Never touch me again

+ Cherryn pillit & takki + paita + kengät + laukku. Dawnin look. +

Täydelliset sääret verhottuina täydellisiin Victoria's Secretin pillifarkkuihin joihin oli sopivasti yhdistelty täydelliset Steve Maddenin suunnittelemat korkokengät, joista kuului tasainen kopina hiljaisilla käytävillä. Täydellinen Victoria's Secretin takki täydellisen pinkin paidan päällä, ja vielä täydellinen Jessica Simpsonin laukku sävy sävyyn paidan kanssa. Täydellinen koko ulkoasu, kaunistamaan tätä täydellistä naista entisestään. Suunnilleen tuollaista rataa Cherie Hayesin ajatusten kulku oli kun hän askelsi kevyesti, itsevarmasti kohti koulun naistenhuonetta käytävillä joilla ei muita ihmisiä näkynyt. Tai ainakaan sellaisia, jotka diivan olisi tullut pistää merkille. Tunnit olivat nimittäin menossa, ja Cherie oli päättänyt jättää itse rehtori Brownin vetämän kemiantunnin välistä, mutta voi, reksi-reppana oli kyllä niin neiti Hayesin tossun alla että se oli Brown joka teititteli eikä Cherie. Joten, hän kyllä saisi anteeksi, ja vaikkei saisikaan - kyllä hän saisi - niin mitäpä se oli koulun omistajatarta häiritsemään.

Cherie vessaan päästyään vilkaisi ympärilleen nenäänsä nyrpistäen, hrrr, kuvottavaa. Sotkuista, vanhaa, tyylitöntä ja... yäk. Haisipa koulun vessa pahalle, huolimatta siitä että niitä ilmeisesti joku olevinaan siivosikin päivittäin. Luulisi että niin rikas tyttö kuin Cherie saisi käyttöönsä esimerkiksi oman toiletin, tai vaikkapa kokonaisen kylpyhuoneen kouluun, jonkun kauniin naistenhuoneen jossa olisi kullanväriset hanat ja ympäriinsä vaaleaa marmoria. Suuret kultareunuksiset, koristeelliset peilit ja kirkkaat valot... Hetkeksi diivaprinsessa oli unohtunut unelmoimaan, mutta sitten hän tuhahti alkaen kaivella laukustaan meikkejään. Todellisuudessa - jonkun ei-niin-diivan näkökulmasta katsottuna - Aston High'n naistenhuone oli aivan hyvä, ei vaan niin ylellinen johon Cherie oli tottunut.

Vaaleaverikkö otti puuterinsa ja sipaisi sitä puuterihuiskullaan kevyesti ympäri kasvoja. Olisi hauskaa jos Astonista muokattaisiin ylellinen yksityiskoulu, johon ei mitä tahansa köyhiä luusereita päästettäisi. Ja juuri kun päästiin köyhiin ja luusereihin, sellainen astui WC-kopista lavuaarien ääreen. Cher vilkaisi kopista poistunutta, ja tunsi iljetyksen värähdyksen. Oranssit hiukset, järkyttävä ihonmyötäinen mikälie PVC-mekko, oranssia meikkiä miten sattuu pitkin kasvoja ja taivasta hipovat, kieltämättä hirveän rumat korkokengät. Ja ei sillä että pelkkä ulkonäkö olisi inhottanut, kyseisen naisolennon katse oli täynnä vihaa ja raivoa. Kukapa muukaan, kuin Astonin ikioma sekopää, naisvihaajan luonteellaan mainetta saanut Dawn Rowena. Rowena oli käynyt ilmeisesti aika monenkin naispuolisen kimppuun ja hakannut, repinyt ja raapinut toisia jopa sairaalakuntoon asti. Useimmat Astonin naisopiskelijoista osasivatkin varoa ja väistää porkkanapäistä friikkiä, sillä ei olisi ollut lainkaan yllättävää jos ohikulkiessaan mokoma porkkanapää haukkaisi vampyyrinhampaillaan pohkeesta.

Cherie ei sen sijaan tuntenut lainkaan pelkoa, koska kyllähän tuollainen friikkikin nyt tietäisi että Cherie Hayesin kimppuun ei kävisi kukaan ellei haluaisi menettää henkeään. Tai opiskelupaikkaansa. Ei kukaan oikeasti niin sekopää kuin Dawn Rowena voisi olla normaalien ihmisten koulussa, joten C päätteli tuon feikkaavan. Feikkaavan saadakseen mainetta, edes jonkinlaista nimeä, niin että joku tuon ehkä saattaisi vielä lukion jälkeen muistaakin. Pyh, naurettavaa, hän ainakin unohtaisi tuollaisen roskasakin alta aikayksikön. Oikeastaan hän pyrki unohtamaan sen joka kerta kun karisti moiset likatahrat näkökentästään.
"Mitä vittua sä siinä tuijotat, friikki?" Cher tiuskaisi ja mulkaisi parin dollarin pirihuoralta näyttävää tyttöä julmasti. Hän laittoi meikkinsä takaisin meikkipussiin, meikkipussin laukkuunsa ja sipaisi hiuksiaan ennen kuin lähti kohti ovea aikeenaan ohittaa kuvottava kapinallinen ja poistua pian ennen kuin friikkiys tarttuisi häneenkin. Mutta kermalaisen matka loppui lyhyeen.

Dawn oli jähmettynyt paikoilleen tultuaan vessakopista, kun tajusi vaaleaverisen naishenkilön peilailevan lavuaarin edessä. Hän jopa tunnisti tytön koulunsa merkittävimmäksi henkilöksi, Cherie Hayesiksi. Ja kyllä hän osasi laskea asioita yhteen; nainen joka hallitsee koko koulua. Takuulla tuo ämmä oli juuri se, joka oli häntä vainoavien naisten salaliiton johtaja, ja hän oli samassa huoneessa, vain parin metrin päässä tuosta naispaholaisesta. Paniikki alkoi vallata Dawnia. Mitä hän tekisi, mihin hän pakenisi? Hän ei kerkeäisi pitkälle jos yrittäisi karata vessasta, eikä selän kääntäminen viholliselle tuntunut lainkaan hyvältä ajatukselta. Ainoa vaihtoehto olisi hyökkäys, tai hidas perääntyminen huoneesta. Ja juuri nyt vaihtoehto numero kaksi houkutteli häntä huomattavasti enemmän. Vampyyrityttö piti katseensa tiiviisti vaaleahiuksisessa, aikeenaan juuri aloittaa tarkkaan harkittu perääntyminen, kun vihollinen tiuskaisi hänelle aggressiivisesti, loi tappavan katseen ja parin nopean liikkeen jälkeen lähti ripeästi lähestymään häntä.
Paniikki laukaisi Dawnin hyökkäyksen, ja hän tyrkkäsi Cherien voimakkaasti seinää päin, aiheuttaen toisen kiljahduksen. Ja kun vaaleaverikkö alkoi rääkyä ja kiljua täyttä kurkkua, friikki kävi toisen kimppuun kynsin hampain, koittaen vältellä huitovia käsiä ja pitkiä, teräviä kynsiä. Naispaholainen ei saisi hälyttää apujoukkoja, silloin hän olisi entinen!

Cherie kiljui kurkku suorana kun hänet tyrkättiin päin seinää. Ensinnäkin, se sattui! Ja toiseksi, kuka vittu tuo lutka kuvitteli olevansa, kun kävi tyrkkimään häntä!? Ja tönäisyn aiheuttama järkytys sai hänet kirkumaan haukkumasanoja ja raivokkaita lauseita päin porkkanapään kasvoja.
"--- ja millä vitun oikeudella sä kosket muhun, saati tyrkit, voit uskoa että tuo oli sun viimeinen--", Cherien raivoaminen keskeytyi kun hän sai salamana kimppuunsa friikin, joka raapi hänen dekolteetaan ja puri käsivartta takin läpi, koittaen lähestyä paljasta kaulaa. Nyt raivo väistyi kauhun tieltä, ja Cher kirkui pelosta, yrittäen huutaa apua. Kauhun lisäksi hän pystyi ajattelemaan vain, mitä helvettiä?

Kauaa välikohtaus ei kestänyt, sillä ovesta paikalle pamahti futisjoukkueen koutsi Earl Pitts, joka nähtävästi oli kuullut Cherien järkyttävän kirkumisen ja huudon. Mies erotti tytöt yksinkertaisesti nappaamalla Dawnista kiinni ja raahaamalla tuon raivokkaasti potkivan, repivän ja riehuvan friikkitytön ulos naisten WC-tiloista. Diivaneitokainen ei sen sijaan lopettanut huutamistaan, vaan jatkoi lähinnä raivoamalla ja uhkailemalla, vaikka ketään ei ollut paikallakaan, mutta hän oli niin järkyttynyt että ehkä raivoaminen oli vain erikoinen itsesuojelukeino. Hän ei myöskään uskaltanut poistua vessasta, koska pelkäsi sen saakelin kahjon vaanivan häntä oven takana.
Vasta kun koutsi ja rehtori Brown tulivat paikalle, prinsessa hiljensi metelöintiään, jatkaen silti edelleen vaahtoamistaan. Silti hän ei paljoa pistänyt pahakseen kun hänet melkeinpä talutettiin rehtorin huoneeseen, johon hän pääsi kertomaan mitä oli tapahtunut - siinä tapauksessa kun rauhoittuisi ja lakkaisi rähisemästä.

Sen Cherie vannoi mielessään kun kauhu hälveni, että Dawn Rowenasta ei kuultaisi enää tässä kaupungissa. Ei ehkä koko Yhdysvalloissa.

+ halusin pelailla syyn miksi Dawn hävisi Astonista... ;D +