such a douchebag she is, really

//jahas, rige & mary-ann tänne sitten !//

Päivä oli aurinkoinen, minkä saattoi päätellä jo yksinomaan siitä oppilasmäärästä, joka oli Aston High Schoolin pihalle pakkautunut. Gemma Fleming oli yksi näistä oppilaista. Tuo diiva oli yllättävän hyvällä tuulella - ja tämän muuten huomasi siitä ettei tyttö mulkoillut pahasti jokaista luuseria joka oli epähuomiossa jäänyt hänen tielleen. Mutta mikä oli sitten saanut tälläisen pikkupaskiaisen hyvälle tuulelle..? No, ensinnäkin, hän oli löytänyt itselleen täydellisen tanssiaismekon ja toiseksi Mischa Moonin kanssa tehty, eh, sopimus oli pitänyt ainakin tähän asti. Ja sittenhän Gemma oli vieläpä saanut suhteellisen mukavasti uutta juoruttavaa ja uusia tyyppejä joiden päivä pilata...

Turha varmaan mainitakaan että Gemma oli täynnä itseään kävellessään siinä valkoisissa Versacen korkkareissa takapuoli heiluen kohti erästä pöytää, joka näytti olevan vapaana. Olkapäällä keikkui kenkiin sopiva Dolce & Gabbanan käsilaukku, ylävartaloa verhosi musta toppi ja jalkoja vaaleat True Religionin farkkucaprit. Tyttö kipusi mahdollisimman tyylikkäästi pöydälle istumaan, sovitti jalkansa penkille ja laski laukkunsa varovasti viereensä.

Tuosta pöydältä Gemma pystyi hyvin tarkkailemaan pihan tapahtumia, ja totesikin nopeasti että oli ilmeisesti (ainakin omasta mielestään) korkea-arvoisin niistä tyypeistä, jotka ulos olivat tunkeutuneet. Tyttö ei nimittäin pitänyt huutosakkilaisia minään, eikä urheilijoilla ollut mitään sananvaltaa hänen tekemisiinsä. Muihin rikkaisiin pentuihin verrattuna hän taas oli superior ja suosittujen nelikko... no, ne neljä olivat sitten asia erikseen. (Tässä välissä Gemma tuhahti itsekseen ja heilautti hiuksensa suureleisesti pois silmiltään.) Oikeastaan oli aika kummallista että Cherie sieti niitä kolmea bimboa ympärillään, sitä mieltä Gemma oli... no mutta, eipä ollut hänen ongelmansa. Tarkemmin ajatellen oli toisaalta ihan hyvä että Cherie tosiaankin sieti niitä "kolmea bimboa", eihän Gemmakaan välttämättä tosiaankaan saisi pidettyä asemaansa vakaana ilman Giseleä.

Mutta ei hän halunnut miettiä moisia tässä pihalla, pöydällä istuskellessaan, sillä juuri nyt hän oli korkeammalla kuin muut...

// Njahnjhajhaa! >: D Mary-Ann saapuu~ <3

"GEMMA MURUU!" kantautui kirkas ja iloinen ääni koulun suuren pihan poikki. Useat oppilaat havahtuivat tekemisistään ja katsahtivat hölmistyneitä huudon suuntaan. Joiden katseet muuttuivat ihasteleviksi ja jotkut käänsivät katseensa nopeasti pois.
Mary-Ann McAllister oli saapunut kahden viikon shoppailulomalta Pariisista ja se kyllä huomasi sokeakin. Hänellä oli päällään ranskalaisvaikutteisia vaatteita ja paljon kiliseviä koruja kädessään, kun tyttö heilautti hivenen kättään pöydän päällä istuvalle tytölle, parhaalle ystävälleen. Hänellä oli päässään ruskea baskeri, jonka alta hänen ohranvaaleat hiuksensa pääsivät valloilleen. Paitana hänellä oli avonainen vaalean beigen värinen paituli, jonka kaula-aukko roikkui varsin avoimena. Neidillä oli hameena leopardikuvioinen minihame, joka onnistui juuri tehtävässään piilottaa takapuoli uteliailta katseilta.

Mary-Ann oli onnistunut siinä taas, hän oli saanut ihmiset katsomaan häntä. Vain häntä. Hän heilautti ohranvaaleita hiuksiaan, jotka tyttö oli juuri edellispäivänä värjäyttänyt ja käveli niin ripeästi Gemman luo, kun viiden sentin hopeat korkokengät antoivat. Hänen Pradan käsilaukku, jonka tämä neiti oli Pariisista ostanut, heilui M.A:n mukana tytön kävellessä pöydän luo, jonka eteen pysähtyi levittäen kätensä.
"Anna hali! Mulla oli niin ikävä!" Mary-Ann hihkaisi ja katseli ystäväänsä anovin silmin.
Hän tosiaan oli kaivannut koulua. Niinpä, M.A oli kaivannut koulua! Vaikka tyttö tunnettiinkin siitä, että hän inhosi opiskelua, hän rakasti koulun sosiaalista elämää. Hän rakasti juoruja ja oli jo ahnaasti halukas kuulemaan uusia juoruja, joita viime kahden viikon aikana olisi syntynyt. Hän oli kaivannut Gemmaa, parasta ystäväänsä, jonka kanssa yhdessä olisi niin kovasti halunnut lähteä Pariisiin.
"Mulla on sulle lahja!" Mary-Ann tokaisi, hymyili kaunista hymyään valkoiset hampaansa näkyen ja kaivoi laukustaan sulosti paketoidun pienen lahjan.
"Mä muistin, että joku oli jo pitkään himoinnut tätä korua.." M.A paljasteli ja hihitti itsekseen ojentaessaan paketin Gemmalle.

"Noh, mitäs sulle kuuluu? Pitäiskö mun tietää jotain? Entäs koulu? Onks täällä tapahtunu jotain?" Mary-Ann kyseli innoissaan, väläytti taas kauniin hymynsä istuutuessaan pöydän päälle Gemman vierelle ristien jalkansa.

//Saat keksiä Gemmalle jonku korun, jota se on jo pitkään himoinnu XDD

"M.A! Tervetuloa takaisin", Gemma hihkaisi ja kumartui blondin pyynnöstä halaamaan tuota. Nopeasti Gemma silmäili toisen vaatteet, eikä yllättynyt vähääkään - Mary-Ann kun oli tunnettu vähäisestä vaatetuksestaan. Ja siitä, että tuo oli ainut cheerleader, joka sai neiti Flemingiltä vähän kunnioitusta osakseen. Ja lahjoistaan. Voi jumankekka, oliko M.A todellakin ostanut Tiffanyn kaulakorun, joka sopisi erittäin helkkarin hyvin vaikkapa tanssiaispuvun kanssa..?

"Mä avaan tän myöhemmin, jooko? Joku noista kateellisista lehmistä saattais viedä", Gemma virnisti. "Luulen, että tää sopis aivan tajuttoman hyvin mun tanssiaismekkoni kanssa."
Tytön hymy kuitenkin hyytyi hieman. Eihän Mary-Ann tietänyt tanssiaisista, ei varmaan... pitäisi tietenkin informoida hetimiten, etenkin pareista. Jep, niistä ehdottomasti, muutamat herkulliset parivalinnat kun olivat Gemman korviin kantautuneet.

"Mutta tiedätkö sä edes tanssiaisista vielä?" brunette kysyi sitten.

//ai niin, ja mähän en sitten yhtään tiedä onko tiffanylla liikettä ranskassa xD sovitaan nyt että on//

Mary-Ann todellakin ilahtui siitä, että Gemma otti hänet iloisesti vastaan. Tyttö virnuili tyytyväisenä, kun huomasi ystävänsä todellakin ilahtuvan lahjastaan. Jep, M.A osasi aina miellyttään ystäviään ja läheisiään ostamalla juuri niitä oikeita asioita heille, joita he silloin halusivat.
"Joo, avaa vaa. Nii, eihän noist koskaan tiiä, että kuka alkaa varastelee!" M.A korotti ääntään ihan tarkoituksella, kun pari tummiin pukeutunutta opiskelijaa käveli heidän ohi ja katselivat näitä neitokaisia. Mary-Ann vain väläytti heillekin kirkkaan hymynsä ja nosti kättään heilutellen sormiaan sen merkiksi, että nuo katoaisivat pian heidän läheltään.

Gemman mainitessa jotain tanssiaismekosta, älähti Mary-Ann kovaäänisesti ja katsoi ystäväänsä suu auki. Seuraavaksi toinen sitten kysyikin häneltä, tiesikö M.A tanssiaisista. No ei todellakaan tiennyt!
"Siis mitä? MITÄ MITÄ MITÄ?" M.A:n ääni taas kipusi pari astetta korkeammalle tytön ollessa niin hämmästynyt.
"Mitkä tanssiaiset? Milloin? Onhan mulle viel jätkii jäljellä? Kuka menee ja kenen kanssa?" Mary-Ann kyseli kovaan tahtiin ja sulki suunsa. Mitä hän olikaan missannut näiden kahden viikon aikana, jotka olivat kuitenkin menneet niin nopeasti neitokaisen shoppaillessa Pariisissa isän luottokortin kanssa.

//Joo, ihan sama XD

Ihanaa, ihanaa, M.A ei tiennyt tanssiaisista! Gemma pääsisi lempipuuhiinsa, paisuttelemaan, juoruamaan, kauhistelemaan ja ihan vain hallitsemaan keskustelua. Tyttö hymyili rahoittavasti odotellessaan Mary-Annin purkauksen loppumista.
"No, ne on joskus tulevaisuudessa - luulen ettei sitä päivämäärää oo vielä päätetty", Gemma sanoi sitten kuin selittäessään pikkulapselle miksei saanut koskea kuumaan hellaan. "Ja onhan sulle vaikka ketä jäljellä! Tosin voin sanoa, että Rileyn veljekset on molemmat viety, ja voit varmaan arvatakin ketkä ne on itselleen anastanut..."
Gemman äänensävy oli vähällä muuttua halveksivaksi, mutta sitten hän muistikin kenen kanssa puhui, ja pitikin äänensä samanlaisena; selittävänä ja tärkeilevänä.

"... Didi ja Cat nimittäin", tyttö jatkoi, "ja muista en mä sitten oikein tiedä. Ivan Smith menee ilmeisesti Cassidy Eltonin kanssa - niillä on jotain juttua, oon ihan varma siitä - ja Pepe Ravens Chad Wheelerin kanssa, tai niin oon kuullut."
Gemma ei maininnut itsestään mitään. Mary-Ann olisi nimittäin saattanut luulla jotain, ja tuon luulot olisivat varmasti osuneet väärään, sillä Gemmahan meni tanssiaisiin parinsa kanssa puhtaasti säälistä. Sen pukuhuonejutun jälkeen nimittäin... ah, mutta eihän M.A voinut tietää siitäkään! Kamalaa, tuo blondihan oli ihan pihalla koulun tapahtumista...

M.A:n huulille kipusi helpottunut hymy kuullessaan, että tanssiaisten päivämäärää ei ollut vielä päätetty. Neito nosti kätensä rintalastan päälle.
"Huh, eli mulla on vielä aikaa hankkia itelleni joku kallis ja tosi upee mekko!" Mary-Ann huokaisi ja hymyili jo paljon sievemmin kuin äsken. Ja hymy muuttui yhä suuremmaksi, kun Gemma kertoi, että vielä monet olivat vailla paria. No, Rileyn veljeksillä oli aina menoa, eikä Mary-Ann antanut sen tiedon huolettaa häntä, että he olivat jo viety. Kellekä muulle kuin Didille ja Catille, tottakai!
"No eiks Cheriellä oo muka viel parii? Ja entäs Giselellä?" blondi kysäisi kummastuneena. Sillä hehän saivat kenet halusivat ja oli todellakin ihmeellistä, jos nuo kaksi eivät olleet vielä ketään itselleen löytänyt.
... Paitsi, että nyt Mary-Annella olisi vielä enemmän vaihtoehtoja. Heheh.

"Harmi, että Ivan ja Chad valitsivat ne 'nössöt'. Olisin kelpuuttanut jommankumman mun pariks", M.A totesi, mutta sitten hänen kulmansa kurtistuivat.
"Ai siis Ivanilla ja Cassidyllä ois jotain meneillää? Hahaha! Eikä? Mitä se oikein Cassidyssä näkee? Ja onks sitte Pepellä jotain sen Chadin kanssa, kun kerran kahdestaan menevät? Mitä ihmettä täällä on tapahtunut, kun mä oon ollu poissa!" Mary-Ann kivahti murheellisena ja mutristi huuliaan. Oli niin ikävää olla pudonnut kärryiltä.

"Onks sulla parii?" M.A kysäisi kuin ohimennen, mutta oli oikeasti hyvin kiinnostunut tästä asiasta. Kenen kanssa Gemma menisi, miksi menisi ja oliko se jätkä hyvännäköinen.
"Hmm.. Kukahan sopis mun pariks..." Mary-Ann pohti ääneen ja nosti pohtivan katseensa ylös kirkkaansiniselle taivaalle.

"Cherrylla ei mun mielestä ole ketään - vielä", Gemma vastasi ja epäröi hieman ennen kuin kommentoi Giselen parittomuutta. Helkkarin Gisele. No, olipahan Mary-Annin matkassa jotain hyvääkin, blondi ei ollut kuullut Giselen tekemisistä, ja jos se Gemmasta riippui, niin toinen ei tulisi ikinä kuulemaankaan. "Gisele tulee ilman paria, tai niin se on mulle sanonut."

"Cassidylla ja Ivanilla on ihan totaalisen varmasti jotain!" Gemma nyökkäsi innostuneena. "Se Smithin jätkä on hengannut Cassidyn kanssa tosi paljon lähipäivinä. Pepe ja Chad taas on jo vanha juttu... en tiedä pitäiskö mun kertoa tää sulle, mutta Pepe ei kai oikein tykkää musta kun kävin kerran utelemaan siltä Chadista."
Gemman ilme oli sopivan murheellinen, olihan se nyt ihan hirvittävän ka-ma-laa kun joku cheerleader ei pitänyt hänestä! Kerrassaan ennenkuulumatonta... tai sitten ei, köh köh.

"Mulla paria? Onpa kai tavallaan", tyttö vastasi ja naurahti surkuhupaisasti, ennenkuin jatkoi: "Ja älä jooko luule mitään sun kieroissa teinitytön aivoissas! Oon menossa Mischa Moonin kanssa - mutta tosiaankin lähinnä säälistä, koska ei se ketään muuta ois saanut, usko mua."
Gemma oli sattumoisin juuri muistanut Mischan kanssa tehdyn niin sanotun "sopimuksen", joten ei viitsinyt paljastaa bestikselleen mitään erikoisempaa. Jollei toinen rupeaisi vaatimalla vaatimaan.

"Sarah Brooks menee muuten Yoshinori Konoen kanssa - NIILLÄKIN on jotain säpinää - joten sitäkään sun ei varmaan kannata mennä pyytämään."

Mary-Ann tyytyi taas nyökkäilemaan, kun Gemma puhui. Vai ei Cheriellä ja Giselellä ollut kummallakaan paria. Oho, kuinkas niille nyt noin kävikään, mutta se sai vain blondin myhäilevään tyytyväisenä.
"Miksköhän ihmeessä Gisele haluu tulla ilman paria.." M.A pohti ääneen ja yritti muistella viime kertaista näkemistään Giselen kanssa. Siitä oli tosiaankin aikaa.

Ja jälleen M.A kuunteli kiinnostuneena ystävänsä kertomuksia parisuhteista. Miten paljon kahdessa viikossa olikaan tapahtunut!
"No, Gemma muru, älä välitä siitä Pepestä. Mitä mä sen tunnen, niin se taitaa elää jossakin muualla kuin todellisessa maailmassa. Mitenhän ihmeessä se onnistu sen Chadinkin pokaa? Hohhhoi" neiti mietiskeli suureen ääneen ja katseli heidän ohi käveleviä ihmisiä. Sitten Gemma kertoi, kenen kanssa oli itse menossa ja silloinpas Mary-Annen silmät suurenivat.
"Mitä mitä mitä? Moonin pojan kanssa? No juuu..." M.A syventyi hetkeksi omiin ajatuksiinsa. Olihan Moonin poika ihan ookoon näköinen, ei mitään moittimista. Hiuksilleen se kyllä voisi tehdä jotain.
"Älä huoli, Gemmaseni, mä annan teille mun siunauksen~!" Mary-Ann sanoi, hihitti ja väläytti kauniit hampaansa nauraessa.

"Ahaaaa, vai että Sara ja Yoshi... Miks kaikilla on säpinää paitsi mulla?" blondi kivahti ja mutristi huuliaan. Hän kääntyi sitten Gemmaan päin ja tarttui tätä kädestä.
"Kenet mä pokaan, kerro mulle? Kuka lankeaa muhun? No tottakai kaikki lankeaa muhun, mutta... Niin!" Mary-Ann pyysi rehellisesti ja katsoi Gemmaa suoraan silmiin. Hän kaipasi Astonin poikia, Pariisissa oli toki ollut omat puolensa, mutta kyllä omat pojat veivät aina voiton. Ehkä.
"Mä kaipaan taas sitä säpinää", M.A lisäsi vielä ja hymyili.

Gemma kohautteli olkiaan Mary-Annin pohtiessa Giselen parittomuutta. Voi jos toinen vain tietäisikin! Onneksi ei tiennyt. Gemman olisi pakko tehdä asialle jotain; jostain pitäisi nyhtää joku urheilija jonka seuraan Elly pitäisi tunkea. Tosin mistä, siinäpä vasta pulma... parempi olisi vain jättää asia sikseen, M.A osasi varmasti udella tietoja yhtä hyvin kuin Gemma jos niikseen tuli, joten tälläinen hiljainen myötämielisyys olisi parhainta. Gisele menisi parittomana, piste, ja tekisi mitä haluaisi.

"Hei, mähän sanoin että älä anna mielikuvitukses lentää!" Gemma naurahti kepeästi toisen piikitellessä Mischasta. Tosin mielessän hän kirosi ja pahasti. "Puhtaasti säälistä, okei? Ja puhtaasti vihamiehenä."

Mielessään hän kirosi myös Mary-Annin pariutumisintoa, vaikka olihan se ihan hyvä ettei toiseen yhdistetty mitään lesbojuttuja, koska Gemma olisi sotkettu niihin myös... ulkopuolelta katsottuna tämä tummempi tytöistä tosin näytti olevan jutussa mukana, ja hymyilikin sitä sellaista salaliittolaisen hymyä, kun hymähti hiljaa: "Sähän voisit Pepen kiusaksi yrittää Chadia."

"En en..." Mary-Ann päätti hokea pehmeästi, kun Gemma oli sanonut, että M.A ei saisi antaa mielikuvituksensa lentää. Ihan varmasti jotain oli tekeillä Gemman ja sen Moonin pojan kanssa. Ja kyllä M.A vielä sen saisi selville, odottakaas vaan.
"Ihan miten haluut, Gemmaseni", M.A vielä lisäsi ja päätti sanansa nauramalla kevyesti.

Toisen sanoessa oma suunnitelmansa, kohosi M.A:n kulma hitusen ja virne kohosi huulille. Cheerleaderit olivat tiivistä porukkaa ja oli sanaton sopimus siitä, että toisten miehiä ei vokoteilla. Mutta Chad oli ihan hyvännäköinen, sillä oli hyvä kroppa ja se olisi helposti ympäri puhuttava (Niin Mary-Ann oli kuullut). Tottakai pieni piikki oli mukana ja se oli Pepe.
"Niin, kyllähän mä voisin Chadia yrittää.. Hmmm.." mutistiin hiljaa ja virne pysyi yhä huulilla.
"Eihän se minun syyni ole, jos olen kerran niin viehättävä, että Chad ei voi vastustaa mua...", Mary-Ann pohti ääneen ja vilkaisi ystäväänsä, vinkaten tälle nopeasti silmää. Hän voisi viattomasti yrittää hurmata Chadin niin, että Pepelle ei ikinä paljastuisi Mary-Annen oikeat aikeet.
Oih, miten M.A rakasti tällaisia pelejä!

"Onks sulla vielä jotain ihanii juorui? Oonko mä nyt kärryillä koulun tapahtumista?" M.A varmisteli ja virnuili niin tyytyväisesti kuin osasi.
"Mut hei oikeesti, sun on joku kerta tultava mun kaa mukaan Pariisiin! Siellä oli niin upeeta, kaikki oli kallista ja ihanaa!" Mary-Ann kehui ja hymyili.
"Shawn tietenkin mökötti vaa omassa hotellihuoneessaan. Mä en oikee tajuu, miks se ei ymmärrä shoppailemista", blondi lisäsi ja kohautti kevyesti olkiaan.

Gemma pudisteli jälleen päätään, tällä kertaa kuitenkin hymyillen. Antoi Mary-Annin luulla mitä tahtoi, totuus oli kuitenkin että Mischan ja Gemman välillä ei ollut mitään. Ei mitään, nada de nada. Sellaiset egottavat paskat olivat nimittäin niin rasittavia, eikä Gemma jaksanut niitä pidempää kuin ehkä viisi minuuttia...

"Niin, ethän sä voi sille mitään jos joku Chad Wheeler suhun lankeaa", Gemma virnisti. Oikeastaan hän toivoikin että M.A saisi joskus tilaisuuden Chadin vokotteluun... mikäpä nyt sattuisi pahemmin kuin rakkaan poikaystävän menettäminen nätimmälle yksilölle? Jep, se olisi sille Ravensin muijalle ihan oikein. Jep, Gemma oli pitkävihaista tyyppiä. Jep, hänelle ei edes tullut mieleen että sellainen saattaisi oikeasti sattua - tai oikeastaan tuli, mutta hän ei välittänyt. Kaikki paha, mikä tapahtuisi sellaiselle henkilölle joka oli päättänyt asettua Gemma Flemingiä vastaan, olisi kyseiselle henkilölle aivan oikein.

"Etköhän sä pääpiirteet ensimmäisen kastin tekemisistä tiedä", Gemma vastasi nyökäten. Niinpä, ketä nyt kiinnostaisi joidenkin friikkien imuttelut koulun aulassa? Hyi. Tosin jos imutteluun oli osallisena joku kerman porukkaan kuuluva, no, silloin se olisi kiinnostavaa. Eikä hän voinut mainita pukuhuonejuttua...

"Se on jätkä, ei ne ymmärrä vaatteiden päälle", tyttö totesi ja kättään heilauttaen, mutta virnisti sitten kun jatkoi: "Sun olisi tosiaan pitänyt ottaa mut mukaan jo tolle reissulle."

Mary-Ann myhäili jälleen tyytyväisenä, kun Gemmakin yhtyi blondin vaikutusvoimaan. Gemman sanojen jälkeen neiti heilautti hiuksiaan ja antoi niiden laskeutua kauniisti aloilleen.
"Varo vain, Chad Wheeler. Mary-Ann on täällä taas ja täysissä voimissaan", M.A sanoi hiljempaa ja hänen huulilleen kipusi ilkeä virne.

"Hei, mä pistin äsken merkille, että pari cheerleaderii katto sua melko loukkaavaasti. Ooks sä tehnyt jotai vai onks joku tehny sulle jotain?" M.A kyseli sitten ja siirsi katseensa ystäväänsä. Niin, äsken pari cheerleaderia oli kävellyt heidän ohitseen. Molemmat olivat hymyilleen Mary-Annelle oikein kauniisti, mutta Gemmaa katsoessaan heidän hymynsä hyytyivät. Mistä tämä johtui?
Eihän M.A ollut ollenkaan tietoinen siitä, Gemma oli ollut liian utelias ja saanut Penelope Ravensin suuttumaan tytölle.

M.A hymähti, kun Gemma sanoi, että jätkät ei ymmärrä vaatteiden päälle.
"No ei se tajuukkaa. Mä ostin sille sitte rutosti sellasia vaatteita, jotka miellytti ainakin mun silmää. Perhelomat on siitä aika mielenkiintosia, että jokainen viilettää oman päänsä mukaan", Mary-Ann totesi ja naurahti.
"Seuraavalla kerralla mä pyydän isiltä lupaa, että pääsisit tulee meijän kanssa", blondi sanoi ja hymyili kauniisti. Hän käytti tarkoituksella isästä sanaa isi, sillä se oli hemmottelunimi. Tuolla sanalla isä aina lämpeni tytön ehdotuksille.
"Minnehän me oltiikaa seuraavaks menossa... Ai niin, Lontooseen", neiti pohti aluksi ja sitten hänen silmiinsä nousi kirkas katse.
"Ah, Lontooseen mä oonki halunnu mennä taas! Siitä on jo liian pitkä aika, kun siellä viimeks olin", Mary-Ann puheli ja hihitti hiljaa.

"Mitäs sä aattelit tänää duunailla? Mietin, että oisiks halunnu lähtee koulun jälkee makutuomariks valitsee mulle mekkoo niihin tanssiaisiin", M.A kysyi ja katseli ystäväänsä hymyillen.

"Vois oikeestaan sanoo että joku on tehny jotain mulle", Gemma tuhahti pohdiskellen samalla mielessään mitä Mary-Annille kertoisi. Tuo kuitenkin oli cheerleader ja saisi tietää kuitenkin jotain kautta, joteeen parempi olisi vain olla rehellinen. "Pepe Ravensin syytä. Se veti herneet vähän nenäänsä ja nyt suurin osa cheerleadereista tuijottaa mua aina tilaisuuden tullen aika pahasti."
Tyttö oli vähällä vielä kohauttaa perään olkiaan kuin osoittaakseen miten vähän välitti huutosakkilaisten mielipiteistä, mutta hillitsi tuon eleen. Hän oli kohautellut olkiaan jo tarpeeksi...

"Munkin pitää sitten kysyä isiltä lupaa", Gemma heitti ja virnisti. Eiköhän sen luvan saisi helposti, isältä ainakin, äiti olisikin vähän toinen juttu. Voi noita epäluuloisia vanhempia...

Toisen kysyessä makutuomaroinnista Gemma jäi miettimään hetkeksi. Kotiin ei varmaan jaksaisi raahautua riitelemään Giselen kanssa, eikä kukaan muukaan ollut kysynyt seuraksi kaupungille, joten... "Ei mulla erikoisempia suunnitelmia ole, joten enköhän voi tulla."

Kun Gemma myönsi, että joku oli tehnyt toiselle jotain, kääntyi Mary-Ann nyt hyvin vakavan oloisena ystävänsä puoleen ja kuunteli toista hyvin tarkasti. Ystävänsä kertomuksen jälkeen M.A:n huulet raottuivat hivenen.
"Siis... Älä viitti", oli ensimmäiset sanat, jotka purkautuivat ulos blondin suusta. Vihan siemen alkoi itää.
"Ei se voi noin tehdä! Ei ainakaan sulle! Voi helvetti", Mary-Ann kivahti ja veti kätensä puuskaan. Hänen katseensa lensi nyt halki ilman.
"Niin, se siis veti herneet sen takia, koska sä ystävällisesti utelit sen suhteesta Chadiin?" blondi kysäisi ja katse laskeutui takasin Gemmaan.
"Vähän se muija närkästyy helposti! Voi Gemma muru, mitä sä ootkaan joutunu kestää! Älä huoli, mä puhun sun puolestas, niin sua ei enää huomenna katota pahasti, okei?" Mary-Ann puheli ja yritti saada huulilleen piristävää hymyä.

"No hyvä! Mä hei joudun käymää kotona koulun jälkeen, mut tekstailen sulle sitte, kun meen kaupungille", Mary-Ann sanoi ja hymyili hieman iloisemmin kuin äsken. Shoppailusta puhuminen sai hänet aina paremmalle mielelle.
"Pitää katos käydä lainaa isiltä luottokorttia", blondi tarkensi kotikäynnin tarkoitusta ja naurahti.

Siunatkoon Mary-Ann McAllisteria, sen Gemma kyllä totesi. Joku kieroilija olisi voinut vähän aikaa sitten sanoa, että hänen asemansa koulussa oli erittäin epävarma, mutta nyt, nyt se tuntui vakautuvan taas, kunhan huutosakki vain palaisi ruotuun.
"Sä olet paras, tiedätkö", Gemma totesi kiitollisena ja hymyili. "Ja ihan ystävälliseen sävyynhän mä siltä asiasta tiedustelin, vaikka nyt vastasinkin vähän pahemmin kun se alkoi aukomaan..."
Miten niin hänellä oli valikoiva muisti?

"Mistä sä ajattelit pukua ettiä, ostarilta vai jostain keskustan kaupoista?" Gemma tiedusteli sitten. Hän nimittäin luultavasti ei viitsisi kotiin ajaa vaan kävisi jossain kahvilassa siinä lähellä haukkaamassa jotain - kouluruoathan nimittäin tiedettiin.

Mary-Ann tunsi olonsa sillä hetkellä niin tärkeäksi, kun oli onnistunut parantamaan ystävänsä mielen. Hän asetti kätensä toisen olalle ja hieroi sitä pienen hetken ajan.
"Mä tiedän", M.A vastasi ja väläytti taas kerran valkoisen hammasrivistönsä.
"Jotain on tehtävä tuollaisille äkkipikaisille cheerleadereille. Ties mitä ne voi tulevaisuudessa aiheuttaa cheerleader porukalle!" Mary-Ann tokaisi muka niin kauhuissaan ja virnisti katalasti. Nyt hän todellakin aikoisi vokotella Chad Wheelerin itselleen.

"Keskustan merkkiliikkeistä tottakai. Hei, mä voin vaikka sanoo mun kuskille, että otetaan sut sitte kyytii, kun oon tulossa kaupungille. Vai tehdäänkö sittenkin niin, että sä tulisit meille heti koulun jälkeen ja lähetään yhdessä meiltä? Isi ja äiti ilahtuis nähdessään suakin välillä!" Mary-Anne keksi ja katseli Gemmaa hymyillen.
"Mikähän mulle sopis parhaiten... Tummansininen vai joku vaalea sävy..." Mary-Ann pohti itsekseen ääneen, mutta jätti sen asian sitten sikseen. Ehtisi tuota seikkaa miettiä vielä tämän päivän aikana useita kertoja.

"On kyllä niin mukavaa olla taas täällä, tiedäks. Kahessa viikossa sitä ehtii jo kaipaamaan monenlaisia asioita", kuten juoruilua, vinoilemista, vehkeilyä, juonittelua.
"Onks tänne tullu muuten jotain uusii oppilaita?" Mary-Ann keksi uuden kysymyksen.

//VOI EI, nyt mun pitää mennä kaivamaan kaikki hahmokuvaukset ja lukea et mitkä niistä oppilaista on uusia koulussa :----D kiitti vaan hei. no okei, ehkä en kyllä jaksa...//

Ties mitä cheerleader vokottelemassa toisen cheerleaderin poikaystävää voisi tehdä joukkuehengelle... Gemma ei kuitenkaan tuonut sarkastista ajatustaan esille, ties mitä sellainen olisi tehnyt hänen ja Mary-Annin ystävyydelle, niin. Ja oliko sekään niin ystävyyttä sitten loppujenlopuksi; Gemma aina välillä ajatteli M.A:n hengaavan kanssaan koska hän sattui tietämään kaikista kaiken ja koska hän sattui asumaan saman katon alla yhden suositun kanssa.

"Oikeestaan voisinkin tulla teille suoraan", Gemma nyökkäsi. "Heitän Giselelle mun auton avaimet ja se ajaa sillä ite kotiin. Se nimittäin tuli mun kyydissä tänään koska vihaa oman autonsa tankkaamista."

"En mä noista uusista tiedä", tyttö vastasi kulmiaan nopeasti kurtistaen. Ei ainakaan kermaan tuntunut uusia kasvoja putkahtaneen, sen sijaan pari uutta pahista oli tullut ja jotain muita sekopäitä, mutta niistä Gemma ei tarkemmin tiennyt. Hän ei nimittäin yleensä tietentahtoen pyrkinyt noiden kummallisten hyypiöiden seuraan. "Jotain 'pahiksia' on tullut, mut hei, jos sä näät uuden naaman, niin voithan sä aina kysyy multa, etkö?"

//... Sori x,DDDDD En ajatellut asiaa noin :,DDD

Mary-Ann nyökkäsi taa säkenöivästi hymyillen ystävälleen.
"Oi kun kiva!" blondi totesi, kun Gemma voisi tulla käymään heidän luonaan koulun jälkeen. Gisele saattoi sitten tosiaankin vihata autonsa takkaamista? No, vihasihan Mary-Annkin ajamista, joten ei sen puoliin... Niin, juuri sen takia hän tuli isin ostamalla valkoisella limusiinilla kouluun.

"Aa... Yök", neiti totesi inhoa äänessään kuullessan, että kouluun oli tullut pari uutta pahista. Alempaa kastia. Hyii, se sai Mary-Annen ihon menemään kananlihalle alempaa kastia ajatellessa.
"Miks tänne ei voi tulla jotain rikkaita pojuja? Miks aina alempaa kastia?" Mary-Ann voihkaisi ja hänen ryhtinsä lysähti hieman. Hän kaipasi uutta verta.
"Ainiin... Voi hemmetti. Mistä löytyy lähin nörtti?" M.A kysäisi hivenen kauhuissaan. Hänen pitäisi muka huomiseksi vääntää kahden sivun essee maantiedosta. Hän oli unohtanut sen kokonaa. Tai no, eihän tyttö koskaan itse tehnyt esseitään, antoi ne vain muiden tehtäväksi.
"Mun pitää palauttaa huomenna maantiedon essee. Se on jo muutenkin myöhässä", Mary-Ann tarkensi ja katseli ympärilleen. Häntä inhotti ajatuskin, että joutuisi lähelle nörttiä.

"Kyllä joillekin ne alemman kastin tyypitkin kelpaa", Gemma tuhahti. Juoruja kermalaisten läheisistä väleistä joidenkin friikkien ("friikki" on Gemman nimitys kaikille niille, jotka eivät kermaan kuuluneet) kanssa oli kuultu lähiaikoina enemmän kuin tarpeeksi. Kuten vaikka Jazz Jones, jonka on juoruttu menevän sen jonkun Mein vai Mayn kanssa tanssiaisiin. Siis pliis. Ja sitten tietysti Gisele. Ja Didi jolla oli kuulemma melkein ystävällismielinen keskustelu jonku nörtin kanssa. Gemma tajusi yhtäkkiä että oli oikeastaan aika paljon asioita, joita M.A ei tiennyt.

"Lähin nörtti on tuossa suunnassa", Gemma osoitti sormellaan seuraavaa pöytää kohden. Tuon pöydän ympärille oli kerääntynyt nörttilauma, eikä Gemmaa voinut vähempää kiinnostaa se, mikä nörttejä kiinnosti. Luultavasti joku hurja tappajarobotti tai jonkun pelin lisäosa tai joku sellainen yhtä typerä nolife juttu... häntä enemmänkin huoletti se, alkaisiko M.A kysellä lisää.

"Ah, voi niitä, jotka lankeavat alempaan kastiin!" M.A puuskahti ja nousi pois pöydän päältä. Hän käveli vasten tahtoaan nörttilauman suuntaan.
Nörtit eivät huomanneet häntä, jolloin Mary-Ann yskähti. Silloin koko lauma hiljeni ja katseet siirrettiin blondiin. Tyttö hymyili väkinäisesti ja katseli, löytyisikö tuosta nörttilaumasta siedettävän näköistä nörttiä.
Jep, sellainen löytyi ja sormi kohosi tuohon päin.
"Sinä", Mary-Ann puhui ja nörtti osoitti sormellaan itseään. Blondi nyökkäsi.

"Voi ei... Onks sulla hajuvettä mukana? Ne hais ihan hirveelle!" M.A palasi takaisin, kun oli antanut tehtävänannon nörtille. Hän jäin nyt seisomaan ja näytti nyrpeää naamaa.
"Kyah... Hyi... Miks ne ei voi hoitaa ees kasvojaan?" Mary-Ann kysyi ja pudisteli päätään.

"Btw... Kelle kelpaa alemman kastin tyypit?" M.A kysyi sitten ja nosti uteliaaksi muuttuneen katseensa Gemmaan. Tämä oli pakko kuulla.

Ja sieltähän se tulikin! Olisi kuitenkin pitänyt pitää turpa vain tukossa, hemmetti soikoon. Gemma kirosi mielessään suurta suutaan, josta tulevat jutut eivät aina olleet käyneet aivoissa ennen kuin tulivat ulos epämääräisenä puheena.
"Siis nehän on vaan jotain juoruja!" Gemma tuhahti vähättelevästi. Pitäisi nyt jotenkin saada Mary-Ann uskomaan, että juttu ei ollut kuulemisen arvoinen. Pohtiessaan miten asian ilmaisisi brunette oli kaivanut laukustaan hajuvesipullon jota ojensi nyt Mary-Annille, sille jota kutsui parhaaksi ystäväkseen. Ja jota päätti nyt hieman sumuttaa...

"Niin siis, jotkut cheerleaderit ja urheilijat ja muut sellaset on mukamas nähty joidenkin roskaväen edustajien kanssa", Gemma selitti siihen 'tämä-juttu-on-kyllä-niin-tyhmää-paskaa' sävyyn.

"Mutta ei niistä oo mitään todisteita etten menis uskomaan..."
Joopa, ikäänkuin Gemma ikinä todisteita olisi tarvinnut jonkun elämän pilaamiseen..

Mary-Annen kulma kohosi hivene, kun Gemma vähätteli juoruja. Tämäpä oli muutunut varsin kiinnostavaksi. Oliko Gemmalla kenties jotain sellaista tietoa, joka voisi murskata jonkun?
Blondi otti toiselta hajuvesipullon ja suihkautti sitä itseeän.
"Ahhh... Paljon parempi", M.A totesi helpottuneena ja ojeni pullon takaisin Gemmalle.
"Kiitti", blondi kiitti ja hymyili hivenen.

Seuraavat Gemman selitykset jäivät muhimaan blondin päähän. Tämäpäs oli muuttunut epäselväksi keskusteluksi. Keistä cheerleadereista nyt oikein puhuttiin? Ketkä muka hänen kanssaan samasta cheeleader joukkueestaan oli muka nähty roskaväen kanssa?
Tummahiuksinen tyttö salasi jotain ja Mary-Ann ei pitänyt tästä sitten yhtään. Häntä ei niin vain huijattu. Mutta onneksi häntä oli siunattu hienoilla näyttelijäntaidoillaan. Mary-Annen kasvot näyttivät rauhallisilta ja siltä, että hän uskoi muitta mutkitta Gemman sanomat asiat.
"Ai. Okei", blondi päätti vain todeta ja istahti nyt pöydän sijasta penkille.

"Hmmm... Kukahan meistä cheerleadereista voisi hillua roskaväen kanssa..." M.A pohti itsekseen ja yritti saada Gemman paljastamaan todelliset ajatuksensa.
"Ja että urheilijapojutkin muka.. Ai ai ai... Ne vaan pilaa ittensä", blondi myhäili.
"Ja milloinkohan saadaan kuulla, että suositutkin hengaavat roskaväen kanssa!" Mary-Ann kivahti ja pudisteli päätään. Gemman salailut liittyivät jotenkin kermaan, siitä M.A oli aivan varma.

Gemma sujautti parfyyminsa takaisin laukkuunsa, kiroillen ja sättien itseään ajatuksissaan. Ääliö, ääliö, ääliö. Typerys, ääliö, typerys. Olihan nyt aivan päivänselvää ettei M.A mitään uskonut. No, se oli kyllä varmaa ettei Gemma sanoisi enää mitään asiaan liittyvää... ja silti, kiusaus oli kuolettavan suuri, mutta mitenköhän Mary-Ann olisi taas reagoinut.

"Musta on kamalaa juoruilla ihmisistä näin", Gemma valehteli pokkana, ja sai kasvoilleen jälleen kauhistuneen, melkein jopa murheellisen ilmeen. Ilmeen, joka sanoi 'en mä puhu paskaa ihmisistä niiden selän takana'. Tosin kukapa tuota ilmettä olisi uskonut, joku naiivi ääliö, ehkäpä. Tai henkilö, joka ei Gemmaa tuntenut. Ja sitten Mary-Ann mainitsi suositut ja sai osakseen nopean, epäluuloisen katseen Gemmalta. Hän oli varma että toinen tiesi jotain järisyttävää. Jotain kamalaa.

"Tuskin suositut sentään", Gemma yritti epäilevästi.

Vielä Gemma yritti, yritti kääntää M.A:n ajatukset muualle.
"Gemma... Muruseni..." Mary-Ann aloitti ja henkäisi hiljaa. Sitten hän käänsi katseensa toiseen päin ja hymyili säälivästi.
"Johonkuhun muuhun toi vois toimia, mutta ei muhun", blondi paljasti, että ei uskonut Gemman puheisiin enää sanaakaan.
"Mä tunnen sut ja sä rakastat juoruilla muista. Ja mä ihailen sun kuolematonta uteliaisuutta", M.A jatkoi vielä. Mikä muka voisi olla niin hälyyttävää, että Gemma ei voinut sitä paljastaa M.A:lle, toisen ystävälle?

Mary-Ann huokaisi ja asetti toisen kätensä rinnalleen.
"Mä lupaan ja vannon, että tää jää meidän väliseks, okei?" blondi yritti saada Gemman paljastamaan sen asian, jota yritti niin paljon salailla.

Gemma tiesi ettei voisi valehdella ystävälleen. Hän tiesi että toinen näki läpi, hän tiesi sen jo ennen kuin toinen asiasta ilmoitti. Miksi elämän piti olla niin hemmetin monimutkaista ja ihmisten niin tyhmiä (tai tässä tapauksessa liian fiksuja).

Gemma veti syvään henkeä, käänsi kasvonsa kohti taivasta ja lähetti pienenen, asemansa puolesta anovan rukouksen matkaan. Hän ei ollut uskonnollista tyyppiä, mutta ehkä nyt oli aika aloittaa rukoilu. Voi, nyt oli tosiaan hyvä aika siihen...
Tyttö käänsi katseensa taas sinne suuntaan missä Mary-Ann oli. Varsinaisesti hän ei toista katsonut, ei vain kyennyt. Juttu kun oli sitä tällä-voin-murentaa-asemasi-koulussa -laatua, eli pahinta mahdollista. Sitä laatua, mistä Gemma pysyi erossa, paitsi jos kyse oli jostakusta muusta.

"Gisele", tyttö sanoi piiiitkän hiljaisuuden jälkeen, yrittäen pitää äänensä mahdollisimman neutraalina. "Kyllä, usko pois."