Take a look at my body (K-18)

Danny ei voinut olla nauramatta kun Melody työnsi päätään koko ajan piiloo vieraalta. Poika siisti toisen mekkoa hieman, sillä pikkuinen oli sen verran pyörinyt jo hänen sylissään, että se oli mennyt ihan ryttyyn.
"Melody hei", Danny henkäisi. "Mary-Ann on mun tuttu. Se on ihan mukava ihminen. Ei sun tarvi ujostella sitä", poika kuiskasi toiselle ja katsoi tuota lempeästi.
Hetken pikkutyttö tuijotti Dannyä hiljaa. Sitten ihan yhtäkkiä tuo muiskautti pienen pusun pojan poskelle ja halasi tätä.
"Mä oon selvästi sen suosikki kaikista", Danny sanoi M.A:lle vinkaten silmää. "Kyllä te naiset sitte aina ootte mun kimpussa".

"Dani......", Melody sanoi ja ryhtyi supattelemaan veljensä korvaan - koska ei nähtävästi uskaltanut hirveästi uusien seurassa ääneen puhua. "Saanko mä nukkua sun kanssa tänään?"
Danny painoi sormen päällään siskonsa nenää ja virnisti tuolle. "Et saa. Ehkä huomenna. Mähän oon sanonu, ettei sillon ku mulla on vieraita, muistatko?".
Hitaasti toinen nyökytti päätään ja kääntyi sitten tuijottamaan Mary-Anneä. Pieni puristus tuntui Dannyn kädessä.
"Nii, eikö ookki nätti tää mun vieras täällä?"
Ja taas pieni nyökytys.
"Se on Mary-Ann".
"Ann", Melody kuiskasi.
Danny purskahti taas hiljaiseen nauruun. "Melody sit kutsuu ihmisiä yleensä sillee miten ite tahtoo... anteeks".
Poika nosti Melodyn sylistään ja asetti sen viereensä istumaan. Silti pieni piti vielä veljeään kädestä ja tuijottamalla tuijotti M.A:ta.

Olipas Melody ujo ja se ominaisuus teki pikkutytöstä yhä vain suloisemman. Mary-Ann pysytteli paikoillaan lyhyellä etäisyydellä, jotta pikkuneiti ei pelästyisi tätä uutta neitokaista kovasti.
M.A:ta alkoi hieman huvittaa ja huulille kohosikin ihastunut hymy, kun tyttö kysyi saiko hän nukkua veljensä vieressä tänä yönä. Danny kuitenkin kieltäytyi, mutta onneksi Melody ei näyttänyt harmistuvan siitä kovinkaan suuresti.

Melodyn kutsuessa tyttöä aivan uudella nimityksellä, naurahti vaaleaverikkö soinnukkaasti ja kallisti hivenen päätään katsellessaan pikkuista tyttöä.
"Voit kutsua minua Anneksi (Siis Ann, mut taivutus y'know :,D), jos tahdot. Sinä olet Melody, etkö olekin?" tyttö yritti tehdä sitten enemmän tuttavuutta ja ojensi kättäänsä tyttöön päin.
"Hauska tutustua, Melody", M.A puhui lempeästi ja hymyili tytölle hurmaavasti.

Danny käyttäytyi aina Melodyn seurassa hyvin ja yritti olla hyvä isoveli tuolle, sillä eihän tyttö melkein koskaan muita nähnyt kuin lastenvahtejaan ja silloin tällöin veljeksiään. Joskus Coralie otti Melodyn luokseen kylään, mutta siinä sekin.
Ja olihan Melody toiseksi tärkein ihminen Andrewin jälkeen pojalle. Ei muut oikeastaan hänelle mitään merkinnyt.
Tilanteen kaikkein huvittavinta oli ehkä seurata M.A:ta. Tai ei oikeastaan huvittavaa.. Mary-Ann oli vain niin älyttömän suloinen Melodyn seurassa ja varsinkin silloin kun toinen yritti tehdä tuttavuutta Dannyn pikkusisaruksen kanssa.
Danny oli myös iloisesti yllättynyt siitä, ettei Mary-Ann alkanut valittaa pikkuisen hoitamisesta. Monet olisivat siinä vaihteessa sanoa, että nähdään myöhemmin kun ei tarvi katsella kakkavaippoja tai muuta tälläistä. Sellaista reagtiota Danny oli pelännyt juuri M.A:lta. Joskus kai poikakin nähtävästi erehtyy..

Melody tuijotti edelleen hieman hämmissään M.A:ta, mutta tarttui uuden tuttavuuden sormesta kiinni, kun toinen tarjosi kättään tervehtiäkseen.
"Mitä sun kuuluu sanoa nyt ku Mary-Ann sanoi hauska tavata?", Danny kysyi naurahtaen - taas vaihteeksi.
"Hauska tavata...", Melody supisi ja vetäisi ujona kätensä takaisin.
Hohho.
"Eikö yhtää väsytä?"
Melody pudisti päätää.
"Eikö yhtään?"
"Vähän"
"Sano ku haluut mennä nukkumaa".
"En tahdo".
Danny katsoi Mary-Anneen nyt. "Se nukahtaa puolentunnin sisällä, usko pois".

Pikkutytön sormet olivat niin pienet ja pehmoiset. M.A:n olisi tehnyt vain mieli kokeilla tytön poskea ja tunnustella, oliko se yhtä pehmeä kuin sormi. Mutta sitä M.A ei tehnyt, sillä... Sillä... Sillä se ei vain olisi ollut hyväksi Mary-Annelle! Niinpä kai sitten...
Melody ei olisi mitä luultavimmin uskaltanut vastata Mary-Annelle mitään, ellei Danny olisi hieman rohkaissut. Vaaleaverikkö naurahti heleästi, kun Melodykin sitten sanoi, että hauska tavata. M.A hiljentyi hetkeksi aikaa kuuntelemaan Dannyn ja Melodin käymää keskustelua ja Mary-Ann hymyili huvittuneena pojalle, joka vakuutti pikkutytön nukahtavan puolen tunnin sisällä.

"Kuules Melody... Oisko sulla jotain leluja? Haluisitko leikkiä niillä mun kanssa vähän aikaa?" M.A kysyi sitten pehmeällä äänellä ja hymyili tytölle lempeästi.
Jep, oikeasti Mary-Ann rakasti lasten seuraa ja heidän kanssaan leikkimistä. Tähän hän tosin Dannylle vastaisi, että leikkiessä lapsi väsähtää nopeimmin, ja Danny pääsisi pistämään Melodyn aikaisemmin nukkumaan.

Voi miten söpöä. Mary-Ann ehdotti Melodylle, että he leikkisivät jotain. Danny kyllä tajusi, että toinen oli ehdottanut sitä sen takia, jotta pikkuinen nukahtaisi nopeammin.
Melody oli hiljaa ja katsoi vain uusia kasvoja.
"Noh, tahdotko sä leikkiä hetkisen Mary-Annen kanssa?", Danny kysyi hoputtaakseen toista puhumaan.
"Minää... tahdon sadun", Melody sanoi melko innokkaasti.
"Mä voin hakea sun huoneesta jonku kivan kirjan nii oota täällä hetki tän kivan tytön kanssa, okei?".
Tyttö nyökkäsi päätään ja antoi irrottaa otteensa pojan kädestä. Danny nousi ja lähti pois huoneestaan. Hän käveli Yläkerran käytävää pitkin vain muutaman huoneen päähän ja kipitti siskonsa huoneen sisälle. Tytöllä oli kirjahyllyssä paljon lastensatuja. Melkein kaikki kertoivat jonkinlaisista prinsessoista. Oli siis perjaatteessa ihan sama minkä kirjan Danny otti, koska ne muistuttivat kaikki toisiaan.

"Täällä taas", Danny virnisti tytöille. "Sullapa on paljon prinsessa kirjoja", hän totesi katsoen siskoaan.
"Prinsessat on ihania ja nättejä", pieni hymyili.
"Niinhän ne on", veli myönsi ja palasi vuoteelle. Hän läsähti toiselle puolelle parisänkyä makaalteen. Melody mönki hänen viereensä.
"Vai niin. Jos sä tuut mun syliin nii Mary-Ann saa lukea", Danny sanoi ja pisti kirjan tytön vierelle. Hän katsoi huvittuneena tyttöä. Haha, ei Danny olisikaan halunnut lukea M.A:n kuullen.
"Ole hyvä, M.A", hän virnisti ja otti siskonsa kainaloon.
"Tän jälkeen leikitään", Melody hymyili.
"No jos oot vielä hereillä". Mutta tuskinpa.

// JAAJAA ! Että mun kontille pistit ton sadun kertomisen XDD

Melody ei tahtonutkaan leikkiä, vaan halusi hänelle luettavan sadun. Mary-Ann kohotti hivenen kulmiaan huvittuneena ja vilkaisi Dannyyn, joka sitten pinkaisikin hakemaan jo satukirjaa siskolleen. M.A siirsi katseensa sitten takaisin Melodyyn keksimättä mitä sanoisi. Mitä muka nelivuotiaalle pikkutytölle pystyisi juttelemaan? Ei Mary-Annelle ollut pikkusiskoa tai joitain serkkuja, jotka olisivat alle kymmenvuotiaita.
Jopas nyt tuli hiljaista..

Onneksi Danny kuitenkin pian palasi takaisin ja M.A huokaisi hiljaa helpotuksesta. Tytön silmät katselivat Dannyn asettautumista sängylle ja sitä, kuinka Melody mönki pojan viereen. Sen jälkeen Danny ehdotti, että Mary-Ann voisi lukea, jolloin blondin silmät revähtivät yllätysestä auki.
"Siis mä vai?" tyttö kysäisi ihmeissään, mutta nähtyään Melodyn anovat kasvot ei tyttö voinut muuta kuin heltyä. Hemmetin Danny, pisti sitten tytön lukemaan niinpä niin...

Mary-Ann asettui itsekin sängylle, tosin toiselle puolelle parisänkyä, jotta pikkutyttö ei säikkyisi vierasta niin paljoa. Hän otti kirjan Dannylta huokaisten raskaasti. Siitä oli aikaa, kun hän oli viimeksi lukenut jotain ääneen.
Kirja oli Prinsessa Ruusunen.
Blondi asettui nojaamaan seinään ja asetti jalkansa päällekkäin.
"Olipa kerran suuressa kuningaskunnassa kuningas ja kuningatar, jotka toivoivat hartaasti lasta. Eräänä päivänä heidän toiveensa toteutettiin, ja heille syntyi tyttölapsi. Kuningas ja kuningatar järjestivät kauniit ristiäiset rakkaalle lapselleen ja sinne kutsuttiin koko kuningaskunta, sekä kolme haltijatarta, Flora, Fauna ja Ilomieli. Plaaplaaplaa..." Mary-Ann luki hitaaseen ja rauhalliseen ääneen.

Mary-Ann aloitti tarinan lukemisen ja Melody hellitti hieman otettaan veljestään. Ainoat asiat mitä pojan mielessä tällä hetkellä liikkui olivat; a) oli todella outoa istua yhden heilansa kanssa sängyssä lukemassa hänen pikkusisarukselleen iltasatua. b) Mary-Ann oli todella viehettävä yrittäessään tutustua Melodyyn. Ja c) M.A oli mielettömän söpö ja oli aivan loistavaa nähdä tuossakin se herkempi puoli. Tyttöhän nimittäin oli aika kovapintainen ulkoisesti.

Danny katsoi hymyillen M.A:ta, joka edelleen luki prinsessatarinaa. Sitten poika vilkaisi pikkusisarustaan. Aikaa oli kulunut jo melko kauan ja Melody alkoi selvästi jo väsymään. Danny tutki jonkin aikaa tyttöä, jonka silmät olivat hetki sitten sulkeutuneet.
"Tää alkaa väsähtää jo", Danny sanoi hiljaa Mary-Annelle. "Voisin viedä tän kohta sänkyy. Tää taitaa olla jo oikeestaan unessa", hän totesi ja virnisti kaunottarelle.
"Lue viel hetki kuitenki varmuuden vuoks... jos viittisit".

Hetken jälkeen Danny sanoi lukemisen riittäneen ja nousi hiljaa vuoteeltaan. Varovaisesti hän nosti Melodyn syliinsä ja lähti viemään tuota omaan huoneeseen.
Poika laski tytön sänkyyn ja peitteli tuon, hiipien sitten hiiren hiljaa takaisin huoneeseensa.
"No huhhu", Danny mölähti läsähtäen vuoteeseensa ja naurahti. "Voi kun sä luet suloisesti", tuo virnisti ja veti M.A:n luokseen, jotta pystyi antamaan tuolle pienen suudelman huulille.

Mary-Ann luki ja luki ja huomasi, että siitä olikin kauan aikaa, kun hän oli viimeksi prinsessatarinoita lueskellut. Tyttö huomasi itsekin kiinnostuvan tarinasta sen edetessä pidemmälle.
Danny havahdutti vaaleaverikön ajatuksistaan kuiskaamalla ja tyttö nosti katseensa melko vastahakoisesti kirjasta. Katse laskettiin sitten Dannysta Melodyyn, jonka silmät olivat jo sulkeutuneet. Voi miten suloinen Melody olikaan, sellainen pieni ja viaton tyttö. Toisin kuin M.A
Blondi jatkoi lukemista, mutta sitten Danny jo ottikin siskonsa syliin ja lähti viemään tyttöä omaan huoneeseen. Mary-Ann jatkoi kirjan lukemista hymyssä suin, sillä hän oli alkanut muistella omia lapsuusaikojaan, jolloin äiti luki prinsessakirjoja tyttärelleen.

Nuorukainen palasi sitten takaisin sängylle ja suuteli tyttöä, joka vastasi mielellään toisen suudelmaan.
"Mä tiedän, että mun ääni on kaunis", tyttö virnisteli ja laski katseensa takaisin kirjaan. Hänellä oli enää pari sivua jäljellä, mutta... Eihän tyttö nyt kehdannut jatkaa tällaisen kirjan lukemista enää, joten heitti sen vasten tahtoaan kauemmas itsestään ja painautui kiinni pojan rintakehään. Mary-Ann huokaisi pienesti ja asetti kätensä mukavasti pojan rintakehälle ja kyljelle.
"Musta tuntuu, että mäkin simahdan kohta.." tyttö mutisi väsyneenä.

"Sussa on kaikkee muutaki kaunista ku pelkkä ääni", Danny hymyili toiselle, silittäen tuon hiuksia samaan aikaan kun tyttö painautui hänen rintakehää vasten. Poika tuijotteli kattoa ja syntyi hiljaisuus. Ei mitenkään kiusallinen tilanne, vaan oikeastaan rauhoittava ja hyvä.

Sitten M.A kertoi itsekin pian nukahtavan. Voi että kuinka söpöä, taisi tyttö lukea niin innoissaan, että sai itsensäkin väsähtämään.
"No me voidaa käydä nukkumaa.. kyllä muaki vähä pistää jo väsyttämää", hän myönsi ja liukui tytön otteesta pois, nousten vuoteelta. Hän kiskoi paitansa pois ja meni sammuttamaan valot. Huoneesssa kuitenkin näki ihan hyvin kokoseinä ikkunan ansiosta.
Poika palasi vuoteeseen ja suukotti taas tyttöä, vetäen tuon takaisin kainaloonsa.
"Hyvää yötä", hän mutisi ja sulki silmänsä.

Tyttö taas myhäili tyytyväisenä, kun Danny kehui häntä. Taas, ties monen kerran. Mutta blondi piti siitä, piti siitä erittäin paljonkin.
Danny sitten nousi ylös vuoteelta sammuttamaan valoja ja palasi takaisin Mary-Annen luo ilman paitaa. Tyttö asetti kätensä taas ilomielin toisen paljaalle yläkropalle ja sulki silmänsä. Kuitenkaan, hän ei aivan vielä tahtonut sanoa hyvää yötä. Tyttö kohottautui hivenen ylemmäs ja suuteli nuorukaisten hetken aikaa välittävästi ja hellästi. Vasta saatuaan täyteen suuteluhalunsa tyttö erkani pojasta ja hymyili.
"... Hyvää yötä", M.A kuiskasi sitten ja painoi päänsä taas Dannyn rintakehälle sulkien silmänsä. Hetken aikaa tytön ajatukset olivat vilkkaimmillaan. Hän mietti, mitä ihmettä hän oli oikein tekemässä. Tämä alkoi olla jo vaarallista, sillä tunteet alkoivat olla pelissä jo aikalailla. Tyttöä alkoi vihastuttaa pelkkä ajatteleminenkin siitä, että Danny olisi toisten naisten kanssa. Mary-Ann halusi niin kovasti tuhota pojan jokaikinen suhde, jotta saisi pitää pojan itsellään.
... Itsellään? N-niin, itsellään! Täytyihän Mary-Annen nyt saada vain parasta ja pelkästään itselleen!

Ja niine ajatuksineen M.A lopulta nukahti sikeään uneen.

Aamulla Danny heräsi siihen, että joku nyki häntä kädestä. Hitaasti toinen avasi silmänsä ja vilkaisi Mary-Annea, mutta tuo oli selvästi vielä unessa. Voi miten suloinen hän olikaan..
Taas pojan kädestä nykäistiin ja tuo siirsi katseensa toiselle puolelle. Melody seisoi sängyn vieressä, aivan pojan pään vieressä ja tuijotti Dannyä niin söpösti että.
"Mulla on nälkä", Melody sanoi.
"Mee pyytää Andrewia laittaa ruokaa sulle", Danny kuiskasi niin hiljaa, ettei Mry-Ann heräisi.
Melody nyökkäsi veljelleen ja lähti hipsuttelemaan muualle. Danny sulki silmänsä, mutta aukaisi ne sitten nopeasti ja nousi sängyltä, taas niin varoen ettei tyttö herännyt.
Eihän Melody voisi lähteä yksin kävelemään rappusia alas herranjumala! Danny löysi siskonsa jo ihan hänen huoneensa edestä.
"Mä tuunki antaa aamupalaa sulle. Ei herätetä turhaa Andrewia ku mä oon jo hereillä, vai mitä?", poika virnisti siskolleen ja nosti tuon syliinsä.

Ruokittuaan siskonsa Danny joutui hetken odottamaan, että lastenhoitaja tulisi paikalle. Sen jälkeen hän palasi huoneeseensa, jossa M.A edelleen nukkui sikeästi.
Danny kömpi takaisin sänkyyn tytön päälle ja suuteli tuota. Luulisi sen olevan kiva herätys..

Mary-Ann oli havahtunut vaimeaan keskusteluun vierellään, mutta keskustelu ei ollut herättänyt vaaleaverikköä aivan kokonaan. Tyttö jatkoi torkkumistaan ja käännähti selälleen nukkumaan.
Tuntui, että siitä oli kulunut vain pari sekuntia, kun tyttö tunsi huulet omillaan. Oikeastihan siitä oli jotain 10-20 minuuttia, kun Danny lähti tytön viereltä, mutta siltä se ei tuntunut.
M.An huulille kohosi pieni väsynyt hymy ja tyttö avasi hieman raskaita silmäluomiaan. Hän näki Dannyn aivan yllään ja hymy suureni hitusen.
"... Huomenta.." blondi mutisi väsyneenä ja henkäisi rentoutuneesti. Oli ollut ihanaa ja mukavaa nukkua pehmeässä sängyssä (Dannyn vieressä, sillä poika lämmitti mukavasti tyttöä). Mary-Ann nosti sormeaan ja kosketteli sormensa päällä hennosti pojan kasvoja.
"Hmm... Paljon kello on?" M.A kysyi sitten hiljaisella äänellä katsoen yhä pojan kasvoja. Tytön kädet kiertyivät pojan niskan taakse ja tyttö veti itseään ylemmäs lähemmäs pojan kasvoja. Mary-Ann painoi näykkivän ja hieman uupuneen suudelman toisen huulille.

Toinen heräsi samantien pojan suudelmiin hymysuin. Danny hymyili tuolle takaisin ja toivotti hyvät huomenet. Poika ryhtyi silittelemään toisen hiuksia ja suukotti tuota otsaan ja poskelle. Olipä outoa.. hän ei ikinä tehnyt niin. Aamulla seksin jälkeen hän nappasi kamppeensa ja lähti vetämään, tai sitten toisin päin; hän käski tytön kerätä kamansa ja lähteä. Joskus hän hankkiutui eroon toisesta jo illalla - tai yöllä. Kunhan hommat oli hoidettu kotii u know.
"Kello onnnn.. hmm", Danny mietti ja kääntyi katsomaan yöpöydällä olevaa kelloa "...vähän vaille kakstoista".

Taas Danny kapusi pois sängystä. "Mä käyn herättää Andrewin ja kattomassa, että se syö aamupalan", tuo sanoi tytölle. Kuulosti varmaan oudolta, mutta M.A tiesi Andrewin syömishäiriöstä, joten tuo varmaan ymmärsi asian. Danny tarkisti joka aamu, että toinen söi aamupalan.
"Tuun kohta", hän lisäsi ja häippäsi taas.

Danny istui keittiön pöydän äärellä veljensä vierellä. Hän oli ristinyt kätensä ja nojasi päällään niihin, katsellen pöydän pintaa.
"Tää on naurettavaa... kauan sä aiot oikeen jatkaa tätä?", Andrew kysyi ja haukoitteli perään. Sitten hän alkoi mussuttamaan taas ruokaansa. "Kuule enköhän mä oo todistanu jo ihan tarpeeks, ettei oo mitää huolta enää".
"Turpa kiinni ja syö", Danny tuhahti. "Lopetan tän sitte ku oot lihonu parikytkiloa ja saanu tarpeeks läskiä luiden päälle".
"Ai pitääkö musta tulla joku 300 kilonen jotta voit lopettaa tän vahtimisen?"
"No emmä sitä nyt tarkottanu", Danny huokaisi. "Syö nyt jumalauta".

Oho, kelloko muka jo melkein kaksitoista? Kauan tyttö olikaan nukkunut? Liikaa, se oli aivan varma. Miten paljon hän olikaan jo menettänyt päivästä!
... Tosin tuntui hyvältä olla siinä Dannyn lähellä, mutta sitä ei pojalle kerrota ei.

Taas Danny oli menossa, jättämässä Mary-Annen yksin sänkyyn.
"Joo", tyttö totesi sitten ja poika olikin jo kadonnut. M.A makoili hetken aikaa paikoillaan sängyssä, kunnes kohottautui istumaan. Hän hieroi väsyneitä silmiään ja haukotteli suuresti venytellen samalla käsiään samalla.
Pirr pirr pirrr
Vaaleaverikkö säikähti soivaa kännykkää ja siirsi katseensa Dannyn yöpöydälle. Se oli Danny puhelin, mikä soi. Miksi tytön puhelin ei soinut, eikö kukaan todellakaan ollut pyytämässä häntä mukaan shoppailemaan tai pyytämään mukaan illan juhliin? Olipas outoa, sillä yleensä tyttö oli aina niin kiireinen ja hänellä oli tiukka aikataulu. Mutta mikseivät edes M.A:n ystävät kyselleet kuulumisi-
Danny puhelin soi edelleen.

Mary-Ann nappasi kännykän käteensä. Näytössä luki Cordelia. Joku muija. Dannyn heiloja.
Sen enempää tilannetta miettimättä tai analysoimatta tyttö asetti luurin korvaansa.
"Haloo", Mary-Ann vastasi suloisella äänellä.
"Öö... Kuka siellä on..?" kuului ihmettelevä tytön ääni luurin toiselta puolelta.
"Olen Jessica. Kuka siellä on?" Mary-Ann virnisteli.
"Öööh... Cordelia? Hei kuule, onko Danny siinä lähellä?" Cordelia kysyi sitten suoraan.
"Ei ole, lähti ostamaan mulle jäätelöä. Tää raskaus saa kaikenmaailman himot kaksinkertaiseks, tiedäthän", M.A puheli kevyellä ja pirteällä äänensävyllä.
Luurin toisessa päässä oli hetken hiljaista.
"Siis kuka sä oot?" kysyttiin uudestaan, hivenen katkeralla äänensävyllä.
"Olen Dannyn kihlattu ja meille syntyy lähipäivinä vauva. Eikös olekin ihanaa! Ah, sinä olet varmasti meidän tuleva lapsenvahti! Danny vähän vihjailikin jotain sellaista... Voi sitä höpsöä! Onpas ihana mies se Danny. Oletko koskaan tavannut häntä? Oih, sinun kyllä pitäisi!" M.A puheli ja puheli. Tuo jos mikä puheenvuoro sai kenet tahansa tuntemaan syyllisyyttä siitä, että oli muka sekaantunut pariskunnan elämään. Varmasti tuo Cordealia mikälie tunsi nyt kauheaa syyllisyyttä ja katoaisi maisemista vähin äänin. Tai kovin äänin.
"Oh, minusta tuntuu, että vauva syntyy kohta. Voi, harmi että olen yksin kotona täällä jossakin kuusessa, jossa ei ole lähellä yhtään mitään! Sairaalaankin on kolmen tunnin ajomatka", M.A puhui sitten, jolloin puhelimen toisesta päästä älähdettiin. Haha.
"I-ihan rauhassa! Joo, mä oon tosiaan olin teidän tuleva lapsenvahti joo... Mut mun piti soittaa vaa Dannylle kertoakseni sen, että.. Että mä en pääsekää tulee siihen duunii, mut sain toisen paikkaamaa. Joo, sellasta vaa", tyttö puhui hermostuneesti ja kauhistuneesti. Tottakai toinen nyt pelkäsi, että jos 'Jessica' nyt alkaisi huutaa ja hermostua, toinen synnyttäisi keskellä ei mitään ja saattaisi kuolla. Ja juuri sitä Mary-Ann olikin toivonut.
"Ai, sepäs kiva. Kerron sen Dannylle", M.A puhui iloisesti.

Ah, tämä vallantunne tuntui uskomattoman hyvältä.

"Joko oot tyytyväinen?", Andrew kysyi, työntäen tyhjää lautastaan Dannyn nenän eteen. "Voit toki tarkistaa bokserien sisällyksen, etten vaa sinne oo piilottanu mitää. Ja kato vielä, etten tuolin alle oo piilottanu. Olisin voinu tehä niin salaa sun huomaamatta".
Danny mulkaisi veljeään. "No ehhe", hän tuhahti tuolle. "Ja kyllä oon ylpee. Etkä sä puhu mulle tolleen. Mä yritän vaa pitää susta huolta urpo", hän sanoi kylmästi ja nousi ylös. "Voit mennä", tuo lisäsi ja lähti itse kävelemään takaisin yläkertaan, kohti omaa huonetta.

Danny oli juuri menossa omaan huoneeseensa kun sitten pysähtyikin oma oven taakse kuuntelemaan mitä ihmettä Mary-Ann oikein selitti. Aluksi Danny luuli tuon puhuvan itsekseen, mutta tajusi sitten melkein heti perään, että tuo juttelikin puhelimessa. Hän myös luuli aluksi kuulevansa ihan omiaan, sillä tytön jutut olivat ihan outoja ja täysin perättömiä. Kenelle Mary-Ann oikein puhui tuollaista? Danny oli ihan hämmissään. Danny ostamassa jäätelöä? Mary-Ann raskaana? he kihloissa? mitä vittua? heittikö tuo läppää vai kusetti jotakin?

Puhelu loppui ja Danny astui huoneeseen. Hän oli aikeissaan kysyä mitä ihmettä tuo oikein selitti äsken puhelimeen, mutta vaikeni. Kännykkä tytön kädessä oli Dannyn puhelin. Hetken poika oli ihan hiljaa kunnes tajusi mitä oli tapahtunut.
"Mitä vittua?", Danny älähti, käveli lähemmäksi ja repi itselleen kännykän. Hän selasi heti puhelutiedot ja oli ihan järkyttynyt. Mitä helvettiä?
"Millä vitun oikeudella sä alat vastaamaa mun puheluihin?", Danny kysyi niin vittuuntuneella ja kylmällä äänensävyllä kuin osasi. "Ja mitä hevonpaskaa sä oikein selitit Delialle? onko sulla jotain ongelmia?"
Poika ei voinut vain tajuta. Mitä Mary-Ann oikein touhusi?

Mary-Ann hätkähti kuullessaan Dannyn älähtävän. Katse siirtyi salaman nopeasti Dannyyn, joka sitten jo repikin kännykän tytön kädestä. Missä välissä poika oli ehtinyt tulla huoneeseen? Voi hemmetti, Danny oli tainnut kuullut tytön puhelun ja nyt toinen räyhäsi hänelle kuin viimeistä päivää. Sellaistahan Mary-Ann ei voinut sallia, ei sitten ollenkaan. Jos hänelle huudettiin, sai vastata sen seurauksiin.
"Mitäs sulle saatana soittelee muijat, kun mä oon täällä. Oma on vikas, ei mun! Mä vaa puolustin itseäni. Sähän vakuuttelit, ettet ajattele muita naisia mun seurassa ollessas, mut näköjään taisitkin valehdella! Nää muijathan roikkuu sun perässä kuin iilimadot konsanaan! Helvetti, ja munko pitäis kestää sellasta?" Mary-Ann huusi loukkaantuneena. Voi kyllä, hän aikoi kääntää tilanteen sellaiseksi, että se oli vain ja ainoastaan Dannyn syy koko tämä jupakka. Mary-Annea loukkasi se, että jos hän oli miellyttämässä jotain poikaa, niin joku muija soittelee vain haluavansa seksiä. Niin, varmasti tuo mikä lie Delia olisi vain kinunnut Dannyltä seksiä.
Ja nyt M.A olikin todella vihainen.

Vaaleaverikkö nousi seisomaan ja mulkoili Dannya erittäin pahasti. Kuitekin pirullinen virne kohosi sitten tytön huulille.
"Saas nähä, soitteleeko toi sun Delias enää tän jälkeen sulle", M.A ilkkui vain ja alkoi pukea vaatteita päälleen.
"Mikä helvetin nimi se Delia on edes olevinaan..." tyttö mutisi itsekseen ja puri hampaitaan yhteen. Hän kiskoi ylleen minihameensa.
"Vittu, mä ansaitsen todellakin parempaa kohtelua", M.A supisi loukkaantuneena. Oikeastihan tyttö ei olisi jaksanut edes välittää tällaisista tilanteista, jos ne olisivat käyneet jonkun muun pojan kohdalla. Dannyn kohdalla tämä herätti suunnatonta raivoa ja turhautumista. Miksi ihmeessä?
"Helvetti!" Mary-Ann kivahti, suoristi nopeasti ryhtinsä ja katsoi Dannya kasvot nyrpistyneenä.
"Sä oot niin.. Niin... Niin helvetin kamala ihminen!" tyttö huusi raivon sokaisemana ja ärähti.
Hyvä M.A:n oli kutsua toista kamalaksi ihmiseksi. Mikähän tyttö itse oli? No siis, tyttöhän oli oikein kultainen enkeli.

Okei, nyt meni ihan ohi. Mary-Ann alkoi raivoamaan takaisin ja syyttämään Dannyä koko asiasta. Anteeksi mitä? mahtoikohan M.A olla ihan terve? Poika ei ollut uskoa korviaan kun tyttö ryhtyi puhumaan.
"Et voi jumalauta olla tosissas? ootko sä ihan terve?", Danny alkoi riehumaan. "Ja jos muijat soittelee mun perää nii tarkottaako se muka sitä, että mä ajattelisin niitä sun seurassa? en mä niille oo tässä saatana soitellu! joten ei, tää ei oo mun vika. Turhaa sä alat mua syyttelee!", hän jatkoi. Miten Mary-Ann edes mietti, että voisi pistää asiat pojan niskaan? eihän Danny tässä ollut tehnyt yhtää mitään pahaa, ihme, mutta se oli totuus.
"Ja mitä sulle se edes kuuluu ketkä mulle soittelee? oliks sulla jotain asiaa edes mennä kattomaa kuka mulle soittaa? SAATIKA VASTAAMAAN SIIHEN?", poika karjui ihan täysissa vihoissaan. "Ja jos ne kerta roikkuu mussa ku iilimadot nii mikä sun ongelma sitte on? vittu että sä oot kyllä juonitteleva kaksnaamanen ämmä!".

Danny puristi raivoissaan kädet nyrkkiin ja katsoi silmät vihasta ja suuttumuksesta loimuen kun Mary-Ann ryhtyi pukemaan ja hymyili hänelle ivallisesti.
"Voi herran jestas. Luuletko sä tosissas että Cordelia on mun ainut? ihan ku mä en ilman sitä pärjäis. Se ei oo tässä ongelma, vaan se, että sä oot ihan täysin mielisairas!"
Jostain kumman syystä Dannyä harmitti se, että he alkoivat riitelemään. Se todella tuntui pahalta. Mutta miten hän voisi olla suuttumutta jos M.A alkoi tekemään jotain tuollaista?
"Säkö parempaa kohtelua? joo varmaan. Enpä usko että kukaa tahtoo sun kanssa kauaa pyöriä....", Danny mutisi ja mulkoili toista kuin mitäkin syöpää.
"Mennä nyt helvetti soikoo tollee vastailemaa mun puhelimee.... ihan ku mä oisin jotain sun omaisuuttas! ihan ku sulle jotenki kuuluis ketä panen ja millon! JA TULIKO EDES MIELEEN, ETTÄ EHKÄ TÄÄ TYYPPI SAATTAIS OLLA VAA KAVERI?", Danny alkoi huutamaan raivon nousseen taas korkeuksiin. No eihän Cordelia mikään kaveri ollut, mutta olisi voinut olla.

"Että katsoppa vaan peiliin ja sano sillon kuka täällä se kamala ihminen on", poika sähähti ja käänsi katseensa pois hieman rauhottuakseen. "Ei jumalauta oikeesti.."

Mary-Ann kuunteli pojan huudot hampaitaan yhteen purren ja puki samalla vaatteitaan päälleen. Helvetin helvetti tosiaan. Korsetti, joka oli vielä eilen ollut tytön päällä, löysi paikkansa laukun pohjalta.
Tyttö oli pariin otteeseen jo meinannut päästää irti itsehillinnästään, mutta onnistui pidättelemään sitä. Siihen asti, kun poika haukkui häntä kamalaksi ihmiseksi. Mary-Ann kääntyi Dannyyn ja läimäytti tätä voimakkaasti kasvoille.
"Vittu mua rupeet haukkuu!" M.A kivahti loukkaantuneena ja katsoi Dannya ilkeästi.
"Mulla on mahdollisuudet pilata sun asema koulussa. Sitäkö sä haluut, kun tolla tavalla haukut mua? Sen mä nimittäin voisinkin tehdä, helvetti. Kohta sä et saa enää naisia, kun kaikki tietää, että vehtailet monien kanssa samaan aikaan! Tytöt ei nimittäin pidä siitä", Mary-Ann kivahti ja asetti laukkunsa olalleen, kun oli saanut toppinsa päälleen.
"Mä oon kaunis, hyvä seksikumppani, mä oon vittu oikeesti jokaisen miehen unelma! Ja sä haukut mua kamalaks!" Mary-Ann takertui yhä tuohon kamala ihminen lausahdukseen. Se oli oikeasti viimeinen pisara, sillä tyttö inhosi eniten sitä, kun häntä haukuttiin.

Vaaleaverikkö tiedosti jossakin pääkopan syvimmässä nurkassa sen, että hän itse oli syypää tähän riitaan. Sitä tyttö ei halunnut tiedostaa, hän oli nimittäin aina oikeassa! Hän oli se, joka onnistui aina hyökkäämään vaarallisemmin päälle. Hän oli se, jolle ei kannattanut alkaa ryppyillä!
Miksi helvetissä tyttö tunsi olonsa niin hirveäksi ihmiseksi sillä hetkellä?
"Vittu mä en enää jaksa kattoo sua", todettiin inhosta ja pudistettiin päätä.
"Tervemenoa helvettiin", M.A sähähti uhkaavasti ja lähti lampsimaan pojan ohi kohti Dannyn huoneen ovea.

Toisen lätäisy tuli ihan yllätyksenä. Ja kieltämättä se kyllä hieman tuntui. Oli häntä ennenkin lätäisty poskelle - moneenkin otteesee - mutta kyllä Mary-Ann osasi sen paremmin kuin edelliset tytöt.
Hetkeksi se sai Dannyn hiljaiseksi, mutta sitten hän taas palasi maan pinnalle kun tyttö aukaisi suunsa.
"Kuule ihan rauhassa", Danny naurahti. Se sai hänet näyttämään ehkä hieman mielipuolelta, koska oli niin raivoissaan. "Mulle on vitun sama. Onhan naisia nyt muuallaki ku koulussa. Toisaaltaa, vois olla ihan parempi käydä ettimässä jotain pari vuotta vanhempaa nii ei tarvis kattoa tällästä lapsellista ja naurettavaa sähläämistä", tuo huomautti kättään ilmassa heiluttaen. "Ja luuletko sä tosissas etteikö mulla ois mahiksia pilata sun mainetta?", poika naurahti ivallisesti ja pyöritti vitutuksen ja huvittuneisuuden sekoituksesta päätään. "Mun ei tarvis soittaa ku pari puhelua. Mulla on rahaa myös kuule aikalailla ja jo niillä pärjää oikein hyvin. Mutta mä vaan en aio käyttäytyä niin naurettavasti, että tälläsen takia rupeisin sun mainetta suhrimaa. Sun pitäis tyttö kulta oppia, ettet sä ookaan niin täydellinen ja että sunki pitää osata ottaa vastaan muutaki ku kohteliasuuksia. Kaikki ei nimittäin rakasta sua, niinku taidat olettaa. Ethän sä voi jumalauta käydä pilaamaa kaikkien elämää, jotka sulle vähän aukoo päätä takasin", Danny ärisi ja rupesi kävelemään edestakaisin. Se sai hänet edes hieman rauhallisemmaksi.
"Oottepa te tytöt sitte outoja.. mulla ei saa olla ketää ja ite käyt jakelee ympäri kaupunkia? naurettavaa. NAURETTAVAA!", hän huusi. Hän ei tosiaankaan ymmärtänyt. "Sulla ei oo todellakaa mitää oikeuksia alkaa latelee mitää sääntöjä. Eihän tää oo ollu muuta ku seksiä!"

Danny veti syvää henkeä ja huokaisi. "Senkus siis meet. Mulle on aivan sama", hän tuhahti ja katsoi kun toinen seisoi oven lähettyvillä. Tuntui oudolta. Ei poika yleensä tälläisestä välittänyt. Mutta nyt jotenkin kertakaikkiaan tuntui vain.. pahalta. Ja ärsytti niin saatanasti. Ihan sama jos joku toinen muija olisi tehnyt näin. Siinä olisi mennyt pari muijaa, entä sitten? Mutta Danny tosiaan oli hieman kiintynyt M.A:han ja tuon seuraan. Tytön kanssa pystyi hengaamaan muutenkin kuin vain seksin takia. Danny todella nautti toisen seurasta.
"Ei jumalauta oikeesti, mä en jaksa.........", Danny kirosi vielä.

"HAHA! Luuleks sä oikeesti, että joku vanhempi muija muka haluu sun kaltaistas nirppanokkaa? Tuskinpa!" Mary-Ann nauroi ivallisesti ja kääntyi katsomaan oven sijaan taas Dannya, joka taas huusi tytölle kaikenlaista. Ai poikako voisi muka pilata M.A:n aseman koulussa? Hyvin epätodennäköistä.
"Sä et tunnet suosittuja, sä et voi pilata mun mainetta vain rahalla. Kuules, sosiaaliset suhteet on tässä tilanteessa aika tärkeät", blondi kivahti taas ylimielisesti ja nyrpisti nenäänsä vihoissaan. Että häntä alkoi vain enemmän suututtaa, kun HÄNEN asemaansa koulussa alettiin muka uhkailla.
Ja enemmän tyttöä alkoi raivostuttaa se, kun Danny sanoi tytön olevan epätäydellinen. Entäpä se, kun Danny sanoi tytön käyvän jakelemassa ympäri kaupunkia. Se oli viimeinen pisara! Se nimittäin toi mieleen tiistai-illasta aiheutuneet mustelmat...

M.A asteli uudestaan Danny luo ja läimäytti uudestaan. Uudestaan. Vielä kerran. Tytön silmät lasittuivat ja hän näytti uhkaavammalta kuin koskaan aikaisemmin.
"Katotaa, milloin sä menetät sen malttis ja alat hakkaa! Nii, sähän tosiaan annoit sellasen kuva, että sua raivostuttaa ne miehet, jotka hakkaa naisia!" M.A alkoi vain kiljua sekavana ja hakkasi poikaa avokämmenin rintaan.
"Miten kauan sua pitää ärsyttää, että sä alat hakkaa?!" tyttö huusi ja hakkasi edelleen poikaa rintakehään.
Mutta sitten tyttö yhtäkkiä vetäytyi kauemmas pojasta ja käänsi tälle selkänsä.
Miksi Danny menikään sanomaan jotain niin kauheaa kuin jakeleminen kaupungilla? Toinen ei todellakaan ollut sellainen, mitä Mary-Ann oli toisesta kuvitellut.

Sitten tyttö vain riuhtasi oven auki ja lähti raskain ja nopein askelin astelemaan portaita alas kohti alakertaan. Hän oli saanut tarpeekseen.

"No itseasiassa..", Danny aloitti, mutta keskeytti. Ei hän alkaisi naisistaan enempää puhua tytölle. Olihan hänellä ollut hieman vanhempia pariinkin otteeseen. Mutta se ei kuulunut Mary-Annelle, kuten ei muutkaan hänen asiansa.
"Mä sanoinki, että rahalla pääsee melko pitkälle. Mut joo, joo.. tee mitä haluut. Vittuako mä siitä välitän. Mulle on ihan sama mitä sä teet ja mitä muut musta ajattelee. Ihan ku jollain koulun tyypeillä ois jotain väliä mun elämää.. huoh", Danny huokaisi. Häntä alkoi suuttumuksen lisäksi jo kyllästyttämään.
"Jos aiot vajota johonki niin alas ku mun maineen pilaaminen nii siitä vaa. On sullaki huvit. En tajuu minkälainen elämä sulla oikein on ja minkälainen sä oikein oot, jos saat hupis muiden satuttamisesta", Danny rupesi nauramaan. Ei se häntä oikeastikaan haittaisi jos tyttö rupeaisi hänen mainetta pilaamaan. Eikä hänellä oikein ollut oikeasti varaa ruveta valittamaan M.A:lle siitä, että oli säälittävää ruveta muiden elämää pilaamaan kun itse teki niin aika usein niille, jotka kävivät hänen hermoille. Onneksi vain Mary-Ann ei sattunut tietämään siitä.

Suuresti Danny oli tainnut vaikuttaa tyttöön sanoillaan, sillä toinen menetti täysin malttinsa ja rupesi lätkimään kunnolla Dannyä naamaan. Sen jälkeen vielä rintaa rupesi hakkaamaan. Se ei onneksi hirveästi sattunut. Poika seisoi vain paikoillaan ja katsoi kuinka tyttö purkasi vihaansa häneen.
Sitten hän tarttui toisen ranteista, satuttamatta toista. Hän ei käyttänyt hirveästi voimaa. Se ei voinut mitenkään sattua.
"Mä en lyö sua. Mä en hakkaa naisia", Danny sanoi viileästi, loukkaantueen näköisenä. Olihan hän kusipää, mutta ei ikinä hakkaisi naispuolista henkilöä.
Poika päästi irti ja M.A vetäytyi ja lähti.

Danny kirosi hetken yksinään huoneessaan kun Mary-Ann oli lähtenyt. Pian hän lähti tytön perään ja löysi tuon eteisestä. Myös Andrew seisoi ihan siinä lähettyvillä ja katsoi hämmästyneenä tilannetta, yrittäen selvästi saada selville mitä oli tapahtunut.
"Älä unohda tätä", Danny sanoi tytölle ja ojensi tuolle pullon, jonka Mary-Ann oli eilen valinnut heidän viinakaapeista. "Sitä varten jos haluut vetää vaikka perseet ja eksyä taas jonku sekopään kämpille".

Mary-Ann tosiaan ehti eteiseen asti laittamaan kenkiään jalkaan, kun Danny olikin tullut perässä. Toisen ojentaessa alkoholipulloa tytölle ja sanoessaan ne julmat sanat, välähti tytön silmissä lieskat ja M.A otti pullon Dannyn kädessä. Nopeasti se löysi paikkansa pirstoutuneena lattialta ja juoma oli pilannut Wilfredien valkoisen maton.
"Oho, kuis se sillee lipsahti", Mary-Ann totesi muka ihmeissään ja huomasi tässä vaiheessa Andrewin lähettyvillä. Ivallinen hymy kohosi tytön huulille ja blondi avasi eteisen oven.
"Niin, en mä täällä oiskaan kauaa enää viihtyny, ku toi yks homo on täällä. Ties mitä sairauksii sillä on", Mary-Ann puhui hyvin ilkeästi astuen samalla ulos ovesta pamauttaen sen kovaa perässään kiinni.

Tyttö käveli ripeää ja painavaa kävelyä katua pitkin. Hänen hengityksensä oli kiivastunut entisestään ja lasittuneet silmät alkoivat sumentua ikävästi. Välillä tyttö joutui pyyhkäisemään silmäkulmaansa sormellaan, jotta kyyneleet eivät pääsisi valloilleen.
Miksi ihmeessä hän itki? Miksi ihmeessä tämä tuntui niin helvetin pahalta? Rintaan sattui, ihan oikeasti.
Mary-Ann nosti toisen kätensä rinnalleen ja puristi toppia nyrkissään.
Ehkä oli vain hyvä kävellä kotiin. Ehkä se rauhoittaisi. Edes jotekin...

//MARY-ANN POISTUU, TAN TAN TAAA ! <3

Danny ei reagoinut mitenkään siihen kun pullo tipahti lattialle. Tai no, tipahti ja tipahti.. tahalleenhan Mary-Ann sen siihen pudotti. Poika vain vastasi toisen ivalliseen hymyyn. Sitten tyttö päästikin suustaan jotain sellaista, mikä sai Dannyn menettämään hermonsa uudelleen.
Hän aukaisi oven, jonka tyttö oli juuri paiskassut kiinni poistuessaan talosta.
"Sä oot ainut täällä jolla on sairauksia! Vitun mielisairas ämmä. Harmi, ettet hukkunu sillon sinne saatanan uima-altaasee ku tavattii nii ei ois tarvinnu tällästä naurettavaa pelleilyä kattoa!", Danny huusi täysin kurkuin tuon perään ja tuli takaisin sisälle.

Hän katsoi Andrewia, joka tuijotti häntä ihan ymmällään.
"Mary-Ann on sekopää, joten et välitä sen sanoista", Danny sanoi veljelleen.
"Ihan sama mul-"
"Et välitä sen sanoista!!!", Danny sanoi tiukasti ääntään korottaen.
"Mähän sanoin, että mulle on ihan sama".
"Eikä oo. Mä pistän sen ämmän vielä maksamaa tosta".
Andrew istahti eteisen penkille ja huokaisi. "Eiks se saanu sua laukeamaa vai mikä mättää?"
Danny mulkaisi veljeään. Sen jälkeen hän kääntyi katsomaan eteisestä muualle taloon. "REGINA!", hän huusi muutaman kerran siivoojaa joka tuli nopeasti paikalle. "Siivoo tää", hän osoitti sormellaan Mary-Annen rikkomaa pulloa ja sen aiheuttamaa sotkua.
"On sille muijalla pokkaa oikeesti.. jumalauta mikä sekopää", Danny kirosi ja etsi tupakka-askinsa, kaivoi sieltä yhden savukkeen ja siirtyi pihalle. M.A:ta ei näkynyt onneksi enää missään. Ties minne mennyt.

Onneksi poika rupesi vähitellen rauhoittumaan, mutta pieni vitutus pysyä kyllä, eikä se vielä vähään aikaan lähtisi. Kaiken suuttumuksen ja vihan lisäksi suru tunkeutui mukaan. Miksi Mary-Annen piti mennä pilaamaan kaikki sellaisella typerällä tempulla? ties mitä muuta tuo oli tehnyt sillä aikaa aina kun Danny oli poistunut huoneestaan.
Ehkä oli kuitenkin vain hyvä, että näin kävi. Ehkä tämä oli pelastus. Heidän 'suhde' oli käynyt jo liian.. oudoksi. Pitäisi vain lähteä etsimään muita, niin olo taas parantuisi ja mokomat Mary-Annet unohtuisi.

/jeii kiitti pelistä ♥/