Me and my monkey

[Ayan lookki ilman kypärää ja pyörää]

Lauantai, päivistä mahtavin. Ensinnäkin oli lomaa ja toiseksi seuraavanakin päivänä oli lomaa.. Ah onnea. Eräs nimenomainen punapää oli tämän tietyn seikan takia suhteellisen hyvällä tuulella. Hyvää tuulta tietenkin vain lisäsi se, että koko päivän oli ollut aivan mielettömän hieno ilma. Siitä ei kuitenkaan voisi nauttia ennen läksyjen tekoa. Kyllä, punapää oli oikeasti sitä mieltä. Tuolla oli aina ollut pienoinen paine koulunkäynnistä ja hyvistä numeroista, joten läksyt oli pakko tehdä ennen kuin voitiin rentoutua. Niimpä tuo raapusteli biologian esseetä vielä kahden aikaan päivällä.

Koululäksyt tehtyään Aya oli kipaissut vaatekaapille vaihtamaan vaatteensa, napannut Ticon kainaloon ja marssinut suoraan puistoon. Nyt Vaaleaturkkinen rottakoira nuuskutteli tyytyväisenä nurmikkoa. Aya itse istuskeli vähän matkan päässä ja katseli koiraa hymyillen. Tänään ei voisi mikään mennä pieleen.. Ei sitten millään.
"Ticooo tuleppas jatketaan vielä vähän matkaa ja sitten lähdetään kotiin." Tyttö huuteli koiralle, joka vilkaisi omistajaansa ja lähti iloisesti juoksemaan tuota kohti. Ai nappasi koiran kiinni, kiinnitti remmin koiran pikkuruisiin valjaisiin ja lähti jälleen marssimaan otuksen kanssa syvemmälle puistoon. Kaikki meni hyvin kunnes.......... Vähän matkan päässä kaksikko törmäsi ala-aste ikäiseen poikaan, joka talutti suurta dobermannia. Doberman päästi ilmoille järkyttävän metelin nähdessään toisen koiran ja vetäisi välittömästi taluttajansa kumoon. Aya vilkaisi kauhuissaan päälle rynnivää koiraa, nappasi Ticon syliinsä ja valmistautui henkisesti murhaamaan päällekarkaajan. Tico tietenkin isoegoisena otuksena alkoi puollustaa itseään ja omistajaansa. Cihu alkoi haukkua, rähistä ja räpiköidä. Viimein Ayan ote kirposi ja koira putosi maahan. Eipä mennyt kauaakaan kun pienenpieni cihu ja dopperi ottivat yhteen. Aya kiljui, raivosi, potki ja huusi koirille sekä tietenkin sille poikaparalle, joka oli dopperia taluttanut. Samassa tilanne oli ohi ja kumpikin koira ampui salamana eri suuntiin. Ayan silmät laajenivat lautasiksi, mutta kauempaa ei ehditty miettiä sillä piti jo pinkoa vaalean pikkusalaman perään.
"TICO PERKELE TÄNNE"

Tilanteen jälkeen Aya ei oikein tiennyt mitä tuntea. Ticoa ei näkynyt ja paniikki alkoi vallata punapään pienen mielen. Mahtavaa.
"Ticoooooo" huudeltiin ja yritettiin estää kyyneleitä tulvimasta silmistä putouksen lailla. Hemmetin pikkurotta oli melkoisen nopea tapaus, lyhyistä jaloistaan huolimatta.

Hetki etsittiin ihan täydessä paniikissa, kunnes huomattiin tutun näköinen hahmo vähän matkan päässä.
"ELI.. " Tytön huulilta karkaava huudahdus oli lähinnä parahdus. Jalat tekivät omiaan ja pian Aya jo tajusi juosseensa blondin nuorukaisen syliin.
"Mun koira karkas.. Ootko sä nähny sitä.. Se on semmone vaalea cihu.. Mä en tiedä mitä mä teen jos mä en löydä sitä" Ain selitys oli nopeaa, epämääräistä ja katkonaista. Punapää, joka ei juuri koskaan itkenyt, itki nyt exänsä sylissä.. Olisi lauantai tietenkin voinut paremminkin mennä.

// pikkupikku kuva tyylistä, ilman hattua

Rikas pentu katsoi syliinsä ajautuneen tytön päälakea epäuskoisena. Jos kasvot oli nähty oikein, oli juuri, joka oli keskeyttänyt hänen matkansa. Melkein oli tullut ulos asti ajatus siitä, että tyttö oli tainnut tulla ihan väärään syliin. Vaikka oikealta se kuitenkin tuntui. Poika oli ottanut toisen vastaan sen enempää miettimättä ja kietonut kädensä puoliksi tytön ympärille. Keskittyminen oli enemmänkin kohdistettu sanomisiin. "Siis oonko mä nähny koiraa? Emmä kai oo..." poika vastasi ja kurkisti alaspäin nähdäkseen toisen kasvot. Aya itki mitä ei ollut nähty usein. Elijah jäi hetkeksi katselemaan, päästämättä vielä irti ja silitti punaisia hiuksia. "Ei mitään hätää hei. Mitä on tapahtunu?" kysyttiin sitten tarkempia tietoja odottaen.

Taas tyttö oli kuin tiputettu hänen eteensä, olisiko se tällä kertaa johtunut myöhään edellisenä iltana lähetetystä tekstiviestistä. Siinä oli pyydetty tyttöä tulemaan illanistujaisiin, koska kyseiset pippalot oli siinä vaiheessa tuntuneet tylsiltä. Samalla oli sovitun mukaan ilmoitettu oma puhelinnumero, jota toinen ei enää omistanut. Elijah ei tiennyt vieläkään oliko koko viestiin edes vastattu, sillä hetkeä myöhemmin laite sammui akun loppuessa. Punahiuksisella ei tainnut olla pojan kutsumisyritys mielessä ainakaan nyt, vaan tämä koira asia, minkä takia oltiin herkällä päällä. Elijah ei siis ottanut esille sitä, että viestiin oli tullut kirjoitettua sellaista jonka vaaleapäinen laittoi kännin syyksi, vihjailua toisen kaipaamisesta. Olihan tunteista yritettyä irroittautua edellisen tapaamisen jälkeen järjen kellojen ottaessa hetkeksi valtansa. Siitä edes mainitsiminen taisi olla vain turhaa muistutusta. Eli katseli ympärillä olevia ruohokenttiä vaalean karvakasan toivossa. Nyt kun katsoi tarkemmin melkein joka kolmas oli koiran kanssa liikenteessä. Kaikki karvaturrit jotka poika havaitsi, näyttivät olevan omistajien hyvässä huostassa. "Ootko yrittäny kutsua sitä? Kun eikö ne yleensä sillon palaa."

Sen pystyi varmasti sanomaan, ettei poika nyt ainakaan halunnut juosta. Jäsenten kivusta sai syyttää epämukavaa sohvaa, johon erehdytty nukahtamaan. Pääkopalla oli omat syynsä oloon, joka oli yksinkertaisesti tyhjää täynnä. Mitään muuta henkistä kipua mukava ilta ei ollut tuottanut, kuin runoilut Ayalle. Mutta se oli pientä siihen verrattuna mitä olisi voinut tapahtua. Eikä ainakaan vielä mitään epämukavaa tunnetta ollut heidän kahden välillä. Katse palautettiin tyttöön. "Pitäiskö meidän ettiä sitä tai jotain?" Eli ehdotti ja lisäsi, "mutta mun pitää ottaa sit ihan rauhassa."

Toinen kysyi mitä oli tapahtunut. Aya terästäytyi ja aloitti sopertamisensa niiskutellen vähän väliä.
"No ko joku pikkupoika oli taluttamassa semmosta dobermannia ja sitten se hurtta äkkäs Ticon ja vetäs sen omistajan kumoon... Sitte Tico sai raivarin, pääsi multa irti ja ne tappeli ja sitte se karkas." Epämääräistä, mutta totta. Viimein vetäydyttiin toisen sylistä, vilkaistiin toista arvioivasti ja todettiin etteivät ne vähäiset meikit olleet levinneet pitkin toisen paitaa.
"Luuletko etten mä ole huudellut sitä, mutta se on semmonen egoisti ettei varmasti tule vahingossakaan tommosen seikkailun jälkeen.. "Mutinaa ja silmien kuivailuja. Pikkuhiljaa alettiin terästäytyä ja ajatukset juoksivat. Mihin hittoon se pikkuinen rotta olisi juossut.
'Ajattele kuin olisit todella pieni...................... koira

"Jaksaisitko sä oikeasti etsiä sitä mun kanssa.. Se merkkais mulle paljon... Eli siis se tottelee yleensä nimeä Tico ja se on semmoinen kermanvaalea.." Aya selitti nopeasti ja vilkaisi toista sitten merkitsevästi. Blondi ei ilmeisesti ollut ihan maailman mahtavimmassa kunnossa, mutta tarjoutui silti auttamaan.. Aika suloista oikeastaan. Sitten muistettiin eilnen tekstiviesti. Pikkulikka oli tuijottanut telkkaria jaksamatta hievahtaa ja oli sen vuoksi lukenut viestin vasta tunteja myöhemmin..,.
"Sori kun en vastannu sulle eilen." Punapää vilkaisi nopeasti ympärilleen ja samassa... Vaaleaturkkinen koira sipsutteli hämmentyneen oloisena vähän matkan päässä..
"TICO" Aya huudahti ja sai koiran vahvahtamaan rajusti.. Kun pikkurakki tajusi äänen kuuluneen omistajalle ja että ääni ei ollut vihainen, toinen pinkoi vauhdilla takaisin omistajansa luokse.
"Senkin piski missä sä olet ollu.. Tajuatko kuin huolissaan mä olin susta" Aya sanoi ja helpotuksen huokaus karkasi varsin nopeasti huulilta. Hemmetti soikoon.
"Niin siis tää on Tico.. "

Samassa muistettiin jotain jääneen kesken.
"Niin siis mä luin sen sun viestin monta tuntia sen jälkeen ku olin saanut sen, joten en sitten enää vastannu." Aya sanoi hymyillen pehmeästi ja painoi leukansa koiran pehmeää turkkia vasten. Ilmeisesti koira oli kunnossa, ainoastaan ego tuntui saaneen kolauksen, sillä normaalisti pikkukoira inhosi sylissäoloa.. Nyt se kuitenkin kuhotti tyytyväisenä Ain käsivarsilla.
"Mut hei.. Onko sulla menoa? Mä aattelin et voitais tehdä jotain? Tosin mullon tää rakki mukana mut.." Hetken aikaa ajatukset juoksivat satasta ja yritettiin miettiä kovasti tekemistä.
"Mennäänkö eläintarhaan.? Mä rakastan niitä pikkusia apinoita"

Elijah mietti hetken erilaisia koirarotuja tytön mainitessa dobermannin, jonka ulkonäköä ei tiedetty. Ei edes sitä oliko kyseessä suuri vai pieni räksyttäjä. Elämiä ei hallittu oikeastaan yhtään, paitsi se koira joka oli Beethoven- leffoissa. Se iso, karvainen ja erittäin kuolaava. Egoistisellaenaurahdettiin, kuulosti melkein tutulta sanavalinnalta. Mutta tuskin muutenkaan hihnaan kuristuminen oli yhtään hauskaa, joten miksei sitä karkaisi ja oltaisiin palaamatta. "Sehän voi olla jo ties missä", Elijah sanoi pessimistisesti ajatellen.

Olisi Eli ehkä kieltäytynytkin, mutta silti haluttiin auttaa asiassa, etenkin jos se merkkasi toiselle paljon. Tietysti poika halusi nostaa osakkeitaan kaikkien tapahtumien jälkeen. "Miksei Taco?" poika hörähti kuullessaan lisää karkulaisesta. Sitten punahiuksinen otti esille asian, jota oli mietitty. "Okei.." vastattiin, ja huomattiin että toisen huomio oli jo siirtynyt jonnekin toisaalle. Elijah käännähti hieman ja huomasi luultavasti Ticon. Hän katseli erittäin pientä otusta ajatellen ettei ollut ihme että tuollainen hävisi nopeasti. Koiraa ja Ayaa katseltiin yhdessä, ja toisen kertoessa miksei vastannut Elijah tyytyi nyökkäämään uudestaan. Ainakin se oli selvinnyt. Onneksi tyttö ei sanonut mitään viestin sisällöstä. "Ei siinä mitään, loppu akku, joten en ois muutenkaan saanu sitä viestiä..." lisättiin tytön jälkeen.

"Ei kai mulla taida olla mitään erikoista", vastattiin rehellisesti. Aya oli ajatellut että he voisivat tehdä jotain? Kuulosti hieman hämäävältä, oudolta oikeastaan. Hän ei ollut käynyt aikoihin eläintarhassa, pikkupoikana joskus, hämärästi sekin kerta muistui mieleen. Ja taisi se jopa olla tarpeeksi rauhallista toimintaa tällä hetkellä. Nyt kun oltiin pienen karvakasan perässä juoksemiselta vältytty. "Eikö se oo tässä lähellä" Elijah varmisti vielä ja alkoi ottamaan askeleita tiellä jolla he olivat, "joten mennään vaan." Ehkä nyt saatiin eläintuntemusta hieman sivistettyä, vaikka kyllä hän nyt apinat luuli tunnistavansa.

"No, mitäs sä teit illalla kun et ehtinyt puhelintas vahtimaan?" rikas pentu hymyili ja oli tullut kiinnostuneeksi toisen puuhista.

Aya puristi pientä koiraa sylissään ja hymyili pehmeästi. Tyttönen ei jaksanut edes esittää mitään, sillä koiran löytyminen oli tuolle todella tärkeää. Tico oli kuitenkin ainoa mies, jota punapää oli jaksanut katsella vähän kauemmin.. Ja katselisi vastakin, oli se vain niin ihana.
“Se on Tico siksi, kun mä rakastin pienenä sitä matka maailman ympäri-lastenohjelmaa.. Ja siinon kattos semmoinen vaalea hamsteri tai jotain, jonka nimi on Tico.. ja se mulla tuli mieleen tästä sillon ko näin tän ekaa kertaa.” Aya sanoi hymyillen, miksi toiselle edes selitettiin, sitä ei tiedetty.

Toisella oli siis loppunut akku.. Hyvä niin.. Olisi muutenkin ollut omituista lähteä exän luokse illanistujaisiin, vaikka se nyt ei ollutkaan ollut Ayan kieltäytymisen syy. Kuitenkin, mitä porukka ajattelisi..

Eläintarha kummitteli Ayan mielessä ja tuo oikeasti ilahtui toisen vastauksesta. Kerrankin saisi kunnollisen syyn hyppiä siellä, eikä tarvitsisi yksikseen tuijotella eläimiä.. Kaverin kanssa se olisi paljon mukavampaa…. Sanaa kaveri hoettiin hetki päässä itselleen ja muistuteltiin, että ei ollut mistään muusta kyse kuin, että hän tarjosi ystävälleen seuraa eläintarhassa.. Niinikään.
“Joo siis se on tossa kulman takana.” vastattiin toiselle hymyillen sitten ja lähdettiin viimein kalppimaan eteenpäin. Aya joutui vähän asettelemaan askeleitaan, sillä hänen kävelynsä oli tunnetusti hitaampaa kuin Elin harppaukset. No, hyvin siitäkin selvittiin.

“Suoraan sanoen..” Aya aloitti ja vilkaisi Eliä huvittunut ilme kasvoillaan.
“En vahtinut puhelintani, koska tuijotin telkkarista jotain rakkausleffaa.. Ja mietiskelin maailmanmenoja.. “ Punapään ajatukset olivat tunnetusti harhailevaa sorttia, joten kun leffa oli ollut tylsä olivat ajatukset keksineet viihdykettä. Oli pohdittu uusia tuttavuuksia, vanhoja tuttavuuksia ja koulun uusia ihmissuhteita.. Olivathan uudet pariskunnat ihan suloisia, mutta ei Aya niistä hehkuttaa jaksanut..
“Sait vissiin ihan kunnolla viihdytettyä itseäs, vaikken mä tullutkaan sua pelastamaan?” Aya sanoi sitten ja vilkaisi Eliä. Toinen näytti vihertävältä, mutta sentään hivenen paremmalta kuin äsken. Ajatus juoksemisesta oli epäilemättä saanut mahan pyörähtämään muutaman kerran ympäri.. No, ulkoilma tekisi toiselle hyvää. Aya pudisteli päätään ja painoi hetkeksi kasvonsa Ticon vaaleaa karvaa vasten. Olento tuhisi tyytyväisenä, eikä välittänyt hellyydenosoituksista.

Ayan käsivarsilla olevaa otusta, jonka nimestä oltiin juuri kerrottu, kuvasti hyvin hamsteri. Elijah piti kuitenkin etäisyttä, vaikka pieni kooltaan olikin, koska tiesi tuollaisten [i]hamstereidenkin[/] pystyvän hirmutekoihin. Ja hän halusi säilyttää kaikki kymmenen sormeansa mieluusti kokonaisina. "On toi kyllä järkevämpi nimi kun jokin Pumpuli", poika tuhahti ja antoi pää puistelun näyttää mitä mieltä oli nimestä. Ticoa ollut onneksi puettu mihinkään asuun, kuten pientä nukkea. Sellaistakin oli nähty, ja omistajia pidetty mielensä menettäneinä. Se oli asia mitä Thorn ei oikein ymmärtänyt, eikä myöskään sitä miksi niitä nelijalkaisia kannettiin joskus jopa laukuissakin. Oliko huvittavampaa kuultu tai nähty? "Miksi sä muuten kannat sitä, eikö se osaa ite kävellä?" pojalle oli tullut mieleen laukuissa pidettävistä koirista.

He olivat lähteneet kävelemään, kun toinen kertoi omasta illastaan, joka osoittautuikin erilaiseksi. "Oliko edes hyvä elokuva? Kuinka monta nenäliinapakettia meni?" kysyttiin virnistellen. Jos meni enemmän kuin kaksi, leffassa oli varmasti esiintynyt se eräs britti. Juuri se, joka tuppasi olemaan joka toisessa naisia itkettävässä romantiikkahömpässä mukana. "Syvällistä pohdintaa vai, tuliko mikään selväksi?" jatkettiin ja käsi vietiin takaraivoon hiusten asettelua varten. Hiukset tuntuivat olevan edelleen pystyssä kuin juuri heränneellä, mutta ei herätyksestä ollutkaan pitkä aika.

Elijah hymähti toisen sanoille eilisillasta, kyllä viihdyttämisessä oltiin onnistuttu ihan hyvin. "No joo, ihan hauskaa oli. Mutta ei sitä tiedä kuinka hauskaa olis ollu jos sä olisit tullut", Elijah vastasi hymyillen. Olisikohan toinen saapunut, jos olisi nähnyt viestin ajoissa? Silloin jos vastaus olisi ollut kieltävä, hän olisi ainakin yrittänyt suostutella. Vaikka nyt jälkikäteen ajatellen olisi saattanut sattua jotain ei-toivottua. Ristiriitaisia tunteita herättävä kohtaaminen kuviteltiin samalla kun punapäätä tuijotettiin sivusilmällä. Jossittelu riitti jo, sillä he olivat menossa nyt eläintarhaan, jossa tuskin tapahtuisi mitään ihmeellistä. Kummatkin olivat nyt enemmän tai vähemmän kykeneviä vaikuttamaan sanomisiin ja tekemisiin. Vaikka nyt ei oltu lähelläkään koulua, olisi voinut... mutta tuttuja saattoi silti liikkua. Elijah selventeli kurkkuaan ja olisi halunnut mieluusti aurinkolasit silmilleen. "Olo on kyllä vielä aika hatara, mut kyllä se tästä. Saa nähdä parantaako vai huonontaako sun seura mun oloa", sanottiin kiusoitellen ja vilkaisun jälkeen keskityttiin itse kävelyyn, joka ei tällä hetkellä oikein napannut.

Punapään katse vaelteli. El, Elin hiukset, läheiset ihmiset, Elin silmät, suihkulähde, Elin huulet, Tico, Elin käsivarret… Tajutessaan kuinka paljon yllätti itsensä tuijottamasta erästä tiettyä herraa, tyttönen narskautti hampaitaan paheksuvasti ja siirsi katseensa suoraan eteenpäin. Hän ei ollut kiinnostunut Elistä, eihän.. Ei, hänellä oli muita suunnitelmia.. Se oli osittain tottakin, sillä välillä mielessä kummittelivat mukavasti ajatukset uuden miehen esittelemisestä Elille.. Kuinka nautinnollinen hetki se olisikaan.. Hymy kaartui väkisin taas naamalle ja Ticoa puristettiin hivenen tiukemmin rintakehää vasten.

“Itse asiassa se elokuva oli aika huono.” Tyttönen sanoi sitten täysin tyynenä. Sehän oli kuitenkin totuus, miksi siis kiertelemään ja kaartelemaan.
“Eli ei kulunut yhtään nenäliinaa.. Mutta en ole niin riippuvainen puhelimestani, että jaksaisin kyyltä sitä koko ajan.. Ei mua kuitenkaan kaipaa kukaan.. Paitsi sinä” Aya sanoi sitten veitikkamaisesti virnistellen ja iski toiselle silmää.
“Mutta joo.. Sain mä aika hyvin ajatukseni järjestykseen.. Kävin kaikki koulun uudet pariskunnat läpi ja sillain”

Aya virnisti toisen sanoille parantavasta seurasta.
“Hei hani mun seura parantaa sun oloa rutkasti.. Tai ainakin sun mainettas koulun naistennaurattajana jos joku tuttu sattuu kävelemään vastaan” Omille sanoille piti vähän naurahtaa, vaikkei niissä itse asiassa Ayan kannalta ollut mitään kovinkaan hauskaa..
“Toisaalta taas tää tapaaminen parantaa mun mainetta täysin vastustamattomana tapauksena.. Kun sä kuljet vieläki mun seurassa ja sillain” Vakava katse toiseen, muutama räpäytys ja täydellinen repeäminen.
“Joo mä oon vastustamaton.. Enkös.. Not..” Punapää jatkoi ja pudisteli päätään. Olihan tuo aina pitänyt itseään suht hyvännäköisenä, mutta ennemmin söpönä pikkutyttönä kuin koulun Hottisena.

"No muthei kerroppas kuka on kaikkein jahdatuin likka? okei suosittuja ei lakseta, niitä jahtaa tyyliin opettajatki... " Kyllä tämä neitokaisten ylin klikki oli jossain saavuttamattomissa, ei sillä että Aya olisi ikinä sille suunnalle tavoitellut itseään. Hän mieluummin pysyi sivummalla ja seuraili suosittujen fanittamista... Punapäällä olisi sitäpaitsi palanut hermo fanityttöjen/poikien kanssa alle minuutissa.
"Viiiiiiiimein täällä... Olen halunnut tänne jo monta viikkoa, mutta yksin ei ole kehdannut lähteä"

Elijah oli hieman harmissaan toisen joutuneen tuhlaamaan aikaansa huonoon leffaan. "No jos edes yksikin ihminen haluais yhteyden suhun, kannattais olla tavoitettavissa." Sitähän varten puhelimet, etenkin nykyaikaiset mukanakannettavat, olivat olemassa. Eikö kukaan muu kaivannut muka tyttöä? Siinä ei tainnut olla perää lainkaan, virnistykseen kuitenkin vastattiin, mikä jatkui edelleen kun tuo kertoi mitä oikein oli miettinyt. Uudet pariskunnat: aihe tuntematon.

"Mä en oo naistennaurattaja, vaan sosiaalinen ja seurallinen", vastattiin naurahtaen kumoten väitteen. Siinähän oli eroa ja rutkasti. Mutta miten kävi sen, että juuri Aya tunsi hänet parhaiten? Ja mitä oli rikkaan pojan maineeseen, se oli sotkettu jo muutamasti. Taas Ayan maine taisi olla puhdas, paitsi joku oli sanonut että juuri Elijah oli sotku tytön menneisyydessä. Tuollaisille sanaisen arkkunsa aukaisseille oli hyvä ilmoittaa että oli parempi pitää huolta omista asioistaan. Aya puhui itsestään vastustamattomana tapauksena ja siihen oli helppo yhtyä. Selitystä ei tarvinnut, katsoi vain niin asia tuli selväksi. Toinen taisi kuitenkin sanoa sen leikillään, sanoista ja naurusta päätellen. "Hä? Sä et oo tainnut katsoa itteäs peilistä?" poika kysyi ihmetellen. Ayan ulkonäkö teki vaikutuksen Elijahiin edelleen. Mutta mikä parata, punapää ei ollut vain pintaa, vaan sisältäkin löytyi sentään jotain.

Vaaleahiuksinen huvittui tytön kysymyksestä. Yllättävästä sellaisesta. "Jaa-a mikä saa sut epäilemään et mä ton tietäisin..." Kulmaa nostettiin merkitsevästi ja sinisävyiset silmät kohdistettiin edessä olevaan tiehen. Hän oli varovainen mitä sanoi muista naispuolista, sillä tämähän saattoi olla ovelaa testausta. Omille ajatuksilleen hymyiltiin, varovaisuus oli uutta, mutta ymmärrettävää. "Miksi muuten sen haluaisit selville? Ootko aikonut raivata kaikki pahimmat kilpakumppanit sun tieltä?" Voi voi, Aya pystyi olemaan ärhäkkä.

Balboa Park Zoo -kyltti toivotti heidät tervetulleiksi. "Saan siis tehdä jotain sun hyväksi", valloittava hymy esitettiin hyväntekijän tapaan. "Mitä täältä ees löytyy?" udeltiin paremmin tietävältä.

"Älä yritä.. Sä olet naistennaurattaja pahimmilleen." Aya naurahti ja pudisteli huvittuneena päätään. El sai edelleen Ayan vatsaan perhoskasan, vaikka punapää ei oikeastaan sen vakavammin ollutkaan toisesta kiinnostunut. Heillä oli ollut kertansa, joka oli epäonnistunut surkeasti ja nyt.. He olivat vain ystäviä. Punapää ei halunnut seurustella, tai ainakaan tuo ei halunnut toistaa samoja virheitä, jotka oli jo tehty.
"Joo-joo El.. Kai mä nyt oman pelikuvani tunnistan.. Mut hei c'moon.. Mä olen lyhyt, lähes muodoton ja ennemmin söpö o hottis.. Ja se kelpaa mulle.. Saan mä silti ihan tarpeeksi seuraa halutessani" Virnistettiin ja samalla myönnettiin myös oma maine. Aya ei ehkä ollut naisten/miestennaurattaja, mutta nautti suuresti flirttailusta ja toisten kiusoittelemisesta. Yleensä tuo kusi täydellisesti itseä nilkkaan flirttailuillaan.. Mutta tämähän tajuttiin vasta, kun hänelle myönnettiin ihastumisia.. Blaa.. No ehkä joskus joku tekisi saman Ayalle.. Veisi jalat alta...

"C'moon El.. Kai sä nyt tiedät ketä poitsut jahtaa.. " Hymyiltiin jälleen ja tämä asia todellakin haluttiin tietää.
"Enkä mä nyt niin ilkee oo et mä ketään lähtisin lahtaamaan päästäkseni suosituksi.. Ei mua kiinnosta olla kenenkään jahtaama.. Mä haluan vaan pitää hauskaa." Virnistys ja nuo sanat osuivatkin naulan kantaan. Aya halusi pitää hauskaa ei sitoutua.. Tämä siis tarkoitti irtosuhteita, irtosuhteita ja vielä irtosuhteita.. Eipähän ainakaan tullut satutettua itseään. Todellisuutta Aya ei myöntänyt edes itselleen.. Hän piti hauskaa, koska... Ei halunnut satuttaa itseään toista kertaa.

Viimeinin parivaljakko saapui eläintarhaan ja Ayan silmiin nousi pikkutyttömäinen kiilto. Tico raukka joutui sietämään omistajansa innostuneita sivuloikkia, askelten kiihdyttelyä ja ties mitä kun lähestyttiin ensimmäistä häkkiä...
"AWWWWWWWWWWWWWW kato kuin suloinen.... Mää haluan tommosen meille kotiiiinnnnn.. "Aya ihkutti nähdessään häkissä bambua mutustelevan panda-karhun. Kuinka suloinen nallekarhu panda olisikaan.. Ayan ihkuttaessa Tico tuijotti nallea lähinnä kauhuissaan.. No.. Tico olikin nallen tassun kokoinen.. Hellppo liiskattava siis.
"Eikö ole suloinen El... Jotenkin niin rauhallisen oloinen kaveri.." Punapää roikkui läheisellä aidalla ja tuijotteli mustavalkeaa olentoa huokaillen. Elille luotiin jälleen pehmeä hymy. Päivä oli parantunut todellain kerta heitolla.

Elijah kielsi asian toistamiseen pudistamalla päätänsä. Vaikkei hän ollutkaan mikään naistennaurattaja, olisi hän pärjännyt siinä varmasti hyvin. Jos jokin kilpailu olisi siitä mahdollisesti järjestetty. Asiat, joita kommentoitiin ulkonäöstä olivat totta. Jos hän olisi laittanut silmät kiinni ja joutunut kuvittelemaan rikkaan pennun eteensä, olisi se ollut helppoa. Jotain ajan kuluessa saattoi unohtaa, mieli oli hyvin valikoiva, muttei tässä asiassa. "Sä näytät muuten hyvältä", todettiin neutraalisti pieni kohteliaisuus, tukemaan etenkin sitä ettei tuolla varmastikaan ollut seurasta puutetta. Se oli samalla kohteliainta ja positiivisinta mitä oltiin pitkiin aikoihin sanottu. Oli hänen pitänyt kertoa se jo viime kerralla, mutta se olisi otettu varmasti vittuiluna. Toivottavasti nyt ei, sillä kyllä ystävät sellaisia asioita sanoivat, vilpittömästi.

Aya ei lopettanut kyselyään, joten hänen oli avattava suunsa. "Epäilemättä suurta osaa niistä sun cheerleader kavereista. Mut esim ne Austinin siskokset on saanu puhetta aikaan. Tyypit haluais kummatkin, ei vaan toista", poika naurahti ajatukselle kaksosista. Ei sellainen voinut - valitettavasti - olla mahdollista, olisi osapuolet kuinka vapaamielisiä. "Toivottovasti kelpasi ja jos vielä kysyt, saat ensin vastata miks sua se niin kiinnostaa." Hänen ymmärrys toista kohtaan oli hieman hukassa, mutta selkiintyi kun puhuttiin hauskanpidosta. "Aivan, ja mehän voimme joskus pitää hauskaa." Elijah katseli rennosti vieressa kävelevää ehdotuksensa jälkeen, oli tyttö mitä tahansa tarkoittanutkaan.

Hän käveli eteenpäin, nähdäkseen mihinkä tyttö oli nyt iskenyt silmänsä. Mustavalkoinen nallekarhu. Nyökättiin, rauhalliselta puuhalta tuon syöminen näytti. "Mä kyl haluaisin nähdä jotain vähän jännempää", Elijah kommentoi kun oli hetken aikaa tuijotellut omissa syömispuuhissaan viihtyvää eläintä. Mutta Aya näytti viihtyvän hyvin, eikä sille voitu kuin hymyillä. Ehkä hänen juttunsa oli ainakin nyt enemmänkin roikkua mukana. Hän ajatteli aikaisempaa puhetta toisen kehtaamisesta, samalla kuin siirtyi hitaasti häkin ohi eteenpäin. "Hauskaa et sä kehtaat mun kanssa liikkua täällä."

'Sä näytät hyvältä' Sanat kaikuivat punapään mielessä, kun tuo yritti ohittaa nuo pelkällä hymyllä. Ehkä tuollainen olisi kuitenkin ollut hivenen liian loukkaavaa tuollaisen kohteliaisuuden jälkeen joten...
"Kiitos.. Mut ei sun tarvii mua kehua.. Sä et ole enää velvoitettu siihen. " Aya naurahti ja iski toiselle kevyesti silmää. Samalla teki mieli kääntyä ja juosta karkuun. Oliko tämä ystävyysjuttu sittenkin virhe.. Heillä kuitenkin oli joskus ollut niin läheiset välit..... No, piti vain pitää omat aivot selvänä niin kaikki menisi vielä hyvin. Kaikista paras tapa aivojen selvittämiseen olisi tietenkin ollut uusi ihastuksen kohde, mutta Aya oli huono ihastumisissa.. Toisen piti olla jollain tapaa todella erilainen, jotta Ayankin puolelta tulisi jonkinlaisia tunteita... Ikävää, mutta totta............

Eläintarhassa Aya jumitti ihastelemaan pandaa, kun toinen mutisi haluavansa jotain eläväisempää olentoa. Aya vilkaisi toista ja hymyili pienesti.
"Tottakai.. Voitais mennä vaikka tuonne apinoita katsoon ko ne tosiaan on mun lempieläimiä.. " Punapään silmät loistivat edelleen ja kerrankin tuon kasvoilla oli nähtävissä tyttömäistä innostusta. Vain harvat asiat saivat Ayan kasvot loistamaan auringon lailla, mutta eläimet olivat ehdottomasti yksi niistä.
"Ja miksen kehtais liikkua sun kanssa? Mehän ollaan kavereita.. " Punapään kasvoilla oli aito hämmästys.. Miksei hän nyt toisen kanssa kehtaisi kulkea. Jos joku ulkopuolinen kuvittelisi heidän olevan treffeillä, ei hänen tarvitsisi silloinkaan hävetä. El kuitenkin oli hyvännäköinen ja kaikenlisäksi antoi itsestään aina positiivisen kuvan.

Ilma oli lämmin, mutta se ei häirinnyt punapäätä ollenkaan. Hän nautti lämmöstä, kylmyys sai ikävän tunteen vatsanpohjaan.
"Katso El.. Noi on niit miniapinoita josta puhuin.. Tommosen haluan kotiin.. Ne on niiiin sulosia" Aya sanoi ja osoitti läheisessä häkissä kiipeileviin pikkuruisiin apinoihin. Apinoilla vaikutti olevan hauskaa. Tico mulkaisi apinoita ja alkoi murista hiljaa..
"Hiljaa Tico, saa hävetä silmät päästään." Aya murhati koiralle, joka hiljeni, mutta alkoi mulkoilla omistajaansa paheksuvasti. Punapää kuitenkin viis veisasi koiransa mulkoiluja.

Aya piti tietoisesti pienehköä väliä Eliin, vaikka mieli teki välillä hypätä toisen käsivarteen kiinni, innosta siis. Olisi kuitenkin ollut vähintäänkin epäilyttävää, jos ex-tyttöystävä olisi loikannut syliin vähän väliä.
"Katso El tota valkosta.. AWWWWWWWWWW" Valkoinen pikkuapina tuijotti parivaljakkoa vähän matkan päästä ja puputti mandariinia.

"Olen tai en, sanoin kuitenkin ja tarkoitin sitä", Elijah tokaisi, silmäili nukkemaista tapausta ja käänsi katseensa opastauluun joka kertoi eläimestä jonka luona he olivat. Saattoi välillä tuntua että kohteliaisuudet tippuivat vaan velvollisuudesta tai suuresta määrästä juomaa A. Tyttö sai olla iloinen ettei hän haukkunut tuota enää kadun naiseksi. Teki ilkeää ajatella sitä taas. Mutta se sai olla taakse jäänyttä, sillä hän aikoi kohdella Ayaa aivan toisin. Hyvin, erinomaisesti, sillä pieni pakkaus herätti tunteita, vahvoja ja positiivisia. Taulu oli luettu ajatuksien ollessa muualla, joten päähän ei ollut jäänyt mitään. No tieto pandojen pentuen kantamisesta ei ollut elintärkeä ja hän kääntyi poispäin.

Apinat kelpasivat Elijahille mainiosti, jos ne todellakin pitivät sisällä enemmän äksöniä. Muisto jos toinen pomppasi mieleen. "Enkö mä ostanu sulle joskus pehmoleluapinan?" Elijah kysyi, hän muisti jotakin siihen suuntaan. Ei hän muuten sitä varmaan olisi ostanut, jos toinen ei olisi siitä pitänyt. Mutta tosin tytöt taisivat tykätä pehmoleluista missä muodossa tahansa, ja minkä ikäisinä tahansa. Seuraavan kerran kun Aya avasi suunsa, Aya kuulosti yllättyneeltä. "Niin... niinhän me ollaan", hän sanoi melkeimpä mutisten. Elijah ei ollut saanut päästään ajatusta pois, että exän luo palaaminen oli huono valinta. Maailmassa kun on muitakin naisia, eiköhän yksi kerta todista että tuleeko siitä mitään. Mutta eihän seurustelusta enää ollut kyse, hehän olivat ystäviä, juuri niin kuin Ai oli sanonut. "Muut voi ajatella kaikenlaista", vastaten jotenkin kysymykseen, "mut eihän siitä tarvii välittää jos sä tosiaankin viihdyt mun kanssa." Rikkaan pennun katsetta yritettiin tavoittaa tyytyväisenä hymyillen. "Eikä vielä ainakaan ole kuulunut mitään juttua.." Tuskin kukaan merkittävä heitä olikaan huomannut silloin koulun porteilla.

Panda oli vaihtunut lukuisiin apinoihin, jotka olivat täynnä energiaa täyttäen toivomuksen. Vauhtia häkissä oli paljon enemmän, kuten myös ääntä. Kimeät kirkumiselta kuulostava kommunikoiti oli valloillaan. "Nyt sulla on jo panda ja apina, minkäköhänlaisen joukon sä täältä tulisit kotiin raahaamaan jos saisit", Elijah ihmetteli kiusoitellen ja katsoi sitten koiraa sylissään kantavaa tyttöä. Ja vielä Tico siihen lisättynä, joka ei liiemmin tuntunut välittävän mahdollisista uusista kavereistaan. Hän katsoi Ayan tahdosta valkoista lajinsa edustajaa, ihan mukavalta se näytti. Mahtoi olla jo selvää, ettei Elijah hirveästi eläimiä ihkuttanut. Hauskaa niiltä oli silti katsella. Seuraavalla silmäyksellä apina oli lähtenyt jo liikkeelle syömiset mukanaan ja heitteli itseään oksalta oksalle.

Aya tuijotti läheistä apinaa punaiset läikät poskilla. Nuo samanmoiset läikät nousivat tytön kasvoille vain harvoin ja kertoivat aina suuremmasta tunnetilasta. Tällä kertaa kyse oli innokkuudesta.
"Äh.. ostit sä mulle joo valkoisen apinalelun.. Se on mulla vieläkin tallessa" Aya mutisi hiljakseen ja siirsi katseensa tuijottamaan Ticon vaaleaa turkkia. Tuntui edelleen vaikealta puhua 'hyvistä' ajoista Elin kanssa. Tico tuijotti apinoita silmät ymmyrkäisinä ja murisi kevyesti. Ayaa alkoi väkisinkin naurattaa pienen koiran selkeä mielipiteenilmaisu. Hemmetin rakki.. Aina sen piti murista kaikelle oudolle. Se oli noloa, sillä koira kuullosti todella säälittävältä.
"Tico ole hiljaa.. Et pelota kyllä vahingossakaan ketään tuolla esityksellä" Aya sanoi ja silitti koiraa pehmeästi. Tico vain mulkaisi omistajaansa kuin käskien tuon pitämään turpansa kiinni. Aya vain virnisti koiralle ja sitten vieressään seisoksivalle Elille. Toinen oli jotenkin erilainen.. Rennompi? Tai jotain.. Kuitenkin erilainen.. Toisen seurassa oli oikeastaan aika mukavaa. Ainakin silloin kun mieleen ei kipitellyt eräs blondi cheerleader. Hemmetti..

"Ja mitä eläinten kotiin raahaamiseen tulee.. Veisin jokaisen näistä kotiini jos saisin.. Tai no.. Ainakin yhden tuollaisen pienen valkoisen apinan tahtoisin" Aya sanoi hymyillen ja tuijotti apinaa ihastuksissaan. Ayan yllätykseksi apina rupesi tuijottamaan takaisin. Hetken päästä olento päästi kimakan äänen ja loikkasi vähän lähemmäs tuijottamaan kaksikkoa.. Tai siis luultavasti Ticoa. Aya kuitenkin hyppäsi ihastuneena Elin käsivarteen kiinni ja oli pudottaa sylissä olevan koiran lattialle.
"KATSO EL.. Ei hitsi.. Se on niiiiiiiiiin suloinen" Aya sanoi ja litistäytyi Elin käsivartta vasten.. Hyvä liike sinäänsä, jos vieressä olisi ollut joku joka olisi pitänyt vakuuttaa omasta suloisuudesta.... Vähemmän hyvä liike exän kanssa.

Viimein punapää tajusi olevansa ihan liian lähellä exäänsä ja hivuttautui mahdollisimman huomaamattomasti kauemmas. Katse kuitenkin hakeutui idioottimaisesti toisen silmiin ja poskille kohonneet punaiset läiskät korvasi nyt raju punastuminen. Mitä hemmettiä hän oiken touhusi? Mieli käski juosta ja lujaa.. Sydän takoi rinnassa niin lujaa, että olisi ihme jos Tico kykenisi nukkumaan silmällistäkään omistajansa sylissä. Tyttö puristikin koiran vähän tiiviimmin rintakehäänsä vasten. Jos toinen toimisi sydämenhakkaamis-äänen vaimentajana.
"Kröhö.. mihinkäs me jäätiin.. Ainiin.. Toi kermanvärinenki apina on aika suloinen" Aya jatkoi takellellen ja yritti keskittyä olennaiseen.

Oli hieman yllättävää kuulla että lahja oli edelleen tallessa. Olisi luullut että jokaikinen tavara liittyen häneen olisi poltettu roviolla... Eli kuunteli kun tyttö yritti saada Ticoa lopettamaan murinan, mutta tuo koira ei puhetta tainnut ymmärtää. Ja Aya todellakin halusi muuttaa asuamaan eläinten kanssa. "Ticolla on siihen varmasti oma mielipiteensä", todettiin ja otusta vilkaistiin. Käskystä Elijah katsoi taas minne käskettiin, nyt niiin suloista apinaa, joka oli kiinnittänyt huomionsa häkin toisella puolella oleviin. Rikas pentu naurahti, hänestä joku aivan toinen oli suloinen, mutta mutisi että tuo oli oikeassa.

Elijahin ei tarvinnut epäillä oliko tämä hyvä juttu. Se näkyi niin selvästi Ayan kasvoilta, tyttö säteili. Jokainen eläin saisi innon varmasti lisääntymään. Yhtäkkiä tyttö ei viihtynytkään hänen vieressään johon oli siirtynyt. Eli ei ollut ottanut sitä pahakseen, mutta tilanneesta tuli painostava. Rikas pentu ei voinut olla tuijottamatta. Hän ei kiinnittänyt täydellistä huomiota seuraaviin sanoihin muuten kuin sävyn suhteen. "Hei Aya... Tää tuntuu yhtä oudolta mustakin, jos yhtään helpottaa", poika tunnusti ensin naama peruslukemilla, sitten jo hymyillen. Tuo vaikutti hieman hämmentyneeltä. "Samalla tää on aika huvittaa." Olisi silti ollut mukavampi olla tavallisesti kuin varoa sanojaan ja liikkeitään. Mutta mykkäkoulusta normaaliin oli pitkä matka. "Pitää vaan tottua tähän, siinä saattaa vaan kestää", jatkettiin yllättävän kypsästi ja vakuuttavasti. Ihan kuin hän olisi itsekin uskonut että he pystyisivät olemaan pelkkiä ystäviä. Nytkin teki vaikeaa olla huomioimatta toista liikaa. "En sit tiiä jos tää ei toimi..." mietittiin ääneen, tosiaankin mitä sitten? Paluu mykkäkouluun todennäköisesti, sillä kukaan ei kestänyt jatkuvaa kiusaantuneisuutta jonkun ihmisen kanssa.

"Mut ei meidän sitä varmaan vielä pidä miettiä", Elijah tokaisi ja hieroi käsivarttaan. "Nyt sä oot ainakin piristäny mun seuraa", virnistettiin pikaisesti. Paikalle saapui lapsiperhe kuin tyhjästä, tottelemattomat lapset ja käskyjä huutavat vanhemmat. Sen johdosta puisteltiin hieman päätä, lapset eivät viehättäneet Thornia ollenkaan. "Mahtavaa", sanottiin sarkastisesti.

Aya mutisi jotain epämääräistä itsekseen, kun El hänelle sanoi, että tuntuihan se oudolta. Tuntui kieltämättä, mieli käski koko ajan lähteä juoksemaan, mutta ei sitä sellaista voinut tehdä. Ainoastaan yksi lause jumitti mielessä Sä et voi, etkä halua käydä tätä asiaa uudestaan läpi Mutta silti.. Siinähän se Aya palloili. Hän hymyili pienesti Elille, joka oli ehkä vähän piristänyt toista. Miksi sen piti tuntua niin vaikealta? Kai muutkin olivat kamuja exiensä kanssa.. Toisaalta Aya oli ollut niin vihainen Elille, että.... Elin ajatteleminenkin oli ollut kiellettyjen asioiden listoilla.. Pelottavaa.
"Njoo.. Onhan tää outoa.. Vaikka sitten taas välillä niin helppoa." Aya mutisi ja tuijotti Elin kengän kärkiä. Liian helpolta se tuntui välillä.. Kun ei ollut mitään ongelmia, ennen kuin niitä pysähtyi ajattelemaan. Mutta sitten kun niitä jäi ajattelemaan, niin.. Sitten jumitti.
"Jos tää ei toimi niin sitten tää ei vaan toimi.. Me ollaan oltu joskus liian läheisiä, että voitais oikeesti olla ystäviä ja piste" aya totesi nopeasti, hän ei jaksanut jahkaa asiaa enää läpi. Niin kauan kuin heillä oli hauskaa niin eihän tämä voinut olla väärin.

Hetken kuluttua apinataloon tosiaan ryntäsi muutama tottelematon kakara, joita Aya vilkaisi vähän paheksvasti.. Enemmän paheksuttiin kuitenkin vanhempien käytöstä, nuo kun eivät saaneet kakaroitaan kuriin.
"Hmm.. niin olen piristänyt eli siis rutistanut sun käsivarran kasaan.." Aya naurahti, tarttui vaistonvaraisesti Elin ranteesta kiinni ja lähti vetämään tuota kauemmas lapsiperheestä. Apinatalosta olisi luontevaa jatkaa tuijottelemaan fisuja, jotka uiskentelivat omassa talossaan. Sekin oli yksi Ayan lempipaikoista, ällöromanttinen oikeassa seurassa ja muutenkin kaunis. Kaloja oikealla ja kaloja vasemmalla, värikkäitä koralleja ja kaloja vielä yläpuolellakin..Hmmn.

Viimein ote irtautui toisen ranteesta, kun saavuttiin perille. Hengitettiin rauhallisesti vähän viileämpää ilmaa ja sitten alettiin tuijotella fisuja.
"Toi on ihan sun näkönen" Aya totesi tujottaessaa ylitseuivaa vasarahaita. Sitten revettiin ja hypähdeltiin hivenen kauemmaksi.
"Kato nyt.. Tommonen littana ja leveä pää ja sitten pitkä vartalo.. Ihan ko ilmetty sinä" nauru raikasi tyhjällä käytävällä. Tico ei pitänyt tästä tilanteesta ollenkaan. Pikkukoiraa ilmeisesti pelotti kalojen yllättävä ilmestyminen. Koira puhisi ja tunki tiiviimmin Ayan syliin. Aya ei kuitenkaan joutanut koiraa nyt lohduttelemaan, hänenhän piti kiusoitella Eliä.

Elijahinkin mielestä oli hetkiä, jolloin tuntui erittäin mukavalta. Ayaa oli vain niin mukava katsella kaiken sen innostuksen takia. Hän ei tiennyt olisiko ollut parempi olla kommentoimatta outoutta, mutta saattoi se vapautti hieman ilmapiiriä. Mutta sen ajatteleminen, ettei ystävyyshomma toimisikaan, latisti tunnelmaa. Ehkä oli parempi keskittyä eläimiin, ainakaan Aya ei tuntunut haluavan tästä ainakaan enempää puhua. Poika huomasi, että oli hieronut käsivarttaan, juuri siitä missä toinen oli roikkunut. Hän naurahti Ayan tokaisulle, kyllä hänen kätensä vielä ihan hyvin toimi rutistuksesta huolimatta. Onneksi Ayalle tuli äkkilähtö apinoiden luota, eikä lapsiperhettä tarvinnut sietää enempää. Toivottiin vaan, etteivät ne älyäisi seurata.

Hän ei tiennyt yhtää mihin he olivat seuraavaksi menossa, kunnes tulivat paikkaan, joka oli täynnä kaloja. Alkuun näytti vaikuttavalta, sillä kattokin oli osa kalojen aluetta. Aya alkoi verrata heti häntä haihin, kuvailen sen ulkomuotoa. Elijah ei suuttunut tästä ja katsoi hain sulavaa menoa. Eivätkö hait olleet meren valtiaita? Tai ainakin korkealla jossain arvoasteikossa. "Eikö tuo oo aika söpö, sitähän sä tarkotit?" kysyttiin ja käännettiin katse taas tyttöön. "Ja kyllä mussa saattaa olla tollasta vaarallisuutta kuin haissa", jatkettiin omaa analysointia. Valon osuessa veteen käytävä täyttyi heijastuksista, mm. tytön kasvoihin, mikä toi salaperäistä tunnelmaa valottomaan käytävään. Elijah jatkoi virnistellen edemmäs käytävällä, tuijottaen veden asukkeja. Meno oli värikästä, mutta hiljaista, eivätkä kalat muuta tehneet kuin uivat päämäärättömästi. Joitakin saattoi kiehtoa tämä enemmän kuin poikaa. "Mä taisin löytää tusinan sun näkösiä", tokaistiin ja kutsuttiin tyttöä vierelleen katsomaan. Hän tarkoitti punaisten kalojen joukkoa. "Pieniä ja punaisia... Vai näyttääkö toi enemmän sulta?" pohdittiin lasiiin tarttunutta tummaa, viiksekästä monnia. "Iso suu ainakin..." tietenkin hän kiusasi takaisin.

El ei loukkaanunut kisoittelusta vaan alkoi pikemminkin hehkutella asiaa.. Vai vaarallinen.. PYH.
"Mä oon sua vaarallisempia.. Sä olet tuommoinen pelimies, mutta silti ihan pehmo" Aya virnisteli. Joo exää oli kiva kiusata, vaikka se nyt ei ehkä ollutkaan maailman fiksuin liike.. Varsinkaan jos iholle oltiin pyritty aikaisemminkin .... No, Ayan älykapasiteetti ei ehkä ollut mitään suurinta tällaisissa tilanteissa. Tyttönen tuijotteli kaloja ja tuon teki suuresti mieli tirvaista Eliä, joka vain lompsi eteenpäin.. Hemmetti, jätkät ei osanneet arvostaa tämmösiä hienouksia.. Mutta jätkät olikin jätkiä..BLÄÄÄÄH.

"Awwwwwwww... Suloisia pieniä punaisia kaloja" Aya huudahti, kun oli ensin lompsinut paikalle kuullessaan Elin haukkuvan häntä. Okei ehkä tästä ei pitänyt loukkaantua, kun toinen oli valkannut söpöjä kaloja... No tämäkin seikka muuttui kun katsottiin seuraavaa ehdokasta.
"NO HYI.. Mulla ei oo tommonen koko pään peittävä suuaukko..Eikä mulloo tommosia karvoja naamassa.. Enkä mä oo tommonen imukuppi.. YÄK" Aya raivosi, mutta nauroi samalla niin että käytävä raikasi. Kuinka tuo jätkä kehtasi... Hän ei ollut noin karsean näköinen.. Toivottavasti ainakaan.
"Ihan oikeasti El..Ajatteletko sä et mä olen tommonen.. Jumalauta jätkä sä kaivat verta nenänästäs.. " Nyt oltiin jo muka vihaisia, vaikka suupielet jatkoivat nykimistään.. Silti piti huitaista leikkisästi kädellään toista kohti.
"Mä leivon sun naamas uuteen uskoon jos sä sanot mua vielä tommoseksi"

Hetki tuijoteltiin taas kaloja, mutta pian se alkoi kyllästyttää Ayaakin.. Oikeastaan Ayaa alkoi ärsyttää Ticon kantaminen, sillä koira.. (vaikka painoikin vain 2,5 kiloa) oli rasittava kannettava. Se rimpuili, hehkui lämpöä ja kuitenkin painoi.
"Äääh.. Voitais kohta varmaan suunnata kotiakohti.. Alkaa vituttaa tää rakin kantaminen.." Aya mutisi ja sai jälleen koirimukselta paheksuvan katseen.
"Koska sähän et tätä kuitenkaan kantas.. Ja toisekseen Tico ei sun syliin etes rauhoittus." Eliä tönäistiin leikkisästi ja taas mentiin huomaamatta toisen henkkoht. alueelle.. Pitihän sitä välillä vähän olla exällekki tyrkky eiks niin.. No joo ei..

Pelimiesasiasta oltiin jo aikaisemmin puhuttu, mutta nyt Aya väitti häntä myös pehmoksi. Tyttö ei tainnut tietää mistä puhui. "Toi ei ole totta", Elijah tokaisi naureskellen. Pieneen suloiseen monniin ei suhtauduttu niin hyvin kuin ensimmäiseen vaihtoehtoon, ehkä se olikin ollut tarkoitus. Punapää suorastaan raivostui. "Ehkä sä täällä pimeessä näytät vähän erilaisemmalta", todettiin vakavasti selitykseksi. Seuraavaksi Aya uhkasi muokata hänen kasvonsa toisennäköisiksi, johon Elijah tokaisi: "Heh, nyt sä taidat kyllä kuulostaa vaaralliselta." Pelottanut ei vieläkään, sillä fyysiset ominaisuudet olivat pojan puolella. "Meillä on edelleenkin tää kokoero... Mut ehkä sä oot kuitenkin toi punainen kala." Ei hän halunnut jättää tyttöä ajattelemaan, että pitäisi tätä rumannäköisenä.

Elijah päätti katsella ympärilleen taas, muttei niin tarkasti kuin aikaisemmin. Joka puolella näytti samalta, vettä, kasveja ja kaloja. "Mut eihän me vielä voida mennä?" poika sanoi melkein surullisesti, kun toinen puhui kotiinpäin menosta. Puoliakaan ei oltu vielä nähty, vetosi poika joka ei eläinten katselemisesta niin paljon innostunut... El mietti miten hankalaa muka oli kantaa noin pientä koiraa, ei se voinut olla. Aya väitti ettei Elijah kantaisi koiraa ja välttämättä hän ei pystyisi kantamaan sitä. Omasta mielestään, hän ja valkoinen koiruus eivät välttämättä viihtyisi yhdessä.

Vaaleahiuksinen katsoi Ticoa, jonka purukalustoa ei tällä hetkellä näkynyt, mutta olisi tullut varmasti esiin hänen lähestyessä... Nopeasti keksien rikas pentu lähestyi Ayaa ja nappasi tämän käsivarsilleen. "No jos mä kantaisin sit kumpaakin", Elijah sanoi, uppoutuen tuijottamaan tytön silmiä, koirasta mitään välittämättä. Ei hän ollut kuvitellut että tulisi pitämään sylissään exäänsä ainakaan akvaariossa, vaikka se tuntuikin mukavalta.

Ayan pieneen mieleenkään ei ollut kipittänyt tällaista ajatusta.. Vasta kun hän oli joutunut Elin käsivarsille tuo käsitti mitä juuri oli tapahtunut.. Mitä hemmettiä.. Ei voitu olla repeämättä.
"Mitä sä skitsoilet.. Meinaat jaksaa kantaa meikäläisen bodyä koko päivän niinkö? Voin sanoa että jos mun käsissä tuntuu pari kilonen koira painavalta niin meikäläinenki alkaa ennen pitkää tuntua painavalta." Naureskeltiin eikä yhtään kiinnitetty huomiota siihen, että moinen käytös oli täysin epäsopivaa eronneelle pariskunnalle, joka vastikään oli vielä ollut kauheissa riidoissa.. Toisaalta ei siitä edelleenkään oltu kaukana.
" No sano sitten jos tunnun liian painavalta." Hymyiltiin ja sitten usutettiin Eliä eteenpäin. Muutama vanhempi pariskunta tuijotti teinejä vähän huvittuneina, mutta eivät kuitenkaan sanoneet mitään.. Sentään. Olisi ollut ikävää, jos joku olisi tullut kommentoimaan tätä idioottia tempausta.. Hohhoijaa.

"Noniin mehän kierrettiin melkein kaikki.. " Aya sanoi ja hymyili Elille. Oli huvittava olla niin lähellä toisen kasvoja...Pitkästä aikaa.. Jokainen piirre oli kuitenkin ennestään jo liiankin tuttu. Mutta Elillä oli jotain mikä sai Ayan aivot tilttaamaan aina aivan totaalisesti. Miekkosen silmät olivat liian upeat ollakseen totta.
"Kiitos ko kannoit mua.. Mut kyl sä voit laskea mut alas.. " Toinen mutisi, muttei voinut laskea katsettaan toisen silmistä, vaikka tämä ajatus olisi tässä fiiliksessä ollut ehdottoman terveellinen.
"El..." Punapää mutisi sitten ja täysin ajattelematta kohotti oikean kätensä toisen poskelle ja painoi huulensa vasten toisen huulia.. Joo, kauhean romanttista ja sillain, mutta siinä vaiheessa kun aivot tulivat mukaan hommaan teki mieli juosta karkuun ja lujaa.... Samassa irrottauduttiinkin suudelmasta ja silmiin syöksyi pakokauhu. Ei.. Hän ei tekisi tätä samaa juttua uudelleen.. EI EI EI EI EI..
"Ei vittu.. Nyt.. Mun on kyl pakko mennä." Aya sanoi ja rimpuili alas Elin sylistä. Ticolla tilttasi ilmeisesti vähintään yhtä pahasti kuin emännällään sillä koira ei ollut protestoinut tilannetta millään.
"Sori mä en taaskaan yhtään ajatellu mitä mä tein.. Mut tota..Mun pitää mennä" Niimpä käännyttiin hirveän aikuismaisesti ja pinkaistiin karkuun.

Ei vittu Aya sä et halua käydä tätä asiaa uudestaan läpi usko jo saatanan muija.. ajatuksen juoksivat lujaa, mutteivät kuitenkaan lähellekkään yhtä lujaa kuin pienet jalat.. Tyttönen juoksi nimittäin kotiin asti ja läimäisi ulko-oven niin lujaa kiinni, että olohuoneessa hääräilevä Lina oli saada halvauksen..

[Joo elikkäs näin.. Jatketaan toisaalla (:]