drug dealers on the dark streets, be careful!

// okei, eli paloma tänään, ja seuraksi aimee joko shawnin tai jojon kanssa. 8'D ja jossain san diegon hämärillä sivukujilla ollaan //

Kuluva perjantai-ilta oli ollut hyvinkin poikkeuksellinen Paloma Cooperille. Ei sillä, etteikö hän olisi juhlinut perjantai-iltaisin, vaan siitä, ettei hän ollut juhlinut perjantaisin San Diegossa lähes vuoteen! Kaksoset olivat järjestäneet juhlat, syystä, jota Paloma ei enää muistanut, ja tietysti velipuolet olivat raahanneet hänetkin mukanaa. "Sä et ikinä käy missään!" ne olivat sanoneet. "Tule nyt, niin pääset tapaamaan muitakin kuin niitä idiootteja sun koulustas", Max oli todennut päivemmällä. Niin, ne Astonin idiootit. Mieluusti Paloma vietti iltaansa juhlimassa, mutta kun yleensä oli niin, että hän törmäsi aina, AINA, joihinkin astonilaisiin. Ja varsinkin sellaisiin joihin ei halunnut missään nimessä törmätä. Velipuolet olivatkin saaneet suostutella häntä melko pitkään, ennen kuin Paloma oli suostunut. "Mutta mä poistun jos yksikin astonilainen tulee mun näköpiiriini!" tyttö oli uhannut. Nyt, ajaessaan kohti San Diegon keskustaa, ajatus jo huvitti.

Juhlat olivat olleet hieman keskustan ulkopuolella, ja kaukana siitä klubimeiningistä, mihin klubeilla sai tottua. Musiikki oli ihan siedettävää, eikä pauhannut liian kovalla, ihmisten kanssa pystyi keskustelemaan ja mikä parasta, näköpiirissä ei ollut lainkaan astonilaisia. Brunette oli löytänyt helposti juttuseuraa, mutta välttänyt koskemasta alkoholiin. Veljet olivat toki olleet iloisia hänen saapuessaan paikalle, mutta eihän se heitä kauaa kiinnostanut; toinen oli jämähtänyt yhden tytön kanssa tanssimaan ja toinen kävi keskustelua joidenkin steroidipellejen kanssa. No, ei sillä, että Paloma olisi ollut Edin ja Maxin vahdittavana (vaikka isä niin toivoikin), joten heidän seuraansa Paloma ei jäänyt sen kummemmin kaipailemaan. Illan viiletessä ja muuttuessa jo yöksi brunette oli hukannut paitsi nahkatakkinsa (se pitäisi hakea myöhemmin) sekä rahtusenkin järkevän puhekumppanin; porukka alkoi olemaan humalassa. Ja noin kymmenen aikoihin tyttö oli päättänyt häipyä paikalta. Mutta laittaessaan viestiä molemmille kaksosille, etteivät nämä ihmettelisi, missä tämä on, hän huomasi muistutuksen; @ 11, keikka Jinx. Paloma kirosi mielessään, miten hän olikaan unohtanut? Joku tuttu oli laittanut viestiä, ja sopinut huumeiden myynnistä toisen kaverinsa kautta. Brunette ei yleensä unohdettu näin tärkeitä asioita. Hänen olisi lähdettävä nyt heti, jotta ehtisi käydä veneellä. Turvallisuussyistä hän ei pitänyt kannadiksiaan pahemmin mukana; vain sen, mitä itse tarvitsi eli vähän.

Kello oli ollut armollinen, ja hän oli ehtinyt hakemaan lastin veneeltään. Kun Paloma vilkaisi autonsa kelloa, hän tallasi nopeasti kaasun pohjaan; se oli jo varttia vaille, ja San Diegon kaltaisessa kaupungissa liikennevalot olivat päällä ympäri vuorokauden, eikä kaupunkialueella liikkunut kovinkaan nopeasti. Äkkinäisillä ratinkäännöksillä ja niin nopeasti kuin pystyi, Paloma kurvasi lähelle sitä baaria, jonka viereisellä kujalla, hänen oli määrä tavata kuka hyvänsä se olikaan. Tyttö parkkeerasi auton baaria vastapäätä, maksoi parkkimaksun (helvetti, ja hänhän ei kärähtäisi parkkimaksun puutteesta!) ja tunki muutaman sekä kuivatusta että sätkäksi kääritystä kannabiksesta koostuvan pussin ensin suureen käsilaukkuunsa, sekä paitansa alle. Brunette nainen oli iloinen omistaessaan tummennetuin lasein varustetun auton, joten mikään ei näyttänyt turhan epäilyttävältä. Kun kaikki oli valmista, Paloma astui ulos autostaan.

Korot kopisivat asfalttiin hänen ylittäessään hiljentynyttä tietä. Muutama nopea vilkaisu ympärille, ja Paloma suuntasi kulkunsa peremmälle kujaa. Hän tarkisti kellonajan ja totesi ehtivänsä ajoissa paikalle. Kyse tosin oli minuuteista, mutta jos asiakas olisi tosissaan, olisi hän odottanut, vaikka Paloma olisi ollut muutaman minuutin myöhässäkin. Vaan nyt hän ei ollut, ja hän halusi tietää kenelle oli kannabiksiaan myymässä. Tyttö säikähti hieman potkaistessaan kaljatölkkiä kengällään, mutta rauhoittui pian. Tämä oli kuitenkin sellaista aluetta, joissa ei pahemmin jengejä liikkunut, ja perjantai-ilta oli liian aikaisessa, jotta kujilla olisi vielä ollut elämää. Nyt hänen täytyi vain odottaa. Paloma nojasi selkänsä viileään betoniseinään ja jäi odottamaan vielä tuntematonsa ostajaa.

// aaand here we go! shawn oli loppujen lopuksi se luontevampi:---D

Käsi kävi pyyhkäisemässä suupielessä olleen huulipunatahran pois, kun Shawn Keyes astahti erään kerrostaloasunnon ovesta ulos ja jätti jälkeensä onnensa kukkuloilla olevan blondin, joka oli saanut juuri elämänsä parasta seksiä. Shawnista tyttö oli ollut oikeastaan typerä, ääni oli käynyt rasittavaksi alle viidessätoista minuutissa, mutta ainakin naama oli ollut nätti ja kroppa hyvä, ja se oli riittänyt Keyesille syyksi käydä tutustumassa tuon makuuhuoneeseen. Seksikin oli ollut keskinkertaista, joten räppärin mieliala ei juurikaan kohonnut mihinkään suuntaan, vaikka hän oli toivonutkin, että pano piristäisi häntä. Ja paskanmarjat.

Kuluneet harmaat farkut, kauhtunut tummansininen pitkähihainen ja syvälle päähän painettu musta cappi mustien skeittikenkien kaverina oli päivän asu – tavanomaista Shawnia. Olisi voinut kuvitella, että jätkä olisi panostanut pukeutumiseensa hieman enemmän, kun aiemmin illalla oli ollut sentään tanssikeikka, josta oli irronnut sievoiset summat, mutta Keyesiä ei kiinnostanut. Hän ei ollut mikään vitun hinttari, joka laittoi tukkaansa ja silotteli poskensa meikkivoiteella. Käsi pyyhkäisi karkeaa parransänkeä, kun Shawn hyppäsi joka toisen portaan yli astuen lopulta ulos siitä kerrostalosta, joka oli varsinainen luksuslukaali hänen omaan asuntoonsa verrattuna.

Illalle oli vielä yksi diilauskeikka tiedossa. Kannabisvarastot olivat ehtineet ehtyä sen verran pieneksi, että Shawn kaipasi niihin täydennystä – itse asiassa pian yksi viimeisistä sätkistä keikkui kundin huulien välissä. Yksi kaveri oli järjestänyt keikan jonkun toisen kaverinsa kanssa, eikä Keyesillä ollut hajuakaan, kenen kanssa hän oli tekemisissä. Ainut, mistä Shawn välitti, oli se, että hän saisi aineet käsiinsä, joten sillä ei ollut mitään väliä, vaikka myyjä olisi ollut naapurin ruttuinen mummo. Silloin ei olisi tarvinnut edes maksaa, olisi voinut vain napata aineet ja lähteä lätkimään. Sitä samaa jätkä suunnitteli tekevänsä nyt, ei hänellä ollut liiaksi asti rahaa, joten jokainen sentti, jonka hän voisi säästää, hän myös säästäisi.

Tapaaminen oli sovittu yhdeksitoista. Kello näytti kymmentä vaille, kun Shawn siihen laiskasti vilkaisi – mikäli myyjä halusi ostajan, jaksaisi tuo odottaa sen viisi minuuttia, jonka Keyes myöhästyisi, jos lähtisi nyt kävelemään tapaamispaikkaan. Autonsa Shawn oli ehtinyt unohtaa jonnekin (kun kapakassa otti muutaman viskipaukun ja sen alla oli jo jotain muuta raakaa, mikä oli kiskottu kotona, asiat hyvin nopeasti unohtuivat jonnekin), mutta kyllä Dallas sen hoitaisi takaisin hänelle, ei se kovin kauas ollut voinut kadota. Ainoa paska puoli tässä oli se, että Shawn joutui kävelemään, eikä jätkä millään olisi jaksanut. Sen mukaista askelluskin oli, verrattain laiskaa ja hidasta, mutta kyllä hän viisi yli olisi jo paikalla. Ehkä.

Makea savu täytti Shawnin keuhkot, kun tuo poltteli rauhassa sätkäänsä, nakaten sen lopulta maahan, kun sovittu paikka alkoi lähestyä. Keyes varmisti vielä, että rahat olivat siellä missä pitikin – takataskussa – ja kun hän sen oli tehnyt, räppäri vilkaisi lippansa alta nopeasti ympärilleen, ennen kuin astui pienelle kujalle. Käveltyään muutaman askeleen talojen välistä sivutietä, Shawn kohotti päänsä ja vilkaisi ympärilleen paikantaen lopuksi tumman hahmon nojailemassa seinään hieman kauempana. Jätkä käveli paikalla kohottaen epäilevästi kulmaansa, kun seisoskelija paljastui joksikin likaksi. Ai, nytkö hän pääsi vaihtelemaan My Little Ponyja?
"Ei vittu oikeesti", Shawn tuhahti avointa halveksuntaa äänessään, "ootkohan sä eksynyt kotipihalta liian kauas?"
Kyllä Keyes tiesi, että tämän akan oli pakko olla se kauppias, ei kukaan täysijärkinen ihminen muuten näin hämärillä paikoilla liikkuisi, mutta rehellisesti sanottuna räppäri oli odottanut jotakin hieman muuta.

Minuutit tuntuivat tunneilta Paloman nojaillessa viileään betoniseinään. Ehkä se johtui siitä, että kujalla oli pimeää, vaikka eihän San Diegon kokoisessa kaupungissa koskaan voinut olla niin pimeää, ettei kauppaa olisi nähnyt tehdä, tai ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että Palomaa jo kadutti koko ajatus. Yleensä hän myi sätkänsä jossain muualla kuin tällaisella kujalla ja vielä ilman "henkivartijaa". Miksi hän olikaan ollut niin hullu, että oli lähtenyt tänne yksin? Kukaan tervejärkinen, vaikka omaisikin Paloma Cooperin kaltaisen kielen ja koon, ei viihtyisi tämänkaltaisella kujalla liian kauaa. Ja varsinkin kun San Diegossa oli niitä hulluja, jotka saattoivat käydä kimppuun tuosta noin vain ilman mitään syytä.
"Paloma, rauhoitu. Perkele", tyttö sähähti itselleen. Ei hän voisi näyttäytyä näin heikossa mielentilassa ostajalle, joka kännykän kelloon luottaen, oli minuutin myöhässä. Ei sillä etteikö minuutti olisi ollut pitkä aika (hemmetti, äsken ne olivat tuntuneet vuosilta ja nyt kello oli jo minuutin yli!?!), mutta Paloma halusi koko keikan alta pois mahdollisimman äkkiä. Kuitenkin, hermojaan sekä muuta kroppaansa rauhoittaakseen tyttö nappasi käsilaukustaan kannabissätkänsä, oman totta kai! hän ei käyttänyt muille varattuja sätkiä itse, asetti kääreen huulilleen ja sytytti sen.

Kun tyttö oli päästänyt ensimmäiset höyryt pihalle, hän alkoi jo rauhoittumaan. Paloma käänsi sitten katseensa kujan päähän, samaan suuntaan, mistä oli itse tullut vain minuutteja aikaisemmin (ostaja oli myöhässä!) ja jäi kiinnostuneena seuraamaan josko ostaja suvaitsisi ilmaantua paikalle. Muutama auto ajoi ohitse ja ihmisiäkin näytti norkoilevan kadun toisella puolella. Kujalle vaan ei ollut suuntaamassa ketään. Paloma alkoi jo kyrsiintyä koko juttuun, ei pitäisi sopia näistä jutuista välikäsien kautta. Helvetti. Brunette vetäisi uudet henkoset sisuksiinsa ja koetti rauhoittua. Jos se perkeleen "potentiaalinen asiakas" ei ilmaantuisi pian, hän lähtisi ja toinen saisi jäädä ilman sätkiään. Hän ei alkaisi odottamaan turhan kauaa. Mutta juuri kun tilanne alkoi jo näyttämään Paloman silmissä epätoivoiselta, osui silmiin tumma hahmo, joka oli kuin olikin tulossa kujalle. Tosin nyt vaarana oli vain se, että tulija olisi joku, joka hakkaisi tytön sairaalakuntoon. Hetken Paloma oikeasti ajatteli joutuvansa sairaalaan, kuten M.A. McAllister, okei, ei sillä että hän siitä nartusta välittäisi, mutta ei kenenkään oikeasti tarvinnut joutua mukiloitavaksi ja siitä sairaalaan. Pelko alkoi kuitenkin lievetä, kun tulija ei osoittanut minkäänlaisia merkkejä kimppuun hyökkäämisestä. Eli ilmeisesti kyseessä oli hänen odottelemansa ostaja. Brunette veti vielä henkoset sätkästään, vaikka sitä olikin vielä reilusti jäljellä, ja tumppasi sen korkokengällään.

Tulija paljastui lähemmältä tarkastelulta mieheksi. Tai no aikakin nuoreksi mieheksi. Ja lähempi tarkastelu osoitti jätkän olevan Astonista, Paloma vaan ei saanut päähänsä nimeä, mutta samasta koulusta sitä oltiin. Koska kasvoja ei unohdettu, ja tuskin tuolla oli kaksoisveljeä, johon tuo voitaisiin sekoittaa. Ilmeisesti toinen ei vakuuttunut tilanteesta, ja sai Paloman jo ärsyyntymään. Toinen oli ensinnäkin myöhässä, ja kehtasi vielä ilmeillä hänelle. Helvetti, mikä kusipää! Vaan eivät tuon kohteliaisuudet vielä siihen loppuneet. Jumalauta! Paloman sisällä kuohahti. Tyttö astui lähemmäs tuota munapäätä, jotta näkisi jätkän kunnolla.
"Sulla ei oo mitään helvetin syytä tulla mulle aukomaan päätäs!" tyttö sanoi. "Jumalauta, mä en tullut tänne kuulemaan sun mielipiteitä musta, vaan myymään sulle helvetti huumeita!" Paloma lähes huusi. Hän ei tosin halunnut herättää tiellä kävelevien ihmisten huomiota, joten tyttö yritti pitää äänensä kohtuullisena.
"Jos ei kiinnosta niin antaa olla", brunette sähähti vielä päin toisen naamaa ja lähti varmoin askelin ohittamaan toista. Hän ei aikonut jäädä paikalle, jos tuo kusipää ei ottanut häntä todesta ja aikonut kamoja ostaa.

Shawn kohotti yllättyneenä kulmiaan, niin raivostuneelle likka vaikutti heti toisen silmäyksen jälkeen. Ivallinen hymy kohosi toiseen suupieleen, kun jätkä kohautti olkapäitään. Keyes ei osannut päättää, naurattiko vai itkettikö tilanne häntä enemmän: naikkonen kailotti keskellä katua myyvänsä huumeita, kertoiko tämä enemmän siitä, että tuo oli peloissaan tai raivoissaan vai siitä, että tuo oli yksinkertaisesti uskomattoman typerä?
"Älä nyt helvetti huuda, vai haluutko, että kun astut tältä kadulta, sut hakataan henkihieveriin ja pöllitään kaikki, mikä vaan irti saadaan?" nuori mies kysyi äänellä, josta oli hankalaa tulkita, oliko se enemmän huvittunut vai vittuuntunut, "voi teitä naisia, otatte aina nokkiinne kaikesta, mikä teille sanotaan."

Shawn ei edes vitsaillut, sillä mahdollisuus ryöstetyksi tulemiseen todella oli olemassa – tällaiset hämärät kujat eivät olleet mitään turvallisimpia paikkoja, ja vaikka likalla tuntuikin luonnetta olevan, ei tuolla olisi fyysisiä mahdollisuuksia esimerkiksi Keyesiä vastaan. Jos joku nyt sattui kuulemaan, kun tuo kailotteli kauppaavansa huumeita, saattoi olla mahdollista, että hyvin pian nainen olisi muutamaa huumekääröä köyhempi, ehkä kenties myös lompakkoa ja kaikkea mahdollista vähänkin arvokasta, minkä nyt vain sattuisi irti saamaan.

Kaikenlaista Keyes oli nähnyt, mutta tilannetta, jossa myyjä aikoi vittuuntuneena kävellä pois, ei ollut vielä tullut vastaan. Tulipahan tämäkin nähtyä tämän elämän puolella... Shawn ei olisi uskonut, että myyjä todella kävelisi pois, yleensä ostajat olivat sen verran tarkkoja, että ihan keneltä tahansa ja mitä tahansa ei ostettaisi. Myyjät haluaisivat saada kaupat tehtyä, vaikka sitten hieman vittumaisemman asiakkaan kanssa. Tämä ilmeisesti ei, ja se ärsytti jätkää.
"Jos sä nyt kehtaat kävelet pois, voit olla varma, että tuun kiskomaan sut noista kultakutreista takaisin", Shawn ärähti synkistyneellä äänellä toisen käännetylle selälle, ja tarkoitti jokaista sanomaansa sanaa. Hän halusi huumeensa nyt eikä huomenna – hänen ei tarvinnut ostaa tältä naiselta, jos hän ei halunnut, mutta se tarkoittaisi sitä, että Shawn joutuisi odottamaan huomiseen, eikä kärsivällisyys toistaiseksi ollut kuulunut nuorukaisen luonteenpiirteisiin. Hän oli päättänyt saada huumeensa tänään, ja toisekseen, jos hän oli turhaan raahannut perseensä tänne, joku muu saisi tuntea sen nahoissaan.
"Me halutaan molemmat jotain – sinä minun rahat ja minä sinun kamat. Mitä jos vaan tehdään vaihtokauppa ja lähdetään sitten vittuun täältä?"
Se sentään oli asiallinen ehdotus ilman ylimääräistä uhkailua (johon Shawn usein sortui), jossa molemmat saisivat haluamansa ja voisivat lähteä välittämättä toisen sielunelämästä enää tuon taivaallista, ja mikä parasta, Shawnin ei tarvitsisi heittäytyä väkivaltaiseksi.

Hemmetti tuon jätkän käytös otti jo päähän! Saakeli. Ei ikinä pitäisi lähteä myymään mitään sellaiselle, jota ei tuntenut. Ja poikkeus vahvisti säännön, joten tästä eteenpäin Paloma tapaisi ostajat ennen itse myyntitilannetta, jottei joutuisi tällaista enää todistamaan. Vaikka tietysti tuon idioottimaisuus saattoi johtua ihan vain siitä tosiseikasta, että toinen oli mies. Ja miehet kun olivat tunnetusti typeriä idioottimaisine "käytöstapoineen", joita ainakaan tuolta ei tuntunut löytävän. Mutta vasta kun jätkä Paloman mielestä huvittuneella äänellä (jumalauta!) tokaisi sen tosiasian, että hän oikeasti oli kailottanut hämärillä kujilla myyvänsä huumeita. Hemmetti, nyt Paloma oli se, josta oli tullut typerä. Hänen oli keksittävä jotain pidettääkseen yllä uskottavuutensa, mutta jo ihan vain sen takia, että toinen aliarvioi hänet naissukupuolen edustajana. Mutta hänen nenilleen ei hypittäisi.
"Sä oikeasti luulet, että mä liikun täällä varustautumatta?" Paloma sanoi vittuuntuneena ja hetken mielijohteessa taputti laukkuaan mä-en-ole-tyhmä -virnistys kasvoillaan. Aivan kuin hänellä olisi laukussaan ase, tosin ehkäpä hänen olisi syytä hommata ase. "Vaikka paskaakaan mua sun ajatukses kiinnostaa", nainen sanoi vielä. Jätkän viimeisempään kommenttiin hän ei tosiaan aikonut edes vastata. Hänen olisi vain pidettävä yllä sitä bluffia, että hänellä oikeasti oli laukussaan ase. Tosin sen ei pitäisi tuottaa vaikeuksia.

Paloma, vaikka yleensä pitkäpinnainen olikin, oli hyvää vauhtia jo kävelemässä takaisin. Hän toki tiesi sanan kulkevan, jos hän nyt jättäisi myymättä tuolle mulkulle, mutta se ei pahemmin häntä kiinnostanut. Huumebisnes toimi lähinnä "sivutyönä", koska kiitos isipapan tulojen, ei naisen oikeasti olisi edes tarvinnut tätä tehdä. Joten kyllä, Paloma Cooper oli aikeissa jättää tämän keikan tekemättä, eikä tuntenut minkään sortin omantunnontuskia. Jääkööt toinen ilman huumeitaan, häntä ei kiinnostanut. Ilkikurinen virne nousi kuitenkin naisen kasvoille, kun selän takana poika jo uhkaili vetävänsä hänet takaisin. Ai, ai. Epätoivoinen jätkä siis. Hitaasti Paloma kääntyi kasvokkain tuon kanssa.
"No, koska mulla ei oo aikomustakaan antaa sulle sitä tyydytystä, niin kai mä sitten tuun", Paloma sanoi virnuillen toiselle häikäilemättömästi ja käveli sitten lähemmäs toista. Paloma kohensi laukkuaan olkapäällään ja odotti. Hän ei aikonut nöyrtyä ensin. Kasvojen virne leveni hieman, kunnes kasvoille palautettiin hieman tympeähkö ilme.
"Sovittu", nainen sanoi ja laski laukkunsa maahan. "Mulla on sekä sätkiä että kuivattua", Paloma sanoi sitten. Nainen piti äänensä kohtuullisena, jotteivät kaikki kadullaliikkujat kuulisi. Jumalauta, hän ei todellakaan jäisi kiinni, joten toinen saisi olla nopea.

"Paljonko sä tarttet?" oli yksinkertainen kysymys naisen maalatuilta huulilta. Palomalla oli mukanaan ihan sievoinen määrä kannabista, mutta ei hänkään yltiöpäisesti sitä myisi.

Shawn kohotti jopa yllättyneenä kulmaansa toisen tietäväiselle hymylle, mutta pian viileä maski valui takaisin räppärin kasvoille. Ai että toinen ei ollut tyhmä? Tummatukan puheista sai sen käsityksen, että toinen kantoi jotakin muutakin kuin huumeita mukanaan... Jäisen siniset silmät katselivat toista puhtaan arvioivasti päästä varpaisiin ja Keyes sipaisi sängen peittämä leukaansa mietteliäänä. Tyttö ei vaikuttanut miltään käsiasetyypiltä, mutta toisaalta, eipä tuo vaikuttanut kovin paljon itsepuolustuslajien harrastajaltakaan, puhumattakaan siitä, että tuo huumekauppiaalta olisi vaikuttanut. Ihmiset saattoivat yllättää, joskin harvoin, sen Shawn Keyes oli päässyt elämänsä aikana toteamaan. Yleensä kundi osasi arvioida muut varsin hyvin, siihen hänen silmänsä oli harjaantunut, mutta tämän likan kanssa hän taisi olla aika pahasti metsässä. Tai sitten toinen vain bluffasi, mutta se ei jaksanut kiinnostaa Shawnia, eikä hän halunnut laskea sen varaan. Jos toinen oikeasti kantoi asetta mukanaan, hyvä sille, huono Shawnille. Keyes kun luotti vain nyrkkeihinsä, ja jos brunetella menisi hermot ja tuolla olisi kovinkin liukas liipaisin sormi, olisi jätkällä kohta luodin kuva otsassa. Ei toinen kyllä murhaajaltakaan vaikuttanut, mutta tuollaisista äkkipikaisista naisista nyt ei koskaan pystynyt menemään takuuseen. Ja olihan kaikki vaihtoehdot aina otettava huomioon.
"Jaa", Shawn totesi melkein tympääntyneellä äänellä, "hyvä sulle." Tällä kertaa jätkä jopa todella tarkoitti sanojaan.
"Äläkä jaksa jauhaa paskaa, mä tiedän, et sua kuitenkin kiinnostaa mitä sulle sanotaan, vaikka sä muuta esität", Keyes jatkoi luoden viileän silmäyksen ehkä itsensä ikäiseen tyttöön.

Vihainen virne, melkein irvistykseltä näyttävä ilme, kasvoillaan Shawn tuijotti, kun tyttö loppujen lopuksi käveli kiltisti takaisin. Keyes todella olisi toteuttanut uhkauksensa, vaikka sitten sillä uhalla, että hän todella kohta makaisi saappaat kohti kattoa tässä kujalla. Ylimielinen ilme kohosi Shawnin kasvoille – ei toinen häntä kuitenkaan uskaltaisi ampua, vaikka aseen omistaisikin.
Onneksi toinen sentään suostui yhteistyöhön ilman pakottamista, kiltisti, kuten tuollaisten kuuluikin. Shawn työnsi kätensä harmaiden farkkujen taskuihin ja tuijotteli taivaalle miettien, kuljettaen silmänsä hitaasti takaisin tummatukkaiseen likkaan uskoen siihen, että he pääsisivät loppujen lopuksi yhteisymmärrykseen. Tavalla tai toisella.
Pää kääntyi hyväksyvään nyökkäykseen, kun tytöllä oli tarjolla niin sätkiä kuin kuivattuakin – Shawn kyllä mieluiten kääri itse omat sätkänsä, mutta saattoi hän niitä ostaa ja myydä vaikka sitten eteenpäin.
"Paljonko sulla on?" kundi heitti vastakysymyksen jääden odottamaan vastausta. Kun hän tietäisi, kuinka paljon toisella oli tarjota, hän voisi sanoa, kuinka paljon hän ottaisi. Luultavasti kaikki, sen verran tyhjiksi Shawnin varastot olivat ehtineet ehtyä, ja tänä iltana mikään ei ollut kahisevasta kiinni. Tällä hetkellä räppäri oli varoissaan, tällä määrällä rahaa Shawn olisi voinut ostaa itselleen kaupungin hienoimman sviitin yhdeksi yöksi. Jätkä kyllä löysi rahalle parempaakin vastiketta ja kohta Shawnilla ei olisi edes enää maksaa omaa, säälittävän pientä vuokraansa. Pitäisi varmaan vähän uhkailla vuokraisäntää, että tuo pistäisi senkin kuun vuokran siihen velkalistaan, joka tahtoi kasvaa kasvamistaan. No, Keyes voisi kohta lähteä lätkimään siitä kämpästä ja muuttaa muualle, ja jättää ne helvetin velat maksamatta. Ei niillä mitään merkitystä ollut.