Hitaasti aika täällä matelee

#Chaos ja hänen suloisa Terinsä tääännneee~#

Chris Hampton tuijotti edessään olevaa ilmoiotustaulua yrittäen etsiä sieltä jotain mikä liittyisi jotenkin häneen. Useasti tältä oli mennyt ohi tuntien peruutukset tai muut aikatauluvaihdokset. Chris tunki kätensä hupparin taskuihin turhautuneena, hänellä oli päällään valkoinen huppari ja farkut joista roikkui muutama kilisevä kettinki. Huppu oli päässä, minkä alta tursusi pojan musta etutukka. Jalassa Chrisillä oli kirkkaan punaiset tennarit. Muutama nuorempi tyttö käveli Chrisin selän takaa kiihkeästi supattaen keskenään, poika katsoi tyttöjen perään vihaisesti, vaikkei tiennyt mistä nämä olivat puhuneet. Varmasti hänestä.
Chris luovutti ja käveli pois ensimmäisen taulun luota ja laahusti seuraavan eteen. Tämäkin oli täynnä papereita, toinen toisensa päällä. Chris nosteli joitain ylös, ja kurkisteli mitä niiden alla oli. Turhaan. Luovuttaen Chris katseli ympärilleen ja huomasi muutamia tyhjiä nojatuoleja. Selvästi koulun urheilutiimeillä oli extra harjoitteluja kun paikka ei kuhissut pelitakkeja ja cheerleeder hameita. Niinpä poika kävelee yhdelle tuolille ja lysähtää siihen. Tämän pää roikotti takakenossa tuolin selkänojan päällä ja pojan katse oli luotuna kattoon. Seuraava tunti alkaisi vasta tunnin päästä. Mitä ihmettä hän tekisi sen tunnin?

Raikuva nauru kaikui aulassa, kun Ter hyvästeli muutaman muun draamaa opiskelevan oppilaan. Yksi tytöistä oli heittänyt vielä insidevitsin ja saanut muut hihittelemään sille. Hauska kaksoistunti oli ollut, vaikkei kukaan ollutkaan oikein onnistunut keskittymään aiheeseen. Sijainen ei edes tiennyt mitään koko projektista!

Poika oli pukeutunut mustaan pitkänhihaiseen, jonka päälle oli kiskottu se niin useasti nähty liian iso räikeänkeltainen Sex Pistols paita. Jalassa harmaat pillit, joihin oli piirrelty mustalla tussilla koukeroita, kengät iänikuiset maihinnousukengät. Ranteissa remmejä, kaulassa muutamat puuhelmet, lantiolta roikkui ketjuja. Pinkit henkselit roikkuivat myös reisien päällä.
Hyräillen Mötley Crüen If I die tomorrowia poika suunnisti limuautomaatille, syyti muutaman kolikon koneeseen ja kopautti masiinaa oikealla käsivarrellaan kylkeen. Pullo fantaa kolahti luukkuun ja poika nappasi sen mustakeltaraitaisen kynsikkään verhoamalla kädellään.

Pojan mustat hiukset roikkuivat valtoimenaan tuon olkapäillä, osin kasvoillakin. Poika suunnisti nojatuoleille ja hyppäsi niistä yhdelle edes huomaamatta, että niistä yksikään olisi ollut varattuna.

Chris oli kerennyt jo kaivaa repustaan kirjan esille ja saanut siitä oikean sivunkin auki, kun raikuva nauru keskeytti tämän lukuelämyksen. Pojan silmät nauliintuivat tähän ryhmään joka hajosi vähitellen aulasta, Chrisin silmät seurasivat ryhmän jäseniä ja laskeutuivat sitten takaisin kirjaan. Automaatin kolahdus kuitenkin nosti pojan katseen takaisin ylös. Yksi ryhmäläisistä oli automaatilla ja oikeaoppisesti läjäytti sitä kylkeen.
Chris hymähtää ja on laskemaisillaan katseensa takaisin kirjaan, kun huomaa tämän saman ihmisen lähtevän kävelemään nojatuoleja päin. Chrisin kulmat kurtistuivat kun tämä lähti miettimään päässään, miksi, miten, kuka ja missä poika oli ja tulossa häntä kohti. Hermostuneena poika nostaa kirjan naamansa eteen, ettei jakaisi koko koulun kanssa hermostunutta ilmettään ja yritti lukea. Silmät eivät kuitenkaan liikkuneet riveillä vaan tuijottivat yhteen kohtaan ajatusten lennellessä tämän päässä. Ei hyvä. Chrisin oli pakko katsoa pienesti kirjan reunan yli poikaan, joka lösähti tämän viereiselle nojatuolille. Äkkiä tämä kuitenkin nostaa kirjan takaisin päänsä eteen ja toinen pojan jaloista alkoi vispata omaan tahtiinsa. Ei näin. Ei nyt.

Jupiter kulutti hetken vain ja ainoastaan repiäkseen korkkia auki. Harvinaisen haastavaa, turhautunut tuhahdus ja viimein korkki kiertyi auki. Ter naurahti voitonriemuisena, kai se sitten oli niitä elämän pieniä iloja.
Ter haraisi mustaa silkkistä pehkoaan silmiltä korvan taa ja hörppäsi limuaan. Fanta oli pojan lemppari, se maistui hedelmäiselle eikä keinotekoiselle, kuten vaikka pepsi tai kola. Ja se ol iraikasta, mutta sitä nyt olivat kaikki muutkin.
Huomio kiinnittyi lukevaan poikaan, eikä hän edes ollut huomannut tuota! Jos se olisi sanonut jotain aiemmin limut varmaan olisivat säikähdyksestä heidän molempien päällä. Ajatus oli kaikessa vastenmielisyydessäänkin huvittava. Jupiter tyrskähti.

"Moi, mä en huomannut sua, mitä luet?", poika lausui heleällä äänellä. Hänellä oli hyvä päivä, tuntui siltä kun olisi voinut mennä keskustelemaan jonkun randon urheilijan kanssa säästä. Ja sen jälkeen päivä ei olisi varmastikkaan kovin hyvältä enää näyttänytkään.
"Vai saako sulle puhua?" Outo kysymys, mutta sekin oli pakko esittää. Jotkut kun eivät oikein innostuneet friikkiseurasta.

Chrisin naamalle levisi "minua on juuri läjäytetty paistinpannulla päin naamaa" ilme kun toinen alkoi puhua hänelle. Mitä nyt pitäisi tehdä? Olla töykeästi hiljaa kuin yleensä? Puhua? Murahtaa? Kun toinen vielä kysyy saako tälle puhua. kurtistuu Chrisin kulmat vielä lisää. Hitaasti tämä kuitenkin laskee kirjaa niin että tämän silmät näkyvät. Chris katsoo toiseen kulmat kurtussa ja kiertää katseellaan ympäri aulan. Ei ollut ketään katselemassa tai nauramassa heihin päin, joten toinen oli siinä varmaan omasta tahdostaan.
"Saa."
Vastaa lyhyesti ja ytimekkäästi toiselle. Kulmat eivät olleet enää niin kurtussa ja jalkakin lopetti vipattamisen, kun Chris laski kirjan kokonaan naamansa edestä. Vaivautuneena poika tökki otsatukkaansa huppunsa sisälle ja laski kirjan syliinsä.
"Linnunradan käsikirja liftareille - maailmanlopun ravintola."
Hymähtää ja ristii kätensä. Chris oli jo puhunut paljon itsekseen. Ei pitäisi lipsua rajoista kovin paljoa, ei voinut tietää minkälainen toinen oikeasti oli ja millä asialla. Kertaalleen Chris vielä katsoi ympärilleen aulassa, suurinosa ihmisistä oli lähtenyt valumaan seuraavaa luokkaansa kohti, muutamia ihmisiä kuitenkin vielä norkoili ilmoitustaulujen edessä. Chris kääntää katseensa kuitenkin takaisin vieressään istuvaan poikaan.

Jupiter nauroi toisen hölmistyneelle ilmeelle. Eihän Ter nyt noin järkyttävältä voinut näyttää? Toivottavasti ainakaan...
"cool." Toinen vaikutti aika harvasanaiselta... No, eipä poika antanut sen enempiä häiritä. Jupiter veti itsensä lootusasentoon nojatuolissaan.

"Douglas Adams! Se äijä oli ihan nero! Tai ainakin niin sekasin päästään, että alko vaikuttaa ihan nerolta..." Jupiter virnisti. Adamsille ei vetänyt vertoja edes Tolkien. Ehkä. Tai ehkä vähän.. Ei niitä voinut edes verrata toisiinsa!
"Linnunradan käsikirjassa liftareille on kaikkia niin legendaarisia juttuja... Se on välttämätön kokemus. Mä oon lukenu sen varmaan ainaki miljoona kertaa..."

"Mitäs kuikuilet? Et sä niitä salaisenpalvelun porukoita näe, ne osaa kyllä naamioitua", Ter naurahti ja kallisti hieman päätään katsellen vihreillä silmillään toista poikaa.
"Mä oon Jupiter, sullakin on varmaan nimi?"

#Chris ei tiiä mikä siihen iski 8>#

Pieni ja varovainen hymy nousi pojan naamalle kun toinen kehui Douglas Adamsia. Mies tosiaan oli nero. Tai hullu.
"Mm.. Oon itekki lukenu monesti."
Toteaa ja sulkee kirjansa. Selvästi vieressä istuva poika oli ihan varteenotettavaa juttuseuraa, kun ymmärsi hyvän kirjan päälle. Harvoin semmoisiin törmäsi jotka fanittivat kirjoja yhtä paljon kuin Chris. Tai, toinenhan oli vasta tunnunstanut Douglas Adamsin nerouden, mutta se jo itsestään oli aika suuri saavutus Chrisin silmissä. Katsoo vieressään istuvaan poikaan kun tämä puhuu salaisenpalvelun porukoista. Chrisin kulmat kurtistuivat taas kerran, mutta suorenivat kun toinen esitteli itsensä. Jupiter.
"Chris. Tai Luna, kummin haluat."
Chris hymyili arasti sipaisi kädellään hiuksia korvansa taakse. Voi mikä neitimäinen liike. Miksei hän ikinä osannut käyttäytyä kunnolla? Chris vetäisee jalkansa ylös ja kietoo kätensä polviensa ympärille katsoen uudestaan Jupiteriin. Saapa nähdä mitä tästäkin tulisi. Alku oli ainkin lähtenyt hyvin käyntiin.

- Kenenpä päätä Jupiter nyt ei saisi sekaisin... -

Jupiter nyökäytti päätään. Douglas Adamsin tuotannossa todellakin oli luettavaa, eikä käsikirjoja oikeastaan tajunnut kokonaan ensilukemalta. Se avautui kerros kerrokselta, joka luku kokemuksessa tajusi jotain, mitä edellisellä ei ollut tullut ajatelleeksi. Se oli mahtavaa, kirjailijan täytyi olla totaalisen nero. Tai sitten täysin sekaisin.
Jupiter virnisti toisen esittäytyessä.

"Mä voin siis sanoo Luna? Mun isä on Cris", poika hymähti.
Luna teki paljon juttuja, joita Jupiterin vihreiden silmien tarkkaavainen katse sitten seuraili tuon siemaillessa Fantaansa.

"Sä oot aika sulonen", poika virnisti tarkemmin miettimättä mitä suustaan päästi. Hänen onnensa, että Luna ei ollut niitä urheilijoita. Tosin niitä Ter harvemmin varmaan erehtyisi suloisiksi kutsumaan.

#Apua, Chrisparka 8'>#

Chris nyökkää hyväksyvästi toisen nimivalinnalle. Pojalle oli aivan sama millä nimellä tämä tätä kutsui, kunhan ei rupeaisi haukkumaan tai nimittelemään muuten. Chris nostaa päänsä polvien päälle samalla kun Jupiter päästää suustaan "Sä oot aika sulonen" repliikkinsä. Pojan pasmat menivät täysin sekaisin ja silmät laajenivat hiukan yllätyksestä. Tämä oli todellakin ensimmäinen kerta, kun tämmöistä tapahtuu hänelle. Arastava puna levisi Chrisin naamalle salakavalasti ja armottomasti.
"Öhm."
Epämääräinen ölähdys nousi pojan kurkusta ja tämä hautasi kasvonsa polviinsa. Hiukset tursosivat polvien päällä ja silmät niiden takana tuijottivat pimeään. Hitaasti tämä kuintenkin nosti päänsä ylös niin että Chrisin silmät näkyivät jokapaikkaan sojottavan etutukan alta. Tähän olisi tarvittu etiketti vinkki. Pojan silmät pakostakin kiersivät aulan läpi, kukaan ei katsonut heihin edelleenkään, eikä ketään tuntunut säväyttävän mitä aulan nurkassa tapahtui. Näköjään kaikki tuli sittenkin Jupiterin omasta kummallisesta päästään. Chrisin siniset silmät kääntyivät kuitenkin takaisin Jupiteriin kierroksen jälkeen.

Jupiterin sanat aiheuttivat reaktion Lunassa. Poika oli itse joutua paniikkiin, miksi nyt edes piti sanoa jotain niin typerää? Miksi piti lausua randomit ajatukset ääneen!? Sen kun todellakin tietäisi, Luna oli punastunut ja painanut päänsä polviinsa. Se ei todellakaan ollut vastaväite Jupiterin sanoille, toinen oli yhä vain suloisempi otus.
"Anteeks, mun ei varmaan tarttis sanoo kaikkea ääneen...", pojan ääni oli hieman nolo, vihreä katse keskittyi lattiaan.

Luna oli varmasti hetero, ei poika voinut sanoa toiselle mitään tuollaista. Ei, jos se toinen poika tykkäsi tytöistä. Mitä sen nyt ylipäänsä olisi pitänyt olla väliä? Eihän Jupiter ollut toiseen kiinni käymässä.
"Anteeks, oikeesti..." Poika haraisi mustia, kasvoille pyskiviä hiuksiaan katseensa edestä. Hän oli kohdistanut silmänsä jälleen poikaan, joka kuikuili hänen suuntaansa. Ter kokeili hymyä.

Jupiter taisi ottaa tämän reaktion aika pahasti vastaan. Eihän tällä ollut tarkoitus saada toista voimaan pahoin omista sanoistaan. Siksipä Luna yritti mahdollisimman rivakasti korjata tilanteen laidan.
"Ei se mitää."
Chris puhui polvilleen. Oho. Chris nosti päänsä takaisin polvien päälle ja kokeili uudestaan.
"Ei se haittaa. Ei vaan.. tuu joka päivä vastaan."
Sanoo vähän vaivautuneena ja sujauttaa toisen kätensä huppunsa sisälle ja hieroo niskaansa kääntäen katseensa lattiaan. Ei tosiaan jokapäivä. Jupiter tuntui olevan hetki hetkeltä mukavampi ja jokaisella suunavauksella toinen tunsi löytävän hyvää sanottavaa. Kaikki tämä huomio sai Lunan pään pyörälleen, aijemmin kaikki huomio oli ollut negatiivistä. Tällainen vaihdos tuntui oikein hyvältä vaihtoehdolta. Hitaasti tämä käänsi katseensa takaisin Jupiteriin joka nyt hymyili. Pieni hymy muodostui myös Lunan huulille ja poika otti kätensä pois niskansa takaa, kietoen sen takaisin polviensa ympärille. Varpaisiinsa tuijotellen Luna kipristeli niitä ja heilutteli niitä eri tahtiin. Entäpä sitten, kun tähän päästiin? Toiselta oli varmaan luvassa kaikennäköisiä ässiä hihasta. Sen näköinen ja kuuloinen tämä oli.

Ter nyökäytti päätään. Luna katseli polviaan, mutta sai Jupiterin hieman hätkähtämään nostaessaan katseensa. Ei sillä, ettäkö hänen katseensa olisi jäänyt kiinni, minkä se kyllä teki, vaan pikemmin koska toinen uskalsi katsoa häneen. Jupiterin hymy suli syvemmälle asteelle.
"Joo, En mäkään ihan oo tyyppi, jollasia tulee joka päivä vastaan..." Poika naurahti, millähän tapaa sekin liittyi asiaan? Pään sisällä sanat olivat vielä kuulostaneet loogisilta ja fiksuilta. Lausuttuna ne olivat jotenkin... outoja. Tai sitten ehkä latteita.

Poika ei näyttänyt siltä, että olisi toivonut Terin katoavan johonkin. Eikä näyttänyt katoavan itsekkään. Jupiter leikki hiuksillaa, hyräili pätkän päässään soivasta kappaleesta. Katse harhaili, vaikkakin aina jotenkin lopulta kohdistui Lunaan.
"Luetko sä paljonkin?", Jupiter kysäisi nyökäten sitten toisen sylissä lepäävään kirjaan päin.

Luna hymähti hyvin paljon naurulta kuulostavasti kun Jupiter naurahti. Poika vaihtoi asentoaan risti-istuntaan ja laski kätensä syliinsä. Lunan katse kääntyi takaisin Jupiteriin kun tämä leikki hiuksillaan ja hyräili. Pieni hymy nousi tätä katsellessa pojan huulille ja tämän katse kerkesi hetkeksi kääntyä muualle, kun Jupiter jo kysyi tältä uuden kysymyksen.
"Joo. Aina."
Poika hieroi kämmeniään yhteen, sormet olivat kylmänä. Luna tunki kätensä hihoihinsa ja sulki hihojen päät kämmeniinsä. Yhdellä kädenliikkeellä tämä myös tipautti huppunsa niskaan ja pörrötti tukkaansa joka oli latistunut hupun alla. Hiljaisuus häiritsi Lunaa joten tämä päättää rikkoa sen.
"Hyräiletsä usein?"
Luna laski kätensä takaisin syliinsä ja katsoi Jupiteriin kiinnostunein silmin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tämän koulun oppilas herätti pojan mielenkiinnon.

Jupiter hymähti toisen vastaukselle. Aina? Eipä varmaan ihan, mutta kyllä hän ymmärsi mitä toinen tarkoitti. Itse hän katsoi kauhuleffoja aina, joko filmiltä tai sitten päänsäsisässä. Tai ei ihan aina, kyllä hän teki paljon muutakin.
"Joo", Jupiter naurahti. "Kyllä mä tykkään laulaakin ja soittaa. Ja maalata ja piirtää ja kaikkea... Mä tykkään paljon", poika nauroi. Hänen oli niin helppo tykätä jutuista. Ja niin helppo vihata juttuja. Tai ehkei vihata, mutta kuitenkin olla pitämättä.

"Tykkätsä jostain muustakin kuin lukemisesta?" Poika heitti jalkansa lattialle, maiharit kolahtivat lattiaan typerästi. Kyynerpäät nojattiin polviin ja kasvot kämmeniin. Katse seuraili intensiivisesti poikaa viereisellä nojatuolilla. Fanta oli tullut laskettua lattialle.
"Tai onhan lukeminen kivaa ja silleen, mutta ihan mielenkiinnosta kysy", Jupiter virnisti. Hiukset tuntuivat taas pyrkivän kasvoja peittämään, mutta Ter ei tehnyt mitään sitä korjatakseen.

"Okei."
Jupiterin naurua oli kiva kuunnella, nyt kun oli asiassa mukana ja tiesi mille naurettiin. Ei tarvinnut katsella olkapäänsä yli, kenelle naurettiin ja miksi. Lunan naaman eteen liukui pari salakavalaa, mustaa hiussuortuvaa mitkä kutittivat pojan naamaa, taas tämä sipaisi hiukset korvansa taakse, katsoen samalla kuitenkin Jupiteria joka esitti tälle kysymyksen. Miettimisen jälkeen poika vastasi:
"Amm.. Enpä oikeestaan."
Lunan katse poukkoili tämän käsistä Jupiteriin kun hän vastasi. Oliko toisesta outoa, että poika ei tehnyt mitään muuta kuin lukenut omalla ajallaan? Eihän tällä koskaan ollut mitään muutakaan tekemistä. Muutakuin läksyt. Jännää.
"Ei oo tullu kokeiltua."
Hauras puna nousi taas pojan kasvoille, tällä kertaa tämä ei vetänyt päätään piiloon vaan laski katseensa käsiinsä ja räpläsi sormillaan hihojaan. Muutama itseppäinen hius liukui pois korvan takaa pojan naaman eteen, mutta Luna vain puhalsi niihin, etteivät ne tulisi aivan lähietäisyydelle. Luna kuitenkin vilkaisi nopeasti Jupiteria, mutta laski katseensa takaisin käsiinsä.

Ei muuta kuin lukeminen? Luna oli outo, kai elämässä muutakin olisi pitänyt olla? Nojaa, ei se häntä haitannut, toinen oli mukava ja suloinen otus, sen seurassa viihtyi.
"Ei oo tullu kokeiltua? Mitä tarkoitat?", Jupiter kohotti hieman kulmaansa. Sitten tuo virnisti jo tutuksi käyneellä tavallaan.
"Mun kanssa voi kyllä kokeilla jos siltä tuntuu..."

Poika kallisti hieman päätään ja totesi asentonsa vaikeaksi. Sitä korjaillessaan niitä hiuksia tulikin sitten venkslattua. Turhautuneen huokaisun saattelemana Jupiter sitoi ne niskaan ranteessa olleella hiuslenkillä.
"Mitä sä sit haluaisit kokeilla?"

"No, ei mulla oo oikein ollu mitään/ketään, joka olis esitelly mulle uutta tekemistä."
Hymähtää ja levittelee käsiään. Puna ei toki lieventynyt Jupiterin vihjauksen jälkeen.
Luna katseli hymyillen toisen venkslausta ja ähkimistä tukkansa ja asentonsa kanssa. Näköjään toisella oli joitain samoja ongelmia kuin hänellä itselläänkin. Toisen kysyessä mitä hän halusi kokeilla, ei Lunalla ollut vastausta. Sen ku tietäisi.
"Öö. Mistä sä pidät?"
Kysyy arasti ja katsoo toiseen vapaiden hiustensa takaa. Helpinta oli varmaan aloittaa uuden kokeilu semmoisista asioista mitkä olivat toiselle tuttuja. Paitsi laulamaan ei Luna rupeaisi, kaikki muukin itsensäilmaisu ei ollut oikein hänen alaansa. Kaikki tämä kuulosti pakostakin pervolta Lunan päässä. Alituinen punaisenaolo ei auttanut sekään tilannetta. Onneksi Jupiter otti kaiken hyvin vastaan. Turhautuneena Luna sekoittaa takatukkaansa.
"Perkeleen hiusket.."

"Voi sua pientä", Jupiter totesi. Äänessä ei ollut ivaa tai mitään ilkeäsävyistä, Ter sanoi sen koska tarkoitti sitä. Eikä tullut lainkaan ajatelleeksi, ettei toinen välttämättä sääliä olisi kaivannut.
Poika kallisti hieman päätään ja hymyili toiselle. Se punasteli, kyllä Jupiter tajusi, että hänen sanansa voisi ajatella monessakin mielessä. Se ei silti haitannut häntä lainkaan. Hän halusikin tarkoittaa sitä monessa mielessä.

"Mä pidän vähän kaikesta", poika kohautti olkiaan. "Kuten piirtämisestä, kauhuleffoista ja musiikista..." Jupiter katseli johonkin Chrisin olan yli ja hymähti.
"Mä rakastan taidetta."

Vihreiden silmien katse palasi Lunaan, mikä sai Jupiterin nauramaan. Toinen tappeli hiustensa kanssa, mikä oli hyvin hauskaa vain ja ainoastaan siksi, että Ter oli itse tehnyt sitä vain hetki takaperin.
"Aaws", Jupiterilta karkasi, mikä sai hänet nauramaan vielä lisää. Vakavoiduttuaan tarpeeksi poika jäi vain tuijottelemaan toista.

"Hiusongelmat on päivän teema, kuten kuvasta näkyy..." Poika virnisti leveästi.

"En mä mikään pieni ole."
Tuhahtaa toiselle ja ristii kätensä rinnalleen. Henkisesti tämä taisikin olla hyvinkin pieni, mutta Luna ei halunnut kuulla sitä ääneen. Luna kuuntelee toisen sepostusta kaikesta mistä tämä piti. Tosiaan piti monesta asiasta. Puna oli vihdoin hälventynyt pojan poskilta ja nyt tämä katseli normaalisti toiseen. Seuraavaa punastumista odotellessa..
"Hmm. Taide. En oo perehtyny. Kuten varmaan arvasit."
Kohauttaa olkiaan ja nojaa sitten kädellä poskeensa. Kun Jupiter alkoi nauramaan hänelle, Lunan silmissä välähti syvälle juurtunut pelko ja viha. Heti tämä oli puolustuskannalla ja poskella oleva käsi painautui nyrkkiin, jättäen poskeen pienet kynsien tekemät punaiset viirut. Kun Ter kuitenkin sanoo "aaws" ja jotain hiusongelmista tämän viha hälvenee. Ei tuo tarkoittanutkaan mitään pahaa häntä kohtaan. Ehkä hänestä oli tullut vainoharhainen. Mutisee myöntävästi toiselle.

"Et kai sitten", poika kohautti olkapäitään hymähtäen. Okei, hän oli itse lyhyt ja hontelo, joten tuskin oli kovinkaan paljoa varaa sanoa toista pieneksi. Tosin, sitä nyt tuli sanottua välillä kaksi metrisillekin, että...
Taiteeseen Luna ei kuulemma ollut perehtynyt, eikä Jupiter ihmetellyt yhtään. Ei taiteen päälle monikaan tajunnut mitään, Jupiter taas tahtoi nähdä kaikki näyttelyt ja pysyä ajan tasalla. Se oli sentään hänen intohimonsa.

"Joo, kaupungissa on tällähetkellä yks halvempi näyttely, joku aloitteleva artisti, mä en oo vielä käyny sitä stekkaamassa. ja sit on yks arvostettu, jossa oon jo käyny. Se on helvetin hieno, mä voisin viedä sut sinne. Tietenkin mä maksan..." Jupiter oli varma kannastaan, hän ehdotti ja hänellä rahaa kyllä riittäisi muutama kymppi toisenkin sisään pääsyyn.

"Se näyttely oli aika radikaali, se sai muutamilta lehdiltä huiput arvostelut ja muutama on lytänny sitä. Mä tykkäsin ja haluaisin kuulla sunkin mielipiteen..."

Hitaasti mutta varmasti Lunan silmät laajenivat kun toinen pyysi tätä kuvataidenäyttelyyn. Taidenäyttelyyn? Vai sillälailla.
"Ööh."
Sanat juuttuivat omituisesti kurkkuun kun vastauksen olisi pitänyt tulla.
"Okei?"
Epävarma vastaus kohosi pojan kurkusta. Oliko Jupiter nyt aivan tosissaan? Jos oli niin anti mennä vaan! Pieni piru kuitenkin nakersi Lunan takaraivoa yrittäen varoittaa tulevasta vaarasta. Pienellä pään puistatuksella tämä kuitenkin lennätti ajatuksen menemään.
"Missä se on?"
Asiallahan ei sinäänsä ollut mitään merkitystä. Kysymys vain tuntui semmoiselta, että se kysyttiin tämmöisissä tilanteissa. Jos taidenäyttely oli vetänyt mielipiteisiin niin suuren jakauman oli sen pakko olla keskustelua herättävä. Taiteen päälle Luna ei kuitenkaan ymmärtänyt pätkän vertaa, joten ammattimaisia mielipiteitä ei jaeltaisi.

Jupiter virnisti. Hän tulkitsi toisen vastauksen myöntäväksi.
"Keskustassa. Siinä on se hieno taidemuseo, siinä Solin toimiston lähellä", Jupiter selitteli ja hymyili Lunalle. Friikkipoika kävi hieman ylikierroksilla, eikä olisi ollut lainkaan ihme, vaikka tuo olisikin alkanut pomppia tuolillaan ylös ja alas.

"Sä siis lähet mun kanssa?", Jupiter kysyi silmät innosta loistaen huulillaan tyytyväinen hymy. Poika oli sukia jälleen hiuksiaan kunnes muisti sitoneensa ne kiinni ja nauroi huitaistessaan tyhjää.
"Mä olen vähän tyhmä..."

Poika singahti tuoliltaan ylös ja istui sitten Lunan tuolin käsinojalle tuijotellen poikaa itse tuolilla.
"Koska sä haluat lähteä?"

Luna kuunteli hiljaisesti nyökytellen taidemuseon sijainnin. Luna nyökkää epävarmasti hymyillen varmistaen tulonsa taidenäyttelyyn, vaikkei ollut itsekkään varma miksi oli lähdössä. Toinenhan voisi olla minkälainen hullu murhamies tahansa. Luna katsoi toiseen arvioivasti vielä kerran ja huokaisi sitten. Ei pitäisi tuomita ulkomuodon perusteella. Luna naurahtaa pienesti Jupiterille, kun tämä töppäili tukkansa kanssa. Luna väisti kun toinen tuli istumaan saman tuolin käsinojalle. Sydämmen syke nousi lähemmäs 200 ja silmät rävähtivät yllätyksestä levälleen. Mitä-? Poika nosti katseensa hitaasti Teriin.
"Ööö."
Luna kävi äkkiä päässään läpi, mitä tunteja hänellä oli ja kannattiko niille mennä. Ensin oli biologiaa ja sitten matiikkaa. Luna nyrpisti nenäänsä, ei kannattanut.
"Nyt?"
Tokaisee ja vastaa haastavasti toisen katseeseen.

Jupiter puri huultaan, toinen ei tainnut pitää yllättävästä läheisyydestä?
"öh, sori..?"

Jaa nyt, leveä hymy kaartui koristamaan JUpiterin siroja kasvoja. Mikäpä siinä, hän ei sattunut olemaan naimisissa koulunkäynnin kanssa. Ei sitten lainkaan. No, menihän se hyvin ja niin, mutta... Tämän päivän draama oli jo nähty, kaikessa suhteessa. No, koulun draama, saattaisihan hän järjestää sitä sitten lisää illaksi... Vaikka viihdyttämällä ja viihtymällä. Lunan seurassa, ehkäpä.

"Joo, nyt on hyvä. Mulla ei oo tosin autoa, vaikka kortti löytyy... Kävellen?" Jupiter kaivoi taskustaan lompakon ja avasi sen laskeakseen rahat. Ohuet taiteilijan sormet pläräsivät läpi tukon seteleitä lompakossa. No, muutama satanen... Oikeastaan kuusi, mutta ei sillä niin väliä ollut. Ter olisi pärjännyt vähemmälläkin. Puolet voisi heittää hyväntekeväisyyteen tai jotain.

Luna puisteli päätään vähättelevästi toisen anteeksipyytämiselle, ei se Jupiterin syy ollut, että läheisyys oli Lunalle yhtä tuttu kuin avaruus. Mutta Jupiterin syy oli se, että sydämmen hakkaaminen ei ensijärkytykseltä laantunut. Luna nyökkäsi ja hymyili pienesti.
"Kävely on hyvä."
Sanoo ja laskee katseensa Jupiterin silmistä. Luna haroi tukkaansa taakseppäin ja sai sen pömpöttämään, mutta poika ei välittänyt. Oli noloa, kun sydän hakkasi niin kovaa, että sen voisi kuulla naapuriin asti. Luna veti syvään henkeä ja risti sormensa syliinsä tuijotellen niitä vaitealiaana. Pitäisikö nyt lähteä? Luna vilkaisee Jupiteriin joka pläräsi lompakkoaan. Luna paukutti peukaloitaan yhteen tietämättä mitä pitäisi tehdä. Jupiter tuntui tietävän mitä tehdä ja miten, niin Luna jätti toiselle lähtemisen. Olisi helppoa vain seurata toista.