hiirenloukku

#Rige och Hen, komma här!#

Mouse käveli kohti keltaista omakotitaloa ja alkoi kaivaa repustaan avaimia. Aurinko oli jo aika alhaalla, mutta päivänvaloa riitti vielä muutamaksi tunniksi. Kun Mouse oli saanut oikean avaimen esille, poika työnsi sen lukkoon ja käänsi. Pienen naksahduksen jälkeen Mouse avasi oven ja katsoi taakseen jäänyttä Heniä.
"Tervetuloa."
Hymyili ja astui eteiseen. Takkeja ja kenkiä oli aika reilusti eteisessä ja Mosue potki kenkiä tieltään.
"Joo, meillä ei oikeen jää aikaa siivoamiseen.."
Mutisee ja heittää reppunsa lattialle. Mouse läppäsi valot päälle ja katseli ympärilleen. Heidän kotinsa ei ollut mikään kovin iso, muttei pienikään. Heidän äitinsä oli sisustanut sen ja se näytti oikein kotoistalta.
"Mun huone on täällä."
Sanoo ja kävelee käytävän päähän, ohi olohuoneesta ja keittiöstä ja avasi oman huoneensa oven. Mousen huone oli pienehkö, mutta hän viihtyi siellä. Seinillä oli kauhuelokuvajulisteita ja muutama hänen tekemä piirrustuksensa. Seinät olivat harmaat ja lattia puuta. Kalusteita ei ollut kuin sänky (jota ei oltu petattu), pöytä ja tuoli, sekä peiliovinen vaatekkaappi. Lattialla oli koulukirjoja ja vaatteita, joita Mouse tunki sivummalle kävellessään pöydän ääreen ja laski kuulokkeensa pöydälle CD-levyjen viereen.
Kodioitohuoneesta alkoi jo kuulua tyytymätöntä vikinaa ja oven raapimista.
"Joo oota hetki."
Sanoo virnistäen ja hiihtää kodioitohuoneen ovelle aukaisten sen. Samantien sieltä pinkaisi normaalia suurempi pölypallero joka haukkui kimeällä äänellä ja juoksi Mousen ja Henin väliä häntä vihtoen railakkaasti puolelta toiselle.
"Pepe, rauhotu. ja hiljaa."
Mouse torui koiraa hymyillen ja nappasi sen liikkeestä syliin. se tärisi innostuksesta ja tuijotti Heniä intensiivisesti. Mouse käveli rauhallisesti Heniä kohti ja koira hänen sylissään vikisi kovaäänisesti, kun se olisi jo halunnut tehdä tuttavuutta uuden kaverinsa kanssa. Päästyään Henin luokse Pepe haisteli tyttöä innoissaan ja nuolaisi tuota poskelle. Kun koira oli tarpeeksi rauhallinen Mouse päästi sen lattialle, missä se vielä hetken ihmetteli Heniä ja juoksi sitten muualle taloon kaikki neljä jalkaa viuhoen nopeaan tahtiin. Mouse katsoi sen perään nauraen ja kääntyi sitten katsomaan Heniä ja suukotti toista suulle.
"Se pitää sinusta."
Virnistää ja kävelee sitten keittiöön.

//Comiiiiing !

Henriette käveli Mousen rinnalla ja katseli uteliaana ympärilleen. Asuinalue näytti kauniilta ja puhtaalta, toisin kuin Henin nykyinen asuinympäristö.
Poika johdatti heitä kohti keltaista omakotitaloa, mikä näytti jo ulkoisestikin todella kotoisalta ja viehättävältä talolta. Jäänsiniset silmät tarkkailivat ihastuneena taloa ja sen pihaa, voi kunpa tytölläkin olisi vielä tällaista elämää. Hän alkoi kaivata hetkiä isänsä kanssa ennen kuin isä alkoi käyttää huumeita ja ryypätä koko päiväiseksi.

Tyttö astui varovaisesti sisään, kun Mouse oli toivottanut tytön tervetulleeksi taloonsa. Henrietten silmät kohtasivat heti lattialla olevat kengät, joita oli paljon. Pieni hymynkare vain kohosi tytön huulille, kun Mouse oli sanonut, että heillä ei ollut aikaa siivoamiseen.
"Pieni sotku on kodikasta", Hen totesi ja katsahti Mouseen hymyillen.
Poika laittoi valot päälle, jolloin Mousen koti näkyi huomattavasti paremmin. Se oli juuri sellainen koti, missä tiesi kaiken olevan hyvin. Siis perheasiat ovat hyvin, niin...

Henriette käveli Mousen perässä kohti pojan huonetta tarkkaillen samalla ympärilleen. Hän halusi pistää mieleensä jokaisenkin pienen yksityiskohdan, tyttö ei tiennyt miksi. Hänestä oli vain kiva bongata joitakin kivoja yksityiskohtia talosta, joka teki kaikista kodeista erilaisen kuin muut kodit.
Mousen huone sai tytön hymyilemään entistä leveämmin. Se oli juuri sellainen, millaiseksi tyttö oli toisen huoneen kuvitellut. Mousesta oli pystynyt helposti sanomaan, millainen pojan huone tulisi olemaan; huone kuvasti aina omaa luonnetta ja käyttäytymistä.
"Sinulla on todella viihtyisä koti", Henriette totesi sitten, juuri ennen kuin oven takaa alkoi kuulua oven raapimista. Tyttö kääntyi katsomaan äänien suuntaan ja piankos oven takaa pinkaisi koira, joka sai Henrietten naurahtamaan ihastuneena.
"Ai niin, sinulla oli koira", Hen totesi iloisesti ja naurahti taas, kun tunsi koiran märän kielen nuolaisevan poskeaan. Tyttö silitteli sitä hetken aikaa tuijottaen koiraa silmiin, kunnes Mouse sitten laski sen maahan, jolloin koira pinkaisi ulos pojan huoneesta.
"Hyvä, että se on sitä mieltä", brunette totesi ja hymyili huvittuneena seuraten toista keittiöön.

Henriette silmäili keittiötä hymyillen ja istahti keittiön pöydän tuolille.
"Täällä on hyvin kodikasta", Henriette sanoi ihastuneena ja nosti katseensa Mouseen.
"Ja tarkoitan sitä oikeasti", tyttö lisäsi ja hymyili hieman.

#se meni keittiöööön!#

#lukeminen on hieno taito!#

Mouse pääsi keittiöön ja laittoi sinnekkin valot päälle. Putket särisivät ja vilkkuivat hetken, kunnes ne syttyivät kunnolla. Ne paljastivat tiskipöydälle jääneet aamiasastiat ja auki jääneen leipäpussin. Mouse kääntyy Heniin päin ja levittää käsiään.
"no mitäs saisi olla?"
Kysäisee ja kääntyy sitten jääkaapille ja avaa sen. Kylmä valo loistaa sen sisältä.
"Meillä onnn.. Omenamehua, jugurttia, ananasta.."
Ottaa ruokia ulos kaapista sitä mukaa mitä näkee sopivaksi. Rapsuttaa päätään ja kääntää katseensa Heniin.
"Tehdäänkö hedelmäsalaattia?"
Virnistää ja ottaa kaapista päärynöitä ja omenoita ja banaaneja. Sulkee sitten jääkaapin ja avaa toisen kaapin, josta ottaa säilyke persikoita, tonkii hetken purkkirivistöjä ja kun toteaa, ettei siellä ole mitään muuta tarvittavaa tökkää kyynerpäällään oven kiinni kun kääntyy pöydän ääreen, johon oli jo kohonnut kiva kasa tölkkejä ja hedelmiä. Avaa sitten laatikon ja ottaa kahdet veitset ja kulhon kaapista. Ojentaa sitten toisen veitsen Henille.
"Se on sun sotaväline."
Tonkii vielä purkinavaajan laatikosta ja alkaa avata persikkapurkkia kun Pepe tulee inisten huoneeseen. Huokaisten Mouse käy kytkemässä sen takapihalla olevaan ketjuun ja tulee sitten takaisin.
"Eiköhän se siellä pärjää."
Tarttuu sitten taas purkkiin ja alkaa avata sitä.

// Todellakin. Sellainen taito, jota minä en osaa XD

Henrietten kasvot menivät mietteliäiksi, kun poika kysyi, mitä tyttö halusi. Brunette ei kuitenkaan ehtinyt saada sanaakaan suusta, kun Mouse jo ehdotti, että he voisivat tehdä hedelmäsalaattia. Nörttitytön kasvoille kohosi ilahtunut ilme ja Hen ponkaisi siinä samassa pystyyn, astellen Mousen vierelle.
"Tehdään vain", Henriette vastasi ja kirkkaansiniset silmät suurenivat hieman, kun poika ojensi tytölle tytön sotavälineen. Hen naurahti hieman ottaessaan veitsen käteensä ja pudisteli päätään.
"Sotaväline, aivan", brunette toisti ja käänsi katseensa veitsestä Mousen kasvoihin. Sitten poika jo katosikin keittiöstä ja tyttö tajusi Mousen vieneen koiransa ulos. Pojan saavuttua takaisin ja todettua koiransa pärjäävä, naurahti tyttö taas heleästi ja nosti vapaata kättään sipaisten pojan hiuksia pois toisen silmien edestä.
"Noniin, sotamies Mouse. Mitä me nyt teemme?" tyttö kysäisi leikkisästi ja hymyili huvittuneesti pojalle. Hen heilautti veistä kädessään.
"Kenet minä saan halkaista?" brunette kysäisi vakavammalla äänellä, mutta tirskahti sitten hiljaa omille sanoilleen.

Virnistää Henin vitsailulle, toinen oli selvästi rentoutunut toisen seurassa. Siitä hiljaisesta tytöstä ei kohta olisi mitään jäljellä. Tosin, se varmasti jäisi alle ainaisiksi ajoiksi, mikä olisi juuri se suloinen asia Henissä.
"Sinä saat halkaista sotamies banaanin ja omenan!"
Hymyilee ja tökkää Henin eteen banaaneja ja omenoita. banaaneissa oli mustia länttejä, mutta omenat näyttivät hyviltä.
"Meillä ei hirveesti hedelmiä syödä.."
Virnistää ja viittaa huonoihin banaaneihin. Kun on saanut tölkin avaamisensa loppuun, käy hakemassa kaapista ison kulhon ja kaataa sinne vähän persikkanestettä purkista ja tonkii sitten sieltä isot viipaleet esiin alkaen pilkkoa niitä omalla veitsellään. Persikat olivat yksi Mousen lempi hedelmistä.
"Missä sä asut?"
Kysäisee ja hymyilee toiselle pilkkoessaan persikoita. Nappaa muutaman välistä suuhunsa nostaen katseensa takaisin Heniin. Hänelle ei ollut enne tullut mieleen asia ollenkaan. Asuiko toinen kaukana vai lähellä?

Henriette kuori aluksi banaanin ja irroitti siitä ne mustat läntit. Tyttö hymähti hiljaa Mousen puheille, että heillä ei syöty paljoa hedelmiä. Hen taas söi niitä melko usein, sillä ne olivat halpoja hänen kukkarolleen.
Kuorimisen jälkeen tyttö alkoi pilkkoa banaaneja pieneksi osiksi. Hän keskittyi hetkeksi aikaa ajattelemaan omia asioitaan sen pienen hiljaisuuden vallitessa heidän välillään. Brunette alkoi miettiä omaa käyttäytymistään viime aikoina. Hänen hiljaisuutensa oli muuttunut puheliaammaksi ja vitsaileminenkin oli yleistynyt. Nuo johtuivat Mousen läsnäolosta. Ennen Hen ei ollut ajatellut muuttuvansa mitenkään, mutta nyt Mouse näytti hänelle suuntaa. Suuntaa, mistä Henriette piti. Hänestä tuntui mukavalta puhua toisen kanssa ja elää huolettomasti.

Sitten Mouse heitti pommin, mitä Henriette olisi halunnut väistää. Kysymys, missä tyttö asui, sai Henin ajatukset aivan sekaisin. Hän leikkasikin veitsellään huolimattomasti ja onnistui viiltämään peukalon ja etusormen väliin syvän haavan. Tyttö ähkäisi kivusta ja veti kätensä pois leikkuulaudan päältä. Haavasta alkoi tulla verta, ja paljon.
"Voi ei", Henriette parkaisi hiljaa ja piteli veristä kättään toisen kätensä otteessa.

Mouse katsoi kun toinen leikkasi hedelmiä ajatuksissaan ja hätkähti kun toinen vetäisi sormeensa veitsellä. Älähtää ja nappaa yhden kaapin sisältä käsipyyhkeen ja painaa sillä Henin sormia nostaen niitä ylöspäin.
"Se pitää olla sydämesi yläpuolella."
Mutisee ja katsoo sormia hetken ja sitten kääntää katseensa Heniin. Miten toisen kysymys nyt noin oli yllättänyt? Kurtistaa kulmiaan ja katsoo Heniin ihmeissään.
"Miten se nyt noin pomppasi?"
Eikö Hen ollut tottunut veitsillä leikkaamiseen? Hän olisi voinut sanoa. Mouse puristaa Henin sormia pyyhkeen sisällä ja katsoo toiseen huolestuneena. Kaikenlaiset ongelmat näyttivät seuraavan toista ihan harrastukseski. Tai sitten Mouse oli ylisuojeleva. Se oli uusi puoli hänessä, ennen hänellä ei ollut ollut tunnetta, että hänen olisi pitänyt pitää kenestäkään huolta. Mutta sitten Hen oli tupsahtanut hänen elämäänsä. Huolestuneena katsoo toista silmiin. Vai oliko jotain hänen kysymyksessään, mikä sai toisen säikkymään?
"Voit sä kertoa mulle."

Henrietten kasvot olivat tyynet, vaikka haava näyttikin aika pahalta. Hänen mielessään myllersi sillä hetkellä suuresti, eikä ne tunteet näkyneet tytön kasvoilta ollenkaan. Tämä oli juuri niin Henriettemäistä, hän ei näyttänyt murheellisia ajatuksiaan kasvoillaan, vaan piilotti ne visusti.
"Olin vain... Huolimaton", brunette vastasi vaisusti ja värähti hivenen, kun Mouse painoi pyyhkellä tytön haavaa. Kyllä se hieman kipua toi, mutta mitäs tyttö oli ollut niin ajatuksissaan. Omaa vikaa tämä oli.

Mousen pyytäessä tyttöä kertomaan, nosti Hen jäänsiniset silmänsä haavoittuneesta kädestään Mouseen. Tytön kasvot olivat rauhalliset ja hän katselikin toisen kasvoja hetken aikaa, pudistaen sitten päätään.
"Kaikki on hyvin", brunettte vastasi ja soi toiselle aivan pienen hymyn. Aivan kuin Henriette olisi muuttunut taas sellaiseksi, millainen oli ennen Mousen kohtaamista.
"Niin, missä minä asun. Asun isäni luona, Pacific Beachin lähettyvillä olevassa rivitalossa", Hen kertoi sitten. Voi kyllä, tyttö oli juuri kertonut valheen. Mutta se ei näkynyt mitenkään Henrietten kasvoilta. Vielä tyttö ei ollut valmis kertomaan kenellekään oikeaa asuinpaikkaansa, ei edes Mouselle, joka olisi hyvinkin voinut ymmärtää Henrietten sen hetkisen asumistilanteen, mutta... Niin, olihan Henriettekin vain ihminen.
"Kiitos avusta", tyttö sanoi sitten ja veti kätensä varovaisesti pojan käsistä.
"Olisiko sinulla laastaria?" Hen kysyi ja puristi pyyhettä nyt itse.

Mouse kohtaa Henin katseen ja värähtää vähän, se oli taas tyhjä. Poika kurtistaa hieman kulmiaan. Pieni hymy ei auttanut tilannetta. Jotenkin Henistä oikein huokui "ei kaikki hyvin". Mouse kosketti Henin tyhjiä kasvoja sormillaan hellästi. Mikä tyttöä vaivasi? Mouse kuitenkin nyökkäsi toisen vastaukselle, jos toinen ei halunnut vastata, niin ei hän tätä patistaisi. Ehkä se tulisi joskus ulos itsestään.
"On meillä, oota vähä."
Kävelee vessaan, jossa on heidän lääkekaappinsa ja ottaa sieltä kaksi laataria ja desifiointiainetta. Kävelee ne kädessä takaisin keittiöön ja laskee ne pöydälle.
"Sun pitää pestä se eka."
Mutisee ja hakee talouspaperia kaapista ja ojentaa sitä Henille. Tajuaa että toinen ei voi ottaa siitä itse palaa, ja repäisee siitä palan, taittelee sen ja kastaa sitä desifiointi aineeseen, ja ojentaa sitä uudelleen Henille.

Tytön kirkkaansiniset silmät siirtyivät katsomaan Mousen nousevaa kättä ja Hen katsahti Mousea hieman hämillään, kun toisen sormet koskettivat tytön kasvoja. Oliko toinen.. Huolissaan? Huolissaan Henriettestä?
Se oli hyvin outoa. Yleensä Henriette sai pitää huolta itsestään, mutta nyt joku toinen halusi pitää huolta hänestä. Henriette kun ei ollut saanut huolenpitoa isältään.

Mouse lähti sitten hakemaan Henriettelle laastaria, jolloin tyttö rutisti huuliaan tiukasti yhteen. Että brunettea nyt harmitti äsköinen käytöksensä, miksi hän ei vain osannut näyttää tunteitaan kuin normaali ihminen? Hän halusi ihmisten osaavan lukea tytön kasvoilta sen hetkisen mielentilan, mutta Henriette ei osannut tehdä sitä. Hän kyllä voisi kirjoittaa tuntemuksensa ylös mustakantiseen vihkoonsa. Nyt ei kuitenkaan ollut aika sellaiseen.

Toinen palasi takaisin ja kehotti tyttöä pesemään kätensä ensin. Tyttö otti pyyhkeen pois ja nyrpisti hitusen nenäänsä nähdessään veren määrän. Hen pisti veden valumaan ja vei kätensä vesihanan alle. Veri alkoi haihtua kaikkialta muualta paitsi haavasta. Kun haava oli hyytynyt edes hieman, Hen otti kätensä pois hanan alta ja alkoi kuivata kättään. Tyttö otti Mouselta desinfiointiaineessa kastetun paperin ja painoi sen haavansa päälle. Pieni ähkäisy päästi tytön huulilta, mutta urheasti Henriette kesti pienen kivun kädessään.
"Anteeksi", brunette sanoi sitten hiljaisemmalla äänellä ja nosti varovaisesti katseensa poikaan.
"Anteksi, että minusta on vaivaa tällä tavoin..." Henriette pyysi anteeksi ja katsoi Mousea suoraan silmiin pahoittelevasti. Brunette ei pitänyt ollenkaan itsestään sillä hetkellä, kun oli onnistunut aiheuttamaan turhaa hämminkiä.

Mouse oli katsellut epämääräisesti toisen sormia, mutta nostaa katseensa ylös kun toinen pyytää anteeksi. Sitten toinen vielä jatkoi ja Mouse päästi hyssyttelevän äänen.
"Ei susta oo mitään vaivaa."
Mutisee ja ottaa laastarit toiseen käteensä ja Henin sormet toiseen. Avaa ensimmäisen laastarin ja laittaa sen Henin sormelle kietaisten sen hellävaroen tämän sormen ympäri. Saman hän teki toiselle ja katseli hetken työnsä jälkiä tyytyväisenä.
"Eiköhän ne tuosta parane."
Hymähtää ja hymyilee pienesti ja katsoo Heniin ja sitten sormiin. Kiusallinen hiljaisuus laskeutui heidän ympärillensä ja Mouse ei tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Henin sormet olivat vieläkin hänen kädessään ja Mouse huokaisee. Laskee sitten irti toisen käsistä ja kävelee pöydän ääreen missä Hen oli leikannut sormeensa. Leikkuulaudalla oli vähän verta ja poika repäisi talouspaperista palasen, jolla pyyhki sen pois ensin laudasta ja sitten veitsestä. Laskee veitsen takaisin pöydälle, ja sitten heittää paperin palasen roskiin. Sulkee kaapin oven ja jää sen viereen katsomaan vaivautuneena Heniä.

Ai ei Henriettestä ollut mitään vaivaa? Mikäs tämä kiusallinen hiljaisuus heidän välilleen oli sitten ilmestyi?
Kirkkaansiniset silmät katsoivat katsoivat tarkasti, kun Mouse laittoi hänelle pari laastaria, jonka jälkeen poika alkoi siivota Henin jälkiä. Tyttö seisoi paikoillaan hetken aikaa, punniten mahdollisuuksiaan. Tämä ei sujunut hyvin. Oliko tämän edes tarkoitus sujua hyvin? Mitä jos heitä kahta vain ei oltu tarkoitettu yhteen? Mouse oli aivan erilainen kuin Henriette, se oli ainakin varmaa. Voisi myös sanoa heidän tulleen aivan erilaisista maailmoistaki.
Mutta silti Henriette ei pitänyt ajatuksesta, että heidän välinen sen hetkinen suhde voisi haihtua.

Brunette asteli parilla askeleella Mousen teen, tarttui molemmilla käsillään kiinni pojan käsistä sivellen peukoillaan toisen kämmenselkiä ja kohottautui varpailleen. Henriette painoi toisen huulille hellän ja välittävän suudelman. Suudelman jälkeen tyttö asetti toisen ei haavoittuneen kätensä Mousen poskelle ja alkoi sivellä sitä hennosti.
"Mitä jos jatkaisimme hedelmäsalaatin tekoa?" tyttö ehdotti rauhallisella äänellä ja pieni lempeä hymy kapuili Henin huulille.

Mouse katsoi kun Hen läheni ja tuli sitten aivan lähelle. Autuas hymy nousi taas pojan huulille. Mouse vastasi suudelmaan ja katsoi sitten toista silmiin ja nyökkäsi pienesti. Kyllähän se kävi. Irrottautuu Henistä ja haparoiden ojentaa veitsen takaisin tytölle, ensin oli ajatellut olla antamatta veitseä, mutta se olisi jo mennyt yli. Eihän Hen ollut mikään lapsi enää.
"Ole sit varovaisempi tällä kertaa."
Virnistää ja alkaa taas pilkkoa persikoitansa. Pieni rytmi tarttui pojan mieleen ja tämä alkoi naputtaa tahtia jalallaan lattiaan. Sitten alkoi keikkua paikallaan ja napsutti sormeaan hetken, kunnes lopettaa ja keskittyy taas leikkamiseen. Siirtää persikanpalat kulhoon leikkuulaudalta ja ottaa seuraavaksi ananaspurkin aukaisun asiakseen. Nykäisee sen auki ja kaataa nesteet ja palaset kulhoon muiden sekaan.
"Joko sulla on valmista?"
Kysäisee ja nostaa katseensa Heniin.

Henriette naurahti hillitysti ja nyökkäsi pojalle.
"Lupaan olla haavoittamatta itseäni enää", brunette lupaili ja otti veitsen varovaisesti toisen kädestä. Hen jatkoi omia pilkkomisiaan nyt paljon varovaisemmin kuin aikaisemmin. Hän yritti pitää ajatuksensa kurissa, tai oikeastaan tyttö yritti olla ajattelematta mitään muuta kuin pilkkomista.

Mouse kysyi, oliko tytöllä jo valmista. Henriette pilkkoi vielä viimeisetkin ja kääntyi sitten poikaan päin hymyillen pienesti.
"Nyt on", tyttö vastasi ja kaatoi myös omat pilkkomisensa kulhoon muiden hedelmien sekaan. Sitten tyttö nosti katseensa Mouseen ja hymyili. Tyttö sipaisi taas Mousen tummia hiuksia sormillaan ja veti kätensä hetken kuluttua pois. Hän ei halunnut pojan alkavan luulla, että Henriette olisi tunteeton. Tämä vain oli uutta, ainakin täällä San Diegossa.
"Eli alammeko syödä?" brunette kysyi kevyellä äänellä.

Mouse katsoi kun tyttö kaatoi pilkkomansa hedelmät kulhoon ja tunsi sitten taas tytön käden hiuksissaan. Virnistää ja nyökkää toiselle.
"Aletaan vaan."
Kumartuu ottamaan laatikosta kaksi isoa lusikkaa ja tunkee ne kulhoon. Ottaa sitten kaapista kaksi kuppia ja laatikosta kaksi lusikkaa. Ojentaa toisen kuppi ja lusikka asetelman Henille ja kaappaa sitten toiseen käteensä kulhon ja vie sen olohuoneeseen maton päälle. Laskeutuu risti-istuntaan lattialle ja kauhoo toisella lusikalla salaattia omaan kuppiinsa. Nojaa sitten selkäänsä sohvaan ja pistää ensimmäisen lusikallisen suuhunsa ja makustelee sitä hetken.
"Ihan hyvin osasimme hommamme."
Hymyilee ja nostaa peukalonsa psytyyn. Hedelmäsalaatti tosiaan oli onnistunut ja maistui hyvältä. Korjaa vähän asentoaan ja katsoo Heniin.

Henriette otti lusikan ja kupin Mousen kädestä ja lähti seuraamaan poikaa olohuoneeseen. Tyttö jäi hetkeksi aikaa ihmettelemään sitä, kun Mouse istahti tuolien ja sohvan sijasta matolle, mutta istuutui pojan perässä matolle. Henkin pisti ensimmäisen lusikallisen suuhunsa ja piti todella hedelmäsalaatin mausta.
"Totta", tyttö vastasi iloisesti ja pisti toisenkin lusikallisen suuhunsa. Hetken aikaa Henriette söi heidän tekemäänsä hedelmäsalaattia, kunnes laski sen matolle ja nosti katseensa Mouseen. Hen katsoi Mousea jonkin aikaa tarkkaillen, kunnes hänen oli pakko sanoa jotain.
"Kiitos, kun sain tulla tänne", brunette sanoi sitten ja hymyili hieman.
"Olet todella ystävällinen, ja siksi minä pidän sinusta", Henriette sanoi ja tunsi poskiensa hieman kuumottavan. Hmm, olipa outoa sanoa tällaisiä asioita ääneen, kun ne yleensä kirjoitettiin sanoiksi ylös.

Syö hiljaisena ruokaansa, kunnes Hen laskee lautasen lattialle ja katsoo häneen. Laskee kupin ja lusikan syliinsä ja katsoo takaisin, tietäen, että tytöllä on asiaa. Kohottaa kulmiaan toisen kiittäessä. Hymyilee kun huomaa Henin punehtuvan.
"Sä oot aina tervetullut meille."
Sanoo hymyillen.
"Vaikka kello kaks yöllä."
Varmistaa ja hymyilee toiselle lämpimästi. Mouse olisi aina valmis vastaanottamaan Heniä. Koskaan ei olisi liian myöhä. Ottaa sitten muutaman lusikallisen salaattia, kunnes kupin pohja jo häämötti. Mousella oli nälkä, koska viime ruoka oli ollut koulussa monta tuntia sitten. Siispä Mouse lappasi kuppiinsa lisää salaattia ja söi sitä iloisesti hymyillen, kunnes oven takaa alkoi kuulua raapimista ja vinkunaa. Pepellä oli tylsää yksin.
"Aika päästää vinkulelu sisään."
Virnistää ja nousee avaamaan oven. Päästää Pepen irti hihnastaan jolloin koira vaistomaisesti meni nuuhkimaan heidän ruokaviritelmiään.
"pepe ei"
Käskee koiraa, jolloin se vilkaisee isäntäänsä ja asettuu sitten lannistuneena matolle makoilemaan.

Oli mukava kuulla, että tyttö oli aina tervetullut Mousen luo. Se sai aikaiseksi jonkinmoista 'turvallisuuden' tunnetta, kun joku tarjosi aina apuaan. Ehkä Henrietten pitäisi olla rohkea ja kertoa omasta asuinpaikastaan toiselle? Niin, ehkä tyttö voisi olla rohkea...
Henriette jatkoi taas hedelmäsalaatin syömistä, ja ehti syödä sen melkein loppuun, kun kuuli rapinaa ja pientä vinkunaa. Mouse päästi sisään koiransa, joka jäi sitten lannistuneen oloisena matolle makaamaan. Heniä kävi sääliksi koira, joten siirtyi hitaasti sen lähelle syötyään omasta kupistaan hedelmäsalaatin loppuun ja alkoi silitellä koiraa.
"Hei pikkuinen.." brunette leperteli hiljaa ja rapsutti koiraa nyt leuasta.

Hetken oltuaan koiran kimpussa tyttö sitten jätti koiran rauhaan ja hymyili Mouselle.
"Kiitos, se oli hyvää", brunette kiitti sitten ja siirsi kupin kauemmas itsestään.

//Arrarr, ei meinaa tulla ollenkaan tekstiä kuin vain väkipakolla ;_____;täytyy keksiä jotain !

Mouse katsoo hymyillen kun Hen menee paijaamaan Pepeä.
"Se on nyt ihan onnessaan ku sillä on joku joka silittelee sitä."
Asettuu taas istumaan lattialle ja rappaa oman kipponsa pohjat suuhunsa ja taputtaa sitten mahaansa tyytyväisenä.
"Täynnä on.."
Mutisee ja kurkkaa kulhoon jonne oli jäänyt vielä vähän salaattia ja nestettä. Katsoo kun Hen jättää Pepen rauhaan ja vislaa sitten pienesti koiralle joka oli hetkessä kupin vieressä silmät kiinni ruuassa. Kuola valui sen suupielestä, mutta se ei uskaltanut koskea ruokaan, kun sillä ei ollut lupaa. Mouse katsoo tyytyväisenä hetken vierestä kunnes päästää koiran kärsimyksestään.
"Saa ottaa."
Pepe käy innolla ruokansa kimppuun ja nuolee kupin hetkessä tyhjäksi ja kiiltäväksi. Mouse rapsuttaa koiraa hetken hymyillen hajamielisesti.

Henriette hymyili pienesti, kun Mouse vislasi koiransa luokseen ja kun koira katsoi anovasti kuppia, jossa tuskin oli enää mitään jäljellä. Mouse antoi koiralla luvan syödä ja Hen naurahti hiljaa nähdessään koiran oikein syöksyvän kupin kimppuun, joka oli hetkessä putipuhdas.

Heidän välilleen laskeutui ahdistavan oloinen hiljaisuus ja se oli jollakin tavalla rikottava.
"Katsottaisiinko jonkin elokuva?" brunette kysyi ja nosti jäänsiniset silmänsä koirasta Mouseen.
"En ole pitkään aikaan katsonut mitään", tyttö lisäsi edelliseen lauseeseensa. Niin, oli totta, että Henriette ei ollut pitkään aikaan katsonut elokuva. Missä hän niitä voisi katsella muualla kuin koulussa, kun tytöllä ei ollut varaa omaan televisioon tai varaa käydä edes elokuvissa?

Mouse rapsutteli koiraa vielä hetken ja nosti sitten katseensa maasta Heniin tämän puhuessa. Poika katsoi kelloon joka näytti viittä.
"No joo. Mitäköhän meillä on täällä.."
Mouse ryömi DVD-kaapille joka oli sohvan vieressä ja avasi sen kaapit. Siellä oli jotain vanhoja VHS kasettejakin, mutta suurimmiltaosin DVD:tä. Mouse kauhoi kaapin sisältöä ja katsoi sitten Heniin.
"Valitse ihan vapaasti tuosta. Siellä on kaikenlaista."
Mouse demonstroi asiaa näyttämällä toisessa kädessään olevaa Barbie elokuvaa ja toisessa olevaa The Ringiä. Huomasi mitkä olivat tämän pikkusiskon ja hänen itsensä vanhoja elokuvia. Mouse laittoi molemmat takaisin kaappiin ja perääntyi ovilta kauemmas, että Hen pääsisi tonkimaan kaapin sisältöä. Pepe hakeutui takaisin isäntänsä huomioon ja tunki tämän syliin rapsutettavaksi.

Henriette katseli Mousen tekosia jäänsinisillä silmillään. Olo oli yhä hitusen hämmentynyt ja oudomman puoleinen, mutta tuollaiset tunteet piti nyt vain unohtaa, jos halusi toisen seurasta nauttia. Sitä Hen halusikin, nauttia Mousen seurausta. Se vain, että Henriette oli luonteeltaan melko rauhallinen ja vähäpuheinen esti kommunikointia. Tai eihän Henriette nyt Mousen kanssa ollut kovin vähäpuheinen, mutta ei vain voinut toiselle kertoa vielä kaikista henkilökohtaisempia asioita. Toki hän halusi jakaa ne pojan kanssa, mutta... Niin, Hen pelkäsi hieman omia tunteitaan. Hän myönsi sen itselleenkin pelkäävän sitä, että kun hän kiintyisi Mouseen paljon, he joutuisivat erkanemaan toisistaan. Tässä tapauksessa se olisi joko muutto opiskelujen takia. Henriette ei yleensä ajatellut tulevaisuutta kovin tarkasti, hän yritti elää hetkessä, mutta... Niin, taas tuo mutta! Mutta mutta mutta! Jokaisessa asiassa oli aina mutta puolensa.

Brunette konttasi kaappien luo, joka oli täynnä elokuvia. Melko suurin osa elokuvista oli täysin tuntemattomia tälle ranskalaistytölle, joten tyttö vietti elokuvien parissa hetkisen ajan, jotta voisi valita häntä eniten kiinnostavan elokuvan.
Loppujen lopuksi Henriette kuitenkin huokaisi hiljaa ja kääntyi Mouseen päin.
"En osaa päättää. Olisiko sinulla jotain ehdotuksia?" tyttö kysyi varovaisesti ja sipaisi hiuksiaan korvansa taakse. Kädessä olevaan haavaan vihlaisi hieman ja tyttö muisti haavan olemassaolon. Ai niin, sekin oli olemassa.

Mouse jaksoi silittää Pepeä enää vain vähän aikaa kun Henkin oli niin lähellä. Poika nosti koiran pois sylistään joka jäi katselemaan isäntäänsä pää kallellaan ihmetellen uutta käännettä. Se kuitenkin tajusi jättää Mousen rauhaan, joten tunki Henin luokse ja kaapin ovista sisälle. Sieltä se katseli suurilla silmillään heitä ja haukahti vaativasti. Mouse nauroi iloisesti ja tuli hieman lähemmäs kaappia jotta sai koiraan katsekontaktin.
"Se haluaa olla aina huomion keskipiste."
Mouse katsoo koiraa ja huokaisee.
"Et haluais tulla ulos sieltä karvakasa?"
Hymyilee ja odottaa koirassa jotain reaktiota. Käsky oli selvästi sille liian mutkikas kun se vain käänsi katseensa Heniin eikä tehnyt mitään. Mouse päästää pienen vislauksen, mikä saa Pepen vastahakoisesti tulemaan ulos kaapista. Palkitakseen sitä hyvästä käytöksestä Mouse nosti sen ilmaan ja antoi sen nuolla naamaansa. Laskee sen sitten alas lattialle.
"Hyvä poika."
Sitten poika tuli kaappien eteen Henin viereen katselemaan kaapin sisuksiin.
"Minkälaista saisi olla, oi arvon neiti?"
Kysäisee ja katsoo Heniin hymyillen.