Take a deep breath

Harmaansiniset silmät tuijottivat varuillaan edessä olevaa koulurakennusta. Mustan olkalaukun olkaa puristettiin tiukasti ja vaimea nielaisu kuului tytön kurkusta. Hänen sydämensä jyskytti hieman nopeampaan kuin yleensä ja olo oli muutenkin todella epämukava.
Näin siis alkoi ensimmäinen päivä uudessa koulussa. Todella ihanaa.

Eileen Von Hussle puri huultaan epävarmasti, ennen kuin otti askelia koulurakennuksen suuntaan. Hänellä oli päällään polviin asti ulottuva hihaton harmaa tunika, jota koristi vyötäröllä musta vyö, mikä oli vedetty tiukalle. Hänen silmänsä tarkkailivat ympärillä olevia ihmisiä koko ajan. Neiti yritti etsiä mukavan näköistä oppilasta, joka voisi opastaa tien rehtorin kansliaan. Sinne tytön oli määrä mennä, sillä rehtori kertoisi hänelle koulusta, lukujärjestyksestään ja muutenkin koulun toiminnasta. Olihan tämä Kalifornian koulu paljon erilaisempi kuin Irlannin koulu.
Voi ei...

Brunette pysähtyi nurmelle ja katseli eksyneen näköisenä ympärilleen. Hänellä olisi vielä vartti aikaa, ennen kuin hänen tapaamisensa rehtorin kanssa alkaisi. Nyt olisi vielä hetki aikaa huohahtaa.
Eileen istahti nurmelle ja raapi kutiavaa poskeaan. Hän laski silmänsä laukkuunsa ja kaivoi sieltä esille kännykkänsä.
Ei uusia saapuneita viestejä.
Kiva, ei edes vanhat kaverit Irlannista olleet toivottaneet onnea kouluun!

Tyttö ärähti vaimeasti ja kaatui makaamaan nurmelle. Hänen silmänsä sulkeutuivat ja tyttö yritti saada ajatuksensa viileiksi. Hän selviäisi, hän selviäisi. Ei olisi mitään hätää. Kukaan ei haukkuisi tai kiusaisi häntä ensimmäisenä päivänä, sitä Eileen ei todellakaan sallisi!
"Noniin Eileen, vedä syvään henkeä ja ole siinä hetken aikaa...", tyttö mutisi hiljaa itsekseen, veti syvään henkeä ja puhalsi ilmat hitaasti ulos vaaleanpunaisilta huuliltaan.

Yhtäkkiä tyttö haistoi epämielyttävää hajua lähellään. El avasin silmänsä ja kohottautui istumaan. Hän katsahti ympärilleen ja huomasi järkytyksekseen, kuinka hänen lähellään pienestä roskalaatikosta tuli sankkaa savua. Joku tietenkin heittänyt tupakkansa sinne! Voi hemmetti ja tyttö istui vieläpä sen vieressä! Jos häntä alettaisiin tästä syystää, siitä ei hyvä seuraisi.
Eileen nousi nopeasti ylös maasta ja yritti etsiä jotain, millä saisi savuamisen loppumaan. Vielä lähistöllä ei näkynyt ollenkaan aikuista, joten turvassa oltiin.
Brunetelta oli palaa pinna ja hän nostikin kätensä hiustensa sekaan. Miksi hänellä ei ollut mukanaan juomapulloa!
"Ärrrh!" Eileen ärähti ja puri huultaan vimmatusti. Miten tuon nyt saisi lopettamaan savuamisen, ennen kuin roskiksen sisältö syttyisi tuleen?
Hemmetin kohtaloniva! Eikö tyttö ole jo saanut kärsiä omat jekkuilunsa aikoja sitten? Ei näköjään...

//Mukaan saa tulla 8-)

Veronica käveli pitkin koulun pihaa kohti ovia, josta pääsisi sisään kouluun ja sitä kautta sitten luokkiin. Tytöllä oli alkamassa äidinkielen tunti. Äidinkieli oli aine, josta tyttö piti, sillä yleensä tunneilla sai ilmaista itseään kirjoittamisen keinoin. Ja pitihän tyttö myös lukemisesta, joten äidinkieli oli mitä mainoin aine tälle neidille.

Tytön päällä oli tiukat ekopuuvillasta tehdyt farkku caprit ja päällä suuri tunika, jossa oli kyynerpäihin asti uloittuvat hihat. Tunika oli väljä ja tälläisellä säällä oikein mainio. Veronican päässä paisteli aurinkolasit ja tytön ruskeat hiukset lainehtivat vapaasti pitkin olkapäitä. Tytön kasvoille oli laitettu hillitty meikki, sopiva koulupäivään.

Kävellessään pihalla tyttö näki toisen tytön, tytön, joka näytti hieman eksyneeltä. Veronica päätti astella lähemmäksi tyttöä ja huomasi lähempänä, että roskishan savusi. Oliko tyttö kenties sytyttänyt sen? Tuskin, sillä toinen vaikutti siltä, että oli pikemminkin sammuttamassa roskista. Ver käveli lähemmäksi ja loi katseen tyttöön.

"Ööö, tarttetko apua? Tai siis, mitä täällä oikein tapahtuu?", Veronica kysyi hymyillen, mutta ihmetellen. Tyttö ei ollut vielä oikein perillä mitä juuri oli tekeillä. Roskis savusi kovaan malliin. Tyttö kaivoi laukustaan vesipullonsa ja kaatoi sen kyselemättä sen enempää roskiksen päälle. Samassa savua tuli enemmän, mutta roskiksen kytevä palo sammui.
"No, eipähän tuo häiritse enempää.", Ver naurahti ja katsoi toiseen.

//Kiitos kulta<3

Eileen ulvahti säikähdyksestä kuullessaan tuntemattoman naisäänen takaaltaan ja kääntyi nopeasti katsomaan taakseen. Helpottunut huokaus karkasi huulilta, kun toinen ei onneksi ollut opettaja. Vai oliko? Voisiko opettaja näyttää noin nuorelta ja kauniilta?
"Se vaa savuaa! Mä en edes koskenu siihen! Oikeesti, mä vannon! Apua, kohta koko roskis syttyy palaa ja sitte kaikki viimeistää huomaa sen sillo ja mä saan rangaistuksen jo heti ekana koulupäivänä ja sitten mä en kestä ja mä-" El lopetti kuin seinään, kun tämä saapunut tyttö kaatoi juomansa roskikseen. Kuului sihahdus ja savuaminen alkoi hälvetä. Eileenin huulille kohosi ilahtunut hymy ja tyttö tarrautui kiinni toisen kädestä heilutellen sitä rivakasti.
"Kiitos kiitos kiitos", tyttö kiitteli ja hymyili pirteästi. Tämä oli oikeasti ihme, tyttö ei ollut saanut rangaistusta! Tuo saapunut tyttö oli varmasti enkeli, harmi vain ettei sillä ollut blondeja hiuksia.

"Olen Eileen. Muutin Irlannista tänne ja tää on mun eka koulupäivä. Nää tällaset tilanteet, kuten roskisten savuaminen, on mulle tosi yleistä. Mä luulen, että mua rankaistaan näin mun pilailuista sillo pari vuotta sitte. Aika epäreilua, mutta mä ajattelen, että kohta nää rangaistukset kai loppuu", brunette puheli kuin parhaalle ystävälleen ja alkoi näpräämään huomaamattaan toisen pitkiä ruskeita hiuksia.
"Mun pitäis tavata rehtori vartin päästä, mut mulla ei oo hajuuka, missä sen kanslia on. Viittisitkö neuvoo?" El kysyi viattomasti ja hymyili hampaat esillä.

Veronica katsoi hetken tyttöä ihmeissään, toinen hössötti ja höpötti kuin papupata. Ver ei pystynyt pitämään pokkaa, vaan repesi nauramaan. Kuitenkin iloisesti, ei mitenkään pilkkaavaan tai ilkeään sävyyn. Toinen tyttö oli vain niin hassu ja erittäin pirteä pakkaus. Veronica kokosi itsensä ja hymyili toiselle ystävällisesti.
"Hei rauhotu nyt. Ensinnäkään, ei täällä tollasesta mitään suurta rangaistusta tulis. Ehkä sulle vähän naurettais käytävällä, mut sekin loppuis aika nopee. Ja toiseks, täällä ei ole tähän aikaan opettajia pihalla.", Veronica naurahti ja näytti käsillään pihalle. Piha oli melko tyhjä, muutama vaeltava oppilas käveli kohti pääovia.

"Hauska tavata Eileen, aika erikoinen tapa kyllä tutustua, mutta juu. Itse olen Veronica.", tyttö sanoi naurahtaen ja Nican silmät loistivat ystävällisyyttä. Tyttö katsoi toiseen ja kohta toinen rupesi näpräämään Veronican hiuksia. Tyttö ei siitä välittänyt, lähinnä Veriä huvitti toinen. Ehkä tyttö oli vain jännittynyt ja eka koulupäivä sai pasmat sekaisin.
"Tuskin sua kukaan rankaisee. Huono tuuri vaan, tai sit oot turhan kiltti", tyttö sanoi iloisesti ja katseli toista. Toinen pyysi opastamaan rehtorin kansliaan. Olihan Veronicalla aikaa, joten miksipäs ei.
"Toki neuvon. Niin siis oot Irlannista, vähän siistii. Sulla on kiva aksentti.", Veronica sanoi hymyillen ja katsoi hetken savuavaa roskista. Onneksi savu alkoi loppua ja roskis oli taas kunnossa. Tosin toivottavasti herra Siivooja tulisi tyhjentämään sen.
"Täytyy varmaan vihjata reksille, et tän roskiksen vois tyhjentää. Mä voin sanoo, niin jos rangaistus tulis niin mä saisin sen niskoilleni.", tyttö naurahti.

Eileen vain hymyili suuresti, ehkä hieman nolostuneenakin, kun toinen oli sanonut, että tällaisesta tuskin tulisi rangaistusta.
"Hhehe..." brunette nauroi ja raapi sormellaan poskeaan.
"Rauhotun", tyttö sanoi ja naurahti heleästi. El ei voinut mitään luonnolleen. Hän oli tällainen, puhua pälätti minkä kerkesi ilman mitään ujoisuutta. Hän rakasti puhumista ja muihin ihmisiin tutustumista. Eileenillä oli hyvä tunne tätä toista tyttöä kohtaan, sillä ensivaikutelma oli aina tärkeä ja toinen oli antanut todella mukavan ja ystävällisen ensivaikutelman tälle pälättäjätytölle.
Hups. Se Eileenin hienosta ensivaikutelmasta tosiaan.

"Nätti nimi sulla!" Eileen hihkaisi ja hymyili taas suuresti hampaat näkyen. Hän näpräili edelleen toisen hiuksia.
"Mulla on huono tuuri. Oikeesti, usko mua. Nyt en kyllä tajuu, miks mua ei rankaistu. Sä oot varmaa joku onnenkeiju. Et sattuis haluu hengata mun kaa, niin mä selviäisin tästä päivästä hyvin?" El sanoi vitsaillen ja purskahti hiljaiseen nauruun omille sanoilleen.
Eileenin silmät alkoivat säihkyä, kun Veronica sanoi ottavansa syyn niskoilleen, jos tästä ropsahtaisi jokin rangaistus. Toisen hiusten näprääminen loppui kuin seinään ja Elin kädet tarttuivat kiinni Veronican käsistä.
"Sä oot liian kiltti!" brunette huudahti ja katsoi toista hetken aikaa suurin ja hämmästynein silmin. Sitten vallattoman iloinen hymy kipusi taas Elin huulille ja tyttö ravisteli toisen käsiä hetken aikaa ylös alas.
"Kiitos kiitos kiitos!" Eileen kiitteli ja nauroi heleällä äänellään.
"Mä oon tosi iloinen, että sain tavata sut!" tyttö hihkaisi taas ja huokaisi onnellisena.

"Hei, autaks sä mua tän mun lukkarin kanssa?", El kysyi ja kaivoi taskustaan rypistyneen paperin, jossa luki, mitä aineita tyttösellä oli tässä jaksossa.
"Missä nää luokat sijaitsee?" tyttö osoitti maanantai päivän oppitunteja ja vilkaisi Veronicaan kysyvästi. Listassa luki matematiikka, maantieto, äidinkieli ja biologia.

- Ei jessus et nauran sun hahmolles x'D -

Veronicaa huvitti edelleenkin toisen tytön vilpittömyys ja ehkä pieni sekopäisyys. Ainakin San Diegon malliin. Kukaan tuskin täällä näpräilisi toisten hiuksia, saati heiluttelisi toisten käsiä kuin spagettinauhaa. Ver naurahti pienesti ja katsoi tyttöä kulmat koholla. Tyttöä ei haitannut toisen höpsyys, päinvastoin, Veronica tykkäsi erilaisista ihmisistä. Etenkin sellaisista, jotka oli heti omaitsensä, eikä esittänyt jotakin muuta.

"Kiitos. Tykkään itsekin nimestäni. Eileenkin on nätti nimi, eipähän ainakaan täällä vastaan tule varmaan toista.", Veronica sanoi iloisesti, tyttö tykkäsi kehuista kovasti. Nicaa nauratti toisen selittelyt. Onnenkeijupa juuri.
"Tuskin mä mikään onnenkeiju olen. Mut mikäs siinä, kai mä voin sun ns. tutorina toimia tän päivän. Ei mulla muutakaan ole. Tekemistä siis. Tosin tunnit saattaa olla eri, mut välkillä ja ruokkiksella sit.", Ver vastasi lempeästi ja katsoi tyttöön ystävällisesti. Kohta tyttö tarrasikin kiinni tämän käsistä ja heilutteli niitä.
"Hei, ei mitään. Turha kiitellä tälläsestä.", Ver naurahti.

"Näytäppäs sitä lukkaria", Ver sanoi ja katsoi toisen rypistynyttä paperia, "Sulla näyttäkin olevan äikkää kanssa seuraavaks, kuten mullakin. Joten voidaan mennä samaa matkaa, tuskin siellä reksilässä kestää kauaa."
Tyttö tutkaili hetken mietteissään lukkaria, toisella oli samanlainen kuin Verillä. Toinen oli siis tullut toiselle luokalle, joten muutkin tunnit olisivat näillä kahdella todennäköisesti samat.
"Taidetaan olla samoilla oppitunneilla melko pitkälti, sillä mäkin oon tokalla.", Ver vastasi naurahtaen ja kaivoi laukustaan oman siistin lukkarinsa ja näytti sitä tytölle.
"Hei, lähetääs kävelee sinne reksin kansliaan, että ehitään.", tyttö sanoi ja lähti hitaasti kävelemään kohti pääovea.

// 8-) Eileen on vähän hupsu

Eileen alkoi yhä enemmän säkenöidä, kun Veronica myöntyi olemaan tytön apuna tämänpäivän.
"Olet onnenkeiju ja piste", El vain totesi ja hymyili valloittavasti.

Hän päästi pitkän ajan jälkeen toisen kädet vapaaksi omien käsiensä otteesta ja asetti kätensä pitelemään kiinni laukkunsa olkaa.
"Me ollaa siis tänää samoilla tunneilla?" El varmisti ja tytön suu vääntyi suureen iloiseen virneeseen.
"Tää on niin epätodellista! Oikeesti, onkohan toi mun huono onni tosiaan nyt väistyny lopullisesti", brunette pohti itsekseen ja pudisti sitten päätään hymyillen.
"Tää johtuu vaa sun läsnäolosta, mun hyvä onni. Ihan varmasti. Heti kun katoat paikalta, jotain sattuu. Mä tiedän sen", Eileen mutisi ja yhtäkkiä tytön kasvoilla oli jo uusi ilahtunut ilme, kun toinen ehdotti lähtemistä rehtorin kansliaan.
"Okei!" El hihkaisi ja asteli nopeasti toisen vierelle.

"Hei Ver. Niin voiks kutsuu sua Veriks? Niin kuitenkin, ooks sä aina asunu täällä?" Eileen kyseli ja katseli toista suuri hymy kasvoillaan.

Veronica katsoi hymyillen tyttöön, joka näytti todella iloisesta ja positiiviselta, aivan kuten hän itsekin oli. Tyttö oikein loisti onnesta ja puhui Veristä onnenkeijuna. Voi elämä, Veronica ajatteli itsekseen, mutta vain hyvällä.
"Onnenkeijupa sitten. Voin heitellä taikahiekkaani kaikkien ympärille ja sillein, unohdinko ihan kertoa?", Ver naurahti iloisesti ja käveli samalla.

"Jep, ainakin näin lukkarien mukaan joo. Toivotaan, et sun niinkutsuttu huono onnesi on hävinny. Täällä San Diegossa kaikki on mahdollista.", Veronica vastasi tytölle hymyillen ja laittoi oman lukujärjestyksensä takaisin laukkuunsa. Tyttö sulki laukkunsa vetoketjun ja avasi nyt pääovien oven.
"Olkaapa hyvä.", Veronica naurahti ja odotti, että toinen pääsisi sisään.

"Juu, mua saa kutsua miksi vaan. Monet kutsuu Veriksi, osa Nicaksi ja variaatioita on monia.", neiti naurahti ja katseli hymyillen ympärilleen.
"Joo, oon aina asunu täällä. Muutettu ollaan kyllä monesti San Diegon alueella, mutta aina samassa muuten. Onneksi San Diego on ihan jees paikka asua, tosin koulun loputtua ajattelin lähteä käymään Isossa Omenassa ainakin joksikin aikaa, katsomaan vähän maailman menoa.", Veronica vastasi ja tytöt olivatkin jo kävelleet rehtorin kanslian ovelle. Tyttö painoi ovisummeria ja heti tuli vihreä valo.
"Noni mees nyt, ootan tässä.", tyttö vastasi.

Eileen alkoi hykerrellä tyytyväisenä, kun Veronica toivoi tytön huonon onnen kääntyneen.
"Mäkin toivon sitä, mutta uskallan vähän kyllä epäillä", El naureskeli ja pudisteli päätään huvittuneena. Tyttö nyökkäsi toiselle kiitokseksi oven avaamisesta ja lähti tallustamaan aluksi eksyneen oloisena käytävälle, mutta odotti sitten Veronican saapumista vierelleen, jotta toinen voisi ohjata hänet rehtorin kansliaan.

"Okei, Ver. Mikä on iso omena?" tyttö kysyi typeränä ja kallisti päätään. Oliko se... Jotain syötävää? Tuskinpa, jos kerran Veronica haluaisi käydä siellä.
Yhtäkkiä he pysähtyivät paikoilleen ja toinen painoi jotakin nappia. Sittenpä Ver jo kehoitti tyttöä menemään sisään. Tyttö suoristi ryhtiään ja tunikansa helmaa.
"Toivota onnea", tyttö totesi, virnisti leikkisästi ja katosi huoneeseen, ovi painautuen kiinni tytön perässä.

Hetki ehti kulua, kun Eileen jo astui ulos huoneesta ja tutkaili käsissä olevia lappusia.
"Hmm... Jotain ihan outoja lappuja.." El mutisi ja tunki laput laukkuunsa. Sitten hän virnisti Veronicalle iloisesti.
"Nyt mä oon virallisesti tän koulun listoilla. Aika siistii", brunette totesi ja nauroi.

Veronica katsoi tyttöön hymyillen, miten toinen ei voinut tietää Isoa Omenaa? Eikö kaikkien pitänyt tietää se nimitys. Tyttöä hieman ihmetytti, mutta Ver ai antanut näkyä sen ulospäin.
"Iso Omena on nimitys New Yorkista.", tyttö vastasi ystävällisesti Eileenille.
"Onnea.", Ver hihkaisi juuri kun tyttö oli laittamassa ovea kiinni. Veronica katseli ilmoitustaulua rehtorin kanslian vieressä ja lueskeli lappusia ja lippusia. Ei mitään kiinnostavaa. Tyttö katseli kännykkäänsä ja kohta Eileen tulikin jo pois. Ver laittoi kännykkänsä laukkuunsa ja katsahti Eileeniin.

"Tohon tottuu, reksiltä saa aina kasan outoja lappuja. Ne on yleensä aika turhia.", Veronica totesi ja virnisti tytölle takaisin.
"Hienoa. Sitten voidaankin lähteä tallustelemaan kohti äikän luokkaa. Sitähän meillä on ihan kohta.", tyttö sanoi ja osoitti käytävän toiseen päähän. Luokka oli aivan käytävän päässä ja käytävä oli melkoisen pitkä.
"Ku oot noi tollanen hassu, niin kuunteleks sä sit jotain häröö musiikkiakin? Vai millasta sä kuuntelet?", Vernoca kysyi yht'äkkiä toiselta.

"Okei", Eileen myöntyi toisen ehdotukselle lähteä jatkamaan matkaa kohti äidinkielen luokkaa. Nyt tässä välissä olisi hyvä tilaisuus katsella ympärilleen ja painaa asioita mieleen.
El naurahti heleästi, kun Ver kysyi, millaista musiikkia tyttö kuunteli.
"Usko tai älä, niin punk musa on mun mieleen. Esim Sex Pistols ja The Clash kuuluu mun lemppareihin", brunette paljasti ja virnuili tyytyväisenä.
"Vaikka mä en pukeudukaa punkmaisesti, rakastan punkkia", El sanoi vielä ja katsahti uteliaana toisen käytävän suuntaan. Mitähän tuolla päin oli?
"Mitä tolla käytävällä opetetaan?" irlantilaistyttö kysyi ja osoitti oikealle lähtevää käytävää.

"Entä mitäs sä kuuntelet?" El kysyi sitten ja yritti saada aikaiseksi vastausta toisen pukeutumistyylistä. Paitsi, että eihän pukeutumistyyli kertonut, mitä musiikkia kuunteli. Eihän Eileenistäkään voinut päätellä, että tyttö oli kauttaaltaan punktyttö!
"Mä veikkaisin iskelmää", brunette sanoi vitsaillen ja nauroi hillitysti.

Veronica kuunteli hämmästyneenä tyttöä ja tämän musiikkimakua. Ver oli kuvitellut tytön kuuntelevan jotain häröä ja iloista musiikkia. Ei mitään punkkia. Toisaalta eipä ulkonäöstä paljon voi päätellä toisen mieltymyksistä. Ehkä täysin hevareitten kohdalla se oli nähtävissä.
"Vai että punkkia. Ihan jees bändei noikin, peräti tiedän ja olen kuunnellutkin.", Veronica totesi tytölle ja hymyili. Tyttö katsahti sitten toisen osoittamalle käytävälle.
"Siellä on bilsan luokka ja kemiaa ja fysiikkaa.", Veronica vastasi toiselle ja käveli yhä pitkää käytävää eteenpäin.

"Ai mitä mä kuuntelen. No rockia lähinnä ja siitäkin sit alternative rock mieluummin. Kaikki Coldplayt, Foo Fightersit ja I Am Klootit menee. Mut kaikki rock kyllä on lähellä sydäntä muutenkin. Ja rento reggae tyylinen musa tietenkin, kun tällai ekohippiäinen oon.", Veronica selitti ja huitoi käsillään samalla kun selitti. Tyttö oli kova puhumaan "käsillään"
"Et ei ihan sun iskelmäs osunu oikeeseen.", tyttö virnisti. He olivatkin jo saapuneet luokan eteen, jossa oli jo muitakin oppilaita odottamassa. Ver moikkasi tutuilleen.
"Hei tässä on Eileen, se vasta tuli tänne tänään.", Ver esitteli Eileenin muille.

"Ei ihan kohilleen osunut, juu", El naureskeli, kun iskelmä musiikki ei tainnut mennä aivan napilleen.
Brunette pysähtyi sitten Veronican vierelle luokan eteen ja silmäili läpi kaikki uudet kasvot. Eileenin huulilla oli iso, ystävällinen hymy, kun tyttö sitten heilautti kättään näille tuntemattomille.
"Heippa", tyttö tervehti kevyesti ja katseli hetken aikaa näitä uusia kasvoja. Ehkä he sitten tulevaisuudessa neuvoisivat Eileenia silloin, kun neiti tarvitsisi apua.

"Minkälainen äidinkielen opettaja on?" El kysyi sitten Veronicalta siirtäessään katseensa tähän.
"Ei kai kauhea valittaja? Sillä mulla ei oo nyt vielä kirjoja hommattu", brunette sanoi ja hymyili häpeissään.
"En ole saanut oikein aikaiseksi lähteä kaupungille", tyttö selitti ja naurahti hiljaa.

Veronica höpötteli pikakuulumiset vieressä seisovan tytön kanssa, kunnes kääntyi taas Eileeniin kun tämä kysyi äidinkielenopettajasta. Ver mietti hetken mitä vastaisi, jotta antaisi melko oikean kuvan.
"Ihan jees se on. Ei ehkä koulun rennoin maikka, mutta mukava, jos sille on mukava. Tosin jos teet jotain mistä se ei tykkää, niin saat koko vuoden olla silmätikkuna. Onneks omalla kohdalla ei oo mitään käyny, mut noi pahikset on aika kovassa syynissä.", Veronica vastasi hetken mietittyään.
"Tuskin se tosta kirjajutusta mitään sanoo, koska oot kuitenkin vasta tullu. Mut jos sul ei seuraavalle tunnille oo kirjoi, niin sit se saattaa vähän jotain sanoa..", tyttö vastasi ja heitti virneen tytölle. Veronica katsahti sitten käytävän päähän, josta naisopettaja jo taapersi kohti luokkaa.
"No tuolla se tulee.", Ver sanoi ja viittasi pienesti Eileenille.
"Valmistaudu ensimmäiseen oppituntiisi Aston Highissa!", Veronica naurahti ja hymyili leveästi Eileenille.

"Joo, en oo aikeissa tekemässä mitään pahaa! En haluis mielellään silmätikuksi", Eileen naureskeli ja nosti laukkuaan paremmin olalleen.
"Ja joo, aion hommata kirjat vielä tänään", tyttö lisäsi huvittuneena ja naurahti. Jep, hän aikoi todellakin panostaa opiskeluun tässä uudessa koulussa ja hankkiutua opettajien suosioon saadakseen parempia numeroita. Hän ei halunnut jäädä opettajien epäsuosioon kirjojen hommaamisen kanssa tai jotain sellaista, mihin tyttö itse pystyi helposti vaikuttamaan.

Sitten Ver jo mainitsi opettajan saapuvan ja El käänsi katseensa toiseen suuntaan. Laiha, vanhemman oloinen nainen pyyhälsi luokkaa kohti ja hymyili luokan edessä oleville oppilaille ystävälliseen sävyyn.
"Hyvää huomenta", opettaja toivotti ja avasi luokan oven.
"Ainakin nyt hän vaikuttaa ihan mukavalta", Eileen kuiskasi Veronicalle ja hymyili iloisesti.

//Siirrytään luokkiin? Sä saat alottaa töpön XD