I will be the vision in your mind

Marya työnsi avaimen lukkoon ja veti oven auki. Vanhan ajan rockmusiikki soi todella lujalla suurehkosta omakotitalosta. Ulkoa käsin talo oli näyttänyt hieman ränsistyneeltä, kaksikerroksiselta, puiselta omakotitalolta. Sitähän se olikin, mutta sisuta oli lähinnä kodikas ja lämmin. Musikin volume sattui korviin, joten tyttö painoi samantien sisälle päästyään seinässä olevaa nappia. Meni hetki ennen kuin musiikki sammui.
"Tuliko joku kotiin!" Kuului olohuoneen puolelta huuto ja pian heidän eteensä ilmestyi Maryan äiti. Tuolla oli yllään vaaleat maalarin vaatteet.
"Maalailin olohuoneen seinää, niin en kuullut mitään." Tuo selitti ja vei sitten kätensä korvalleen ja napsautti siellä sijaitsevaa konetta. Naisen katse ajautui nyt suoraan vieraaseen tyttöön.
"Kukas tämä kaunokainen on? Hienoa Marya, kerrankin sinulla on silmää näteillekin tytöille." Rokkariäiti naurahti ja sai Maryan naurahtamaan samalla kun tuo irroitti kenkänsä.
"Me ollaan kavereita." Hän tarkensi.

Tässä talossa ei ollut koskaan hiljaista, niin kuin ei nytkään. Vaikka helvetin lujalla soinut musiikki olikin sammutettu, kuului epämääräinen hiphop musiikki yläkerrasta.
"Jonatan on siis ainakin kotona?" Marya kysyi ja huitaisi kädellään yläkertaa kohti. Isoveli oli ainut heidän perheestä, joka sieti tuollaista musiikkia. Koko muu perhe oli rockin ja punkin perään.
"Joo. Molemmat on. Shanya on töissä vielä." Äiti kertoi ja hymyili sitten molemmille tytöille.
"Tahdotteko jotain syötävää? Vai oletteko juuri syöneet? Teetäkin voisin keittää."

Effy katseli taloa johon oli tullut Maryan kanssa. Talo oli tosiaan hieman ränsistyneen oloinen ulkopuolelta, mutta sisällä tuntui kodikkaalta. Effy tervehti Maryan äitiä nyökkäyksellä ja hymyllä. Maryan äidin sanat saivat Effyn hieman punastumaan. Ihan kun sitä ei olisi tapahtunut tarpeeksi tälle päivälle. Effy ei voinut olla pohtimatta mitä pörröpään äiti tarkoitti sanoillaan. Kuljettiko Marya sitten useinkin tyttöjä kotiin? Ja missä mielessä, tuntui ettei Maryan äiti puhunut niinkään ystävistä vaan.. tyttöystävistä! Effyn sisällä kupli, oliko pieni peikkotyttö myös tyttöihin päin?

Effy kuunteli äidin ja tyttären keskustelua. Maryannalla taisi olla veli. Hassua, täällä tyttö vain seisoi vieraiden ihmisten kotona alle tunnin tutustumisen jälkeen. Effy katsoi taas Maryan äitiä.
"Ei minulle ainakaan tarvitse laittaa mitään kiitos, olen jo syönyt." Hän sanoi kohteliaasti suu hymyssä. Maryan äiti vaikutti mukavalta. Rento hän ainakin oli, ja taiteellinen. Kuuntelee rokkia ja maalailee. Se oli varmasti mukavaa.
Effy muisteli Mattin sanoja. Miten tämä perhe on muka niin erikoinen? No okei, rokahtava äiti joka huudattaa musiikkia on uusi juttu, mutta kai sellaisia äitejä voi olla muillakin, vai voiko, Efft pohti ja katseli ympärilleen.

Maryan äiti hymyili Effylle.
"Sanothan jos tahdot jotain? Minulla alkaa tulla tylsää kun kaikki jutut on jo tehty." Tuo selitti ja katsoi sitten tytärtään.
"Oletteko te jonnekin menossa tänään?" Tuo kysyi ja kurtisti painokkaana kulmiaan. Kyllä tuo varmasti arvasi, että bileet tai vastaavaa olisi tulossa. Kaipasi vain rehellistä vastausta ongelmalapseltaan. Marya irvisti hieman.
"Joo...? Bileisiin oltas menossa Mattin kanssa. Tonyn luo. Sen iisimmän jätkän? Kävi joskus täällä?" Peikkotyttö selitteli ja äiti kallisti päätään ja osoitti sitten Effyyn.
"Entäs tämä neiti?" Tuo kysyi, mutta kysymys oli osoitettu edelleen Maryalle. Tyttö nappasi punapäätä kädestä kiinni. Se tuntui lämpimämmältä kuin oma aneeminen käsi. Rokkari kun oli aina niin kylmä. Jalat eivät lämmenneet koskaan.
"Joo. Otetaan Effy mukaan. Se on uus ja tutustutetaan sitä ihmisiin." Marya selitti sitten ja veti tytön perässään portaikkoon.
"Mennään ylös. Syön kyllä jotain ennen kun lähden. Älä edes aloita siitä."

Rennosti tyttö piteli Effyä kädestä, kunnes pysähtyi portaiden loputtua. Edessä oli käytävä ja sen varrella neljä ovea. Hip-hop musiikki kuului selvästikin ensimmäisestä ovesta vasemmalta katsottuna. Käsi irroitettiin toisen kädestä ja ovea potkaistiin ja sitten se työnnettiin jo auki. Huoneesta näkyi kyllä että siellä asui miespuolinen henkilö. Itse asiassa kaksi. Huone oli nimittäin kaksosten. Kyseiset pojat makoilivatkin yhteisellä sängyllään. Laittoman leveällä parissängyllä. Toisella puolella huonetta oli vaatteita ja vähän kaikkea muutakin lattioilla, kun taas toinen puoli oli kuin hammasharjalla jynsätty. Siitä huomasi jo Jonathanin ja Chrisin erot. Marya asteli huoneeseen nyökäten samalla Effylle, jotta tuo seuraisi.
"Laita se paska pois." Tyttö komensi samantien ja kaukosäätimen avulla Jonathan hiljensi stereot. Molemmat nousivat käsivarsiensa varaan.
"No? Mitä pentu?" Sama poika kysyi sitten virnuillen ja iski sitten silmää Effylle. Marya vain pyöräytti silmiään.
"Käyt siellä kaupassa. Tahon 0.7 vodkapullon ja yhen pienen salmarin. Kiitos. Chris et sano mitään tai saat korville." Pikkusisko komensi isoveljiään. Chris näyttikin siltä ettei ollut tyytyväinen pikkusiskonsa asiaan, mutta ei sanonut mitään.

"Sanon toki" Effy sanoi Maryan äidille ja hymyili.
Kun äiti ja tytär puhuivat bileistä, Effyä hieman harmitti. Vaikkei hän mikään bilehirmu ollutkaan, on juhliminen silloin tällöin mukavaa. Ja Marya oli menossa juhliin Mattin kanssa. Sekin harmitti, tyttö ei siis voisi viettää aikaa Maryan kanssa, ainakaan kovin kauan jos tämä alkoi valmistautua bileisiin.

Kun Marya tarttui Effyä kädestä, tyttö sävähti. Toisella oli viileä käsi, muttei se tuntunut pahalta. Kosketus tuntui todella, todella hyvältä. Effy päästi huomaamattoman huokaisun. Olen ihastunut tuohon tyttöön, hän ajatteli hieman hymyillen.
Effy oli innoissaan kuullessaan että Marya tahtoi ottaa tytön mukaan juhliin. Effy toivoi että toinen teki sen siksi koska halusi viettää aikaa tytön kanssa, eikä velvollisuudentunnosta esitellä uusi tyttö muille. Marya ei vaikuttanut kovin velvollisuudentuntoiselta, silleen hyvällä tavalla. Kauniin ulkonäön lisäksi ehkä juuri se Maryassa viehätti Effyä. Tämä oli raisu ja villin oloinen, Effy piti siitä ja koki sen todella jännittävänä.

Effy tunsi pienen pettymyksen piston kun toinen irrotti otteensa tytön kädestä. Hän olisi voinut pitää Maryan kädestä kiinni pidempään, vaikka koko illan. Se hymyilytti Effyä. Miten hän nyt tällä tavalla ihastuu. Effy oli hyvillään ymmärrettyään Maryan äidin sanoista, että tytöllä voisi olla sutinaa naispuolisten kanssa. Mutta samalla hän tunsi kateutta, koska Maryan äiti puhui useimmista tytöistä. Effyä jännitti, oliko Marya samanlainen kukasta kukkaan hyppijä kuin moni hänen tuntemansa tyttö, sellainen tyttö johon Effy oli joskus vetoa tuntenut.
Maryan mennessä veljiensä huoneeseen Effy seurasi perässä. Hän tutkaili ympärilleen hieman varovasti, ei hän halunnut antaa kuvaa että katselisi veljesten huonetta jotenkin arvostellen. Effyn oli pakko hieman hymyillä kun toinen pojista iski hänelle silmää.
Kun Marya alkoi puhua alkoholin ostamisesta veljiensä kanssa, Effy pohti millaiset bileet mahtaisi olla kyseessä. Oliko siellä kaikki kännissä, kenties pilvessä ja sekoilivat kuka kenenkin kanssa. Olihan Effy toki joskus juonut, mutta hyvin harvoin sitä tapahtui. Jännitys kutitti tytön mahan pohjaa kun hän mietti millainen illasta tulisi.

"Jes sir lady. Haluukos kaunokainen jotain? Punapää?" Jonathan kysyi sitten hymyillen Effyltä. Marya kääntyi katsomaan myös toiseen.
"Ei sinun ole pakko lähteä edes mukaani jos et tahdo. Se oli lähinnä...Hätävalhe? Mutta olisi kivaa tietenkin jos tulisit." Pörröpää selitti ja nojasi seinään takanaan. Chris pudisti hieman päätään.
"Te painostatte kiltinoloisiakin riehumaan." Tuo huomautti ja kohotti kulmaansa pikkusiskolleen joka vain tuhahti.
"Joo. Paitsi et mä en painostava. Jos mun mukaan tahtoo lähtee joku, niin sit tahtoo. Jos tahtoo pysyä tahdissa, niin saa yrittää. Mä kyllä otan suojaani väkee." Tyttö selitti ja Jonathan purskahti nauruun.
"Vittu sä kuulostat ihan siskoltas nuorena. Niin se veri kiertää." Tuo virnuili ja nousi sitten sängyltä venytellen käsiään.
"Ei tässä kai sitten auta kuin lähteä kauppaan. Mitäs Chris meinasit?" Tuo kysyi sitten veljeltään ja tuo viittasi psykolokian kirjaan päin.
"Just. No. Nähään kyllä tunnin pääst." Jonathan ilmoitti ja mitään sanomatta pussasi veljeään huulille ja talsi tyttöjen eteen.

Marya virnisti veljesten pusun jälkeen. Vittu tuo näytti edelleen ihan omituiselle. Kyllähän veljekset pussailivat häntä aina silloin tällöin, mutta se että kaksoset tekivät niin keskenään...? Ehkä he todella olivat omituisia.

Effy hymyili Jonathanille ja katsoi sitten Maryaa. Juhlat kuulosti kivalta, muttei hän kehdannut sanoa haluavansa juotavaa.
"Minusta olisi mukana tulla bileisiin." Hän sanoi ja virnisti siirtäen katseensa Chrisiin päin.
"Mistä sä tiedät olenko minä kiltti tyttö?" Effy sanoi pilke silmäkulmassa miehelle. Häntä ärsytti se että häntä pidettiin lellipentuna ja totaalisena arkajalkana. Okei, sitä hän oli joskus. Muttei aina. Kyllä tytön menneisyydessä on rajuja bileitä ja kaikenlaista sekoilua, joten voisi sanoa että ehkä Effy oli vain hieman rauhoittunut. Tai tullut varovaisemmaksi. Kyllä koirakin alkaa pelätä jalkaa kun se sitä potkaisee tarpeeksi monta kertaa. Effy sävähti. Isä sanoi aina noin. Se ei ollut mukavaa. Ei hänen isänsä vihannut eläimiä, muttei se niistä erityisemmin pitänytkään. Effy haaveili omasta lemmikistä mutta kun isä on tuolla kannalla, ei se onnistuisi.

Effy katsahti hieman kummaksuen poikien suukkoa. Olivatko he homoja? Keskenään? Jos hän oikein ymmärsi, oli pojat siis veljeksiä, mitä tämä sitten tarkoitti? Ehkäpä, Effy pohti. Ehkäpä tuo on vain heidän tapansa osoittaa kiintymystä toisiinsa. Joten, ei kai siinä mitään pahaa ole, hän mietti. Effy yritti pitää silmänsä auki ja korvat kiinni mitä tulee yleistämiseen ja stereotypioihin. Niitä hän ei sietänyt, vaan tahtoi ajatella omilla aivoillaan.

Effy vilkaisi Maryaan ja tuli hieman lähemmäs tätä.
"Tuota, jos me mennään niihin bileisiin niin mun pitäis vaihtaa varmaan vaatteet..?" Tyttö sanoi. Effy oli saanut idean. Koska hän oli aiemmin päivällä tekstaillut siskonsa kanssa, hän tiesi ettei tämä ollut kotona illalla. Effy voisi käydä nappaamassa Tiffyltä muutaman nätin vaatteen, eikai se nyt niin väärin ollut.

"Ei se tiedäkään, mutta kun Christy ei halua ajatella pahaa kenestäkään nätistä tytöstä." Jonathan selvensi Effylle, kun tuo kysyi mistä toinen tiesi hänen kiltteyden. Sellainen chris oli. Toivoi kaikista vain hyvää. Jonathan nappasi farkkutakkinsa seinältä ja puki päälleen.
"Niin saako neidille olla jotain viinakaupasta?" Tuo kysyi vielä, kun vastausta ei oltu kuultu. Samahan se oli toisellekin hakea.
Marya katsoi Effyyn, kun tuo tuli häntä lähemmäs. Toiselle hymyiltiin hieman epämaryamaisesti takaisin.
"Sinä kuule olet nätti noissakin vaatteissa. Paljon siistimpi kuin muut siellä." Hän huomautti ja sipaisi pienesti sormellaan toisen poskea. Sitten hän otti tyttöä jo kädestä kiinni ja talutti ulos huoneesta.
"Tule sitten ilmoittamaan, kun olet käynyt. Makselen sitten." Hän huikkasi vielä veljelleen ja asteli käsi kiinni Effyn kädessä käytävää pitkin ja seuraavaan huoneeseen vasemmalta.

Huone oli samankokoinen kuin edellinenkin. Eräällä seinällä oli parisänky ja lähellä sitä kirjoituspöytä, joka oli täynnä papereita. Kirjahyllyssä oli muutamia spiritismi ja noituus kirjoja, mutta lähinnä tilan vei tyhjät pullot. Viimeiselle seinälle oli upotettu seinään vaatekaappeja, joiden ovet repsottivat enemmän tai vähemmän auki. Vaatteet pursusivat jo yli. Sängyn viereltä nurkata löytyi myös kenkä kasa, jossa komeili lähemmäs kolmetkymmenet erilaiset kenkäparit. Oli korkokenkää, tennaria ja maiharia. Seinät oli tapetoitu 80-luvun punk ja rock bändi julistein, mutta 30% julisteita oli myös naisten ja miesten kuvia. Enemmän tai vähemmän vähissä vaatteissa. Huone oli hieman sotkuinen, mutta ei lähellekään sellainen mitä Jonathanin puoli oli poikien huoneessa ollut.
"Joo. Tässä on minun huone." Marya totesikin sitten ja irroitti jälleen toisen kädestä ja asteli huoneeseensa sytyttäen valot päälle.

Effy sävähti tytön kosketuksesta ja hymyili tälle. Millaisen virtapiikin toisen hipaisi pystyikään aiheuttamaan. Tyttöä hymyilytti kovasti, häntä kehuttiin nätiksi, vaikka hänellä oli iänikuiset vaatteet päällä. Effy nyökkäsi Maryalle, eiköhän hän kelpaisi juhliin näissäkin vaatteissa.
Effy katsahti mieheen.
"En mä tarvii mitään." Tyttö sanoi. Ei hänelle ollut välttämättömyys saada juotavaa, Maryan seura riitti vallan hyvin. Tyttö pohti ajatteli toisen kosketusta tämän taluttaessa Effyä omaan huoneeseensa. Oliko kenties niin ettei Effyn pikku ihastuminen ollutkaan yksipuolista? Effy pudisti mielessään päätään. Mitä hän kuvitteli, hetken tuttavuuden jälkeen. Effy yritti keskittyä hetkeen ja nauttia toisen seurasta.
Effy tuli Maryan perässä huoneeseen ja katseli ympärilleen.
"Kiva" Tyttö tokaisi hymyillen ja tarkoitti pelkkää hyvää, vaikka lyhyt kommentti voisi jonkun korvaan kuulostaa piilovittuilulta. Sitä se ei ollut. Vaikka olihan tytön huone täysin erilainen kuin hänen omansa. Effyn huoneessa ei ollut julisteita, pari taulua. Hänestä ja siskostaan sekä parista kaverista. Kirjoja löytyi moneen lähtöön. Vaatteet olivat hienosti kaapissa ja kengät järjestyksessä kenkähyllyssä. Siitä talon sisäkkö piti huolen. Sisäkkö oli Effyn mielestä omituista, kyllä hän osasi itse huoneensa siivota jos se siivousta kaipasi.
Hetken ympärilleen katseltuaan Effy keräsi rohkeutta ja istahti toisen sängyn reunalle jääden silmäilemään ympärilleen. Tyttö piti toista kättä toisen alla. Maryan kosketus tuntui vieläkin.

Marya istahti itse penkille kirjoituspöydän ääreen ja nosti hoikat jalkansa penkille itseään vasten. Nyt he olivat kahden ja pitäisi varmaan kehitellä jotain puhuttavaa? Hetken hän katseli vain Effyä. Toinen oli niin tajuttoman sievä. Pitkästä aikaa peikkotyttö tapasi jonkun sellaisen. Yleensä kaikki olivat vain rajuja tai omituisia. Sieviä tai nättejä ei juuri koskaan Maryan huoneeseen eksynyt.
"Onks toi sun hius värjätty vai ihan luonnostaan tuon värinen?" Korpinmustahiuksinen tyttö kysyi sitten ja kallisti hieman päätään.

Viereisestä huoneesta oli alkanut kuulumaan nyt jonkin sortin Mozartin musiikkia. Chris oli siis alkanut lukemaan koulujuttuja. Silloin tuo nimittäin kuunteli aina "haastavaa" musiikkia, niin kuin tuo itse asian kuvasi. Usein opiskelu tapahtui juuri silloin kun kaksoisveli ei ollut paikalla häiritsemässä.
"Käyttäytyivät sutkot normaalisti...Mun perhe siis. Tosin Shanya ei ole koskaan normaalin oloinen, mutta se tuskin tulee ihan pian kotiin." Marya selitteli ja nousi sitten seisomaan ja asteli cd-soittimelleen ja asetti My Chemical Romancen levyn sisään.
"Se on siis mun isosisko. Se asuu tyttöystävänsä kanssa tuossa toisella puolella käytävää." Hän tarkensi vielä, jos Effylle ei ollut vielä selvinnyt kenestä oli kyse.

Effy hymyili Maryalle. Nyt he olivat kahden tytön huoneessa. Häntä jännitti. Tyttö vei katseensa Maryaan ja huomasi että tämä katseli häntä. Effy tunsi miten punastuminen teki tuloaan mutta hän keskittyi katselemaan toista tyttöä. Effystä tuntui omituiselta. Häntä yleensä nolotti hirveästi pitää pitkään katsekontakti yllä, mutta nyt hän pystyi siihen yllättävän hyvin. Maryan katsominen ei ollut vaikeaa eikä toisen tytön katse tuntunut Effystä pahalta.

Onneksi Marya aloitti puhumisen, hiljaisuus olisi taatusti alkanut tuntumaan häiritsevältä hetken päästä.
"Ei." Tyttö vastasi toisen kysymykseen hiusten väristä.
"Tai on mulla luonnostaa ollu punaiset hiukset, muttei näin punaiset kuitenkaan." Effy sanoi rehellisesti. Hän oli pienestä lähtien ollut punapää aivan kuten hänen siskonsa. Ei hän muistanut syytä miksi hiuksensa värjäsi, olisiko ollut isosiskon matkimista tai jotain. Tyttö oli kuitenkin tyytyväinen räikyvänpunaisiin hiuksiinsa.

Effy kuunteli kun toinen kertoi perheestään. Maryan sisko oli siis lesbo, Effy ajatteli kun toinen kertoi siskonsa asuvan naisen kanssa. Maryalla oli tosiaan monipuolinen perhe, mikä oli Effystä siisti juttu. Hänen perheensä oli tylsä. Isä ja äiti olivat tunnettuja seurapiiri-ihmisiä ja hyväpalkkaisia. Sitten oli hänen siskonsa, suosittu tyttö. Ja sitten oli Effy. Joskus hän tunsi itsensä perheen mustaksi lampaaksi. Hän ei osannut mahtua siihen muottiin mihin häntä yritettiin laittaa.
"Mitä sä tykkäät siitä et sun siskos on lesbo?" Effy kysyi mitään sen kummemmin ajattelematta.

Marya oli kerennyt katseensa valua jo muualle, kun Effy kysyikin mitä mieltä hän oli siskonsa suuntautumisesta.
"Se on ihan normaalia tässä mökissä. Ei meillä kukaan ole hetero. Chris kyllä kovasti väittää niin itsestään, mutta ei sitä kukaan usko." Tyttö selitti virnuillen ja istahti sitten tytön vierelle sängylle. Peikkotyttö rakasti omaa perhettään ylikaiken. Usein hän oli miettinyt sitä, jos olisi syntynyt tällaisena jonkun toisen perheeseen. Tuskinpa hän olisi edes hengissä.

"Meillä on niin tiiviit välit, että eipä meitä kamalasti mikään toisissamme hätkäytä. Tapellaan kyllä usein, mutta... No, tiiät todennäköisesti mitä tarkoitan. Shanya nyt on koko ikänsä kertonut olevansa naisiin päin, joten kasvoin siinä tiedossa että se on mahdollinen vaihtoehto ja samoin tekivät kaksosetkin. Ja äiti nyt on vähän joka suuntaan ja mutkaan kääntyvä." Marya puheli hymyillen. Äiti todellakin oli elämänsä aikana tuonut kotiin ties minkälaisia monstereita. Niin he olivat joskus lapsina kutsuneet erästä äidin poikaystävää. Tuo kun oli ollut transu.

Marya pörrötti hieman hiuksiaan ja katsoi jälleen hymyillen Effyyn.
"Mutta nyt selitin kyllä ihan oli asian. Tahdotko siis vaihtaa vaatteitasi? Voisin tarjota omiani, mutta jotkut paidat ainakin ottaa varmasti rinnoista kiinni ja farkut..." Marya sanoi ja katsoi sitten omia, kirjaimellisesti olemattomia jalkojaan. Sormet sai reisien ympäri.
"Olen hieman aliravittu. Mutta hameita minulla on paljon?"

Ei meillä kukaan ole hetero, Marya oli sanonut.
"Niin. Ei siinä mitään pahaa ole tietenkään, lesboudessa tai muussakaan sellaisesssa." Effy tokaisi toiselle ja hymyili. Effy katseli tyttöä tämän puhuessa. Tämän silmiä, huulia, kaulaa.. Alemmas hän ei uskaltanut tuijottaa, pelkäsi toisen huomaavan. Effyä hymyilytti. Eli toinen tyttö oli myös naisiin päin. Tai ainakin molempiin. Ehkä. Mistä Effy sen tietäisi, voihan toinen vaan puhua tai olla niin syvällä kaapissa. Tyttö kuitenkin tiesi, että selvyys asiaan oli saatava, ennemmin tai myöhemmin.

Tyttö huohahti pienesti toisen tullessa tämän viereen istumaan. Pienet ihastumisesta ja toisen läheisyydestä johtuvat sähköiskut kulkivat pitkin kroppaa. Effyä jännitti kovasti. Hän oli mies hämmentynyt. Eihän tämä ensimmäinen kerta tytön kanssa kaksin ollut, ja oli hän mennyt paljon pidemmälle, loppuun asti parikin kertaa. Mutta tuossa pörröpäässä oli jotain muuta mikä veti tyttöä puoleensa.

Kun Marya alkoi puhua vaatteista, Effy mietti hetken.
"Ei kun. Siis kiitos kovasti, ajattelin että kun mun pitäis varmaan kuitenkin käydä kotona. Sanomassa äidille minne menen ja ehkä ottamassa vähän rahaa. Niin voisin vaihtaa samalla vaatteet.." Tyttö selitti ja katsoi toista.
Ei tyttö halunnut olla vaivaksi mutta jos juhliin mentäisii autokyydillä, eikö se olisi sama kiertää sitä kautta. Olisi hänen kuitenkin pakko käydä kotona. Effy vilkuili toista alta kulmiensa. Pitikö Marya tyttöä ihan lapsellisena kakarana jonka täytyi pyytää äidiltä lupa lähteä juhliin.

Marya kohotti hieman kulmaansa, mutta laski sen alas, kun toinen selitti kotona käymisen syyn.
"Hmm...Okei. Asutko kaukanakin? Voidaan pyytää Chrisiä heittämään meidät jonnekin lähelle Tonyn kämppiä. Mattille ei uskalla lähtee oottelemaan." Tyttö puheli ja puri sitten miettiväisenä huultaan ja antoi katseensa siirtyä Effystä osittain avonaisiin vaatekaapin oviin. Pitäisiköhän hänenkin vaihtaa vaatteita? Yleensä hän ei pahemmin vaivautunut. Eihän hän mennyt bileisiin iskemään ketään. Hänet iskettiin...Tai, hän lämpeni iskuyritykselle. Marya nousi jälleen sängyltä ja asteli kirjoituspöytänsä ääreen. Eräs laatikko vedettiin auki ja taskumatti kaivettiin esille. Heidän kaveripiirissään viinavirtasi. Oli käytännössä aina tehnyt. Se olisi eri asia viihtyisi Effy siellä. Maryalla ei ollut tapana sotkea viikonloopu kavereita ja uusia tai koulukavereita keskenään.

Tyttö avasi korkin ja hörppäsi siitä hieman. Vodka poltteli inhottavasti. Varsinkin valuttuaan lähemmäs tyhjää vatsaa. Korkki kierrettiin kiinni ja matti heitettiin varovasti Effyn vierelle sängylle.
"Siitä saat juoda jos tahdot." Hän sanoi hymyillen ja asteli sitten vaatekaapeilleen ja avasi erään, jonka sisältä paljastui hameita ja housuja hieman sekaisin. Paino varattiin vain toiselle jalalle ja pahemmin miettimättä pitkä paita vedettiin pois. Siinä hän nyt seisoi. Vain mustat rintaliivit ja samanväriset stringit jalassaan.Marya ei ollut koskaan häpeillyt mitään. Eikä sitä tapahtunut siis nytkään.
"Pitäisiköhän laittaa hame vai housut? Mitä veikkaat?" Peikkotyttö kysyi sitten olkansa yli Effyltä kurottaen samalla ottamaan ylähyllyltä farkkuja.

//Saattaa olla vähän sekava, kun pikkuveli riehuu tossa vieressä >

Effy katsoi tyttöä ja mietti hetken missä päin kaupunkia he olivat.
"Olisiko noin kymmenen kilometrin päässä täältä." Tyttö sanoi arvioiva katse silmissään.
Effy mietti mitä Marya oli tarkoittanut sillä, ettei Mattin luokse uskalla mennä odottelemaan. Mies vaikutti ihan normaalilta, ehkä hieman hurjapäältä. Mutta ei Effyä ollut hirveästi pelottanut pojan seura pizzeriassa. Eipä hän sen kummemmin Mattiin keskittynytkään. Maryan katselu piti Effyn kiireellisenä, pizzakin ehti jäähtyä. Hymy nousi tytön huulille.
Effy mietti mitkä vaatteet vaihtaisi kotonaan. Ehkäpä se valkoinen hame ja toppi, se kuulosti hyvältä. Piti miettiä sitä tarkemmin kotona. Onneksi tyttö päätti aina nopeasti mielensä eikä häntä tarvinnut koskaan odotella kun kyse oli vaatteiden valinnasta tai miten hiukset laitetaan tänään. Tyttö pukeutui niin kuin tahtoi.

Kun Marya otti taskumatista huikat ja heitti sen sängylle tytön viereen, Effy epäröi hetken. Tyttö otti matin hitaasti käteensä ja katseli sitä. Kerran tässä vaan eletään, tyttö ajatteli mietteissään ja hymyili. Sitten hän aukaisi taskumatin ja otti pienen pienen huikan. Se pisti Effyn irvistämään. Viina ei ollut hänen juomansa. Tyttö sulki taskumatin ja laski sen takaisin sängylle. Jos hän jotain lisää joisi, se olisi muuta kuin kirkasta viinaa.

Effyn katse seurasi Maryaa kun tämä meni vaatekaapeilleen. Tyttö meinasi pyörtyä nähdessään toisen riisuvan paitansa, tuosta vain. Voi luoja voi luoja voi luoja, tyttö hoki mielessään ja hänen kätensä puristi vaistomaisesti peitettä sängyn päällä. Marya oli niin kaunis että Effy tunsi janoa toisen iholle. Hän halusi koskettaa tyttöä, sivellä tämän selkää ja rintoja. Effy tunsi kuinka hänen kroppansa reagoi puolialastoman naisen katselemisesta. Se sai hänet säpsähtämään.

Kesti hetken ennen kuin Effy sai sanan sanotuksi.
"Ihan miten vain. Hameet on kivoja." Tyttö selitti. Hameet on kivoja? Effy osasi ainakin puhua tytöille, näin oli. Tyttöä hävetti, miksi hänen täytyy selittää jotain turhanpäiväistä. Effy kääntyi katsomaan huoneen seinillä olevia kuvia niin, ettei joutuisi katsomaan Maryaa.

Marya kääntyi ympäri ja mallasi mustia farkkuja paljaita jalkojaan vasten.
"Mulla on paha tapa rymytä. Jos laittasin farkut, niin säilysin pahimmilta ruhjeilta." Pörröpää totesi ja kiskoi mustat farkut jalkaan ja katsoi sitten Effyyn. Tuo katseli julisteita. Marya nappasi taskumattinsa ja joi siitä vielä yhden kulauksen.
"Löytyykö kivoja kuvia?" Hän kysyi sitten hieman huvittuneena. Ketä kiinnosti katsella julisteita seinillä. Marya laittoi taskumattinsa takaisin kirjoituspöydän laatikkoon. Katse ajautui takaisin Effyyn. Olikohan tuo mitä tyttöjään? Toinen ei kyllä näyttänyt naisiinpäin kääntyneeltä, mutta usein ulkonäkö saattoi pettää.

Rokkari istahti paidatta nyt punapään vierelle.
"Mitäs mieltä sinä olet muista kuin heteroista?" Hän kysyi sitten muka viattomana ja tapitti katsoa Effyyn. Jos toinen olisi todella edes hieman naisiin päin...No, Marya todellakin yrittäisi toista. (Tosin humalassa hänhän yrittäisi jopa ilman tietoa toisen suuntautumisesta.)

Effy vilkaisi Maryaan päin. Vaikka häntä nolotti, piti tyttö toisen tyylistä. Häpeilemättä itseään toinen riisuutui alusvaatteisilleen. Effykin tahtoisi olla yhtä rohkea. No, oli hän kerran humalassa riisunut. Bileissä, räsypokan aikaan. Ja siitä hän sai kuulla vielä välillä siskoltaan, joka oli tytön siihen hommaan oikeastaan painostanut.
"No, sitten farkut kuulostaa paremmalta." Hän tokaisi hymyillen ja katseli kuvia seinillä. Joko Effy kuvitteli tai sitten hän tunsi Maryan katseen selässään.
Kun toinen istahti ilman paitaa tytön viereen, alkoi Effyn sydän lyödä tiheämpään kuin äsken. Toisen kysymys tuli yllätyksenä.
"Jokainen saa olla sellainen kuin on." Tyttö sanoi ja uskalsi katsoa Maryaa silmiin.
"Jos on poika ja tykkää pojista, se on hänen oma asiansa ja homma olkoon niin.. Ja jos on tyttö ja tykkää tytöistä..." Effy sanoi ja päästi keskittymisensä puhumiseen herpaantumaan hetkeksi, mikä sai tytön katseen liukumaan Maryan silmistä tämän rintoihin. Effy nielaisi huomaamattomasti. Suuta kuivasi. Miten hän tässä toimii. Hän halusi niin kovasti koskettaa toista, muttei kyennyt. Jospa toinen ei pitäisi siitä. Oli tyttöihin päin suuntautunut tai ei, ei Effy olisi välttämättä hänen makuunsa.

Marya odotti, että Effy olisi jatkanut lausettaan, siitä mitä mieltä oli tytöistä, mutta vastausta ei kuulunut. Katse tosin kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Hiljalleen hymy kohosi peikkotytön huulille.
"Et taida olla pahemmin niitäkään vastaan, epäilen." Marya huomautti ja nappasi hellästi toisen leuasta kiinni ja nostatti näin toisen katseen takaisin silmiin. Voi kun toinen oli söpö! Antoi niin kokemattoman vaikutelman. Rokkari ei oikein osannut muuta kuin hymyillä. Nyt hän oli kyllä osunut oikeaan napakymppiin! Toivottavasti hän ei kuitenkaan olisi liian raju Effylle.

Tyttö pörrötti hieman hiuksiaan ja sipaisi sormillaan pienesti Effyn huulia ja nousi sitten ylös. Tätä hän rakasti, kiusoittelua. Hän oli jopa helvetin hyvä tässä hommassa! Pojat varsinkin kierolla tavalla rakastivat sitä piirrettä hänessä. Ainakin niin useat olivat kertoneet. Marya asteli takaisin vaatekaapilleen ja vetäisi päälleen hihattomanpaidan. Kangas oli valkoinen ja ohut. Päästi mustien rintaliivien värin hieman läpi. Hän ottaisi sen päälle vielä Green Dayn hupparinsa. Kengät voisi päättää myöhemminkin.
"Et taida olla ryyppäävää sorttia, Effy?" Marya kysyi sitten ja käännähti katsomaan tyttöön hymyillen. Vodka oli noussut hieman päähän, mutta ei hän ollut vielä edes hiprakassa. Sen verran tyttö oli elämänsä aikana jo juonut, ettei hän ihan helpolla humalaan enää päässyt.

Effy värähti kun toinen otti tätä leuasta kiinni. Tyttö oli jäänyt kiinni Maryan rintojen tuijotuksesta. Effy ei oikein osannut sanoa mitään, hymyili vain ja katseli toista. Hänen teki niin mieli halata tai silittää tyttöä, suudella tätä. Kokeilla kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Tytön päässä ajatukset lentelivät kuin mehiläispesässä konsanaan.

Maryan sipaistella Effyn huulia tämä sulki silmänsä ja huulten rauosta pääsi pienen pieni huokaus. Kun Marya nousi pois Effyn vierestä tuntui kuin kaikki ilo olisi riistetty tytön elämästä. Effy katseli kun Marya puki päälleen.

"En juo usein." Tyttö vastasi kun toinen kysyi oliko tämä ryyppäävää sorttia. Kyllähän juomaa oli joskus mennyt, tai jotain muuta. Hän oli kokeillut vaikka mitä kavereidensa yllyttäminä. Tai olivatko nämä edes oikeita ystäviä.
Effy pystyi kyllä juomaan, muttei harrastanut sitä paljoa. Ei siitä tulisi kuin hetkeksi kiva ja rento olo. Aamulla olikin sitten ihan uusi fiilis. Tyttöä puistatti kun hän ajatteli muutamien ryyppyiltojen seuraavia aamuja.

Tyttö katseli toista mietteissään. Mitähän mieltä Marya on tytöstä? Toinen oli rohkea ja raju, toinen hieman arka. Marya näytti olevan edes jotenkin kiinnostunut tytöstä mutta tämän tarkoitusperistä Effy ei päässyt selville. Oliko toisella oikeita tunteita vai oliko tämäkin vaan yksi tyttö joka käytti Effyn sinisilmäisyyttä hyväksi.

//Sori laadusta, tää kuume ei oikein oo hyvä yhdistelmä pelin kans xD

Marya naurahti pienesti.
"Sen pystyin päättelemäänkin." Hän vihjasi toisen alkoholin juonti vastaukseen. Effyn käytös oli herttaista. Marya oli todellakin tainnut saada toisen koukkuun. Ulkoa kuului sitten autonääniä. Eli Jonathan tuli takaisin. Peikkotyttö nousi sängyltä ja virnisti tytölle.
"Jos nyt ollaan ovelia, niin varataan autokyyti. Meillä on nimittäin vaan yksi auto taloudessa." Hän kertoi ja talsi sitten kenkä kasalle ja nappasi ensimmäiset korkokengät käsiinsä, jotka sattuivat käsiin osumaan. Hän oli opetellut käyttämään korkeita korkoja vasta parin kuukauden ajan, mutta nyt hän käveli jo kuin ammattilainen. (Ja monen vuoden ajan hän oli ostanut korkokenkiä itselleen, muttei ollut käyttänyt niitä ennen tätä.)

Kengät työnnettiin jalkoihin ja peilistä vilkaistiin kuvajaista. Huppari napattiin kaapista.
"Tule honey." Hän hymyili sitten ja avasi oven talsien käytävään. Jonathan tuli juuri sisälle taloon, joten Marya asteli mitään kysymättä kaksosten huoneeseen. Chris luki psykologian kirjaansa ja karmea MozartBeethovenmikälie huusi stereoista. Marya siis asteli ensimmäisenä mankalle ja sammutti musiikin. Jonathan talsi suoraan portaat ylös ja tuli huoneeseen leveä virne huulillaan.
"Multa kysyttiin paperit! Vittu ensimmäisen kerran. Olen otettu." Tuo nauroi ja kaksoisveli hymyili takaisin. Marya pyöritti vain päätään. Hän katsoi odottelevana veljeään. Ovi oli jätetty auki. Ei heidän tarvinnut pelätä että äiti kuulisi.

Effy katseli kun Marya puki kengät jalkaansa ja lähti huoneesta. Honey. Effy virnisti pienesti. Hänellä ja Maryalla oli jonkun sortin säpinää, siitä ei ollut epäilystäkään. Tyttö huokausi pienesti. Hän nautti saamastaan huomiosta mutta oliko tämä nyt hyvä idea? Marya oli nätti, kiltti ja mukava. Mutta Effyä hieman pelotti. Ei hän nyt mitään elämänsä rakkautta etsinyt, muttei häntä haittaisi saada joku vierelleen, vakituisesti. Tyttöä mietitytti, leikkikö Marya toisen tunteilla. Vai kuvitteliko Effy.

Tyttö seurasi perässä ja pian he olivat kaksosten huoneessa. Effy hymyili katsellessaan sisaruksia. Nämä tulivat niin hyvin toimeen. Tyttöä harmitti, miksei hänen perheessä voinut olla yhtä lämpimät välit.
Kohta lähdettäisiin bileisiin. Effyä jännitti, millaista porukkaa juhlissa olisi ja miten siellä sujuisi. Hän pohti myös miten Marya käyttäytyisi Effyä kohtaan nyt kun he eivät ole kahden van paikalla olisi muitakin.
Ef yritti ajatella positiivisesti. Ja oikeasti hän odotti juhlia innolla.

"Tiedätkö, yleensä ihmiset on innossaan siitä, jos niiltä kysytään papereita kun ne on kolmikymppisiä. Sinä innostut kun sinulta kysytään 22, vuotiaana." Marya ivasi leikkisästi veljelleen, joka mutristi hieman huuliaan.
"Kannattaa pitää suu kiinni, tai isonpahan veljen pussiin jää pullo." Poika huomautti ja sisko veti vetoketjun suunsa päälle. Chris pyöritti hieman päätään, mutta hymyili kuitenkin. Tuo oli selvästi aikuisempi kuin Jonathan, vaikka kaksosia nuo olivatkin. Äsken viinakaupassa käynyt yksilö ojensi siskolleen vodkapullon ja appelsiinimehu tiivisteen.
"Tossa on sulle ja sitten toin yllärin punapäällekin." Tuo ilmoitti ja asteli Effyn eteen. Hän ojensi tuolle 0.7 Teguila Rose Strawberry Cream pullon hymyillen.
"Siinä on sullekin. Ei tartte muiden laseilla käydä." Hän ilmoitti ja heitti sitten pussin lattialle. (Sille sekaiselle puolelle huonetta.

Marya virnisti Effylle. Harvemmin Jonathan osteli hänen ystävilleen pulloja. Ja ihan pelkkää hyvyyttään!
"Niin. Me tarvittas kyyti kanssa. Käydään ensin Effyn kotona ja siitä sitten ois kiva kyyti saada vielä samalle kadulle missä Matt asuu." Pörröpää kertoi ja katsoi molempia poikia kysyvänä. Kaksoset katsoivat nyt toisiaan.
"Minun pitäisi lukea kokeeseen..." Chris huomautti sitten ja sai siskonsa näyttämään kieltä.
"Sinä oletkin ihan tylsä kuski. Johnny? Heitä sinä meidät? Saat nähdä unelmapoika Mattiasikin hyvällä tuurilla." Rokkari maanitteli veljeään, joka oli juuri käynyt hänen pyynnöstään kaupassakin. Poika istuutui kirjoituspöydän ääreen ja näytti miettiväiseltä.
"Tiedätkös. Minä olen yleensä aina se teinikuski... Mutta nyt kun kerroit että hottis Matt on paikalla, niin lähden ilomielin mukaan." Jonathan ilmoitti ja Marya naurahti kääntyien Effyn puoleen.
"Jonathan pitää hieman Mattistä ja Matt ei erikoisemmin siitä. Mutta sitä ei tartte Mattille mainita." Hän tarkensi virnuillen.

Effy naurahti pienesti sisarusten kinastelulle.
Kun toinen kaksosista ojensi tytölle Tequila-pullon, häntä alkoi hieman jännittämään. Hän ei muistaakseen ollut kyseistä juomaa ennen juonut, mutta oli kuullut juttuja miten hyvää se oli. Effy katsoi poikaa ja hymyili.
"Aih, kiitti." Tyttö sanoi. Effy mietti pitäisikö hänen kysyä paljonko pullo maksoi ja maksaa se pojalle. Mutta eihän hän ollut mitään itselleen tilannutkaan. Effy tuumaili hetken ja päätti sitten antaa asian olla. Kyllä mies rahaa pyytäisi jos olisi sitä vailla.

Effy kuunteli sisarusten keskustelua. Vai oli Jonathan hieman Mattin perään. Tyttö hymyili. Jos poika oli kerta miehiinkin päin, ei tyttö ihmetellyt että Matt olisi ihastuksen kohteena. Olihan se ihan komea, mieheksi. Ef naurahti kun Jonathan lupautui kuskiksi, vain nähdäkseen Mattia.
Effy hymyili Maryalle tämän tullessa tytön lähelle.
"En kerro" Effy sanoi ja lupasi olevansa hiljaa Jonathanin tunteista Mattia kohtaan.

Tyttö tiesi että pian lähdettäisiin ja hän alkoi kiivaasti miettiä mitä pukisi päälleen juhliin. Effy tahtoi näyttää kauniilta mutta pohti olisiko hän liian pukeutunut jos laittaisi hameen, olihan Maryallakin housut ja huppari. Tyttö mietiskeli asiaa ja päätti päättää kotona. Omituista, ei hän yleensä niin tartta vaatteistaan ollut.

//Hyi helvetti tequilaa! En enää ikinäikinäikinä juo sitä myrkkyä. yök.. =D
Huonoja kokemuksia kyseisestä litkusta..

Marya hymyili Effylle ja nappasi tuota taas kädestä ja alkoi kuljettamaan alakertaan.
"Nyt lähetään sit, Jonathan!" Hän huusi vielä portaikosta. Äiti hääräsi äänestä (laulusta) päätellen edelleen olohuoneessa, joten eteisessä olevaan laukkuun työnnettiin pulloa ja mehu. Sitten tyttö asteli Efdfyä edelleen kädestä pitäen keittiöön.
"Mun on pakko syödä jotain, tai en saa lähtee mihinkään." Pörröpää tuhahti, otti mandariinin ja heitti sillä äitiään selkään. Ihmeissään tuo kääntyi ympäri ja asteli hymyillen keittiöön.
"Eli ruoka-aika vai?" Tuo kysyi ja kaivoi sitten vihkon eräästä keittiönkaapista. Kanteen oli kirjoitettu isolla Marya ja sen hetkinen kuukausi.

Peikkotyttö mutisi itsekseen ja irroitti tytön kädestä ja asteli jääkaapille. Äidillä sen sijaan oli onnellinen hymy kasvoillaan, kun tuo selasi sivuja, joissa luki päivämääriä. Viimein hän löysi tämän päivän. Sieltä ei löytynyt muuta kuin ruisleivän pala kirjoitus ja kaksi vesilasia.
"Siellä on kasvislasagnea. Minä laitan sinulle annoksen." Äiti ilmoitti sitten ja edelleen mutisten Marya istuutui keittiönpöydän ääreen.
"Maryalla on aina ollut hieman syömisongelmia, joten aloitimme pitämään päiväkirjaa hänen syömisistään joskus kaksi vuotta sitten." Joan selitti Effylle ja tytär tuhahti.
"siitä on viisi-vuotta, äiti. Jos et usko, niin käy katsomassa ullakolta vihkot." Tuo mutisi hieman ärtyneenä. Oli noloa, että Effy näk koko vihkon, tai sen että äiti paasasi hänen syömisestään. Hänen äitinsä latoi nyt kasvislasagnea lautaselle. Annos ei ollut iso. Sellainen, millaisia normaalisti 11-vuotiaat söivät. Lautanen tungettiin mikroon ja pian annos oli Peikkotytön edessä.

Edit: //Minä en oo ees maistamaan sitä suostunu >< Kerran oon haistanu ja ilmottanu, etten suuhuni sitä pistä ^^//

Poistun