Don't betray me now, baby

# Wrai & Lena ovat tervetulleet kanssamme!

Päivä oli ollut mitä täydellisin. Aurinko paistoi, linnut lauloi, oli lämmin... Auton radio soitti kerrankin hyvää musiikkia. Xavier painoi jarrun pohjaan ja hän tunsi kuinka töähti vasten penkin selkänojaa niin, että kykeni tuntemaan pienen vihlaisun keuhkoissaan. Hän ehti jo kirota mielessään ihmisiä, jotka hyppivät jalkakäytävältä autotielle antamatta edes minkäänlaista merkkiä aikeistaan. Vaan mikä näky! Hän ehti juuri kohottaa katseensa kohti tietä ja näki kolmen sulosäären ylittävän tien ja vielä vilkuttavan aurinkoisina Xavierille. Nuorukainen hymähti ja nyökkäsi virne kasvoillaan tyttöjä kohti. Mikä epäonni! Jos hän olisi törmännyt yhteenkin niin hän olisi päässyt esittelemään kerrassaan loistavia ensiaputaitojaan tytöille. Xavierin pää kääntyi tyttöjen mukana ja hetken hänen teki mieli kääntyä heidän perään. Kun takana odottava auto ilmaisi olemassaolostaan, muuttui yllättäen herran kaasujalka painavammaksi. Hän kaasutti jälleen vauhtiin, hieman vastahakoisesti ajoi täysin vastakkaiseen suuntaan kuin tytöt olivat menossa.

Xavierille kyllä kelpasi ihan hyvin hänen autonsakin. Hän oli viimeinkin saanut kaunokaisen korjattua ja piru vie, kun se kehräsi niin upeasti. Kyllä kannatti aikaa tähän autoon kuluttaa, vaikka rahaa siihen olikin mennyt. Nyt hän sai vain huristella sinne minne ikinä halusi - nauttia maisemista, jotka hänen tapauksessaan tarkoittivat vähäpukeisia tyttöjä. Lämmin sää houkutteli mukavasti kesäkisuja ulos eikä Xavier voisi jättää tilaisuutta käyttämättä-- mutta paloiko joku? Korventunut tuoksu leijaili pistävänä Xavierin nenään, ensin hän ajatteli jonkun toivottoman grillaavan lähistöllä, kunnes huomasi tummanharmaata savua nousevan autonsa keulasta. Pojan ilme oli vähintäänkin järkyttynyt, kun hän tajusi hajun tulevan itse autostaan. Hän kurvasi tien laitaan, sen kummempia ajattelematta nappasi viereiseltä penkiltä askista tupakan ja sytytti ennen kuin nousi ulos autosta.

"Ei oo enää totta! Miks just tähän ja just nyt!?" Xavier päästeli kirosanoja suustaan ja nosti konepellin ylös ja astui oitis muutaman askeleen taaksepäin. Haju oli hirveä eivätkä kerääntyvät katseetkaan lievittäneet pojan tilaa, pikemminkin pahensivat. Kun suurimmat savut ja hajut olivat haihtuneet ilmaan, hän kävi lähemmäksi autoaan ja nojasi käsillään siihen, vedellen tupakansavuja keuhkoihinsa hermostuneeseen tahtiin. Mikä tässä nyt taas oli vialla? Aivan varmasti Xavier oli ottanut kaiken huomioon autoaan korjatessa. Ties kuinka kaukana hän oli kotoaan, isäkin oli töissä yömyöhään. Hinauspalveluun Xavierilla ei olisi ikinä varaa, joten mitä ihmettä hän nyt tekisi? Poika pyyhkäisi kasvojaan ja huokaisi toivottoman oloisena, hänen olisi pitänyt ennakoida tämä. Kääntyä takaisin ennen kuin olisi ehtinyt näin kauas. Xavier potkaisi autonsa puskuria ja nojautui toista etuvaloa vasten, savuava koneisto vieressään.