Just dreaming

Remy nauroi hieman ystävänsä jutulle ja lysähti selälleen hiekalle. Oli myöheinen perjantai ilta ja he olivat päättäneet lähteä ystävänsä kanssa surfaamassa. ilta hämärsi jo ja rannalle oli alkanut kerääntymään muutamia pieniä nuorisojoukkoja ryypiskelemään rannalle.
"Damn. Täällä on vieläkin kuuma, vaikka kello on varmaan jo kymmenen." Remy virnisti sitten ja nousi hiekalta makaamasta istumaan. surffauspukuun oli jäänyt inhottavat paljon hiekkaa selkään kiinni, mikä ei ollut yllättävää.
"Se on tämä San Diego, dude." Ringo nauroi ja nousi sitten itse seisomaan ja nappasi laudan kainaloonsa. Tuo oli jo aiemmin kertonut, että koti odotti tuota aikaisin tänään. Avovaimo ei kuulemma jaksanut viettää iltaa yksin.

Pari sanaa vielä vaihdettiin ennen kuin Remyn ystävä lähti talsimaan kohti kotiaan. Vaaleapoika riisui märkäpukunsa osittain pois paljastaen näin treenatun yläkehonsa. Surffilaudan päälle käytiin makaamaan ja silmät suljettiin hetkeksi. Hän niin rakasti tätä elämää. Merta ja lämpöä. Kaikkea tätä. Missä muualla sitä sai sopivasti kuin San Diegossa?

[Täältä saavumma ja Lunan lookki ]

Päivä oli ollut ja oli edelleen ihanan lämmin. Jopa kalpeanaamainen Luna oli eksynyt paistattelemaan päivää rannalle, vanhemmat seuranaan. Päivällä oli pelattu lentopalloa, jossa Luna oli edelleenkin surkea ja tietyst uiskenneltu. Uiminen oli Lunan mielestä ihana tapa viettää lämmintä päivää, vaikka tuo olikin saada paniikkihäiriön nähdessään kalan uiskentelevan vähän matkan päässä. Kalat oli pelottavia, inhottavia, limaisia ja ennenkaikkea tosiaan pelottavia.. Ynh.

Päivä oli vaihtunut nopeasti iltaan, mutta se ei hauskanpitoa hidastanut. Luna istuskeli rannalla bikineissään ja toivoi ettei koulusta tuttuja tyyppejä näkyisi... Hän saisi nimittäin seuraavana päivänä kuulla olevansa vähintään valas bikineissään tai jotain muuta yhtä naurettavaa.. No, onneksi vanhemmat eivät tienneet tästä asiasta mitään.
"Luna-rakas oletko varma ettet halua mennä viettämään aikaa koulukavereidesi kanssa" Alina sanoi hymyillen ainokaiselle tyttöselleen iloisesti. Luna pudisti kuitenkin varovaisesti päätään. Koulukavereilla äiti nimittäin oli viitannut yhteen nuorisojengeistä, johon Luna ei varmasti sekaantuisi.. Löytäisi itsensä vielä putkasta tai jotain.
"Mulla on ihan kivaa teidän kans..." Lause keskeytyi onnellisesti, kun katse jumittui erääseen vaaleahiuksiseen surffariin.. Nuorukainen tunnistettiin välittömästi, no kyllähän tytön piti pelastaja tunnistaa missä tahansa.
"Hmm... Oletkos ihan varma" Kysyi pariskunnan toinen nainen Lislea, joka katse oli myös eksynyt Remyyn. Vanhempien kasvoille jumitti idioottimainen hymy.
"Menisit sanomaan hei.."

Hetken painostuksen jälkeen Luna maleksi varovaisesti eteenpäin hiekassa. Miksi hänet oli yllytetty moiseen? Ei Remy varmaan edes muistaisi häntä.. Ja mitä hemmettiä hän muka sanoisi.... No, siinä sitä silti oltiin matkalla moikkaamaan Remyä... Lopputulos olisi varmasti loistava.
"Moi.. Mä luulin et sä pelaat koripalloa" Luna mutisi hiljaa ja hymyili varovaisesti, vaikka katse pysyi hiekaan kiinnittyneenä. Mieli teki juosta karkuun ja lujaa..

Remy avasi silmänsä ja nousi käsiensä varaan, kun kuuli jonkun puhuvan hiljaa hänen lähellään. Tuskin hän muuten olisi edes reagoinut, mutta lauseessa oli mainittu koripallo. Hymy levisi pojan kasvoille, kun hän tunnisti puhujan. (Tosin poika kun oli, vaistomaisesti hän katsoi nopeasti tyttöä ensin päästä varpaisiin)
"Mun onneks Amerikka on vielä sen verran vapaa maa, että täällä saa harrastaa useitakin lajeja luvan kanssa." Blondi virnisti ja nousi sitten seisomaan. Hän ei todellakaan ollut odottanut näkevänsä toista rannalla. Koulussa hän oli viime viikolla tapahtuneen liikuntatuntitragedian jälkeen bongannut tytön pariin otteeseen, mutta ei toiselle oltu viitsitty mennä juttelemaan. Ihan oman ja tosien maineen johdosta.
"Sä näytät aika hyvältä." Remy totesi sitten rehellisesti ja katsoi sitten toisen taakse. Mistä toinen oli tupsahtanut? Hän näki ainoastaan nuoria, kaksi naista, vanhemman pariskunnan ja erään lapsiperheen pakkaamassa tavaroitaan.
"Ootko sä yksin liikenteessä?"

Remy haroi hieman hiuksiaan ja sitoi sitten märkäpukunsa hihat yhteen, jottei puku lähtisi valumaan päältä pois. Se ei olisi mukavaa. Hänellä kun ei ollut tapana pitää mitään sen alla.
"Mä en muuten tiiä ees sun nimees?"

Luna kuunteli toisen puheita ja hymyili pienesti. Kasvot saivat taas mukavan punaisen värin, kun toinen rupesi kehumaan.. Ei Lunaa saanut kehua, tai sai, mutta harvemmin sitä tapahtui..
"Mitä sä nyt... "Mutinalla vastattiin moiseen kohteliaisuuteen ja viimein tajuttiin, että toinen jatkoi jutustelujaan.
"Eikun.. Mä olen täällä mun vanhempien kanssa" Luna sanoi ja heilautti kättään kahden naisen suunnalle, jotka tietenkin iloisesti vilkuttelivat takaisin. Yhh... Vanhempien geeneissä oli selvästi nolaa-lapsesi-mahdollisimman-helposti koodisto.
"Ne halus viettää aikaa mun kanssa, kun mulla menee koulun kanssa kuitenkin aika paljon aikaa. " Luna selitti. Nörtti mikä nörtti.

Luna vilkaisi toista, kun toinen rupesi korjailemaan märkäpukuaan. Tytön poskille lehahti jälleen pieni puna, katse laskettiin maahan ja suu kääntyi pieneen virneeseen.
"Ai mäkö en esitelly itseäni silloin liikkatunnilla.. No... Luna" Tyttö sanoi viimein ja heilautti pienesti kättään. Voi Luna pientä, erään ihmissuhdetaidot olivat hivenen hatarat.
"Kai mä jotenkin unohdin esitellä itseni, kun mulle juoruttiin sun nimi tai jotain" Blondi jatkoi ja kohotti viimein katseensa takaisin toisen silmiin. Mitäs sitä seuraavana sanoisi ja sillain... Vaikeeta tää poikien kanssa jutustelu.. Tai no oikeastaan vaikeus taisi olla toisen klikissä tai jotain..

Luna vilkaisi nopeasti vanhempiaan, jotka ilmeisesti olivat todenneet tyttärensä pärjäävän hetkisen yksikseen, sillä noiden katseista näki minkälaisista asoista puhuttiin.
"Yyhmmmm.. Joskus mä häpeen noita" Murinaa.

Remyn kulmat kohosivat pienesti, kun toinen puhui vanhemmista ja heille vilkutti sitten kaksi naista. Pienesti noille moikattiin. Urheilija näytti varmasti hieman yllättyneeltä, vaikka yrittikin salata sen. Ei hän koskaan ollut nähnyt vanhempia naispareja. Olihan koulussa lesboja pilvinpimein, mutta että aikuisetkin voisivat olla? Katse kääntyi nopeasti takaisin Lunaan ja tuolle hymyiltiin. Tytön kädestä napattiin kiinni ja sitä käteltiin hymyillen.
"Hauska tavata, Luna. Mä olen Remy." Hän esittäytyi kunnolla toiselle ja naurahti toisen sanoille hieman. Tuon vanhempia vilkaistiin tuon olan yli uudelleen. Mukavilta nuo näyttivät. Vaikka hassu ajatus se silti oli. No, voisi asiat olla oudomminkin. Lunalla olisi voinut olla kaksi isää. Sese olisi paha tilanne ollutkin!
"Nääh. Mukavilt ne vaikuttaa. Eikä ne ees häpäse sua mitenkään." Blondipoika virnisti tytölle ja tajusi vasta nyt irroittaa kädestä irti. No, oli hän pitänyt vaaleaaneitoa miltei minuutin kädestä.

Katse ajautui takaisin veteen. Allot alkoivat rauhoittumaan jo. Ei tässä enää kehtaisi surffailla.
"Osaaks sä surffata?" Remy keksi sitten ja käänsi nappisilmänsä takaisin tyttöön. Miksi tyttö muuten vietti perjantai iltaa vanhempiensa kanssA? Hän ei itse olisi tehnyt sitä mistään hinnasta. Perjantai oli aina perjantai. Eikö Lunalla ollut kavereita?

Luna katseli pää hivenen kallellaan toisen reaktioita. Kenties toinen vähän järkyttyi muttei kuitenkaan liiaksi. Ja kädestäkin toinen oli häntä pitänyt, nyt selvästi olisi aika paeta paikalta. Toisaalta, ei Luna ensin edes tajunnut moista, vasta kun toinen irrotti otteensa ajatus rupesi hakkaamaan tajuntaa.. Hmmm..
"Et saanut sydäriä siitä et mun vanhemmat on naisia kumpanenkin ja sillai.. kiva" Luna hymyili ja alkoi todella pitää Remyä rentona tyyppinä(mikään muu ei viitannut moiseen). Yleensä porukka sai sydärin siinä vaiheessa kun Luna ilmoitti vanhempiensa olevan naispuolisia... Kai se koulukiusaaminenkin osittain johtui tästä asiasta.. Tai ainakin Irlannissa kaikki olivat suunnilleen vältelleet Lunaa.. Tai sitten kiusanneet samoin kuin täällä.. Mutta Remy oli erilainen (<3)

Surffauskysymykseen naurahdettiin ja vilkaistiin lievästi kauhuissaan vettä. Uiminen oli kivaa, mutta laudalla keikkuminen olisi itsemurhaa.. Ainakin Lunan urheilijankyvyillä.
"Eeen.. Todellakaan.. Enkä halua ikinä edes kokeilla" Naureskeltiin toiselle ja osoitettiin sitten merta lievästi kauhuissaan.
"Siellon kaloja.. Siel syvemmällä siis.. Uiminenkin on okei niin kauan kun ei tarvitse katsella kaloja.. Kalat.. On pelottavia" Hmm.. minkähän puheripulin sitä nyt sitten sai... Luna hiljeni hetkeksi ja vilkaisi sitten surffilautaa kunnioittaen.
"Mä mieluummin keikun hevosen selässä kuin tommosen päällä. "

"Ootko sä muuten yksin täällä? Surffailemassa olemattomilla aalloilla.. Vai kualiks sun aallot" Virnistelyä.

Remy virnisti Lunalle hieman.
"Rehellisesti sanottuna?" Hän huomautti sitten ja vilkaisi vielä toisen äitejä.
"Mul on vahva sydän. No ei. En oo aikasemmin samanlaiseen tilanteeseen kyl törmänny." Pellavapää kertoi ja alkoi sitten nauramaan, kun toinen kertoi ettei ollut kokeillut surffausta, eikä selvästi pitänyt edes kaloistakaan.
"Ei ne kalat sulle mitään teen. Ootko sit koskaan käyny sukeltamassakaan? Nähny koralliriutan kaloja ja muuta? Siel on nättiä." Toiselle todettiin sitten vielä, ennen kuin lauta nostettiin maasta vierelle.

"Joo. Ne kuolit ja kaverin piti lähteen kotia. Eli yksin nyt kyl oon." Remy myönsi toiselle. Eipä toisen tarvitsisi pelätä kermalaisjengiä taas kiusaamaan. Hetken urheilijapoika katseli vain Lunaa. Oli toinen todellakin sievä tyttö. Niin viattoman näköinen kaikkien kerman neitejen jälkeen. Oikeasti söpö.
"Saanks liittyy sun seuraan? Tai teidän oikeastaan? Mulla kun ei oikein ole muita suunnitelmiakaan ja ois kiva tutustua suhun paremmin." Blondi ehdotti sitten hymyillen tytölle leveästi. Märkäpuku pitäisi kyllä käydä vaihtamassa ensin pois.
"Voisin minä sinua toki kahvillekin pyytää? Mutta ei ehkä ole tervettä juoda enää näin myöhään kahvia."

Luna potkiskeli kevyesti hiekkaa ja typerä hymy oli jumittunut blondin kasvoille. Samalla kuitenkin aivot raksuttivat ja tyttönen koitti miettiä syytä miksi nyt oli kuitenkin rohkaistunut Remyä tervehtimään. Yleensä blondi pakeni kaikkia mahdollisia kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen..Nyt hän oli kuitenkin itse käppäillyt Remyn läheisyyteen.. Ehkä hänen aivonsa alkoivat pehmetä..
"En ole sukeltanut.. Mä en voi sietää kaloja.. Tai okei akvaariossa ne just ja just menee.. Mut elävät kalat samassa paikassa mun kanssa.. Ne on pelottavia.." Blondi hymähti pienesti ja inho paistoi tuon kasvoilta.

Luna vilkaisi nopeasti vanhempiaan, joiden seura ei juuri nyt kauheana houkutellut. Remy kuitenkin ehdotti seuraan liittymistä, mutta Luna pudisti kevyesti päätään. Remyn esitteleminen vanhemmille oli epäilemättä huonoin idea ikinä.. Sen jälkeen Luna joutuisi vakuuttelemaan vanhemmilleen, ettei kaksikon välillä ollut mitään. Ja sitten jokupäivä vanhemmat ihmettelisivät, että mihin se Remy tha mukava poika oli eksynyt.. Ja sitten samainen meidän-välillä-ei-ollut-mitään-keskustelu käytäisiin uusiksi.
"Mä en just nyt kestä noita, joten jospa mä liityn sun seuraan." Blondi hymyili pehmeästi.
"Ja voidaankai me kahville mennä, mutta ensinnäkään mä en juo kahvia ja toisekseen.. Se ei varmasti ole terveellistä enää tähän aikaan.. " Luna pohdiskeli ääneen ja totesi mietteissään, että vaatteet pitäisi pukea päälle, jos kaksikko poistuisi rannalta..
"Harmi kun sun aallot kuoli.. Oisit voinu esitelmöidä mulle miten se surffailet.. Mun tasapaino ei ikuna riittäs tollasen päällä keikkumiseen" Virnistys ja pään pudistelua. Urheilijat tunnetusti olivat päästään vialla, kun piti lautojen päällä keikkua ymsss.. Lunan urheilutaidot alkoivat ja loppuivat hevosjuttuihin..

Remy naurahti Lunalle, kun tuo ei kuulemma viitsisi nyt olla vanhempiensa kanssa.
"Käy se niinkin." Urheilija naurahti ja pörrötti hieman kosteita hiuksiaan. Tyttö oli samaa mieltä siitä, ettei kahvia kannattaisi enää tähän aikaan juoda. Se ei tosissaan olisi hyvä idea enää, mutta... Kulmaa kohotettiin hieman.
"Luna? oisko sulla sit nälkä? Voitaisiinhan me mennä vaikka syömään johonkin?" Hän kysyi sitten äänenpainolla, josta tuskin jäi epäselväksi, että Remy tarkoitti kutsun treffeinä.

Yleensä urheilijapoika ei juurikaan kiinnittänyt huomiota alempiin klikkeihin, mutta Luna oli kyllä nyt se kuuluisa poikkeus. Toinen oli niin sööttikin. Seurustelikohan toinen? Sitä Remy ei tosin ollut edes ajatellut. Jotenkin hän oli vain olettanut...No, kyllä tuo kieltäytyisi jos ei seura kelpaisi.

Lempeä merituuli heilautteli tyttösen vaaleita kutreja ja pikkuhiljaa poskille rupesi kohoamaan pienenpieni puna. Remy oli vain yksinkertaisesti liian hyvännäköinen… Ei Lumps ollut tottunut tuollaiseen seuraan.. Yleensä blondeja urheilijakomistuksia tuijoteltiin pienen matkan päästä.. Blondi oli unohtunut ihailemaan toista ja äkkiä se oli ehdottanut syömään menemistä. Hetken aikaa aivot leikkasivat kiinni ja ilme paljasti varmaan ihmetyksen sata-nolla.
“M-M-Mä…” Ajatukset jumittivat, sanat tuntuivat kuivuvan kurkkuun kiinni ja mikään ei kerta kaikkiaan nyt sujunut. Hengiteltiin syvään ja toivottiin, että olisi sattunut paperipussi mukaan.
“Me-Me-Mennään vaan. Mulla onkin vähän nälkä… “

Lunan naama oli nyt jo paloautoa muistuttava… Katse laskettiin maahan ja ruvettiin laskemaan hiekanjyviä, että henki alkaisi taas kulkea. Lunalle tyypillisesti tässä toimituksessa kului muutama minuutti ihan turhaa aikaa. Viimein ne itsetunnon rippeet oli kasattu sieltä jostain.
“Tota.. Mihin sä haluat mennä? “ Toiselle hymyiltiin pienesti. Blondille oli ihan sama, saihan hän ihan ilmaiseksi nauttia Remyn mahtavasta, upeasta ja kertakaikkiaan ihanasta seurasta.
"Mä olen avoin kaikelle... "

Remy kohotti hieman kulmaansa, kun Lunalta ei meinannut tulal oikein selvää vastausta ensin kysymykseen. Toisaalta se oli hyvin huvittavaa, mutta samalla söpöä. Saihan hän yleensäkin nörttitytön ja tavikset aika sekaisi vain juttelemalla noille. Niin kävi jopa muutamien kermalaistenkin kanssa, mutta silti. Oli se outoa. Ja todella imartelevaa. Lopulta vaaleaverikkö kuitenkin myöntyi kasvot punastuneina.
"Ihanpa mihin sinä vain haluat. Minä olen herrasmies." Hän naurahti ja nyökkäsi sitten pukukoppia kohti.
"Voit vaikka mietti sillä aikaa kun käyn kiskomassa tän märkäpuvun pois. En mä pääse mihinkään tämmönen päällä." Urheilija virnisti ja paransi hieman lautansa asentoa kädessään. Toisen vanhempia...Tai äitejä vilkaistiin hieman.
"Pitääks sun lupa kysyy, tai jotain? Ettei ne aattele et vaan ryöstän sut?" Poika varmisti sitten ja hymyili kohteliaana toisiin päin. Selvästi nuo seurasivat heitä.

Hiuksia pörrötettiin hieman. Ei ne siististi olleet, mutta sille nyt ei voinut mitään. Ei hänellä ollut vahaa tai fööniä mukana.
"Ja oon muuten motskalla liikenteessä. Ootko ennen ollu semmosen kyydissä?"

Luna huokaisi hiljakseen, tai oikeastaan vain puhalsi huuliensa välistä. Hänenkö pitäisi valita paikka.. Eihän hän semmoista osannut tehdä.. Hän oli aina tehnyt niinkuin muut sanoivat, niin olihan se vaikea yhtäkkiä alkaa itse päättää jotain näinkin 'suurta'. Blondi kuitenkin nyökkäsi toiselle, käännähti ympäri ja lähti kävelemään vanhempiaan kohti. Naiset katsoivat tytärtään uteliaasti, kun tuo alkoi vähän vaikeana selittää tilannetta. Blondin katse harhaili vaaleassa hiekassa.
"Tota.. Haittaako, jos mä menen Remyn kanssa syömään?" Luna kysyi hiljaa ja vanhempien silmät pyöristyivät. Äkkiä noiden kasvoille syttyi kuitenkin hymy ja kumpanenkin pudisti kevyesti päätään.
"Mene vaan.. Tottakai saat mennä.. Kiva kun olet löytänyt uuden ystävän.. Laitathan kuitenkin tuon kuteet päälle" Vanhempien oli sitten pakko kuittailla.. No, Luna kaivoi laukustaan vaatteensa. Viimein kuteet olivat päällä, blondi nappasi laukun mukaansa ja lähti odottelemaan Remyä vähän matkan päähän. Hiukset sitaistiin kävellessä pompulalle.

Remyn sanat olivat pysäyttää toisen sydämen. Hänkö prätkän kyytiin..............................
"Näytänkö mä siltä, että mä olisin biker-chick tai jotain... " Joo. Blondi oli aidosti kauhuissaan, mutta no.. Ehkä hän selviäisi hengissä tästäkin koettelemuksesta..
"Et sitten aja lujaa.." Vähän piti kuitenkin yrittää nurista, vaikka sanat kuullostivat lähinnä epämääräiseltä mutinalta.
"Mut mä en vieläkään tiedä mihin me mentäis.. " Jälleen kasvoille nousivat punertavat läikät, mutta niiden saattelemana myös pienoinen hymy.

Remy kävi nopeasti vaihtamassa päälleen löysähköt farkkukaprit ja mustan printti t-paidan. Hän ei ollut lähtiessään kamalasti jaksanut perustaa tyyliin, sillä oli ajatellut mennä suoraan rannalta kotiin. Tämä suunnitelmanmuutos kuitenkin kävi hänelle paremmin kuin hyvin. Remy pystyi miltei tuntemaan vatsassaan perhosten lentelyn ja sitä hän ei ollut tuntenut pitkään aikaan. Tosin, juuri sen takia hän ei voinut olla varma tunteesta. Hiuksia pörrötettiin sitten vielä hieman ja ulos kopista asteltiin. Ilmeisesti Luna oli käynyt jo kysymässä luvan, sillä vaatteetkin olivat tuon päälle ilmestyneet. Hymyillen poika meni tuon luo ja purskahti nauruun, kun tyttö sai vasta nyt tilaisuuden vastata hänen moottoripyörä kysymykseen.
"Ei, et sinä näytä sellaiselta, millainen visio siitä sanasta tulee. Enkä tietenkään aja lujaa, jos et ole ennen pyörän kyydissä ollut." Vaaleapoika selitti ja asteli sitten oman pyyhkeensä ja lautansa luo.
"Minä käyn kipaisemassa nämä vielä tuonne uimavalvojan koppiin, niin sitten voidaan lähteä."

Urheilijapoika hölkkäsi lautansa kanssa kopille ja teki siellä vaihtokaupan. Lauta jätettiin seinän vierelle ja oma laukku napattiin omasta kaapista mukaan. Samoin kaksi moottoripyöräkypärää. Hänellä kun tuppasi niitä olemaan jemmassa vähän jokapaikassa. Koulun kaapissakin oli yksi varalla. Sitten ovet laitettiin takaisin lukkoon ja tytön luokse juostiin takaisin. Tai ennemminkin hölkättiin.
"Noniin. Tämä on itse asiassa siskoni ensimmäinen kypärä, kunnes hän vaati saada enemmän omannäköisen." Remy selitti ja ojensi mustan kypärän vaalealle tytölle. Oma kypärä pojalla oli hopeinen, jossa kulki muutama sininen salama halki kypärän.
"Oon töissä täällä uimavahtina..Tai rantavahtina. Mikä se virallinen nimitys onkaan. En siis murtautunut tuonne koppiin." Poika naureksi sitten ja lähti kulkemaan rannanpoikki kohti parkkipaikkaa.

Luna tuijotti hiljakseen toisen lähestyvää hahmoa ja ei tiennyt mitä hänen pitäisi tehdä. Mieli teki paeta, juosta jonnekin, mutta jokin esti blondia tekemästä näin. Sydän takoi rinnassa, kasvoille nousivat jälleen punaiset läikät ja huulet kaartuivat yläviistoon. Viimein saatiin myös vastaus äskeiseen moottoripyörä jupakkaan. No, kai hän sitten hengissä selviäisi. Eihän Remy voinut häntä huijata.. Jos toinen lupasi ajaa hitaasti, se lupaus olisi pidettävä.. Siitä blondi pitäisi huolen. Äkkiä Remy lähti kipittämään kohti uimavalvojan koppia ja Lunan katse jumittui välittömästi toiseen. Ei ihme, että Remy kuului koulun suosituimpien poikien listoille.. Hän oli kuitenkin mukava, hemmetin hyvännäköinen ja kaikkea muutakin.. Mitä Luna ei ollut…..
"Ai sä oot täällä töissä.. Kiva duuni sulla.. Saat olla auringossa kaiket päivät.. " Kieltämättä Remy oli onnekas.. Varmasti kuka tahansa surffaripoitsuista olisi halunnut Remyn työn.

Luna potkiskeli hiekkaa, kun Remy viimein tuli takaisin kypärien kanssa.. Luna nielaisi tuskin kuuluvasti ja vetäisi mustan kypärän vaaleiden kutriensa päälle. Sydän takoi enemmän kuin aikaisemmin, mutta silti tuntui hyvältä. Ainakin hän saisi hyvän tekosyyn halata Remyä… Ei, Luna ei ajattele moisia ‘irstaita’ ajatuksia.
“Jos mä pyörryn kauhusta nii soita sitten ambulanssi hakeen mut pois täältä… Joohan” Luna mutisi hiljakseen ja kiipesi Remyn taakse. Luoja blondia auttakoon ja sillälailla.
“Et sitten aja lujaa.. “Muristiin vähän lisää, samalla kun kädet kiedottiin varovaisesti toisen ympärille. Hymy nousi jälleen kasvoille, mutta nyt merkitys oli ihan erilainen.

"Nooh. On se ihan jees. Mut on siin paljon niitä ikäviä pelastustehtäviäki." Blondi virnisti. Hän vihasi rehellisesti sanottuna ihmisten pelastamista. Hän vihasi niitä vanhempia, jotka eivät katsoneet lapsensa perään ja antoivat tuon mennä liian syvälle. Mikään ei ollut niin kamalaa, kun lähteä sukeltamaan valmiiksi jo elotonta lasta vedestä. Saati sitten elvyttämistilanne...Remy naurahti hieman Lunanlle. Tuota taisi oikeasti pelottaa hypätä pyörän kyytiin. No, onneksi tuo ei ollut nähnyt hänen ajavan yksin. Tai kuullut hänen ylinopeussakoistaan...Pyörän selkään noustiin ja takaosaa taputettiin, jotta tyttö nousisi perässä. Kypärä laitettiin päähän ja pian Luna istahtikin siihen taakse. Otti hänestä kiinni. Kypärän pleksi avattiin ja avain työnnettiin lukkoon.
"Kannattaa pitää kunnolla kiinni. En aja lujaa, mutta 30 vauhtikin tuntuu kovalta, jos ei ole ennen kyydissä ollut." Remy virnisti ja käynnisti pyörän. Varovasti hän lähti liikkeelle.

Oli Lunan onni, että he asuivat isossa kaupungissa. Missään vaiheessa ei tarvitsisi eksyä moottoritielle, sillä kaikki tärkeä löytyi keskustasta. Mihinköhän sitä sitten mentäisi syömään? Remy läpsäytti pleksin takaisin kiinni, kun vastatuuli alkoi vuodattaa silmiä. Vauhti pysyi kohtuullisena. Viidessä kympissä. Tosin pari kertaa poika sujahteli hieman liikennesääntöjä rikkojen autojen väleistä. Vartin ajamisen jälkeen poika pysähtyi Ranskalaisenravintolan eteen. Hän ravasi siellä usein perheensä kanssa ranskalaisjuuriensa takia ja silloin tällöin Remy vei sinne tyttöjä treffeille. Ranskalaisväki oli innoissaan, kun asiakas osasi puhua ranskaa. Blondi urheilija tunnettiin paikassa. Hintatasokin vaihteli täysin annosten mukaan. Tietenkin kulinaariset herkut olivat hintavia, mutta kyllä halvempaakin löytyi.

Pyörä ajettiin parkkiin ja kypärä napattini päästä. katse kääntyi Lunaan takana. Remy hymyili.
"No? Oliko kamalaa?"

//Remyn motska ^^//

Luna oli urheasti kietonut kätensä Remyn ympärille, mutta kun pyörä oli lähtenyt liikkelle oli tyttö vähemmän urheasti sulkenut silmänä. Ei se voinut olla niin paha.. Eihän.. Ei ainakaan jos silmät olisivat tiiviisti kiinni. Silloin ei näkisi mitään eikä siis olisi niin pelottava olla Remyn kyydissää.. Niinhän..
No okei ei ihan onnistunut. Vauhdin (hitaan sellaisen) pystyi tuntemaan siitä huolimatta, että silmät olivat kiinni. Luna painautui yhä lähemmäs Remyä ja yritti ajatella mukavampia asioita kuin pyörän kyydissä istuminen.. Kukkakedot, Remy, suklaajäätelö, Remy.......Ei mitä hittoa hän mietiskeli..

Viimeinkin he pysähtyivät.. Viimeinkin.. Luojalle kiitos oltiin selvitty hengissä. Kypärä kiskaistiin päästä.
"No, ei se nyt niin paha ollut.. " Luna mutisi ja hyppäsi pois pyörän päältä. Jalat tutisivat edelleen ja teki mieli istua alas. Niin ei kuitenkaan tehty. No, Remyn hymy oli kuitenkin pelastanut kaiken. Tuolle hymylle ei näytettäisi sitä kuinka paljon äskeinen kyyti oli järkyttänyt.
"Ihan kivaahan se oli.. Vaikka totuttelua tommonen kyllä vaati" Tyttö sanoi ja heilautti vaaleita kutrejaan.. Mieli kieppui edelleen, mutta silti oli jotenkin kummallisen hyvä olo.
"No mutta.. Mihin sä oletkaan mut tuonut? " Hymyiltiin toiselle pehmeästi samalla, kun katse kävi läpi rakennuksia. Hmm.. Mielenkiintoista.

Lunan hymyillessä Remylle, tuo huomasi muutaman koululaisen marssivan heidän ohitseen. Ilmeisesti ohikävelleet olivat taviksia, sillä nuo eivät uskaltaneet sanoa Remylle mitään. Katsoivat toista vain ihailevasti. Lunaa ne katsoivat vähän ihmetellen, mutteivat siltikään sanoneet mitään. Luna punastui räikeästi ja siirsi katseensa takaisin Remyyn. Toivottavasti tyttöset pitäisivät turpansa kiinni, eivätkä juoruaisi asiasta kenellekkään. Turha toivo, luultavastikkin.
"Mennäänkö?"

Remy ei pahemmin huomioinut ohikulkevia nuoria. Ei hän tuntenut heitä ja vaikka nuo olisivatkin olleet heidän koulussa....No, Yleensä hänellä ei ollut tapana huomioida alempia klikkejä. Luna nyt sattui olemaan poikkeus. Kyllä Remy oli itsekin sen jo tajunnut, vaikkei ehkä täysin sitä myöntänytkään. Ravintolan ovi avattiin ja hovimestarille hymyiltiin. Tuo tervehti häntä ensin ranskaksi ja katsoi sitten Lunaa kysyvänä, mutta hymyillen kuitenkin. Mies tunsi Remyn ja tunsi myös hänen naismakunsa. Tämänhetkinen seuralainen ei täsmännyt siihen. Oikeastaan mistään kulmasta katsottuna. Lunaa otettiin kevyesti kädestä ja sisälle ravintolaan asteltiin. Muutamia vanhempia pariskuntia istui paremmissa pöydissä, mutta tottuneesti Remy ohjasi Lunan ravintolan nurkkapöytään. Se oli itseasiassa tarkoitettu neljälle, mutta pehmeämmät penkit oli selvästi tarkoitettu heille.

Matkalla urheilija nappasi ruokalistat ja ojensi sen sitten pöydän edessä Lunalle.
"voit valita mitä tahdot." Tytölle hymyiltiin ja oma takki otettiin päältä ja asetettiin naulakkoon. Harvat kermalaiset kävivät tässä ravintolassa. Ranskalainen ruoka kun ei ollut kaikkien mieleen. Siellä he voisivat sitten olla salassa. Ei Remy viitsisi kuunnella mitään marinaa siitä miten hän oli nörtin kanssa. So what?...No, ei se kyllä ihan So what ollut loppupeleissä, mutta sillä hetkellä oli Remy tahtoi viettää vain mukavan illan Lunan kanssa. Olikohan toinen edes tajunnut, että hän oli tarkoittanut tämän treffeinä?

Luna jännitti enemmän kuin pitkään aikaan.. Hän oli menossa syömään Remyn kanssa..... Ei hän osaisi varmasti edes tilata mitään.. Säälittävää, mutta totta.. Teki mieli alkaa itkeä häpeästä, mutta eihän hän sitä voinut tehdä.. Niimpä piti siis olla kuin aikuinen ja hymyillä tyynen rauhallisesti.. Vielä enemmän hävetti, kun käveltiin Remyn perässä johonkin ihan liian hienoon ravintolaan ja hovimestari katsoi hivenen pitkään... Lunan kasvoille nousi puna ja tuo oli sotkeutua jalkoihinsa, kun Remy tarttui kiinni hänen kädestään ja johdatti hänet jonnekkin ihan liian hienoon pöytään.. Luna pieni ei oikein hallinnut tämmöistä hommaa.. Ei nyt eikä ikinä.. Silti tuon haavoittuvainen olemus oli muutaman vanhemman rouvan mielestä ilmeisen suloista.

Kun Remy sanoi, että tyttönen voisi tilata mitä haluaisi Luna vilkaisi toista vähän hämmentyneenä.. Hmmn.. No, viimein tajuttiin tarttua ruokalistaan ja sitä alettiin tutkailla varovaisesti.. Jotkut ruokalistan ruoista olivat Lunaselle ihan outoja, vaikka hän olikin vieraillut erinnäisissä ravintoloissa vanhempiensa kanssa.. Mutta silloin vanhemmat olivat tilanneet hänen puolestaan. ITKU.
"ööö... Emmä tiedä mitä mä haluun..Mikä on hyvää?" Luna kysyi ja hymyili nolona toiselle. Miksi helvetissä hän oli suostunut tähän.. Hän vain nolaisi itsensä ja Remyn.. Voi poikaparkaa.. Ei varmaan olisi toisella asiaa enää tähän ravintolaan hänen takiaan.. Teki mieli itkeä taas..

Hetken aikaa tutkailtuaan Luna laittoi ruokalistan takaisin ja hymyili Remylle.
"Oikeastaan mä taidan luottaa suhun tässä hommassa.. Eli tilaa mulle sama mitä itse tilaat.. Päästään helpommalla ja mä olen kuitenkin kaikkiruokainen.." N-O-L-O.... Mutta ei sille nyt mitään mahtanut.

Remy ei osannut muuta kuin hymyillä Lunalle, kun tuo kysyi mikä olisi hyvää.
"Se johtuu ihan siitä mistä pitää." Hän naurahti toiselle ja selasi itsekin listaa. Hän osasi sen kyllä jo miltei ulkoa. Sen verran usein hän täällä ravasi syömässä. Hetken listoja lueskeltua seuralainen totesikin, että luottaisi häneen tilauksen suhteen. Kulmaa kohotettiin hieman.
"Vai kaikki ruokainen?" Hän toisti hymyillen ja laski katseensa takaisin ruokalistaan. Alahuulta kostutettiin hieman ja lista laitettiin kiinni.
"Jos otetaan sitten ihan Ratatouillea, juustoisen kanan ja riisin kanssa?" Hän ehdotti ja vilkaisi hieman tarjoilijaa. Tuo oli odotellut heidän selailuaan pienen matkan päästä.
"Se on hyvää, eikä liian erikoista." Remy lisäsi. Ei hän tahtonut laittaa toista samantien syömään etanoita ja sammakonreisiä.

Tarjoilija saapui pöytään ja tuolle ilmoitettiin tilaus.
"Haluatko Luna punaviiniä? Minä en viitsi ottaa, kun ajan?" Hän huomautti virnistäen. Remy piti viinistä todella. Lapsena se oli ollut järkyttävän pahaa, mutta kaikkeen tottui. Oli hän joskus viinillä kännitkin juonut. Pää tosin huusi sen jälkeen hoosiannaa ja kovaa.
"Minä otan ihan vettä juomaksi, kiitos."