Tsunami!

Jumittuessaan ensimmäisiin liikennevaloihin Kelsey tunsi turhautumista, ja kun radio huudatti jo kolmannen kerran viiden minuutin sisällä samaa kappaletta tyttö puuskahti ja vaihtoi kanavaa. Tuon kaltainen jumputus kelpasi tanssimusiikiksi varsin hyvin yökerhoissa, ainakin parin drinkin jälkeen, jos ei ennen niitä, mutta nyt niitä ei jaksanut kuunnella. Hetken näppäiltyään brunette valikoi rockia soittavan radiokanavan – se sopi paljon paremmin, ja kaikkien ennakkoluulojen mukaan se olisi myös enemmän Deanin mieleen. Tosin, jätkä oli kerran jo päässyt yllättämään, aika pahastikin, joten eihän sitä tiennyt, vaikka toinen olisi kuunnellut mieluummin jotakin purkkapoppia.

Auringonsäteet häikäisivät silmiä, mutta se ei liiemmin Keliä haitannut – yleisesti hän muutenkin nautti auringonpaisteesta, vaikka kuumuus olikin turhauttavaa. Porschessa oli kuitenkin sen verran hyvä ilmastointi, että ulkona vellova kuumuus ei yltänyt sisälle asti, ja kun ikkunan rullaisi auki ja työntäisi päänsä ulos, ei enää tuntuisi läheskään yhtä kuumalta, kuin hetkeä aikaisemminkin. Voimatta vastustaa kiusasta, Kelsey rullasi ikkunan auki (asettaen tosin vain kätensä ikkunalle, jättäen pään ulos työntämisen sillä kertaa välistä) ja kuunteli, miten auto suorastaan kehräsi, kun Dean painoi kaasua. Brandonin helvetin ruma volvo oli ihan kelpo auto ottaen huomioon heidän rahatilanteensa, mutta se piti aivan järkyttävää ääntä ja oli muutenkin aivan törkeän ruma, ainakin kun verrattiin vähän kaunokaiseen.

Deanin aukaistessa suunsa Kelsey siristi aavistuksen silmiään ja käänsi kummeksuvan katseensa jätkään, kohottaen toiselle kulmaansa. Miksi kummassa hän yleensäkään menisi huutelemaan kenellekään siitä, ja vaikka huutelisikin, mitä väliä sillä muka olisi? Ei yhtään mitään, ainakaan Kelseyn logiikalla, ja hetken neitokainen epäilikin sen olevan pelkkää läppää, mutta loppujen lopuksi Dean kuitenkin kuulosti ja näytti aivan liian vakavalta, että se olisi ollut vitsi.
"Öö, okei..." tyttö hymisi tuijottaen edelleen Deania, ikkunalla olevien sormien pyyhkiessä auton pintaa puolihuolimattomasti, aivojen yrittäessä keksiä jotakin järkeväksi lueteltavaa syytä siihen, miksei hän muka voisi kertoa koko Astonille olleensa ajelemassa Deanin kanssa.
"Oonko niin nolo, ettet kehtaa myöntää, että otit mut istumaan autoos?" Kelsey heitti vittuilevaan sävyyn virnistäen huvittuneesti. Niin, eihän sitä tiennyt, vaikka Kelseyn kanssa hengailu tekisi ammottavan aukon jätkän egoon ja katu-uskottavuuteen.

Oli ehkä kaikkien kannalta parempi, ettei Kelsey työntänyt päätään ulos ikkunasta. Jos Deanilta kysyttiin, niin sellaista ei harrastanut muut kuin koirat ja pikkulapset. Jälkimmäisiin lukeutuva pikkusisko olisi jatkuvasti halunnut seistä takapenkillä, pää ikkunasta ulos työnnettynä. Kuitenkin siinä missä hän olisi kieltänyt Lilaa tekemästä niin, koska seurauksena olisi vain flunssa ja satunnaisten ötököiden nielemistä, Kelseytä hän ei olisi ryhtynyt varoittelemaan asiasta.

Etusormi naputti rattia radiosta soivan musiikin tahtiin; kanavan vaihtaminen oli ollut ehdottomasti fiksu liike Kelseyn osalta, ei voinut muuta sanoa. Vähemmästäkin sai migreenin kuin jostain höttöisestä popbiisistä.

Toinen suupieli nytkähti aavistuksen verran ylöspäin. Aivan tuota hän ei ollut tarkoittanut kieltäessään kertomasta asiasta, mutta näin jälkikäteen mietittynä se kuullosti juuri siltä. ”Ei kun mua pelottaa, et mun tyttöystävä saa kuulla tästä,” Dean vastasi, jatkaen perään: ”Iso muija. Sata kiloinen painija. Tekisi susta hammastikkuja.” Joku raja hänelläkin sentään oli, eikä hän aivan heti olisi deittailemassa naista, joka vastaisi tuota kuvausta. Olettaen siis, että nuorukainen olisi ylipäätään harrastanut treffeillä käymistä ja seurustelemista.

Valtatielle päästessä liikenne väheni huomattavasti ja Dean polki hieman raskaammin kaasua. Jokin suora moottoritie olisi ollut parempi irroittelemista varten kuin melko mutkainen rantaa myöten kulkeva tie. Moottoritiellä olisi vain ollut se mutta, ettei siellä u-käännöksen tekeminen onnistunut tuosta vain kun tulisi aika palauttaa auto. Ja ainakin maiseman suhteen oli enemmän vaihtelua kuin moottoritiellä olisi ollut.

Dean irrotti toisen kätensä ratista ja kaiveli aavistuksen vaivalloisesti tupakka-askin taskustaan. Kalastettuaan yhden tupakan, hän heitti askin kojelaudalle, vilkaisten nopeasti brunettea. "Tulta?".

Vilkaus sivuun kertoi, että kanavan vaihtaminen oli selvästi myös ollut Deanin mieleen – ainakin, jos jotain pystyi tulkitsemaan rattia musiikin rytmin tahdissa naputtelevista sormista. Kelsey hymähti mielessään: ilmeisesti nuorukainen ei kuulunutkaan siihen porukkaan, joka kuunteli sitä vaaleanpunaista purkkapoppia tai radiolistojen ykkösrenkutuksia. Ehkä parempi niin, muuten Dean alkaisi jo käydä vähän turhankin yllätykselliseksi, kun kaataisi Kelseyn ennakko-odotukset yksi toisensa jälkeen kumoon.

Kelly kohotti toista kulmaansa kuullessaan jätkän vastauksen, mutta kun tuo heitti tarkan ulkonäkökuvauksen siitä niin sanotusta tyttöystävästään, pelkääjän paikalla istuva brunette ei voinut muuta kuin heittää päätään taakse päin ja nauraa ääneen. Ehkä pilkallisesti, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin vain puhtaasti huvituksesta.
”Joo, aivan varmaan”, tyttö nauroi kääntyen istumaan penkillä aavistuksen sivuttain.
”Mut sä et oo vielä nähny mun habaa”, Kelsey sanoi virnistäen lyhyesti, ”se on aika kova ja mulla ei oo yhtään hassumpi iskutekniikkakaan.” Joku olisi voinut pitää niitä pelkkänä läppänä, ja sitähän se tavallaan olikin, mutta todellisuutta se myös oli: Kelsey ei ollut mitenkään heppoista tekoa, hän oli muutamaan kertaan joutunut ottamaan matsia milloin mistäkin syystä ja milloin kenenkin kanssa. Ehkä osaksi myös veljiensä ansiosta, sisarusten välinen keskinäinen kahinointi oli kasvattanut Kelseystä sekä henkisesti että jollain tasolla myös fyysisesti vahvemman.

Joku muu olisi saattanut motkottaa pojalle tuon kaasun käytöstä ja siitä, miten tuo vaaransi liikenteen ja blaa blaa blaa, mutta Kelseytä ei kiinnostanut – Deanhan tässä ne sakot saisi, ei hän, joten se oli hänelle aivan se ja sama. Itse asiassa, tytön teki hirveästi mieli yllyttää nuorukaista vain polkemaan rankemmin kaasupoljinta, mutta sen Kel sentään jätti tekemättä ja tyytyi vain myhäilemään – Porschen kyydissä ei ollut lainkaan hassumpaa.

Kysymys havahdutti bruneten ajatuksistaan ja tyttö käänsi ikkunasta ulos suuntautuneen katseensa Deaniin, hymähtäen tuon pyynnölle. Sytkäri löytyi nopeasti taskusta ja pian toisen tupakan pää paloi – samalla, kun Kelly kurotteli askin kojelaudan päältä ja onki sieltä itselleenkin yhden savukkeen sen kummemmin lupia kyselemättä. Sekin laitettiin palamaan ja sytkäri piilotettiin takaisin taskuun, kun ensimmäiset savut vetäistiin keuhkoihin. Tällä menolla hänellä alkaisi varmaankin taas jonkin sortin ketjupolttokausi, mutta niitä sattui – sen jälkeen Kelsey olisi luultavasti taas kaksi kuukautta ilman.

Dean nyökkäsi vakavana Kelseyn epäilyksille hänen niin sanotusta tyttöystävästään. ”Ilmoita mulle, ku päätätte ottaa mittaa toisistanne, niin mä tulen nauramaan viereen.” Nuorukaisen huumorintaju oli tosiaan sen verran vino, että häntä lähinnä nauratti, jos kaksi naista tappeli keskenään. Silloin varsinkin, jos tappelut sattuivat jossain yökerhon ulkopuolella. Ne tilanteet näyttivät lähinnä siltä kuin kaksi kattia painisi läjässä tekokynsiä ja hiuslisäkkeitä. Naisten into raapia ja repiä toisiaan hiuksista ei ollut koskaan mahtunut hänen ymmärrykseensä.

Kelsey – tai kuka tahansa muukin – olisi hukannut vain aikaansa, jos olisi ryhtynyt muistuttelemaan nopeusrajoituksista. Niiden noudattaminen kuului nuorukaisen arkeen vain silloin, kun lähettyvillä oli poliiseja tai hän tiesi jossain alueella olevan käynnissä tehovalvonta. Myös Lilan ollessa kyydissä kaasujalka oli tavallista kevyempi.

Nuorukainen vilkaisi sivusilmällä, kun brunette kalasti ominlupineen askista tupakan. Pummailu ja lokkeilu oli yleensä harvinaisen rasittavaa, eikä Deanilta herunut sääliä tupakkaa pummaaville ihmisille. Kuitenkin se, miten röyhkeästi Kelsey vain otti tupakan ilman kyselyitä sai hänet pitämään suunsa kiinni. Ei hän kuitenkaan siihen kuolisi, että toinen poltti tupakan hänen askistaan. Deanilla itsellä kun oli tapana korjata toisten tupakka-askeja parempaan talteen, jos joku erehtyi sellaisen jättämään vähäksi aikaa ilman huomiota.

”Miten vanha sä muuten oot?” Dean käänsi kysyessään päätään hivenen tyttöön päin ja vilkaisi tätä arvioiden. Mitään villejä veikkauksia hän ei uskaltanut lähteä heittämään, ainoa minkä hän tiesi, oli se ettei toinen ainakaan samalla luokalla ollut. Kelseyn oli siis oltava häntä nuorempi, ellei tämä ollut jossain kohtaa jäänyt luokalleen. Deanin kohdalla se oli varsinainen ihme, ettei hän ollut joskus jäänyt luokalleen, sen verran huonoissa kannattimissa oli hänen kiinnostuksensa koulunkäyntiä kohtaan. Viimeisenä vuonna olisi skarpattava sen verran, että saisi päättötodistuksen, hänellä ei nimittäin ollut pienintäkään kiinnostusta roikkua Aston High:ssa yhtään sen kauemmin kuin oli pakko.

Dean rullasi ikkunaa sen verran auki, että sai karistettua tuhkat tupakastaan. Toivottavasti auton omistaja ei huomaisi verhoiluun tarttunutta käryä, tai sitten laittaisi sen vain jonkun mystisen selityksen x piikkiin.

Kelsey ei voinut estää virnistystä leviämästä kasvoilleen toisen puhuessa. Hän vastaan satakiloinen painija muija olisi varmaan verrattain viihdyttävää katseltavaa, sitä ei voinut kiistää, joskaan brunette ei uskonut hetkeäkään, että Deanilla oikeasti sellainen tyttöystävä olisi. Miksi olisi? Toinen oli ihan vetävän näköinen, hauskan oloinen ja niin edes päin, mutta toisaalta, eihän hän voinut tietää, vaikka se olisi totta. Dean tuntui olevan yllätyksiä täynnä.
"Muista ottaa popparit mukaan", Kelly virnisti ja ruskeat silmät loivat katseen auton rattia tottuneen oloisesti pyörittelevään nuorukaiseen.

Brunette imi savua keuhkoihinsa ja antoi sen hitaasti valua punaisten huulten välistä takaisin ilmaan. Käsi kävi ikkunan ulkopuolella, sormi napautti pari kertaa tupakkaa ja loppuun palaneet tuhkat lähtivät leijumaan tuulen mukana. Tupakka palasi takaisin huulille, Kelseyn samalla luodessa pidemmän katseen Deaniin tuon kysellessä hänen ikäänsä. Savu valui keuhkoista ulos, katseen kiinnittyessä kuumuudesta kiiltelevään asfalttiin.
Miksi toista edes kiinnosti? Tarkoitusperistä Kel ei ottanut selvää, eikä hän tuntenut mitään järin suurta viehätystä edes kertoa ikäänsä. Hän oli nuori siihen nähden, että hän vaikutti huomattavasti paljon vanhemmalta, mitä todellisuudessa oli. Kun vanhemmat olivat kuolleet, oli pitänyt aikuistua nopeammin, mitä normaalisti, eikä Kelsey vaikuttanut juuri lainkaan 16-vuotiaalta lukion ykkösluokkalaiselta. Hän kävi töissä, hän maksoi vuokraa, hän otti koko täyden vastuun itsestään ja tekemisistään, hän laittoi ruokaa myös veljilleen ja piti huolta noidenkin asioista, kun hulttioveljet eivät olleet tarpeeksi aikuisia kantaakseen vastuuta. Kelsey saattoi myös olla sen verran tuttu näky ties missä kapakoissa ja yökerhoissa, että helposti erehtyi luulemaan häntä vanhemmaksi – mutta väärennetyt henkkarit olivat asia, jolla Kelly pääsi sinne minne halusi.

Tyttö arvioi mielessään Deanin tarkoitusperiä hänen ikänsä kysymiselle, mutta loppujen lopuksi sillä ei edes ollut merkitystä – vaikka hän ei kertoisi sitä, tai valehtelisi, Dean saisi kuitenkin joltakin kuulla, minkä ikäinen hän oikeasti oli. Miksi vaivautua moiseen, kun pystyi suoraankin kertomaan?
Kelsey kohensi asentoaan nojaten enemmän auton oveen kuin itse penkkiin, katseen suuntautuessa Deanin kasvoihin.
"Liian nuori käydäkseni baareissa", Kelsey tokaisi ja naurahti kuivasti, "kuustoista." Katse pysytteli jätkän kasvoissa – Kelseytä oikeasti kiinnosti nähdä, miten Dean suhtautuisi. Olisiko se hämmästystä, halveksuntaa vai jotain muuta? Ei mitään? Sekin saattoi olla mahdollista, sillä Kel ei oikein ottanut Deanista selvää. Nuorukainen oli tapaus, jolta saattoi odottaa mitä vain, missä vain ja milloin vain (ainakin näin Kelsey analysoi tämän heidän lyhyt aikaisen tuttavuutensa perusteella.)

Dean ehti jo vilkaista muutamaan otteeseen Kelseyn suuntaan odottaessaan vastausta. Aikoiko toinen valehdella ikänsä ja yritti nyt kiireesti laskeskella oikeaa vuotta, jos Dean sattuisi yllättäen tenttaamaan minä vuonna tämä olikaan syntynyt? Turha homma, sillä ei häntä kiinnostanut ryhtyä kuulustelemaan ketään. Jos ikä oli Kelseylle arka, niin olkoot sitten.

Tulihan se vastaus lopulta ja Dean jopa uskoi sen olevan totuus. Tuskin kukaan nuori halusi valehdella olevansa nuorempi kuin todellisuudessa oli. Ellei sitten kyseessä ollut julkinen kulkuväline, jossa piti yrittää päästä nuortenlipulla. Dean ei ollut enää muutamaan vuoteen onnistunut muiluttamaan itseään alle 16-vuotiaasta, mutta eipä hän pahemmin edes julkisilla liikkunut. Ja jos liikkui, niin se tapahtui pummilla.

”Ja se muka estää sua käymästä niissä?” Tuskinpa vain. Kelsey ei varsinaisesti näyttänyt siltä, että pelaisi sääntöjen mukaan tai viettäisi sunnuntainsa kirkon ja vapaaehtoistyön parissa. Niillä nuorilla, joilla ei ikä vielä riittänyt baariin, oli kyllä omat keinonsa päästä sinne. Toki San Diegon kokoisesta kaupungista löytyi niitäkin paikkoja, jotka eivät olleet turhan tarkkoja iän suhteen. Ne paikat vain tuppasivat olemaan sitä luokkaa, joissa kannatti tarkastaa tuoppinsa puhtaus ennen kuin uskalsi särpiä oluttaan.

Dean imi viimeiset savut tupakastaan ennen kuin heitti tumpin ikkunasta ulos. Ikkuna sai jäädä auki vielä hetkeksi, että auto tuulettuisi edes hieman. Tupakointi autossa tuskin olisi suurin huolenaihe, jos kärähtäisi auton lainaamisesta, mutta oli silti parempi olla leikkimättä onnellaan. Muussa tapauksessa Dean olisi vienyt autosta kaiken arvokkaan, mikä vain irti lähti, aloittaen autostereoista. Kokonaisen auton myymiseen hänellä ei olisi ollut pokkaa, ei ainakaan tässä tapauksessa. Porsche oli liian helppo jäljittää, sillä eivät ne sentään niin yleisiä olleet San Diegossakaan.

Vähän matkan päässä näkyi levähdyspaikka ja nuorukainen hiljensi sen verran vauhtia, että saattoi kääntyä sille. Niinkin hauskaa kuin Porschella ajeleminen oli olisi se pakko palauttaa ennemmin tai myöhemmin takaisin koululle.

Dean ei näyttänyt olevan millänsäkään siitä, että Kelsey todella oli niin nuori – joku sanoisi jopa lapseksi. Tyttö itse ei enää itseään sellaiseksi mieltänyt, toisinaan hän tunsi olonsa paljon vanhemmaksi kuin melkein keski-ikäiset aikuiset. Toisinaan he osasivat olla harvinaisen lapsellisia, niin lapsellisia, että Kelseytä nauratti kuollakseen. Toisaalta, samaa pystyi sanomaan hänen melkein-aikuisista veljistään, jotka olivat juuttuneet henkiseltä iältään jonnekin kahdeksanvuotiaan tasolle, mutta suku ja perhehän tunnetusti olivat pahimmat.

Kelseyn nauru täytti ilman hetkeksi, kun brunette siirtyi nojaamaan selällään takaisin vastan pelkääjän paikan penkkiä, virnistäen itsekseen.
"Tuskin sentään", Kel vastasi toisen kysymykseen, pienen hymyn kaartuessa huulille – ei, se ei todellakaan estänyt tummatukkaa käymästä niissä. Kelsey karsasti luokattomia koin syömiä räkälöitä, joissa tuopistaan saattoi löytää hometta tai matoja: hän oli enemmänkin yökerhojen ja tanssiklubien perään. Värivalot, tanssilattiat ja kalliit drinkit olivat rehellisesti sanottuna enemmän tytön mieleen – kalliit drinkit eivät olleet Kellylle koskaan mikään ongelma, sillä jokaiselta klubilta löytyi nuoria miehiä, joilla oli lompakossaan enemmän rahaa, kuin he edes tarvitsivat, ja aina ne mielellään tarjosivat Kelseylle drinkin jos toisenkin. Eikä brunetella ollut mitään sitä vastaan, ei varsinkaan silloin, kun tarjoaja näytti ulkoisestikin neidin omaa silmää miellyttävältä.

Tyttö karisteli tuhkat jälleen tuulen vietäväksi laittaen merkille Deanin nakkaavan oman tupakantumppinsa jo ikkunasta pihalle. Kelsey hyräili hiljaa radiosta raikavan rokin tahtiin, antaen viimeisten savukiehkuroiden pyöriä keuhkoissaan, ennen kuin nakkasi tumpin ikkunasta ulos.

Vauhdin alkaessa hiljentyä Kelsey kohotti kulmaansa ja loi sivusilmällään pikaisen vilkaisun Deanin suuntaan, muttei sanonut mitään: jos jätkä oli sitä mieltä, että oli jo aika suunnata kohti kotia, siihen oli Kelseyn tyytyminen. Hän ei alkaisi inisemään pidemmästä ajelusta, vaikka mieli olisi tehnytkin – hän olisi mielellään istunut tämän kaunokaisen kyydissä vaikka koko elämänsä loppuun saakka.
"Onko tässä jotain suurempiakin suunnitelmia?" brunette esitti kuitenkin kysymyksen saadakseen selville, mitä suunnitelmiin kuului seuraavaksi – ostari, koulu vai joku muu. Keskimmäinen ei tosin kuulunut Kellyn vaihtoehtoihin, Deanista hän ei tiennyt, mutta tyttö itse ei todellakaan olisi enää menossa puuduttamaan persettään minnekään oppitunneille. Se oli tympäännyttävää, ja nyt kun oli jo kerran lähtenyt lintsaamaan, ei kyllä ollut aikomusta palata enää takaisin, eihän siinä olisi mitään järkeä ollut.

Arvaus siitä, etteikö Kelsey kävisi baareissa iästään huolimatta ei siis mennyt päin mäntyjä. Kelsey tosin näytti ja vaikutti muutenkin ikäisiään vanhemmalta. Sillä saattoi tietenkin olla asian kanssa jotain tekemistä, että Dean mielsi useimmat 16-vuotiaat tytöt hihitteleviksi pennuiksi, joiden maailma pyöri meikkien ja jätkien ympärillä. Nuorukainen ei ehkä ollut kuitenkaan paras arvostelemaan muita kakaroiksi, kun oma käytös oli useimmiten edesvastuutonta ja joku olisi voinut sanoa sen olevan toisinaan täysin päätöntä.

Koulu ei kuulunut sen enempää Deanin kuin Kelseyn suunnitelmiin. Ainoa asia, joka saisi hänet palaamaan vielä sinä päivänä koululle, oli auton vaihtaminen omaan. Turhaan hän enää iltapäivän tunneille hilautuisi, kun niiden tilalle voisi kehitellä jotain rakentavaa tekemistä... Tai sitten ihan vain yleistä löhöilyä, joka oli tänään se todennäköisempi vaihtoehto kuin mikään järkevä tekeminen.

”Mä käyn hakemassa yhen jutun koululta,” Dean vastasi auton lipuessa levähdyspaikan läpi. Kelsey saisi valita jäisikö tämä koululle vai hyppäisikö kyydistä jo ennen sinne pääsyä. Ajatus ostarista oli jo enemmän kuin väljähtänyt nuorukaisen mielessä, joten se oli yhtä huono vaihtoehto kuin oppitunneille palaaminen.

”Vai käytkö sä pulikoimassa?” Pää nytkähti vasemmalla kimaltelevan meren suuntaan ja huulilla käväisi puolittainen virnistys. Siitä nuorukaisella ei ollut hajuakaan olivatko rannat uintikelpoisia kaupungin ulkopuolelle tultaessa, sillä hän ei pahemmin käynyt uimassa. Uimataito häneltä kyllä löytyi, sillä joskus nuorempana hän oli viettänyt aikaansa viikonloppuisin kavereidensa kanssa milloin rannalla, milloin jollain rupuisella maauimalalla. Sen lisäksi joskus kännissä yöuinnit olivat saattaneet vaikuttaa hyvältä idealta.

((Miksen ikinä opi ettei vastauksia pitäisi kirjoitella krapulassa?))

// haha :----D

Kelsey vilkaisi Deania, mutta tyytyi nyökkäämään sanomatta mitään. Ei ollut hänen asiansa, mitä Dean koululta menisi hakemaan, mutta se oli varma, että Kelsey ei enää tälle päivällä astuisi jalallaan Aston High Schoolin pihamaalle. Ajatukset jäivät pyörimään sinne, mitä tyttö sitten tekisi – pyytäisikö hän Deania heittämään itsensä sinne ostarille, vai menisikö hän kotiinsa vai lähtisikö hän kavereidensa kanssa hengailemaan jonnekin vai... Vaihtoehtoja oli niin monta, että Kelly ei osannut enää päättää, mitä hän oikein tekisi.

Deanin kysymys sai nuoren naisen ruskeat silmät suuntautumaan merelle, ehkä hän todella menisi viettämään aikaansa rannalla, kun ilmakin oli niin järkyttävän kuuma.
"Mä en taida tulla koululle enää", Kel tokaisi virnistäen ilkikurisesti, "en jaksa. Itse asiassa pulikointi kuulostaa hyvältä, täällä on niin hemmetin kuuma... Mut tolle rannalle en mee, hait varmaan syö mut." Tytön nauru helähti hetkeksi ilmoille, ennen kuin tummaverikkö käänsi päänsä Deanin suuntaan.
"Voisit sä jättää mut Balboa parkin kohalle?"

Kelseyn päähän oli tullut selkeä suunnitelma, jonka mukaan hän menisi ensiksi käymään kotonaan hakemassa bikinit ja muuta tarvittavaa, ennen kuin suuntaisi kulkunsa rannalle. Hänellä ei edes ollut töitä tänään, joten brunette päätti viettää ansaitun vapaapäivänsä loikoilemalla rannalla ottamassa aurinkoa. Hymy maalautui huulille ja käänsi suupielet ylöspäin, se ei kuulostanut lainkaan hassummalta. Kelsey ei ollut aikoihin edes ollut rannan lähelläkään, hänen kaikki aikansa meni joko töissä tai koulussa ja viikonloppuisin hän juhli niin rajusti, että kun perjantaina oli bileet, lauantaiaamun hän makasi kotona krapulassa ja illaksi toivuttuaan lähti uudelle kierrokselle. Ja näin ollen sunnuntai meni sitten potiessa jotakuinkin kaksinkertaista krapulaa. Yleensä siinä vaiheessa tyttö manasi ja vannoi, ettei enää ikinä joisi, ja silti sama kuvio toistui seuraavanakin viikonloppuna... No jaa, se oli hyvä tapa nollata viikkoa ja hieman rentoutua.

Asiaa tarkemmin ajatellessaan Dean totesi, ettei uiminen tosiaan olisi ollut paskempi idea. Olisi ainakin hetkeksi päässyt eroon kuumuudesta, ellei merivesikin ollut lämmennyt litkuksi, joka sai olon tuntumaan lähinnä siltä kuin olisi polskutellut kusessa. Kotiin ei ehkä kannattanut mennä, ellei himoinnut lämpöhalvausta, heidän asunnossaan kun ei sattuneesta syystä ollut ilmastointia.

”Hait syö vaan läskejä,” nuorukainen totesi kääntäessään auton takaisin kaupunkia kohti. Mistä ihmeestä hän edes oli kuullut koko asiasta? Ei ainakaan koulun biologian tunneilla, se oli varmaa. Kaikenlaista turhaa näköjään tarttui mieleen, vaikka olisi yrittänyt olla kuuntelematta. Hait eivät nimittäin varsinaisesti lukeutuneet niihin asioihin, joita Dean olisi pitänyt millään muotoa mielenkiintoisina.

Dean nyökkäsi Kelseyn pyynnölle. Balboa Parkin kautta ajamisesta ei tulisi niin suurta mutkaa, etteikö hän olisi voinut koukata sitä kautta. Olisihan hän periaatteessa voinut kyyditä Kelseyn vaikka minne, kun ei itse maksanut bensoja, joilla he ajelivat, mutta laiskuus vei tässä tapauksessa voiton.

Sattuessaan vilkaisemaan bruneten suuntaan juuri tämän hymyillessä itsekseen, Dean kohotti aavistuksen kulmaansa ja käänsi katseensa takaisin tiehen. Hulluja oli toki monenlaisia ja oudoimpia ehkä ne, jotka naureskelivat itsekseen. Hänen tapauksessaan koko käsite nauramisesta oli tosin melko vieras, sillä mikään harvemmin jaksoi huvittaa nuorukaista niin paljon, että hän olisi nauranut kunnolla. Sekä hymyt että naurahdukset jäivät pitkälti puolittaisiksi, ivallisiksi tai puhtaasti vittumaisiksi.

Vielä vähemmän aihetta hymyyn oli siinä vaiheessa, kun tielle loikkasi viereisestä pusikosta kettu. Huolimatta siitä, että hän vietti melko paljon aikaa auton ratissa ja oli kylmähermoinen revitellessään autolla, niin yllättäen auton eteen hyppivät olennot säpsäyttivät aina. ”Saatana!” Dean murahti kääntäessään sen verran railakkaasti rattia, että he ajautuivat hetkeksi vastaantulevien kaistalle. Toisin kuin repolaisella, joka makasi epämääräisenä myttynä tiellä tömähdettyään puskuriin, heillä oli onnea sen suhteen, etteivät he rysähtäneet päin ketään vastaantulijaa. ”Helvetin elukat,” nuorukainen jupisi, vaikka olisikin varmaan pitänyt kiitellä onneaan ettei eteen ollut hypännyt mikään isompi nisäkäs.

Kelsey vilkaisi Deaniin ja naurahti aavistus ivaa äänessään toisen sanoille siitä, että hait söivät vain läskejä. Tummaverikkö ei jaksanut uskoa pojan teoriaan: hait söivät tasan varmasti juuri niitä, jotka sattuivat eteen silloin, kun nälkä sattui olemaan. Kelsey ei halunnut mennä kokeilemaan tuonne mereen onneaan, vaikkei edes ollut varma, tulivatko hait niin rantaan. Mieluusti hän menisi valvotulle rannalle, jossa ainakin sai polskia tiettyjen rajojen sisällä ilman, että pelkäsi joutuvansa hain suupalaksi.
"Jätkä vissiin seurannu mantsan tunneilla", Kelly naurahti ja virnisti leikkisästi Deanille.

Ainakaan neitokaisen kuskaaminen ei ollut ongelma Deanille, sillä tuo nyökkäsi bruneten pyynnölle. Kelsey oli antanut ruskeiden silmiensä katseen lipua ulos ikkunasta lasin takana vilisemään maisemaan ajatuksien harhaillessa jossakin vielä kauempana. Tyttö palasi ryminällä todellisuuteen, kun Deanin murahdus ja auton äkkinäinen liike herättelivät häntä haaveistaan.
Auton liikkeen mukana heilahtanut tyttö iski kylkensä turvavyöstä huolimatta oveen ja päästi hiljaisen älähdyksen kivun säteillessä laajemmalle alueelle. Pupillit laajenivat säikähdyksestä ja Kelsey veti pari kertaa henkeä tasatakseen holtittomasti hypähtelevän sydämensä sykkeen. Säikähdys oli saanut adrenaliinin kuohahtamaan suonissa ja sydämen jyskyttämään tavallista kiihkeämmällä tahdilla.

"Ei saatana", oli ainut mitä tyttö sai pihahdettua huuliensa välistä, jotka hän oli epähuomioissaan puristanut tiukasti yhteen. Joku muu olisi saattanut tuntea myötätuntoa eläimen puolesta, joka oli iskeytynyt auton puskuriin ja päätynyt jonnekin kuumalle asfaltille mätänemään. Kelseyllä riitti sillä hetkellä myötätuntoa ainoastaan itselleen: hän oli helvetillisen kiitollinen siitä, että vastaan tuleva kaista oli ollut tyhjä ainakin kahden kilometrin säteellä. Sehän olisi ollutkin varsin ratkiriemukasta, kun Dean olisi väistänyt ja samaan aikaan joku olisi ajanut vastaan ja he olisivat murskanneet toistensa autojen keulat varsin lahjakkaasti.
"Yritätkö sä tapattaa meidät vai?" Kelsey tokaisi saatuaan itsensä taas kokoon. Kyllä hän tiesi, ettei se, että eläin oli päättänyt hypätä tielle juuri sillä hetkellä eikä kaksi sekuntia myöhemmin, ollut Deanin vika, mutta hänen oli silti pakko kuitata siitä toiselle.

”Erittäin tarkasti,” Dean vahvisti tytön naureskelut. ”Läskeillä on enemmän rasvaa ja hait luulee niitä hylkeiksi.” Puheistaan huolimatta nuorukainen oli vahvasti myös sitä mieltä, että hait söivät niitä, joilla sattui olemaan vain paskempi tuuri kuin jollain toisella uimarilla. Nälkäisellä kalalla tuskin oli aikaa ruveta mittailemaan kenenkään rasvakerroksia.

Ilmeisesti ketun hyppääminen auton eteen ei säväyttänyt pelkästään kuskia, eikä ehkä mikään ihme. Auton holtiton heittelehtiminen olisi todennäköisesti havahduttanut kenet tahansa. Sen vertaa järki ei kuitenkaan Deanin päätä pakottanut, että hän olisi laskenut nopeutta. Muutaman kympin pudotus ei olisi pahemmin edes tuntunut missään ja ehkä olisi parempi rymistellä vauhdilla ojaan, jos niikseen tuli. Ainakin henki lähtisi nopeammin, eikä jäisi puolikuolleena kitumaan romuttuneeseen autoon.

”Jännitystä elämään,” nuorukainen jupisi vastaukseksi. Tuo ei ihan ollut sellaista jännitystä, jota Dean olisi kaivannut. Mutta mitäpä sitä murehtimaan, kun he olivat selvinneet kunnialla tilanteesta. Mahdolliset lommot puskurissa nuorukainen päätti jättää suosiolla pohtimatta. Autonomistaja voisi aivan hyvin luulla niiden tulleen parkkipaikalla jonkun hutiloivan kuskin ansiosta.

”Oisitko sä halunnut siitä ketusta puuhkan itelles? Käännynkö mä takaisin, että sä saat noukkia sen laukkuus?” Dean tiedusteli vakavalla naamalla, vaikkei suinkaan tarkoittanut kysymystään tosissaan. Olisi tietysti voinut olla säväyttävää jättää ketunhäntä roikkumaan auton peruutuspeilistä, mutta hän ei ollut koskaan tuntenut minkäänlaista himoa kuolleidenkaan eläinten silpomista kohtaan.

// pahoittelut jumalattomasta kestosta, vetoan lomamatkaan!

Kelsey pyöritteli ruskeita silmiään Deanin jännitystä elämään –jupinalle, brunette ei itse henkilökohtaisesti kaivannut tämän kaltaista jännitystä elämäänsä. Tietyt extreme-tempaukset olivat mukavia ja pelkkä kuplassa asuminenhan oli tylsää, Kelly nautti riskeistä ja kaikesta vaarallisesta, mutta tällaiset tapaukset saivat kylmät väreet juoksemaan selässä. Kaikki, mikä liittyi autoilla kolarointiin, toi vain mieleen autokolarissa kuolleet vanhemmat ja aihe oli edelleen varsin herkkä ja arka Kelseylle, vaikka siitä oli jo ehtinyt kulua aikaa. Tyttö tuskin toipuisi koskaan, ja tällaiset tilanteet nostivat muistot entistä kirkkaampina pintaan – ajatuskin vanhemmista ja kaikesta muusta sai veren kohisemaan suonissa ja sydämen hakkaamaan kolme kertaa kiivaammin kuin tavallisesti. Sen takia Kelseyllä olikin suuri työ saada itsensä takaisin kasaan ja hengittämään rauhallisesti, hän ei halunnut Deanin huomaavan, miten paljon hän oikeasti olikaan säikähtänyt.

Lyhyt hymähdys kertoi luultavasti kaiken oleellisen Kelseyn mielipiteestä kettupuuhkaa kohtaan.
"Ei kiitti", tyttö sanoi vilkaisten vieressään istuvaan nuorukaiseen, "jos mä haluan jonkun kuolleen eläimen hännän laukkuuni, voin käydä hakemassa sen metästä ja nylkee sen ite paljain käsin."
Ajatus ei juurikaan houkuttanut, eikä tummaveriköllä tällaisia aikeita ollutkaan, mutta hän ei oikeasti koskaan ollut liiemmin viehättynyt turkiksista – ei hän mikään aktivisti ollut, muttei koskaan ollut itse syttynyt ajatuksesta, että sai kietoa jonkun kuolleen ketun hännän kaulansa ympärille.

Nuori nainen antoi sormiensa liukua lyhyen matkan ovea pitkin ja hetkeksi Kelsey pysähtyi ihmettelemään jälleen sitä, että miten Deanilla saattoikin olla tällainen auto. Pian brunette kuitenkin uppoutui ajatuksissaan vatvomaan vanhempiensa kuolemaa ja äskeistä melkein ulosajoa ja tyttö tunsi suunnatonta halua käskeä Deania pysäyttää Porsche, mennä ulos tien viereen, oksentaa ja itkeä sitten silmät punaisiksi, kurkku käheäksi ja pää kipeäksi.

Lopulta maisemat alkoivat näyttää jälleen kotikulmilta, mistä Kelsey sinänsä tunsi helpotusta. Ei Deanissa tai jätkän seurassa mitään vikaa ollut (itse asiassa brunette harkitsi vakavasti pyytävänsä toisen joku päivä vaikka kaljalle), mutta nyt hän todella vain halusi päästä kotiinsa.
"Pysähdy vaikka tohon bussipysäkille", Kelsey sanoi sitten viitaten edessäpäin näkyvää pysäkkiä kohti, "voin kävellä siitä sitten loppumatkan."

((Ei mitn ^^. Saat kostoksi paskan vastauksen, muha!))

Puuhkan takia ei siis tarvinnut tehdä ylimääräisiä pysähdyksiä. Sen Dean olisi tosin halunnut nähdä, kun Kelsey olisi todella kipaissut metsään noutamaan itselleen aineksia turkikseen. Jostain syystä hänellä oli se mielikuva, etteivät kaupunkilaistytöt pärjänneet missään puistoa karummissa olosuhteissa. Ei sen puoleen, että hän itsekään olisi ollut keskellä korpea kuin kotonaan. Deanille olisi nopeasti tullut ikävä lähimarkettia, autostaan nyt puhumattakaan.

Käsky sai Deanin vilkaisemaan nopeasti Kelseyn suuntaan. ”Miten vain,” hän totesi olkiaan kohauttaen. Samapa se tietysti hänelle oli, jos tyttö halusi tarpoa täältä kotiinsa tai körötellä bussilla. Vaikka saattoihan toisen koti olla jossain tässä lähelläkin, joten siinä tapauksessa pyynnössä ei ollut mitään kummallista. Ja mitäpä se hänelle kuului minne Kelsey oli menossa, tai missä tämä tahtoi jäädä kyydistä.

Dean laittoi vilkun päälle ja kaarsi pysäkille. Auton hyristessä tyhjäkäynnillä hän ei voinut muuta kuin kadehtia sen omistajaa. Ei yskimisiä tai epämääräisiä kolinoita konepellin alta, vain tasaista kehräystä. Havahtuessaan haaveiluistaan hän käänsi katseensa tyttöön. Deanin teki mieli muistuttaa tätä, että tämä tosiaan pitäisi suunsa kiinni Porschella ajelemisesta, mutta piti sitä sittenkin turhana. Eiköhän toinen muistaisi, vaikkei välttämättä legendaa mustasukkaisesta tyttöystävästä ollutkaan niellyt.

”Mä kerron Harakalle sulta terveisiä, jos nään sitä vielä,” nuorukainen totesi, pikaisen virnistyksen käväistessä huulilla. Toivon mukaan hän ei näkisi yhtään ketään koulun henkilökuntaan kuuluvaa poiketessaan kyseisen laitoksen parkkipaikalla.

// plaa, mitään paska ollu:----D

Kun auto rullasi hitaasti bussipysäkille, jonka Kelsey oli Deanille näyttänyt, tyttö ei voinut olla ihastelematta porschen pitämää ääntä – pelkkää täydellistä kehräystä, ei yhtään kilinää, kolinaa tai rominaa, mitä Brandonin volvosta kuului vähän turhankin usein. Brunette olisi melkein voinut myydä sielunsa tästä autosta, jotakin niin täydellistä se oli.

Itse asiassa tummaveriköllä ei ollut minkäänlaista mielenkiintoa nostaa takamustaan porschen nahkalla vuoraillulta penkiltä, hän olisi voinut jäädä tähän koko loppuelämäkseen. Dean toki saattaisi jossakin vaiheessa kyllästyä yhteen vapaamatkustajaan, joka ei suostunut nousemaan autosta koskaan ulos... Mutta eihän se Kelseyn ongelma sitten ollut.

Turvavyön lukko päästi olemattoman kilahduksen, kun nuori nainen vapautti itsensä siitä keräten itselleen kuuluvan omaisuuden käsiinsä, tökäten sitten oven auki. Kelsey astui vasten tahtoisesti porschen kyydistä bussipysäkin asfaltille, lepuuttaen vielä kättään auton katolla, suunnaten ruskeiden silmien katseensa kuitenkin kuskin paikalla istuvaan Deaniin.
"Älä suotta vaivaudu", Kelsey sanoi ja vastasi nuorukaisen virnistykseen, "se akka ei oo koskaan liiemmin välittänyt mun seurasta. Onneks tunne on molemmin puolinen."
Katse harhaili hetken autossa, ennen kuin kohdentui taas Deaniin.
"Kiitti kyydistä. Lähetään joku päivä käymään kaljalla", tyttö heitti pöyhiessään ruskeita hiuksiaan, "mä lupaan tarjota." Deanille suunnatun silmäniskun jälkeen Kelsey sulki oven jäljessään ja nousi bussipysäkiltä kävelytielle, kääntäen selkänsä Deanille ja tuon unelmaporschelle, ottaen kulkunsa suunnaksi kotinsa.

// minun osalta tää tais olla tässä, kiiitos pelistä! :---) uutta joskus?

Dean ei tosiaankaan vaivautuisi puhelemaan Harakalle, mikäli tämä marssisi vastaan koululla. Sen sijaan hänen suunnitelmaansa kuului luikkia karkuun mahdollisimman nopeasti ja huomaamattomasti. Sama suunnitelma päti kenen tahansa opettajan kohdalla.

Toinen kulma kohosi kysyvästi Kelseyn puhuessa kaljasta. Epäilys sen suhteen, että he muka todella joskus menisivät yhdessä kaljalle, ei suinkaan vähentynyt tytön lupautuessa maksajaksi. Sellaisiin lupauksiin ei koskaan kannattanut luottaa, ne olivat liian hyviä ollakseen totta. Hieman samaan tapaan kuin hövelillä tuulella olevaan Victoria's Secretin malliin törmääminen kulmaräkälässä. "Heti kun sä oot valmis," Dean kuittasi ehdotuksen.

Oven sulkeutuessa nuorukainen ei jäänyt odottelemaan, josko Kelsey muuttaisi mieltään kävelemisen suhteen. Kai pysäkiltä jokin bussi kulkisi, mikäli matka olisikin turhan pitkä.

((Kiitän ma myös. Uutta ehdottomasti, jos vaan haluat (: .))