I'm dancing though I never dance

aimee / macy : }

Adair parkkeerasi autonsa vähän matkan päähän punatiilisestä asuinrakennuksesta, josta pauhasi musiikki selkeästi ulos asti. Nuorukainen lukitsi autonsa huolellisesti ja sujautti avaimet mustien farkkujensa taskuun toivoen ettei yksikään bileissä riehuvista sekopäistä saisi päähänsä tuhota hänen bemariaan. Paidan kauluksen siistimisen jälkeen hän oli valmis hipsimään asuntoon jota nuoret jo näyttivät tuhoavan täyttä päätä.
Adair ei ollut edes varma kenen kotiin oli menossa. Hän oli saanut tunnilla lappusen jossa oli ollut vain osoite ja kellonaika, nuorukainen oli päättänyt ilmaantua paikalle. Hän ei ollut kova bilettäjä, mutta tänään hänestä tuntui että pieni tuulettuminen, tai tässä tapauksessa tunkkaistuminen, olisi tarpeen.

Ovesta astuttuaan hän oli kompastua lattialla istuvaan tyttöön, pahoitellen Adair hilautui hieman syrjempään ja otti vastaan tarjotun oluttölkin. Hän ei tuntenut nuorta miestä joka tölkin antoi, mutta siitä päätellen että se oli kiinni, kukaan ei ollut myrkyttänyt juomaa.
Tölkki avautui poksahtaen ja raikas juoma valui alas kurkusta kutkuttavasti. Tänään voisi juoda enemmänkin, ehkäpä tarjolla olisi viskiäkin? Sitä Adair toivoi kovasti, sillä hän oli suuri viskin ystävä. Kotoakin olisi voinut tietysti ottaa pienen pullon mukaan, mutta ei se tietenkään ollut tullut mieleen ennen lähtöä.

Nuorukaisen katse harhaili ympäri huonetta, hän näki useitakin tuttuja kasvoja, muttei ainakaan vielä halunnut mennä juttelemaan. Adair haluaisi nauttia oluensa ensin rauhassa ja etsiä sitten josko löytäisi asunnosta viskiä. Sitten olisi seuran vuoro.
Adair kulautti oluesta viimeisetkin tipat, heitti tyhjän tölkin läheiseen ämpäriin jossa näytti jo tyhjiä tölkkejä olevan ja alkoi sitten mietiskellä minne perhe olisi sijoittanut baarikaappinsa. Olohuoneessa sitä ei näkynyt, joten se oli todennäköisesti työhuoneessa tai keittiössä. Nuorukaisen askeleen veivät ensin tauluin koristellulle käytävälle, käsi tarttui ensimmäisen oven kahvaan ja hän leväytti oven auki.

Huti, makuuhuone. Sängyllä pyöriskeli kaksi nuorta joita hän ei äkkiseltään tunnistanut. He eivät reagoineet mitenkään tunkeilijaan ovella, joten Adair sulki oven hiljaa sanomatta mitään.
Seuraavan oven kohdalla onni oli enemmän myötä, työhuone löytyi ja samaten myös baarikaappi. Hän empi hetken, mutta päätyi sitten tulokseen että tuskin bileiden järjestäjä (tai paremminkin hänen isänsä...) paljoa välittäisi jos hieman viskiäkin olisi kadonnut, joten Adair käveli innoissaan tummasta puusta tehdyn kaapin luokse ja avasi lasiovet. Kappas, Jamesonia. Kyseinen viskimerkki oli Adairin lempparit -listalla toisena heti Jack Danielsin jälkeen. Rikas pentu tarttui shottilasiin ja lurautti juomaa lasiin. Jäitä löytyisi varmaan keittiöstä, ehkä hän hakisi muutaman juomaan. Yleensä hän ei juonut viskiään jäiden kanssa, mutta nyt pieni laimennus voisi olla tarpeen. Hän halusi juoda enemmänkin kuin pari lasillista ennen kuin olisi ihan kukkuu.
Adairin jalat lähtivät viemään häntä kohti keittiötä.

// tää koko vuoro on pelkkää paskanjauhantaa, pahoittelut siitä :----D macyn look + kengät.

Taksi pysähtyi punatiilisen rakennuksen eteen. Sisällä istuvat kaksi blondi nyrpistelivät molemmat nenäänsä sen ulkonäölle – ei mitenkään äärimmäisen kaunis rakennus, jos Austinin kaksosilta kysyttiin.
Macy hypähti autosta ulos ennen Mileytä, joka jäi maksamaan heidän matkansa (joka oli ollut huimasti kilometrin pitkä, mutta hienot naiset eivät kävele!) Tyttö sipaisi kiharrettuja tuhkanvaaleita hiuksiaan, aukaisi pieneen mustaan clutchiin piilotetun taskupeilinsä ja sipaisi vielä kolmannen kerroksen huulikiiltoa huulilleen.
"Macy, vauhtia", Miley huokaisi kävellen jo taloa kohti, josta kuuluva musiikki kantautui tielle saakka.
"Joo joo, tullaan tullaan", Macy nurisi napsauttaen peilinsä kiinni ja sujauttaen sen takaisin laukkuunsa, sulkien sen vetoketjun visusti kiinni – hän tarvitsisi kaikkea sisältöä vielä illan aikana.

Kaksoset astuivat ovesta sisään ja kesti kaksi sekuntia, ennen kuin Macy oli jo ehtinyt hukata sisarensa. Blondi rypisti otsaansa ja vilkuili ympärilleen – minne sisko oli jo ehtinyt muka mennä? Hän oli kääntänyt hetkeksi katseensa muualle (eli tuijottanut itseään peilistä kolme minuuttia), ja sitten Miley oli hävinnyt jonnekin. Macy tuhahti, pöyhi tukkaansa, loi vielä silmäyksen peiliin, ennen kuin pyörähti ympärillä nuden värisillä korkokengillään – ja melkein törmäsi johonkin jätkään.
"Hups", Macy sanoi ja hihitti sanojensa perään katseensa löytäessä lopulta nuorukaisen kasvot – so cute!
"Otatko kaljan?" jätkä kysyi virnistäen vetoavasti, ojentaen tölkkiä blondin suuntaan. Macy vilkaisi ensin poikaa, sitten kaljaa ja sitten uudestaan poikaa – nyrpistäen sitten nenäänsä ilmaisten inhotustaan.
"Hyi, mä en juo mitään kaljaa!" Macy tuhahti nokkavasti, huitaisi kädellään torjuvasti ja kipitti toisaalle – tarkemmin sanottuna kolmen cheerleaderin muodostaman porukan luo, jonka oli juuri kaksi sekuntia sitten bongannut.

"Tytöt, ettei usko tätä!" Macy kimitti jo muutaman metrin päästä kavereilleen, "Sam, Nic, Jol, joku poika yritti just tarjota mulle kaljaa! Kaljaa! Mulle!"
Tiedotus aiheutti pöyristyneen puhetulvan kaikissa neljässä: olisihan sen pojan nyt pitänyt tietää, ettei Macy Austin juonut kaljaa, vaan mansikkasiideriä!
"Us-ko-ma-ton-ta", Macy huokaisi ja heilautti dramaattisesti hiuksiaan. Hän halusi, että Samantha, Nicole ja Jolene huomaisivat hänen uudet vaatteensa ja laitetut hiuksensa!
Kesti hetki, ennen kuin tyttökolmikko tajusi Macyn vaatetuksen, ja sitten Austineista tyhmempi keräsi odotetut kehunsa hiuksistaan, uudesta mekostaan ja upeista kengistään.
"Voi vitsi Macy, sulla on uus mekko!"
"Aivan sairaan upea!"
"Mistä sä ostit sen?"
"Sun hiukset on niin nätisti, olispa mullakin noin vaaleat..."
Heh, hän olikin jo ehtinyt odottaa niitä.

"No tytöt, minä käyn hakemassa jotain juotavaa", Macy tokaisi vastailtuaan kohteliaisuuksiin asiaankuuluvasti ("Joo, mä tiedän!", "Oli tää kallis, mutta isi makso") ja väläytti kavereilleen hymyn, suunnaten sitten kulkunsa keittiöön. Vaikka he olivatkin Mileyn kanssa aloitelleet jo muutamalla juomalla kotona (tai no, Miley oli litkinyt jotain ihmemömmöjä ja Macy oli tyynyt niihin mansikkasiidereihin) ja Macylla oli vielä kahden siiderin verran matkaa siihen hiprakkavaiheeseen, jossa häntä vain kikatutti ja kaikki oli ah-niin-hauskaa.

Keittiössä Macy katseli hetken ympärilleen nyrpistellen nenäänsä kaljatölkeille ja viinapulloille.
"Eikö täällä ole mitään hyvää..." Macy mutisi itsekseen tökkien huolitelluilla kynsillään tölkkejä, spotaten lopulta kaljakopan takaa muutaman siiderin. Siniset silmät kirkastuivat (tai pikemminkin sumentuivat jo pelkästä alkoholin näkemisestä...) sillä sekunnilla ja pian blondilla olikin kädessään kaksi siideriä, ja Macyn seuraava ongelma oli se, kumman hän joisi ensin: päärynän vai omenan.

Adair oli kaivamassa jäita pakkasesta kun hän havaitsi keittiöön kopistelevan vaalean tytön. Nuorukainen ei kiinnittänyt tähän ensin mitään huomiota vaan kääntyi vilkaisun jälkeen takaisin selkä ovelle päin. Kuultuaan tytön höpisevän itsekseen, hän kääntyi uudelleen katsomaan tätä.

Tyttö katseli vuoron perään kahta siideritölkkiä, aivan kuin tämä olisi pohtinut kumman olisi juonut.
"Mä ottaisin sen päärynän jos sä tota paskaa meinaat juoda", Adair huikkasi tipauttaen löytämänsä jääpalat viskiinsä. Nuorukainen vilkuili tytön käsissä olevia siidereitä, hän itse ei oikeastaan koskaan ollut tykännyt siideristä, aivan liian makeaa ja mautonta hänen makuunsa. Kuivat siiderit olivat ihan ookoo, mutta harvoin hän niitäkään joi. Olut maistui paremmin, varsinkin tumma sellainen. Viskin lisäksi vahvemmista juomista tequilaa ja konjakkiakin hän joi mielellään jos vain tuli tilaisuus.

Adair loi pidemmän katseen siiderityttöön, tämän vaatteet näyttivät maksaneen maltaita, hiuksissakin oli varmasti pari kiloa lakkaa, vaikka ei Adair juurikaan mitään tyttöjen kaunistautumisrituaaleista tietänyt. Kuitenkin tyttönen oli sievä vaaleine hiuksineen ja sinisine silmineen, ei hän voinut sitä kiistää.
Nuori mies yleensä katsoi rikkaita tyttöjä alaspäin, hieman ehkä halveksuen. Vielä pahempi jos tämä sattui olemaan myös cheerleader joka juoksenteli vain urheilijoiden perässä ja halusi saada kaiken itselleen heti. Hän oli aina kiinnittänyt huomionsa niihin kapinallisempiin, erilaisiin tyttöihin. Räiskyvä persoona ja persoonalliset vaatteet saivat Adairin mielenkiinnon heräämään.
Kieltämättä hän saattoi joskus arvostaa tyttöä älynsäkin perusteella, pari kertaa hän oli istunut koulun käytävällä juttelemassa jonkun nörttitytön kanssa, hän oli pitänyt keskusteluista. Ei hän kuitenkaan voinut sanoa että olisi liiemmin kiinnostunut nörttityttösistä, ainakaan muuten kuin täysin platonisesti.

Tämä neito tässä oli kaukana ainakin rockhenkisyydestä ja eikä räväkkyyskään näyttänyt olevan hänen juttunsa, ainakaan siideristä tykkäämisen perusteella. Nuorukainen päätti kuitenkin kokeilla kepillä jäätä.
"Ootko varma ettet mieluummin haluis tällästä?" Adair tiedusteli nostaen shottilasiaan hieman ylöspäin kysyvä ilme kasvoillaan. Hän melkein osasi arvata blondin reaktion, mutta saattoihan tämä yllättääkin.

Memphiksen otsa painui muutamalle hienoiselle rypylle keskittymisestä ja miettimisestä. Tyttö havahtui takaisin tähän maailmaan vasta, kun jonkun ääni hänet siihen herätti – pää ponnahti ylös ja siniset silmät joutuivat hetken etsimään äänen lähdettä. Lopulta kun äänen lähde paljastui, räpäytti Macy pari kertaa hämmentyneenä silmiään ja hymyili sitten suloisinta hymyään.
"Kiitti vinkistä", tyttö sanoi ja laski omenasiiderin pöydälle, aukaisten sen päärynän (varoen toki, ettei yksikään kynsi varmasti joutunut katkeamisuhan alle). Juoma kuohahti hieman yli ja sitä valui hieman pöydälle, mutta siitä Macy ei ollut kiinnostunut: kunhan hänen mekkonsa ja kenkänsä pysyisivät kuivina, hän olisi tyytyväinen. Sitä paitsi blondilla oli parempaakin miettimistä kuin se, että pari hassua sidukkapisaraa oli tipahtanut pöydälle – nimittäin se, että Adair Coburn oli juuri puhunut hänelle! Pieni hymy taittui molempiin suupieliin, kun tyttö mahdollisimman elegantisti (näyttäen luultavasti vain huvittavalta) siemaisi kokeilevasti juomaansa ja kääntyi vasta sitten, hengitettyään kahdesti syvään, vasta takaisin Adairin puoleen.

Käsi sujahti kuin itsestään näpläämään vaaleiden kutrien latvoja, ja Macy tunsi, kuinka hänen sydämensä tykytys kiihtyi. Siniset silmät katselivat pitkien, tummien ripsien alta poikaa ja Macy tunsi, miten hymy hänen omilla kasvoillaan syveni – toinen oli niiiin komea! Joku saattaisi nyt miettiä, mistä Memphis Austin ylipäätään tunsi kolmasluokkalaisen pojan. Ei yhtään mistään. Austinit nyt vain sattuivat olemaan cheerleadereita, ja huutosakki tunnetusti nauttii juoruamisesta – ei luultavasti ole koko Astonissa yhtään ihmistä, jota Macy ei tietäisi nimeltä. Tai no, roskasakkia ei tietenkään lasketa. Kyllä hän tietää ainakin kaikki komeat ja söpöt kerman komistukset (ja tietysti ne kapinallisetkin, ne ovat niin kiehtovia, mutta sitä ei uskalleta myöntää edes Mileylle, sisko vain hermostuisi.)

Macy loi pitkän, ehkä aavistuksen unelmoivan katseen Adairin kasvoihin, ennen kuin tajusi kiinnittää huomionsa ojennettuun lasiin. Blondi katsahti ensin lasia, sitten varovasti Adairia ja vielä uudestaan lasia – kyllä hän tiesi, mitä tuollaisista pikkukupeista juotiin, eikä hän tykännyt siitä.
"... Mitä siinä on?" Memphis kuitenkin kysyi varovasti, palauttaen taivaansinisten silmien katseen Adairiin. Eihän tuon tarvinnut tietää, että Macy tiesi, mitä lasissa oli. Tai ainakin luuli tietävänsä, eli mitä suurimalla todennäköisyydellä hänen ajatuksensa olivat aivan hakoteillä.
Mutta ainakin hän sai puhua Adairin kanssa! Tytöt olisivat aivan superkateellisia.

Adair katsoi hieman huvittuneesti tytön touhuilua tölkkien kanssa. Tämä päätti noudattaa pojan neuvoa, päärynähän sieltä valittiin. Tölkin avauskin näytti hurjan vaikealta, pitkät kynnet varmasti vaikeuttivat avaamista. Adair katsoi tytön käsiä, kynnet näyttivät aidoilta, mutta nykyäänhän tehtiin niin hyviä tekokynsiäkin ettei niitä erottanut. Ei ainakaan harjaantumaton silmä, Adair oli harvemmin kiinnittänyt huomita naisten kynsiin, tiesihän hän kyllä että hänen äitinsä juoksenteli jossain kynsistudiolla harvase viikko, muttei häntä juuri kiinnostanut tutkailla manikyristien työn tuloksia tarkemmin, kunhan hän ei vain löytänyt irronnutta tekokynttä puhtaasta pyykistään. Niinkin oli kerran käynyt.

Tyttö näytti jokseenkin jännittyneeltä, ehkä tämä tunnisti pojan? Se oli hyvin mahdollista, Adairkin tiesi tytön olevan yksi koulun cheerleadereista ja osasi jopa veikata tämän olevan toinen niistä vaaleista kaksosista, mutta hänellä ei ollut hajuakaan tytön nimestä. Ei hän tunnistanut cheerleadertyttöjä kuin kasvoilta muutaman näkyvimmän persoonan. Olihan sitä tullut oltua otteluiden katsomossa ja siinä samalla tyttöjäkin oli vilkaistu. Suurin osa cheerleadereista oli kyllä ihan kauniita neitosia, kyllähän heitä ottelun ohessa katsoi.

Nuorukaisen kulmakarvat kohosivat hieman kun tytön kasvoille jähmettyi hieman outo ilme. Pelkäsikö tämä häntä? Ei kai sentään. Olikohan tämä jo valmiiksi humalassa? Adair ei osannut sanoa.
Tyttö kysäisi viimein mitä lasi sisälsi. Se oli yllätys, poika oli olettanut että blondi olisi suoralta kädeltä osannut sanoa että kyseessä oli ainakin korkeaprosenttisempi juoma ja torjunut tarjouksen.
”Viskiä. Se on ihan hyvää, voidaan hakea sullekin”, Adairin äänessä oli pieni kiusoitteleva sävy, uskaltaisikohan neitokainen maistaa juomaa? Ehkä, mutta todennäköisesti tämä oli jo aiemminkin maistanut viskiä. Harva tyttö piti niin vahvasta mausta, mutta eihän sitä koskaan tiennyt.

”Tietkö sä kenen bileet nää on?” Adair uteli tytöltä, tämä saattoi tietääkin, eikö tytöt yleensä tietäneet kaiken kaikesta, varsinkin mitä sosiaaliseen elämään tuli? Vaikkakin Adair kuului koulun kermaan, hän ei oikein ollut perillä aivan kaikesta mitä hänen klikkistatuksensa olisi periaatteessa edellyttänyt. Ei hän ollut mikään erikoisen innokas bilettäjä, kyllähän hän juhlissa kävi, mutta oli enemmänkin sivussa kuin keskipisteenä. Kyllähän sitä sai juhlista irti ihan yhtä paljon vaikka otti juhlimisen hieman rauhallisemmin.

Sana 'viski' ei juurikaan aiheuttanut Macyssa ihastusta: yleensäkään mikään, mikä juotiin tuollaisista pikkulaseista, ei ollut maistunut vaaleaverikön suussa järin hyvälle. Epäileväinen ilme kasvoillaan tyttö katseli Adairia ja oikoi samalla vapaalla kädellään mekkonsa mustaa helmaa, onnistuen melkein kaatamaan samalla siiderinsä. Huonon viinapään omaava Macy olisi humalassa alta aikayksikön, jos hän erehtyisi juomaan mitään tuollaisia, mitä Adair nyt sattui sillä hetkellä kädessään pitämään – siidereissäkin olisi ollut tarpeeksi prosentteja hänelle. Valitettavasti blondi ei liiemmin koskaan ajatellut, miten vahvaa mikäkin oli, hän ajatteli vain sitä, mikä maistui hyvältä ja – turhamainen kun on – mikä näytti söpöltä ja kivalta. Ne söpöt ja kivat yleensä olivat myös hyvän makuisia, ja Macyn oli pakko myöntää ajatuksissaan, ettei Adairin kädessään pitelemä lasi saati sen sisältö näyttänyt söpöltä tai kivalta, vaikka sen kannattelija olikin sitä.

Tyttö ei ollut välttämättä aivan samaa mieltä siitä, että se viski olisi kovin hyvää, mutta jos hän pääsisi hakemaan sitä Adairin kanssa... No, ehkä se olisi vähän parempaa! Ainakin toivoa sai elätellä.
”No, mä en yleensä juo tuollasta... Mut kai mä voin maistaa”, vaaleaverikkö hetken harkinnan (tosin, päätös oli jo tehty sillä sekunnilla, kun Adair sanoi, että he voisivat hakea. Puhui monikossa heistä! Hih) jälkeen ja hymyili valoisasti pojalle.

Seuraava kysymys oli jo paljon helpompi, ja siihen Memphis osasi vastata kuin apteekin hyllyltä.
"Ada Hillin", Macy vastasi hymyillen nopeasti, "se on se mustahiuksinen kakkosluokkalainen, joka oli ennen huutosakissa, mutta joutu lopettamaan, kun sen jalkaan tuli joku... joku vamma", tyttö vielä selvensi hieman tärkeästi ja hymyili ylpeänä siitä, että oli tiennyt nuo, ehkä varsin, turhat tiedot. Macy kuitenkin oli varsin hyvin, aivokapasiteettinsa huomioon ottaen, perillä ihmisten nimistä, autonmerkeistä, tilitiedoista, kengännumeroista ja valinnaisista kursseista. Hän ei hirvittävän usein edes nähnyt Adairia missään bileissä, he eivät joko liikkuneet samoissa piireissä tai sitten nuorukainen vain oli sitä tyyppiä, joka ei mielellään ollut jatkuvasti huomion keskipisteenä - toisin kuin Macy, joka olisi mielellään paistatellut parrasvaloissa ja ollut kaikkien ihailun ja katseiden kohteena.

Adairilla oli jälleen naurussa hieman pidättelemistä, tyttö vaikutti... hermostuneelta. Siideri kävi hyvin lähellä läikkymistä, siinä olisi ollut tytön arvokas puku vaarassa. Nuorukainen pyrki kuitenkin täysin hillitsemaan huvituksensa, hän ei halunnut nolata tyttöä.
Tyttö katsoi Adairin lasia hieman epäileväisesti, tämä vaikutti miettivän kieltäytyisi vaiko suostuisiko. Adair hymyili kannustavasti ja odotti blondilta valintaa.

"No, hyvä!" Adair näytti tyytyväiseltä, tyttö uskalsi maistaa. Nuori mies oli tätä vähän epäillyt, joten vaaleaverikkö pääsi yllättämään hänet positiivisesti.
"Baarikaappi on tuolla työhuoneessa", hän jatkoi kulauttaen itse juomastaan hieman. Ehkä hän voisi täyttää omankin lasinsa samalla.

Ada Hill? Nimi ei sanonut Adairille mitään, ei myöskään vaaleaverikön kertoma kuvaus juhlien järjestäjästä.
"Ahaa, okei..." Adair vastasi tytölle, hieman vaivaantuneen näköisenä, siiderityttö varmaan tiedostaisi, ettei nuorukaisella ollut harmainta haisua kenestäkään Adasta. No, ei kai se ollut niin vaarallista.
"Sori, mutta mä en kyllä tie sunkaan nimeä", Adair naurahti, hän toivoi ettei tyttö loukkaantuisi. Tästä lähtien hän yrittäisi pitää hieman tarkempaa kirjaa kanssaihmisistään.
"Tien kyllä että sulla on kaksoissisko, oon nähnyt sut koululla samannäkösen tytön kanssa... Oikeestaan muuta mä en sitten tiedäkään", nuorukainen näytti hieman anteeksipyytävältä.

”Tuutko sä nyt hakeen sitä viskii mun kanssa?” Adair kysyi toiveikkaasti. Ei hän uskonut että vaaleaverikkö hylkäisi hänet vain siksi ettei hän tiennyt tytön nimeä. Nuori mies voisi kyllä hengailla juhlissa tämän tytön kanssa pidempäänkin, ainakin muut sitten näkisivät että hänelläkin oli seuraa, melkoisena erakkona hän oli tähän asti esiintynyt. Kaikki eivät tosin tienneet syytä Adairin yksin viihtymiseen, mutta joillakin oli tiedossa ettei nuorukainen oikein ollut osannut olla naisten kanssa sitten ensimmäisen varsinaisen tyttöystävän kuoltua.

Adairin tyytyväinen ilme sai Macyn hymyilemään hilpeästi – ei yksi lasillinen tuota viskiä voinut pahaa tehdä, jos toisen sai noin iloiseksi pelkästään sillä, että suostui maistamaan.

Toisen vaivaantunut ilme Ada Hillistä puhuttaessa ei mennyt Macyn aivoihin saakka, eikä tytöllä ollut aavistustakaan, ettei poika tiennyt, kenestä hän puhui, ennen kuin tuo itse sanoi sen ääneen. Otsa piirtyi muutamalla hienoiselle rypylle ja toinen kulma kävi hetken ajan korkeammalla kuin toinen, mutta loppujen lopuksi Memphistä ei jaksanut kiinnostaa. Kunhan Adair edes tietäisi, kuka hän oli, hän olisi tyytyv-
Hienoinen tyrmistys käväisi blondin sinisissä silmissä, kun Adair kertoi, ettei edes tiennyt kuka hän oli. Kuka HÄN oli?! Hitot jostain Ada Hillistä, mutta nuorukainen ei edes tiennyt häntä itseään, ja hän oli sentään Memphis Austin!
Närkästynyt ilme sai blondin mutristamaan huuliaan – hän oli ollut lainkaan tyytyväinen siihen, ettei Adair tiennyt hänen nimeään, ja sen varmasti myös näki Macyn kasvoilta. Sentään tiesi, että hänellä oli kaksoissisko, kaipa sekin jotain oli... Mutta silti!
"Macy Austin", blondi tokaisi hetken kuluttua, "toivottavasti muistat sen jatkossa", tyttö jatkoi vielä sanojensa perään nuotilla, joka kertoi, että se olisi myös muistettava, tai Adair ei enää ainakaan näyttäytyisi järin hyvässä valossa Memphiksen silmissä.

Adairin seuraavien sanojen jälkeen katse suuntautui nuorukaisen osoittamaan suuntaan, sinne työhuoneelle, ja sen kummempia ajattelematta Memphis lähti kävelemään siideri kädessään työhuoneeseen, unohtaen toisen kaappaamansa juoman pöydälle. No, tuskinpa hänellä sitä ikävä tulisi – yksikin viskishotti, ja tyttöparan pää olisi luultavasti aivan sekaisin. Vaikka Macy ei enää mitään sanonutkaan, pään kohotetusta asennosta ja kopeaksi käyneestä ilmeestä kertoi, että Adair oli osunut sillä nimen unohtamisellaan tai tietämättömyydellään varsin arkaan paikkaan. Macylle oli tärkeää, että kaikki tiesivät heidät. Jokaisen koulussa piti tietää, ketä olivat Miley ja Macy Austin, eikä käynyt järkeen, ettei Adair sitä tiennyt, varsinkin, kun kermaan vielä sattui kuulumaan.

Työhuone oli yllättävän hyvässä järjestyksessä, puutasot olivat tummaa puuta ja koko tila toi Macylle varsin elävästä mieleen oman isän työhuoneen, joka näytti jotakuinkin samanlaiselta – tosin huomattavasti hienommalta, kalliimmalta ja upeammalta, kuinkas muutenkaan. Tyttö nyrpisti pienesti nenäänsä halvan näköiselle jalkalampulle, otti kaksi pitää kulausta siideristään ja laski sitten tölkin pöydälle.

Vaalea tyttö esitteli itsensä Macy Austiniksi ja lisäsi sitten hieman ikävällä sävyllä että toivoi nuorukaisen muistavan nimen jatkossa. Adair kamppaili jälleen huvittuneisuuden kanssa, tyttö todellakin vaikutti olettavan että kaikki tiesivät kuka hän oli. No, varmasti monet tiesivätkin, Adairia ei vain aiemmin ollut kiinnostanut.
"Adair Coburn", nuorukainen päätti varmuuden vuoksi esitellä itsensäkin, vaikka olikin saanut sen kuvan että tyttö jo tiesi hänen nimensä.
"Mulla on hyvä muisti, mutta huono julkkistietämys", Adair lisäsi naurahtaen. Hän ei todellakaan tuntenut koulun rikkaista juurikaan muita kuin oman ikäluokkansa. Suosituimmat tietysti pomppasivat silmille joka paikasta, mutta cheerleadereistakaan hän ei aikaisemmin osannut nimetä kuin noin kolmisen tyttöä. Parannus tämäkin.

Nuori mies luovi tiensä työhuoneeseen tyttö kintereillään, Adair oli aistivinaan jonkinlaisen muutoksen Macyn olemuksessa, ehkä tämä oli tosiaan loukkaantunut pojan tietämättömyydestä. Nuorukainen ei jaksanut välittää asiasta sen enempää, hän uskoi että tyttö unohtaisi asian juotuaan hieman lisää alkoholia.
Adair avasi baarikaapin ja tarttui jälleen Jameson -pulloon. Hän kaatoi ensin juomaa uuteen lasiin, jätti sen pöydälle ja lisäsi sitten viskiä omaan lasiinsa. Jäät eivät olleet vielä juurikaan sulaneet, uusia ei ollut tarvetta hakea.
"Tässä. Voidaan hakea sulle jäitä, jollet halua kuivana juoda", Adair ojensi viskilasin tytölle pieni pilke silmäkulmassa. Kulauttaisiko Macy todellakin viskin alas? Nuorukainen odotti innolla nähdäkseen mitä tyttö juoman kanssa tekisi.

”Mennään pois täältä, huone on aika ankea”, Adair totesi suunnatessaan takaisin käytävälle. Työhuone oli niin tummansävyinen ja pieni, että häntä olisi vain alkanut ahdistaa, vaikka seuraakin olisi ollut.
”Mites on, keittiöön vai juhlijoiden sekaan?” Adair tiedusteli Macylta. Nuori mies oletti että tyttö haluaisi jäitä juomaansa, mutta saattoihan tämä haluta bilettämäänkin. Miten vain, Adairille kelpasi sekä juhlijoiden sekaan soluttautuminen että palaaminen keittiöön.

Macy olisi voinut huitaista kädellään ja todeta kyllä tietävänsä Adairin, mutta hän pysyi vaiti ja suki vain vaaleita hiuksiaan velloen itsetunnontuskissaan – oliko hän niin ruma, mitätön ja turha, ettei kukaan tiennyt, kuka hän oli? Että hän oli yhtä näkymätön kuin luuseriporukan nörtein nörtti? Memphis tunsi pahoinvoinnin valtaavan itsensä, ei hän voinut olla yhtä mitätön kuten ne luuserit! Hän oli kaunis ja rikas ja palvottu ja rakastettu ja kaikki tiesivät, kuka hän oli, koska hän oli sentään Memphis Austin! Adair vain eli jossakin kivenkolossa.

Sormet näpläsivät kiharrettuja hiuksia ja Macy tunsi jännityksen kuplivan jossakin vatsansa pohjalla vastoin hänen tahtoaan. Blondi ei juonut koskaan mitään, mitä juotiin noista pikkulaseista. Sen hän tiesi, että se haisi pahalle ja maistuisi varmasti yhtä pahalle, mutta toisaalta, jos Adair tarjoaisi, niin... Ei hän kai voinut oikein kieltäytyäkään, poika varmaan pitäisi häntä aivan maailmanluokan idioottina. Macy halusi tehdä Adairiin vaikutuksen, ja vaikka vaaleaverikkö kovasti yritti ylläpitää loukkaantuneen neitokaisen rooliaan, se suli hyvin nopeasti käsiin, kun Adair antoi lasin hänelle uskomattoman vetävä ilme kasvoillaan. Macyn vatsa heitti volttia – Adair oli komea. Ihan sairaan komea. Kaikki tytöt kuolisivat kateudesta tai vähintään muuttuisivat vihreiksi, ja sitten Adair ei ainakaan haluaisi enää niitä!

"Joo, kiitti", Macy sanoi ottaen lasin vastaan aavistus epävarmuutta olemuksessaan. Tyttö tuijotti lasia tietämättä, mitä hänen olisi pitänyt tehdä, ennen kuin kuuli pojan sanovan jotain jäistä. Se kuulosti hyvältä, vaikkei ymmärtänytkään, mitä eroa oli juoda juoma jäillä tai kuivana. Siis, kuivana... Eihän mikään juotava koskaan ollut kuivaa? Mikä järki tuossakin oli?
Macy hymyili toisella suupielellään ja nyökäytti sitten pienesti pääteen.
"Haetaan niitä jäitä", blondi tokaisi myönteli nuorukaisen puheita siitä, että huone oli aika ankea. Ei mitenkään erityisen hienosti sisustettu tai muutenkaan mitenkään mukava – ei sellainen, että olisi halunnut oleskella siellä pidempään.

Tyttö sipsutti korot kopisten Adairin perässä unohtaen siideritölkkinsä työhuoneeseen. Hän piteli viskilasiaan niin tiiviisti (Memphis ei halunnut läikyttää sitä), että melkein törmäsi edellään kulkevan pojan selkään, kun tuo pysähtyi. Hätkähtäen Macy korjasi ryhtinsä ja taikoi hymyn kasvoilleen.
"Keittiöön ja sitten juhlijoiden sekaan?" Macy ehdotti kysyvään sävyyn ja vilkaisi juomaansa. Se todella näytti kaipaavan jotain, ja jäät saattaisivat ajaa sen jonkin asian.

Macy otti viskilasin vastaan ja Adairista tuntui että tyttö epäröi aavistuksen, ehkä hän ei olisikaan halunnut juoda ojennettua juomaa... Adair ei ollut varma miten tulkitsisi blondia, mutta kun tämä kerran oli lasin ottanut vastaan, ei nuorukainen sanonut mitään.
Niin kuin hän oli odottanutkin, Macy halusi jäät viskiinsä. Luoviessaan juhlaporukan seassa kohti keittiötä, Adair joutui käyttämään jo hieman voimaa että pystyi kulkemaan pysähtelemättä. Humaltuneet nuoret eivät tajunneet väistää vaan tököttivät paikoillaan ja ihmettelivät sitten jos joku tönäisi niin että sidukka läikkyi rinnuksille. Adair oli jo melko ärsyyntynyt päästessään keittiöön ja ilahtuikin kun keittiössä ei ollut juurikaan väkeä.

Avattuaan pakastimen ja ongittuaan jääpalapussista muutaman jään, hän tiputti ne Macyn viskilasiin.
"Sä ilmeisesti haluat takaisin tuonne..." Adair totesi vilkuillen juhlijoita. Vauhti oli jo alkanut kiihtyä ja hän alkoi jo hieman ahdistua, ei olisi mukavaa jos joku humalainen idiootti päättäisi tulla aukomaan päätään tai oksentaisi päälle. Ehkei ollutkaan niin loistava idea tulla käymään täällä.
"Mulle kelpaa että istutaan täällä. Mut jos haluut mennä ni kai mäkin tuun", Adair sanoi toiveikkaasti, tyttö oli ihan hyvää seuraa verrattuna örveltäjiin, ainakaan Macy ei ollut liian humalassa. Tosin hänkin varmaan olisi, jos joisi viskinsä. Adair melkein jo toivoi että tyttö hylkäisi lasin juomatta juomaa ainakaan kokonaan.

Poika otti kulauksen omasta juomastaan ja alkoi jo pohtia joisikohan sen jälkeen pelkästään olutta. Ehkä hän ei haluaisi humaltua juuri nyt, edes jokseenkin selvänä pysyminen olisi todennäköisesti paras vaihtoehto, sillä jokin kertoi hänelle että ongelmia oli luvassa ja olisi hyvä, että edes joku osaisi toimia jos kävisi hullusti.
”Sä ilmeisesti juhlit aika usein?” Adair tiedusteli tytön juhlimisesta vain pitääkseen jutun yllä, ja toivoi, että Macy keksisi jonkun mukavan puheenaiheen.

// sori, tää tökki nyt kyllä aika runsaasti :----D ...

Siinä missä Adair käytti kyynärpäitään luoviessaan tietään eteenpäin humalaisen nuorison keskellä, Macy tyytyi vain puikkelehtimaan ja väistelemään kaikkia sen minkä kerkesi. Ja jos hän ei ehtinyt väistää, tuli huulikiillolla maalattujen huulten välistä sen verran närkästyneitä sanoja ja huomautuksia siitä, että oli kohteliasta väistää, että ne loputkin ottivat yhden askeleen lähemmäs seinää, että blondi pääsi ohi.
Tyttö kipitti Adairin perässä keittiöön ja nuuhkaisi epävarmana lasinsa sisältöä, kun poika oli kääntynyt pakastimen puoleen etsimään niitä pirun jäitä. Haju sai Macyn nyrpistämään ohimennen nenäänsä – voimakas ja väkevä alkoholinhaju ei herättänyt cheerleaderissa juurikaan halua juoda lasin sisältöä, mutta toisaalta, kun Adair oli sen tarjonnut, ei se pahaa voinut olla. Tai ainakaan hän ei voinut kieltäytyä juomasta sitä.

Vaaleaverikkö kiitti Adairia, kun tuo pudotti muutaman jääpalan hänen lasiinsa. No, nyt se ainakin näytti vähän kivemmalta.
"Öö..." Macyn äännähdyksestä saattoi erottaa selvästi epäröinnin nuotin, kun siniset silmät vilkaisivat ensin Adairia, ja sitten olohuoneessa hoippuvia juhlijoita. Sitten silmät palasivat takaisin Adairiin ja suloinen hymy kaartui tytön huulille.
"Tää käy hyvin", blondi totesi ja etsi hetken katseellaan itselleen tuolia, jolle istua. Jos hänellä oli valittavana kaksi vaihtoehtoa, Adair Coburn vastaan muut, hän valitsi kyllä tuon ensimmäisen vaihtoehdon. Eihän hän voinut sanoa ei noin söpölle pojalle...!

Blondi veti itselleen penkin ja istui sille silmäillen hetken viskilasiaan, ennen kuin kohotti sen huulilleen ja otti pitkän kulauksen. Nielaistuaan sen kurkku tuntui samalta, kuin se olisi tullut tulessa ja mahan pohjaa poltteli jostakin muustakin kuin Adairin läsnäolosta. Silmiin tuntui tulvahtavan vettä, mutta Macy räpytteli sen nopeasti pois, naurahtaen sitten aavistuksen hermostuneena.
"Mä en yleensä juo mitään näin... tällasta", Memphis selitti viitaten lasin suuntaan, tuntien punan kohoavan poskilleen. Adair varmasti piti häntä ihan typeränä.
"Ja en mä nyt siitä usein juhlinnasta tiiä... Joskus aina", Macy mutisi eikä viitsinyt edes selittää kaikista mahtavista bileistä tuon äskeisen viskiepisodin jälkeen. Se oli ollut aivan pirun pahaa ja Macyn teki mieli kipata se jonnekin kukkaruukkuun, mutta ei hän voinut, koska sitten Adair vasta olisikin ajatellut hänen olevan täydellinen nössö, eikä Memphis halunnut näyttää nössöltä Adairin silmissä!
"Sä taidat juhlia usein?" Macy arveli luoden katseen toisen viskilasiin. Tai sitten tuolla oli vain hyvä viinapää tai jotain, Memphis pystyi melkein tuntemaan sen, miten se äskeinen hörppy kilahti samoin tein päähän.
"Tai kun sä juot tota... tällasta", blondi jatkoi kohottaen lasin takaisin käteensä, ottaen nyt maltillisemman siemauksen, välttäen sillä silmiin tulvahtavat vedet ja epämääräisen köhimisen. Hän lipittäisi tämän litkun kurkustaan alas, vaikka se olisi hänen viimeinen tekonsa.
"Tai emmä kyllä tiedä, en oo nähny sua usein", Macy sanoi sitten rypistäen hienoisesti otsaansa, "me ei kai vaan liikuta samoissa piireissä tai jotain." Eiväthän he voineetkaan liikkua, kun Adair ei edes ollut tiennyt hänen nimeään.
"Nää on kyllä vähän tylsät bileet", Macy tokaisi vilkaisten olohuoneen suuntaa, "ei kauheen hyvää musiikkia. Ja tää talo ei oo ees kauheen hieno", vaaleaverikkö selitti, ehkä vielä enemmän itselleen kuin Adairille.
"Ei sillä, että seurassa olis mitään valittamista!" Memphis korjasi nopeasti tajuttuaan, että Adair saattaisi luulla, että hän piti tuota tylsänä tai jotain – eihän hän todellakaan pitänyt!

"Hyvä", Adair hymyili Macylle tämän istuuduttua penkille. Hän oli odottanut että tyttö haluaisi kunnolla bilettämään, sen takia tämä oli kai paikalle tullut. Mutta ei Adairilla ollut valittamisen sanaa siitä, että Macy halusi olla hänen kanssaan hieman sivummalla.
"Sori, mun olis pitäny mainita että sun ei kannata hörpätä siitä ihan noin reilusti", nuorukaisen kasvoille nousi leveä virnistys siitä huolimatta että hän yritti näyttää vakavalta.
"Ainakin mulla oli alottelevana viskinjuojana helpompi juoda pienempiä kulauksia kerrallaan. Ei menny ihan niin paljon päähänkään kun en kiirehtiny sen kanssa", Adair jatkoi ja kulautti itsekin pienen kulauksen juomastaan.
"Aijaa", Adair hämmästyi tytön mutistessa juhlintakysymykseen vastauksen josta oli tulkittavissa ettei Macy olisikaan ollut mikään bilehirmu, kuten nuorukainen oli olettanut. Lisää hän hämmästyi tytön olettaessa että Adair juhlisi paljon. Pian tyttö kuitenkin korjaili olettamustaan.
"En mä kyllä oikeastaan juhli juurikaan. Mitä juhlinkin niin vaan pikkuisessa kaveriporukassa, meitä on yleensä korkeintaan viis. Tosi harvoin eksyn kenenkään kotibileisiin, mutta aika usein käyn kuitenkin yhessä kapakassa tuolla vähän syrjemmällä, ne ei koskaan kato minkä ikänen ihminen sinne tulee. Voisin vaikka viedä pikkusiskoni sinne ja ne tarjoaisivat sille kaljaa", Adair naurahti.
"Tylsät? Musta tuntuu että täältä viedään kohta joku paareilla sairaalaan", nuorukainen ihmetteli tytön sanoja, meno oli kyllä aikamoista. Musiikki ei ollut hyvää, se oli ehdottomasti totta, eikä talokaan ollut erikoinen, selkeästi keskituloisen perheen asunto, mutta juhlijoilla oli kyllä reilu vauhti päällä, ainakin Adairin asteikolla mitattuna.
"Hahaa, enkö mä olekaan kuiva setänen joka tyrkyttää tytölle viskiä vaikka hyvin tietää ettei tämä pitäisi sen mausta", poika naurahti tytön selittäessä nopeasti ettei kokenut seuraansa tylsäksi. Ei Adair oikeastaan pitänyt itseään mitenkään värikkäänä ihmisenä, muttei hän silti uskonut siihenkään ettei muut ajattelisivat häntä tylsimyksenä.

"Mä taidan kyllä nyt ottaa kaljan...", hän sanoi laskien lähestulkoon tyhjentyneen viskilasinsa pöydälle ja kääntyi jääkaapin puoleen. Kaapista löytyikin useampaa olutta, mutta harmikseen hän totesi ettei bileiden järjestäjä kuitenkaan ollut varannut tummaa olutta. Harmiteltuaan hetken hiljaa hän tarttui millertölkkiin ja hörppäsi heti pitkän kulauksen.
"Taidan tulla sun viereen", Adair totesi istahtaen Macyn viereen penkille. Hän oli istunut koko keittiössäoloajan, nuorukainen alkoi tuntea itsensä hieman hölmöksi seistä tönöttäessään samalla kun hän voisi istuutuakin sievän tyttösen viereen.

// suuret pahoittelut kestosta, vetoan lomamatkaan!

Macy tunsi epävarmuuden ja närkästyksen aallon hyökyvän hetken sisällään, kun Adair virnuili hänen silmien kostumiselleen. Blondi ei osannut päättää, kumpaa hän halusi tehdä enemmän, painua maan alle vai käskeä Adairia painumaan sinne – valinnanvaikeus sai nuoren cheerleaderin pitämään huulikiillolla maalatut huulensa tiukasti supussa. Hän ei halunnut antaa itsestään vässykkämäistä kuvaa, joten ainoa tapa, jolla blondi reagoi nuorukaisen sanoihin, oli nopea kulman kohotus ja uusi hörppy lasista – hänhän näyttäisi Adairille, ettei tämä oikeasti edes ollut niin pahaa!

Cheerleaderin naama saattoi hieman venähtää, kun Adairin mielestä joku vietäisiin kohta sairaalaan. Macy naurahti hieman kuivaan sävyyn ja kohautti siroja harteitaan – eihän täällä ollut tapahtunut kerrassaan mitään! Ei yhtäkään kolmiodraamaa, ei tappeluita, ei minkäänlaista kinaamista, ketään ei ollut yllätetty vaatekaapista nuolemasta tai ylipäätään mitään, mikä olisi ollut jollain tasolla juoruilun arvoista. Ainoa asia, joka kohensi Memphiksen mielialaa, oli Adairin läsnäolo, ja oikeastaan mitään muuta ei tarvittukaan – vaaleaverikkö leijui jo viidennessä taivaassa Adairin ja viskin yhteisvaikutuksesta. Tyttö ei todellakaan omistanut järin hyvää viinapäätä, Macy saattoi jo tuntea jonkinlaista huminaa korviensa välissä ja hän tiesi, että se enteili sitä, että hänellä tulisi olemaan huono olo huomen aamulla. Yhdestä lasillisesta viskiä ja parista hassusta siideristä... Tai oikeastaan, puolesta lasista viskiä. Ei Macy edes ollut vielä päässyt loppuun saakka, mutta eipä hän voinut jättää juomaa nyt keskenkään, kun kerran oli aloittanut, mitä Adair silloinkin ajattelisi.

Tyttö tyrskähti lasin reunaan ja hihitti Adairin sanoille. Sinisinä loistavat silmät tuijottivat ihailevaan sävyyn Adairia ja unelmoiva hymy käväisi suupielessä, ennen kuin cheerleader tajusi tuijottavansa varsin avoimesti ja käänsi nopeasti katseensa pois.
"Ei tämä nyt edes ole niin pahaa..." Macy selitteli hieman kierrellen – sanoissa ei ollut minkään näköistä todenperäisyyttä, blondi vain halusi tehdä vaikutuksen Adairiin. Ja hän oletti tekevänsä sen sillä, että joi kokonaisen lasillisen viskiä yskimättä kertaakaan.

Katse seurasi tiiviisti Adairin liikkeitä jääkaapille ja takaisin, mutta kun Adair kääntyi, käänsi Macykin katseensa pois, eihän hän halunnut antaa vaikutelmaa, että hän kyyläsi poikaa tai jotain... Mutta kun Adair päättikin istua tytön viereen, ei Memphis voinut estää onnellista ja äärimmäisen aurinkoista hymyä leviämästä kasvoilleen. Siniset silmät tuijottivat ihastuneina Adairia ja Macy olisi varmasti sillä hetkellä, tuijotellessaan toisen jäänsinisiin silmiin, varmasti hypännyt vaikka sillalta, jos Adair sitä vain olisi pyytänyt. Hentoinen "okei, joo", oli ainut, mitä Memphis sai kakistettua kurkustaan, sillä blondin olisi tehnyt mieli yhtä aikaa kiljua riemusta että ruveta tanssiman ja kaupan päälle vielä kertoa kaikille tytöille, että hän istui keittiössä Adair Coburnin kanssa, ihan kahdestaan!

Adair hymyili Macylle joka vaikutti hyvinkin iloiselta siitä, että Adair oli istunut tytön viereen. Nuorukainen katseli tyttöä varovaisesti, hän tunsi olonsa hieman varautuneeksi, eikä sen takia uskaltanut katsoa Macya suoraan silmiin. Lähempää katsottuna hän huomasi tytön kasvoissa olevan hieman samoja piirteitä kuin Adairin entisellä tyttöystävällä Abigaililla oli ollut, mutta muuten tytöissä ei ollut juuri mitään samaa, paitsi hiustenväri. Nuorukaisen mielessä välähti se hetki, kun hän oli saanut kuulla tyttöystävänsä kuolemasta. Maailma oli muuttunut kertaheitolla, elämä oli aloittanut ikävän syöksykierteen... Adair hörppäsi oluestaan hieman ärsyyntyneenä, aina hänen piti miettiä Abbya! Jokaisessa paikassa oli jotain tästä muistuttavaa, vaikka Abbyn kuolemasta jo kaksi vuotta. Nyt olisi korkea aika siirtyä eteenpäin elämässä ja lakata murehtimasta menneitä.

Adair oli aistivinaan, että Macy yritti tehdä vaikutusta häneen, tai ainakin siltä hieman vaikutti. Tyttö käyttäytyi melko läpinäkyvästi, mutta ei se liiemmin haitannut poikaa. Eihän se oikeastaan ollut niin ihmeellistä että Macy pitäisi hänestä, olihan hänkin kermaan kuuluva ja varmasti muiden silmissä ihan hyväksyttävää seuraa cheerleadertytölle. Mutta muuten, Adair ei oikein ymmärtänyt miksi Macyn kaltainen tyttö pitäisi hänestä. Hänhän ei ollut kovinkaan tyypillinen juhlia rakastava rikas pentu, kaikenlisäksi hänen seuransa tuskin oli erityisen viihdyttävää, eikä hän kokenut että edes näyttäisi kovinkaan hyvältä sellaisen tytön silmissä, joka katseli komeita sixpackin omaavia urheilijanuorukaisia jatkuvasti.

"Ei sun sitä loppuun tarvitse juoda, jos et halua", Adair sanoi vilkaisten tytön lasiin, jossa oli vielä hieman viskiä. Suurimman osan tyttö oli kuitenkin jo juonut.
Nuorukainen siirtyi hieman lähemmäs Macya ja tarjoutui ottamaan lasin vastaan, jos tyttö siitä haluaisi luopua. Ensimmäistä kertaa Adair katsoi Macya suoraan silmiin, mutta hätkähti hieman ja siirsi katseensa pois. Toivottavasti hän ei tytön silmissä vaikuttanut oudolta, tilanne vain oli hänelle hämmentävä. Hän ei ollut ollut tälläisessä tilanteessa pitkään aikaan. Abbyn kuoleman jälkeen hänellä oli ollut muutama tyttö joiden kanssa hän oli viettänyt aikaa, mutta silloin peli oli aina ollut selvä, kyse ei ollut ollut mistään vieri vieressä istumisesta jonkun keittiössä, vaan jostain ihan muusta, silloin ei ollut tarvinnut edes ajatella, saatika murehtia mitään.
Eipä sillä että Adairia järin paljon olisi kiinnostanut sekään, mitä Macy lopulta hänestä ajatteli, mutta alkoholi alkoi hieman vaikuttaa häneenkin ja oli mukavaa saada sievä tyttö viereensä.

Macy räpsäytti silmiään Adairille ja kohotti nopeasti kulmaansa, ennen kuin hymähti kevyesti ottaen lyhyen kulauksen viskistään. Irvistyksen blondi onnistui jotakuinkin onnistuneesti naamioimaan hymyn taakse.
"Minähän sanoin, että ei tämä nyt edes niin pahaa ole", tyttö liversi jo aavistuksen humalassa heilauttaen viskilasiaan niin, että jos se olisi ollut hiemankin enemmän täynnä, olisi juomaa läikkynyt joka puolelle.

Adairin ojennettua kättä Memphis päätyi tuijottamaan pölmistyneenä, ymmärtämättä, mitä poika sillä oikein haki. Sen sijaan toisen siniset silmät onnistuivat kiinnittämään huomion, tytön tuijottaessa vaaleansinisillä silmillään takaisin, ennen kuin aivoihin hiipi ymmärrys, että hän todella tuijotti ja siirsi katseensa jotakuinkin samalla hetkellä, kun Adair sen siirsi, pois. Macy tuijotti käsiään ja mietti, mitä hänen tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Mitä ihmiset aina elokuvissa tekivät? Macy vilkaisi varovasti Adairia ja päätyi sen jälkeen taas tuijottamaan käsiään. Jos hän olisi elokuvien naispäänäyttelijä, se varmaankin seuraavaksi sanoisi jotakin nokkelaa, jolla onnistuisi kääntämään vieressä olevan miehen huomion itseensä... Ja sitten tuijottaisi toisen huulia, joo, aina sen jälkeen ne suutelee. Memphis totesi, että hänen suunnitelmansa oli aukoton – mikään ei vain voinut mennä pieleen. Ainut ongelma oli se, että hänen pitäisi keksiä jotakin fiksua sanottavaa, ja se oli Macyn heikko kohta. Hän ei todellakaan osannut sanoa mitään fiksua.

Sen sijaan, että Macy olisi sanonut mitään, tyttö tyhjensi viskilasinsa pohjan kurkkuunsa, inhoten alkoholin tuomaa kirvelevää tunnetta kurkussa. Lasi laskettiin pöydälle kovaäänisen kolahduksen saattelemana ja samalla vaaleaverikkö horjahti eteenpäin. Lasillinen vahvaa viskiä oli aivan tarpeeksi tytölle humalaa varten, joka tavallisesti joi neljästä viiteen siideriä ja oli jo sammumispisteessä.
"Hhei, sä oot muuten tosi suloinen, tiiäthän sä", Macy sanoi ja naurahti, ennen kuin läpsäisi käden suunsa eteen. Mitä hän oikein oli sanonut? Ei kai tuo todella ollut tullut hänen suustaan? Siniset silmät tuijottivat Adairin silmiin ja sen jälkeen huuliin ja loppujen lopuksi Macy ei edes tajunnut tekevänsä niin. Viimeisetkin hentoiset järjen rippeet, jotka ylipäätään asuivat blondin päässä, olivat ottaneet viskin myötä lopputilin, eikä Macyn aivoissa tapahtunut järin älyperäistä liikettä enää.

/ töksy

Adair katsoi tytön tohellusta hymyillen, tyhjennettyään viskilasinsa Macy iski sen voimalla pöytään, tyttö alkoi tosiaan jo vaikuttaa humaltuneelta. Nuorukaisen oli silti myönnettävä, että Macy oli tehnyt pienen vaikutuksen juomalla lasinsa tyhjäksi. Ihan jokainen ei sitä välttämättä olisi tehnyt.
Samassa kun Adair oli onnittelemassa Macya siitä, että tämä tosiaan oli viimeistellyt juomansa, tyttö sanoi jotain Adairin suloisuudesta. Poika hätkähti hieman ja niin näytti tyttökin tekevän, ehkä tämä ei ollut suunnitellut sanovansa sitä mitä sanoi. Adair pohti hetken mitä voisi tähän vastata, siitä kun viimeksi joku tyttö oli häntä suloiseksi sanonut, oli todellakin jo aikaa. Nuorukaisella ei ollut mitään tuntumaa siihen, mitä hänen olisi pitänyt vastata tai tehdä, vai pitäisikö hänen edes reagoida. Ei hän muutenkaan mitenkään hurjan sanavalmis ollut, tälläisissä tilanteissa vielä vähemmän.

Hetken mietittyään hän kohotti kätensä kohti Macyn kasvoja, laski kätensä tämän poskelle ja suuteli vaaleaverikköä kevyesti.
Adair vetäytyi suudelmasta nopeasti, hän ei ollut ihan varma miksi oli päättänyt suudella tyttöä. Tilanne vain tuntui vaativan sitä, hän olisi tuntenut itsensä hölmöksi jos olisi vain tökittänyt paikallaan sanomatta tai tekemättä mitään.
Eipä sillä että suudelma olisi ollut epämiellyttävä, ei ollenkaan. Kaikki vain oli tapahtunut hyvin nopeasti, nyt nuorukainen istui tytön vieressä hölmistyneenä ja entistä epävarmempana siitä, mitä hänen tulisi nyt tehdä. Enää hän ei ainakaan kehtaisi avata suutaan ja yrittää puhua jotakin, sillä varmastikaan hän ei saisi ulos suustaan ainoatakaan järkevää lausetta. Adairista tuntui, kuin hän olisi ollut tälläisessä tilanteessa taas ensimmäistä kertaa elämässään! Ei hän yksinkertaisesti voinut olla näin ruosteessa. Macy näytti kuitenkin olevan sen verran humalassa, ettei ehkä muistaisi kaikkia tapahtumia tai puheita enää seuraavana aamuna... Ehkä sen varaan voisi luottaa.

"Pelästytinkö mä nyt sut?" Adair naurahti ja katsoi Macya hieman nolostuneena. Poika ei jäänyt odottamaan tytön vastausta, vaan nousi ylös tuoliltaan ja haki jääkaapista uuden oluen, hän tarvitsi jotakin missä pitää kätensä ja mihin keskittyä tarpeen tullen.
Adair istahti Macyn viereen uudestaan ja avasi oluensa. Ehkä hänen ei tarvitsisi ajatella niin paljon, parempi olisi vain olla ja antaa tilanteen viedä eteenpäin. Ehkä hän voisi juoda vielä enemmänkin tänä iltana, ihan vain rentoutuakseen.

// höps!

Macy napitti varsin intensiivisesti Adairia (siis tuon huulia, tarkemmin sanoen) miettien, tappaisikohan Miley mieluummin hänet vai itsensä? Häpeään tuo kuolisi joka tapauksessa, sillä aina, kun Memphis aikoi ilmoittaa kovaan ääneen jonkun pojan olevan maailman söpöin, Miley vaiensi hänet hirvittävällä sihinällä ja valituksella siitä, ettei Macy saanut olla noin yksinkertainen, helppo ja typerä kana. Macy oli tainnut olla kaikkea edellistä äsken, ainakin, jos Mileyltä olisi kysytty.

Cheerleaderin jäätynyt aivotoiminta oli hetkessä ilmiliekeissä, kun Adair suuteli häntä. Siis oikeasti suuteli. Suuteli! Mitään fiksua siellä ei vieläkään liikkunut, mutta sitäkin enemmän ’apua!’, ’iik!’, ’Adair Coburn pussas mua!’, ’pakko päästä kertomaan tytöille!’, ’tupla-iik!’ tyylisiä lauseita.
Macy oli täysin jäätynyt Adairin teon jälkeen, tuntien vain viskin aiheuttaman helotuksen poskilla voimistuman muutamalla kolmella, neljällä tai ehkä noin kuudellatoista asteella. Huulilla tuntui hassua kihelmöintiä ja jostakin syystä blondilla oli varsin lämmin olo (joku saattoi laittaa sen viskin tai tunkkaisen ilman piikkiin).
Siro sormi kohosi koskettamaan huulia, joilta vadelmanmakuinen huulikiilto oli jo lähestulkoon kadonnut. Normaalioloissa Macy olisi jo tavalliseen tapaansa ollut lisäämässä sitä hädissään, mutta nyt blondilla oli tärkeämpiäkin asioita keskityttävänä, eikä Austinilla ollut tarpeeksi aivotoimintaa monen asian ajatteluun yhtä aikaa.

"Mä... Shä... Siis, tota... Ei, ei mitään... Eiku..."
Epämääräinen, aavistuksen samea sönkötys oli ainoa, jonka Macy sai aikaan. Siniset silmät tuijottivat levällään Adairia, joka nousi ylös ja käänsi selkänsä blondille. Okei, se oli siinä. Macy oli varma, että Adair piti tätä isona virheensä jo nyt ja aikoi liueta paikalta nopeasti – ja mitä nopeammin, sen parempi. Macy mutristi alahuultaan ja oli jo melkein valmis aloittamaan itkemisen. Ei kai hän oikeasti nyt niin vastenmielinen ollut? Mikä hänessä oli vikana? Eikö hän ollut tarpeeksi nätti Adairille? Pitäisiköhän hänen laihduttaa? Hän oli syönyt viime viikolla suklaamuffinssin, ei olisi varmaan pitänyt...
"Ei se... Et sä... Sä oot oikeesti tosi mukava", Macy änkytti sekavasti, kun Adair istuikin kaikeksi yllätykseksi takaisin blondin viereen. Sormet hypistelivät hermostuneina mekon helmaa, ennen kuin Macy kääntyi ja suikkasi uuden, edellistäkin nopeamman pusun Adairin huulille kaljapullon ohi. Tyttö ei todellakaan osannut tätä – siinähän oli juuri mennyt kaksi sekuntia sitten hänen ensisuudelmansa! Se ei kuitenkaan ollut Macylla päällimmäisenä mielessä, tyttö oli liian keskittynyt maalailemaan Adairista unelmiensa prinssiä valkealla ratsulla ja puolella valtakunnalla ja niin edes päin.

Adair oli tyytyväinen kuultuaan, ettei tyttö ollut pitänyt hänen käytöstään epämiellyttävänä. Nuorukainen mietti kuumeisesti mitä olisi sopivaa tehdä seuraavaksi, mutta ennen kuin hän ehti tehdä mitään, Macy suikkasi suukon hänen huulilleen. Adair oli hetken hieman pöllämystynyt, mutta hymyili sitten leveästi vaalealle tytölle.
"Kiva kuulla, niin säkin oot", poika vastasi Macylle tämän kerrottua, että piti Adairia mukavana. Tyttö oli niin humalassa, että saattoi seuraavana päivänä todellakin olla jotain muuta mieltä, mutta nuorukainen ei jaksanut murehtia asiaa.
"Haluutsä mennä tonne muiden joukkoon, istuu tässä vai lähtee vaikkapa kävelylle?" Adair tiedusteli Macylta, pojalle itselleen kävisi oikeastaan jokainen mainituista vaihtoehdoista, mieluiten hän kuitenkin poistuisi bileistä tai jäisi istumaan keittiöön, sivuun suuremmasta metakasta. Macy saisi kuitenkin päättää.

Adair ei vieläkään ollut varma oliko tehnyt oikean ratkaisun suudellessaan tyttöä. Mitä jos koko koulu tietäisi hänen teostaan seuraavana päivänä? Tuskin asia oli kovinkaan vaarallinen, mutta ei hän halunnut julkisuutta. Macy tunsi varmasti niitä tyttöjä, jotka rakastivat muiden asioilla repostelua. Lisäksi Macy tuntui olevan koulussa ihan kohtalaisen tunnettu, jutulla voisikin olla jonkinlaista arvoa. Ainakin joku asiasta tulisi tietämään.
Adairista ei ollut kulkenut juuri minkäänlaista juttua pitkään aikaan, mistä hän oli kerrassaan tyytyväinen. Hänetkin aika moni koulun oppilas tunnisti ainakin jollakin tavalla, joten hänkään ei aina pystynyt pitämään tekemisiään salassa, varsinkaan jos hän teki jotain mistä joku juoruilija sattui innostumaan. Itse nuorukainen koki, ettei koskaan tehnyt mitään mistä joku muu oikeasti saattaisi kiinnostua puhumaan, mutta teinitytöt olivat niin uteliasta sakkia, että lähes mikä vain kelpasi jutun juureksi, kunhan vain kyseessä oli kerman edustajan puuhailut.

"Kellokin on kyllä jo aika paljon..." Adair totesi vilkaisteissaan keittiön seinällä tikittävää kelloa jossa oli roomalaiset numerot. Viisarit osoittivat, että oltiin reippaasti puolen yön, kello oli 00:35. Bileet varmasti jatkuisivat aamuvarhaiselle, eikä Adairilla ollut aikomustakaan jäädä juhliin enää kovin pitkäksi aikaa. Siitä hänellä ei tosin ollut tietoa, mitä hän tekisi pois päästyään. Ehkä kotiin nukkumaan meno olisi turvallisin ratkaisu.
"Eikö sua väsytä yhtään?" poika kysyi Macylta hymyillen ja joi pari kulausta oluestaan. Hän ei liiemmin ollut väsynyt, eikä erityisemmin humalassakaan. Aivan varma hän ei tosin ollut siitä, kykenisikö ajamaan kotiin.

Vaaleansiniset silmät säteilivät, kun Adair pitikin hänestä! Tai ainakin piti häntä mukavana. Se oli kiva kuulla ja Macyn kasvojen ilme kirkastuikin huomattavasti, kun poika ei näyttänyt mitenkään inhoavalta. Toisaalta, vaikka olisikin näyttänyt, millä todennäköisyydellä Memphis Austin sen olisi tajunnut? Se todennäköisyys oli aika pieni.
Ihastunut ilme tuntui juurtuneen Macyn kasvoille, aina siihen saakka, kunnes otsalla ilmaantui pieni mutka, joka kertoi tytön miettivän ankarasti. Adair oli kysynyt kysymyksen, jonka käsittelyyn Macy tarvitsi jokaisen aivosolunsa, kun niitä ei muutenkaan kovinkaan paljoa ollut ja humala oli kaatanut puolet niistä olemassa olevista. Muiden joukkoon? Nääh, oikeastaan blondi olisi mieluusti ominut Adairin kokonaan itselleen, eikä jakanut nuorukaista kenenkään muun kanssa... Ja keittiö oli ihan sopivan hiljainen, joskus joku eksyi hakemaan kaljan tai etsimään jotain, mutta muuten Macy sai viettää aikansa aivan kaksin Adairin kanssa. Toisaalta keittiö alkoi kyllästyttää ja kävely voisi olla ihan mukavaa... Ih, kuutamokävelylle Adair Coburnin kanssa! (Kuu ei kyllä luultavasti paistanut, mutta katulamput nyt olivat melkein sama asia.)

Macy lopetti ajattelun, kun Adair totesi, että kello on jo paljon. Vaistomaisesti tyttö haki katseellaan kelloa, ja pian sellaisen löysikin, ymmärtämättä kuitenkaan mitään siitä, mitä kellotaulu sanoi. Jotain X:siä ja I:tä, humala sekoitti tytön aivot eikä hän ymmärtänyt, mitä kello näytti, joten vaaleaverikkö tuijotti vain hölmistyneenä seinäkelloa ja räpsäytti pari kertaa ymmärtämättömänä silmiään kääntyessään Adairin puoleen.
"Väsytä? Eihän kello ole edes vielä kahtatoista", cheerleader tokaisi ja viittoili kellon suuntaan, jossa viisarit ja numerot olivat asettuneet aivan omiin asetelmiinsa neitokaisen aivoituksissa.

"Kävely kuulostais aika... kivalta", vaaleaverikkö sammalsi hienoisesti noustessaan pystyyn ja tuiskahtaen samoin tein takaisin istumaan penkille, kaatuen sen verran sivulle, että tönäisi samalla ohimennen Adairia.
"Oho, sori sori", Macy hymisi anteeksipyynnön ja hieroi takamustaan kompuroidessaan uudelleen pystyyn. Korkokengillä huojuminen oli äärimmäisen mielenkiintoisen näköistä, kun blondi taiteili pitkin pöytiä tiskialtaan luokse ja yritti olla kaatumatta.
"Mhä taidan juoda eka vähän vettä", blondi selvitti ja laski hanasta huomaamattaan kuumaa vettä ensimmäiseen asiaan, joka sattui käteen – korkeavartiseen viinilasiin, josta joku oli juonut jotain hienompaa alkuillasta.

Adair kohotti kulmiaan hieman hämmästyneenä, Macy kyllä katsoi kelloon, mutta ei selvästikään tulkinnut viisareiden asentoa oikein.
"Kello on kyllä jo melkein kaksikymmentä vaille yksi", nuorukainen korjasi ja hymyili tytölle. Ei se nyt niin kummallista ollut, että humalapäissään katsoi kellonajan väärin.
"Voidaan me kyllä lähteä kävelylle, mutta en oo ihan varma pystytkö sä kävelemään enää noilla sun korkkareillas..." Adair katsoi tytön kenkiä hieman epäileväisenä. Ei hän ainakaan pystyisi kävelemään korkokengillä edes selvänä saatika humalassa, mutta tytöillä oli kai omat konstinsa.

Samassa Macy pyrkikin pystyyn ja onnistui melkein työntämään Adairin pois istuinsijaltaan.
"Hupsii, eipä ainakaan käynyt pahasti", poika alkoi huolestua vielä enemmän tytön turvallisesta kulkemisesta, nyt ei ainakaan näyttänyt siltä että Macy pystyisi edes kävelemään ulos asunnosta, saatika ulkona yhtään mihinkään.
Tyttö kuitenkin sai kammettua itsensä ylös tuolista ja haparoi kohti tiskiallasta. Adair huomasi tämän ottavan jonkun satunnaisen lasin käteensä ja yrittävän laittaa siihen vettä.
"Heiii, nyt pistät sinne kuumaa vettä!" nuorukainen havaitsi tytön kääntäneen hanan kuumalle, poika hyppäsi ylös tuoliltaan, harppasi pari askelta ja käänsi vesihanan kylmemmälle. Lasihan voisi pahimmassa tapauksessa vaikka poksahtaa rikki liian kuumasta vedestä tai jos niin ei kävisi, Macy voisi polttaa suunsa ellei havaitsisi virhettä ajoissa.
"Kylmä vesi varmaan maistuukin paremmalta", nuorukainen naurahti. Hänelle itselleenkin vesilasillinen kyllä kelpaisi, joten Adair tarttui toiseen tiskipöydällä olevaan lasiin ja täytti sen kylmällä vedellä sen jälkeen kun Macy oli saanut juotavansa.

"Ootko edelleen sitä mieltä että mennään kävelylle? Mä voisin kyllä varmaan viedä sut kotiinkin, vähän epäilyttää jättää sut tänne hoippuroimaan jos ite lähen pois jonkin ajan päästä", Adair mietiskeli oliko todellakin vielä niin hyvässä kunnossa että voisi ajaa autoa. Hän ei kokenut olevansa erityisen kännissä, juotua oli tullut kuitenkin vain vajaat kaksi shottilasillista viskiä ja kaiketi kolme olutta... Ei hän poliisien mielestä enää ajokunnossa ollut, mutta omasta mielipiteestään hän ei ollut varma. Ei nuorukainen juurikaan harrastanut kännissä ajamista, mutta ei hän halunnut autoaankaan satunnaisen tyypin pihalle jättää. Adair myönsi itselleen ettei bileisiin tuleminen omalla autolla ollut kauhean järkevää, mutta hänhän oli laskenut sen varaan että osaisi ajaa lyhyen matkan kotiinsa vaikka jaloillaan ohjaten. Eri asia oli sitten se, pitäisikö hänen auttaa tyttö kotiinsa, ei hän edes tiennyt missä tämä asui.
"Mutta voidaan me kyllä sinne kävelyllekin lähteä, jos tuntuu siltä että pystyt kävelemään, miten vain..." nuorukainen kulautti vesilasinsa yhdellä kerralla tyhjäksi ja jäi odottamaan mitä tyttö päättäisi.

"Ai, hupsista, no niinhän se onkin", Macy sanoi ja väläytti hymyn Adairille. Uusi katse kelloon ja viisarit eivät näyttäneet edelleenkään blondin mielestä edes kahtatoista, mutta siitä ei enää nuorukaiselle huomautettu.
"Ja kyllä minä nyt korkkareilla osaan kävellä!" cheerleader tuhahti luoden nyrpeän katseen poikaan, joka epäili hänen tasapainoaan (jossa kieltämättä kyllä oli epäilyn varaa, aika paljonkin). Seuraavat tapahtumat eivät aivan tukeneet neitokaisen vastaväitteitä.

Macy säikähti, kun Adair yhtäkkiä pomppasi tuoliltaan ylös ja oli yhdessä sekunnissa vieressä. Siniset silmät pyöristyivät hämmästyksestä, olipa toinen nopea... Ehkä se oli vampyyri, niin kuin Edward Cullen! Tosi nopea ja ihanan komea! Paitsi sitten se osasi myös lukea ajatuksia... Siitä mietteestä Memphis hieman huolestui, hän ei halunnut päästää ketään päänsä sisälle. Kaikki suuret suunnitelmat tulisivat kaikkien tietoon (Macyn tyhjien aivojen tutkimisesta saisi todennäköisesti vain päänsärkyä, mutta sitähän vaaleaverikkö ei itse, luonnollisestikaan, tiedostanut alkuunkaan).

"Voi vitsi, no niinpä näkyy", Macy vastasi vähän tyhmästi, kun Adair käänsi hanan kuumalta kylmälle. Tyttö kippasi ronskisti lasissa olevan veden altaaseen ja alkoi täyttää sitä uudelleen kääntäen katseensa vieressään olevan pojan suuntaan, hymyillen tuolle herttaisen unelmoivasti.
"Sä olet kyllä aika ihana... Tommonen ritari", tyttö selvitti ja tuijotti unenomaisesti Adairia. Pojalta ei kyllä puuttunut Macyn kuvitelmissa enää muita ritarin ominaisuuksia kuin korea ratsu ja haarniska.
Memphiksen keskittyminen lasiin oli sen verran herpaantunut, että seuraavaksi se tulvi yli ja juoksi pitkin cheerleaderin kättä. Tyttö ynähti tyytymättömästi pyyhkien veden kädeltään nopealla ranneliikkeellä pois – siitä saattoi jäädä vaikka bakteereja, niitähän oli kaikkialla! – ja otti sitten kulauksen täyttämästään lasista.

Memphis joutui miettimään ankarasti, kun Adair kysyi, oliko hän edelleen sitä mieltä, että halusi lähteä kävelylle. Kyllä, kyllä hän oli, mutta mitä Adair olikaan sanonut hänen kotiin viemisestään? Aikoiko toinen viedä hänet kotiin? Wiih, Miley ei koskaan uskoisi tätä!
"Kävely... Öö, joo, mennään vaan", Macy sanoi ja laski puoliksi tyhjennetyn vesilasin tiskipöydälle. Sen reunalle olivat tarttuneet viimeisetkin rippeet huulikiilloista, mutta blondi oli ehtinyt unohtaa koko asian jo aika päiviä sitten. Toinen asia, jonka tyttö oli unohtanut, oli hänen laukkunsa, se uusi musta clutch, joka oli tiellä tietämättömillä. Siellä oli hänen puuterinsa, huulikiiltonsa ja taskupeilinsä ja kampa! Lempihuulikiilto vieläpä. Macy tulisi olemaan kauhuissaan aamulla, kun huomaisi hävittäneensä sen – mitään järin arvokasta laukussa ei kuitenkaan ollut, Miley piti aina huolen Austinien rahoista ja puhelimista sun muista, koska tunnettu tosiasia oli, että Macy oli humalassa vielä pahempi tyhjäpää kuin selvin ja hyvä, ettei onnistunut hukkaamaan itseään jonnekin.
"Ja joo joo, kyllä mä osaan kävellä", Macy mutisi aavistus närkästystä äänessään. Ei Adairin pitäisi epäillä, että hän ei osaisi kävellä! Ei kai hän nyt typerä ollut.

Adair katsoi Macya hölmistyneenä tytön ilmoitettua että piti poikaa ihanana, ritarina vieläpä. Nuorukainen yritti estää virneen kipuamista kasvoilleen, mutta epäonnistui, juttu oli liian huvittava.
"En mä nyt ihan ritari taida olla, ei mulla oo haarniskaa eikä heppaa. Ehkä oo tarpeeks lihaksikas", Adair naurahti. Hän yritti edelleen päättää mitä hän tilanteesta oikeasti ajatteli, ajatukset olivat hieman solmussa, pitikö hän tytöstä vai ei? Macy oli ihan herttainen, vaikka vaikuttikin suoraan sanottuna hieman... tyhmältä. Adair ei kuitenkaan halunnut olla Macylle missään nimessä ilkeä, sillä hänen mielestään vaaleaverikössä oli jotain hyvin söpöä. Tyttö vaikutti jokseenkin haavoittuvaiselta, vaikkei sitä varmaan todellisuudessa ollutkaan, raha ainakin teki suuren panssarin heikoimmankin ihmisen päälle. Adair kyllä piti Macysta jollakin tavalla, ehkä ei kuitenkaan romanttisesti, ei tässä vaaleaverikössä tainnut oikein olla niitä aineksia joita hän etsi romanttisesta suhteesta. Ehkäpä suudelma oli ollut virhe, tyttö oli saattanut luulla jotain... Adair lohduttautui vanhalla syyllä, ei Macy kuitenkaan aamulla muistaisi. Jos hän nyt vain saisi tytön kotiin tai jonnekin ystävän luo turvallisesti.

"Tarkoitin vaan että tuolla ulkona voi olla hieman vaikeempi pysyä pystyssä noilla koroilla", nuorukainen osoitti kädellään kohti korkeita korkoja joilla tyttö huterasti yritti pysyä pystyssä.
"Oon ihan varma että osaat kävellä, mutta pitäiskö sun ottaa nuo korkkarit vaikka ensiks pois tai jotain...?" Adair aloitti ja nosti katseensa kengistä tytön kasvoihin hieman epäileväisenä, hän ei halunnut että tyttö röhnöttäisi kohta lattialla tai mikä pahempaa, asfaltilla pitkin pituuttaan.
"Tai no... Unohda! Mä voin ottaa sua tästä kiinni", Adair tokaisi siinä pelossa että Macy loukkaantuisi hänen sanoistaan. Nuorukainen tarrasi tytön käsivarteen kiinni ja sujautti oman kätensä niin, että he seisoivat käsikynkässä.
"Kelpaako tää?" Adair hymyili leveästi Macylle ja tiiraili kohti ulko-ovea, joka juuri ja juuri näkyi siitä missä he seisoivat. Keittiön ja oven välisellä matkalla kuitenkin oli runsaasti juhlijoita, joten toivottavasti Macy olisi vain tyytyväinen, että joku raivaisi hänelle tietä pois asunnosta, eikä yrittäisi rimpuilla irti pojan otteesta.
Sujautettuaan vapaan kätensä taskuun ja varmistettuaan että auton avaimet olivat tallella, Adair oli aikeissa lähteä Macyn kanssa luovimaan tietään kohti ovea, mutta muisti äkkiä erään asian.
"Eiks sulla oo siskokin täällä jossain...? Pitäiskö sille sanoa että meet ulos ja ehkä saman tien kotiinkin.... Vai mitä?" Adair ei ollut aivan varma oliko Macyn kaksoissisko talossa, mutta niin hän kuitenkin oletti, Macy tuskin oli lähtenyt bileisiin ilman sisartaan. Jos he löytäisivät tytön siskon, Adair voisi ehkä luottaa tämän vievän Macyn kotiin. Muuten hän varmasti veisi tytön itse, vaikkei täysin ajokuntoinen ollutkaan. Ei hän halunnut jättää humalaista tyttöä bileisiin yksin hortoilemaan, sillä hän itse oli jo päättänyt lähteä kotiin heti kuin se oli mahdollista.

Vaaleansiniset silmät arvioivat kriittisesti Adairin vartaloa, ennen kuin tyttö hymyili hyväksyvästi.
"Sä olet oikein sopivan lihaksikas ritariksi", Macy tiedotti asiantuntevasti, "ja haarniska ja heppa nyt voidaan unohtaa, kyllä ihan tollanen kauluspaita ja autokin passaa."
Memphis oli ajatuksissaan ehtinyt maalailla Adairista unelmiensa täydellisen satuprinssin, eikä tytöllä ollut pienintä aavistustakaan siitä, että poika saattoi pitää häntä typeränä. Hänestä Adair oli suloisinta mitä hän oli ikinä nähnyt, poika oli niin mukava häntä kohtaan! Yleensä miehet suhtautuivat cheerleaderiin vähintäänkin alentavasti, mitä nyt jos muutamaa poikkeusta ei otettu lukuun, mutta yleensä kaikki vähänkin aivokapasiteettia edellyttävät ihmiset kiersivät Austineista Macyn kaukaa, Miley oli selvästi halutumpaa seuraa kuin sisarensa. Macy ei kuitenkaan ollut vielä edes tajunnut, että ihmiset hakeutuivat mieluummin Mercedeksen seuraan kuin hänen.

"Ai..." tyttö tokaisi vähän hölmönä katsahtaen ensin Adairiin, sitten kenkiinsä. No niinpä tietysti, poika oli vain huolissaan hänestä! Totta kai, ei toinen mitään pahaa tarkoittanut, halusi vain huolehtia, ettei hän taittaisi nilkkaansa.
"Oletpa sä mukava", Macy ehti sanoa, ennen kuin nuori mies jatkoi juttuaan ja ottikin hetken päästä Macyn kiinni niin, ettei huutosakkilainen päässyt huojumaan enää puolelta toiselle.
Hölmistynyt ilme kohosi hetkeksi vaaleaverikön kasvoille, ennen kuin tuo toipui pienestä järkytyksestään. Tyttö soi loistavan hymyn Adairille, hän oli menettänyt kyllä tuolle täydellisesti sydämensä.
"Sä oot oikeesti tosi huomaavainen, varsinainen herrasmies", tyttö jatkoi vuolaiden kehujensa linjaa, räpytellen silmiään hyvin hitaasti.

Unenomainen hymy jumittui blondin kasvoille, eikä se kadonnut edes, kun Adair kyseli hänen siskonsa perään. Ai, himputti! Hän oli aikalailla ehtinyt unohtaa Mercedeksen olemassaolon kokonaan.
"Hupsista", tytöltä lipsahti tuon kohottaessa kätensä huulilleen. Blondi katsahti Adairiin ja mietti hetken, ennen kuin kohautti välinpitämättömästi olkapäitään.
"Minä luulen, että Mileylla on vähän muuta tekemistä tällä hetkellä... Se tietää kyllä, että osaan huolehtia itestäni", Macy totesi äänellä, joka luultavasti olisi kuulostanut itsevarmalta, mikäli blondi ei olisi ollut sievoisessa humalassa, joka sai hänet takeltelemaan tuon tuostakin.
"Mennäänkö?"

"Ai, no jos sä niin kerran sanot", Adair virnisti Macyn ilmoitettua, että poika oli ihan tarpeeksi lihaksikas ritariksi. Nuorukainen ei kyllä urheilullisuudellaan voinut juuri ylpeillä, ainoa urheilulaji mitä hän harrasti oli purjehtiminen. Kyllähän hänen yleiskuntonsa oli ihan hyvä ja hauista jonkun verran löytyi, mutta muuten Coburn oli kyllä melko pieni ja hoikka mies.
Macyn kehuttua häntä vielä mukavaksikin, Adair ei oikein tiennyt olisiko imarreltu vai alkaisiko jo vaivaantua. Hän ei todellakaan ollut tottunut kehuihin, varsinkaan sievän huutosakkilaistytön suunnalta, vaikka kyseessä olikin vain humalaisen tytön höpöttelyt.
"Ei sun tartte mua noin ylenpalttisesti kehua", nuorukainen sanoi tytölle kuultuaan vielä että oli herrasmies. Pojan kasvot punoittivat hieman, eikä vain alkoholin vaikutuksesta. Vaikkei Adair ollutkaan itse ihastunut Macyyn, kehut alkoivat hieman tuntua.

"Jos oot varma, niin hyvä on sitten", Adair kohautti olkapäitään, mikä hän oli sanomaan vastaan ja vaatimaan että sisarelle oli kerrottava, jos tyttö itse ei kerran halunnut. Ehkä Miley saattaisi huolestua sisarestaan, mutta olihan kyseessä sentään jo kuusitoistavuotias tyttö. Macy saattoi vaikuttaa hieman tyhjäpäiseltä, mutta tuskin hänkään oli niin tyhmä ettei osaisi kertoa Adairille reittiä kotiinsa, niin että poika voisi viedä tämän nukkumaan pöhnät pois.
"Joo, mennään", nuorukainen tokaisi ja lähti luovimaan reittiä juhlijoiden seassa kohti ovea. Macy tiukasti käsipuolessaan Adair työnsi muutamia turhan päihtyneitä kavereita hieman sivuun ja sai muutaman idiootti -huudahduksen peräänsä, muttei reagoinut niihin. Takaisin huutaminen olisi vain lietsonut humalaisia, eikä hän halunnut riitaa.

"Turvallisesti ulkona, mihis suuntaan leidi haluaisi?" Adair hymyili Macylle, ulkona oli muutama pariskunta, mutta muuten oli melko hiljaista. Tienvarressa olevalla penkillä oli nuoripari suutelemassa kiihkeästi, Adair pelkäsi että he riisuutuisivat siinä ja harrastaisivat seksiä kaikkien nähden, niin vauhdikkaalta meno näytti.
"Tuolla on mun auto, jos haluut niin voin tosiaan viedä sut kotiin, ellet sitten halua mun sohvalle nukkumaan", nuorukainen kuvitteli miltä hänen äitinsä naama näyttäisi huomenna aamulla, kun hän löytäisi vieraan tytön olohuoneesta. Siitä oli jo aikaa kun Adair oli tuonut naispuolisia ystäviä kotiinsa. Voisihan olla että Macy haluaisi hänen sänkyynsä nukkumaan, mutta Adair ei ollut ihan varma haluaisiko sitä. Nuorukainen ei luottanut itseensä tarpeeksi, hän ei halunnut missään tapauksessa käyttää humalaista tyttöä hyväkseen. Mieluiten hän veisi tytön omaan kotiinsa, ettei hänen kotiväkensä huolestuisi. Macyn kotiinviemistä haittasi tosin hieman se, ettei Adair uskonut läpäisevänsä puhallutusta, mikäli törmäisi matkalla poliiseihin.