hiirenloukku

//OH GOD you're alive <3
Säikähin jo, että oot jättäny mut ;_________;

Henriette havahtui ajatuksistaan elokuvien suhteen, kun Pepe änkesi kaapin ja tytön väliin. Hen naurahti hienoisesti ja antoi koiralle hetken aikaa rapsutusta korvan takaa.
"Höpsö koira", brunette puheli kevyesti ja ranskalaisaksentti tuppautui mukaan. Sitten Mouse jo vislasikin koiran luokseen, jolloin kääntyi tyttökin katsomaan tätä parivaljakkoa. Henrietten huulilla kaareili pieni suloinen hymy, kun hän katseli Pepeä ja Mousea yhdessä. Varsin suloinen parivaljakko tosiaan.

Poika könysi tyttösen vierelle ja Hen teki hieman tilaa toiselle, jotta Mousekin näkisi kaikki elokuvat kaapista.
"Mikä on sinun suosikki elokuvasi?" brunette kysäisi sitten, katseli hetken aikaa poikaa silmiin, kunnes siirsi katseensa takaisin kaapissa oleviin elokuviin.

#Sori ku kestää :__: ei vaa jotenki nyt inspaa :< ja ku lukio alko ja jee. sorii.#

Mouse kurtistaa kulmiaan miettiessään omaa lempi elokuvaansa.
"Tulipa hankala kysymys.."
Virnistää ja istahtaa risti-istuntaan toisen viereen. Haroo tukkaansa mietteliäänä ja katsoo kaapin sisään haravoiden elokuvia katseellaan.
"Apua, en mä osaa vastata."
Hymähtää ja nojaa leukaa käteensä. Toisella kädellä nostelee elokuvia, Prinsessa ruusunen, Kauna, Lord of the rings. Hetken elokuvia selailtuaan pysähtyy.
"Hei, katotaa Madagascar! Se on iha huippu."
Naurahtaa ja vetää elokuvan ulos kaapista näyttäen sen kantta Henille. Se on Dreamworksin animaatio, joka Mousen mielestä oli ainakin ihan hulvaton. Tunkee sen sitten DVD-soittimeen ja sulkee kaappien ovet. Käynnistää television ja ottaa kaukosäätimen käteensä ja kömpii sohvalle, minne Pepe seurasi sitä ja änkeytyi pojan kainaloon.

//Pääasia on, että oot elossa ! <3

Henriette hymyili vain huvittuneena, kun Mouse alkoi pohtia lempielokuvaansa. Kun toinen sitten sanoi, ettei osaisi vastata, hento naurahdus kumpusi huulten välistä.
"Ei paniikkia", nörttityttö kuiskaa hennosti ja siirtää pojan kasvoille valahtaneen hiussortuvan toisen korvan taakse. Mouse näytti yrittävän tosissaan miettiä jotain elokuvaa, ja piankos toinen jo keksikin jonkin elokuva. Jäänsiniset silmät siirtyivät pojan kasvoilta katsomaan elokuvan kantta, jota toinen hänelle näytti. Elokuva näytti varsin hauskalta, ainakin kannesta päätellen. Hen muisteli joskus nähneensä mainoksia kyseisestä elokuvasta, mutta hän ei ollut nähnyt sitä.
"Mikä ettei", brunette sanoi ajatuksissaan katsoessaan kantta, jonka jälkeen hän katsahti Mousea pienesti hymyillen.
"Se saa nauramaan?" tyttö kysyi ja hymähti huvittuneena.

Poika siirtyi sohvalle istumaan, minnes myös toisen koira änkesi. Henriette istui yhä lattialla ja katsoi punnitsevasti sohvalle päin.
"Mahdunko minäkin sinne?" brunette esitti kysymyksensä, jonka jälkeen hän hymyili suloisesti.

Henin kosketus poskella kutitti ja sai Mousen virnistämään ja naurhatamaan. Hymyilee leveästi kun toinen vastaa myöntävästi elokuva valinnalle. Naurahtaa uudestaan toisen kysymykselle.
"Tottakai!"
Katsoo sohvalta Heniin joka katselee punnitsevasti sohvaa.
"Tietenkin! Minä ja Pepe viedään vähän tilaa."
Virnistää ja kaappaa koiran täysin syliinsä. Taputtaa sitten paikkaa vieressään.
"Tänne vaan, ei oo kiva istua lattialla."
Hymyilee ja painelee DVD:n monikosta oikean kielen ja painaa play:ta. Parantaa asentoaan ja kaivautuu vähän syvemmälle sohvan syövereihin. Televisioon ilmeni ensimmäinen kohtaus ja Pepe alkoi torkkua pojan sylissä.

Hauskuutta, sitä hän oli kaivannut. Henriette ei enää kyennyt muistamaan, milloin oli viimeksi pitänyt hauskaa, ennen kuin Matthew oli astunut kuvioihin. Pojan seurassa tyttö ei vain yksinkertaisesti voinut olla nauramatta tai hymyilemättä sydämellisesti. Oli todella ihanaa, että tyttö pystyi yhä olemaan iloinen ja huoleton, edes pienenkin hetken ajan.

Hen nousi rauhallisesti pystyyn ja asteli sohvalle istuutuen siihen Mousen vierelle. Sohva olikin yllättävän pehmeä ja upottava, että nörtti vajosi sohvan pehmustuksiin ja nojautui pakostakin toista vasten. Pieni hymynkare kohosi huulille, kun tyttö vilkaisi nopeasti vieressä istuvaan poikaan ja käänsi sen jälkeen katseensa takaisin televisioruutuun.

Elokuva sai jo melkein heti alkumetreillä hiljaisia naurahduksia karkailemaan bruneten huulilta. Elokuvassa oli niin hauskoja letkautuksia ja sanontoja, joille ei vain voinut olla nauramatta.
"Katsotko sinä paljonkin tällaisia? Hauskoja animaatioelokuvia?" tyttö kysyi sitten huvittuneena siirtäessään jäänsiniset silmänsä poikaan.
"Sinähän pidät myös kauhusta, etkö pidäkin?" Henriette varmisti. Hän muisteli pojan maininneen jotain kauhusta ensimmäisellä tapaamiskerrallaan.
"Aika ristiriitainen yhdistelmä, kauhu ja huumori", tyttö totesi ja hymyili herttaisesti.

Mouse katsoi television ruutua ja vilkaisi Heniin tämän tulessa istumaan sohvalle. Poika tunsi kuinka tyttö painautui itsensä kylkeen ja hymyili itsekseen. Pepe alkoi korista unissaan ja huvittuneena Mouse painoi sen avautuneen suun takaisin kiinni. Kääntää sitten katseensa takaisin televisioon.
Kuuntelee tyytyväisenä kun tyttö naurahtelee vieressään ja liittyy joissain väleissä itsekkin nauramiseen. Ensimmäisellä kerralla kun Mouse oli nähnyt tämän elokuvan, hän oli nauranut melkein kokoajan, nyt monen katsomiskerran jälkeen kaikki ei enää naurattanut niin paljoa. Kääntää katseensa Heniin tämän avatessa suunsa.
"Joo, aika paljon.."
Miettii ja hymyilee tytölle, Henin siniset silmät hohtivat television kirkasta valoa ja Mouse tunsi vatsassaan perhosten siipien hipaisuja. Nyökkää myöntävästi toiseenkin kysymykseen.
"Nojoo.. Kyllähän se on. Yleensäkkin elokuvat jotka tuottaa suuria tuntemuksia on musta hyviä."
Selittää taipumuksensa tykätä hyvinkin erilaisista elokuvista.

//Sulla on tällee kuukauden vastaamisaika :,DDDDDDD
Mut jee, luulin taas, että olit kuollut. Mutta hyvä, olet yhä elossa<3

Henriette kuunteli kiltisti Mousen sanomiset ja hymyili kunnioittavasti, kun kuuli, miten poika valitsi lempielokuvansa.
"Minusta se kuulostaa hyvältä keinolta valita hyvät elokuvat huonoista", brunette vastasi ja käänsi katseensa takaisin television ruutuun, jotta ei vain jäisi jälkeen elokuvan juonesta. Tyttö itse ei juuri katsonut elokuvia, joten hän ei oikein osannut muodostaa niistä yleensäkään mitään mielipiteitä. Tähän mennessä hän oli pitänyt jokaisesta katsomastaan elokuvasta.
"Jos sinulle sopii, niin... Katsoisin mielelläni kanssasi joskus jonkin kauhuelokuvan. Täytyyhän minun vihdoin ja viimein ymmärtää, mikä niissä on niin pelottavaa", Hen puhui hetken hiljaisuuden jälkeen ja siirsi katseensa taas vieressä istuvaan nuorukaiseen hymyillen tälle iloisesti.
Nörttityttö todellakin tahtoi viettää enemmän aikaa Matthewn kanssa, jos vain oli mahdollista. Pojan kanssa oli jotenkin niin... Helppo olla. Ja tyttö koki, ettei hänen tarvinnut olla koko ajan varpailleen toisen seurassa. Se jos mikä oli hyvä juttu.

"#oo sori.. Mutta NYT alan aktivoitua!#

Poika hymyilee takaisin Henille ja katseli hetken tuon profiilia mietteissään. Kääntää sitten katseensa hajamielisenä takaisin elokuvaan. Kiinnittää kuitenkin katseensa takaisin tyttöön vastatessaan.
"Joo, tottakai."
Hymyilee leveästi ja naurahtaa pienesti. Pimeässä huoneessa tytön katse oli jotenkin vangitsevampi kuin valoisassa ympäristössä..
"Saan tällä kertaa miettiä mitä pistän sut katsomaan.."
Mielessään alkaa jo käydä eri vaihtoehtoja läpi. Mouse huomaa tuijottaneensa toista jo jonkin aikaa, joten kääntää päänsä pois päin tytön vangitsevasta katseesta ja hengittää syvään sisään ja ulos. Pepe kääntelehti epämääräisesti sohvan reunalla, minkä seurauksena se liukui lattialle ja heräsi vikuen. Se mulkoili hetken Mousea pitäen tätä selvästi vastuullisena tapahtuneesta ja tepasteli tiehensä huoneesta. Mouse nauroi sen menolle huvittuneena ja haroi tukkaansa.

//Hienoa! :-)

Henriette alkoi nauraa hiljaa pehmeästi, kun Mouse oli sanonut, että nyt saisi miettiä kauemmin elokuvavaihtoehtoa. Brunette nosti toista kättään ja sipaisi pojan poskea pari kertaa sormenpäällään. Sitten tyttö antoi nopean ja kevyen suukon samaiselle poskelle, kun oli vetänyt kätensä takaisin syliinsä.
"Ei toki mitään paineita", Hen kuiskasi vakavasti, mutta pehmeä naurahdus sanojen jälkeen paljastivat tytön puhuneen vain leikillään.

Nörtti huomasi Pepen liukuvan sohvalta ja pian koira löysikin itsensä lattiatasosta. Hen hymyili huvittuneena koiraparkaa, joka lähti sitten olohuoneesta loukkaantuneen oloisena.
Brunette siirsi katseensa takaisin televisioon ja painoi päänsä Mousen olkapäätä vasten. Siinä oli hyvä olla, siinä Mousen vierellä näin lähekkäin.

Elokuva vaikutti olevan loppusuoralla, ainakin Henrietten mielestä. Ei hän toki varmuudella tiennyt, loppuisiko elokuva pian, mutta tyttö kuitenkin päästi syvän huokauksen karkaamaan huuliltaan ja venytteli käsiään pitkälle eteen. Katse siirrettiin Mouseen.
"Kiitos", tyttö aloitti ja huulille syntyi pien, lempeä hymy.
"Kun sain tulla tänne", Hen jatkoi heleällä äänellä ja piti katseensa pojassa, hymy edelleen pysyen huulilla.

Hymy kaareili Mousen naamalla, kun tämä sai suukon Heniltä. Naurahtaa sitten
"Ei toki."
Virnistää ja katsoo tyttöön hymyillen leveästi ja sekoittaa tukkaansa hetkisen. Väreet kulkivat pojan läpi, kun Henin lämmin pää painautui tämän olkapäälle. Ajattelematta asiaa sen enempää pojan toinen käsi alkoi leikkiä tytön pitkällä tukalla. Suortuva Henin tukkaa kiertyi pojan sormen ympärille, vapautui ja kiertyi uudestaan. Mouse hiveli tukan päällä kättään ja kiersi sitä uudestaan ja uudestaan sormensa ympärille. Parin minuutin päästä pojan käsi rauhoittui ja alkoi silitellä hiljalleen Henin tukkaa. Autuas hymy pysyi pojan naamalla.
Sitten Hen nousi ja venytteli, Mouse seurasi toimitusta sivusilmällä ja käänsi katseensa sitten kokonaan Heniin päin kun elokuva pimeni lopputekstien tulon takia. Pojan kulmakarvat kurtistuivat pienesti kun Hen kiitti häntä.
"Tottakai. Millon vaan."
Hymyilee toiselle ja nousee itsekkin paremmin istumaan.
"Siis milloin vaan."
Varmistaa ja katsoo toista silmiin nyt hieman vakavampana.

Nörttityttö, joka tunnettiin ilmeettömistä kasvoistaan, hymyili lämpöisesti Mousen sanoille. Pojan sanat lämmittivät mukavasti sisintä.
"Mukava kuulla", ranskalaistyttö lausui pehmeästi, ääni täynnä lämpöä ja ihastusta. Henriette antoi jäänsinisten silmiensä hetken aikaa katsella pojan kasvoja, kunnes laski päänsä takaisin pojan olalle ja sulki silmänsä. Siinä oli todellakin hyvä olla. Ei tarvinnut murehtia mistään, vaikka ehkä tytön olisi pitänyt. Jostain syystä ajatukset eivät edes ajautuneet huonoille teille, ajatukset olivat nyt vain kirkkaita ja mukavia.
Niin, mukavat ajatukset olivat todellakin ihania pitkästä aikaan.

Hetken aikaa nörttityttö oli hiljaa silmät suljettuina, kunnes brunette avasi silmänsä ja henkäisi hiljaa.
"Pitäisikö minun kohta lähteä?" Henriette esitti varovaisen, uteliaan kysymyksen ja nosti päätäänsä kohdatakseen taas Mousen silmät.
"Mietin vain, että milloinkohan vanhempasi tulevat kotiin", tyttö lisäsi edellisiin sanoihinsa. Henriette ei tahtonut tunkeilla millään lailla, ja jotenkin toisen vanhempien kohtaaminen tuntui... Jännittävältä? Oikeasti, tunsiko Henriette pientä jännitystä siitä, että hän kohtaisi Mousen vanhemmat? Ehkä jännitys johtui enemmän siitä, kun Henriette ei ollut moneen viikkoon ollut yhteyksissä omaan isäänsä, ja Mousen isän kohtaaminen tuntuisi oudolta. Varsinkin äidin, sillä Henrietten äitihän oli kuollut.
Millainenhan Mousen äiti olisi? Olisiko hän samanlainen kuin mainoksien hymyilevät äidit, jotka kannustivat lapsiaan elämässään ja olivat aina kotona, kun heitä tarvitsisi?
Tällaisiin ajatuksiin Henriette eksyi ja toivoi hartaasti tapaavansa Mousen vanhemmat ennemmin tai myöhemmin.