Hitaasti aika täällä matelee

Jupiter nyökytteli päätään hetken, hyvä ettei kävely tuottanut ongelmaa. Olihan se kuitenkin huomattavasti ekologisempi vaihtoehto, eikä keskustaan tästä tappavaa matkaa ollutkaan.
"Hyvä et on hyvä", poika naurahti.

Luna näytti jotenkin... hieman oudolta. Tai ujolta tai jotain siihen suuntaan. Jupiterin mieli ei kyennyt muokkaamaan siihen sopivaa sanaa. Tai tietenkin pystyi, muttei järkevää tai ymmärrettävää sanaa.
"Mennäänkö?" Poika kallisti heiman päätään ja hyppäsi seisomaan ottaen muutaman askelen ovensuuntaan sujauttaen kätensä taskuihinsa. Vähän matkat päässä Ter pyörähti ympäri katsellen seurasiko Luna häntä.

"Tuule nyt~" Poika veti toisen kätensä taskusta ja ojensi sen kohti Lunaa virnuillen.

Lunakin hymähti pienesti ja erotti sormet toisistaan. Poika nousi seisomaan ja kaivoi reppunsa tuolin alta, minne se oli kerennyt itsekseen tunkeutua, pisti kaikki vetoketjut kiinni ja heitti sen toisesta olkaimesta olalleen. Luna nosti katseensa Jupiteriin kun tämä kysyi ja nyökkäsi hymyillen toiselle. Kai tuon repun jaksaisi raahata sinne ja takaisin. Luna kerkesi ottaa muutaman askeleen eteenpäin, kun Ter sitten kääntyikin takaisinpäin, poika töytäisi mahallaan Terin ojennettua kättä ja laski katseensa siihen. Taas nousi pulssi ja Luna haroi hetken tukkaansa sadan ajatuksen kiitäessä tämän pään läpi. Luna vilkaisi nopeasti kädestä Terin naamaan ja takaisin, kunnes haparoiden otti kädestä kiinni ja seisoi hetken paikoillaan. Luna varmaan odotti että jokin pommi olisi räjähtänyt tai jotain, mutta kun mitään ei tapahtunutkaan arka hymähdys pääsi pojan huulilta. Itselleen virnistellen Luna nosti katseensa ja lähti kävelemään pienesti naurahtaen.
"Sinä viet."
Tokaisee ja avaa oven siristellen silmiään auringonpaisteessa. Ulkona ei ollut ketään, mikä sopi Lunalle mainiosti. Kysyvästi poika käänsi katseensa Jupiteriin odotellen.

Jupiter kohotti hieman toista kulmaansa. Luna epäröi, Ter oli vetää kätensä takaisin. Toinen tuntui jotenkin yliherkältä kaikkeen, missä Jupiter yritti ottaa kontaktia. Se ei ollut tuttua friikkipojalle, poika hymähti hieman ja nykäisikin vetääkseen kätensä pois, pettyneenä. Ei kuitenkaan kerennyt, sillä tunsi toisen tarttuvan siihen, Jupiter virnuili nyt tavalliseen tapaansa. Suorastaan säteili.
Ter seurasi perässä, käsi kädessä ja lähellä toisen kylkeä. Teki mieli paina pää vasten hieman pidemmän pojan olkaa, mutta aiemmasta kokemuksesta viisastuneena ei tehnyt sitä. Luna vaikutti aralta. Sitä paitsi mikään ei taannut, että toinen antaisi muutenkaan poikien tulla niin lähelle itseään. Lunasta tosin ei olisi hakkaamaan edes Jupiteria, siitä friikki oli lähes sataprosenttisen varma.

"Mä vien", poika toisti virnistäen kiusoittelevasti ja kiskaili Lunan peräänsä ulos päästyään. Poika kiersi tahallisesti käsivarttaan kiinni toisen omaan, ettei Luna pääsisi liian kauas hänestä. Kiero poika.
"Mennäänkö suoraan, vai tarjoanko mä kahvit ennen näyttelyä?", Jupiter kysäisi. Poika yritti taas haraista tukkaansa päätään kallistaessaan, mutta se oli yhä kiinni. Jupiter naurahti. "Toinen vaihtoehto on jälkeen näyttelyn..."

Ter iski silmää Lunan kasvoihin katsoessaan kunnes kääntyi taas katsomaan eteenpäin ja kuljettamaan Lunaa kohti keskustaa.

Luna lähti tottelevasti Terin perään ja huomasi, että käsi kädessä käveleminen ei ollut niin kamalaa. Tyhmästi virnuillen Luna katsahti toiseen tämän kysyessä kahvilasta.
"Ööm, varmaan jälkeen. Voidaan jutella näyttelystä."
Jutella?! Oliko hän juuri suostunut, itseasiassa jopa ehdottanut juttelua? Lunan aivot olivat selvästi pahassa sulamispisteessä, kun suusta alkoi tulemaan tämmöisiä asioita. Tyrmistyksissään tämä käveli hiljaa toisen perässä ja tuijotteli kenkiensä kärkiä. Luna nosti katseensa sopivasti nähdäkseen Terin silmäniskun ja yllätys, pieni puna nousi pojan naamalle. Näitä alkoi tulla jo pelottavan usein. Ehkä niihin vielä joskus tottuisi. Tai jotain.
".."
Hiljaisuus painosti heidän matkaansa, mikä tuntui Lunasta oudolta. Yleensä hiljaisuus ei painostanut häntä ollenkaan. Huomaamattaan Luna oli naputellut toisen kättä sormillaan ja lopetti sen huomatessaan.
"Mikä on sun lempi kirja?"
Kysyy ainoasta aiheesta mistä tiesi edes jotain. Odottamaton keskustelun avaus Lunalle! Ehkä ne sosiaaliset taidot vielä heräisivät henkiin horroksestaan.

Jupiter nyökytteli päätään, jälkeen oli hyvä. Kuten Luna jo mainitsi, he voisivat keskustella näyttelystä. Kyllä siitä keskusteltavaa olikin, aiheet olivat... no, hätkähdyttäviä. Kristinuskoa höystettynä satanismilla, tai toisinpäin. Jokainen raamatussa mainittu synti toteutettiin ainakin yhdessä maalauksessa, useimmissa oli monia. Olisi hauska nähdä Lunan reaktio, Ter odotti sitä että näkisi pojan reaktion. Sadismiako? Ehkä, mutta vain hieman, terveeksi sitä ei silti kyennyt sanomaan.
Kysymys sai Jupiterin miettimään hetken. lempikirja, jaa-a... Hän tykkäsi niin monesta kirjasta...

"Mä... Stephen Kingin tuotanto on huippua, en sit osaa sanoa mikä niistä on ykkönen...", poika sitten naurahti. Ne kirjat olivat niin sekavia, britit olivat sekoja muutenkin. "Mikä on sun lempi kirjas?", Ter sitten toisti kysymyksen vilkaisten hymyillen Lunaan. Hän tiesi, että jos poika kysyisi joskus häneltä tuon saman kysymyksen uudelleen saattaisi poika vastata eri tavoin.
Jupiter kirkaisi Lunaa oikealle kadulle ja naurahti. Hän voisi viedä pojan kiusallaan pimeälle kujalle...

Luna nyökytteli päätään toisen kirjavalinnalle. Ihan jees. Sitten Ter kysyi hänen lempikirjaansa, mikä oli sinäänsä ihan ymmärrettävä veto, mutta Luna ei sitä ollut ajatellut.
"Apua."
Monet kirjan nimet ja kirjoittajat lensivät Lunan pään läpi ja sai pojan pysähtymään aika yllättäen. Luna tuijotti eteensä tyhjin katsein yrittäen napata sieltä lemppariaan, ja kaikki tuntuivat vain liukenevan toisesta korvasta sisälle ja toisesta ulos.
"Hmmmm. Tosiaan."
Luna käänsi katseensa hetkeksi Teriin ja tajusi pysähtyneensä, lähtee taas liikkumaan hitaasti ja huokaisi vielä muutaman kerran. Tämä oli liian vaikeaa. Turhautuneena haroo tukkaansa vapaalla kädellä katsellen taivaalle. Laskee sitten katseensa Teriin ja virnistää.
"En mä tiedä. Ehkä.. Steven Hallin haiteksti. Se on niin.. Outo. Ja omaperäinen. Piti lukea se kahdesti että pääsi oikeesti kiinni et mistä se kertoo ja senki jälkee se aina ihmetyttää. Ja se on muutenki niin niin. Hieno."
Selittää innoissaan vapaa käsi vispaten puheen tahdissa. Harvoin näkee Lunan tämmöisessä hurmiossa. Ter oli nopeasti avannut jotain kanavia Lunan pään sisällä ja sen sisältö nyt valui ulos. Silmät loistaen Luna käänsi katseensa toiseen ja hymyili leveästi pitkään aikaan.

Jupiter hihitti Lunan sanalle. Apua, osuvaa. Luna kuitenkin pysähtyi, mikä oli sinänsä yllättävää ja outoa, muttei ter alkanut toista perässään väkisin kiskomaan vaan pysähtyi tuokin. Kääntyi ympäri voidakseen katsoa suoraan toisen kasvoihin, jotka eivät olleet kauheasti pojan omia ylempänä kuten usealla muulla oli. Jupiter hymähti.
Luna lähti eteenpäin, eikä Jupiterkaan kauaa paikoillaan pysynyt vaan lähti kävelemään hieman toista edempänä.
"En oo lukenut... Pitää varmaan siihenkin tutustua..."

Jupiter naurahti Lunan selittäessä käyttäen kättään apuna. Poika tiesi usein itsekin selittävänsä siihen tyyliin. Käsiä oli niin helppo käyttää apuna... Tosin, silloin tuli yleensä huidottua vahingossa jotakuta naamaan tai tavaroita lattialle.

"Oletko sä lukenut sen kirjan, jossa on niiku gynegologi ja sellanen nainen joka on raskaana. Sen naisen mies ei tiedä sitä, mutta se gynekologi tietää ja sillä miehellä ja tohtorilla on seksisuhde. Ja sit se suhde päättyy silleen, ku herra tohtorilta menee hermot ja se pamauttaa siitä raskaudesta päin naamaa sille miehelle?", Jupiter kysäisi katsahtaen Lunaan. "Se oli ihan huippu kirja, mut toi tapahtuma ei tainnut olla pääjuonta.. .En muista mikä sen nimi oli, mut se oli kuitenkin ihan huippu..." Jupiter hymähti. "Öh, sori. Mulla karkaa aina välillä... Mä oon hyvä selittämään liikaa, ja sit mä en osaa olla hiljaa enää ollenkaan!", Jupiter julisti reveten sitten armottomaan hihitykseen minkä takia pojan oli pakko pysähtyä nojaamaan seinään.
"Sori..."

"Totta mooses sun täytyy. voin lainata!"
Luna melkein hihkaisi. Tyrmistyksissään tämä laski katseensa maahan. Mitä hän sanoi? Mitä hän oli tekemässä? Ilme kuitekin pyyhkiytyi pois kasvoilta. Tämä tuntui hyvältä. Ei tämä voinut olla väärin. Eihän?
Kääntää katseensa Teriin tämän alkaessa selittää jonkun kirjan juonesta, mikä tuntui hyvin monimutkaiselta. Katsoo Jupiteria tällä ilmeellä ja yrittää saada mahdolisimman paljon selkoa toisen sanoista, mikä oli hieman hankalaa.
"Ööh, en ole. Kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta."
Virnistää ja katsoo toista kun tämä saa hervottoman hihityskohtauksen ja nojasi seinään pyydellen anteeksi. Tämmöinen se Jupiter sitten osasi myös olla. Kaikenlaista sitä. Jupiterin luonne alkoi selkiintyä Lunalle pikkuhiljaa kerros kerrokselta, ja ihmeekseen Lunankin luonne alkoi jo pilkottaa suuren suojamuurin takaa.
"Ei se mitään, se ei ole vakavaa, älä pelkää."
Hymyilee ja puristaa toisen kättä omassaan. Luna odottaa toisen hihityskohtauksen loppuvan ja jatkaa sitten matkaa. Ei tiedä kyllä edelleenkään, että minne on menossa, joten antaa Terin mennä edelle.

"Jee, kiva!", Jupiter ilmoitti virnuillen Lunan luvatessa lainata hänelle mainitsemaansa kirjaa. Toisen pojan olemus jotenkin valahti, eikä Jupiter voinut mitään pakonomaiselle tarpeelleen kohottaa toisen leukaa vapaalla kädellään ja suipistaa suutaan. "Mikä nyt?"

"Se oli aika mielenkiintoinen...", Ter naurahti oikaisten paidanhelmaansa.
Piakkoin pojan hihitys laantui ja tuo hymähti pahoittelevasti Lunalle.
"Sori, mä oon välillä vähän enemmän sekaisin kun normaalisti!", poika ilmoitti leveän virneen saattelemana vastustamatta tarvettaan nojautua Lunaan ja näykätä tuon kaulaa. Jupiter oli todellakin ylipirteällä tuulella jatkaensa matkaansa kuin mitään välikohtausta ei olisi edes ollut.

"Tästä vielä vähän matkaa tohon suuntaan ja ollaan perillä!", poika julisti osoittaellaan kädellään mitä suuntaa tarkoitti 'tuolla'. Poika käänsi katseensa vilkaistakseen jälleen Lunaa, kuin tarkistaen että poika oli vielä mukana.
Heikompi hermoisen Ter olisi tempauksillaan varmasti saanut jo suunniltaan ja juoksemaan karkuun. Toivottavasti Luna ei kuulunut niihin heikompihermoisiin tapauksiin...

Terin kosketus leuassa ja sai Lunan värähtämään. Poika nosti katseensa Jupiteriin ja katsoi toista hieman häkeltyneenä, ja, punastui taas.
"Ei.. Ei mitään vakavaa."
tokaisee ja virnistää sitten toisen sanoessa olevansa vähän sekavampi kuin normaalisti. Sitten Jupiter oli jo toisen kaulassa kiinni, mikä sai aikaan ihan oikean väristyksen, joka kulki kaulasta varpaisiin ja takaisin. Lunalle ei ikinä, ei ikinä oltu tehty näin. Mutta se tuntui hyvältä. Jupiter tuntui hyvältä. Tyhmästi hymyillen jatkaa matkaa eteenpäin, kun tuntee nykäyksen kädessään. Luna ei noteerannut toisen tienviittomista melkein ollenkaan. Poika parka oli vaipunut johonkin transsiin tai jotain ja herätti itsensä siitä ravistamalla päätään rajusti ja haroi sitten tukkaansa katsoen Jupiteriin ja vaihtoi ilmeensa tyhmästä hymystä leveään hymyyn.
"Okei."
Puna vielä lainehteli toisen poskipäillä ja lämmin tunne oli löytänyt tiensä poskipäiltä myös mahaan.

- sovella ihan rauhassa vaikka mauttomuuksiin meneviä teoksia <;; -

Punastuneet kasvot, ei mitään vakavaa... Ääni Jupiterin päässä huusi isoon ääneen'aaawwwss', poika hymähti, purren hieman huultaan ollakseen sanomatta mitään ratkaisevaa ääneen.
Poika oli näykännyt toisen kaulaa vain hienoisen hellästi, mutta Luna tuntui reagoivan siihen vahvasti. Vielä pieni hymy painautui toisen kaulaa vasten, ennen kuin Jupiter huulineen ja hampaineen oli jatkamassa matkaansa.
Lunassa oli jotain suloisen viatonta... Jotain, mitä Jupiterissa itsessään ei todellakaan ollut. Ja se jokin veti poikaa luoksensa magneetin tavoin.

Jupiter kiskoi punastunutta poikaa perässään nurkan taa vain todetakseen risteyksen vielä vääräksi, se mihin he olivat matkalla olisi vasta seuraava.
"Oho, tonne", Jupiter naurahti vilkaisten Lunaa. Pieni hymy kareili tuon huulilla koko matkan oikeaan risteykseen, josta galleria jo näkyikin.

"Tuo", Jupiter osoitti rakennusta sormellaan. Mainos kylttti lupasi unohtumattoman kokemuksen. Sen tuo näyttely tosiaan antaisi. Jumalaan uskoville se on katastrofi, tätä näyttelyä oli niissä piireissä lytätty ja vastustettu koko kirkon voimin. Ja silti se oli yhä pystyssä mikä oli sinänsä suoranainen ihme. Ikärajaakaan siinä ei ollut, mutta hyvällä maulla kukaan ei todellakaan veisi pieniä lapsia katsomaan 'pornografista, syntista jumalanpilkkaa'. Mutta Jupiterpa vei sinne Lunan.
Kiskoi perässään, osti ja maksoi kaksi lippua vetäen Lunan sitten sisälle perässään.

"Tää on helvetin siisti. Tai sitten mulla on huono maku", Jupiter totesi viitaten yleisesti näyttelyyn, vaikka suoraan heidän edessään oli hirtettyä, raskaana olevaa alastonta naista esittävä maalaus. Naisen jalkojen juuressa piruja ja muita demoneja repimässä tyhjin silmin heitä tuijottavaa naista kappaleiksi.

Kylmiäväreitä sinkoili pojan kaulasta ylös ja alas huimaa vauhtia. Pieni epävarmuus nousi pojan päähän, kun risteys olikin väärä. Mihin Ter oli häntä kiskomassa?
"Mihin sä mua viet?"
Virnistää ja seuraa kiltisti toisen perässä seuraavaan risteykseen mikä sitten olikin oikea. Luna hymähtää ja katsoo kylttiä miettien, että mihin oikeasti oli ryhtynyt. Hiljaisena Luna katsoi kun Ter osti, maksoi ja kiskoi tämän sisälle näyttelysaliin, jossa harvat askeleet kaikuivat seinistä. Hetken ympärilleen katseltuaan, Luna käänsi katseensa ensimmäiseen teokseen. Tämmöistä.
"Jaa. Vainiin."
Älähtää ja katsoo kuvaa hetken ja kurtistaa kulmiaan. Mitäs tästä nyt sanoisi?
"No, tuo katse ainaki hyytää, joten se on hyvä. Aihe on mitä mielenkiintoisin.. Mut, se on hyvin tehty."
Kohauttaa olkiaan ja vilkaisee Teriin joka seisoi toisen vieressä. Maksu ja ostorumba oli erottanut heidän kätensä ja Lunan käsi tuntui jotenkin yksinäiseltä kun se vain roikkui tämän sivulla, haroo siis hiuksiaan jotta saisi sille jotain tekemistä. Vielä ei Lunalla ollut pokkaa aloitteen tekemiseen.

Jupiter katsahti Lunaan tuon kysyessä mihin poikaa oikein vietiin, Ter antoi ilmi katseestaan, että veisi kyllä ihan sinne minne Luna vain tahtoi...
Maksettuaan ja liput toisessa kädessään, eikä enää Lunaa toisessa poika seisoskeli salissa tunkien sitten liput taskuunsa ja vilkaisten miten Luna otti teoksen. Pieni hymy kaartui huulille sanojen myötä.
"Se on mahtava, taiteilijalla todellakin on silmää tyylille. Taide on tuskaa, taide kuvastaa kärsimystä. Ja sitä tässä ainakin on. Tosiasia kuitenkin, että jonkun kärsimys on juhlaa jollekin toiselle", Jupiter julisti hymähtäen. Naisen kärsimys oli juhla niille pirulaisille tuon jaloissa. Joku olisi saattanut kauhistella työn karuutta ja tummasävyisyyttä, Jupiter mielsi sen huipputaiteena. No, pojalle kauhu oli pakkomielle siinä missä taidekin.

Jupiter hymähti puhtaan vihreät silmät Lunaan luotuina. "Toi on kans upee", poika ilmoitti osoittaen heistä katsoen oikealle sijoitettua maalausta. Terin käsi haki otteen Lunan kädestä ja poika johdatti toisen mainitsemansa työn luo.
Työn, joka kantoi nimeä "Totuus", se oli työ joka Jupiterin mielestä kuvasti niin hyvin tapahtumia, joita ei raamatussa suoranaisesti mainittu.
Alaston, uskomattoman kaunis enkeli, mustat yläselkään valuvat, hivenen laineilevat hiukset, kuulas valkea iho, kaunispiirteiset kasvot, puhtaan väriset silmät. Kopea, itsetietoinen olemus. Enkeli joka tiesi olevansa kaunein kaikista, enkeli joka omasi tumman harmaat siivet ja hohtavan sädekehän, joka kuitenkaan ei päässyt osaansa enkeleistä kauneimman päällä. Lucifer, valonkantaja, langennutenkeli.
Toinen mies, kasvoton, nuori, iätön. Vaaleat hiukset, jotka nuokin valuivat pitkin alastonta vartaloia, kädessään ketju, jonka toinenpää oli kiinni niittipannassa saatanaksi tituleeratun miehen kaulassa. Jumala, ei niinkään kaunis, vaan omalla tavallaan komeaksi, puhtaaksi kuvattu. Miehet olivat aivan liian lähellä toisiaan, mikä toisaalta oli juuri se piirre taideteoksessa, joka teki siitä todellisen. Jumalan kasvot painettuna vasten Saatanan kaulaan, niin ettei vaalean miehen piirteitä lainkaan erottanut.
Maalauksesta ei jäänyt epäselväksi, kuinka langennutenkeli sai osakseen suuremman rakkauden kuin muut, romanttisen rakkauden.
Kuva pisti miettimään miksi kyseinen enkeli oikeastaan oli lentänyt pois taivaasta? Oliko se pettänyt isäntänsä luottamuksen kuten tarina kertoi? Mitä oli oikeasti tapahtunut?
Tausta oli karu, eikä siihen oikeastaan osannut kiinnittää huomiota, kun keskittyi kahteen mieheen pikemminkin työn vasemmalla puolella kuin sen keskellä.

"Tää on mun mielestä ehdoton ykkönen..." Jupiterin vihreät silmät loistivat kun hän katsoi teosta, se oli jotenkin niin helvetin kaunis, pakotti katsomaan. Ter painoin kättään tiukemmin kiinni Lunan omaan ja kuin huomaamattaan nojasi hieman toisen kylkeen.

Luna nyökytteli pienesti, kun Ter ylisti työtä jota he katselivat. Se ei olisi Lunan lempiteos varmastikkaan, mutta se oli silit ihan mukiin menevä. Ei ihan sitä taidetta, mitä Luna oli tottunut näkemään, eli ei mitään. Tutkailee taulua vielä hetken, kunnes tunsi toisen käden taas omassaan ja lähti tämän perään seuraavan taideteoksen luo. Lunan teki mieli alkaa sivellä leukaansa hyvin filosofimaisesti, mutta päätti jättää sen tekemättä. Katsottuaan hetken taideteosta toteaa:
"Tuo toinenhan on ku sä."
Sanoo ja osoittaa Luciferia ja vilkaisee Teriä vierellään. Ja asennosta tuli mieleen Terin edellinen tempaus. Pieni puna nousi taas pojan naamalle ja tämä huokaisi. Ei taas.
"Mut se on hyvä. Jotenkin... Mikä se adjektiivi on? puhutteleva? Ehkä? Jotain semmoista."
Miettii ääneen ja katselee maalausta, tuntien Terin nojautuvan itseensä. Luna jähmettyi paikalleen, muttei tehnyt elettäkään lähteäkseen pois alta. Luna vilkaisee sivusilmällä Teriä joka katseli vielä maalausta haltioituneena.
"Kuin paljo näitä on täällä?"
Kysäisee ja katselee sitten ympärilleen, paikalla ei ollut kuin pari muuta ja vartija. Ehkä he luulivat, että näin radikaali näyttely nosti tunteet pintaan rauhallisimmistakin ihmisistä.

Jupiter naurahti Lunan sanoessa, että maalauksen Lucifer näytti Jupiterilta. Poika katseli toista hieman kiusoittelevasti.
"Tiesitkö, et mä oon vähintään yhtä paha..." Poika kyljetti kätensä Lunan selälle ja virnisti paljonpuhuvasti. "Ulkonäkö pettää", poika totesi sitten päätään kallistaen ja hymyillen kauniisti. Poika muistutti erehdyttävästi enkeliä. Käsi ei irronnut toisesta.

"Kaunis, hieno, herättää ajatuksia, tästä taulusta vois keskustella syvällisiä monta tuntia", Jupiter naurahti. "Tai keskustella", poika totesi hymähtäen vihjailevaan tyyliin.
Poika hautautui Lunan kylkeen ja päättikin sitten jäädä siihen.
"Aika monta, ei meidän kaikkia tarvitse tarkasti analysoida, jos sä et välttämättä tahdo", Jupiter supatti toisen korvaan. "Me tehdään niin kun sä tahdot, eikö? Leikitään, että mä olen totaalisesti tossunalla, enkä osaa sanoa sulle poikkipuolista sanaa", Ter totesi.

Luna joutui taas Terin yllättämäksi ja tunsi toisen käden nousevan omalle selälleen. Väreitä risteili taas tiuhaan tahtiin pojan ruumiilla ja tämän ilme venähti paljonpuhuvasti.
"..."
Tyrmistys oli saanut pojan hiljenemään ja tämä keskittyi vain hengittämään normaalisti sisään ja ulos. Pieni vilkaisu Teriin ei auttanut tilannetta ja poika käänsi katseensa takaisin eteensä ja yritti palauttaa normaalin ilmeen kasvoilleen. Onnistuikin siinä jotenkuten ja hengittelikin vielä normaalisti. Sydänkohtaus ei varmasti ollut kaukana. Toisen kuiskaillessa tämän korvaan tuotti ilmavirtoja jotka kutittivat Lunan korvaa. Virnistys nousi pojan kasvoille, kun kutina kasvoi korvassa, ja pieni hytkyntä levisi Lunaan. Se kuitenkin loppui kun Ter lopetti puhumisen. Selvittyään tästäkin kohtauksesta saa vihdoin äänen suustaan.
"M-me voidaan kattoa vielä muutama."
Rykäisee ja hengittää syvään. Ääni jotenkin jäi kiinni kurkkuun. Ei Luna voisi enää kyllä paljoa kiinnittää huomiota tauluihin, kun kainalossa kiehnäävä Jupiter vetäisi varmasti pidemmän korren.

Ter rakasti tunnetta, kun sai Lunan sekaisin. Siinä oli jotain... oudon jännää. Poika hymyili itsekseen, itseensä hyvinkin tyytyväisenä.
"Vielä muutama", Jupiter toisti nyökäten sitten. Mitkähän olivat ne muutamat teokset, jotka hän tahtoi toiselle näyttää. Kädet tippuivat roikkumaan pojan kyljille, joskaan toinen niistä ei päästänyt irti Lunasta.
"Tosta kolmas", Jupiter totesi hetken mietittyään ja lähti nyt kiskomaan toista poikaa perässään muutaman toinen toistaan tyylikkäämmän maalauksen ohi, pysähtyen sitten yhden eteen.

Työ oli hyvinkin tummasävyinen, joskin siinä oli muutama neonsävyinen huomiopiste. Maalaus oli abstrakti, taiteilija oli tahtonut jokaisen näkevän taulun omalla tavallaan.
"Toi on niiiiin sekava", Jupiter sanoi. Hänelle se esitti kuolemaa, joskin oli liian outo sopiakseen muiden teosten sekaan. Se... oli vain jotenkin erilainen ja siksi kai se täällä olikin.

Terin käsi valahti pojan kyljelle, mikä myös kutitti hieman. Hymy nousi taas pojan huulille, se ei tuntunut lähtevän edes kulumalla pois. Uudet lihakset saivat treeniä. Kulkee kiltisti kuin koiranpentu Terin hihnassa kuvasta toiselle. Nostaa katseensa tauluun mikä ei esittänyt tällä kertaa mitään tiettyä. Katselee kuvaa pää kallellaan ja päästää mietteliään "Hmmm." äänen.
"Se on hyvin.. Mitäänsanomaton."
Virnistää ja kohauttaa olkiaan.
"Tässä tulee mun taiteentajuamis-raja."
Hymähtää ja katsoo Teriin kääntäen katseensa sitten takaisin tauluun.
"Mäki voisin tehä tommosen."
Hymähtää ja kallistaa päätään vielä toiseenkin suuntaan, muttei näe mitään uutta taulussa. Pelkkiä pisteitä lakanalla. Kohauttaa olkiaan ja katsoo sitten Teriin kysyvänä.
"Mitä sää näät tossa?"

Jupiter nauroi hieman liian kovaan sävyyn, mistä syystä sai osakseen mulkoilua niiltä muutamilta muilta näyttelyyn eksyneiltä. Mitäänsanomaton, somaa. No, eipä Ter voinutkaan olettaa kuulevansa Lunalta syvällistä analysointia teoksesta. Poika kun taisi olla ensimmäistä kertaa taidenäyttelystä. Taiteentajuamis-raja, jännä sana...
Sitten Luna ilmoitti kykenevänsä itsekin saamaan aikaan tällaisen teoksen, ter räjähti uudemman kerran nauruun katseista välittämättä.
Rauhoittumiseen kului hetki aikaa.

"Ok, mun mielestä se on kuolema. Se kertoo kaiken, vaikka onkin, kuten asian ilmaisit, mitäänsanomaton", Jupiter totesi virnuillen. "Mutta jos lähettäis suosiolla sinne kahville? Sä oot niin ihana, et saat mut hihittämään itseni kuoliaaks, josta tietenkin seuraa porttikielto. Tässä lähellä on yks ihan kiva, vaikkeikaan kovin suosittu kahvila, käykö se sulle?"

Luna katsoi ihmeissään toiseen tämän räjähtäessä nauramaan. Mitä hän oli sanonut? Ei kai mitään noin humoristista? Ihmeissään kääntää päänsä tauluun ja takaisin Teriin. odottaa kohteliaasti toisen kohtauksen loppuvan ja taputtaa toista muutamankerran selälle.
"Ei se mitään. Anna kaiken tulla vaan."
Virnistää ja hymyilee toiselle. Katsoo sitten takaisin tauluun tosien alkaessa analysoimaan sitä omin sanoin. Kuolema, jaaha. Kuolema jossa oli valopilkkuja.
"Jännää."
Hymähtää ja kohauttaa olkiaan. Ei hän todella nähnyt siinä mitään muuta kuin pelkän kankaan jossa oli muutama väripiste. Kallistelee vielä päätään, muttei edelleenkään tajua joten katsoo taas Teriin. Hymyilee vienosti toisen sanoessa itseään ihanaksi ja nyökkää.
"Kyllä se käy."
Odottaa paikallaan että toinen ottaisi taas ohjat ja veisi hänet sinne kahvilaan.

- olen mursu, mut oli pakko saada jotain 8'3 jos hitti haittaa, niin ilmoitathan toki niin muoksin <; -

Jupiter naurahti jälleen Lunan sanoessa, että pojan pitäisi antaa kaiken vain tulla... Jaa, huono idea. naurun jälkeen poika alkaisi vain selostamaan kaikkea turhaa ja rupeaisi nauramaan uudestaan. Hän nyt vain oli... No, hieman omaa luokkaansa...
"Jännää? En sanoisi, pikemminkin aika... Karua. Toi työ vaan ei sovi tänne muiden joukkoon... Se on irrallinen, erilainen. Ja kai mä tykkään siitä siks", Ter totesi päättäen sitten, että todellakin kiskoisi Lunan sinne kahvilaan nyt ja heti. Tai sitten jonnekin muualle... Ja sitten Jupiter kuuli toisen ilmoituksen, siitä että kävi. Kiero virne karkasi huulille, ääneen poika oli sanonut että kahvila kävi. Mutta mitäs meni myöntymään, juuri kuin Jupiter ajatteli, että jonnekin muualle. Poika virnisti, kiskoi Lunaa sitten perässään pihalle.

Kahvilan suuntaan tuo poikaa kuljetti, mutta tunsi sitten pakottavaa tarvetta painaa itsensä vasten seinää nurkan takana ja kiskaista Luna siihen päälle... Poika pääsisi karkuun, mitä ei voisi tehdä jos järjestelmä olisi käännetty toisin päin. Se olisikin näyttänyt koomiselta, ter oli kuitenkin hieman Lunaa lyhyempi.
Kädet hipsuttivat Lunan paidan helmaa, kosketu kurotti ylemmäs, katse käsissä, eikä suinkaan toisen silmissä. kangas puristettiin nyrkin sisään, poika veti toisen kiinni itseensä.
Kiihkeät, puhtaan vihreät silmät katsoivat Lunaan. Jeesus, poika tiesi seonneensa, mutta unohti vastustella hetken mielijohteita. Silmät painuivat kiinni, poika varpisteli hiukan kurottaakseen vasten huulia.

#Ei toki minua haittaa 8D lunavoieiraukkakuolee#

Luna kohautteli olkiaan Terin kommentille. Voipi olla noinkin, tai ei. Luna vain katseli tyhmänä taulua. Luna käänsi päänsä juuri sopivasti nähdäkseen Terin virnistyksen, mikä enteili jotain uutta. Antoi kuitenkin olla kiskottavana ulos ja matkalla heilauttaa kättään pienesti tiskillä istuvalle miehelle, joka katseli heidän menoaan huvittuneena. Käveli ihan rauhallisesti ajatukset leijaillen kunnes tunsi Nykäisyn paidassaan ja huomasi olevansa kiinni Jupiterissa, joka oli seinä seinää vasten. Lunan naamalle levisi mitä kummallisin ilme joka ilmensi hämmennystä, iloa, himoa, pelkoa ja epävarmuutta. Kaikki nämä naamalla näkyvät tunteet lävistivät pojan yhtäaikaa jättäen jälkeensä hyvin yllättyneen pojan.
Suudelma tuli yllättäen ja odottamatta, taino, Jupiterilta voi odottaa mitä vain. Se oli Lunan ensisuudelma, ja se tuntui hyvältä. Hyvin arasti Luna vastasi suudelmaan, mutta ei tehnyt muita eleitä, koska pelko, hämmennys ja epävarmuus olivat jähmettäneet pojan paikoilleen. Tietämättä mitä tehdä Luna kuitenkin erkani Jupiterista hölmösti hymyillen.

- good <,x Luna sai taas aawsit!♥ -

Luna vastasi hieman haparoivasti, varovasti suudelmaan. No, ei kai Jupiter voinutkaan odottaa toiselta paljoa kokemusta läheisyydestä saati suudelmista, jos tuo kerran ei oikein harrastanut mitään, kun ei ollut kenen kanssa harrastaa... No, ei varmasti ainakaan paljoa kokemusta poikien kanssa suutelusta... Jupiter ei kuitenkaan tuntenut tehneensä mitään väärää ja olihan toinen sentään vastannut hänelle sen sijaan, että olisi työntänyt pois... Hymyillen jupiter puristi Lunan paidan helmaa nyrkkiensä sisään.

Luna hymyili, Ter vastasi hymyyn. Poika naurahti hiljaa nousten jälleen vaspailleen voidakseen viedä huulensa toisen korvalle. "Mitä mun nyt pitäis päätellä tosta", poika kuiskasi hiljaa naurahtaen, näykäten sitten kevyesti korvaa. Hiukset kutittivat, mutta friikki ei antanut sen häiritä lainkaan.
Jupiter nojautui jälleen seinään. "Suutele mua", poika kehotti hieman käskyttävällä, käheällä äänellä päätään kallistaen. Mitenköhän Luna reagoisi ja ensinnäkin, toimisiko se käskyn mukaan? Olisiko se niin tossunalla yhdestä suukosta?

Ter kuiski sanoja Lunan korvaan, mikä tuotti väreitä korvasta ja ne jatkuivat ihan mahaan asti. Sitten Jupiter nojautui takaisin seinään pyytäen uutta suudelmaa. Eihän Lunalla ollut mitään sitä vastaan, joten nojautuu Jupiteria kohden ja suutelee toista. nojaa seinään kyynärvarsillaan, jotka on asettanut Terin olkapäiden ylle. Suutelee toista varovaisesti ja tuntee sydämmensä hyppivän kohti irti rinnastaan. Toivoo sen kuitenkin pysyvän siellä vielä vähän aikaa ja hymyilee itsekseen.
Kietoo sormensa toisen niskaan ja silittelee toisen niskaa hieman kynsillä raapien. Irtautuu sitten suudelmasta ja suukottaa toisen nenää, vieden naamansa poispäin toisesta.
"Vai tämmöstä."
Virnistää ja hymähtää. Nyt poika tiesi että voisi olla oma itsensä toisen seurassa. Ellei Jupiter sitten ollut joku hullu raiskarimies. Oli paljon helpompaa olla oma itsensä kuin varoa kokoajan mitä sanoi tai teki. Jotenkin helpottavaa.

Jupiter oli kuolla siihen mielihyvän tunteeseen, jonka toisen läheisyys hänessä aiheutti. Luna teki kuten Ter oli kehottanut, joskin se voitiin pistää uteliaisuuden tai jonkun piikkiin. Lunan otteet olivat helliä. Viimeaikoina poikaa oli kohdeltu ennemminkin kovin ottein, mitä hän ei pistänyt pahakseen. Toinen oli kuitenkin suotuisaa vaihtelua viimeaikaiseen.. Oikeastaan siitä 'viimeaikaisesta' oli jo jonkin aikaa.

Poika vastasi suudelmaan haluavasti. Luna irtautui huulista, painoi omansa Terin nenälle mihin poika hymähti. Vetäytyis itten kauemmas ja sanoi jotain. Jupiter naurahti.
"Aina välillä", poika naurahti päästämättä otettaan toisen paidanhelmasta. Poika painoi päänsä vasten toisen rintakehää. Hän kuuli sydämen sykkeen, mikä sai hymyn pysyttelemään kasvoilla.
Jupiter irrotti paidasta kiertäen kätensä Lunan ympärille vain painautuen vasten toista, hakien läheisyyttä.