskus kun osasi olla.
"Siis.. älä nyt pelästy, en mä aio mitää tehdä.. tarkotin vaa, että Danny luultavasti luulee niin..", korjattiin hieman hätäisesti, eikä ruipelo voinut olla tuntematta pientä kuumotusta poskissaan. Luojalle kiitos siitä, jos Jamie ei vain huomaisi sitä myös. Andrew puri alahuultaan ja katsoi toista ujosti. Niin, ei hänellä ollut mitään taka-ajatuksia,vaikka.. niin, noh, antaapi olla.
Andrew nyökkäsi, tuo nousi ylös kokonaan sohvalta ja lähti hakemaan itselleen jotakin juotavaa. Hän tutki hetken valikoimaa ja nappasi sitten yhden siiderin. Hän ei mitään bisseä joisi, ei kerta kaikkiaan vain voinut pitää sen mausta. Ehkei tummatukka ollut tarpeeksi äijä nauttimaan sellaisesta.

Jamie taisi tosissaan innostua kun puhe siirtyi musiikkiin. Andrew katsoi toista hymyillen, miten suloista se olikaan. Nähtävästi joku oli omistautunut kunnolla musiikille, mikä oli ainoastaan hyvä juttu.
"Mm, mä osaan soittaa pianoa myös", Andrew kertoi ohimennen ja avasi juomansa. Hän otti siitä heti muutaman hörpyn ja meni istuutumaan takaisin sohvalle.
"Puhu ihan rauhassa niin paljon ku haluat", tummatukka virnisti. "Ei se mua haittaa ollenkaa. Ja nii toi leffa tosiaa.. siis ku mulle ihan totta on ihan sama. Katotaa jos sä haluat, mulle käy miten vaan", Andrew hymyili. Ei hän tahtonut päättää. Olisi ikävää katsoa leffaa jos Jamie ei jaksaisi enää. Olihan tuo kait nähnyt sen jo moneen otteeseen.
Juomaa litkittiin vähitellen, mutta yllättävän nopeasti. Kai nyt voisi pitkästä aikaa ottaa vähän rennosti ja vain.. olla. Jamien kanssa. Täällä. Andrew hymyili puolihymy huulillaan, katseli toista ja sitten taas valkokangasta. Mikä hänen ongelmansa oli? nimittäin nyt jo vähän tuntui siltä, ettei kauaa kestäisi kun tuokin jätkä saisi tämän pienen ruipelon jalat alta. Kuinka heikko ihminen saattoikaan olla..

Hymy levisi skeittaripojan huulille.
"Saat sä kuule yrittääkin tehä. En minä pahastu." Hän sanoi hieman kierovirne kasvoillaan. Toinen katsoi häntä niin viattoman ujosti, että Jamien olsi tehnyt vain mieli mennä pussaamaan toista. Niin ei kuitenkaan tehty. Pikaisesti britti kävi hakemassa aiemmin avatun oluensa ja joi siitä.
"Jos keksitää jotain muuta? Voidaanhan me vaik telkkarii kahtoo, tai riehua tai kuunnella musaa tai mä voin sulle soittaa jotain, tai voidaan lähtee pihalle tai ihan mitä vaan." Jamie ehdotteli perustekemisiään. Hän tosin jätti mainitsemasta vaihtoehdon tehdä toisilleen jotain.

Poika istahti jälleen rumpujakkaralle ja pyörähti sillä pari kertaa ympäri. Sitten taas juotiin olutta.
"Meidän pitää sit tosissaan nukkua yhessä tossa mun parisängyssä. Paitsi jos et uskalla, niin voidaa käyä ehtimässä patja sulle jostain." Hän kertoi sitten edelleen pieni virne huulillaan. Ei hän oikeastaan tahtoisi lähteä Andrewin kanssa minnekään. Siinä oli aina se vaara, että joku ilmestyisi mukaan kuvioihin ja Jamie jäisi taka-alalle ja tuota poikaahan ei tahdottu jakaa nyt kenenkään kanssa.

Yllättyneenä, mutta aika hyvin sen peittäen, Andrew katsoi Jamieta kun tämä oli sanonut sanansa. Niin siis mistä toinen ei pahastuisi? jos pienempi menisikin ja yrittäisi jotain? eikä, eihän toinen sitä tosissaan voinut tarkoittaa. Andrew oli ihan sekaisin, mitä tuo oikein ajatteli, hus pois tuollaiset jutut. Tahalleenko toinen yritti tummatukan ajatukset sekoittaa? ei sellaisen eteen paljon tarvinnut tehdä, kyllä Andrewin mielen nopeasti sai sotkettua. Katse valahti siideriin, Andrew tuijotti sitä hetken muka jotenkin hyvin mielenkiintoisena ja otti taas uutta hörppyä, samalla kun Jamiekin maisteli omaa bisseään.
"Joo, kyl se mulle käy, tehää vaa jotain..", Andrew sanoi miettien samalla, että mitä sitten. Olisi ehkä ihan mukavaa kuunnella kun toinen soittaisi, mutta jos Jamie innostuisikin niin, että soittaisi seuraavat neljä tuntia, ei se ehkä olisikaan niin kivaa. "Ulos ei ainakaa kannata vielä, ihan vaa jos noi yhet on vielä täällä", sanottiin viitaten ruipelon perheeseen. Ei olisi kiva törmätä vielä Dannyyn, mielummin vasta huomenna. "Mulle on ihan sama muuten, että mitä tehää". Ehkä vain kännit päälle, silloin keksi parhaiten. Toisaalta, silloin oli hyvin vaikea arvioida mikä oli kannattavaa ja mikä ei.

Jamie pyöri tuolillaan ja joi bisseään, taisi olla ehkä tylsää. Ehkä olisikin parempi vain keksiä jotain tekemistä äkkiä, ei Andrew tahtonut olla tylsää seuraa. Andrew näperteli vilttiään ja samalla nautiskeli jatkuvasti siideriään, joka uhkaavasti nyt jo näytti olevan lopuillaan. Ei ihan vielä, mutta pian.
"Kyllä mä uskallan", ruipelo vastasi hymyillen. Ei hän sentään niin arka parka ollut, ettei uskaltaisi samassa sängyssä ollut. Oikeastaan sehän vain kuulosti mukavalta, oli kivaa nukkua toisen vieressä. Yksin nukkuminen oli tylsää ja.. noh, yksinäistä.
"Ää, no jos katotaa vaikka telkkaa ja keksitää sit samalla jotain parempaa? juodaa ja katotaa jotain surkeeta tv-sarjaa?", tummatukka naurahti ja katsoi taas uutta tuttavuuttaan.

Jamie kohotti hieman kulmaansa, kun Andrew ei selvästi tainnut osata edes ehdottaa tekemistä.
"Totaa...?" Hän sanoi vain ääneen, mutta onneksi toinen skeittari saikin keksittyä edes jonkinlaisen tehtävän alun. Se sai Jamien pomppaamaan innoissaan ylös penkistä, jolle oli juuri kerennyt uudestaan istuutua.
"Hienoa! Ota vaa mitä vaa kaapist juomiseks tai vaik syötävää jos siel on. Surffataa kanavia." Britti ilmoitti hymyillen astellen Andrewin ohi, sipaisten samalla leikkisästi toista hieman poskesta.

Brunette istahti sohvalle rennosti ja avasi uuden oluen. Kaukosäätimen nappeja räpellettiin hetki, ennen kuin Disney Channel vaihtui päälle ohjelmanaan Hannah Montana.
"Okei? Tahotko tätä kahtoo? Mä tykkään piirretyistä, vaikka en niitä pahemmin oo katellukaa pitkää aikaan. Denley rakastaa niitä, vaik itkeeki ain surullisis kohissa." Jamie puheli ja vaihtoi kuitenkin kanavaa uutisiin. Pörssitietoja. Ketä sellaiset oikeasti kiinnostivat?

Jamie vaikutti turhankin innostuneelta Andrewin mitä surkeimpaan ehdotukseen, jonka tämä oli vetänyt vain hätävarana jostain. Jätkä totesi jotain kanavien surffaamisesta, asteli pienemmän ohi ja sipaisi tätä poskesta. Andrew tunsi jälleen kuumotusta poskillaan, hymyili itsekseen pienesti ja loi katseensa valkokankaalle.
Jamie istuutui takaisin sohvalle, tummatukan vierelle. Andrew ei lakannut näpertämästä peittoaan, vei toisella kädellä siiderin takaisin huultensa luokse ja kulautti tölkin loppuun.
"Pistänkö mä tän vaa tähän johonki, vai?", ruipelo kysyi, asetellen jo tölkkiä lattialle, kurkottaen sohvan laidan yli. Jamie esitti jo silloin omaa kysymystään, mutta ennen kuin Andrew kerkesi edes vastata, kanava oli vaihtunut. No ihan sama, mitä väliä sillä mitä he katsoivat, Andrew kuitenkin vain nautiskeli siitä että sai istua niin lähellä tuota uskomattoman söpöä poikaa?

Pienempi pomppasi pois sohvalta, tallusteli jonkin matkaa ja haki itselleen uuden siiderin. Turhaan tässä mitään taukoa pidettiin jos kerta känni tahdottiin päälle. Olisi kai voinut saman tien ottaa toisen mukaan, ettei heti tarvitsisi ravata ja hakea uutta juomaa, kun toinen tekisi loppuaan, mutta eipä ANdrew jaksanut enää kääntyä vaan palasi sohvalle. Ehkä ihan tarkoituksella, mutta yllättävän hyvin sen peittäen, Andrew istuutui äskeistä lähemmäksi Jamieta. Ei tuo tiennyt mikä häntä vaivasi, ei hän itseään tarkoituksella yrittänyt tyrkyttää tai käyttäytä sopimattomasti, mutta jotenkin vain toinen veti häntä puoleensa, oli se kuitenkin aika vaikeaa pysytellä kaukana kun toinen oli vain yhden kosketuksen lähettyvillä.
Siideri avattiin ja hörppyä otettiin, yhden lisäksi muutama useampi. "Voidaa me kyl jotain muutaki tehä, vaikka puhua? tai jotain.. jos ei telkast tuu mikää, en mä ainakaa mitää uutisia hirveen usein kattele.. ja olis se ihan kiva tietää susta vähän muutaki ku nimi, ikä, koulu ja että soitat kitaraa", virnistettiin vielä perään mahdollisimman suloisesti, mutta se nyt olikin vain se Andrew perus olemus ja piirre.

"Joo, laita mihin vaan." Toiselle todettiin ja kädet vietiin rennosti sohvan selkänojan päälle. Andrew lähti ilmeisesti hakemaan lisää juotavaa ja Jamiekin hörppäsi tässä välissä hieman omaansa. Pitäisi tosissaan keksiä jotain tekemistä. Ei skeittaripoika tahtonut vaikuttaa tylsältä seuralta. Eihän hän sellaista ollut...Ainakana tietääkseen. Onneksi toinen poika tuli pian takaisin ja ehdotti puhumista. Hymy kohosi bruneten huulille ja tuo käännähti istumaan sivuttain sohvalle.
"Joo! Keksitään vaan jotain puhuttavaa. Mä nyt voin ekaks kertoo itestäni..ööö ..." Jamie aloitti ja hiljeni sitten miettimään.

"Nooh, niin kuin vahvasta aksentista kuuluu, olen periEnglantilainen. Lontoosta tarkalleen. Sieltä muutettiin tänne jotain puol vuotta sitten. Ei ei ees niin kauan. Siellä kuuluin vastentahtoisesti kermaperseisiin." Hän kertoi ensimmäisiä asioita joita tuli mieleen. Lontoossa eläminen oli ollut ihanaa, mutta täällä hänen ei tarvinnut olla muuta kuin itsensä. Se oli hienoa. Eikä kukaan katsellut häntä ylöspäin.

"Entäs sä? Nyt sä voit kertoo vähän itestäs?" Jamie ehdotti sitten kohottaen hieman toista kulmaansa. Lattialta napattiin olut ja siitä juotiin.

Sillä välin kun Jamie alkoi innostuneen näköisenä kertomaan itsestään, Andrew hörppi siideristään kunnon siemauksia ja katseli seuralaistaan. Toinen mainitsi muutaman asian itsestään. Ne olisivat voineet ihan hyvin päätellä itsekin, mutta ainakin tummatukka sai jotakin vastaukseksi. Se ei tuntunut kuitenkaan riittävän, Andrew olisi tahtonut tietää kaiken ja heti. Hän oli pirullisen utelias, mutta kuitenkin sai hillittyä itsensä. Eiköhän Jamien seurassa parhaiten oppisi tuntemaan tuon, tuskinpa tässä mikään kiire oli..

Pian tulikin jo Andrewin vuoro, pienempi puri alahuultaan. "Hmm, mitähän mä voisin kertoa....", hän pohdiskeli ääneen. Ei tuo muistanut ollenkaan mitä oli aikaisemmin tullut itsestään sanoneen tai kertoneen. "No mä oon ihan alunperin täältä ja.. no.. öö.. hö, tää oli ihan typerä aihe. Ei mussa tai mun elämässä oo mitää järjen mielenkiintoista", Andrew naurahti ja otti taas tölkistään maistiaisia. Ei ruipelo kerta kaikkiaan keksinyt mitään sanomista. Jostain perheestä tai syömishäiriöstäkö tässä pitäisi puhua?

"Onko mun kädet hirveen kylmät?", Andrew kysyi yllättäen ja tarjosi jo kämmeniään Jamieta kohti, heti kun ensin oli saanut tungettua tölkin lattialle.
"Mua muuten vähän väsyttää.. en mä tiedä johtuuks se tosta alkoholista vai muuten vaa väsy iski.. mut mä yritän pysyä hereillä", hymyiltiin kauniisti toiselle.

Pari tuntia myöhemmin

Jamie nauroi hieman telkkarista tulevien frendien toilailuille.
"Noi on ihan pimeitä. Nyt vasta oon alkanu ymmärtää tätä teidän jenkki huumoria." Brunette iloitsi ja kääntyi sitten leveästi hymyillen Andrewiin päin.
"Eihän sua väsytä vielä?" Hän kysyi silittäen samalla toisen reittä. Enemmänkin ajatuksissaan kuin tarkoituksella. Jamie oli humalassa ja seksuaaliset halut alkoivat heräillä. Ja jos huoneessa oli Andrewin näköinen poika, miten hän pystyisi olemaan koskematta toiseen? Tuon huuletkin näyttivät niin syötäviltä!

Kaksikko oli käytännössä vain juonut ja katsonut televisiota viimeiset pari tuntia. Muutamia lauseita oli toki vaihdettu, mutta tuskinpa kumpikaan oli juurikaan mitään uutta toisesta oppinut. Nyt oli asiat sitten aivan toisin. Ainakin Jamien kohdalla. Hän tahtoi jutella ja tehdä kaikkea kivaa Andrewin kanssa. Televisio alkoi tuntua tylsältä ja toisen pojan seura täydelliseltä.

Aikaa oli kulunut joo muutama tunti ihan mukavasti telkkarin ja juomien kanssa. Enemmänkin juttelua olisi voinut olla, mutta nyt kun pienemmällä ainakin alkoi alkoholi vähitellen tuntua päässä, saattaisi tuokin uskaltaa enempi suutaan aukaista. Niin hontelo tuo oli, että kyllä viisi siideriä jo tuntui oikeastaan aika paljonkin. Eikä se lainkaan ollut huono juttu, kännejähän he olivat tässä suunnitelleet. Ihmetytti vain se, oikeastaan hieman pelottikin, että mitä jos Jamien porukat tänne pamahtaisivat paikalle? eikä nuota haittaisi jos heidän poikansa ja kaiken lisäksi penskan kaveri ryyppäilisivät keskenään heidän talossaan?
"Meijän huumorissa ei oo mitää vikaa", Andrew virnisti humaltuneena, mutta ei se päälle päin niin näkynyt. Hän oli oma sievä itsensä, omassa suloisuudessaan.
Jamien käsi tuntui reiden luona, Andrew vilkaisi sitä ja sitten toveriaan hieman ujona, mutta kuitenkin hymysuin. "Ei väsytä", vastattiin hetkeä myöhemmin ja laskettiin nykyinen siideri lattialle. Parempi nyt pitää pieni tauko, muuten hän olisi vielä siinä kunnossa että oksentaisi Jamien päälle. Se saattaisi olla noloa.

Katse ei tahtonut enää kiinnittyä telkkariin, Jamieta oli paljon mukavempi katsella. "Onneks mä jäin tänne. Taatusti muuten olisin vaan tylsistyny himassa. Täällä on tosi mukavaa", Andrew totesi.
"Arvaa mitä!", sanottiin yhtäkkiä ja pienempi oli kääntynyt samalla sekunnilla istumaan sohvalle sivuttain ja heitti nyt jalkansa Jamien syliin. Tulihan siinä aika paljon lähenneltyä samalla toista kohti, mutta ei kai se toista haitannut. "Me voitais mennä vaikka uimaa jonneki. Tai vaikka.. öö.. eiku emmä tiiä.. hitto, uimaakaa ei varmaa kannata sittenkää.. varmaa hukkuisin", Andrew tirkui, asetellen kätensä tarkasti syliinsä.

Jamie kohotti kysyvänä kulmaansa, kun toinenkin innostui jostain ja nosti jalkansa ihan syliin. Ei skeittari pahakseen pistänyt, päin vastoin! Toinen oli todellakin hoikka. Nyt sen taas huomasi, kun jalat olivat sylissä.
"Nooh?" Jamie kysyi ja alkoi nauraa, kun toinen ehdotti uimaan lähtemistä, mutta peruikin suunnitelman samantien.
"Meil on uima-allas? Eikä siel ketään enää tähän aikaan oo?" Poika ehdotti sitten. Andrew epäili hukkuvansa, mutta sille toteamukselle Jamie heilautti vain kättään.
"Et sä mitään huku. Mä oon sun kanssa. Vaikka minä humalassa olenkin, se ei tarkoita etten osaisi elvyttää sinun näköistä poikaa hädässä... Tai ilman hätää." Skeittari totesi hymyillen pienesti flirtaten, kunnes siirsi varovasti toisen jalat sylistään ja pomppasi seisomaan.

"Mä voin lainata sulle uimapökiä, jos et taho kalsareitas kastella. Saa toki alastikkin uida. En sitä estele." Jamie totesi ja asteli jo oman huoneensa puolella ja vaatekomeroita päin. Enää hän ei perääntyisi tästä suunnitelmasta. Uiminen kuulosti loistavalta idealta! Kaiken lisäksi, hän näkisi Andrewin ilman paitaa. Se sopi hänelle paremmin kuin nakutettu.

Pitäisiköhän tässä huolestua kun Jamie ei ollutkaan ideaa vastaan vain nimen omaan sen puolesta. Tätä menoa he molemmat hukkuisivat, ei sitä koskaan tiennyt mitä tapahtuisi jos pistäii kaksi humaltunutta nuorukaista leikkimään veden kanssa. Jestas, vaikka se kuulostikin pelottavalta, idea oikeastaan kuulosti hyvin houkuttelevalta.
Uima-allas kuulemma löytyi Jamielta, joten kauas ei tarvitsisi lähteä. Ei kai tässä sitten mitään ongelmaa ollut. Jamie lupautui myös pitämään huolen, ettei Andrew hukkuisi. Elvytys juttu sai punan kohoamaan poskille, tummatukka hymähti ja nostatti hieman olkiaan. "Ei kai tässä sitten mitää ongelmaa oo. Saat luvan pitää musta kiinni, ettei käy vahinkoa", pienempi sai liian selvästi kehräävänä. Jamie siirsi Andrewin jalat sylistään ja nousi ylös, joten tummatukkakin siirtyi sohvalta omien jalkojensa varaan.

"Jos mä kuitenki lainaisin sulta joitain", Andrew naurahti. Ei hän alasti tahtoisi uida, vaikka toiselta uimapökiä lainaaminen varmaan tarkoitti samaa. Ei sillä, että Jamie olisi lihava. Toinenhan oli aika hontelo, vaikka hyvä kroppainen. Andrew kuitenkin oli niin alipainoinen kuin olla saattoi, eikä tuo edes omistanut persettä lähes lainkaan. Piti vain toivoa, että pökät siten pysyisivät jalassa. Jamie sen sijaan voisi uiskennellakin paljasilteen, ei Andrew ainakaan pahastuisi. Ja tälläiset ajatukset olivat selvinpäin ehdottomasti kiellettyjä, joten pienempi toivoi, ettei muistaisi näitä aamulla.

Andrew käveli Jamien luokse. "Löytyykö mitään mulle sopivia?", kysyttiin selän takaa kurkkien, jonka jälkeen pienempi ottikin jo pari askelta kauemmas. "Jätetäänkö me vaatteet tänne vai riisutaako me siellä?", heitettiin perää uudempi kysymys. Andrew tutkaili kroppaansa vaatteiden päältä. Hän ei pitänyt oman vartalonsa esittelystä, se oli aika ahdistavaa. Mutta kai Jamie saisi sen tunteen pois. Eihän siihen tarvittu kuin toisen paljas yläkroppa ja Andrew olisi taatusti kiinnittänyt kaikki ajatuksensa toiseen.
Tummatukkahan alkoi käymään omituisesti kärsimättömäksi. "Mennäänkö jo?"

"Mul on varmaan sadat uimashortsit, et eiköhä jotkut käy." Skeittari totesi. San Diegoon muuton seurauksena Jamie oli mennyt ja ostellut varmasti puolet kaupungin uima shortseista. Hän oli tahtonut sommitella niitä, mutta no... Puolet lojuivat edelleen käyttämättöminä kaapissa. Pitäisi ehkä oppia ennakoimaan asioita.
"Ja on mulla mun vanhat ku olin 15. Ne vois olla aika hyvät ku aika hoikkanen oot." Hän selitti ja kaiveli kaappiaan. Hänellä itsellään kun oli tullut kasvupyrähdys silloin ja muu kroppa ei ollut oikein pysynyt kasvussa mukana. Niinpä hän oli laihtunut aika rutkasti. Se oli ollut toisaalta huvittavaa, mutta toisaalta ei yhtään.

Muutama pari shortseja kaapattiin kainaloon ja Adrewille hymyiltiin.
"Vaihetaan siellä, ku pitää tost pihan läpi vielä mennä. Ettei kerkee kylmä tulla." Hän selitti ja nappasi toista poikaa kädestä kiinni ja veti ovelle. Kenkiä hän ei jalkoihinsa laittanut ja oletti, ettei toinenkaan tekisi niin.
"Siel on kyl pyyhkeitä sit. En oo jättämäs sua tärisemää." Poika lisäsi vielä toiselle, ennen kuin veti oven auki ulkoilmaan.

Anteeksi, mutta ohjailen nyt hieman >< Ilmoittele jos haittaa =) Aattelin edistää näitä hieman xD

Pian kävely matka päättyi ja kaksikko seisoi uima-altaalla. Se oli sutkotsuuri ja mikä Jamien mielestä oli parasta, koko allas oli lämmitetty 24/7. Vasta nyt poika irroitti toisen kädestä ja kiskoikin samantien paitansa pois. Hänellä ei ollut mitään ongelmia vartalonsa kanssa. Hän tiesi ettei ollut täydellinen. Olihan lihaksia hieman, mutta ei todellakaan niin paljon, mitä naiset miehiltä odottivat. Toisaalta, Ei Jamietä miksikään laihaksikaan voinut sanoa. Hän oli kai sopivan kokoinen tai hieman alle. Eipä Poika sitä ollut pohtinut. Ainakin ruokahalu pelasi.

Jamie viskasi kasan shortseja altaan vierellä olevalle penkille.
"Saat valita tosta mieluiset ja jos ujostuttaa, nii tuost ovest ku meet, nii on pukukoppi."

Kieltämättä Andrewia edelleen hieman kauhistutti uima-altaalle lähtö humaltuneena, mutta Jamien seura innostutti vain ja hävitti sitä pelkoa pois. Tummatukka pureskeli huultaan katsellen kuinka toinen penkoi uimashortseja, niitä todella näytti olevan useampaa. Mutta olisikohan muka mikään niistä tarpeeksi pienet Andrewin jalkaan, pienempi kohotti kulmiaan ja ajatteli jo uivansa omilla boksereillaan. Se saattaisi olla epämukavaa, joten onneksi Jamie sitten ilmoitti omistavansa vielä yhdet vanhemmat, jotka olisivat luultavasti sopivaa kokoa ruipelolle. Sekin ongelma oli sitten ratkaistu, Andrew hymyili toiselle.
"Loistavaa", virnistettiin hetkeä myöhemmin ja sivuutti pojan huomioinnin hoikkuudesta. Normaalisti pelkkä tuo olematon sivuhuomio saattaisi tuottaa ahdistusta, mutta alkoholi vei sen pois. Andrew vihasi sitä kun asiasta edes kommentoitiin tuolleen ohinmennen, mutta Jamie oli sitä paitsi kaiken lisäksi niin upeaa katseltavaa, että tuollaisen antaisi täysin selvänäkin anteeksi.

Jamie lausahti vielä jotain, nappasi pienempää kädestä ja tämä tunsi olevansa taivaassa. Kengät jäivät välistä, eikä se nyt mitään ongelmia tuottanut laihan pojan mieleen. Jos Jamie ei kerta jaksanut niitä kiskoa jalkaansa, turhaan Andrewkaan alkaisi niiden kanssa säätämään.
Pyyhkeistäkin mainittiin sananen, eikä tummatukka siihenkään vastaukseksi antanut muuta kuin hymyn.

Heti altaalle päästyä Jamie irrotti ruipelon kädestä, kiskaisi oman paitansa pois. Hetken pienemmän silmät tapittivat toista, mutta tunsi olonsa ahdistelijaksi ja käänsi katseensa muualle. Humalassa tai ei, piti nyt joku raja olla ja ainakin antaa toiselle omaa yksityisyyttä, jestas sentäs! Toisen kroppa kuitenkin painautui mukavasti mieleen sen lyhyen ajan aikana, eikä Andrew voinut muuta kuin kadehtia toista. Joskus hänelläkin olisi jotenkin normaali kroppa, nythän hän näytti vain luudanvarrelta.
Asiaa niin kovin keskittynyt Andrew häkeltyi takaisin maan pinnalle kun Jamie oli avannut jälleen suunsa. "Ehkä mä uskallan vaihtaa tässäkin", naurahdettiin jotenkin pienesti hermostuneena, mutta sitä tuskin huomasi muiden silmissä. Kädet alkoivat näpertelemään penkillä olevia shortseja, niistä valittiin kaikkein pienimmät.

Kun Jamien katse oli varmasti muualla kuin Andrewissa, tummatukka tunsi saaneensa tilaisuuden ja rupesi kiskomaan vaatteitaan pois. Ensin paidat, sen jälkeen housut. Bokserit vedettiin vaivihkaan ja sitäkin nopeammin uimashortsit niiden tilalle. "Valmista", todettiin. Narujalkoja ja muutenkin luisevaa kroppaa oli epämukava esitellä, joten kädet olivat automaattisesti kietoutuneet yläkropan ympärille kuin pienempi yrittäisi vaisusti halailla itseään.
"Onhan toi varmasti lämmintä?", Andrew kysyi katsellen vettä, astellen ihan altaan reunalle. Hän lyhistyisi kuin mikäkin patsas jos joutuisi kylmään veteen, hän vihasi kaikkea kylmää. Ja viha ei kuulunut ainakaan tuon nuoren pojan sanavarastoon, ei todellakaan usein. Se merkitsi liiallisen suurta tunnetta tuolle, järjettömän vahvaa sellaista. Sellaisten sanojen kanssa ei saanut leikitellä, näin tummatukka oli itselleen uskotellut. "Jos mä hukun sä pelastat mut...", mutistiin jo hieman hiljemmalla äänellä, johon oli takertunut pieni epävarmuus.