such a douchebag she is, really

Nyt Gemma oli jo aikeissa kertoa, kun toinen minä hetkenä tahansa avaisi suunsa, sieltä tulisi se, mitä Mary-Ann halusi palavasti tietää.

Ja kun Gemma oli sen sanonut, pysyi Mary-Annen katse tiukasti kiinni tummahiuksisessa tytössä. Blondin pää alkoi hiljalleen tehdä edestakaista liikettä sivulta sivulle.
"Ei ei ei..." M.A mutisi epäuskoisena ja nyt hänen suunsa loksahti auki.
"Oikeesti?" neiti vielä varmisti ja näytti siltä kuin maailmassa olisi juuri räjähtänyt jokin ydinpommi.
"Siis... Gisele ja... Kuka?" Mary-Ann vaati tietää. Tämä tulisi olemaan sellaista tietoa, joka tulisi erottamaan Giselen suosituista.

Mistä ihmeestä Mary-Ann olikaan jäänyt paitsi?
"Kerro kaikki. Kerro kaikki mitä salailet", M.A sanoi käskevästi ja kohottautui penkiltä istumaan Gemman vierelle pöydälle.

"Voi jumankauta, ihan totta on", Gemma urahti silmiään pyöräyttäen. Valitettavasti hän ei tiennyt paljon mitään asiasta, mitä nyt villejä juoruja ja juoruja, jotka olivat paitsi villejä, myös erittäin hermostuttavia.
"Enkä mä mitään tiedä - sun ois luultavasti parempi tiedustella suoraan siltä lehm.. Giseleltä", tyttö jatkoi. Okei, heihei se mielikuva, että hän ja Elly olisivat ylimpiä ystäviä. Tai oikeastaan, heihei kaikelle mahdolliselle. MIKSI helkkarissa hän oli mitään Mary-Annille sanonut, miksei hän vaikka kertonut Didistä ja siitä nörtistä?! Ehkä hän voisikin... se luultavasti pehmentäisi asiaa.

"Mutta ei Gisele oo ainut", Gemma lisäsi nopeasti saaden itsensä kutakuinkin kasattua. "Didi on jutellut jonkun nörtin kanssa. Ystävällisesti, siis. Nörtin."
Jos tuo ei auttaisi niin kohta hän varmasti kiljuisi Ivan Smithin, Mischa Moonin, Gabriel Bladen ja Eric Dupontin olevan kasa koripalloa pelaavia homoseksuaaleja jotka harrastivat kimppakivaa pukuhuoneissa. Vittuun sopimukset, sitä mieltä Gemma juuri nyt oli.

"Muru, mä uskon sua! Miks mä epäilisin?" Mary-Ann yritti rauhoitella ystäväänsä ja soi tälle pienen hymyn. Sillä hetkellä hänen päässään vilisivät kaikenmaailmat juonet. Hän osaisi kuvitella itsensä Giselen paikalla suosituissa. Hän kuuluisi suosittuun nelikkoon ja hänestä tulisi se kuningatar ja hänestä tuli-
M.A lopetti nämä ajatukset, kun Gemma oli aikeissa kutsua Giseleä lehmäksi. Mutta silloinpas pieni virne kohosi M.A:n huulille.
"Muru, mä oon aina epäillykin, että sun 'hyvät' välit Giseleen on vain näyttelyä", Mary-Ann totesi ja hieroi toista kädellään selkään.
"Anna tulla vaa, pura sun patoutumiasi mulle. Se helpottaa", blondi sanoi ja suostui ilomielin olemaan se, jolle Gemma voisi purkaa patoutumisiaan.

"Hoo... Didikin vielä!" Mary-Ann hihkaisi, mutta peitti suunsa nopeasti. Se lausahdus oli tullut liian iloisen kuuloisena. Nyt M.A pystyi näkemään itsensä sekä Gemman suositussa nelikossa. Tähdet välkkyivät blondin silmissä.

"Ei mulla ole patoutumia", Gemma ärähti pahantuulisesti. Miten helkkarissa hän saisi hillittyä tuota blondia, jottei tuo alkaisi levitellä noita suosittuihin mahdollisesti murskaavasti vaikuttavia juttuja? Vastaus: ei mitenkään. Ei niin mitenkään. Mutta miksi hän sitten toisaalta halusikaan estää? Olihan hyvin mahdollista, että hän itse nousisi huipulle, ottaisi sen ylimmän käskyttäjän paikan...

Ei. Se ei ollut Gemmaa varten. Hän ei jaksaisi varoa tekemisiään yhtään tämän enempää. Giselen piti olla Fleming-Kim kaksikosta se loistavampi - niin oli aina ollut ja niin pitäisi olla vastakin.
Eikun mitä helkkaria hän ajatteli?! Jos hän olisi huipulla, hän olisi tosiaankin huipulla, ei tarvitsisi esittää mukavaa kenellekään, ei tarvitsisi kuunnella ketään... paitsi jos Mary-Ann olisi se, josta tulisi pääpomo. Ja blondin luonteen tuntien näin tulisi luultavasti käymään, mutta Gemma ei sitä kestäisi. Kyllä hän mielummin olisi se, jolla oli yliote. Kuten nyt. Paitsi että hänellä ei ollut, koska hän oli tyhmä, juoruileva lehmä, joka välttämättä meni sitten kertomaan kaiken parhaalle ystävälleen. Miten tästä nyt selviäisi.

"Mary-Ann", Gemma sanoi viileän laskelmoivasti. "Mä en halua että mikään muuttuu, joten pystytkö pitämään suusi tukossa tästä, jos mä... jos mä annan jotain muuta juoruttavaa?"

Heipä hei, sopimukset ja Mischa Moonit ja koripallojoukkueet.
Tai jotain tuollaista Gemma toivoi.

Mary-Ann päätyi taas ties kuinka monennen kerran nyökkäilemään, kun Gemma oli aloittanut puhumisen. Niinpä niin, vai ei muka ollut patoutumisia. Kaikillahan niitä oli, myös M.A:lla! ... Mutta suurimman osan omista huolistaan hän oli jo tämän lyhyen juttelutuokion aikana jo tuonut julki. M.A:lla ei ollut sellaisia raskauttavia murheita. Tai no, olihan blondillakin omat salaisuutensa, jotka hän veisi hautaansa mukanaan.

Tummansinisiin silmiin nousi sitten taas se utelias katse, joka halusi palavasti kuulla lisää juoruja.
"Joojoo, mikään ei muutu. Kerro", Mary-Ann tivasi ja odotti innoissaan, mitä Gemma tulisi seuraavaksi paljastamaan hänelle. Nyt päästiin siihen oikeaan asiaan, oikeaan juoruiluun, jota Mary-Ann oli kahden viikon aikana Pariisissa kaivannut.

"Mikään suosittuihin liittyvä ei muutu, okei?" Gemma varmisti tiukasti, tosin tietäen että ei varmaan pystyisi luottamaan toiseen. Tai ehkä pystyisi. Ei hän tiennyt mistään mitään.

"Koripallojoukkue", tyttö totesi hitaasti, toivoen kovasti että Mischa Moon ei tajuaisi syyttää Gemmaa asian nostamisesta uudelleen pöydälle. Nimiä hän ei (vielä) maininnut, pitihän nyt tästä saada mahdollisimman mojovalta kuulostava juttu jotta Mary-Ann saisi hetkeksi hupia. "Yks vaikutusvaltainen miespuolinen oppilas. Pukuhuone, homoilua, tajuatko?"

"Käytännössä voidaan sanoa bye bye korisjoukkueen tähtinimille", Gemma jatkoi nyökkäillen tärkeästi.

"Joo joo, mikään ei muutu! Kerro jo! Sä kiusaat mua tahallas!" Mary-Ann ärähti, mutta virnisti sitten ystävälleen. Toki hän aikoin toisen sanomiset pitää omana tietonaa. Ainakin siihen asti, kun niitä ei tarvinnut käyttää. Mutta jos joskus joku suosituista uhittelisi hänelle jostain tietystä syystä niin sitten ehkä, mutta..
Blondi päätti nyt vain luvata olla levittämättä tätä asiaa. Kyllä Gemma hänelle jotain merkitsi, sillä olihan tämä tummahiuksinen tyttö pysynyt hänen rinnallaan jo pitkän aikaa.

"Koripallojoukkue", M.A toisti hiljaa Gemman perässä ja hänen pupillinsa laajenivat. Kun Gemma paljasti sitten yhteen pötköön lauseensa, henkäisi Mary-Ann kovaäänisesti ja nosti molemmat kätensä suureksi auenneen suunsa eteen.
"EIKÄ!" M.A kivahti kovaan ääneen ja kaikki pihalla olijat varmasti kuulivat sen huudon.
"Ohmygod! Ketä siellä oli? Ketkä paljastu homoiks? Ketä saan mennä liehittelee, että niistä tulee taas heteroi?" Mary-Ann kyseli ja nauroi sitten pitkästä aikaa aitoa nauruaan.
Tämäpä oli tosiaan kerrassaa mainio juoru! Juuri sellainen, mitä M.A oli kaivannut timantiksi.

//rupesin tässä miettimään että kenestäköhän tuo otsikko nyt taas kertookaan :---D//

Pieni helpotuksen tunne levisi Gemmaan kun M.A tuntuikin innostuvan koripalloilijajutusta erityisen paljon. Thank god toinen innostui! Pitäisi vielä keksiä jotain mehevämpää vähän lisäksi, eikä tietenkään sen Moonin jätkän kanssa tehtyä sopimusta pitäisi mainita sanallakaan. Tosin miten hän selittäisi sen, että oli menossa Mischan kanssa tanssiaisiin..? Sehän nyt vaikutti oudolta, erikoisen oudolta. Hmm...

"Koripallojoukkue, tai ehkäpä paremminkin muutama sen jäsen", Gemma nyökkäsi yrittäen hillitä innostustaan. "Dupont, Smith, Blade. Ja - tää nyt on ehkä paras kohta - Mischa Moon, joka on tunnetusti Smithin jätkän edesmenneen tyttöystävän veli."
Tytön huulille levisi ilkeä hymy. "Joo, se sama Mischa joka on mun tanssiaisparini. Mähän sanoin että meen sen kanssa säälistä - ja yritänpä samalla kaivaa vähän tietoja pukuhuone-episodistakin..."

// Hahah :,DDD

M.A ei tosiaankaan ollut uskovinaan korviaan. Tämä kuulosti liian hyvältä ollakseen totta.
Paitsi, että Mary-Ann oli hivenen kasvojaan nyrpistänyt silloin, kun Gemma oli maininnut Dupontin olleen siellä myös.
"Dupont? Eric Dupont? Eikö se ollutkaan täyshetero?" M.A totesi kummissaan, mutta pieni virne kapusi sitten hänen vaaleanpunaisille, täydellisille huulilleen.
"Hmm... Eli se on mun kohde seuraavaksi, kun oon sitä Chadia ensiks yrittänyt.." blondi pohti itsekseen, tirskahti hivenen ja otti nyt muut nimet ajatuksiinsa prosessoimaan.

"Siis mitä? Se Moonin poika myös? Ja sä olit sen kanssa menossa tanssiaisiin?" M.A kysäisi kummissaan ja katseli Gemmaa ihmeissään. Taas toinen selitti, että oli menossa sille pelkästä säälistä Mischa Moonin kanssa. Mary-Ann heilautti taas hiuksensa pois kasvojensa edestä.
"Parasta oiski kaivaa jotain uutta tietoo tai alan oikeesti epäilee sun realistisia aikeistas, muru", Mary-Ann sanoi kiusallaan ja naurahti ilkeästi.

"Mä en voi kyllä vieläkään uskoo sitä, että ne harrasti kimppakivaa... Siis poikien pukuhuoneessa? Woaaah.." M.A haukkoi jälleen suutaan, mutta alkoi taas hihittää.
"Ja tästä ei vielä tiedä kukaan muu kuin me kaksi?" blondi varmisteli. Niin, tästä ei tiennyt kukaan muu. Vielä.

"Se sama Dupont, joo", Gemma myönsi halveksivasti. "Ja hei, mäkin luulin että Ivan Smith on hetero! Tuli vähän niinkuin pienoisena shokkina."
Tyttö pudisti päätään kuin korostaakseen järkytystään. Ei hän erityisen järkyttynyt ollut, iloinen vain kun M.A otti asian suhteellisen kiinnostuneena. Pitäisi vain saada pidettyä keskustelu tällä samalla linjalla... tosin M.A voisi lopettaa Mischa Moonista kiusaamisen, koska se juttu oli ihan täyttä potaskaa alusta loppuun.

"Kimppakivaa luultavasti, enhän mä siis ole aivan varma", Gemma totesi naurahtaen perään pilkallisesti. "Mut sieltä on kuulemma kuulunut jotain epäilyttäviä ääniä, tiedätkö... epämääräistä huutamista ja sellaista. Ällöttävää."

"Ja siis, tietäähän jotkut, mutta ei kukaan oo oikein uskaltanut levittää mitään", tyttö sanoi. "Pelkäävät että saavat turpaan tai jotain muuta, mutta sehän toisaalta vain vahvistais jutun oikeellisuutta."
'Tai jotain muuta'... niin, jotkut, kuten vaikka Gemma Fleming, pelkäsivät oman asemansa puolesta. Tosin oli olemassa pieni mahdollisuus siihen että kukaan ei välittäisi Mischa Moonin selityksistä (jos jätkä jotain alkaisi selittämään) vaan ajattelisi ne epätoivoisena pajatuksena.

"Nii, se Ivanki vielä. Huhhuh!" M.A tokaisi ja virnuili.
"Kaikkea sitä sitten tapahtuukin", blondi myhäili ja antoi pitkien kynsiensä taputella pöydän pintaa.

"Haha! Eihän ne pojut voi ketään lyödä! Varsinkaan tyttöjä", Mary-Ann huudahti Gemman puheiden jälkeen ja virnisti rauhallisena.
"Ei niillä ois pokkaa vetää meitä turpaan. Ja vaikka olisikin..." M.A lopetti ja supisti huulensa pyöreäksi.
"Isi ei tykkäis", neiti lopetti ja alkoi nauraa.

Jep, se oli totta. M.A oli jo pienen ikänsä aikana saanut useita uhkauksia, jotka eivät olleet toteutuneet. Uhkauksen antajat tosiaan pelkäsivät Mary-Annen juristi isää, joka voisi helposti saada uhkauksien antajat häkkeihin.
Mary-Annen täytyi vain isille hieman näyttää murheellista ilmettä, niin isi hoitaa.

"Musta tuntuu, että... Sua on jo hieman uhkailtu?" Mary-Ann puhui sitten pienen hiljaisuuden päälle ja loi kysyvän katseen Gemmaan.
"Senkö takia oot sen Moonin pojan kanssa menossa tanssiaisiin, vai?" blondi kyseli.

Gemman teki mieli läimäyttää M.A:ta juuri nyt, kun toinen vihjasi että häntä oli uhkailtu. Mitä bullshittiä... tai sitten ihan totta. Köh. Mutta tätä asiaa tyttö ei vuotaisi, ei niin millään. Toisaalta Mary-Ann pystyisi onkimaan tiedot itselleen suhteellisen helposti, mutta silti. Gemma pitäisi turpansa tukossa, se oli varmaa!

Niinpä hän nauroi vain heleästi, pistäen kaikki näyttelijänlahjansa peliin. "Uhkailtu? Luuletko että mua kukaan pysytyy uhkailemaan..?"
Hänen asenteensa sanoi että nyt olet niiin väärässä, sisko. Piti vain toivoa että juttu meni läpi, Mary-Ann kun tuntui näkevän Gemman bluffien läpi aika helposti. Sen siitä sai kun vietti liikaa aikaa jonkun ihmisen kanssa.

Mary-Ann silmäili tarkasti Gemman kasvoja. Hän tosiaan yritti lukea, mitä hänen ystävänsä mielessä oikein oli.
Gemma purskahti sitten nauramaan ja intti, että ei kukaan ollut häntä uhkaillut. M.A huokaisi hivenen ja pudisti päätään. Ei sitten, jos et halua kertoa. Blondihan olisi voinut auttaa ystäväänsä, mutta ei väkisin, jos toiselle ei apu kelvannut.
"Ihan sama", M.A totesi ja siirsi katseensa pois Gemmasta.
"Jos sä kerran niin väität, niin eipä mulle ole muita vaihtoehtoja kuin uskoa sua", blondi puheli ja sipaisi hiuksensa korvan taakse.
"Sähän tiedät, että mä kyllä auttaisin sua hoitelee ne, jotka sua uhkailis.." neiti vielä mutisi kuin yrittäen aiheuttaa toiselle syyllisyydentuskia siitä, ettei ollut kertonut aivan koko totuutta.

Keneltäköhän M.A voisi lähteä utelemaan? Olisikohan Moonin poika hänen 'tavattava' listalla mukana, kun kerta Gemma on sen kanssa tanssiaisiin menossa?

Gemma kyllä tunnisti M.A:n äänensävyn, tuon syyllistävän.. mutta ei se toiminut tähän tummaan diivapaskaan, eipä tietenkään. Kun hän päätti ettei sanoisi mitään, ei hän toisaankaan sanonut mitään. Sulkeutui kuin simpukka.
"Usko pois, tällä kertaa mä puhun ihan totta", Gemma totesi ja puri sitten kieltään. Miten niin 'tällä kertaa'? Hemmetti jos Mary-Ann ottaisi tuonkin jotenkin niin, että hänellä olisi muka jotain kerrottavaa. Ja ei hänellä tosiaankaan ollut.

"Tiedäkkö, mulla alkaa tunti varmaan pian joten joudun kai tästä lähteen kaapille", Gemma sanoi hetken kuluttua. No oli ehkä aika läpinäkyvää taas, mutta tyttö ei nyt jaksanut kamalaa kyselyä ja tiedustelua ja urkkimista. Tosin mitenköhän se makutuomarointireissu... ehkä hän pääsisi luistamaan jutusta jotenkin.

M.A päätyi myhäilemään, hivenen loukkaantuneena. Gemma vieläkin päätti inttää siis vastaan. Voi helvetti sen kanssa, Mary-Ann olisi vain halunnut auttaa vetämään jotakuta turpaa!
"Tällä kertaa niin. Ooks sä valehdellu mulle jossain määrin?" Mary-Ann piikitteli ja näytti nyt hivenen nyrpeää naamaa ystävälleen.

Blondi ei kuitenkaan aikonut jättää heidän välistä jännitettä tähän. Gemman olisi tultava hänen mukaansa tänään makutuomariksi, siitä toinen ei voinut livistää. Ja sitäpaitsi, olihan M.A:n informoitava, mitä Chadin kanssa oli käynyt, jos tyttö vielä tänään toiseen törmäisi. Toivottavasti.
"Mee sä vaa tunnilles nii. Mä etin sut käsiini vielä tänään, remember. Shoppailee", M.A sanoi, katsahti ystäväänsä aluksi loukkaantuneen oloisena, mutta sitten pieni virne kipusi hänen huulilleen.
"Älä ressaa", Mary-Ann sanoi rauhoittelevasti ja kapusi pois pöydän päältä.
"Mennää samaa matkaa sisälle", M.A sanoi ja odotteli Gemmaa. Sanoi toinen mitä tahansa, vastaan tai myöntyi, niin Mary-Ann oli kävelemässä ystävänsä kanssa sisälle. Sehän olisi vallan ihmeellistä, jos näille kahdelle tulisi jokin välirikko! Ja eikä M.A muutenkaan halunnut toisen alkavan välttellä häntä.

Gemma hypähti myös alas pöydältä, napaten laukkunsa samalla. Pitäisi rauhoittua.

"Hei, kyllä mä sun kanssa shoppaamaan tuun, ei sellasta vois väliin jättää", tyttö virnisti vakuuttavasti, ja olisi uskonut itsekin sanoihinsa ellei olisi ollut... no, hän itse, sillä hänen päässään risteli monimutkaisia reissustaluistamistekosyitä, osassa niistä näytteli sivuroolia myös Gisele. Sisko pitäisi jossain välissä käydä puhumassa ympäri valheeseen mukaan, mutta se olisi helppoa. Ehkä. No, olisi se kun toinen kuulisi miltä kohtalolta Gemma oli tuon pelastanut ja asettanut siten itsensä alttiiksi Mischa Moonin vihalle.

"Ja sä varmaan yrität jotenkin törmätä Chad Wheeleriin, etkö?" Gemma kysyi kepeästi.

M.A lähti sitten samaa matkaa kävelemään Gemman kanssa. Toisen mainitessa Chad Wheeler, ilkeä virni kohosi vaaleanpunaisille huulille.
"Hyi Gemma! Miks ihmeessä niin ajattelit?" Mary-Ann puuskahti muka ihmeissään ja sanojensa jälkeen alkoi täristä naurusta.
"Eihän mulla oo mitään pahoja mielessä... Eihän mulla koskaan", M.A supisi katalasti hiljempaa, kun he olivat lähestymässä ihmisjoukkoa koulun ovensuulla.

Mary-Ann, sinulla on aina niit hienot suunnitelman, blondi ajatteli ylpeänä ja asetti hattuaan paremmin päähän. Hän vilkaisi ympärilleen ja huomasi muiden oppilaiden tuijottavan hänen ja Gemman suuntaan. M.A ei voinut olla hymyilemättä kaikista hurmaavinta hymyään, kun antoi katseensa kiertää monessa oppilaassa, käsikin kohosi jossain vaiheessa moikkaamaan joitakin kavereita.
"Pistetään pakka sekaisin", Mary-Ann totesi epämääräisesti Gemmalle ja vinkkasi ystävälleen nopeasti silmää.

Edessä tulisivat olemaan vielä hyvin mielenkiintoiset ajat. Siitä M.A tulisi pitämään huolen.

//Se oli tässä? 8-D Joskus uusiksi uusien juorujen kera~!

Gemma virnisteli toiselle paljonpuhuvasti. Niinpä, eipä M.A:lla ikinä ollut pahoja mielessään, ei... hah, ja kaikkea kanssa. No, ilmeisesti asiat olivat taas hyvin. Mary-Ann vaikutti suhteellisen tyytyväiseltä ja siihen Gemmakin tyytyi. Ehkä hän jopa voisi lähteä toisen kanssa kaupungille, mutta vain ehkä. Sillä ehdolla että M.A:lla olisi jotain kutkuttavaa kerrottavaa.

"Anna palaa, tyttö", Gemma nyökkäsi vastaukseksi Mary-Annin viimeiseen heittoon. Kieltämättä, Astoniin oli tulossa paha myrsky.
Gemma vain toivoi ettei sitten joutuisi itse myrskyn silmään...

//joo siinä se.. ja mun mahtavat lopetusvuorot taas, ehehe. ja tottahan toki uusiks !!//