Confusing, so confusing

Virnistää arvoituksellisesti ja nojaa tuolin selkänojaan ristien kätensä pään takana.
"Musta löytyy lähemmäs sata kerrosta.."
Mutisee ja virnistelee leveästi. Pieni ynähdys pääsi pojan suusta kun Hen löysi pöydän alta purkan. Ällöttävää.
"En tiiä. Ehkä ne luulee tätä eskariksi.."
Hymähtää ja laskee kätensä pitäen ne kuitenkin erossa pöydästä.
"mitä aineita sulla on vielä tänään?"
Kysyy kääntäen katseensa pöydän pinnasta Heniin. Mousella olisi vielä kaksi tuntia draamaa ja sen jälkeen saisi lähtä kotiin. Paitsi yleensä draamatunnilta ei halunnut lähteä heti ensimmäisenä kotiin. Silloin pystyi toteuttamaan itseään kunnolla ja kenenkään ihmettelemättä. Draaman ryhmästä oli tullut yhtenäinen ja he uskalsivat tehdä kaiken näköisiä hulluja juttuja keskenänsä. Hymyillen taas omille ajatuksilleen poika huomaa jääneensä tuijottamaan Heniä ja kääntää katseensa takaisin pöytään. Noloa.

"Minulla on vielä yksi tunti journalismia. Mutta ajattelin vielä sen jälkeen tulla takaisin kirjastoon", Hen vastasi, istahti takaisin tuolilleen ja hymyili pienesti.
"Ei minulla ole muutakaan tekemistä, joten täällähän aika kuluu aina siihen neljään asti", tyttö tarkensi sitä, miksi aikoisi vielä tänään kirjastoon palata. Se oli aivan totta, ei tytöllä ollut mitään suurempia tekemisiä. Kaikki tarvittavat kouluaineet sun muut oli tehty jo valmiiksi ja palautettu ajoissa. Nyt Hen saisi olla aivan rauhassa. Mutta asuntoonsa hän ei halunnut mennä kuin nukkumaan. Hän ei voinut sietää niitä ihmisiä, jotka makasiva käytävällä pitkin pituuttaan huumeiden vaikutuksesta.

Yksi ajatus kohosi bruneten mieleen, mutta sen toteuttamisesta tyttö ei oikein osannut sanoa. Hänen olisi tehnyt mieli kysyä Mouselta, oliko toisella koulun jälkeen mitään ihmeellisempää. Ehkä he olisivat voineet viettää aikaa yhdessä.
Niin, mutta tietenkin Hen ei uskaltanut kysyä mitään. Ehkä tyttö pelkäsi liikaa torjuntaa.

Kirjaston oviaukolle oli pysähtynyt yksi niistä köriläistä, jotka olivat uhitelleet Henille ja Mouselle silloin pihalla. Ja jonka esseen Henriette oli kuitenkin joutunut tekemään, että köriläät eivät hakkaisi Mousea sairaalakuntoon.
"Hei, nörtti ja luuserihan se siellä!" tuo huudahti ja virnisti ilkeästi.
"Kiitti nörde, sain ysi puolen siit esseestä! Hahaa" köriläs hihkaisi riemuissaan, jolloin Henriette mulkaisi toista paheksuvasti. Äh, ja kun Hen olisi niin halunnut salata sen, että oli joutunut tekemään niiden kolmen esseet Mouselta.
Tytön jäänsiniset silmät katsahtivat varovaisesti Mouseen, josta sitten katse siirrettiin vaitonaisena tuijottamaan pöydän pintaa.

Mouse nyökkäilee ja tuijottelee sormiaan jotka taputtivat taas pöydän pintaa. Ei Mousellakaan mitään tekemistä koulun jälkeen olisi. Mitä nyt piti koiraa käyttää ulkona ja ehkä auttaa siskoa läksyissä tai jotain, perus settiä. Mousen katse nousee ovelle minne yksi köriläistä oli ilmestynyt. Pojan kulmat kurtistuivat sitä myöten mitä öykkäri sanoi ja hitaasti katse kääntyi öykkäristä Heniin, epäuskoinen ilme kasvoillaan. Sitten örkki lähti liikkeelle heitä kohti, otti Mousen lakista kiinni, heitti sen käytävää pitkin eteenpäin ja kolautti Mousen pään pöydän pintaan.
"Ja älä luulekkaan että oon unohtanu sut."
Öykkäri murisi, mutta ei uskaltanut tehdä mitään muuta, kun kirjaston täti tuli silmät palaen katsomaan, että kenelle saisi kirjoittaa varoituslappuja.
"Onko täällä jokin ongelma?"
Kirjastotäti kysyi katsellen kolmea nuorta silmälasiensa yli.
"Ei ollenkaan."
Öykkäri sanoi, nappasi kirjan hyllystä ja lähti pois kirjastotäti perässään. Mousen pää oli ponkaissut pöydän pinnasta takaisin ja nyt poika hieroi otsaansa. Siihen tulisi kuhmu. Sitten Mouse kävelee ja hakee lakkinsa puistellen siitä pölyjä, mutta heittää sen sitten pöydälle katsoen takaisin Heniin joka tuijotteli pöytää. Huoli pyyhkäisi Mousen yli ja ennekuin kerkesi estää itseään, tämä oli ottanut Henin kädestä kiinni ja katsoi tätä huolissaan.
"Tekikö ne jotain sulle?"


#KRÖHÖM SILLÄHÄN ON NE LUKULASIT 8'D#

Isokokoinen poika tuli heidän luokseen ja kolautti Mousen pään pöytään. Henriette hätkähti ja hänen jäänsiniset silmänsä revähtivät järkyttyneenä auki. Tyttö ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Pitäisikö hänen hyökätä tulleen pojan kimppuun, mikä kuulosti paremmalta vaihtoehdolta kuin se, että brunette aikoisi vain puhua tyynellä äänellä ratkaistaakseen tämän riistäytyneen tilanteen.

Mutta tyttö ei ehtinyt tehdä mitään asian eteen, kun tuo öykkäri poistui kirjastotädin saattelemana kirjastosta. Henriette katsoi, kun poika poistui, mutta käänsi katseensa sitten Mouseen tuntiessaan oman kätensä pojan käden sisällä. Tytön silmät katsahtivat poikaan hivenen ihmeissään, mutta Henriette alkoi sitten pudistella päätään.
"Ei, eivät he tehneet minulle mitään.." Hen vastasi rehellisesti, ääni hivenen hiljaisempana kuin aikaisemmin. Tyttö hymyili toiselle hivenen, mutta tiesi, että hänen oli kerrottava, miksi oli tehnyt öykkäreiden esseet.
"... He vain uhkasivat hakata sinut uudestaan, jos en kirjoittaisi heidän esseitään.." brunette mumisi ja laski surulliseksi muuttuneen katseensa alas Mousen silmistä.

Olo tuntui muuttuvan hämmentyneeksi, ahdistuneeksi ja jännittyneeksi yhtä aikaa. Henriette oli seota noista tunteista, mutta yritti pitää ajatuksensa kasassa. Mousen kosketus tuntui kuumalta ja tyttö muisteli, millon viimeksi oli antanut jonkun koskettaa itseään. Siitä oli yli puoli vuotta. Silloin Henriette oli asunut vielä Ranskassa ja oli yhdessä Simonin kanssa.
Kuitenkin... Ei tätä tunnetta voinut samaksi verrata. Ei sitten yhtään. Tämä tunne tuntui vahvemmalta kuin aikaisempi kokemus, jostakin oudosta syystä.

#jos vaikka sovitaan että sillä on kokoajan ollu ne lasit njeh? :''')#


Mouse ähkäisi kun kuuli toisen syyn esseiden tekemiseen.
"Ei sun olis pitäny. Olisin mää kerenny juosta."
Sanoo ja hymyilee pienesti toiselle. Oli hellyyttävää että Hen oli tehnyt esseet hänen takiaan, mutta silti se oli väärin. Ei nuiden pitäisi saada mitä he halusivat. Se ei ollut oikein. Mouse tökkäsi lasejaan ylemmäs nenällään toisella kädellään ja katsoo sitten kättänsä joka oli Henin käden päällä. Öh, aivan. Miten keskustelun voisi pitää normaalisti yllä? Vaivautunut hiljaisuus laskeutui heidän ympärilleen ja Mouse huokaisi. Ajatuksissaan silittelee Henin kämmenselkää peukalollaan kun yrittää muotoilla ajatuksiaan. Lopettaa sen kuitenkin kun huomaa mitä tekee.
"ethän tee niitä enää?"
Kysyy ja nostaa katseensa heidän käsistään toisen silmiin joita piti hetki hakea. Mouse katsoi toiseen silmälasiensa yli ja huoli kuulsi niistä. Henille voisi käydä miten tahansa tuommoisten ihmisten kanssa. Hen oli niin hento.

// juu :,)

Hen ei sanonut mitään tai tuntenut yhtään syyllisyyttä, kun Mouse sanoi, ettei tytön olisi pitänyt tehdä öykkäreiden esseitä. Brunette ei halunnut, että ne öykkärit jonain päivänä olisivat saaneet pojan loukkuun ja hakanneet. Kyllä Henriette nyt pari esseetä mielellään tekisi, jos vaihtoehtona olisi esseet tai Mouse sairaalakunnossa.

Jäänsiniset silmät katsoivat nyt heidän käsiä, kun tyttö tunsi toisen sivelevän peukalollaan tytön kämmenselkää. Miten rauhoittavalta ja hypnoottiselta se tuntuikaan. Kuin aalto olisi pyyhkäissyt kaikki muut ajatukset mukanaan. Tyttö katsoi vain hämmentyneenä heidän käsiä, kunnes poika sitten lopetti, jolloin Henrietten oli pakko sanoa jotain.
"Älä lopeta", tyttö puhui pojan kanssa samaan aikaan, jolloin tyttö nosti hämmentyneen katseensa Mouseen. Hänen sydämensä tuntui jättävän lyöntejä välistä, kun tyttö katsoi Mousea, ihmeissään omista sanoissaan.
Henriette vetäisi kätensä nopeasti syliinsä ja laski katseensa tuijottamaan syliään.

"En osaa sanoa..." tyttö mumisi pojan kysymykselle. Henriette oli aivan sekaisin, eikä oikein tiennyt, miten hänen pitäisi siinä toisen vierellä olla. Yhtäkkiä kaikki tuntui niin hämmentävältä ja... Ihanalta?

Mouse hätkähtää kun toinen vetäisee kätensä nopeasti pois. Mitä oli tapahtunut? Oliko hän tehnyt jotain väärin? Mouse huomaa myös toisen sanovan jotain samaan aikaan kuin itsekkin.
"Mitä sä sanoit?"
Kysyy ja pitää katseensa Henissä ja kurtistaa kulmiaan kysyvänä. Jännitys löi kipinää ilmassa ja Mouse nojautui taakseppäin tuolissa vetäen henkeä. Mousen silmät tekivät taas kierroksen kirjaston hiljaisuudesssa. Eipä ollut muita näkyvissä. Selvästi öykkäri oli saanut tädiltä jonkun läksytyksen, kun sitä ei kuulunut takaisin. Mikä oli hyvä. Mouse kääntää katseensa takaisin Heniin kun tämä mutisee jotain.
"Hmmh."
Hymähtää epämääräisesti takaisin ja naputtaa taas sormillaan pöydän pintaa yrittäen keksiä jotain järkevää sanottavaa. Poika tarkkaili sormiaan intensiivisesti ja oli mahdollisimman rennon näköinen, vaikka sisällänsä tämä ei ollut lähelläkään rentoa.

Voi elämä, miten tämä tilanne tuntuikaan hämmentävältä! Onneksi Mouse ei ollut kuullut bruneten äskeisiä sanoja. Vai olisiko Hen halunnut toisen kuitenkin kuulevan ne?
Tyttö pudisti nopeasti päätään, kun Mouse oli kysynyt, mitä tyttö oli sanonut. Jäänsiniset silmät nousivat hetkeksi aikaa tuijottamaan pojan kasvoja, mutta sittenpä kello soi. Ja kello oli merkki siitä, että tunti loppui ja kohta alkaisi seuraava tunti.
Aivan kuin kello olisi ollut pelastus.

Henriette nousi ylös tuoliltaan ja sipaisi taas kasvoille valahtaneita hiussortuvia korvansa taakse.
"Kohta alkaa tunti.." tyttö sanoi vaimeammalla äänellä ja nosti laukkunsa olalleen. Jotenkin se äskeinen tilanne oli saanut bruneten pasmat sekaisin ja tyttö ei oikein tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt sanoa tai tehdä.

Hen vain pudistelee päätään Mouselle, mikä sai tämän mielenkiinnon kasvamaan enemmänkin. Ehkä hän vielä joskus saisi asian tietoonsa. tyytyy vain tuijottelemaan sormiaan ja on hiljaa. Kello sai Mousen hätkähtämään ja tämä nosti katseensa ylös sormistaan. Hen oli jo ylhäällä ja menossa. Mouse katseli hetken ja tajusi sitten että hänenkin täytyi lähteä tunnille. Mutisee jotain epäselvää ja nousee seisomaan ja kaivaa reppunsa penkin alta. Hiljaisena Mouse nappasi lakkinsa pöydältä ja tunki sen päähänsä tökäten silmälasejaan ylös. Mouse tuijottelee varpaitaan hiljaisena kunnes nostaa päänsä ylös.
"Joo.."
Sanoo ja hieroo niskaansa.
"Mää tuun sit hakeen sua."
Hymähtää vieläkin varpaitaan katsellen. Mouselle oli jäänyt tunne, että hän oli nyt tehnyt jotain väärin.
"Mutta.. Nähdään sitten."
Sanoo hiljaa ja kävelee Henin ohi kirjahyllyjen väliin. Mouse askelsi hitaasti ja katsoi tarkasti minne astui. kuumuus sisällä kasvoi edelleen ja pojan oli pakko kääntyä hyllyjen väliin ja jäi sinne seisomaan hiljaisena hengittämään.

Henriette tunsi piston sydämessään, kun kuuli Mousen puhuvan. Pojan ääni kuulosti epätavallisen hiljaiselta ja... Pettyneeltä?
Tytön silmät seurasivat Mousen menoa, eikä tyttö ollut ehtinyt sanoa mitään hyvästejä toiselle, kun toinen jo katosi kirjahyllyjen väliin. Hen katsoi sitä kohtaa, minne poika oli kadonnut, ymmärtämättömästi ja kurtisti hivenen kulmiaan.

Sitten brunette jo löysikin itsensä seisomassa Mousen vierellä.
"Onko sinulla tänään mitään menoa koulun jälkeen?" Henriette hengähti yhteen vetoon ja katsoi poikaa tiiviisti silmiin.
"Ajattelin, että... Ehkä olisit halunnut lähteä jonnekin tai jotain.." tyttö selvensi kysymystäänsä ja laski hetkeksi katseensa alemmas pojan silmistä, mutta vain hetkeksi, sillä katse nostettiin pian takaisin katsomaan pojan kasvoja.

Mouse oli kerennyt hakata päätään hyllyyn vain hetken kun Hen jo oli tämän vieressä ja puhui. Tämä äkkinäinen liike oli saanut Mousen säikähtämään, mitenkäs muuten ja muutama kirja lennähti hyllystä, kun Mouse kääntyi äkkiä Heniin päin, väistäessään kirjoja kuitenkin kompastui ja rämähti lattialle. Kirjat tipahtelivat Mousen päähän hyllystä kun tämä kompuroi ylös. Ihankuin ei olisi muutenkin jo tarpeeksi mustelmia.
"Ai saatana."
Pääsi Mousen huulilta. Ei ollut yhtään hänen tapaistaan kiroilla. Päätään ja kylkeään hieroen tämä nosti katseensa Heniin kun viimeinen kirja tipahti alas suroaan tämän päähän. Mouse älähtää ja juoksee Henin taakse turvaan.
"Apua."
Mutisee ja kyyristelee Henin selän takana. Kohta se kirjastotätikin tulisi ja siitähän se ilo vasta alkaisi!
"Totta mooses, vie mut turvaan."
Vikisee ja ottaa Henin olkapäistä kiinni kurkkien tämän olan yli aina välillä. Mouse ei halunnut pilata välejään kirjastotätin kanssa, koska se oli tähän mennessä vielä katsonut häneen kuin selväjärkiseen.

Henrietten silmät suurenivat, kun yhtäkkiä Mouse olikin jo rähmällään maassa ja kirosi. Tytön kasvoille kohosi 'auts' -ilme, kun kirjat tipahtelivat Mousen päähän.
"Öh... Oletko kunnossa?" brunette kysyi hivenen huolissaan ja auttoi pojan nousemaan ylös maasta. Tyttö katsoi poikaa kummissaan, kun toinen sitten jo parkaisi apua ja piiloutui tytön selän taakse, jolloin Henrietten kasvot muuttuivat yhä pöllämystyneemmiksi. Tuntiessaan pojan käsien laskeutuvan olalleen, tyttö naurahti hillitysti ja pieni huvittunut hymy kipusi neidin huulille.
"Eivätkö yleensä pojat pelasta neitoja eikä toisin päin?" Henriette sanoi hieman piikittelevällä äänensävyllä, mutta kuitenkin niin, että sen tajusi vitsitsi.

Kuullessaan nopeiden askelien lähestyvän Hen tarttui Mousen toiseen käteen ja lähti vetämään poikaa mukanaan pois kirjastosta. Poikahan oli halunnut turvaan, niin tietenkin he aluksi poistuisivat kirjastosta.


//Hmmm.... Vaihdetaanko töpöä vai pelataanko tässä loppuun, että sitten jatketaan koulun jälkeen näiden peliä vai mitä häh häh? 8-)

#Jos pelataa sillee et nää menee nyt tunnille täältä ja sitte tapaa jossaki muka tuntien jälkee?#

Mouse vikisee muka pelokkaana
"Sun vuoro"
Ja kuulee itsekkin lähestyviä askelia. Mouse lähtee kiltisti Henin perään tuijotellen tätä salaa. Muutamat hiukset jotka olivat karanneet Henin kampauksesta hyppivät tytön askeleen tahtiin. Tämmöisiä pieniä yksityiskohtiin mouse kiinnitti huomiota ja antoi Henin viedä. He pääsivät kirjahyllyjen välistä puikkelehtimalla pois kirjastotädin kynsistä ja turvaan oven ulkopuolelle. Mouse seisahtuu kun he ovat kävelleet jo jonkin aikaa käytävällä eteenpäin.
"Huh, kiitos prinsessani"
Sanoo hymyillen taas mousemaisesti. Oppilaat olivat jo häivenneet käytävältä luokkiaan päin ja Mouse katseli kelloaan. Nyt pitäisi jo lähteä.

// Jep ! Tehdään näin (:

Henriette hymähti huvittuneena Mousen sanoessa, että nyt oli Henin vuoro. Vai sillä lailla.
Mouse ja Hen pysähtyivät sitten turvallisesti käytävälle ja Henriette ei voi olla kuin nauramatta toisen prinsessa tokaisulle.
"Kukaan ei ole ennen kutsunut minua prinsessaksi", brunette sanoi huvittuneella äänellä ja katsahti Mousea iloisena silmiin. Jep, nyt hänen kasvoiltaan näkyi ilo, kun yleensä tyttösen kasvoilta ei näkynyt minkäänlaisia tunteita.

"Meidän pitäisi mennä jo tunneille", Henriette totesi ja katsahti kelloa, joka roikkui koulun seinällä. Katse laskettiin taas poikaan.
"Tuota... Nähdäänkö vaikka tässä kirjastolla, kun tuntisi loppuvat?" Henriette kysyi sitten. Hän halusi vielä varmistaa, että poika oli vielä halukas viettämään aikaansa Henin seurassa. Tytöllä olisi itsellään enää yksi tunti, mutta toinen tunti menisi nopeasti kirjastossa. Mousellahan oli vielä kaksi tuntia koulua jäljellä.

"Au revoir, Mouse", Henriette hyvästeli, jälleen kerran, ranskalaiseen tapaan Sitten tyttö suikautti pienen suukon pojan poskelle, ennen kuin katosi kulman taakse pieni hymy huulilla.

#minne me alotetaan uuusi?#

"No kerta se on ensimmäinenkin"
Hymyilee toiselle ja katselee kun Henin naamalta loisti ilo. Selvästi Mousen seura oli tehnyt hyvää tytölle.
"Nähdään nähdään."
Nyökytteli ja hymyili leveästi. Draaman tunnit saisivatkin mennä nopeasti tällä kertaa. Tällä kertaa Mouse osasi odottaa poskisuudelmaa, joten se ei niin paljoa hätkäyttänyt kuin edellisellä kerralla. Mouse käänsi selkänsä Henin loittonevalle selälle ja lähti iloisesti vihellellen ja hypähdellen tunnilleen.