Intruder alert!

// Guinis with Calebmuru <3Marlan biksut

”Nähdään hei myöhemmin Marla!”
”Joo, nähdään!”
”Soita mulle sit illalla!”
”Joo tietenki.”

Megan oli painellut jo aiemmin kotiin ja muut ystävätkin olivat kaikonneet matkoihinsa jo aikoja sitten ja niin ollen Marla oli päättänyt pulahtaa koulun uima-altaaseen koulupäivän päätteeksi. Näköpiirissä ei ollut ketään ja punapää toivoikin saavansa viettää hetken aikaa rauhassa. Kotona kuitenkin odottaisi luultavasti niin sisko kuin velikin, eikä Marla sentään näitä halunnut pakottaa lähteä lätkimään vain siksi että saisi olla rauhassa – tai no, koulussa sellainen ehkä kävisikin, sillä kermalaiset eivät muutoinkaan katsoneet kapinallisten ja luusereiden kanssa puhumista kovinkaan hyvällä silmällä, mutta tuntuivat hitusen antavan Marlalle pari sananvaihtoa anteeksi, koska kyseiset kapinallinen ja luuseri sattuivat elämään samassa talossa hänen kanssaan. Sitä paitsi, Marla vältteli näitä koulussa vain käytännön syistä: jos perhe olisi ollut rikas ja Megan ja Mileskin kuuluneet kermaan, niin kaikki olisi ollut paljon yksinkertaisempaa. Tai no, mistäs sitä tiesi mihin sisarukset olisivat klikitetty – ehkäpä tiet olisivat joka tapauksessa johtaneet nykyisiin jaotteluihin. Marla huokaisi riisuutuessaan arkivaatteistaan ja vaihtaessaan pinkit polkadot-bikinit yllensä. Ei kai sitä kukaan täysijärkinen sentään mennyt kouluvaatteissa uimaan...

Marla asteli suihkuihin ja käänsi kahvaa lämpöiselle. Suihkun alle punapää ei silti vielä uskaltautunut, sillä koskaan ei tiennyt, kuinka kylmää vettä suihkusta tosissaan tuli ennen sitä lämpöistä vaihetta. Olihan hän nyt sentään kuullut kauhutarinoitakin siitä, kuinka jonkun iho oli meinannut lähteä oikein kuoriutumaan kun oli seissyt jääkylmässä suihkussa tarpeeksi kauan. Yhhh, sitähän Marla ei tahtoisi itselleen. Sitä paitsi hän oli kuluttanut kuitenkin suhteellisen paljon kaikenlaisiin ihorasvoihin, jotka pitivät hänen vartalonsa pehmeänä ja sipoisena. Ei hän nyt kuitenkaan halunnut tuhlata sitä astelemalla vahingossa jääkylmään suihkuun. Okei, kaiken järjen mukaan siinä jääkylmässä suihkussa olisi kylläkin täytynyt seisoa kauemmin kuin sen pienen ohikiitävän hetken, jonka aikana ihmiset yleensä pomppasivat pois alta ja säätivät lämpöä isommalle. Ja olihan saunatkin keksitty. Tosin no, Marla itse ei ollut kova saunomisen ystävä johtuen ehkä siitä ettei hän pitänyt juurikaan hikoilusta cheerleader-treenejä ja liikuntatunteja lukuunottamatta. Vaikka Marla ei tosiaan ollut mikään jäänavan ystävä, ei hänelle kelvannut myöskään loputtoman lämmin ilma. Punapää kiinnitti hiuksensa vielä pinnien avulla ylös, sillä ei ajatellut kastella niitä, eikä myöskään vaivautunut puhdistamaan kevyttä meikkiä kasvoiltaan.

Suihkussa käväistyään neitokainen siirtyi pian aution altaan puolelle. Marla siirtyi varovasti tikkaita pitkin altaaseen ja totutteli samalla veden lämpötilaan – ainahan siinä oli totuttelemista, oli se sitten hitusen viileämpää tai lämpimämpää. Ihmiskeho oli kuitenkin tottunut olemaan yleensä vaatteet päällä kuivissa paikoissa, ei bikineissä uima-altailla. Marla alkoi pian kiittellä ajatuksiaan siitä, että oli päätynyt pulahtamaan koulun uima-altaalle, eikä luultavasti ainakin puolitäydelle Pacific Beachille, vaikka toisaaltahan siellä olisi varmasti myös porukkaa juhlimassa perjantai-iltaa. Tai no, ei sitä ihan vielä voinut kuitenkaan illaksi kutsua, joten kaipa Marla ehtisi käväistä rannalla myöhemminkin. Uiminen ei kuulunut punapään harrastuksiin mutta vei mukavasti ajatuksia pois koulusta ja kaikesta muusta stressaavasta. Pari kertaa altaan kierrettyään Marla asettui mukavasti yhteen altaan kulmaukseen, jossa oli jonkinlainen ”penkki”, johon istuttuaan Marla ulottui jotakuinkin rinnustaansa asti vielä veden yläpuolelle. Neitokainen nojasi päänsä taaksepäin ja sulki silmänsä hetkeksi.

mikä kesto? miten niin? anteeksi joka tapauksessa tämä laiskuuteni.

Caleb olisi siltä seisomalta keksinyt sadastituhannesti parempaakin tekemistä. Miksi hän ei sitten tehnyt sitä parempaa tekemistään? Ehkä siksi, että hän halusi käväistä uima-altailla silkasta uteliaisuudesta ja ehkä hän kusisi uima-altaasen ja nauraisi omaa, voitonriemuista nauruaan. Hahha, Caleb 1 ja Aston High 0 - kiss my ass!
Tai oikeastaan, mitä helvettiä se kenellekään kuului, minkä takia herra Chapman oli alun alkujaan edes ajatellut uima-altaille suunnistamista? Niinpä, mitä te kyselette, poliisit kyselee. Tälläkin hetkellä Caleb kulki tyttöjen - kuulitte aivan oikein, tyttöjen - pukuhuoneen poikki ja totesi, että paikalla oli joku muukin. Jackpot, hänhän voisi piilottaa tämän salaperäisen yksin uiskentelijan vaatteet ja loppujen lopuksi virnuilla jälleen kerran omahyväiseen ja tyytyväiseen tapaansa. Mikä ihana päivä, potentiaalinen päivä toisten ärsyttämiseen! Hyvä ettei Caleb saanut stondista siinä kaikessa riemussaan ja ilossaan, mutta joka tapauksessa, hymy hänellä ainakin oli korvissa asti. Tarkoitan, henkisesti.

Ja niin, vaatteista päätellen paikalla oli joku naispuolinen. Tästä tulisikin vasin hupaisaa, Caleb vs muikkeli, joka tuskin olisi mikään rapakuntoinen kun pyrki vapaa-ajallaan uimaan.
Entä sitten, kyllähän herra Chapman itsekin uiskenteli silloin tällöin muuten vaan. Tämä uiskentelu tapahtui yleensä paskassa ja kuvainnollisesti, ja se oli oiva kielikuva ilmaisemaan joitakin tilanteita, joihin kultakutri silloin tällöin onnistui päätymään. Muuten hän ei kyllä ollut mikään vesipeto, vaikka kroppa olikin niin hyvässä kunnossa, että sillä olisi voinut mennä egoilemaan kaiken maailman Taylor Morriseille ja Jared Hawkinseille. Sori vaan, guys, Caleb nähdäänkin ensi vuonna jalkapallojoukkueen kapteenina.
Hetkessä Caleb laskeutui dramaattisen urkumusiikin säestämänä alas pilvilinnoistaan ja asteli uima-altaiden puolelle itsevarma virne suupielessään. Katse haravoi joko kälyisen allas-alueen ja valehtelematta virne levisi entisestään, kun silmät tavoittivat erään kerman edustajan - Marla Morganin. Kieltämättä tästä tulisi hemmetin mielenkiintoista, jos Caleb onnistuisi vähääkään provosoimaan tuota ämmää. Älköötten välittäkö herran kauniista puhetavasta, se on aivan normien mukaista kutsua tyttöjä muijiksi, ämmiksi ja niin edelleen. Rumemmille vastakkaisen sukupuolen edustajille oli omat nimityksensä; pantsukki, new jerseyn paholainen, loch nessin hirviö... Mitä vielä? Calebilla oli vilkas mielikuvitus ja synnynnäinen taito keksiä typeriä nimityksiä ihmisille, mutta miksipä hän kutsuisi tätä niin somissa pikku pikku bikineissään vedessä killuvaa tytsyä, joka pojan muistikuvien mukaan oli joskus jopa mollannut häntä? Hmm... Ehkä hän muisti väärin tai koitti keksiä hyvää syytä hönäyttää Marlaa takaisin, mutta joka tapauksessa, kutsuttakoon tuota Chupacabraksi.

Caleb rykäisi ja otti viimeiset askeleet lähemmäs Marlaa, sitten pahis kumartui ja antoi kätensä valua reunan yli altaaseen. Mutta vai kahmaistaakseen vettä ja roiskiakseen sitä cheerleaderin niin somille hiuksille. "Tällä ei saa uida kouluajan ulkopuolella", Caleb huomautti sarkastisesti ja kohotti kulmiaan, yrittäen näyttää yhtä aikaa kysyvältä ja kohteliaalta. "Neiti Chupacabra saa tuntuvan rangaistuksen, jos hän jää kiinni tästä", herra Chapman jatkoi teatraalisesti ja nousi seisomaan. "Joten hilaa se leveä perseesi ylös, tai jää viikonlopuksi treenaamaan sitä tänne", sarkastinen ja pistävä linja jatkui. Joku sanoi, että naiset eivät pitäneet yhtään siitä, että heidän takamuksistaan huomauteltiin.
Se oli ollut ihan hyvä vihje, ja sen avulla Caleb oli saanut monet muikkelit suututettua ja vielä useammat litsarit sileille poskilleen.

Marla jotenkin oli arvellut, ettei saisi nauttia kaikesta rauhasta pitkään. Jokseenkin kaikki hyvä loppui aina liian aikaisin, siitä saattoi melkein olla varma. Ja jos puhuttiin hyvästä päivästä, niin jonkun täytyi tulla ja pilata se. Tässä tapauksessa Chapman. Kyllä, Marla muisti jätkän vähän liiankin hyvin. Tai ehkei niinkään itse jätkää, mutta maineen kyllä. Ja olihan hän taitanut törmätä Chapmaniin aiemminkin. Tyyppi kävi toisinaan pahasti hermoille, mutta Marla ei antanut periksi houkutukselle läimäistä jätkää heti tämän näyttäessä naamansa. Tottakai punapää muisti harvinaisen hyvin kuinka tämä kyseinen pahis oikein nautti cheerleadereiden (toisin sanottuna niin Marlan kuin hänen ystäviensäkin) nöyryyttämisestä. Mutta ei, Marla oli liian sivistynyt ja liian kieroileva hyppiäkseen suoraan pahiksen nenille. Tämä ei olisi edes sen arvoista. Tai niin Marla ainakin uskotteli itselleen. Onneksi edes jollain oli tarpeeksi itsekuria. Ja sanotaanko näin, että kun jätkä kehtasi vielä roiskaista vettä Marlaa kohti (tai lähinnä hiuksiin), oli sekin itsekuri hitusen vaikea pitää, vaan mitäänhän ei näytetty ulkoisesti.

”Herra Chapmanhan voi sitten olla ystävällinen ja auttaa mut ylös”, Marla sanoi, muttei tehnyt elettäkään pahiksen suuntaan. ”Se leveä perse kun ei oikein jaksa nousta yksinään.”
Sen sijaan, että Marla olisi jatkanut ärsyttämistä sen enempää (ja uskokaa pois, hänellä olisi ollut vielä paljon sarkasmia sanavarastossaan) vaan ui rappusille ja nousi ylös altaasta. Pukukopeille lähteminen kävi toki mielessä, mutta Marla päätti kokeilla pientä teoriaansa ja lukitti katseensa Calebiin. Käyttöön otettiin hieman viettelevät keinot, joskin kaikkea ei tietenkään näytetty kerralla.
”Tiedätsä että sä vasta vaikeuksissa olisitkin jos sut löydettäs täältä cheerleaderin kanssa. Et pystyis puhuun itsees ulos. Sun sana mun sanaa vastaan. Ja kumpaahan Brown uskois?” Marla sanoi kävellen lähemmäksi Calebia. ”Mä veikkaan että jälki-istuntomääräyksessä lukee Chapman.”

Marla alkoi lähestyä Chapmania jo sen verran paljon, että seisoi melkein tämän varpailla.
”Sitä paitsi, mä olen cheerleader, mä voin tehdä mitä vain”, Marla sanoi ja hymyili ennen kuin laski kätensä Chapmanin olkapäille ja antoi tämän ehkä ymmärtää toisin, mutta päätyi lopulta työntämään tämän reunalta suoraan altaaseen. Siitäs sai. Marla näytti tyytyväiseltä ja lähti kävelemään kohti pukuhuonetta, jättäen pahiksen räpiköimään keskenään.

// hittauslupa

Caleb oli jokseenkin yllättynyt, kun ei saanut Marlassa aikaan ihan sellaista reaktiota kuin mitä hän olisi toivonut. Näh, tylsä muija ja niin edelleen... Olisipa cheerleader edes raivostunut ja repinyt hiuksia päästään ja ehkäpä sadatellut niin kovaan ääneen, että joku henkilökunnasta olisi saapunut paikalle ja antanut tuolle punapäälle jälki-istuntoa.
"Kerro edes yksi hyvä syy miksi mun pitäisi auttaa sut ylös sieltä, kun voisin paljon paremmalla syyllä jättää sut sinne ja lampsia helvettiin täältä", Caleb ivasi ja lukitsi katseensa portaita kohti uivaan Marlaan. Ihan hyvin tuon ahteri tuntui perässä kulkevan, vaikka toinen olikin manannut hetkeä aiemmin, etteivät voimat muka riittäneet takamuksen perässäraahaamiseen. Mikä valehtelija!

"Muru, mä olen ollut jälki-istunnoissa enemmän kuin tunneila, yksi tunti sinne tai tänne", pahis huomautti voitonriemuiseen sävyyn, eikä häntä suoraan sanottuna kiinnostanut yhtään, kumpaa heistä rakas rehtori Brown uskoisi.
Kultakutri heilautti silmille valuneet hiuksensa pois näkökenttäänsä peittämästä ja virnisti lievästi ilmaistuna omahyväisesti Marlan astuessa askel askeleelta lähemmäs häntä. Jos joku kysyy, miten turpeaksi kenenkään ego voisi paisua, niin sorry - vastausta ei olisi luvassa. Calebin ego ja itsetunto eivät tunteneet käsitteitä rajoista ja tässä tapauksessa se myös vaikutti siltä, katto ei tullut missään vaiheessa vastaan. Ja jos Marla kuvitteli kykenevänsä mihin vain sillä verukkeella että hän olisi cheerleader, Caleb kykenisi tekemään tuplasti enemmän; hänhän oli pahis.

"Mitäköhän porukka ajattelisi, jos ne löytäisi sut täältä ja vielä mun kanssa? Mähän olen kunnon badass ja saan aikaiseksi enemmän kuin sä ja sun pompomit", Caleb sähähti ja kallisti päätään, kulmien kohotessa kysyvästi ylemmäs.
Vastausta kultakutri ei kerennyt odottelemaan, sillä yllättävä tönäisy (vaikka se olikin jotenkin ennalta-arvattavissa) herpaannutti nuorukaisen tasapainon ja sekunneissa tuo löysikin itsensä uima-altaasta. Vittu mikä lehmä. Tämän takia hän vihasi jokaista saatanan cheerlehmää koko saatanan Aston High'ssa. Miksi hän ei vain voinut luottaa vaistoihinsa ja pysyä askeleen Marlaa edellä, mutta kaipa virheistä sitten oppii, vai oppiiko?

Kasvot ilmeettöminä Caleb kipusi ylös uima-altaasta ja lähti ottamaan askeleita tyylillä, joka muistutti Jason Voorheesin tyyliä, suoraan Perjantai 13. päivä-elokuvista. Joku olisi oikeastikin saattanut säikähtää nuorukaisen kylmänviileää käytöstä, vaikka joku kuumaverisempi olisikin saattanut laukata cheerleaderin perään silmät vihasta liekehtien. Mutta ei Caleb, hän haluaisi vain hieman leikkiä.
Pukuhuoneisiin päästyään silmät haravoivat eteen aukeavaa tilaa ja etsivät näkökenttäänsä punapäistä cheerleaderia, ja kun tuttu hahmo osui eteen, nuorukainen sai suupieliinsä merkityksettömän ja kylmän hymyn.
Caleb käveli hiljaa Marlan taakse ja kietaisi salakavalasti toisen kätensä tuon vyötärölle,
"Mä teen sun elämästä vaikeaa, muru", hän kuiskasi tytön korvaan antaen huultensa sipaista tuon korvalehteä. "Ja siitä sä et pysty maksamaan itseäs ulos", jatkettiin hivenen uhkaavampaan sävyyn. Lopuksi Caleb painoi kylmähkön suudelman cheerleaderin kaulalle ja lähti tyynenrauhallisesti kävelemään ovea kohti, tasapeli. Hah.


// ilmoita jos hitit haittaa niin muoksin