Think about you baby, can't get you out of my mind

/mulle tuli vähän kiire tän kanssa että tää ei sit ole pitkä eikä hirveen laadukaskaan, anteeksi!/

Maliana Samantha Tifft

Ilta oli jo hämärtynyt San Diegon ylle, mutta tumman taivaan tuomaan pimeyteen ei oikeastaan kiinnittänyt huomiota, sillä suurkaupungin valot pitivät kulkijoista huolta ihmeen hyvin. Ihmisiä olikin melko paljon liikkeellä, sillä kukaan tuskin näin hyvällä säällä monikaan homehtuisi kotona. Se oli ihan hyvä asia, nimittäin että ihmiset kävivät tuulettumassa ja irroittelemassa raskaan viikon jälkeen ulkona, mutta se että kaikki tuntuivat oleman samoissa aikeissa ravintoloiden suhteen kuin Sammie ja Fabian, oli hermoja raastavaa. Tai olisi ollut, jos Sammie ei olisi ollut näin hyvässä seurassa kuin nyt oli.
Fabianin seurassa ei edes ehtinyt harmittelemaan sitä, että hyvätasoiset ruokapaikat olivat melkein kaikki tupaten täynnä. Sitä paitsi kun käytössä oli auto, jolla Fabian oli tullut herrasmiehenä Sammien hakemaan kotoa asti, hommassa ei oikeastaan edes ollut valittamissa. Tarkoitushan oli kuitenkin vain viettää aikaa yhdessä, eikä tehdä pakkoa siitä että piti väkisin päästä syömään.

Sammie astui nyt jo ties monennen kerran ulos pelkääjänpaikalta ja työnsi oven kiinni. Ylleen brunette oli löytänyt pitkän miettimisen jälkeen valkoiset siistit pillifarkut sekä myös valkoinen toppi sekä siihen päälle ohut neuletakki. Jaloissa tytöllä oli kaapissa pitkään säilytetyt ja hyvässä kunnossa pysyneet kangaskengät. Saammie ei ollut uskaltanut katsoa kelloa kuteita valitessaan sillä tiesi, että siihen oli kulunut aikaa ihan liikaa. Brunette oli melko varma, ettei Fabian olettanut tytön pukeutuvan parhaimpaan leninkiinsä, sillä puhehan oli ollut vain rennosta yhteisestä illanvietosta jossakin pizzeriassa. Eikä Sammiekaan olettanut Fabianin pukeutuvan pukuun tai smokkiin.
Hiukset Sammie oli kuitenkin normaalista tyylistään poiketen suoristanut, ja ne olivat saaneet jonkin verran pituutta lisää. Ne ulottuivat nyt edestä melkein napaan asti. Yleensä cheerleader oli kammannut otsatukkansa sivuun tai nostanut pinneillä ylös, mutta sakset olivat saaneet töitä heti aamulla ja tuloksena oli siisti, suora otsatukka, joka sopikin brunetelle ihmeen hyvin.

Tämä pizzeria, joka oli hiukan enemmän laitakaupungilla kuin ne muut joissa parivaljakko oli ehtinyt jo vierailla, näytti olevan sen verran tyhjillään että siellä kyllä mahtuisi syömään. Paikassa oli itse asiassa vain muutama pari ja pari yksittäistä lounastajaa, kun Sammie astui Fabianin edellä sisään pizzeriaan. Tuoksu kävi heti nenään ja Sammie vilkaisi Fabiania hymyillen.
”Onko tää hyvä paikka?” kysyttiin sitten vielä ja katsottiin ympärille. ”Kyllä me mun puolesta voidaan vielä käydä muitakin paikkoja katsomassa, mutta täällä on ainakin vapaita pöytiä”, cheerleader vielä naurahti ja siirsi katseensa takaisin vihreäsilmäiseen Fabianiin, ja oli tavattoman onnellinen että juuri tuo poika seisoi siinä hänen vierellään.

Pikkuhiljaa oli ruvennut tuntumaan siltä, että joka ikinen kymmenen korttelin säteellä asuva oli lähtenyt ulos juuri tänään ja suunnannut nimenomaan niihin paikkoihin joihin kaikki edellisetkin vieden viimeiset vapaat paikat juuri Fabianin ja Sammien nenän edestä. Päivä oli ollut kaunis, sitä ei käynyt kieltäminen, mutta miksi ihmeessä edes osa ihmisistä ei ollut voinut käydä irrottelemassa ja purkamassa paineita jo eilen? Ehkä urheilijanalun olisi pitänyt kysyä samaa myös itseltään, miksei eilen tai toissapäivänä, miksi juuri nyt? Fabianilla olisi varmasti ollut parempi syy kun niillä vanhoilla aviopareilla joita oli näkynyt edellisessä ja sitä edellisessä paikassa. Päivä oli sopinut Sammielle, joten poika oli pitänyt huolen, että se sopi hänellekkin. Sen olisi pitänyt sopia kaikille muillekkin. Miksi ihmeessä eläkeläisparit lähtivät syömään hienoon ravintolaan kun olivat kerta syöneet kotona viimeiset kahdeksankymmentä vuotta?

Kieltämättä poika oli pikkuhiljaa alkanut turhautua siitäkin huolimatta, että seura oli hyvää eivätkä puheenaiheet Sammien kanssa olleet loppuneet pitkästä odotuksesta huolimatta. Kun asiaa mietti, saattoi joutua myöntämään, että ehkä heillä oli oikeasti käynyt parempi tuuri kun he uskoivatkaan. Autossa oli helpompi puhua kun jossain täpötäydessä ravintolassa, missään ei ollut tuttuja katsomassa uteliaana tai muita häiriötekiöitä, he saattoivat keskittyä ihan vain toisiinsa. Niin kauan kun oli mistä puhua eikä välille jäänyt kiusaantunutta hiljaisuutta oli jo yksin hengaaminenkin loistava tapa vain tutustua toiseen ja viettää aikaa yhdessä, aivan kuten aiemmin oltiin sovittukkin. Mihin tarvittiinkaan ruokaa tai muita virikkeitä jos homma toimi loistavasti näinkin?

Fabian pysäytti kuitenkin auton jälleen, nyt selvästi keskustasta kauempana olevan pizzerian eteen, ja nousi autosta heti Sammien jälkeen seuraten tuota sisään.
Urheilijanalku ei ollut pukeutunut turhan siististi, asiallisesti kyllä, mutta ei smokkiin tai edes pukuun. Elokuviin ei tarvinnut pynttäytyä sen kummemmin, tai ainakin poika oletti niin. Päällä oli musta t-paita, harmaaävyiset siistit farkut ja puhtaanvalkoinen huppari, hiukset olivat tavanomaisesti hiukan pörrössä ja pois silmiltä suittuna. Sammie näytti siltä, kun olisi viettänyt peilin edessä tuntikausia hioen jokaisen millimetrin kasvoistaan ja kehostaan täydelliseksi. Toisaalta tyttö näytti siltä aina, jopa cheerleaderharjoitusten jälkeen.

"Eiköhän tää kelpaa", urheilijanalku myöntyi ja hymyili Sammielle takaisin, laski kätensä hetkeksi tytön olkapäälle kuin ohjaten tuota myöntymisen merkiksi kohti kassaa ja seinällä koreilevia menuja. Viaton ele, joka varmasti teki nurkkapöydässä yksin istuvalle pojalle selväksi kenen seurassa cheerleader oli. Fabian ei voinut olla kuin tyytyväinen tilanteeseen.

/anteeksiantamattoman kauas on kestänyt, anteeksi!!! :----(
hittaa sä vaikka toi maksu- ja valitsemishomma tosta..? laitoin muuten et ne syö yhden yhteisen pitsan, se on romanttisempaa? :----D/

Sammie olikin ollut melko varma Fabianin myöntävästä vastauksesta, sillä poikaa tuskin huvitti yhtään sen enempää kuin Sammietakaan kuluttaa lisää aikaa autonpenkillä etsiskellen vapaita ravintoloita. Fabian ohjaili Sammieta lähemmäs kohti tiskiä ja cheerleader katseli jo ohimennen joitan pitsavihtoehtoja. Tiskin takana oli joku keski-iän ylittänyt mies joka näytti ylipirteältä. Sammie tervehti tuota hymyillen ja katseli nyt tarkemmin menuja ja vilkaisi aina välillä Fabiania.
”Mulle on oikeastaan ihan sama, että mitä me otetaan joten päätä sä”, cheerleader naurahti. Sammie söi oikeastaan mitä tahansa pitsaa, koska se oli varmasti ainoa roskaruoka, jota tyttö sieti. Ja pitsaakin cheerleaderin suuhun eksyi vain todella harvoin. Sammie istahti tiskillä olevalle jakkaralle ja antoi Fabianin tehdä rauhassa päätöksen. Juomavalintaan cheerleader sanoi sen verran, että vain vesikin menisi.

Kun tilaus ja maksu oli suoritettu, Sammie hyppäsi alas jakkaralta ja haravoi katseellaan ravintolaa etsien vapaata pöytää, joita kylläkin oli tarjolla enemmän kuin muutama. Ikkunan vieressä näytti olevan mukavin paikka; sieltä saattoi katsella ohikulkevia ihmisiä ja pöydällä paloi pari kynttilää, kun taas monista muista pöydistä ne olivat sammuneet tai palaneet loppuun.
Ennen kuin brunette lähti kohti pöytää, tuo kävi kipaisemassa sekä itselleen että Fabianille ruokailuvälineet sekä lasilliset kylmää vettä. Pari servettiä ja maustepurkkiakin tarttui mukaan.
Nyt cheerleader pujotteli pöytien ja tuolien väleistä sinne pöytään ikkunan vieressä. Tuoleja oli kolme. Tyttö istuutui niistä yhdelle ja yhdelle tuo laski laukkunsa. Ruokailuvälineet ja mausteet Sammie laski pöydälle ja asetteli niin että myös pitsa mahtuisi siihen kaiken keskelle.
Tyttö odotti että myös Fabian selvisi pöytään odottelemaan tilausta.

”Minkähän takia täällä on näin tyhjää”, cheerleader sitten pohti ääneen ja katseli vielä ympärilleen ravintolassa. ”Eihän täällä nyt niin epäviihtyisää ole.”
Katseensa brunette siirsi sitten vastapäätä istuvaan Fabianiin. Pieni hymy kohosi tytön huulille samalla kun tuo kaivoi taskustaan hiuslenkin ja kokosi kaikki hiuksensa laittaakseen ne ruokailun ajaksi ponnarille, muuten ne olisivat häirinneet ja ärsyttääneet. Ja sotkeutuneet pitsaan.
Samalla Sammie vilkaisi puhelintaan, johon ei ollut tullut onneksi puheluita tai viestejä. Kello kuitenkin paljasti sen, että sopivan ravintolan löytämiseen oli todellakin kulunut aikaa, mutta onneksi tässä ei ollut kiire minnekään. Cheerleader hymähti puoliksi huvittuneena.
”Toivottavasti mun sisarukset pärjää kaksistaan kotona”, todettiin sitten samalla kun puhelin laitettiin laukkuun ja katse nostettiin taas Fabianiin. Todellakin, Sammie oli jättänyt Mauin pikkusiskona Malien hoitoon. Tunnetusti Malie ei aina ollut ihan hereillä isosiskon roolistaan, mutta Sammie todella sydämensä pohjasta toivoi että tuo onnistuisi edes tämän kerran, sillä Sammie halusi nyt keskittyä vain siihen iltaan ja Fabianiin.

"No, miten teillä on treenit mennyt? Tai valmistautuminen kauden viimesiin peleihin?" kysäistiin sitten ja virnistettiin. Urheilu oli satavarma aihe mistä puhua, ja mieluinenkin sellainen. Sammie otti samalla pienen kulauksen vettä ja hymyili sitten Fabianille.