Tulitko edes ajatelleeksi seuraamuksia..?

- näyttää tältä jälleen... lilco ja Gemma, kiitos -

Mischa Moonin mielentilaa ei voinut sanoa tyyneksi. Poika oli suorastaan raivoissaan, haljeta raivosta. Ja luultavasti juuri se selitti julman, ylimielisen ja erittäin vittuuntuneen ilmeen pojan kasvoilla. Hän tiesi missä Gemma Flemingillä oli tunti nyt. Ja hän tahtoi hieman jututtaa sitä neitiä.
Mischa oli puhunut itsensä ulos tunnilta ärsyttämättä opettajaa, mikä ei ollut lainkaan ihme hänelle. Hän menestyi koulussa ja sai jopa ylimielisellä sävyllä asiansa tärkeäksi ja heti hoidettavaksi. Hän oli tainnut selittää jotain velvollisuuksista ja jotain siihen suuntaan.

Hän oli joutunut esittämään kärkkäitä kommentteja ja suomaan viileitä katseita tänään niin monelle. Pukuhuonme jutusta oli alettu puhua kunnolla... Ja asialla oli ilman muuta Gemma, kuinkas muute juuri Mary-Ann McAllister olisi ollut suuressa äänessä asian kanssa? Tai niin Mischa Moon oli asian käsittänyt.
Mischa oli saada kuulla siitä niin paisutettuja juttuja.. Ja se oli ymmärrettävä syy ottaa Gemma jatkokäsittelyyn. Hän keksisi kyllä jotain sen lehmän pään menoksi...

Mischan askelet hidastuivat ja lopulta pysähtyivät luokan eteen. Poika jäi siihen seisoskelemaan nojaillen seinään näyttäen uskomattoman hyvältä, tyylikkäältä itseltään mustassa paidassaan, ihonmyötäisissä valkoisissa merkkifarkuissa ja mustissa nahkakengissä. Olisi tehnyt mieli sytyttää itselleen tupakka, mutta hillitsi sen. Tupakointi olisi vain ilmaissut hermostumista, mitä Mischa ei tuntenut. Tai ainakaan tahtonut näyttää.
Kädet ristittiin rinnan päälle ja muutama minuutti kului, kello pirahti soimaan. Vihreiden silmien katse oli suunnattuna oveen, jonka takaa kuului lähtemisen ääniä. Gemma ei tulisi pääsemään karkuun, ajatus kaartoi julman pienen hymyn kasvoille.

//voijjuma kun venähti :----DDD ja toistan samaa koko ajan. lol.//

Gemma riutui kemianluokan takarivissä. Hän peilaili itseään koeputken kyljestä, odottaen kellon soimista. Mary-Annin kanssa käyty keskustelu jäyti edelleen mieltä, mikä oli kyllä hyvä juttu kun ajatteli parin nörtin henkistä tasapainoa. Gemmalla kun oli tapana nälviä noille luusereille aina tilaisuuden tullen, ja tylsä kemiantunti oli ihan omiaan siihen, etenkin kun opettajana oli tuollainen vilkas ja aiheestaan liiaksi innostunut opettaja, joka ei jaksanut välittää jos joku oppilas puhui jostain muusta kuin kemiaan liittyvistä asioista... kuten vaikka sarkastiseksi heittäytyneestä, teräväkielisestä diivasta.

Mutta kuten siis sanottu, tänään Gemma ei ollut teräväkielisellä päällä. Hän oli antanut yhden nörtin avustaa jopa tässä tylsässä kokeessa sanomatta sanaakaan tuon "hurmaavasta", tekokuituisesta, housuihin tungetusta villapaidasta. Tai likaisista pullonpohjalaseista. Tai noista tyylittömistä mokkanahkakengistä. Mikä helkkari noissa nörteissä oli vikana?! Mistä ne oikeasti kaivoivat vaatteensa? Ei sillä että Gemmaa olisi kiinnostanut, ei tänään ainakaan. Hän ei tällä hetkellä jaksanut pilkata ketään eikä mitään.

Sitten soi kello. Gemma huokasi helpotuksesta, ja oli ensimmäisten joukossa ovella, huolimatta siitä että oli istunut takarivissä. Hän oli jo avaamassa ovea, kun opettajan terävä huudahdus pysäytti hänet.
"Neiti Fleming! Eipäs lähdetä vielä. Kuunnelkaapa ensin mitä saatte läksyksi..."
Ja sitten opettaja selitti varmaan viisi minuuttia jostain sekavasta kokeesta joka heidän pitäisi tehdä kotonaan vaikkapa hiuslakkapullon avulla. Suurin osa luokasta ei tuntunut tajuavan yhtään mitään, ja Gemma kuului näihin. Hän ei edes jaksanut kuunnella, odotti vain pääsevänsä korjaamaan meikkinsä vessaan ja laittamaan hiuksensa kunnolla ja eroon näistä nörteistä... seuraavaan tuntiin asti siis. Ja Giselekin pitäisi etsiä jostain ja siskolle pitäisi selostaa miten hän oli pelastanut sisarensa varmalta tippumiselta ja miten hän oli asettanut itsensä alttiiksi Mischa Moonin vihalle ja voi juma, pitäisi varoa ettei törmäisi siihen Moonin jätkään. Liikaa kaikkea, ihan jumalattomasti. Joskus Gemma pohti miten selvisi kaikesta.

Opettaja lopetti selityksensä ja toivotti hyvät päivänjatkot. Oppilaat vastasivat kuorossa ja Gemma avasi luokan oven, joskaan ei päässyt ottamaan askeltakaan vaan jäi siihen tukkeeksi. Hänen katseensa oli nopeasti haravoinut lähialueen, ja silmät sattuivat törmäämään siihen henkilöön jonka hän kaikista vähiten halusi nähdä.
Mischa Mooniin. Ärtyneeltä näyttävään Mischa Mooniin.

Voi paskanmarjat...

Turhauttavaa, kerrassaan. Olisihan se nyt pitänyt arvata, ettei se kemian maikka päästäisi ykkösiä hellästä huomastaan edes välitunnin alkaessa. Mitähän se nyt oli keksinyt kiinnostamaan oppilaitaan niin helvetisti? Vitutus kasvoi entisestään, jos vain mahdollista. Minuutit kuluivat, mutta viimein ovi avautui. Tyttö pysähtyi ovensuuhun, kukapa muukaan se olisi ollut kuin Gemma Fleming? Eipä kukaan, onni hänelle ja epäonni tytölle itselleen. Vittuuntunut ja erittäin julmalla päällä oleva Mischa ei varmastikaan voinut olla toivottu yllätys. Vähiten sille, josta kyseinen mielentila johtui, eli juuri tuolle tyttöselle.

"Mua vois kiinnostaa kuulla säälittävää uikutusta ja selittelyä", Mischa lausui jääkylmällä äänellä silmäillen Gemmaa kylmin silmin. Tiesihän snobipoika toisen vähintäänkin teräväkieliseksi, mutta tässä mielentilassa Mischa Moon kykeni vastustamaan ihan ketä tahtoi.

"Tai ainakin mä tahdon kuulla, miltä kuvittelit pelastavasi itsesi levittelemällä perättömiä juttuja. Ja ihan huomauttaen, sä olet pulassa nyt, mua ei kiinnosta yhtään leikkiä kilttiä sun kanssas", Mischa jatkoi samalla äänen sävyllä. Hän keksisi kyllä julman käyttötarkoituksen Gemmalle... Olihan kuitenkin tytön syytä, että Mischan maine horjui. No, Mischa itsehän oli ollut paikalla väärään aikaan, eikä edes hillinnyt itseään.... No, siitä kukaan ei puhuisi jos juuri Gemma olisi pitänyt päänsä kiinni.

"Olisit vain pitänyt tuon sievän suusi supussa, vaikka sitten ihan itsesi takia..."

Mischa irtautui seinästä ja kumartui sen verran, että pääsi lähemmäs itseään selvästi lyhyemmän tytön kasvoja. Poika nappasi tuota leuasta ja kallisti hieman päätään. Tällä kertaa pojalla ei ollut mitään syytä suudella toista kuten viimeksi. Mitä hän oli oikein kuvitellutkaan, kun kuvitteli voivansa luottaa Gemmaan edes tällaisessa asiassa... Tai juuri tällaisessa.

Sinällään ihan hyvä että Gemma ei ollut tänään vielä päästellyt pikkupaukkuja nörttien niskaan. Nythän hän voisi viskata kaiken paskan päin Mischa Moonin naamaa, ja mahdollisesti sitten liueta paikalta ylpeytensä säilyttäneenä. Mahdollisesti. Mischaa seuratessa siitä ei tosin tulisi erityisen helppoa, mutta olipa Gemma pahempiakin kohdannut... taiii sitten ehkä ei.

Gemma harkitsi ensin kyyneleisiin purskahtamista, mutta epäili että se ei olisi tehnyt mitään vaikutusta. Jätkä olisi joko nähnyt bluffin läpi, tai sitten nauranut paskaisesti ja uskonut hänen itkevän oikeasti. Parasta olisi varmaan olla kylmä, ja suora, ja mahdollisimman vittumainen, ja senhän Gemma osasi tietysti kaikista parhaiten. Tytön silmiin nousi suorastaan paha katse, helkkari että tuolla jätkällä oli pokkaa! Mokomakin paskiainen.

"Mistä sä nyt puhut?" tyttö kysyi viiltävästi, ikään kuin ei olisi muka tiennyt.

Mischa soi Gemmalle pilkallisen katseen. Poika painautui yhä lähemmäs, saaden huulensa tytön korvalle.
"Sä tiedät helvetin hyvin, täysin turha vedota siihe, ettet sä ole ainut juoruämmä tässä koulussa", Mischa kuoskasi toisen korvaan, vaikkeikaan liian hiljaa. "Ei pienintäkään epäilystä..."

Poika vetäytyi kauemmas tytöstä, riuhtaisten tuon kuitenkin itseään lähemmäs. Oli kai hyvä päästää muut ulos luokasta, jotta he saisivat keskustella rauhassa.
"Naurettavaa, mä luulin, että sä osaisit arvostaa omaa etuas edes hiukan enemmän", ääni oli pirullinen ja julma. Katse jäätä ja huulilla ilkeä hymy. Jo Mischa Moonin olemus kertoi, että odotettavissa oli kärsimystä ja kosto.

"Oikeesti, mua vituttaa se, ettei bimbot lankea muhun enää niin helposti. Mitä sä ajattelit tehdä korjatekses asian?"

Jotenkin Gemma ei osannut ottaa Mischan sanoja ollenkaan tosissaan. Hänen teki mieli nauraa paskaisesti, läimäyttää toista poskelle ja häippästä paikalta niskojaan nakellen. Jostain kumman syystä hän ei kuitenkaan tehnyt niin, kuunteli vain kuuliaisesti kun jätkä selitti kaikkea mahdollista. Gemma ei oikeastaan kuunnellut, pelkäsi vain hiustensa puolesta - etteivät vain menisi sekaisin... hänen katseensakaan ei ollut Mischassa, harhaili käytävillä ja tutkiskeli erityisen kiinnostuneena tuota kaappia, jossa näkyi olevan pieni kuhmu. No, missäpä kaapissa ei olisi ollut kuhmuja.

Vasta kun toinen esitti jonkin kysymyksen, tytön katse siirtyi tuohon tyyppiin.
"Ai siis mitä mä aion tehdä?" Gemma vastasi kysymyksellä, ja nauroi pilkallisesti perään. "Voi kulta, mullahan ei ole aikomustakaan tehdä yhtään mitään."

Saatuaan asiansa sanottua tytön huomio kiinnittyi jälleen johonkin muuhun. Itse asiassa hän heilautti kättään yhdelle ohi kävelevälle tutulleen, joka tuijotti hieman kummeksuvasti.

"Niin mä vähän arvelinkin", Mischa lausui viileästi ja loihti suuttumuksesta julmille kasvoilleen pilkallisen hymyn, jonka oli tarkoitus välittää Gemmalle tieto siitä, ettei tuo helpolla tulisi pääsemään. Gemma leikki tulella, kun meni lupaamaan jotain Mischa Moonille ja sitten vielä rikkomaan lupauksensa. Tyttö kärsisi, tällä hetkellä kaikki snobipojan mielenkiinto ja keskittymiskyky oli tässä hetkessä ja siinä, kun tuo mietti kostoa. Suunnitteli, suorastaan juoni.

"Mitä sä edes ajattelit? Pelastit oman persees? Väärin, kulta, nyt se vasta onkin vaarassa", julmuus oli palannut jälleen Mischan kasvoille, vaikkei se niille sopinutkaan. Se sai hänet näyttämään lievästi jopa psykopaatilta. Hän keksisi vielä jotain, mistä edes tuo kiero lehmä ei selviäisi....

Saamarin Mischa Moonit, helkkari soikoon. Eihän se, että joku luuli Mischan olevan homo, ollut niin kamalan paha juttu! Homojahan oli koulu täynnä, tai niin Gemma arveli. Ja sitä paitsi, jätkähän voisi vierittää syyt hommailustaan jonkun toisen mukana olleen niskoille, vaikka Ivanin. Tai sen Gabrielin tai Ericin. Ei juttuun Gemmaa tarvitsisi sotkea!

"Mä pelastin siskoni perseen", tyttö tuhahti kääntäen katseensa sitten vihdoin viimein Mischaan. Jätkähän näytti ihan sekopäältä! Hemmetti. Kulmiaan kurtistaen Gemma riuhtaisi itsensä pois Mischan luota, ja peruutti parin askeleen päähän. Olisi paljon turvallisempaa seisoa hieman kauempana...

"Sä olet lapsellinen", Gemma totesi sitten viileästi.

Mischa naurahti kylmästi. Jaa, tässä olikin sitten kysymys Giselen perseestä? Niinpä niin, omaa asemaansa tuo oli ajatellut, ei sitä toteamaan mitään Sherlock Holmesia tarvittu. Ihan kuin Mischa itse ei olisi tehnyt samoin tytön tilanteessa, mutta ei hänen nyt sitä tarvinnut miettiä.
"Kyllä sä olet hyväsydäminen." Sanat lausuttiin sarkastisesti ja oranssinpunaisia hiuksia nakattiin hieman taaksepäin.

Kommenttiin Mischan lapsellisuudesta poika vastasi pyöräyttämällä silmiään. Gemmallahan tässä todellakin oli varaa mennä sanomaan mitään tuollaista. Tyttö itse oli sairas. Nautti siitä, että sai muut tukalaan tilanteeseen - ja ihan kuin sama ei olisi pätenyt poikaan itseensäkin. Tai sitten Gemma nautti siitä, kun sitä ahdistettiin nurkkaan kostettaessa. Tai sitten tyllerö oli yksinkertaisesti vajaa älyinen, pelkkä idiootti. Ja jostain kummallisesta, täysin käsittämättömästä, syystä poika ei edes tahtonut Gemman olevan tyhmä.

"Sittenhän meitä on kaksi", poika tyytyi lopulta toteamaan. "Omaa etuaan tavoittelevaa typerystä, jotka ovat toinen toisensa tiellä maineeseen ja kunniaan."

"En mä ole hyväsydäminen", Gemma tiuskaisi, ja oli ihan tosissaan, sillä hänhän ei ollut hyväsydäminen. Ei lähelläkään hyväsydämistä. Hän oli lipsauttanut pukuhuonejutun ainoastaan jotta olisi saanut M.A:n huomion käännettyä johonkin muuhun... eli pelastaakseen siskonsa suosituista tippumiselta. Höh. Hyväsydämistä.

"Okei, ehkä mä olenkin hyväsydäminen ja lapsellinen", tyttö huokasi silmiään pyöräyttäen. Kiitos vaan, herra Moon, kertoisitteko jotakin uutta vaihteeksi..? No, tuota tyttö ei kehdannut ääneen sanoa, olihan tuo nyt hieman näsäviisas huomautus.
Sitten vasta Gemma rekisteröi toisen sanat kunnolla. 'Toinen toisensa tiellä'..? Hmmm, kiinnostava näkökulma kieltämättä. Tyttö itse ei nimittäin kuvitellut Mischan olevan hänen tiellään, mutta saattoihan asia niinkin olla. Mischa oli vain pieni tuollainen... ongelma, eikä varsinaisesti hänen tiellään. Paitsi tietenkin jos toinen keksisi jotain yltiökieroa kostoksi.

"Ahaa... no, kerro nyt mitä sä olet mun sosiaalisen hengenlähtöni eteen suunnitellut", Gemma hymähti, itse asiassa ihan oikeasti huvittuneena.

Mischa tuhahti. Katsopa toista, tajusi sen itsekin. Ei Gemmaa voinut kovin hyväsydämiseksi kutsua. Hyväsydäminen ja lapsellinen, nojaa. Mischa hymyili pienesti, kylmät silmät lientyivät hivenen. Vain hivenen.

"Mä olen suunnitellut paljonkin..." Mischa nojaili seinään ja kaivoi taskustaan tupakkiaskin ja heitti syöpäkääryleen huuleen. Askin takaisin taskuun tungettuaan poika tyytyi vain silmäilemään hetken Gemmaa. "Vielä mulla ei ole tarpeeksi ilkeää juonta."
Mischa sytytti tupakin stendarillaan ja veti pitkät henkoset.

"Vielä mä jotain keksin", Mischa kohautti olkiaan.

Gemma katsoi toista pitkään, pää kallellaan, miettien samalla mitä toisen aivot saisivat kasaan kyhättyä. Jostain syystä tyttö ei vieläkään uskonut että Mischa Moon voisi keksiä jotain oikeasti kamalaa, jätkän mielikuvitus tuntui hiukan riittämättömältä siihen.
"Et sä mitään keksi", Gemma töksäytti, edelleen erittäin huvittuneena. Voi, kunhan M.A kuulisi... ei kun ei kuulisi. Ei hän halunnut bestiksensä kuulevan näistä Mischa Moonin 'uhkailuista', jos niitä uhkailuiksi voisi kutsua.

"Ja musta tuntuu muutenkin että sun ei kannata käydä ryppyilemään mulle", tyttö sanoi hitaasti, äänensävyn taas kylmetessä hieman. Niin, Gemma toivoi että Gisele ei olisi enää ongelmana, tosin siskon pitäisi hommata itselleen vielä joku urheilija tanssiaispariksi.

"Tai siis, epäilen että sulla on mitään fiksua asetta käytettäväkses mua vastaan."

Mischan kylmä katse suunnattuna suoraan Gemman silmiin. Ei sen pojalle väliä ollut, vaikkei toinen hänen juoniinsa luottanutkaan, saisi ainakin yllättyä kun kostosuunnitelma oli koossa ja toteutettuna. Vino, huvittunut hymy kiipesi itsensä huulille haihtuen saman tien pois. Gemmassa joku ärsytti, siinä oli jotain mikä veti vertoja jopa Mischalle. Tyttökin oli ärsyttävä, joskin ei se Mischaa siinä voittaisi.

"Voi kuule, mä olen erimieltä. Sun asemas horjuu, sä sait sen aikaan ihan itse. Jokaisella on niitä kuuluisia luurankoja komeroissa, ne täytyy vain kaivaa esiin. Gemma sulla on heikko kohta ja se on sun siskosi, sun asemasi astonin arvojärjestyksessä..." Ihan kuin Mischan olisi tarvinnut sitä tytölle kertoa, tiesihän tuo sen varmasti itsekin.
Käytävä alkoi olla liian täynnä Mischan makuun. Opettaja poistui luokasta ja puolihuolimattomasti vain töytäisi oven menemään kiinni varmistamatta asiaa ja lähti matkoihinsa. Mischa onnistui saada jalkansa oven väliin. Laskelmoiva katse viisti Gemman läpi, Mischa nykäisi tytön mukanaan tyhjään luokkahuoneeseen sulkien oven perässään kiinni. Mischa nojautui sitä vasten imien tupakkaansa.
Katse oli kylmä, olemus viileän tyylikäs. Tällä hetkellä Mischa olisi saattanut mennä läpi pahiksesta.

Gemma jupisi itsekseen jotain, välittäen Mischan tyhmistä katseista melkein yhtä paljon kuin nörtit välittivät ulkonäöstään - eli ei yhtään. Kyllähän tyttö nykyään aika hyvin tiesi jätkästä ja tuon edesottamuksista ja kaikesta tuollaisesta, mutta jostain hölmöstä syystä hän ei vain osannut juuri tällä nimenomaisella hetkellä pelätä oman itsensä saatika asemansa puolesta. Hänellä oli aika tylsä olo, itseasiassa.

Hiukan eloa tyttöön kyllä tuli kun jätkä repi hänet mukaansa johonkin luokkahuoneeseen. Gemma älähti, joskaan ei ehtinyt pistämään erityisemmin vastaan ja päätyi sitten istumaan opettajan pöydälle luokan eteen. Jumankauta mitä tuokin tyyppi kehtasi tehdä.
"Sä olet niin metässä", tyttö tuhahti ristien kätensä jälleen hurmaavasti puuskaan ja mulkoillen Mischaa.

"Siis oikeasti", Gemma jatkoi, "mitä sä oikein Ellysta puhut? Sillähän on asiat ihan kondiksessa, samaten mulla."

Mischa nauroi huvittuneesti, mutta mulkaisi sitten tyttöä pahasti. Ei poika itseltään voinut kiistää sitä tosiasiaa, että Gemmassa oli tietynlaista tyyliä ja asennetta. Oikeastaan Mischa olisi iskenyt tytön, jos se olisi ollut kuka tahansa muu kuin Gemma Fleming. Nyt se oli vain turhauttava kakara hänen tiellään, kakara joka puhui ohi suunsa ja vieläpä tahallaan.
"Väärä vastaus", Mischa tuhahti kohottaen sitten hieman leukaansa ja katsellen seinille imien tupakkaansa.

"Salli mun epäillä", poika pyöräytti silmiään suunnaten sitten salamoivan katseensa Gemmaan. "Ei luulis sun asioiden olevan kovinkaan kunnossa, kun pitää purkaa itseään toisiin. Mikä sun ongelmas on?"
Poika irtautui ovesta ja heitti hiuksiaan taakse päin ottaen muutaman askelen kohti Gemmaa. Pudisti sitten hieman päätään, otti muutaman lisää tiputtaen natsan maahan ja tallaten sen ohi kävellessään.
Poika käveli Gemman eteen ja nojautui käsillään pöytään jolla tuo istui.
"Sä olet päästäsi vialla, Gemma Fleming."

Ai että oikein väärä vastaus ! Kuinka melodramaattista. Naurettavaa oikeastaan, erittäin naurettavaa. Eipä Gemmalle tullut mieleenkään että oli oikeastaan omaa syytään joutunut tähänkin tilanteeseen ja että Mischa ei luultavasti olisi noin melodramaattinen (ja ärsyttävä), jos Gemma ei olisi avannut suutaan. Suun avaaminen kun sattui olemaan yksi tytön vahvoja puolia, kuten myös toisten syyttäminen ongelmallisissa tilanteissa.

"Ai mä puran jotain toisiin?" Gemma kysyi ja nauroi oikein paskaisesti. Saatuaan itsensä hillittyä, hän katsoi Mischaa parhaalla säälivällä katseellaan. "Kulta, mä en ole se joka raahasi suojattoman tyttölapsen tyhjään luokkahuoneeseen."

Tyttö vilkaisi myös erittäin paljonpuhuvasti tumpattua tupakkaa.
"Ja sisätiloissa ei saa polttaa."

- Misu on sika. Tai mun huumori kieroutunut... eniveis -

Mischa hymähti pirullisesti. "Mutta mä raahasin, niinkö? No, mä olenkin hyvin ilkeä ja paha mies..." Mischa tuhahti pyöräyttäen silmiään. Poika painoi vartaloaan pirullisesti hymyillen tyttöä vasten, lukiten tuon paikalleen.
"Ja mä poltan tasan siellä missä mua sattuu huvittamaan."

Poika taivutti selkäänsä ja niskaansa saadakseen kasvoja edes hieman enemmän tytön tasolle. "Sä olet sietämätön lehmä, Fleming." Poika pyöräytti sormissaan suortuvaa hiuksistaan tiputtaen sen. "Sä olet niin helvetin sietämätön", tuo toisti sihahtaen.

Teennäinen hymy loihdittiine kasvoille, joilta näkyi heti ettei Mischan päähän mahtunut miellyttäviä ajatuksia Gemman kannalta. "Mutta ei se mitään, sä saat olla välikappale mun maineeni puhdistamisessa..."

Gemma hiukan yllättyi Mischan tunkiessa häiritsevän lähelle. Jätkän viimeiset sanat hämmästyttivät tyttöä vielä vähän lisää. Neiti Fleming näytti tällä hetkellä luultavasti kauhistuneelta teinitytöltä eikä paholaisen kätyriltä, joka hän oikeasti oli. Tyttö jääti ja pahasti, tuijotti vain suoraan Mischan läpi.

"Haluanko mä edes tietää?" Gemma puuskahti sitten hetken kuluttua ja nosti katseensa jätkän kasvoihin.

"Ei kun", tyttö jatkoi nopeasti sarkastiseen sävyyn, päätään kallistaen ja naurahti kylmästi. Hän hallitsi itsensä jälleen, ainakin jotenkuten. "Painu helvettiin."

//anteeksi mutta... gemman ilme alussa <3//

- linkki näyttää jotain ihan muuta kuin pitäis? D: -

Mischa naurahti Gemman ilmeelle, tyttö näytti ihan lampaalta. Sitä puolta Mischa ei olisi näkemättä tuosta tytöstä todellakaan uskonut.
Niin, halusiko tyttö tietää? Tuskimpa vain, mutta kysyttiinkö siltä? Ei tasan. Pojan lapsellinen kostonhalu oli kyltymätöntä, poika kykenisi kyllä käyttämään toista armotta hyväkseen suunnitelmassaan. Ei tekisi edes tiukkaa..

Mischa nauroi, ilkeään sarkastiseen sävyyn. "Tervetuloa takaisin, Gemma", poika tuhahti. "Ja mitä siihen suunnitelmaan tulee...", pojan sormet hivelivät kevyesti Gemman leukaa, "älä luule itsestäsi liikoja. En mä sitä sulle kertoisikaan, sä olet mukana tahdoit tai et.."
Ehkä Mischa oli hieman liian ilkeä tytölle, mutta toinen tasan ansaitsi sen kaiken ilkeyden. Jos ei pelkästään Mischan kokeman vääryyden takia niin sitten niiden muidenkin kaltoinkohdeltujen.
Mischaa tosin kiinnosti vain oma kosto.

"Sussa on asennetta, mun pitäis kai käydä kuumana. Gemma, sä olet fiksu, rikas ja hyvännäköinen, kaikkea sitä mitä mä olen luullut naiselta tahtovani. Sussa vaan on joku pahasti vialla."

Pitäisiköhän tässä nyt käydä hyppimään riemusta kun Mischa Moon kehui fiksuksi ja rikkaaksi ja niin edespäin. Gemmaa ei kyllä hypityttänyt, eikä hän olisi pystynytkään tässä loikkimaan. Sitä paitsi hän ei edes hyppinyt. Joo, ja miksi helvetissä hän nyt ajatteli tälläistä?

Gemma kurtisti hyvinmuotoiltuja kulmiaan. Helvettiin se käsi leualta, tytön aivot sanoivat. Suu taas ilmoitti:
"Mussa ei ole mikään vialla."
Hänhän oli, kuten Mischa oli jo kauniisti luetellut, rikas, fiksu ja hyvännäköinen (vaikka parantamisen varaa tietysti oli, eihän itseään nyt sopinut kauniiksi kutsua) sekä noiden lisäksi vieläpä ilkeä, paha, kiero ja älykäs.

Tai ehkä se ilkeys olikin se probleema? Jos Moonin jätkä ei kestänyt ketään toista yhtä egoistista paskaa...

- toi viimenen pätkä kuulosti ihan siltä, ku Gemmalla ois käyny mielessä alkaa kiltimmäks Mischan takia... ::''D njahs, taas sorruin <,x -

Jaa, ettei neidissä mielestään ollut mitään vialla? Mischan olisi varmaankin pitänyt korjata Gemman vääristynyttä omakuvaa, muttei poika siihen vaivautunut.
Mischa siristi hieman silmiään ja kallisti päätään. No, eipä poikaa ihan immuuniksikaan voinut väittää, mutta Mischa Moonia oli vaikea saada sekoamaan. Missään mielessä, paitsi ehkä kajoamalla tuon hiuksiin. Silloin poika varmasti murhaisi vaikka paljain käsin syyllisen.
"Siinä tapauksessa meitä on kaksi."

Poika otti muutaman askelen taaksepäin muuttaen sittenkin mielensä kuroen välimatkan umpeen painaen huulensa jostain selittämättömästä syystä tytön huulille. Mischan pitäisi alkaa hillitsemään tätä hieman tai saisi kohta kuulla tuntemattomiltakin seurustelevansa Flemingin kanssa. Tosin, ainakin se häivyttäisi huhut pukuhuoneessa tapahtuneesta.
Gemma oli kuitenkin kahdesta pahasta pienempi, ehkä.

Poika vetäytyi taaemmas nojautuen seinaan viistosti tytöstä jääden katselemaan ylimielinen ilme kasvoillaan.

Gemma oli heittämässä jotain sarkastista vastaukseksi mutta eipä ehtinyt kun ruokalaepisodi tuntui toistuvan. Tosin jos se hänestä riippui niin se ei toistuisi.
... vai toistuisiko? Jotenkin automaattisesti hän nimittäin vastasi toisen suudelmaan, mutta sehän oli ihan normaalia.
Siis mitä? Ei helkkarissa! Hän ei halunnut kuulla juoruja hänestä ja Mischa Moonista. Muiden suhteista kyllä sai juoruilla mutta hänen tekemisistään ei missään tapauksessa, niin se vain meni.

Ja sitten se vetäytyi jo pois.
"Mitä helvettiä sä just teit?" Gemma tiukkasi ja tajusi että oli sanonut melkein samat sanat aikaisemminkin. "Siis anteeks mun vanhan levysoittimen imitointi, mutta mitä helkkaria, oikeasti? Sä oot ihan sekaisin. Pihalla. Fucked up, tajuatko? Helvetin helvetti..."

"Siis pliiiis", tyttö jatkoi. Jostain kumman syystä häneen oli iskenyt hirvittävä puheripuli. "Tajuatko oikeasti ketä sä just suutelit? Ja se olit tosiaankin sä, enkä mä tosiaankaan vastannut siihen ja mä en varmasti anna tätä sulle ikinä anteeksi."

Gemma vastasi. Mischa ei todellakaan ollut odottanut tytön vastaavan suudelmaan, mutta eipä ollut odottanut silloin ruokalassakaan. Toisaalta, miksipä tyttö olisi tehnyt sen kahdesti? Niin se vain meni, mitenköhän kolmannella kerralla? Ja vaikka Mischa yrittikin kertoa päässään itselleen, ettei kolmatta kertaa tulisi väitti pieni ääni kiivaasti vastaan. Toisaalta... miksi ei?

Mischa naurahti, samaa tyttö oli kysynyt viimeksikin. Jaa, mitäkö hän teki? Eiköhän Gemma sen tiennyt ihan hyvin itsekin. Tyttö mesosi jotain, mitä Moon ei oikeastaan kuunnellut poika vain katseli Gemmaa hymyillen itseriittoista, alentavaa hymyä.
"Mä tajuan ihan hyvin, ja väärin, hani. Ehkä se olinkin mä, joka suutelin sua, mutta kyllä sä siihen vastasit." Mischa hymähti, vetäytyi hieman irti seinästä katsettaan tytöstä irrottamatta. "Että ihan samaa mä voisin kysyä sulta. Miksi?" Poika lipaisi huuliaan kielellään.

"Enkä vastannut!" Gemma kiljaisi. Että Mischa osasi olla ärsyttävä... tytön teki mieli tehdä jotain oikein repäisevää jotta saisi tuon raivostuttavan, omahyväisen hymyn pyyhityksi toisen kasvoilta. "Tai vaikka vastasinkin niin se oli refleksi. Ihan normaalia, eli älä edes yritä."

Likka olisi halunnut poistua luokkahuoneesta mahdollisimman nopeasti, mutta nuo kaksitoistasenttiset Versacet, jotka hän oli tänään tyhmänä laittanut, hiukan häiritsivät siinä suhteessa. Niinpä hän laskeutui varovaisesti ensin siltä pöydältä mulkoillen Mischaa erittäin murhaavasti.

"Sä olet oikeasti niin kuollut jätkä nyt", Gemma ilmoitti päästyään pöydältä nilkkaansa taittamatta. Hän sai myös hymyiltyä suloisesti, sillä hän tiesi sen olevan erityisen ärsyttävää. Tuo hymy ei tietenkään sopinut yhtään hänen murhaavaan katseeseensa saatika kylmään äänensävyyn. "Ja tiedätkö, mä tosiaan toivon ettet sä yritä estää mua poistumasta."
Suloinen hymy vaihtui omahyväiseksi, haastavaksi - ja tuo ilme istui neidin kasvoille kieltämättä paljon edellistä paremmin.
"Mähän saattaisin vaikka lisätä jotain extrasuolaa pukuhuonejuoruun..."

Mischa tuhahti pyöräyttäen silmiään, ihan mitä vain väitti niin eipä punapää sitä uskonut. Normaalia, refleksi, no se sentään kuulosti jo uskottavammalta. Ja silti poika vain naurahti viileästi.

Gemma liikkui mulkoillen poikaa murhaavalla katseella. Eipä se haitannut, jos se kerran helpotti tytön oloa jollain tapaa.
Ihanko kuollut? Miksi Mischa ei uskonut tuota ja piiloutunut pelokkaana jonnekin? Virnisti vain paljonpuhuvasti, häntä ei kiinnostanut peitellä omahyväisyyttään, saati sitten huvittuneisuuttaan. Gemma oli oikeastaan suloinen kiukutellessaan kuin mikäkin pikkulapsi. Tunsi kai olonsa väärinkohdelluksi, kuka siitäkään nyt sitten selvää otti.
Nyt Gemmakin hymyili maireasti, joskin silmien katse ei muuttunut mihinkään. Mitä se yrittikin, Mischa ei antaisi sen onnistua?
Poistumasta? Miksi estäisi..?
"Ai, sä kuvittelet, etten mä päästä sua pois ennen kun oon nainut sun aivos pellolle ja kuluttanut loppuun?", Mischa nauroi huvittuneesti. "Älä luule itsestäs liikoja, neitiseni."

Ilme vaihtui nopeasti, se oli saanut jonkun idean? Mischa ei ollut varma tahtoiko kuulla, mutta mielenkiintoa ei noin vain kadotettu.
"Vai maustat? Mitäs ajattelit siihen lisätä?" Hymy oli kadonnut kasvoilta, nyt niillä oli vain tyly ilme, omahyväisyydestä Mischan kanssa tosin ei koskaan päässyt eroon.