Everyone knows who you are

//Vlip tuo nikon tai toisin päin

Pilvetön taivas jolta aurinko porotti kuumasti oli unelma iltapäivä rannalla. Sen vuoksi ranta oli täynnä väkeä ja lapsien kiljunta ja nauru kuului vedestä. Hieman kauempana rannalla olijoista oli niemeke. Se oli unelma ottaa aurinkoa rauhassa. Meri oli myös siellä hiekkapohjainen, joten uimaankin oli helppo pulahtaa. Eva makasi pyyhkellään vatsa maassa ja selkä kohti aurinkoa. Valkoisten bikinien verhoama vartalo oli laihaa ja gasellimainen. Auringon palvonta oli tytön mieli puuha heti shoppailun, cheerleaderina olemisen ja poikien katsomisen jälkeen. Eva kääntyi selälleen ja laittoi aurinkolasinsa päähän. Ilma oli hyvin lämmin parin sade viikon jälkeen.

Evan teki mieli pulahtaa virkistävään veteen, mutta uiminen yksin ilman ketään kaveria oli tylsää. Eva näppäili bestiksensä numeron, mutta tyttö huusi että hänellä oli muuta puuhaa ja oli juuri treffeille menossa. Eva läiskäsi puhelimen takaisin laukkuunsa. "Pah. Tylsää." Eva risti kädet polviin ja tuijotti merelle. Kumpa olisi lähtenytkin maineen vanhempiensa kanssa.

Niko käveli rannalla, joka oli täynnä väkeä. Poika katseli hymyillen ympärilleen ja haroi hiuksiaan parempaan kuntoon. Herra oli kävelemässä niemekkeelle ottamaan aurinkoa, sillä rannalla ei suorastaan ollut tilaa. Pojalla oli päällään uimashortsit ja hiukset olivat pörrösellään. Pojalla oli pyyhe toisella olkapäällään ja laukku roikkui toisella olkapäällä. Laukussa oli ainoastaan aurinkorasvaa ja kännykkä.

Niemekkeen lähelle saapuessaan poika huomasi, ettei ollut siellä yksin. Poika näki hemaisevan kauniin tytön ottamassa aurinkoa valkoisissa bikineissään. Vaikka Niko olikin ujo, uskaltautui hän lähemmäs tyttöä. Sillä olisi ollut nolo jäädä kauemmaksi. Niko asteli lähemmäs ja katsahti tyttöön.
"Onko tässä vapaa paikka?", Niko kysyi hymyillen ja jäi odotamaan vastausta. Sillä jos toinen halusi ollakin rauhassa, olisi poika valmis lampsimaan kauemmaksi auringonottoon.

Eva ei ensin kuullut ääntä mutta tajusi sitten että lähellä oli joku. Tyttö kohotti katseensa ja näki odotas nyt. Se vaihto oppilas. "Joo on. " Nikohan se siinä olikin. Eva hymyili hieman ja laskeutui taas pyynerpäidensä varaan tuijotellen jonnekkin kauas. "Mun nimi on Eva. Ja sinä taidat olla Niko - se vaihto-opilas" Eva hymyili nyt näkyvämmin ja napsutteli kynsiään. Ktse tutkaili poikaa jolla oli ruudulliset uimashortsit ja hyvän näköinen kroppa. Ehkä ujo oli, ainakin mitä oli koulussa nähnyt.

Eva veti hiukset olkapäiden taaks etteivät ne estäisi sitä näkyvyyttä poikaan jota tyttö tutkisteli. "Puhutko espanjaa?" Eva kysyi ohimennen ja vilkaisi poikaa aurinkolasiensa läpi. "Toi ranta on sellanen et varpaatkaan ei mahdu." Tyttö nyökkäsi rantaan päin. Ehkä hän keräisi rohkeutta jossain vaiheessa kysyäkseen tulisiko poika uimaan. Katse haroi vähän väliä veteen joka kimalsi auringossa.

//lyhyttä. Sitten kun tulee enemmän puhuttava taitaa olla vähän pidempää :))

Niko odotti vastausta tytöltä ja vastauksen saatuaan poika laski pyyhkeensä maahan. Niko istuutui melko lähelle tyttöä ja katseli hetken merelle. Tytön esitellessä itsensä ja tunnistaessa pojan, Niko oli hetken hämillään. Hänetkö tiedettäisiin? Toisaalta se oli ymmärrettävää, mutta poika ei vain ollut tottunut siihen.
"Äh joo, Nikohan mä. Kiva tutustua, Eva.", Niko vastasi hämmennyksensä keskellä ja katsahti hymyille tyttöön hetkeksi.

Poika katseli Evaa sivusilmällä ja huomasi kun tyttö veti hiuksensa pois tieltä. Nikoa hymyilytti, mutta poika yritti pitää liian hymyilyn kaukana. Eva oli erittäin kaunis ja Niko ujosteli hieman vielä toisen seurassa. Poika ei kovin usein yksin tutustunut ihmisiin, varsinkaan tyttöihin. Samassa Niko kuuli kysymyksen, että puhuiko poika espanjaa.
"Joo, isä on espanjalainen, niin olen oppinut sitten sitä. Ja täällä mulla se on valinnaisena, saa helposti numeroita.", Niko naurahti ystävällisesti vastauksen.

Poika katsahti rannalle, kun tyttö nyökkäsi sitä päin. Oli totta, että ranta oli tällaisella säällä aivan täynnä. Onneksi niemeke oli melkein aina tyhjillään, joskus muutama ihminen saattoi olla siellä, aivan kuten nytkin nämä kaksi henkilöä. Niko katsoi hetken taas Evaan päin hymyillen, mutta käänsi katseensa myös melko nopeaan takaisin mereen ja sen aaltoihin.
"Puhutko sä sitten kanssa espanjaa?", Niko päätti kysyä toiselta. Poika haroi hetken hiuksiaan ja kaivoi laukustaan aurinkolasit, jotka poika laittoi silmilleen. Samalla Niko saattoi enemmänkin katsella ohimennen vieressä istuvaa tyttöä, kun lasit peittivät silmät.

//Kyllä se tästä Alku on aina vähän hiljaisempi\\

"Onko?" Eva kysyi yllättyneeltä "Ajattelin vaan kun sussa on espanjalaista näköä." Tyttö sanoi ja nauroi pojan sanoille numerosta. "Mulla ei ole valinnaisena. Tulee muutenkin puhuttua" Eva vastasi heti perään toiselle ja espanjaksi "No en taida oikein puhua, kun on äidinkieli." tyttö nauroi ja vilkaisi poikaa. "No mitäs kuuluu? Sujuuko koulu ja näin?" Eva kysyi pyöritellen tumma hiuskiehkuraa sormessaan.

Eva päätti pölöttää espanjaa joka sujui premmin kuin amenglanti - vaikka yhdysvalloissa olikin asunut suurimman osan elämästään. "Koulussa on ollut vähän rankempaa tänä vuonna. " Eva huokaisi "Pelikausi on alkamassa ja påitää harjotella kaikki kuviot ja muut nopeesti." Eva nosti lasit silmiltään ja katsoi kaihoisasti vettä.

Niko hymyili ystävälliseen, ehkä jopa hieman flirttailevaan sävyyn tytölle ja kuunteli toisen puhetta. Tyttö puhui hyvin espanjaa ja Niko ymmärsi hyvin kaiken, vaikkei kotonaan aina espanjaa puhunutkaan, sillä Nikon isä osasi myös kreikkaa, jota sitten pojan äiti puhui. Nikon äiti ei osannut espanjaa näes niin hyvin, jotta kaikki olisivat sitä voineet puhua keskenään.
"Jep, isä on espanjalainen ja äiti sitten kreikkalainen, asutaan kuitenkin Kreikassa.", Niko vastasi toisen ihmettelylle.
"Mitäs mulle, mahtavaa olla täällä vaihdossa. Koulu menee ihan hyvin, onneksi. Täällä on musta rennompaa kuin Kreikkalaisissa kouluissa.", poika jatkoi heti perään.

Niko katseli kun tyttö leikki hiuksillaan ja samalla poika siirtyi hieman lähemmäksi tyttöä. Kuitenkin niin vähän, ettei siihen erityisemmin kiinnittänyt huomiota. Niko alkoi huomattavasti rentoutumaan, kun Eva oli niin mukava. Joten poikaa ei ujostanut enää niin paljoa, mikä varmasti näkyi myös käyttäytymisestä ja kehonkielestäkin.
"Voi harmi, niin sä olet cheerleader? Mä en onneksi harrasta täällä erityisemmin mitään, kotipuolessa enemmän pelaan korista ja sillätavalla. Joten täällä olo on mulle vähän kuin lomaa, jossa käydään hieman koulua.", Niko vastasi tytölle espanjaksi ja oli iloinen, kun sai taas pitkästä aikaa puhua kunnolla espanjaa.

Niko nosti myös lasinsa silmiltään ja katsoi nyt Evaa silmiin. Niko hymyili ja mietti, uskaltaisiko pyytää toista kanssaan uimaan. Tosin, mitä siinä menettäisikään.
"Hei, täällä on niin kuuma, joten miten olisi pieni uintireissu meressä?", Niko kysyikin kohta ja vinkkasi pienesti silmää toiselle. Poika haroi taas hiuksiaan, ehkä hieman hermostuksissaan, sillä Niko ei monesti tehnyt aloitteita mihinkään suuntaan. Ja jos nyt tulisi kielteinen vastaus, poika saattaisi nolostua pahemman kerran.

"Mä kävin täällä vuoden katollista tyttökoulua. Se oli aika tiukkaa. Sitten halusin tavalliseen ja täällä ollaan sitten oltu tavallisesti." Eva hymyili "Itekin oon harkinnu vaihto-oppilaaksi tai au pairiksi. Jotenkin olis kiva lähtee sveitsiin tai muualle." Tyttö nousi istumaan ja hieroi käsivarttaan. Sitä kutitti - taas. "Tää hiekka saa käsivarret kutiamaan. Mä laitan jotain geeliä ennen rannalle menoa, mutta silti." Eva iristi hieman hieroessaan karkeaan pyyhkeeseen, joka oli hyvä olla mukana rannalla.

Eva näki sivusilmällä pojan siirtyessä lähemmäs. Se ei häntä haitannut. Poika oli tuntunut ujolta, mutta se taisi olla väärä ensivaikutelma. Niko tuntui mukavalta. Pitäisi tutustua hieman enemmän. "Joo. En kyllä jatka sitä hommaa koulun jälkeen. Tottakai se on tosi mukavaa ja siinä saa kavereita sekä silleen." Eva hymyili pojalle. "Koripallo on ihanaa! Jos koulussa olis tyttöjen joukkue menisin siihen. Harmi että nää kaikki on vaan pojille ja tytöt heiluttaa viuhkoja tai pelaa tennistä." Poika selvästi tykkäsi puhua espanjaa ja Eva tykkäsi myös.

Evan kasvoille levisi hymy Nikon pyytäessä häntä uimaan. "Hei! Tietenkin. Ajattelin just että pitäsköhän mennö uimaan." Eva nousi ylös ja pyyhki hiekkaa reisiltään, johon hento tuulenvire oli sitä lennättänyt. Eva heitti lasinsa viltille ja lähti juoksemaan rantaviivaa kohti kiljaisten samalla "Viimeinen vedessä tarjoaa limsat!"

//Toivottavasti niko tykkää limsasta

//Tottakai se tykkää xD\\

Niko kuunteli tarkasti toisen puheita ja nyökytteli välillä päätään kiinnostuneesti.
"Suosittelen kyllä vaihto-oppilasvuotta! Ainakin mulla on ollut tosi mahtavaa täällä ollessani. Ja varmasti au pair hommatkin on kivoja, jos vaan osaa olla lasten kanssa ja tykkää niistä.", Niko puheli innostuneena. Poika itse piti lastenkanssa olemisesta ja kesätöinä Kreikassa hän saikin leikkiä ja vetää ohjelmia lapsille.
"Ai, mä oon jo tottunu hiekan aiheuttamiin haittoihin, Kreikassa kun hotellilla töissä ollessani vedin myös rantalenttistä lapsille rannalla ja aikuisille kaikkea tekemistä kanssa. Niin rannalla on tultu oleskeltua paljon. Kaikkeen karaistuu.", Niko sanoi naurahtaen.

"Sun pitää siis joskus tulla pelaamaan mun kanssa korista, kerta tykkäät. Mä täällä lähinnä harjoittelen ja heittelen koreja yksikseni.", Niko vastasi Evalle ja hymyili samalla pienesti toiselle. Poika mietti mistä tuollaisenkin keksi, koska eihän hän edes tuntenut tyttöä sen suuremmin.

Niko nousi Evan perässä ja pyyhki hiekat itsensä päältä. Samassa tyttö olikin jo juoksemassa rantaviivaa kohden. Niko pyrähti perään ja saavuttikin tytön helposti. Poika tökkäsi Evaa hellästi kylkeen ja otti muutaman juoksuaskeleen niin, että oli selkä merta kohden ja naama Evaan päin.
"Eli sä siis tarjoat limsat toisin sanoen!", Niko huudahti leikkisästi, mutta hidasti vaivihkaa vauhtiaan, jotta Eva olisi vedessä ensin. Eihän kukaan herramies oikeasti antaisi tytön tarjota juomia.

"Totta kai mä tuun." Eva vastasi empimättä yhtään. Poika oli mukava ja tykkäsi pelata korista, niinkuin Evakin. Poika pyysi pelaamaan. Tyttö tulisi pelaamaan. Kaikki taisi mennä kohdalleen - koripallossa ainakin. Evaa ihmetytti pojan käytös, mutta ei miettinyt sitä enempää.

Eva nauroi pojan sanoille ja juoksi tämän viereen tökäten myös hennosti kylkeen. "Ai mä vai? Enpä usko kuules." Eva hyppäsi veteen kaatuen siihen ja kastuen kokonaan. Vesi vilvoitti ja oli lämmintä. Eikä kastuminen haitannut yhtään. "Kuka sanoi että mä tarjoan. oon jo märkä joten sun kukkarosta taitaa lähteä pari kolikkoa." Eva sanoi leikkisästi ja nousi ylös tuupaten toista hieman "Herra on hyvä ja on märkä myös. Vesi on lämmintä." Tyttö tarttui poikaa kädestä ja lähti juoksemaan pidemmälle kunnes kaatui itse nauraen sydämmensä pohjasta. Evalla ei ollut pitkään aikaan ollut näin hauskaa.

//Lyhyt ja kiire. sry.

Niko naurahti tytölle ja kohta neiti makasikin jo vedessä. Poika loiski hetken jaloillaan vettä, se oli lämmintä ja houkutteli uimaan. Niko katsahti hetken silmäyksen tyttöön ja kohta Eva ottikin poikaa kädestä kiinni ja lähti juoksemaan syvemmälle. Niko juoksi perässä ja kaatui samalla veteen, kun tyttökin kaatui. Herra sukelsi hetkeksi ja nousi sitten seisomaan vedessä. Vesi ylettyi poikaa nyt kylkiin. Nikoa hymyilytti, päivästä tulisi sittenkin hyvä eikä samalainen kuten aina.

"No kai mä sitten tarjoan neidille limsan. Neito on sitten hyvä ja sanoo, milloin janottaa.", Niko virnisti vinkaten silmää ja roiskaisi vähän vettä toisen päälle. Samassa hetkessä poika hyppäsi sukeltamaan ja sukelsi tytön taakse. Niko nappasi tytön lanteilta hellästi kiinni ja virnisti.
"Sä jäit hipaksi, sorry.", Poika sanoi espanjaksi ja lähti uimaan rintauintia vähän syvemmälle. Niko tunsi mahassaan hieman perhosia ja pelkäsi, että ihastuisi vielä tyttöön. Pojan ei olisi hyvä ihastua, sillä eihän Niko edes tiennyt Evasta mitään. Ei hän tiennyt olisiko Eva vapaa vai varattu, joten poika yritti heittää tunteensa sivuun. Huono puoli Nikossa oli meinaan se, että poika ihastui melko helposti mukavilta vaikuttaviin tyttöihin.

//Ei lyhyys haittaa :'D Kunhan peli etenee :'D\\

"Neiti sanoo kun on jano." Eva sanoi ja roiskautti takaisin. Liian myöhään. Poika oli jo sukeltanut tytön taakse ja tehnyt hänet hipaksi. "Hah." Eva sanoi ja sukelsi pojan perään. Noustessaan pinnalle Eva hymyili ja alkoi roiskia poikaa. "Kosto elää!" Tyttö virnisti ilkikurisesti ja läpsäytti poikaa kädestä. "Hippa!"

Eva seisahtui ja kääntyi poikaan päin. "Ai niin. Mun pitikin jo kysyä sulta. Kerro vähän ittestäs." Tyttö hymyili pojalle ja siirtyi vähän lähemmäs kyykistyen niin että leuka hipoi veden pintaa. "Hui! Täs on iso kuoppa!" "Sori. Mut siis kaikkiahan kiinnostaa millanen toinen on ja onhan se kiva saada toisesta enemmän irti ja tietoa." Jos vaikka alkaisi katsella sillä silmällä, Eva lisäsi mielessään. Poika oli söpö ja mukava. Mitä muutakaan tyttö voisi toivoa?

"Mäkin voin kertoo vähän enemmän. Mähän oon ihan tuiki tuntematon sulle." Eva sanoi ja antoi gasellimaisen vartalonsa kellua pinnalla. Ei toki Eva alipainoinen ollut. Muuten vain kevytrakentteinen.

Juuri kun Eva oli läpsäissyt poikaa käteen ja Niko oli valmistautunut ottamaan toisen kiinni hipaksi, tyttö pysähtyikin ja lähestyi Nikoa. Niko tunsi punastuvansa, mutta toivoi ettei sitä olisi huomannut. Niko yritti rentoutua hieman, jotta punaisuus katoaisi. Poika sukelsi äkkä viileään veteen ja nousi taas ylös.

"Hmm.. Mitähän mä kertoisin itsestäni. Tai siis kysy joitain, niin vastaan. Lupaan vastata kaikkeen.", Niko naurahti ja pisti kätensä sydämensä päälle, aivan kuin vannoisi valan.
"Totta, on kiva tietää ihmisistä enemmän kuin vain etunimen ja ehkä iän.", Niko naurahti perään ja hymyili tytölle hieman flirttailevaan sävyyn. Niko vinkkasi silmää ja astui vielä vähän lähemmäksi tyttöä.

"Tehdäänkö niin, että kysytään vuorotellen jotakin kysymyksiä ja sitten molempien pitää vastata siihen. Näin menis reilummin.", Niko ehdotti iloisesti ja katseli kun tyttö kellui. Poika naurahti ja katseli hetken muualle. Herra ei ollut oikeasti hirveän hyvä naisten (tai siis tyttöjen) kanssa ja poika yritti nyt parhaansa. Toivoen, ettei nolaisi itseään lopullisesti. Niko mietti, että jos tutustuisi tyttöön hieman hän voisi kysyä tyttöä parikseen tanssiaisiin. Toivoen tietenkin, ettei Evalla olisi jo paria. Meinaan noin kaunis neiti oli varmasti tavannut monia hurmaavia nuoria miehiä.

Evaa nauratti pojan liike. Kun tämä sukelsi nopeasti ja tuli pian pinnalle. Teki mieli kysyä vilvoitteliko poika, mutta kasvot olivat punaiset. On tainnut palaa tai jotain.Eva mietti hetken ja nyökkäsi pojan sanoille. Poika oli jo aivan lähellä. Lähempänä kuin ennen. Eva hymyili pojalle takaisin. Nikon hymyssä oli pieni flirtti ja Eva tunsi kuumotusta mahassaan. Ei kai se ollut mitään? Eihän? Teki mieli paukauttaa päähän

"Sopii. Minä ensin. Mikä on lempi asiasi tai harrastus tai jotain tämmöstä." Eva sanoi. Olisi tehnyt mieli kysyä: 'seurusteletko sinä?' , mutta se oli liian aikaista. Todella tyhmää suoiraan sanoen. Poikahan oli kai varattu. Koulussa kaikki tytöt olivat katselleet vaihto-oppilaan perään. Eihän se ollut mitenkään erikoistakaan. Uusi oppilas ja vieläpä ööhh... italiasta? turkista? Voi ei Nikohan oli kai sanonut, mutta Eva ei muistanut. Piti vain olla kauniisti ja vinkkaamatta unohdukseen.

"Sun vuoro." Eva sanoi ja hivuttautuessaan veden vaassa lähemmäs. Eihän sille mitään mahtanut minne virta vei. Paitsi että meri oli tyyni.

Nikoa hymyilytti ja poika oli iloissaan kun tyttö siirtyi vieläkin lähemmäksi poikaa. Pari oli jo nyt melkein kiinni toisissaan, muttei aivan. Pieni liike ja he olisivat kiinni toisissaan. Poika jätti kuitenkin tämän liikkeen tekemättä, sillä muuten se olisi voinut vaikuttaa jo ahdistelulta. Niko hymyili tytölle.

"Rakastan musiikinkuuntelua ja no koripalloa tietenkin. Entäs sun lempiasia?", Niko vastasi ja kysyi perään saman kysymyksen, sillä molempienhan piti vastata myös omaan kysymykseensä. 'Ja tällähetkellä sinä olet lempiasiani..', poika jatkoi ajatuksissaan lausettaan. Pojan vatsassa lenteli perhoset ja punoitus kasvoilla pysyi. Toivottavasti se ei ollut näkyvää.

"Hmm.. Mikä on sun lempijäätelömakusi?", poika kysyi ja virnisti. Niko mietti, että voisi ehkä vielä joskus yllättää tytön tämänkin tiedon avulla. Sillä poika tykkäsi tehdä yllätyksiä, erityisesti romanttisia, tytöille ja rakkailleen.
Niko päätti nyt olla mies ja tehdä aloitteen johonkin suuntaan. Sillä tyttö näytti myös hieman kiinnostustaan poikaa kohtaan, koska tyttö oli myös siirtynyt lähemmäksi. Poika siirtyi vielä vähän tyttöä päin ja he olivat nyt aivan vatsat vastakkain. Poika nappasi tytön hellään halaukseen ja siirsi tytön hiuksia pois toisen korvan edestä. Nikoa jännitti ja pojan sydän löi tuhatta ja sataa. Mitä ihmettä hän oli mennyt tekemään, voi paska.
"Arvaa mitä.. oot ihan äärettömän kaunis.", poika kuiskasi tytön korvaan.

"Pidän tanssista, musiikista, jäätelöstä ja cheerleaderista. Sekä eläimistä, kodista perheestä ja pojista - tottakai." Eva lehahti pinkiksi ja katsoi hieman hämillään muualle. "Niistä minä pidän." Tyttö vilkuili muualle kieritellen hiustaan sormen ympäri - niin hän teki aina nolostuessaan tai hermostuksissaan. Poikakin näytti punaiselta. Punoittavalta - tällä kertaa Eva arvasi että tämä ei ollut palanut. Ihastus taisi olla molemminpuolista.

"Mang..." Tytön sanat jäivät kesken pojan vatsan ollessa tytön vatsan kohdalla. Niko napatessa tytön halaukseen Evan kasvoille levisi hymy. Poika oli tehnyt hyvän aloitteen. "Kiitos." Kukaan ei ollut koskaan sanonut Evaa kauniiksi. Paitsi jotkut ällöt ukkelit kaupungilla hei leidi oot aika sexy ja kaunis. kyllä koulussa toiset tytöt. Mutta eivät pojat. "Et säkään yhtään hassumman näkönen ole." Tyttö sanoi siirtäessään käden pojan hiuksiin jotka olivat märät. Sormet kiertyivät hiusten ympärille ja vetäytyivät pois jolloin ne jotka oli kierretty olivat hassulla kiharalla. Pieni hihitys karkasi tytön huulilta. Hassua. Ihastuminen tapahtui nopeasti. "Mango-meloni." Eva päästi sanansa loppuun hymyillen Nikolle yhä. Oli sitten mukavaa olla toista halimassa!

Tytön selittäessä listaa asioista, joista hän piti, Niko nyökkäili. Poika piti ihan samoista asioista.
"Vitsi. Tiäkkö mäkin pidän tanssimisesta, mutta älä kerro kenellekkään...", Niko sanoi, "... ja musiikista ja perheestä."
Poika hymyili tytölle ja piti toista halauksessa. Niko silitteli toisen selkämystä ja katseli hetken merelle. Kun tyttö oli vastannut lempijäätelönsä, oli pojan vuoro vastata omansa. Niko mietti hetken mitä vastaisi.

"Mun lempijäätelö on... ehkäpä kookos. Mut syön kyllä mielelläni kaikkia jätskejä.", Niko vastasi hymyillen. Tyttö oli hiplaillut pojan hiuksia ja pojan mahassa poltteli. Tyttö oli niin nätti, hauska ja erityisen ihana kaikintavoin. Eva hihitteli, se oli hyvä merkki ja Nikoakin hieman nauratti. Rantaretkestä oli sittenkin tullut erinomainen, eikä aivan tylsä, kuten poika oli odottanut.
Niko katsoi tyttöä hetken silmiin ja kurottautui sitten suutelemaan hellästi tyttöä. Poika silitteli nyt tytön pehmeitä hiuksia ja nautti ihastuksen tunteesta. Seuraavaksi olisi Evan vuoro kysyä, mutta se taisi pojalta jo tässä unohtua.

Eva hymyili pojalle tämän suudellessa. Totta tosiaan. Niko osasi suudella. Eva kiersi kätensä toisen niskan taakse ja kutitteli sieltä hieman. "Mun vuoro. Mikä on susta täydellinen ihminen tai nainen kummin jommin? Siis ominaisuudet." Eva säteili. Ranta reissu ei ollutkaan auringonpalvontaa vaan pojan palvontaa. Palvontaa ja palvontaa.

Eva kutitteli sormillaan pojan alaselkää, mutta kiltisti. Ei mitään muuta. "Olet muuten aika hyvä suutelemaan." Tyttö naurahti ja painoi päänsä toisen rintaa vasten. Korva kuuli sydämmen lyönnit. "Se sanoo että tumtumtumtumtum ja nopeasti." Eva nosti päätään ja hymyili "Mitäs se tarkoittaa?" Eva tuijotti poikaa silmiin ja varpusti hieman ollakseen aivan kohdalla. "Herra Niko. Olettepa te komea." Sen tyttö sanoi leikkisästi, mutta tarkoitti tosia. "Koskas mennään pelaamaan koripalloa?"

Eva pyöritti taas toisen hiuksia. Oli mukava kosketella toista kiltisti ei tuhmasti! Eva siirtyi korvan lehteen jota heilutti hieman. Sitten olkavartta pitkin kyynärpäähän. Enempää ei hän ylettänyt. "Sun vuoro." Tyttö kuiskasi toisen korvaan ja puhalsi hieman. Se saisi aikaan väristyksiä. Ja se oli hauskaa - ainakin Evasta.

Eva selvästi tykkäsi pojasta, koska tyttö hivelöi poikaa eripaikoista ja pyöritteli pojan hiuksia. Tyttö oli niin suloinen, että poikaa vain hymyilytti. Niko katseli hetken hiljaa kaunista tyttöä ja laski molemmat kätensä, jotka olivat yhdessä, tytön alaselkän päälle. Poika irroitti kätensä ja sivelteli hellästi tytön selkää.

"Vai että täydellinen nainen? Eiköhän mun edessäni seiso täydellinen nainen", Niko sanoi ja antoi pusun tytön poskelle. Tottahan se oli, Nikosta Eva oli täydellinen, kaunis, hauska, suloinen, iloinen ja kaikkea muuta.
"Eli siis kaunis, hauska, suloinen, iloinen, ihana, leikkisä..", Niko jatkoi vielä hymyillen ja hivelteli samalla hellästi tyttöä olkapäistä ja siirsi pitkiä hiuksia taakse.

"Kiitos, itsekin olet melkoinen suutelija. Siksi sydämenikin sanoo tumtumtumtumtum.", Poika naurahti iloisesti ja katseli hymyillen tyttöön. Neiti kehui poikaa, mikä tuntui pojasta hyvältä. Usein hän ei ollut saanutkaan mitään kehuja.
"No Neiti Eva, te olette erittäin täydellinen nainen.", poika naurahti ja antoi nyt tytön toiselle poskelle pusun, kuin mitä viimeksi. Poika siirsi yhden hiuksen pois tytön otsalta ja katseli tyttöä hetken taas suoraan silmiin.

"Mitäs jos lähdettäisiin kuivattelemaan tuonne pyyhkeille ja sitten jossakin välissä tarjoan ne limsat.", Niko ehdotti tytölle ja kurottautui suutelemaan tyttöä nyt uudestaan. Hieman pidempään, mutta yhtä hellästi.
"Matkalla voisitkin vastata kysymykseeni: Haluaisitko lähteä parinani tanssiaisiin, mitkä on tulossa?", Niko naurahti taasen iloisesti ja hymyili leveästi.
"Niin ja koripalloa pelaan kanssasi milloin vain haluat. Siirrän kaikki esteet, kunhan vain saan viettää aikaa kanssasi."

"Minä täydellinen? Kiitos kiitos." Eva punastui hieman, mutta hymyili
yhä. Oli mukava kuulla se. Eva katsoi myös poikaa silmiin ja tunsi
omituista kihelmöintiä. Oliko jokin hullusti?

"Joo. Kyllä sopii." Eva vastasi suudelmaan ja irrottautui sitten toisen
otteesta. Tytön hymy ei hyytynyt vaikka se olisi voinut olla tekoakin,
mutta Eva hymyili aidosti. Se oli mahtava juttu tässä ihmisessä että
osasi hymyillä. "Äi tulenko? Vielä kysyt." Eva tyrkkäsi toista leikkimielisesti. "Tottakai tulen. Tulee kouluajan parhaat bileet." Eva hymyili toiselle. "Aattelinkin just että viitinkö kysyä, mutta sitten kysyit." Tyttö naurahti ja rikkoi vedenpintaa jaloillaan. Vesi ulottui nyt vähän yli polviin. "Ja koripallo käy koska vaan. Mullakaan ei ole mitään esteitä. Ei mitään."

Poika laittoi kätensä toisen niskan taakse toisen olkapään yli ja käveli samaa tahtia kuin tyttö. Niko kuunteli hetken meren ääniä ja katseli sivusilmällä vieressä kävelevää kaunista tyttöä. Poika ei olisi ikimaailmassa osannut kuvitella, että löytäisi jonkun näin mukavan ja nätin tytön Amerikasta.

Takaisin pyyhkeille päästyään poika istahti pyyhkelleen ja katsoi tyttöä. Niko oli saanut parin tanssiaisiin, vihdoinkin, vieläpä sellaisen parin jonka poika halusikin, eikä mitään "emme ole koskaan tavanneet, mutta ollaanpa pari" -tyylistä.
"Hyvä että tulet parikseni. Biletetään sitten oikein kunnolla. Tai siis ei sillä että oltaisiin yhdessä kokoaikaa siellä..", Niko sanoi ja hymyili tytölle.
"Mennäänkö heti huomenna pelaamaan korista?", Niko kysyikin kohta ja katsoi hymyillen tyttöön. Poika pörrötti hiuksiaan, jotta ne alkaisivat kuivua. Samalla poika kaivoi laukustaan kännykkänsä ja katsoi tyttöön.
"Saisinko muuten sun numeros, etten unohda kysyä sitä. Meinaan haluan olla suhun yhteyksissä, jos ei haittaa.", poika naurahti ja ojensi kännykkäänsä tytölle, jotta tyttö saisi kirjoitettua numeronsa ylös.

Eva hymyili toiselle ja otti tämän ojentaman kännykän antaen toiselle omansa. Tytön näppäilessä hän nyökkäsi "Joo mennään vaan. Mihin aikaan?" Tyttö risti jalkans aja ojensi toiselle kännykän takaisin jotta tämä voisi tallentaa nimen - millaisen halusikaan.

"Siitä tulee mahtavaa. Ja kyllä mä sun kanssa haluun olla kaikki kamut pitää hauskaa omien poikiensa kanssa." Tyttö puserisi hiuksiaan jotta ne kuivuisivat hieman. "Mennäänkö me jonnekkin sitten niinku jatkoille? En tarkota mitään ihmisten bileitä tai silleen. Tai siis..." Eva ei osannut selittää sitä sanaa. Ei se mitenkään tuhma ollut, mutta mikä sana se oli?

Tyttö siirtyi aivan pojan viereen ja painoi päänsä tämän olalle ja sulki silmänsä. Aurinko lämmitti mukavasti ja rantakin tuntui hieman tyhjenneen. "Ihana ilta." Tyttö kuiskasi Nikolla ja suu kaareutui pieneen hymyyn. Tosiaan. Ihana ilta.

Niko otti vastaan tytön kännykän ja naputteli numeronsa toisen näyttöön. Poika ojensi kännykän takaisin ja otti omansa toiselta. Niko tallensi numeron vielä vain Evan nimellä, mutta ehkä se joskus muuttuisi, sitähän ei vielä voinut tietää. Poika laittoi kännykkänsä äänettömällä ja takaisin laukkuun, nyt kukaan ei voisi häiritä heitä.

"Tuota.. Milloin sulle sopii? Joskus illemmalla ehkä?", Niko vastasi ja katsoi tyttöön hymyillen. Poika katseli hetken toista, mutta käänsi katseensa mereen. Niko mietiskeli hetken, mutta tyttö jo jatkoi juttua. Ihan hyvä vain ettei tulisi ihan hiljaisia hetkiä.
"Toki me voidaan mennä sit minne sä vain haluat, ei mulla ole suunnitelmia tuolle tanssiaisillalle muutenkaan.", Niko naurahti ja vinkkasi tytölle silmää. Poika ei oikein saanut selvää mitä tyttö haki, joko kahdenkeskeisiä hetkiä, tai sitten jotain muuta.

Eva laski päänsä pojan olalle ja läheisyys tuntui Nikosta mukavalta. Poika laittoi kätensä tytön toiselle kyljelle, eli käsi meni selän takaa. Poika silitti toisellä kädellä tytön hiuksia ja hymyili.
"Todellakin, ihana ilta ja ihanampana se taitaa jatkua.", Niko naurahti ja painoi suukon tytön päälaelle.

//"Eli käsi meni tytön edestä." vitsi vitsi.

"Joo. Illalla sopii." Eva sanoi painaen päänsä poliin ja tuijottaen eteensä. Evaa alki naurattaa. "Joo. Ollaan tanssiaiset yhessä, mut mut." Sitten tyttö purskahti kikattamaan täysillä. "Toivottavasti et saanu mitään hullua käsitystä mun puheesta en vaan tiä sanaa." Eva ei tiennyt mikä asiassa nauratti mutta vedet valuivat tämän silmistä, kun tyttö kikatti täysillä. "Tää.. hahaa... ei naurata...hihiii yhtään. En tiedä mikä on nii hauskaa..."

Rauhoituttuaan tyttö hymyili toiselle ja painautui vielä enemmän tätä vasten. "Niin taitaa." Eva silitti toisen poskea. "Mul on muuten vähän jano. Jos otetaan ne tänne siis limsat."

- Toimii pää ja sillein xD Selkeää tekstiä mulla x'D -

Niko katseli tyttöä ja silitteli toisen hiuksia. Oli mukavaa olla lähekkäin ja jutella, etenkin kun seura oli viehättävää. Poika kuunteli hetken hiljaa silmät kiinni meren kohinaa ja nautti olostaan. Kuitenkin poikaakin alkoi naurattamaan tytön hihitys.
"Juu juu. Ihan selvä peli. Kyllä mä ymmärrän.... ehkä ...", Niko naurahti ja kiusoitteli hieman tyttöä. Poika kutitti tyttöä vähän mahasta ja nauroi mukana.

"Voin käydä hakemassa tuosta kioskista ne limsat, mitä otat? Ei mulla mene kauaa, saat kuivatella tässä.", Niko tarjoiutui herranmiehenä ja kaivoi laukustaan rahojaan. Poika löysikin rahapussinsa ja katseli tyttöä odottaen vastausta.
"Voi vitsi. En olis ikinä uskonu, et tällastakin tapahtuu. Ihan kun suoraan jostain romanttisesta elokuvasta.", poika naurahti kun katseli tyttöä, jonka oli pojassa kiinni. Tunnelma oli selvästi intiimi ja romantiikkaa leijui ilmassa.

Eva yritti torjua toisen kutitusta ja hihitti täysillä. "Älä viitti. Mä jo melkein itken!" Tyttö sanoi kikatsten lomassa.

"Sopii mulle. Ootan täällä" Eva sanoi hymyillen. "Mä kuivattelen ja odotan. Otan muuten kokiksen tai pepsin aivan sama" Hän lupasi hymyillen pojalle joka kaivoi rahapussiaan esille. Eva kuunteli pojan sanoja ja nyökkäsi. Tosiaan. Tilanne oli kuin romanttisesta elokuvasta ja tunnelma oli tiivis. "Et tainu uskoo että San Diegossa on Evoja." Tyttö naurahti. "Enkä olis uskonu että San Diegossa on Nikoja." Eva nosti katseensa poikaan hymyillen yhä.

Pojan lähtiessä Eva piirsi sormellaan sydämmen hiekkaan. Kirjoittaen sen sisään Niko. Sydän näkyisi heti kun poika tulisi - ellei Niko olisi sokeutunut matkan aikana.

- oletin että niko lähti hakemaan limsoja. Sori hittaus. -