Monkey Business

//Mukaan ken tohtii. Otsikkohan ei liity mitenkään mihinkään, piti taas jotain keksiä;D

Kaksi urheilija poikaa käveli käytävällä rokkarin edellä jutellen keskenään.
"Siis että mul on nälkä, en syöny mitää aamulla", toinen urheilijoista sanoi.
"Ai teilt loppu steroidit vai? Voiii, eiks ollu muitakaa pillereitä ottaa tähän väliin?", rokkari vastasi ennen toista urheilijaa. Kaikki kolme pysähtyivät samantien urheilijoiden kääntyessä ympäri katsomaan takana tulevaa blondia.
"Mitä sä sanoit!?", urheilija karjaisi samalla laittaen kädet nyrkkiin.
Tommy hymähti, virnisti ja vastasi: "Sitähän mää vaan et loppuks pillerit, kannattas lopettaa se niiden syönti nii ois sitte varaa isompiinkin vaatteisiin ettei tarvi pitää samoja mitä sait neljävuotta sitte", silmäillen samalla kaksikkoa. Molemmillä oli kädet nyrkissä ja naamat aivan mutrussa. Rahastakaan ei pojilla ollut näemmä puutetta, kultakoruja oli kaulassa, sormissa, ranteissa, kaikkialla mihin nyt katse nopeasti osui. Eipä sen puoleen että vaattet olisivat olleet halvan näköisiä. Rokkari hieman kallisti päätään ja loi kysyvän katseen urheilijoihin. Poika tiputti reppunsa lattialle ja nosti hiljaa käsiään, aivan kuin siipiään levittävä lintu. Urheilijat olivat molemmat reilusti rokkaria lyhyempiä. Hetken hiljaisuuden jälkeen toinen urheilia kääntyi ympäri ja jatkoi matkaansa toisen seuratessa.
"Vitun, vitu Indiana Jones, pidä pääskii saatana!", kuului huuto urheilijoiden jatkaessa menoaan.


Indiana Jones? Tommy mietti samalla tutkaillen asustustaan, avonainen vanha nahkatakki, vaaleaan beige paita alla, kuluneet farkut sekä ohutpohjaiset rehottavat auki jätetyt maiharit. Olihan reppukin myös vanha ja kulunut mutta tuskin poika oli siihen kiinnittänyt huomiota. Virnuillen rokkari siirtyi nojailemaan seinään ikkunan viereen. Tunnin alkuun oli vielä hetki aikaa, olihan ruokiksen jälkeen pitkä välitunti. Kolmannen luokan psykologia luki ovessa muutaman metrin päässä pojasta. Aine oli mielenkiintoinen mutta opettaja oli hieman mitä oli, ei parhaasta päästä, maikan sosiaaliset taidot kun tuntuivat olevan hieman heikot vaikka muuten viisalta mies vaikuttikin. Käytävä oli täynnä kolmosluokkalaisia, Tommy ei kuitenkaan kiinnittänyt muihin huomiota vaan tuijotteli ikkunasta pihalle hymyillen, ollen ylpeä itsestään ja vittuilustaan "ylempi" arvoiselleen.

//Mie tuuuuun! Ja Alicenn asu.. ..siitä se oikeen puoleinen.. xD//

Ruokatunti oli juuri meneillään ja pian alkaisi matematiikan tunti. Toisin sanoen maailman tylsin tunti ikinä. Tai niin eräs skeittarityttö ajatteli.
Alice oli hotkaissut eväänsä, vaikka hänellä ei oikeastaan edes ollut nälkä. Vaaleat hiukset 'hulmusivat' vapaina, kun tyttö liisi skeittilautansa päällä käytävällä. Alice ei meinannut astui pois laudaltaan edes koulussa. Paitsi tietenkin oppitunneilla, jotta opettajien ei tarvitsisi saada hermoromahdusta hänen tottelemattomuudestaan johtuen. Tyttö pujotteli muiden oppilaiden joukossa ja sai osakseen muutamia moittivia katseita. Hän tosin niistä vähät välitti.

Alice kääntyi käytävälle ja pysähtyi hetkeksi. Hän laittoi ensimmäiseksi merkille, että käytävällä oli juurikin pelkkiä kolmaluokkalaisia. No, mitäs siitä, vaikka Alice oli itse vasta toisella luokalla. Hänhän vain oikaisisi käytävän läpi.
Siinä seistessään Alice sattui näkemään erään kohtauksen; kaksi urheilijapoikaa seisoivat nyrkit ojossa ja heidän edessään seisoi heitä paljon pidempi poika, jonka Alice oletti olevan rokkari.
Al kohotti kulmiaan hieman itsekseen. Hän katsoi hiljaa sivusta tapahtumaa, josta ei loppujen lopuksi sitten tullutkaan niin suurta, sillä urheilijat näyttivät antavan asian olla. Mitähän tuo rokkarijätkä oli sanonut heille, että he olivat niin suutuksissaan?

Sitten Alice tyrskähti. Indiana Jones? Hän virnuili itsekseen ja katsoi uteliaana rokkaria. Hetken mietittyään, hän liukui laudalla tuon luo.
Alice pysäytti lautansa vähän matkan päähän pojasta, mutta kuitenkin niin lähelle, että oli selvää, että Alice aikoi sanoa juuri hänelle jotain ja että tuo kuulisi mitä hänellä oli sanottavana. Ja kauaa ei Alice ollutkaan hiljaa.
"Mitä sä oikeen sanoit noille, kun ne oli niin suutuksissaan?" Hän kysäisi sitten. Ihan vain uteliaisuudesta.

Poika hymyili itsekseen, kuitenkin suhteellisen keskittyneesti
tarkkaillen käytävää. Saattoihan pojat hakea vain lisää yleisöa ja
apuja. Ei rokkari tappelua halunnut, hieman vain naljailla tai
oikeastaan vittuilla. Tappelemisesta ei kuitenkaan seuraisi mitään
hyvää, parhaassa tapauksessa työkyvyttömyys pariksi viikoksi. Opettajillakin oli paha tapa valittaa tappeluista. Ja oliko
se Tommyn vika ettei hän sietänyt kultalusikka suussa syntyneitä jotka
saivat kaiken haluamansa vain isille ilmoittamalla. Kermalaisissa hyvää olivat vain silmänruoka, kauniit naisenalut ja ökyautot.

Ikkunasta poika tähyili jälleen kerran pihalle, melkein kuin vapautta odottava vanki. Koulu oli aivan liian tylsää, rokkari odotti koko ajan jotain toimintaa. Käytävällä liikenne muuttui jälleen normaalisti eikä urheilijapoikia näkynyt sivusilmällä vilkaisten. Joku kuitenkin tuli nopeasti kohti ja pysähtyi suhteellisen lähelle poikaa ja kysyi tämän sanomisia. Hieman varuillaan Tommy käänsi katseensa tulijaan. Tyttö, ja tuskin tulossa haastamaan riitaa iloisesta äänensävystä päätellen. Nopealla vilkaisulla pääteltiin toisen kuuluvan skeittareihin, moiseen älynvälähdykseen saattoi vaikuttaa mukana oleva lauta.
"Häh..Siis joo vähän kehaisin niitä steroidien vetämisestä ja noottasin noista paidoista, näin tälleen ympäri pyöreesti", vastattiin ylpeänä virnistäen. Poika kääntyi kokonaan tuntemattomaan tyttöön päin, ainakaan samaa vuosimallia toinen ei ollut, tai jos oli niin hyvin oli erikursseilla vältellyt poikaa.

Varovasti Alice tarkasteli toista. Ei liian uteliaasti, eihän hän halunnut tuijottaa ja vaikuttaa tungettelevalta!
Pian poika käänsi katseensa Aliceen. Alicen ilme oli kysyvän näköinen ja silmistä pilkisti uteliaisuus. Al hymyili vinosti.
"Hienoa", hän sanoi laittaen merkille pojan ylpeän äänensävyn. Siitä päätellen ei tuo rokkari kovinkaan usein uskaltautunut tai vaan viitsinyt ruveta ärsyttämään kermaan kuuluvia?
Itse Alice oli tähän asti pysynyt erossa kermaan kuuluvista oppilaista. Hän ei halunnut, eikä häntä kiinnostanutkaan joutua juttusille niiden lellipentujen kanssa. Pitäkööt vaan itseään parempina ja ylempiarvoisina, se ei Alya hetkauttanut.
"Ei niillä tainnut sitten olla mitään vastaankaan, kun ei tullut mustaa silmää sulle?" hän virnisti leikkisästi.
"Oon muuten Alice", tyttö esittäytyi nopeasti ja oletti toisenkin esittäytyvän, joten ei esittänyt mitään erinnäisiä kysymyksiä.

//Anteeksi, tuli pätkä.. :<//

Molemmat tarkkailivat toista hiljaa ja huomaamattomasti. Pojan silmät tekivät nopean kierroksen ja totesivat tytön olevan ihan näpsän näköinenkin vielä, onneksi puhetta tuli jo, muuten Tommy olisi aivan jäässä.
Hienoa? Tytöstä kermalaisten hätyyttely oli hienoa mikä vain lisäsi rokkarin ylpeyttä. Pojan kasvoille levisi pienoinen hymy. Tyttö alkoi jo heittämään läppää pienimuotoisesta kohtauksesta ja esittäytyikin lopuksi. Rokkari virnisti tytön puheille nyökytellen.
"Nii tai sitte niiltä ois voinu mennä hiukset ja muut iha sekasin, sehä ois ollu siiis kauheen hirveetä. Sit ku niille ois tullu musta silmä nii eihän ne ois voinu liikkuu ulkona ennenku se parantuu..", Tommy vastasi puhuen kuin kerman pissikset, heiluttaen kättään ja korostaen tiettyjä sanoja. Virnistys täytyi lisätä puheen päätteeksit, poika toivoi nyt ettei toinen ollut kermalaisten kanssa erityisen hyvissä väleissä, silloin keskustelu oli loppu ja loppuviikon saisikin kuunnella jälleen huutoa ja haukkuja kermalaisilta.
Tytön nimikään ei juuri kuulostanut tutulta, tai kyllähän hän tiesi muutaman Alicen koulusta muttei juuri kyseistä tapausta. Poika nosti oikean kätensä kätelläkseen, jostain oli tälläinen tapa rokkarille jäänyt.
"Mä nyt en oo varma mun nimestä, osa sanoo Tommyks ja loput saatanan mulkuks", vastattiin leveästi virnistäen. Toinen tapa mikä pojalla oli pinttynyt syvään, lempinimien keksiminen, Alice oli lyhentynyt jo pelkäksi Ac:si pojan päässä.

Alice hymyili pienesti.
Poika alkoi itsekkin heittää läppää noista urheilijoista, heti hänen jälkeensä. Alice nyökki ja virnuili.
"Hiuksethan ne on kaikki kaikessa", hän virnisti. Tytöthän ne yleensä hiuksistaan huolehtivat. Vaikka Alice tyttö olikin, ei hänelle hiukset kaikki kaikessa olleet. Hän oli hieman huolettomampaa sorttia, kuin kermalaiset tytöt.
"Peitevärin käyttö ei oo tarpeeks miehekästä, että siitä ois apua", hän hymyili.
Katse tarkasteli yhä tuota poikaa. Hän laittoi merkille toisen pituuden; poika oli hyvinkin pitkä ja Alice tunsi itsensä niin... pätkäksi.. toisen seurassa. Olihan hän vain 165 cm.
Eikä jätkä pahan näköinenkään ollut naamasta ainakaan, ei todellakaan.
Kun poika esittäytyi, Alice ei voinut olla naurahtamatta.
"Hmm.. Jos mä kutsun sua sillä ekalla? Se toinen oli vähän liian pitkä.. Paitsi tietty, jos sä haluut 'Samu' olla", Al sanoi. Hän oli lyhentänyt 'Samu'n Saatanan Mulkusta mielessään.
Huomatessaan tuon ojennetun käden tyttö heti tarttui siihen ja kätteli tuota. Ei se hänen tapoihinsa kuulunut, mutta olisihan se ollut epäkohteliasta olla tervehtimättä. Maassa maan tavalla(?)

Tyttö naurahti ja lähti mukaan herjaamaan kermalaisia. Tommy hymyili takaisin Alicen puhuessa peiteväreistä, poika tosin ei ymmärtänyt aiheesta mitään, veikkasi peitevärin liittyvän olennaisesti hiusten värjäämiseen. Hiusten laitosta poika ymmärsi tasan värjäämisen ja leikkaamisen, muuten aihe oli vieras. Eihän hiuksiin nyt voinut ja kannattanut niin hirveästi kiinnittää huomiota, kyllähän ne roikkui mukana vaikkei niitä aamulla herännytkään laittamaan kunnolla. Miettiessään aihetta rokkari pörrötti jo valmiiksi sekaisin olevia hiuksiaan. Hiuksista ajatus karkasi ihmeellisten aasinsiltojen kautta muihin asioihin, esimerkiksi kaupassa käyntiin ja loppuneeseen koiran ruokaan. Koira oli jälleen kerran Tommyn luona mikä ei ollut ollenkaan paha asia. Koira vain tuntui syövän aivan älyttömiä määriä.

Rokkari naurahti tytön vastaukselle samalla tajuten tyhmän heittonsa merkitystä, olipa taas hyvää tekstiä vieraan kuullen. Kaveri porukassa läppä olisi saattanut toimiakkin. Kättelyn ajaksi poika haki katsekontaktin ja hymyili.
"Noo ihan saat sanoo mun puolesta miks haluut kuha varmistat et viesti tulee perille", Tommy vastasi heti Alicen lopetettua puhuminen. Hetken rokkari oli hiljaa ennenkuin sai itsestään irti jatkaa puhumista.
"Nyt on puol tyhmä kyssäri mut totas noin, et ooks millä luokalla? Ku et tunnu kovin tutulta", poika sai sanottua. Ilme vaihtui hieman koiranpentumaiseen virnistykseen ja käsi nousi jälleen pörröttämään hiuksia.

Toinen hymyili ja huomattavasti kuunteli, mitä Alice sanoi. Sittemmin tuli Al vasta miettineeksi, oliko poika ihan täysin perillä mm. peiteväristä sun muista meikeistä. Mistäs sitä tietää, kuinka paljon jätkät tietävät sellaisista asioista, jotka ovat joillekkin tytöille melkeimpä elämä.
Kuitenkaan Alice ei jaksanut alkaa miettiä asiaa sen enempää, eikä sitten jatkanutkaan enää aiheesta. Mitäs siitä, vaikka tuo ei ihan kässäisisikään.
"Sä oot muuten aika hemmetin pitkä", hän huomautti ohimennen.
Skeittari virnisti ja nyökkäsi. Kyllähän hän varmistaisi, että viesti pääsisi varmasti vastaanottajalleen.
Kysymyksen kuullessaan Alice ei jostain syystä ollut yhtään yllättynyt. Ehkei hän sitten vain näyttänyt vielä kolmasluokkalaiselta.
"Tokalla. Ja sä oot kolmannella?" Hän arvasi, sillä käytävähän oli täynnä kolmasluokkalaisia ja poika oli varmaankin yksi heistä.

"Niinhän mä taidan olla, sukuvika, kait", Tommy vastasi virnistäen. Tytön huomauttaessa pojan pituudesta tuntui kuin rokkari olisi kasvanut entisestään tai Alice kutistunut puolestaan. Eihän se ollut mahdollista, siltä se kuitenkin näytti, pituus eroa oli varmasti ainakin 20 senttiä, no mikäs siinä, ei se rokkaria häirinnyt.
Poika vilkaisi käytävään, ei näkynyt tulevan opettajaa, tai ketään muutakaan merkille pantavaa. Katseen kääntyessä takaisin tyttöön poika vilautti nopean hymyn.
"Njoo, golmonen on mun kutsumus tänä vuonna. No sit ei ihme et en oo ennen nähny sua jos oot vähä nuorempi", rokkari totesi vastaukseksi. Jostain syystä poika oli hieman jäässä eikä ajatus juossut kunnolla, tai sitten poika oli jo valmiiksi saavuttanut oppitunneilla vaadittavan horrositilan. Poika joutui nuokkumaan tunneilla, hereillä ollessaan tämä olisi vain vittuillut muille oppilaille ja noottaillut opettajalle. Nuokkuminen oli siis paras vaihtoehto, pääsi kurssitkin läpi.
"Hieno lankku sulla, noihin en oo koskenu sen jälkee ku roikuin auton perässä ja vedin lipat parivuotta sitte. Penteleen huonoja ohjata yli kaheksankympin vauhdissa", rokkari sanoi heilauttaen kättään tytön skeittilautaan päin ja virnistäen lauseeen lopussa.

Alice katsoi poikaan selvästikkin ylöspäin. Tommy voisi vaikka kutistua muutaman sentin.. tai vaikka kymmenen senttiä! Tai ehkä Alice tekisi äkkinäisen kasvupyrähdyksen, voisihan hän muutenkin olla pidempi. 170 cm:n ylittäminen ei olisi pahitteeksikaan.
Kun Tommy vilkaisi sitten käytävällä, teki Alicekin niin nopeasti. Kuitenkin niin nopeasti, että hänen katseensa oli taas suunnaatuna Tommyyn, kun poika katsoi taas häneen. Hänellehän suotiin jopa nopea hymy!
Alice nyökkäsi. Tommy oli kolmosella, kuten hän oli arvannutkin. Olisihan Alkin ensi vuonna.. Kunhan vain tästäkin vuodesta päästäisiin..
"Tiesin", Aly virnisti.
Hän vilkaisi alas jalkoihinsa, missä 'lankku' oli. Sitten hän nosti taas katseensa Tommyyn. Tyttö kohotti kulmiaan. Kuulostipas järkevältä, mutta mitäpä hän olisi odottanutkaan?
"Fiksua", hän totesikin.
"Onks älyttömät päähänpistot oikeen sun alaas?" hän kysyi hymyillen. Yleensähän jätkät tekevät kaikkea tyhmää porukassa. Tai niin hän oli ainakin käsittänyt..

Tommy huomasi tytön mittailevan rokkari katsellaan. Poika laski kätensä farkkujen taskuun ja kaivoi puhelimen käteensä. Nopea vilkaisu puhelimen näyttöön, ei viestejä tai puheluita, jonka jälkeen puhelin päästettiin tippumaan takaisin taskuun. Tyttö totesi tienneensä Tommyn olevan kolmosella. Poika virnisti hieman ja vastasi:
"Mistä tiesit? Ooks nää joku stalkkeri josta pitäs ny olla peloissaan?". Hieman huvittuneena naurahtaen rokkari katseli edessään seisovaa blondia.

"Oli oli, pitihän se kokeilla. No en mä tiiä et onks se niinkää mut alaa mut joo tuleehan sitä kaikkee mielenkiintosta ja jännää tehtyy mikä on kuulemma tyhmää...", rokkari vastasi virnistäen. Tommy oli hieman yllytys hullu ja teki normaalisti vaikka mitä tyhmää, tai siis omasta mielestä mielenkiintoista tutkimusta. Normaalisti rokkarin kädet olivat täynnä mustelmia tai ruhjeita, eikä pojan ruumis muutenkaan koskaan ollut kunnolla terve ja kunnossa, aina joku paikka kipeänä riekkumisesta ja tyhmistä tempuista.
"Pitäähän sitä jotain tehä ettei tuu tylsää. Ja voi sit vanhana sanoo tehneensä", poika lisäsi vastaukseensa.

Alice naurahti. Stalkkeri. Sehän hän olikin. Tietysti.
"Just sehän mä oon. Varo vaan, sä et enää pääse musta eroon", tyttö virnuili. Hän jo meinasi todeta, että arvasi siitä, kun käytävä oli muutenkin täynnä kolmosia, mutta päätti sitten, että se ei ehkä olisikaan tarpeen. Tommy varmaan tajuaisi sen itsekkin. Varmaan.
Alice kohotti kulmiaan. Ei ihan alaa, mutta silti tulee kaikkea tyhmää tehtyä..
"Noo, ehkä jonain päivänä säkin tiedät, mikä ei oo niin fiksua", Al virnisti. Hyvähän hänen oli sanoa, kun teki skeittilaudallaan vaikka mitä tyhmiä juttuja! Vanhemmat eivät oikein tykänneet viime viikollakaan, kun hän tuli aivan ruhjeilla kotiin vietettyään päivän puistossa testaamassa muutamaa temppua..
"No, joo.. Oikees oot.." tyttö kuitenkin myöntyi. Hetken päästä hän kuitenkin lisäsi:
"Jos on elossa vielä silloin." Jospa tässä tyhmässä päähänpistossa käykin hullusti, eikä sitten pääse kertomaan kenellekkään vanhana mitä teki? No, jaa.. Mitäpä nyt sellaisia miettimään. Alice tykkäsi kyllä itsekkin elää mieluummin hetkessä.
"Mikä tunti sulla muutes on?" hän kysäisi, kun ei siihen hätään muutakaan keksinyt.
Hän nappasi nopeasti iPhonensa taskustaan ja katsahti kelloaan. Kellot soisivat pian.. Siis hetkinen? Eihän välkkä vielä voinut olla melkein loppu! Eihän?

"Onks se sit paha asia vältämättä?". Poika virnisti ja vilkaisi tytön silmiin. Nopean vilkaisun jälkeen katse karkaisi taas omille teilleen. Tommy silmäili edelleen Alicea ja koitti hieman muodostaa jonkinlaista mielikuvaa toisesta. Skeittaaja, selvästi rento, pitää mielellään hauskaa, rämäpää, poika analysoi tytön nopeasti mielessään.
"No joo, jonain päivänä mut siihen voi mennä aikaa ennenku mä sellasen asian hiffaan". Puhuessaan rokkari hieroi hieman vasenta kättään. Poika oli paininut koiransa kanssa ja koira oli innostunut hieman liikaa ja purrut rokkaria pikkuisen liian kovaa. Normaalistikkin leikkiessään Rölli näykki ja puri Tommya mutta tällä kertaa kävi pieni vahinko.
"No ei sellasta saa murehtia, mitä hauskaa jää jos vauhti ja vaaralliset tilanteet poistetaan päiväjärjestyksestä? Taino jäähän sitä tekemistä mutta ei niin paljoa", poika vastasi toisen kommenttiin. Rokkari ei enää juuri pelännyt henkensä puolesta, sen verran monesti oli käynyt lähellä, joskus omaa tyhmyyttään joskus muiden takia.
"Psykaa, ehkä mielenkiintosin aihe mitä tääl voi oppii. Mitä sul on nytte? Jotain ihanaa uskontoo vai?".
Tyttö vilkaisi myös puhelintaan, jotain hienoa ja kallista kosketusnäytöllistä uutus puhelinta. Pojalla itsellään oli pari vuotta vanha nokia mikä palveli vieläkin vallan mainiosti.

Heidän katseensa kohtasi. Ihan vain hetkiseksi. Alice laski salamannopeasti katseensa.
"ööh.. En mä tiiä. Kerro sä?" tyttö sanoi. Hän totesi, että niskahan tulisi vielä kipeäksi, kun piti katsoa ylöspäin poikaan. Mutta mitäpäs siitä. Ehkä hyvä seura korvaisi kipeän niskan.
"Siinä vaiheessa yleensä aikuistutaan. Tai tylsistytään", Alice hymyili. Hänellä ei ollut kiirettä kasvaa aikuiseksi. Vaikka kohtahan hän sitä alkoi jo ollakkin. Sattuipahan vain olla mukavampaa elää vanhempien siivellä ja pitää hauskaa, kuin paiskia töitä ja koittaa elättää itsensä ja unohtaa kaiken hauskan, jonka takia elämä on elämisen arvoinen. Työnantajakaan ei varmaan pitäisi, jos Alice skeittaisi ympäriinsä työpaikalla.
"Ei kai mitään?" hän tuumi Tommyn vastaukselle.
"Bilsaa", Alice hymähti jo valmiiksi tylsistyneenä. Pelkkä ajatus oppiaineesta, tai oppiaineista, jo tylsistytti. Saatikka sitten tunnilla, kun opettaja koitti opettaa luokkaa, josta varmastikkin suurin osa torkkui. Alice mukaan lukien. Paitsi ehkä jotkut nörtit ovat ainakin hereillä.
"Uskontoo oli viime tunti. Saipahan otettua pienet unet, kun viime yö menikin esseetä väkertäessä", Alice totesi. Biologian opettaja ei siltikään suostunut olemaan tyytyväinen Alicen uurastukseen, vaikka se oli jo viedä häneltä hengen. Melkein ainakin.

Tyttö meni selvästi hieman hämilleen, kerrankin niin päin. Normaalisti Tommy oli pihalla kuin lumiukko jutellessaan tyttöjen kanssa.
"Nooo emmä nyt tiiä, tosin mä en oo varma et pysyisitsä perässä". Poika virnisti vielä lauseensa perään. Rokkari nojasi seinään ja nosti toisen jalkansa seinää vasten. Vasen käsi katosi takin taskuun tuoden mukanaan pienen pullon coca colaa. Vasemman käden sormin poika väänsi korkin auki ja joi pohjalla lilluneen tipan. Vasta laittaessaan korkkia kiinni tuli mieleen että herrasmies olisi tarjonnut neidillekkin, hieman myöhäistä nyt.
"Aikuistutaan? EI ikinä, tai ei ainakaan yhtään ennen ku on pakko", hieman olkiaan kohauttaen miehenalku vastasi tytölle. Rokkari vain nyökkäsi tytölle tämän todetessa elämän sisällön suhteellisen tyhjäksi ilman pelleilyä.

"Bilsahan on jees, mut ussahan se vast paskaa onki. Bilsashan on välil ihan mielenkiintostaki, varsinki ku pääsee tutkimaan kaikkee jänskää". Poika hymyili leveästi puhuessaan koska tiesi kuullostavansa hieman lapselta puhuessaan aiheesta.
"Mä teen aineet normaalisti käytävällä tai edellisellä tunnilla, ku eihän sitä yöllä kerkee tekee mitään, sillonhan ollaan töissä tai nukutaan". Rokkari haukottili ajatellessaan nukkumista. Poika ei ollut nukkunut kunnolla pitkään aikaan, kuukauteen ellei kahteen.

Alice virnisti. Hänkö ei muka pysyisi perässä? No, jaa.. Ehkä sekin oli mahdollista.
"Älä huoli, kyllä mä pysyisin", hän lupaili, "jos ei muuten, niin asennan suhun paikannuslaittimen." Tommy veti esiin coca cola pullon, jossa oli enää vähän juomaa. Alice katsahti poikaa tuon juodessa. Ei sillä, että hänellä itsellään olisi ollu jano.
Tommyllä näytti olevan ainakin vakaa mielipide liittyen aikuistumiseen ja leikin loppumiseen. Alice oli samalla kannalla, mutta arveli, että aikuistuminen olisi kuitenkin vielä joskus edessä. Eikä siihen olisikaan enää kovin montaa vuotta..valitettavasti.
"No jaa.. Kaikilla mielipiteensä", Aly sanoi. Hän ei itse pitänyt biologiasta. Tai pahemmin oikein mistään muistakaan oppiaineista.
Ollaan töissä tai nukutaan.. Tosiaan. Alice ei tosin ollut hankkinut itselleen työtä, sillä pärjäsi vallan mainiosta vanhempien kustannuksella. Hän ei ollut ajatellut ruveta tienaamaan ennen kuin on pakko. Vaikka olihan rahan saannillakin puolensa.
"Kyllä sitä usein sillon tulee nukuttuaki. Aina ei vaan kerkii", tyttö totesi.
"Onks sulla joku osa-aikatyö?" Alice kysyi. Koska hänellä ei itsellään ollut, hän halusi kuulla millaisia muilla oli. Jos siis oli.

Sori et kesti, en huomannu et olit vastannu:D
Poika heitti tyhjän pullon roskiin, tai ainakin yritti. Täydellisen tähtäyksen ansiosta pullo tippui seinän ja roskakorin väliin.
"Kantsii varoo mitä lupaa, se voi olla joudun joskus kokeilee et pysyks perässä", rokkari hymyili puhuessaan. "Ja musta ei sit koskaan tiedä et millon yritän karkuun ja jos sä laitat jäljittimen nii pitääks sit pelätä et siit saa sähköö tai jotai nii et henki lähtee ja hytissä heiluu?". Hieman vinoillen poika lausui vastauksen toiselle. Tyttö ei tainnut olla mikään koulun ystävä, Alice vastasi sen verran vaisusti pojan selittäessä biologian hienoudesta.
"Tää koulu homma kyl vähän rajottaa nukkumis hommaa, mut onneks mä pärjään ihan lyhyillä unilla pitkään". Tytön kysyessä pojan töistä Tommyn kasvoille nousi virne. Vaikkei rokkarilla ollut virallista ammattia oli hän silti ylpeä työstään ja sen herättämästä kunniotuksesta osassa ihmisissä.
"Osa-aika ja osa-aika, se on enämpi sellanen ööö, ainakunonmahollisuus-aika hommaa. Ku ei mul virallisesti oo töitä, ajan katukisaa ihan elannoks. Se tuuninki härpäke mikä vaihtaa väriä melkei viikottain o mun", ylpeänä poika esitti työnkuvaansa. Hieman liian hövelisti rokkarin suu kävi, mistäs tämä tiesi millainen poliisi Alice olisi.

//..sulla nyt mitään kestäny.. aktiivisuudestani 10!//

Neiti vilkaisi lentävän pullon perään. Melkein osui roskikseen, muttei kuitenkaan. Alice naurahti.
"En viä tiiä. Riippuu kuinka vaikee tapaus sä oot. Voishan siitä välillä tulla sellasia kivoja sähkäreitä, niin sun matkas vähän hidastuis", hän tuumi pieni virne huulillaan.
"Joo, mut tunneilla voi torkkua", Aly totesi nukkumis-asiaan. "Mä saan ainakin sillei osan univeloista maksettua."
Tyttö kuunteli mielenkiinnolla mitä rokkari sitten tekikään työkseen. Ei mahtanut olla mitään kovin normaalia, sen verran hän oli jo tuosta jätkästä oppinut tietämään. Hän kohotti hieman kulmiaan kuullessaan mitä toinen oikein teki. Selvä innostus levisi hänen kasvoilleen.
"Oikeesti? Vähän mahtavaa! Mahtaa olla jännä homma", Alice naurahti. Hän oli joskus kuullut noista kisoista, muttei ollut koskaan ollut itse mukana/näkemässä kilpailua.
"Ootsä sitten hyväkin, jos tienaat sillä elantos?" Al uteli.