Cries in the dark

[Ayan lookki + turkoosit biksut siellä alla + märät ja punaisemmat hiukset]

Uima-altaan vesi lainehti sinisenä. Juuri äsken se oli ollut täynnä elämää.. Meluavat oppilaat olivat kisaileet pitkin allasta. Osa oli pelannut koripalloa, osa oli vain yrittänyt hukuttaa muita.. Jokatapauksessa nyt kaikki oppilaat olivat lähteneet pukeutumaan ja tunneille. Allashuoneen valot oli sammutettu ja liikunnanopettaja oli epäilemättä lukinnut etuoven. Kaikkien muiden lähdettyä oli punahiuksinen tyttö hiipinyt takaisin uima-altaalle ja istui nyt altaan reunalla uittelemassa varpaitaan. Varpaat saivat vedenpinnan jäleen elämään. Äsken se oli vain pysähtynyt, mutta varpaiden koskettaessa pintaa.. Se oli alkanut jälleen liikkua. Punahiuksinen tyttö huokaisi. Mieli oli maassa ja kaikki tuntui vaikealta.

Miksi hemmetissä sitä piti tunkea itsensä kaikenmaailman ongelmiin aina.. Ensin oli pitänyt alkaa kaveriksi exän kanssa.. Typerää, koska se oli niin vaikeaa.. Aina tunsi olonsa todella vaivautuneeksi Elin seurassa.. Plää.. Sitten oli vielä pitänyt käydä lyömässä erästä tiettyä cheerleaderia. Sekin aiheutti pientä masennusta, sillä kun vanhemmat olivat kuulleet asiasta... No, huutoshow oli ollut valmis. Äiti oli jopa uhannut siirtää hänet takaisin Englantilaiseen kouluun.. Epäilemättä johonkin sisäoppilaitokseen. Ei Aya halunnut lähteä. Ei, todellakaan. Tyttö kohotti äkkiä katseensa, sillä tunsi jotain lämmintä poskillaan. Kyyneleitä.. Hemmetin hemmetti, miksi hän nyt oli ruvennut vollottamaan.. Eihän hän itkenyt juuri koskaan. Itkeminen oli nössöille.. Toisaalta kykaan ei nähnyt..

Kyyneleet valuivat yhä isompana virtana pitkin pikkuruisen tytön kasvoja. Niin ikävältä kuin itkeminen tuntuikin... Aya ei voinut sitä lopettaakkaan. Nyt oli tapahtunut ihan liikaa yhtäkkiä. Mutsi oli vihainen.. Tulisi epäilemättä käymään piakkoin ja sitten sitä saataisiin selitellä, että mitäs tämä tämmöinen homma on. Mutsi oli jo soittanut koululle ja yrittänyt selvitellä tappelun syytä.. No tottakai reksi oli sille juorunnut, että tytöt olivat tapelleet pojasta.. Yritäppä siinä sitten selittää, ettei niin todellakaan ollut ollut. Tai no.. Olihan se osittain ollut sitäkin.. No, mutsihan oli riemastunut ja ruvennut jakamaan omia elämänohjeitaan Ayalle. Ei saa tapella poikien vuoksi vaan pitää vain olla haluttavampi kuin se toinen.. Blaa.. Minkä Aya sille mahtoi, että pieneen ruumiiseen oli ilmestynyt rekkakuskin luonne? .. Hemmetti soikoon. Kyyneleet putoilivat nyt jo paljaille jaloille ja aiheuttivat pieniä värähdyksiä koko kehossa.
"Voi vitun vittu."

[Joo köks aloitus, mutta Lumene neitokaisensa kanssa on tervetullut (:]

//Täältä tullaan~ Moniquen asukokonaisuus + kengät

Voi hemmetti. Hemmetin hemmetti.

Brunette naisenalku käveli autioituneella koulun käytävällä suu mutristettuna viivaksi ja jäiset silmät kipunoiden. Ja kukas muukaan se mahtoi olla kuin oma rakas Monique McAdamsimme, neiti pahis, joka oli harmikseen sukua Céline McAdamsille ja tämä nyt sattui vain olemaan hänen kaksoissiskonsa ja raivostuttava sellainen. Pahiksen jalat johdattivat koko ajan häntä yhä lähemmäs ja lähemmäs opettajien huonetta, kunnes hän sitten huomasikin liikunnanopettajan pyyhältävään ohitseen käytävällä.
"Neiti Lopez!" huikkasi Monique tyttöjen liikunnanopettajalle, joka pysähtyi ja kääntyi tämän puoleen, "Saanko lainata pukuhuoneiden avaimia? Satuin unohtamaan mun omaisuutta sinne."
"Totta kai. Tuo ne sitten heti takaisin", sanoi neiti Lopez ja kaivettuaan avaimet taskustaan ojensi ne pahistytölle, joka vannoi käsi sydämellä, että varmasti toisi ne takaisin ja lähti sitten suuntaamaan kohti pukuhuoneita.
Mitä Monique muka pukuhuoneen avaimilla tekisi? Ei sitten mitään. Hän ei ollut sellainen pahis, joka näpisteli tavaroita ja apinoi kuin mikäkin kakara. Ehei, hän oli luokiteltu pahiksiin asenteensa ja luonteensa takia. Ja oli ylpeä siitä kunniasta.

Hetken kuluttua neito pääsi pukuhuoneiden luokse ja avasi oven lainatuilla avaimillaan, jonka sulki perässään ja alkoi haravoida katseellaan tummansinistä stendariaan, joka oli sattunut tulemaan hylätyksi uimisen jälkeen. Ei hän kaikkea voinut muistaa. Vaikka tupakkaa tulikin poltettua niin ei stendarin olemassaoloa muisteta kuin vasta sitten kun sitä tarvitaan tai ajatellaan tupakkaa.
Melko nopeasti kadonnut esine kuitenkin löytyi ja se napattiin käteen. Tyytyväisesti myhäillen ja pienen hymyn koristaessa huulia brasialainen huomasi sitten, että jonkun tavarat olivat vielä pukuhuoneessa, tosin sen verran syrjäisessä paikassa, josta opettaja ei ikinä tajua katsoa. Eli joku oli vielä altailla.
Monique avasi uima-altaan ja pukuhuoneen erottavan oven ja asteli lenkkareineen päivineen altaan reunalla kököttävän tytön luokse.
"Hei, kääpiö. Kannattais mennä tunnille, ettei tule turhia poissaoloja ja opettaja suutu", pahistyttö sanoi teeskennellyn ystävällisellä äänellään ja tönäisi vielä hellästi toisen päätä kädellään.

Aya oli jo päätynyt siihen ajatukseen, että jos mutsi yrittäisi hänen kouluaan vaihtaa hän hukuttautuisi altaaseen. Se olisi sopiva loppu, ehkä porukka kertoilisi kummitustarinoita hänen kuolemastaan ja hän eläisi ikuisesti allas kummituksena.. Niinkuin murjottava myrtti tai jotain.. Äkkiä joku kuitenkin keskeytti mokomat ajatukset lausahtamalla jotain ja niimpä punpään oli pakko kääntää katseensa toiseen. Tyttö oli jokseenkin tutun näköinen, muttei Aya voinut muistaa miten.. Ehkä tuo kuului johonkin klikkiin jossa oltiin paljon esillä.. Mutta kermaa tyttö ei kyllä ollut.. Kuka hemmetti.. Moniquen ulkonäökö ei viitannut oikeastaan mihinkään klikkiin suoranaisesti. Mahtavaa.. Nyt joku random tyyppi näki hänet murjottamassa ja itkeskelemässä.. Epäilemättä hän olisi viimeistään huomenna juorujen kohteena.. Lovely.
"Vittuako se sulle kuuluu oonko mä tunnilla vai en" Aya tiuskaisi, mutta lauseen loputtua tuo joutui pienesti niiskaisemaan mikä taas rikkoi äskeistä vakuuttavuutta melkoisesti. Katse laskettiin takaisin altaaseen ja mietittiin pitäisikö hypätä sinne ja peittää sillä kyyneleet.. Hän ei kuitenkaan halunnut kastua uudelleen.. Toisaalta suihkussa ei oltu vielä kipaistu, kun biksutkin olivat vielä yllä.
"Sori. Ei mun päivä.. Ja tota mua ei just nyt jaksa kiinnostaa matematiikan opiskelu" Murjotus... Toisaalta matikantunnilta jäi helposti jälkeen.. Vaikeaa.. Aya ei halunnut jäädä jälkeen, mutta ei hän halunnut mennä tunnillekkaan silmät turvonneina..
"Sitäpaitsi eihän neiti ole itsekkään tunnilla" Murahdettiiin vielä.

Mihin hemmetin klikkiin toinen kuului... Aya yleensä osasi tunnistaa muiden klikit helpostikkin.. Tämä tyttönen ei kuitenkaan ollut helppo tapaus.. Punapää vilkaisi sivusilmällä toista ja koitti kuumeisesti miettiä. Missä hän oli nähnyt tämän tyttösen ennen.. Nimikin alkoi pikkuhiljaa tulla kielenpäälle.. M.. Marissa eei...Mo-jotain..Mon...Monica.M. ei... Mon... Mo.. Monique.. Eikös se kuulunut pahiksiin..Vitun mahtavaa Katse vaelsi jälleen toiseen ja nyt tarkasteltiin toisen ilmeitä suurennuslasilla.. Vittumaiset kyyneleet valuivat edelleenkin, ne eivät vain tyrehtyneet.. Hemmetti..
"Voitkos nyt mennä vaikka kiusaamaan muita pahiksia.. " Katse kääntyi takaisin altaaseen ja käsi kohosi pyyhkimään silmiä. Vitun vittu..
"Vai tulitko sä tarkotuksella kattoon ko kermalainen itkee." Jälleen niiskaistiin.. Vakuuttavaa Aya, kerrassaan.. Varmasti se nyt uskoo, että olet kovis.. Kerrassaan loistavaa.

Pahis vain pyöräytti silmiään kun toinen kiukutteli hänelle. Eihän se hänelle kuulunutkaan, mutta hän vain ajatteli ilmoittaa, jos vaikka se nyt olisi sattunut jostain syystä pääsemään unohtumaan. Mutta miksi hän edes haaskasi aikaansa puhuvalla tuolle kermalaiselle? Hän ei sitten koskaan, milloinkaan, ikinä, ole pitänyt noista rikkaista, vanhempiensa rahoilla leuhkivista juoruämmistä, joiden maailma kaatuu jos kynsi katkeaa Chanelin meikkiosastolla.
Pieni niiskaisu kantautui neidon korviin ja vasta nyt hän tajusi katsoa toisen kasvoja, joiden posket olivat aivan märät...
Ei helvetti. Tuo tyttöhän itki!
Kova ilme muuttui sitten hieman lempeämmäksi ja jäinen katsekin sai väistyä hetkeksi. Hänen tunnetilansa muuttu huomattavasti erilaiseen suuntaan, mitä se äsken oli. Hän tunsi itsensä kiusaantuneeksi, jonka johdosta hän kahmaisi hiuksiaan kämmenellään enemmän päälaelle päin. Hänen omatuntonsa sanoi, että neito olisi voinut miettiä hieman enemmän ennen kuin alkoi puhua epävystävällisesti japanilaistytölle. Mutta ei hän voinut tietää, että toinen itki ja näin hän aina puhui kermalaisille. Sille ei mahtanut yhtään mitään.
Sitten tyttö totesikin, että tätä ei jaksa tällä hetkellä yhtään kiinnostaa matematiikan opiskelu. Vaikka Monique ei pitänyt siitä, että oli samaa mieltä jonkun kermalaisen kanssa niin ikävä kyllä hän joutui toteamaan itselleen, että hän oli samaa mieltä toisen kanssa. Häntäkään ei voisi vähempää kiinnostaa matematiikan opiskelu, sillä hänestä ei tule insinööriä tai arkkitehtia.
"Enpä niin", myötäili Monique tytön havaintoa, "Mutta se johtuu yksinkertasesti siitä, ettei äidinkieli vois paskaakaan kiinnostaa."

Harmaat silmät katselivat hetken hiljaisuuden vallitessa toisen kyynelten tyrehtymättömyyttä, joka sai jo pienen pieniä ajatuksia leijailemaan naisenalun pääkopan sisällä; miksi tyttö itki niin paljon, mitä oli tapahtunut.
Huoliteltuja kulmia nostettiin pienoisesti kun toinen ehdotti häntä menemään kiusaamaan muita pahiksia. Eli tämä oli tajunnut, mihin klikkiin hän kuului. No sepä hyvä.
"Mielummin mä hakkaan, en kiusaa, kermalaisia kuin muita pahiksia", olisi neidon tehnyt mieli sanoa, mutta hän malttoi mielensä.
Japanilaistyttö yritti aivan selkeästi olla kovanaama, joka tosin onnistui kaikkea muuta kuin hyvin. Eihän kukaan voi ottaa vakavasti tyttöä, joka itkee ja samalla sopertaa jotain uhkailun ja vittuilun sekaista puhetta.
Monique päästi äänettömän huokaisun karkaamaan huuliltaan ja kyykistyi itkevän tytön viereen katsellen tämän kasvoja.
"Mä tulin hakemaan tätä", hän kertoi ja näytti stendariaan. "Tota... Jos sulla on noin paha olo niin kannattais kertoa jollekin, että mikä sua painaa."
Uskomatonta. Mitä helvettiä hän oli juuri mennyt sanomaan? Oliko tuo olevinaan lohdutusta? Ei, ei todellakaan. Hän ei lohduttaisi kermalaista, ei ikinä.

Vai ei äidinkieli kiinnostanut...Kiinnostiko pahiksia ylipäänsä mikään kouluaine... Tuskimpa.. Tai no ehkä valinnaiset oli niidenkin mielestä kivoja.. Ehkä..

Aya tuijotti pahista vähän kummastuneena kun tuo kyykistyi viereen.. Toinen yritti lohduttaa häntä.. Mitä helvettiä.. Ei pahikset lohdutelleet kermalaisia, eikä kermalaiset itkeneet pahiksille.. Toisaalta edelleen päädyttiin siihen, ettei kukaan nähnyt vaikka hän olisi syöksynyt pahiksen käsivarsille itkemään.... Joten.
"No... Mullon ollu vähän paska meininki päällä jo monta viikkoa.. Oon säätäny kaikkea idioottia ja nyt kaikki kusee niskaan.. Haluatko sä varmasti kuunnella?" Mutinaa ja pahikseen päin vilkaisu.. Toisen kasvoilla oli jokseenkin lempeä ilme.. Mitä hemmettiä täällä tapahtui.. Kloori oli ilmeisesti vaarallinen aine.. Olihan se onnistunut pehmentämään jo kahdet aivot..
"No kaikki alko joskus vuonna miekka ja kirves.. Mä seurustelin silloin Elijah Thornin kanssa.. Sitten El meni sänkyyn Bianca-horon kanssa ja...... No nyt mä sitten idiootti annoin Elille anteeksi ja rupesin säätään sen asian kanssa.. Sitten mä kävin vetääseen sitä cheerleaderia tässä taannoin kuonnoon, ku se alko vituttaan mua..No sain jälkkäriä, meidän mutsi kuuli aiheesta ja nyt se on sitä mieltä etten voi olla täällä koulussa ja blaa.. "Niiskaisu. Oli oikeastaan helvetin helpottava selittää asia jollekkin ulkopuoliselle.. Ja ei kermalaiselle..
"Mä olen aina kusessa, koska olen niin...... Impulsiivinen.. Äkkipikainen.. Ihan sama... Mut kumminkin.. Oon aina jossain tappellussa mukana tai sitten säädän jotain muuta randomia..Pitäs varmaan mennä jonnekki vihanhallintakurssille.."

Vähään aikaan ei sanottu mitään, annettiin vain kyynelten valua pitkin poskia.. Miksi sitä piti hommata itsensä aina niin vaikeisiin tilanteisiin, että niistä poispääseminen oli vähintäänkin vaikeaa..
"Sullon varmaan helppo elämä.. Oot pahiksissa niin kukaan ei odota sulta hyvää käytöstä.. Mun taas.. Pitäs käyttäytyä hyvin ... Mut emmä osaa." Ja näin kermalainen myönsi olevansa kateellinen pahikselle tämän klikistä.. Mahtavaa. Bianca varmasti nauttisi tästä juorusta enemmän kuin mistään pitkään aikaan.
"Ja niin.. Kai mua vähän huolettaa sekin, että suunnitteleeko se ämmä jotain kostoa mua kohtaan.. Vaikka ei sillä.. Mä voisin lyödä sitä uudestaankin.. Kyl se sen verran mua riepoo." NIIISK. Jalat olivat nyt jo nilkkoihin asti vedessä. Olisi helppo hypätä veteen ja hukuttautua.. Ei Aya itsemurhanhaluinen ollut, mutta olisi silti tehnyt mieli pulahtaa veteen ja jättää ongelmat sinne.

.... Joo, tuota noin..
Jos hän ei kerta aio lohduttaa toista, niin miksi hän sitten edelleen lagaa vain paikoillaan eikä saa aikaiseksi suoristaa ryhtiään ja lähteä takaisin neiti Lopezin luokse palauttamaan lainattuja avaimia?
"Kerro pois", totesi Monique hetken miettimistuokion jälkeen. Enää ei ollut pakotietä. Nyt hänen täytyisi kuunnella kaikki, mitä kermalainen sanoisi ja vielä olla skarppina mukana, eikä antaa ajatusten liihotella aivan jossain muualla missä pitäisi.
Kuunneltuaan japanilaistytön huolet alusta loppuun, nousi pieni virnistys brasilialaisneidon kasvoille.
Ja hän kun oli luullut, ettei kermassa olisi ketään, joka turvautuisi naurettavan piikittelyn ja juonittelun sijasta nyrkkitappeluun (naisia siis, miehet ovat asia erikseen). Vau. Oikeasti. Hänen täytyisi joko alkaa korjata käsitystään koulun rikkaista tai sitten tytön vaihtaa klikkiä...
Kyllä, toinen vaihtoehto on loogisempi.
"On sulla neiti ongelmat kyllä. Milloin ihmeessä naiset oppii ymmärtämään, että miehet tuo vaan harmeja mukanaan?" naisenalku kommentoi terävästi ja pudisteli pienesti päätään virneen pysyen edelleen kasvoillaan. "Ja mitä oon kuullu, niin se Elijah on oikea pelimies. Ainakin näin mun rakas kaksoissisko, Céline, kertoi. Ja sehän on hyvä, että naisessa on vähän ytyä, vaikka vanhemmat ei sitä tajuakaan. Ei munkaan äiti sitä hyväksyny."
Niinpä niin. Ehkä hänen sanomansa olisi ollut hyvä tiivistää yhteen lauseeseen; samassa veneessä ollaan, joten älä huoli. Mutta tietenkään ei hän voisi sellaista sanoa. Se kuulostaisi liian tuttavalliselta.

Väkisinkin naurahdus pääsi karkaamaan pahistytön suusta kun japanilainen sanoi, että hänellä on varmaankin helpompaa kuin tällä. Ei todellakaan. Mitä alempana klikkisysteemissä olit, sitä vaikeampaa sinulla on, vaikka eihän sitä kukaan mielellään näytä kenellekään.
"Kyllä odottaa. Ja arvaa vaan kuinka tuskallista on se, että oma kaksoissisko on cheerleadereissa ja häpeää sua sen takia ja sä sitä", neito kertoi vakavoittaen kasvonsa ja alkoi leikkiä stendarillaan, jota pari kertaa sytytti yhä uudelleen ja uudelleen kunnes sitten jätti sen rauhaan.
"Hei, älä ajattele sen muijan hakkaamista. Sun pitää osottaa olevas fiksumpi ku se eli juonia sen pään menoks jotain. Nimimerkillä kokemusta on siskon kanssa." Änh.. Hänen alkoi taas tehdä niin mieli tupakkaa, mutta uima-altaalla ei saanut polttaa ja hän oli jo aivan tarpeaksi tälle kuulle aiheuttanut päänsärkyä niin rehtorille kuin opettajillekin, joten nyt täytyisi vain jaksaa odottaa maltillisesti. Kyllä hän jossain vaiheessa saisi vielä sen syöpäkääryleen suuhunsa.

Aya tuijotti.. Kyllä, tuijotti.. Toinen oli ärsyttävästi mukava.. Tai siis.. Eihän pahis saanut olla mukava kenenkään kermaan kuuluvan mielestä.. Ei.. Mutta toinen oli erilainen.. Toinen ymmärsi hänen tilannettaan.. Tätä perseestä olevaa tilannetta jossa ei ollut mitään järkeä..Toisen sanoessa Eliä pelimieheksi, Aya murahti..
"Joo-o tuli huomattua.. Mut ei mua El sillain etes ärsytä.. Tuli opittua se et miehet on miehiä ja niitten aivot sijaitsee vähän alempana kuin meillä naispuolisilla.. Se ämmä mua ärsyttää.. En tajua miten miehet voi kuolata sellasta, joka on tyhmä ko vasemman jalan saapas." Mutinaa.. Njoo.. Biancaa inhottiin enemmän kuin Eliä.. Kieroa mutta totta.
"Ja niin.. Ehkä mun pitäs vaa antaa sen eukon suunnitella kostoa.. Toisaalta sen aivokapasiteetilla mä olen kuollut vanhuuteen, ennen kuin se suunnitelma toteutuu" Nurinaa... Punapää oli kuitenkin yllättynyt siitä ettei toinen ainakaan vaikuttanut tietävän ruokalassa vähän aikaa sitten käydystä sodasta.Tai sitten pahiksia ei kiinnostanut.

"Mut toisaalta mua ei harmita yhtään että tirvasin sitä.. Se näky oli sen arvoinen.. ruokalan lattialla oli järkyttävä verilammikko.. " Nyt saatiin jo pieni hymy aikaiseksi, mutta se kuoli yhtä nopeasti kuin oli syttynytkin.. Kyyneleet perkele häiritsivät normaalia käyttäytymistä. Oli vain niin vaikea olo.. Tuntui ettei ole tietä ulos tästä sotkusta. Hän ei halunnut enää olla Elin kanssa muuta kuin ystävä, mutta silti hän oli sotkenut senkin... Hemmetti..

"Miten sun siskos on niin erilainen ko sinä? Mä aina aattelin et kaksoissisarukset on suht samanlaisia.. No toisaalta.. Mä oonkin ainut lapsi.. Ehkä mä siksi olen tämmönen." Olankohautus. Hän ei muistanut Moniquen sisarta.. Toisaalta cheerleaderit olivatkin se ainut klikki josta Aya ei oikein välittänyt tuntea ketään. Ainoastaan yhden cheerleaderin kanssa tultiin juttuun ja se siitä.
"Mut huvittavaa että olette noin eri klikeissä.." Päätä pudisteltiin ja pyyhittiin taas silmäkulmia. Ehkä sitä voisikin selvitä hengissä näistä sotkuista. Tai ainakin voitaisiin valmistautua lyömään Biancaa uudestaan jos tuo saisi suunnitelmansa etuajassa valmiiksi.
"Kiitos Monique.. Mä tiedän et on outoa et pahis lohduttaa kermaa, mutta.. sä helpotit mun oloa huomattavasti.. Vaikka se ei ehkä näy just nyt" Joo ei ehkä näy, kun silmät yrittivät edelleen hukuttautua..

"Se on sitä kun miehet ei osaa kattoa naisessa muuta kuin ulkonäköä. Luonteesta viis, kunhan on hyvä pano ja näyttää tarpeeks hyvältä omassa kainalossa", sanoi Monique kyllästyneellä äänellään, joka kertoi yksinkertaisesti sitä, että miehet olivat hänen mielestään toivottomia tapauksia. Ja tämä taas kertoi sitä, että hänellä oli tällaisestakin enemmän kuin liikaa kokemusta.
"Niinpä niin. Ja mitä se bimbo voi muka keksiä? Laittaa sun hiuksiis purkkaa? Aloittaa älyttömien juorujen levittely jotka kuitenkin unohtuu jossain vaiheessa?" Pointtina oli nyt se, että kukaan ei voi tuhota ihmistä, jolla on vahva tahto ja järkeä päässä. Varsinkaan sellainen ihminen, jolla itsellään on älykkyysosamäärä reilusti alle sen normaalin.

Ketäpä harmittaisi jonkun typerän cheerleaderin tirvaiseminen? Edes häntä ei harmittanut oman siskonsa lyöminen, koska tämä oli enemmän kuin ansainnut sen joka kerta, kun hän oli niin tehnyt. Ja kuulemma se Mary-Annkin oli hakattu, joka oli todellakin enemmän kuin oikein sille muijalle. Ehkäpä tuo nyt tajuaisi vihdoin ja viimein vähän pienentää egoaan ja huomata, että maailma pyörii myös muidenkin kuin tämän navan ympärillä. Mutta sellainen muutos olisi järkyttävä. Todella järkyttävä. Blondin pitäisi kuolla ennen kuin tämä oivaltaisi asian.
"Ei sen tarvitsekaan harmittaa, oikeinhan se sille oli", oli kuitenkin se lause, jonka Monique päästi putkahtamaan suustaan monen erilaisen lauseen rakenteen miettimisen jälkeen.

Pahisneito naurahti kuivasti toisen kysymykselle, miten he voivat olla niin erilaisia ja sille, että jälleen kerran hän pääsi törmäämään stereotypiaan jonka mukaan kaksoset miellettiin samanlaisiksi. Voi kuinka väärässä se olikaan.
"Se on bimbo juoruämmä, joka ajattelee vaan ulkonäköään ja tuhlaa holtittomasti rahojaan, kun taas minä olen vähän enemmän jalat maassa -tyyppinen. Sun pitää joku kerta mennä ja seurata sen käytöstä niin kyllä ymmärrät", brunette kertoili toiselle ja loi pienen hymyn huulilleen paljastaen virheettömän valkoisen hammasrivistönsä, mutta se katosi aivan yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Sen sijaan käsi siirtyi haapuilemaan kainalossa olevan takin taskua, josta hän kaivoi tupakka-askinsa ja otti yhden tupakan huultensa väliin.
"Ihan hyvä vaan, me tultas vielä vähemmän toimeen jos oltais samassa klikissä", todettiin ja otettiin tupakka sormien väliin. Hän olisi niin mieluusti sytyttänyt sen, mutta malttoi mielensä.
"Mmmmmhh..." oli ainut asia, jota naiselta pääsi suusta ulos vastaukseksi japanilaistytön kiitokseen. Hän oli jälleen sotkenut itseään asioihin, jotka eivät edes hänelle kuuluneet saatika sitten koskettaneet häntä milläänlailla. Noh, ainakin hän sai tänään sentään jotain "hyvää" aikaiseksi.
"Sun kannattaisi varmaan mennä suihkuun pesemään noi kloorivedet pois. Se ei tee kauheen hyvää hiuksille."

"Toi on kyllä totta.. Miehet miettii vaan et naisella pitää olla tissit, perse ja vako.. Aivoilla naiset ei tee mitään." Murinaa ja pientä hihittelyä. Yleensä Aya varoi tällaisia puheita, mutta tänään.. Tässä tilanteessa... Sanat tulivat jotenkin luontevasti. Kun toinen jutusteli Biancan mahdollisista kostotoimenpiteistä Aya repesi. Ei sillä, että hän haluaisi purkkaa hiuksiinsa, mutta kuitenkin.. Mieluummin hän kuitenkin ottaisi purkan hiuksiinsa kuin jotain muuta ilkeää. Juorut tosin olisivat pahempia.. Ei Ayaa kiinnostanut juorujen kohteeksi joutuinen.. Silloin sai koko .Ehkä hän selviäisi moisesta hengissä.

Aya kuunteli täysin rauhallisena toisen jutut. Kyyneleetkin olivat pikkuhiljaa alkaneet tyrhetyä. Söpöä.. Toisen seurassa oli pelottavan helppo olla. Tyttö oli jotenkin samantyylinen kuin hän itse.. Pelottavaa.. Ei kukaan ollut samantyylinen kuin hän itse.. Tai no okei, toinen vaikutti hivenen hillitymmältä kovikselta.. Toinen ei siis räjähdellyt seinille heti. toinen puhui kuitenkin sisarestaan jokseenkin huvittavalla tavalla. Eivät siis mitä ilmeisemminkään tulleet ede kovin hyvin toimeen. Huvittavaa...
"Eikö kaikki cheerleaderit ole tommosia lehmiä jotka miettii vain ulkonäköään ja muuta turhanpäiväistä.. Tai no okei.. Yhden poikkeuksen tiedän, mutta se onkin se poikkeus joka vahvistaa säännön.." Aya hymyili. Mieleen tuli tietenkin heti eräs tummaihoinen cheerleader jonka kanssa oltiin keskusteltu henkeviä.. Silloinkin oli ollut kivaa.
"Mutta silti musta on outoa että olette noin erilaisia.. Ootteko aina ollu noin erilaisia vai vasta vanhemmiten?"

Hetken kuluttua toinen sanoi jotain suihkuunmenosta.. Se olisi kieltämättä järkevää, sillä joka paikka haisi kloorille ja hiukset tuntuivat epämukavan kuivilta. Ne pitäisi taas uittaa hoitoaineessa, etteivät ne kuolisi käsiin... Lopulta punatukkainen nyökkäsi ja nousi varovaisesti seisomaan..
"Mä taidankin kipaista heti sinne suihkuun.." Tuo lausahti ja kääntyi, muttei lähtenyt heti marssimaan kohti suihkua. Teki mieli pyytää toista odottelemaan häntä, mutta.. Olisikohan se tökeröä.. No ehkä toinen odottelisi jos haluaisi.. Niimpä Aya vain hymyili ja marssi kohti suihkua. Viimein suihkun lämmin vesi valui tyttösen päälle. Tuntui ihanalta pestä hiukset pois kloorista ja riisua kylmät biksut pois päältä.

Suihkussa vietettiin vaivaiset kymmenen minuuttia ja sitten marssittiin pukemaan. Alusvaatteisiin pujahdettiin sutjakasti ja sitten päälle vedettiin äskeinen t-paita ja farkut. Kengät vaihtuivat converseihin ja kaikki uintikamppeet tungettiin äkkiä laukkuun.

[Vittu mitä tekstiä.. Koita kestäää]

//Hyvin mie kestän :-DDD

Pahis naurahti toisen toteamukselle, joka piti enemmän kuin paikkansa. Tottahan se oli. Suurimmaksi osaksi cheerladerit olivat vain aivottomia kanoja, jotka ajattelivat, että hyvällä ulkonäöllä pääsisi tarpeeksi pitkälle elämässä, mikä oli hirveä harhaluulo! Mutta niin kuin Aya sanoi, myös poikkeuksiakin oli.
Ei sillä, että hän olisi sitä mieltä, että hänen siskonsa olisi poikkeus.. Tai... Ei sitä oikein voi sanoa.. Céline oli niin erilainen koulussa kuin vapaa-ajalla hänen kanssaan. Mutta enimmäkseen tuo kyllä oli bitch.
"Ainahan me. Mut opetettiin leikkimään leegoilla ja Céline barbie-nukeilla. Mä olin isän tyttö ja oon vieläkin ja Céline oli äidin tyttö ja ikävä kyllä se on sitä vieläkin", vastasi Monique rehellisesti toisen kysymykseen. Liikaa yksityiskohtia ei tarvinnut paljastaa, sillä hän ei vielä tuntenut toista ja tuskin tulisi edes tuntemaan. Miettikääpäs nyt; kermalainen ja kapinallinen, mikä meni vikaan? Ei se kyllä ole mikään maailman paras vaihtoehto.

Lopulta tyttö nousi altaan reunalta ja lähti kohti suihkua, johon brasilialaisranskalainen neito ei voinut muuta kuin seurata tätä puhuhuoneisiin asti, sillä hänen vastuullaan oli se, että pukuhuoneeseen ei jäisi ketään muuta ja että paikat olisivat hyvässä kunnossa.
Pahis istahti yhdelle penkille odottelemaan, että toinen saisi pestyä itsensä kloorivedestä. Aluksi jalkaa vispattiin edestakaisin, kunnes siihen kyllästyttiin ja siirryttiin heittelemään avaimia. Lopulta sekin tuntui tylsältä, joten penkkiä alettiin naputella läpinäkyvällä kynsilakalla lakatulla kynnellä.
Neiti McAdams, jos kuka oli se, kenellä ei ollut malttia aivan äärettömän paljon ja jos hän joutuisi odottamaan vain vaivaiset viisi minuuttia, tuntui se hänelle jo viideltä tunnilta.
Kännykän kelloa vilkuiltiin ehkä turhankin usein, kunnes lopulta veden lorina loppui ja kello näytti, että vajaat kymmenen minuuttia oli kulunut. Puhelin sujautettiin takaisin takin taskuun ja siirsi tupakan myös sen seuraksi, sillä ei halunnut jäädä kiinni tupakka suussa kävelystä koulun käytävillä.

"Hopi hopi, ei tässä ole koko päivää aikaa", nainen lopulta ärähti käveltyään pukuhuoneen ovelle ja leikki avainten kanssa. Hän haluaisi nyt vain äkkiä päästä polttamaan tupakkaansa ja unohtamaan koko keskustelun, jonka hän oli japanilaisen tytön kanssa käynyt. Hän ei ollut mukava, ainakaan omasta mielestään, eikä saisi olla muidenkaan mielestä.

Ayaa vitutti toisen hoputtaminen, sillä tällä tyttösellä eivät hermot kestäneet tällaista asiaa kovinkaan hyvin.. Teki mieli tiuskaista jotain takaisin, mutta toisaalta.. Toinen oli jäänyt odottamaan häntä.. Ei siis viitsitty heti olla ilkeitä.. Muahha..
"Älä hoputa.. Kyl mä olen kohta valmis" Aya murhati kuitenkin ja viimeisteli itsensä. Sitten kaikki olikin valmista, joten voitiin nyökätä toiselle.
"Valmis.." Hymyiltiin pienesti ja marssittiin viimein ulos pukkarista. Mitähän sitä sitten. Ayaa ei kouluunmeneminen jaksanut juurikaan kiinnostaa, mieli teki vain maleksia kämpille.. Toisaalta eräs haukka-taloudenhoitaja olisi siellä ja ihmettelisi varmasti syytä aikaiseen ilmestymiseen.. Blaa.. Voisihan sille jotain selittää, Lina oli kuitenkin mukava. Tai ainakin siedettävä..

"Joo mä en kyl jaksa enää maleksia tunnille.. Taidan lähtä kotiin vetään sikeitä ja unohtaa koko elämäni hetkeksi. " Toiselle hymyiltiin pehmeästi.
"Oli kiva tavata.. Törmäillään toivottavasti toisekkin. " Punapään oli pakko vielä vilkuttaa toiselle ja sitten käännyttiin kannoilla ulospäin.. Hän halusi unohtaa kaiken, hukuttaa murheensa johonkin ihan muuhun tekemiseen.

[Kiitos pelistä, lopettelin tähän kun oma aika on nyt niin kortilla :).. Pelataan näillä kahella joskus uudestaan (putkapeli muahhaha)]

Moniquen olisi tehnyt mieli naurahtaa ivallisesti toisen vastaukselle, mutta hän hillitsi kielensä ja pysytteli tällä kertaa hiljaa. Turhaan hän olisi edes mitään sanonut, koska toinen olikin jo melkein heti velmis.
Oooho, ehkä kaikki rikkaat eivät olleet yhtä turhamaisia ulkonäkönsä suhteen kuin hän oli luullut. Jälleen kerran hänen tulisi korjailla näkemystään kermalaisista ja päivittää se nykypäivään.
Kun japsityttö sitten vielä ilmoitti sanomalla olevansa valmis, jonka jälkeen tämä asteli ulos pukuhuoneesta, seurasi pahisneito tätä ja sulki oven perässään vielä lukiten sen, sillä ei halunnut saada minkäänlaisia moitteita liikunnanopettajalta.

Vai että kotiin? Se kyllä kuulosti myös hänen korviinsa melko houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta ei, hän pääsisi kotiin kyllä myöhemminkin. Ja mitä turhia pitää kiirettä kun siellä on kuitenkin aivoton kaksoissisko odottamassa palvelijaa saapuvaksi. Jota tämä ei kyllä tule ikinä saamaan, ainakaan hänestä!
"Tsh, toivottavasti ei", brunette vastasi tytölle, eikä missään nimessä vilkuttanut takaisin tälle. Päätä vain pudisteltiin kun japanilainen lähti kulkemaan omaan suuntaansa ja pian hän itsekin päätti pistää tossua toisen eteen. Hänellä oli vielä avainten palauttaminen opettajalle projektinaan, mutta sitä ennen hän kyllä käy polttamassa tupakan, ja ansaitun sellaisen.

//Kiitos pelistä ♥ Ja ehdottosti pelataan :-))))