These wounds won't seem to heal

// rige with pepe :--)

"Tää on siitä lyönnistä."
Nyrkki pamahti vaaleahiuksisen nuorukaisen silmäkulmaan.
"Tää on julkisesta nöyryytyksestä."
Isku osui leukapieleen halkaisten alahuulen, josta alkoi hiljalleen tihkuttaa verta.
"Tää yleisestä imagon kärsimisestä."
Tällä kertaa isku kohdistui kylkeen, tyhjentäen Chadin keuhkot ilmasta.
"Tää siitä, että veit mun panon, ei takuulla ois uskaltanu kieltäytyä."
Ilman halki kiitävä nyrkki pyyhkäisi voimalla pojan nenää, josta alkoi huulen lailla tiputella verta.
"Ja nää ihan vaan opetukseksi, ettet tee noin enää ikinä mulle."
Nyrkki pamahti ensin leuan alle saaden Chadin pään notkahtamaan taaksepäin, seuraavan iskun kohdistuessa rintakehään, joka lennätti pojan pukuhuoneen kaappia päin.
"Ei muistella pahalla", kuuluivat viimeiset sanat Kennethin virnistäessä tuttavallisesti, kumartuen taputtamaan Chadia olkapäälle, ennen kuin poika katosi pukuhuoneen ovesta ulos.

Vaaleanvihreälle paidalle tipahteli veripisaroita Chadin nojatessa kaappeja vasten, pyyhkien kasvojaan toisella kädellään, silmät suljettuina. Kenneth osasi lyödä varsin kipeästi, kun vain halusi. Ja kostonhimoinenkin, erittäin kostonhimoinen, tuo oli.

//Pelastava ritari saap- siis prinsessa saapuuXD

Pepe istui tyttöjen pukuhuoneessa ja tuijotteli edessä olevaa seinää tyhjin silmin. Hänen päässään eivät lentäneet edes ajatukset, sillä neito oli niin väsynyt tähän tunnetilaan. Tyttö ei jaksanut enää pohtia surkeaa tunne-elämäänsä, joten ajatteli syrjäyttävänsä ajatuksensa kokonaan. Olihan se totta kai vaikeaa, mutta onnistui jotenkuten.
Tyttö oli jäänyt istumaan pukuhuoneeseen liikuntatunnin päätyttyä, mikä oli päättynyt jo tunti sitten. Hän oli peseytymisen jälkeen vaihtanut liikuntavaatteensa mustaan toppiin ja valkoisiin minishorteihin ja tyttö tuoksui myös raikkaalle mansikalle. Penelope oli huomaamattaan missannut matematiikan tunnin, mutta kuten aikaisemmin jo todettiin, Pepe ei jaksanut ajatella mitään. Ehkä hän kuvitteli tämän olon turtuvan, kun tarpeeksi kauan istui yhdessä paikkaa ilman mitää ajatuksia.

Punapää huokaisi raskaasti ja nousi ylös seisomaan. Olo tosiaankin oli voimaton ja ehkä turtakin. Silmät vain jäätivät paikoillaan ja Pepe ajatteli kostuttavansa kasvot viileällä vedellä.
Mutta se ajatus katosi sen silen tien, kun tyttö kuuli pukuhuoneeseen outoa ääniä, jotka eivät todellakaan kuulostaneet kovin ystävälliseltä. Kulmat kurtussa ja epävarmuus silmissä tyttö lähti varovaisesti askeltamaan salin puolelle pukuhuoneesta. Pimeässä salissa ei ollut ketään, mutta poikien pukuhuoneessa oli valot päällä. Ja ne äänet kuuluivat sieltä. Penelope käveli hitaasti salin seinän vierellä, jotta saliin ei syttyisi valoja.

Pepe pysähtyi poikien pukuhuoneen oven taakse ja kuuli jonkun tuntemattoman pojan puhuvan toiselle pojalle (luultavasti). Sanojen jälkeen tuo tuntematon poika selvästi hakkasi jotakuta, mikä sai Pepen tuntemaan itsensä toimettomaksi. Hänen pitäisi mennä estämään toisen hakkaaminen!
Kun kuului äänekkäämpi räsähdys ja hyvästien jätöt, Penelope avasi varovaisesti poikien pukuhuoneen ovea ja astui hiljaa ja varovaisesti sisälle. Tytön sydän hakkasi kovempaa ja hengityskin oli jännittäessä tihentynyt.

Vihertävänsinisten silmien kohdatessa liiankin tutut kasvot, vääntyivät neidin kasvot tuskallisiksi.
"Chad..!" Pepe henkäisi särkyneenä ja hänen äänestään kuulsi selvä huolestuneisuus ja vääryys. Tyttö unohti kokonaan heidän välisen välirikon ja kyykistyi nopeasti toisen eteen antaen käsiensä hyväillä toisen kasvoja.
"M-mitä oikein.." tyttö aikoi kysyä, mutta hiljeni, kun katsoi Chadin runnottuja kasvoja. Penelope ponkaisi nopeasti ylös ja kiiruhti hakemaan paperia, jota kostutti reunasta. Sen jälkeen Pepe palasi Chadin luo ja alkoi pyyhkiä hellävaroen toisen verestäviä kasvoja. Kasvot olivat muuttuneet melko ilmeettömiksi, mutta silmistä paistoi suunnaton huoli ja pelko. Pelko siitä, että tyttö menettäisi Chadin.
... Vaikka hän olikin toisen jo menettänytkin.

Luomet rävähtivät auki, suklaasilmien tuijottaessa hänen nimensä lausunutta henkilöä. Surullisen tuttu punapää katsoi häntä ovelta, jokseenkin tuskallisen näköisenä. Tuntiessaan toisen kädet kasvoillaan poika painoi silmänsä uudemman kerran kiinni, vain tiedostaen Penelopen kädet. Jotka kuitenkin katosivat aivan liian pian.

"Penelope..." kuuluivat hiljaiset sanat tuon huulien välistä, jotka kääntyivät irveeseen tytön pyyhkiessä verisiä kasvoja. Kädet liukuivat väsyneinä kylkien viereen, silmien avautuessa uudelleen, nuorukaisen yrittäessä kalastaa toisen katsetta.

"... Mitä sinä täällä teet?" kysyttiin sitten hiljaa, silmien painuessa takaisin kiinni. Ei hän mitenkään töykeältä tai mitään halunnut kuulostaa, mutta oli hivenen kummallista, että toinen oli sattunut juuri niin sanotusti sopivaan aikaan paikalle...
Chad ei edes ollut varma, oliko se hyvä vai huono asia. Tunteet... Niin, ne olivat aika sekaisin. Tai eivät "aika" vaan "aivan".

Oli jotenkin musertavaa kuulla oma nimensä pojan lausumana, mutta urheasti tyttö piti pintansa. Hän pyyhki edelleen verivanoja Chadin kasvoilta, mutta kohtasi nuorukaisen pojan kysytessä Pepeltä, mitä tyttö täällä teki.
"... Olin varmasti täällä ennen sinua.." Penelope vastasi hiljaa ja laski katseensa sitten toisen silmistä alemmas. Tottahan se oli, Pepe oli ollut täällä jo melkein toista tuntia. Niin, mutta vain tyttöjen pukuhuoneessa.
"Kunhan vain... 'Olen'..." tyttö vastasi vaisusti ja pyyhkäisi verta pois toisen hiuksista. Chad näytti niin nujerretulta ja särkyvältä sillä hetkellä. Aivan kuin eräs tyttö, jonka Pepe oli nähnyt jäävän auton alle.
Ah, miten hänelle sattuikaan tällaisia tilanteita, joissa hän joutui näkemään muut heikkoina?

"Kuka teki tän..?" Pepe kysyi hiljaa ja antoi silmiensä nousta pojan silmien kohdalle. Tytön sormi laskeutui hennosti koskettamaan toisen runnottua nenää ja laskeutui siitä alas Chadin leualle. Penelope ei voinut mitään kostuville silmilleen.
"Ja miksi..?" neito kysyi ymmärtämättömänä ja pyyhkäisi viimeisetkin verijäljet pois toisen kasvoilta.

Voi miten punapää halusikaan sillä hetkellä kietoa kätensä Chadin ympärille. Miten hän halusikaan olla toisen syleilyssä turvassa. Ja miten hän halusikaan sillä hetkellä hoivata toista.
Käsittämättömät tunteet ponnahtelivat esille tiheään tahtiin ja tytön oli vaikea itsekin pysyä niiden perässä.

Tytön hiljaiset vastaukset olivat pojan saada kuristamaan itsensä. Kaikki oli ollut niin hyvin, sitten se oli vain yhtäkkiä kääntynyt päälaelleen ja nyt... Nyt kaikki meni kirjaimellisesti perseelleen.
"Ai", todettiin vain punapään sanoille, silmien pysyessä visusti kiinni. Chadia pelotti mitä kaikkea hän tekisikään, jos avaisi silmänsä, joten olisi turvallisempaa pitää ne kiinni.

Penelopen sormi, joka liikkui pojan kasvoilla, tuntui liian mukavalta. Ehkä hänen pitäisi tulla useamman kerran mukiloitavaksi, jos sillä oli tällaisia seurauksia.
Hiljaiset kysymykset saivat pojan leukapielen kiristymään, silmien avautuessa hitaasti. Ne jäivät rävähtämättä tuijottamaan Pepeä, ennen kuin pitkältä tuntuvan hiljaisuuden jälkeen hän vastasi.
"... Kenneth... " poika vastasi hivenen käheästi, kääntäen katseensa toisaalle.

Nuorukainen kohotti toisen kätensä, sipaisten pikaisesti tytön poskea, antaen kätensä valua takaisin lattialle, kun poika kohottautui paremmin istumaan.
"... Sen aulaepisodin takia", jatkettiin vielä hiljaa.

Penelope kurtisti hivenen kulmiaan kuullessaan aivan oudon nimen. Kenneth? Kuka se oli ja miksi se oli hakannut Chadin tällaiseen kuntoon? Selvästikin sillä oli jotain kaunaa toista kohta-
Chadin käden hipaistessa neidin poskea jähmettyi tyttö aivan paikoilleen ja tuijotti nuorukaista syvälle silmiin. Siitä kohtaa, mihin Chad oli koskenut kädellään, tuntui kuumottavan ja se sai tytön sydämen hakkaamaan lujempaa ja äänekkäämmin.
Pepe laski katseensa hetkeksi aikaa alemmas toisen suklaasilmistä ja kasasi tihentynyttä hengitystäänsä. Hän värisi huomaamattomasti.

Kuullessaan syyn tämän Kennethin kostolle nosti Pepe taas ymmärtämättömän katseensa Chadiin. Silmät sulkeutuivat hetkeksi ja avautuivat tuijottamaan taas Chadia silmiin.
"Olen.." tyttö supisi ja hänen kasvonsa vääntyivät murheellisiksi.
"... Pahoillani..." Penelope lopetti ja laski katsettaan alemmas. Tämä oli siis Pepen syy. Pepe oli aiheuttanut Chadin hakkaamisen tulollaan kouluun. Jos tyttö ei olisi tullut kouluun tai olisi tullut toista kautta, Chad ei olisi lyönyt tätä Kennethiä ja nyt Chad ei olisi tässä kunnossa Pepen edessä.
"O-olen pahoillani.." tyttö kuiskasi uudestaan ja nosti vesittyneet silmänsä Chadin silmiin. Pepe antoi käsiensä kohottautua pojan kasvoille ja siveli toisen kasvoja hitaasti.
Tämä oli niin väärin. Niin väärin.

Nuorukainen pudisti päätään surumielisen hymyn kohotessa tuon kasvoille. Huulet aukenivat hivenen, mutta mitään ei hetkeen kuulunut. Kurkkua kuristi epämiellyttävällä tavalla, Chad ei halunnut nähdä Penelopen itkevän.
"Miksi sinä pyytelet anteeksi? Eihän tämä sinun syysi ole", poika kuiskasi katseen pysyessä Penelopessa.
Hetken toinen vain katsoi punapäätä, yrittäen tasata ajatuksiaan että niitä paljon puhuttuja tunteita.

"... Minun vikaanihan tämä kaikki on", toteaa lopulta karheasti, pyyhkäisten silmäkulmaansa, laskien katseensa pukuhuoneen lattiaan. Hetken päästä poika nosti sen takaisin Penelopeen, räpäyttäen pari kertaa silmiään. Hitaasti tuo kohottautui suorempaan, tuoden kasvojaan lähemmäs tytön omia. Käsi laskeutui keveästi sivelemään toisen poskea, silmien tutkiessa punapään kasvoja kuin ensimmäistä kertaa.

Elämä on epäreilu.

"Onpas..." tyttö intti vahvasti vastaan ja mutristi hieman huuliaan. Kädet, jotka oli asetettu Chadin kasvoille, liukuivat hitaasti toisen hiusten sekaan ja Pepe toi omia kasvojaan lähemmäs toisen kasvoja.
"Jos olisin... Mennyt edes toista reittiä.." Penelope kuiskasi särkyneenä ja heidän kasvonsa olivat enää vai parin sentin päässä toisistaan.
"Näin ei olisi käynyt..." tyttö lopetti ja nosti katseensa taas Chadin silmiin.
Nuorukaisen käsi tuntui hyvältä poskea vasten ja Pepe laski katsettaan pojan silmistä toisen huulille. Miten kovasti tyttö halusikaan painautua Chadia vasten ja suudella toista. Hän oli kaivannut läheisyyttä, hän oli kaivannut puhumista. Hän oli kaivannut Chadia liian paljon.

"Chad.." Penelope henkäisi hiljaa ja nosti katseensa taas pojan silmiin. Yksi kyynel vierähti tytön poskelle, jolloin Pepe veti toisen kätensä Chadin hiusten seasta hyväilemään toisen poskea ja antoi sen liukua hitaasti pojan kaulalle.
Toisen nimen lausuminen sanoi lämpöisen tunteen kohoamaan vartaloon.

Chad huokaisi katsoen avoimen surullisesti Penelopeen.
"Ei se ollut sinun syysi", nuorukainen toisti painottaen joka ikistä sanaa, lausuen ne hitaasti, ikään kuin huolellisesti.
"Se oli minun syytäni. Jos minä en olisi..." Chad jatkoi jättäen lauseen lopun roikkumaan ilmaan. Käsi kurottautui pyyhkäisemään punapään poskelle vierähtäneen yksinäisen kyyneleen, ennen kuin se liukui tytön hiuksien sekaan, pitkin selkää aina alaselälle.

Kaikki oli niin väärin. Pojan aivot käskivät perääntymään, mutta sydän ja tunteet inkuttivat kliseisesti jotakin aivan muuta.

Yksi helvetin sama, oli viimeinen ajatus tuon päässä, kun nuorukainen veti toisen lähemmäs itseään, luoden nopean silmäyksen Penelopeen, ennen kuin tuo kumartui lähemmäs painamaan huulensa toisen huulia vasten.
Suudelma oli pitkä. Ja täynnä kaipausta, ainakin Chadin puolelta.

Penelopen aivot tuntuivat menneen pois päältä ja tyttö näki kaiken vain sumeisena. Jos hän olisi kuunnellut järkeään, hän olisi luultavasti tajunnut, mihin tämä tilanne tulisi lopulta johtamaan ja onnistunut välttämään sen. Mutta ei, tyttö vain kuuteli outoa jyskytystä sisällään ja katsoi Chadia kuin hypnotisoituna.
Oliko millään enää mitään väliä?

Tuntiessaan Chadin huulien painautuvan omiaan vasten järki tuntui olevan heitettynä kaukaisimpaan nurkkaan. Pepe painautui tiiviimmin nuorukaista vasten ja vastasi ahnaast toisen suudelmaan. Miten hän olikaan kaivannut tätä, miten hän olikaan kaivanut Chadin läheisyyttä. Miksi tyttö olikaan päästänyt toisesta niin helposti irti?
Neidin kädet hyväilivät toisen hiuksia, kaulaa ja välillä jopa poskiakin. Hän halusi tunnustella käsillään toista ja halusi vain pitää toisen lähellään.

Mutta. Niin, nyt tuli kehiin tuo iso mutta, joka sai Pepen vihdoin ja viimein erkaantumaan heidän pitkästä suudelmasta. Penelope haukkoi henkeään ja tuijotti Chadia hetken aikaa ymmärtämättömästi, ehkä hieman katkerastikin.
"...Olen pahoillani..." neito henkäisi ja antoi lauseensa jäädä leijumaan hiljaiseen pukuhuoneeseen, kunnes nousi nopeasti ylös ja katosi poikien pukuhuoneesta kuin tuhka tuuleen.
Pepe juoksi tyttöjen pukuhuoneeseen, kaappasi mukaansa laukkunsa, jonka jälkeen poistui sieltä koulun käytävälle. Ja siitä matka jatkui kohti ulko-ovia.

// ah klise klise klisee.

Chadin toinen käsi liukui tytön alaselällä, toisen sivellessä tuon poskea, leukaa, kaulaa... Niin miellyttävä, lämpöinen. Poika tunsi sydämensä hymyilevän pitkästä aikaa Penelopen vastatessa suudelmaan, tuntiessaan tuon käsien liikkuvan hänen kasvoillaan.
Ja samassa tyttö karkasi, jättäen armottomat sanat leijumaan tyhjään pukuhuoneeseen.

Suklaasilmät jäivät tuijottamaan punapään perään, mutta lopulta sekä fyysisen että psyykkisen kivun takia poika lysähti takaisin vasten kaappia, sulkien silmänsä.
Silmäkulmaa tykytti, päätä särki. Kylkeen sattui, leuka tuntui lähtevän sijoiltaan. Huuli oli halkeamispisteessä ja ne tuntuivat kuumilta äskeisen suudelman jälkeen.
Ja siitä huolimatta suurin kipu tuntui rinnassa.