Everyone knows who you are

- Juu. Ei tuollaiset hitit muutenkaan haittaa, eri olis jos nää vaikka nyrkkitappelis xD ja toinen kokoajan mottailis -

Niko tallusteli kohti kioskia ja moikkasi hymyillen myyjälle. Kojua oli juuri laittamassa kiinni, koska ranta oli jo melko tyhjä ja ilta oli saapunut rannallekin.
"Tota yks kokis ja sitten sprite. Ja sit yks mango-melonijäätelö, johon voisit laittaa tollasen sydänkoristeen päälle.", Niko sanoi ja osoitti kioskissa olevia sydäncoctailtikkuja.
"Niin ja mulle ihan perus suklaajäätelö nyt.", Niko jatkoi ja ojensi tarvittavat rahat. Poika keräsi ostoksensa ja käveli Evan luo.

"Tässä kauniille neidille kokis ja mango-melonijäätelö.", poika sanoi hymyillen ja ojensi ostokset tytölle.
Sitten Niko istuutui taas tytön viereen ja nuolaisi jäätelöstään, joka oli alkanut sulaa. Poika hymyili itsekseen ja muistikin mitä tyttö oli sanonut ennen lähtöä.
"Tosiaan, en ajatellut tuollaisia Evoja löytäväni.", Niko virnisti ja katsoi tyttöä silmiin. Kohta poika huomasikin sydämen hiekassa ja hymyili.
"Aaw. Suloinen.", Niko naurahti ja piirsi hiekkaan toisen sydämen, jossa nyt luki Eva.

Eva istui hiljaa ja heilutteli varpaitaan odotellessa poikaa ja juomia. Pojan askelten kuuluessa Eva kääntyi katsomaan ja suu loksahti auki, kun näki jäätelöt. "Hä?" Pääsi hiljaa, mutta Niko ei varmasti sitä kuullut. "Kiitos." Eva kiitti ja otti vastaan juoman ja jäätelön. Tyttö laski pullon viereensa ja nuolaisi väätelö alta ettei se valunut vohvelia pitkin. Evaa hymyilitti sydän korista ja pojan piirtäessä sydämmen eva tökkäsi koristeen niiden väliin. "Siinä on hyvä paikka kun ei voi syödä sitä." Tyttö sanoi ja hymyili pojalle.

Eva piirsi kiemuroita hiekkaan ja jotain muitakin kuvipoita, mistä ei saanut selvää. "Millanen perhe sulla on täällä Diegossa? Tykkäätkö niistä?"

Niko hymyili tytölle ja kun tyttö laittoi koristeen maahan, Niko naurahti pienesti. Poika oli selvästi ihastunut tyttöön, ja sen varmasti näki kuka vain tällähetkellä. Niko laski kätensä toisen kädelle ja puristi sitä hellästi.
"Oot vaan niin ihana.", poika sanoi hiljaa ja katsoi tyttöä silmiin. Tuuli alkoi jo tuntua kostealla iholla ja poika meni kananlihalle. Kohta voisi jo pukea jotakin päälle.
"Hyrr. Täällä alkaa tulla kylmä, et saa vilustua. Onhan sulla tarpeeksi vaatetta sitten? saat lainaan mun hupparin, jos tarttet.", Niko kyseli huolehtien. Poika ei halunnut, että toisella olisi kylmä.

"Ihan mukava perhe se on, ei tietenkään niiin ihana kuin Kreikassa. Tuntuu, että noille raha on vaan tärkein, eikä rakkaus", Niko vastasi, "itselleni kun rakkaus on kaikkein tärkein arvo."
Poika hymyili ja katsoi merta. Tosi oli, ettei poika pitänyt vaihto-oppilasperheensä arvoista.
"Kerro hei vähän ittestäs enemmän, ihan mitä vaan. Musta on vaan kiva kuunnella sun kaunista ääntäsi.", Niko sanoi ja katsoi taas hetken hymyillen tyttöön. Poika nuolaisi taas jäätelöään ja nautti sen mausta.
"Saanko muuten maistaa sun jätskiäs, näyttää niin houkuttelevalta.", poika naurahti ja katsoi nyt toisen jäätelöä.

Eva hymyili pojan sanoille. "Niin säkin." Tyttö sanoi hiljaa koska ääntä ei meinannut tulla. Evasta alkoi tuntua että tästä alkaisi kehittymään jokin. Jokin mikä koskisi heitä molempia. Eva hymyili ja puristi toisen kättä. Tunnelma oli Evasta romanttinen.

"Äh. En tarvi. Mulla on oma tunika mukana missä on hihat." Eva sanoi kaivaen mustan tunikan viereensä. "Se olis kamalaa." Eva sanoi tyrmistyneenä "Jotkut arvostaa vaan rahaa ja ajattelee että sillä saa kaikkea." Tyttö katsoi Nikoa. "Rakkaus on mulle elämän perusta. Jos ei rakasta niin ei voi musta tehdä muutakaan." Eva sanoi ja tarkoitti totta. "Mitäs sanoisin. No, mä synnyin brasiliassa vaikka äidinkieli on espanja. Brasiliassa puhutaan siis portugalia." Eva sanoi ja heilutti taas varpaitaan "Isä toimii lääkärinä ja äiti on entisöijä. Mä asuin brasiliassa viisivuotta ja sitten tulin tääne "pohjoiseen". Samalla Eva ojensi jäätelöään pojalle nojautuen nuolaisemaan pojan tötteröstä. "Ja tällä hetkellä olen hyvin ihastunut erääseen N:llä alkavaan poikaan joka on kreikasta." Tyttö lopetti ja hymyili. "Mun menneisyys ja nykyisyys." Eva painoi leukansa toisen olalle.

"Sitten mä omistan koiran Penelopen tutummin kai lope. Haluisin jonkun ison ja massiivisen koiran, ja sitten olen perheen ainoo laps. Eli hemmoteltu kakara tarkemmin." Eva sanoi silittäen toisen poskea ja hymyillen vienosti.

Nikon hymy ei hyytynyt vieläkään, sillä ihastus möyri mahassa ja joka puolella kehoa. Poika piti hellästi toisen kädestä kiinni ja kuunteli kiinnostuneena kun tyttö kertoi menneisyydestään. Nikosta oli aina mukava kuulla toisista jotakin uutta. Poika nuolaisi tytön jäätelöstä vähän ja hymyili sitten tytölle. Niko nojautui tyttöön enemmän kiinni, jotta ei tulisi niin kylmä.
"Brasiliasta siis on tyttöni kotoisin. Olisi siistiä kyllä päästä reissaamaan sinne ja muuallekkin maailmaan.", poika tuumasi tytölle. Niko naurahti tytön ihastuksentunnustukselle, tunteet olivat selvästi siis molemminpuolisia, vaikka olisihan sen jo suudelmista aiemminkin jo voinut päätellä.

"Mä tosiaan itse olen siis Kreikasta kotoisin, äiti on kreikkalainen ja isä espanjalainen. Siksi tuo espanjakin taittuu multa. Mulla on kaks pikkusiskoa, joiden kanssa asutaan plus isovanhemmat asuu meidän talossa Kreikassa. Ja mä kerään niinkin noloja asioita, kun kumiankkoja. Pienestä se lähti ja nyt mulla on kokoelma Kreikassa ja täälläkin on iso kasa kumiankkoja.", poika naurahti ja punastui hieman. Kun tyttö kertoi koirastaan Niko kuunteli taas tarkasti.

"Mä haluun joskus tavata tämän Penelopen. Eläimet on musta ihania.", Niko sanoi ja hymyili silmät loistaen, kun tyttö silitteli pojan poskea.
"Niin ja mä olen kanssa ihan pirun ihastunut yhteen Eva nimiseen tyttöön, joka on kotoisin Brasiliasta ja jolla on koira.", Niko naurahti ja kaappasi tytön kainaloonsa ja kävi selälleen makuulleen pyyhkeiden päälle.

- Sori taas pieni hitti xD -

Evaa hymyilytti tyttöni sana. "Olenkos minä sinun tyttösi." Eta kutitti sormellaan toisen kaulaa. "Sitten sinä olet minun..." Eva hihitti "Pojuni."

"Oho. Talon pitää olla varmaan tosi iso." Tyttö ihmetteli. Hän oli tottunut asumaan pienen perheen mukana "pienessä" talossa. Oikeasti Eva asui suuressa kartanomaisessa linnassa jossa tyttö omista omasta mielestään mukavimman paikan - oman huoneensa. Muu oli hänestä ehkä liian isoa ja avaraa. Se ärsytti häntä. Kuin sekin että äiti tykkäsi vaihtaa olohuoneen sisustusta viidenminuutin välein. "Saat nähdä sen kun tulet käymään meillä." Eva lupasi. Koira kulki myös kätevästi laukussa jos tarve vaati, mutta yleensä Eva lenkkeilytti sitä tavalliseen tapaan narun perässä.

Eva painoi päänsä pojan rintaa vasten heidän maatessa. Samalla hän tuijotti taivasta. "San Diegossa tulee nopeasti pimeä."

Poika naurahti tytön kutittelulle ja katsoi silmät säteillen tyttöä. Oliko Eva hänen tyttönsä? Vai ei? Pitäisikö asiaa kysyä?
"Vastaa sinä, oletkos sinä minun tyttöni?", Niko kysyi hymyillen, "mutta minä kyllä voin olla pojusi."
Niko silitteli tytön päätä ja katseli pimenevää taivasta. Tässä oli hyvä maata, toisen vieressä, aivan lähekkäin.
"En nyt sanoisi, että tosi iso. Ei niinkään iso, mitä esimerkiksi taloni täällä.", Nikolas vastasi hymyillen. Sillä totta oli, ettei talo mikään jätti ollut. Kreikassa kaikki vain asuivat yhdessä, vaikka olisi kaksi huonetta ja keittiö.

"Olisi ihana päästä käymään luonasi.", poika sanoi ja mietti onnellisena, että miten tähänkin tilanteeseen oli päädytty.
"Ja toki voit tulla käymään meilläkin, sekä täällä että sitten Kreikassakin. Voisin esitellä Kreikkaa sinulle.", Niko sanoi ja katsoi tyttöön.
Kun tyttö painoi päänsä poikaa vasten, Niko hymyili. Poika silitteli nyt toisen hartioita ja katseli myös taivasta. Poika ei vastannut enään mitään viimeiseen lausahduksen. Tässä oli hyvä olla. Mutta kohta tulisi jo niin kylmä, että pitäisi alkaa pukemaan.

Eva tarttui pojan molempiin käsiin ja katsoi Nikoa suoraan silmiin. "Kyllä minä haluaisin." Tyttö hymyili pojalle. "Poju. Mistähän senkin vedin." Eva hymyili ja katsoi yhä poikaa. "Mä olen tottunut asuu isoissa taloissa. Mut niissäkin viihyn vaan omassa huoneessa ja pihalla. Muut tuntuu liian isolta ja avaralta. Huoneen sisustin ite. Että pitäisin siitä." Eva huokaisi "äiti vaihtaa sisustusta viiden minuutinvälein ja isää ei paljon kotona näy päivisin. Perjantaisin se vie äidin oopperaan tai johonkin musikaaliin ja siiten syömään. Oon sillon kotona tylsistymässä. Lauantaina koko perhe menee elokuviin - se vaan on sellanen perus juttu mikä on rutiinina pysyny."

"Tuu vaikka heti." Eva sanoi hiljaa "Olis hieno päästä kreikkaan ja tutustua sun perheeseen. Myös tähän missä olet nytkin." Tyttö melkein haukotteli, mutta esti sen. Hiljaisuus tuntui omalla tavallaan mukavalta ja omalla tavallan ei. Valo oli tummansinisen ja roosan sekoitus. Eva kohotti päänsä ja painoi huulensa vasten pojan huulia.

Poika kuunteli kiinnostuneena tytön sepustuksia. Kuullosti kyllä rasittavalta, jos kokoajan järjestys vaihtuisi. Muutenkin poikaa huvitti, ettei isää näy kotona päivisin. Toisaalta Amerikassa taisi aina olla niin. Toisin kun Kreikassa, missä Niko asui. Siestaa vietettiin iltapäivällä ja silloin koko perhe oli yhdessä kotona, joko syömässä tai sitten vain oleskeli yhdessä ja jutteli tai pelaili esim. korttia.
"Kuulostaa mukavalta, siis tuo että menette yhdessä elokuviin lauantaisin. Meillä Kreikassa vietetään siestaa iltapäivisin, niin silloin koko perhe on koossa ja yleensä me pelataan korttia tai syödään hyvin. Siesta musta olis hyvä juttu tännekin, tosin amerikkalaiset on ehkä liian kiireisiä pysähtymään.", Niko höpötteli toiselle.

"Pitäiskö meidän vaihtaa paikkaa? Täällä alkaa tulla kylmä, voitaisin lähteä johonkin sisätiloihin. Siis jos Neiti vain vielä jaksaa.", Niko ehdotti ja tunsi kohta toisen huulet huulillaan. Poika vastasi suudelmaan hellästi ja laittoi kätensä tytön niskan taakse. Niko nautti olostaan ja toisen läheisyys oli erittäin mukava. Tähänhän voisi vaikka tottua.

"Meijän isä pitää siestaa kun tulee töistä. Joskus se on kyllä öisinkin kun on lääkäri." Eva hihitti. "Se herää siestasta syömään ja sitten alkaa surffailla kanavilla. Mut joo - se olis kiva jos täällä olis joku lepohetki" Tyttö alkoi solmia hiuksiaan sotkuisaksi solmuksi niskaan. "Olin kerran äidin kanssa espanjassa ja menin taksilla yhteen ostoskeskukseen. Kaikki liikkeet oli kiinni ja ei voinu mitään. Oli siesta." Sitten tyttöä alkoi naurattamaan taas "Siis peöaatte korttia tai syötte hyvin. Jos pelaatte korttia ette syö ja jos syötte ette pelaa korttia vai?"

"Joo. Mulle sopii. Minne mennään? meille?" Tuli tytöllä ensin mieleen tämän noustessa istumaan ja napittaessaan tunikan nappeja. "Vai muualle?" Eva otti laukustaan kännykän ja tarkisti kellon. "Eikä meitä häirittis äitin hupsut puheet. Ne lähti Maineen purjehtimaan ja tulee huomen aamulla tai ensi yönä takaisin." Eva nappasi kengät käteensä "Saat valita minne mennään. Mulla on jo vaatteet päällä."

Poika naurahti tytön selityksille ja näsäviisaalle kysymykselle.
”Höhlä, voidaan me pelatessa syödä, mutta lähinnä napostellaan jotain pientä. Suurempi ateria syödään kyllä ilman pelaamista, yleensä.”, Niko vastasi nauraen ja tökkäsi tyttöä hellästi kylkeen. Poika tykkäsi tytöstä kokoajan enemmän.

”Mennään vaan teille, on kiva nähdä sun kotias.”, Niko vastasi ja puki päälleen valkoisen t-paidan ja jätti uimashortsit jalkaansa, sillä ne oli jo kuivat. Poika törkkäsi sandaalinsa jalkaan ja nousi ylös. Herra ravisteli pyyhkeestään suurimmat hiekat ja viikkasi sen siististi laukkuunsa. Niko katsoi tyttöön hymyillen ja ojensi kätensä tytölle ja nosti tämän ylös.
”Äitis on muuten varmasti ihana, kerta säkin oot noin ihana.”, poika naurahti ja katseli hetken muualle. Kuitenkin ihastus oli jo niin suurta, ettei yksinkertaisesti voinut pitää silmiään muualla kuin Evassa.
”Opasta mut teille. Enhän mä sinne osaa.”, Niko sanoi ja törkki jaloillaan hiekkaa, odottaen että tyttö lähtisi kävelemään ja johdattamaan paria.

- Mini hitti sori, mut pitäiskö tehdä uusi topikki Evan kotiin? -

- Joo, alotat uuden ja mä lopetan?

Eva nousi ylös. "Kävellään ellet ole jollain kulkupelillä. Asun tässä lähellä." Tyttö nappasi laukkunsa jossa oli jo pyyhe ja muut kamat. "Kiitos. Äiti on ihana sisutusmuuttaja. Meillä on näitä vanhoja kalusteita joita äiti on entisöiny. Me asutaankin tosi vanhassa remontoidussa kämpässä." Eva selitti johdattaessaan poikaa pois rannalta.

Pienen kävely matkan jälkeen Eva osoitti kulmaa "Tuosta käännyt oikealle ja meidän talo on numero 5 eli ihan vieressä."

- lyhyt, mut jos alotat uuden nii tällä ei ole niinkään väliä."