Ajatukseni on parvi kärpäsiä, enkä löydä lätkää, jolla liiskata ne.

//Jatkuu~
Otsikko on Happoradion Nukahdistus kappaleesta

Penelopen oli valitettavasti myönnettävä itselleen, vaikka tyttö olikin katkera Chadille pojan viime aikaisille tempauksille (jotka eivät kuulemma olleet Chadin suunnitelemia, vaan erään blondin tytön), että tyttö oli yhä syvästi ihastunut Chadiin. Hän ei voinut olla kieltämättä tunteitaan, mitkä olivat jo pursuamassa korvistakin ulos. Ihan sama, Penelope oli ajatellut. Hän ei haluaisi enää olla erossa toisesta. Ihan sama, mitä poika oli tehnyt (pakotettu tekemään). Chad oli ainoa, joka sai Pepen tuntemaan olonsa turvalliseksi ja... Rakastetuksi.
Tosin nyt pitäisi vain Chadiltakin kysellä, mitä mieltä poika olisi tällaisestä suunnitelmasta.

Tytön silmät suurenivat hivenen Pepen nähdessä Chadin auto. Olihan tyttö nähnyt tuon auton koulun parkkipaikalla, mutta punapää ei olisi osannut aavistellakaan, että tuo keltainen auto kuuluisi Chadille.
Penelope hämmästeli keltaista autoa hetken aikaa, kunnes havahtui siihen, kun Chad avasi hänelle sisäpuolelta oven ja istahti sisälle autoon.

Auto lähti liikkeelle ja Pepe painoi päänsä tuolin selkänojaan antaen silmänsä sulkeutua. Hänen päässään ajatuksen jytisivät äänekkäästi ja halusivat tulla jaetuksi Chadin kanssa. Mutta niiden ääneen sanominen oli kuitenkin todella vaikeaa.
"Chad..." Pepe aloitti hiljaa ja närpästi käsillään taas mekkoaan.
"Olen... Olen käyttäytynyt viime aikoina aika... No, sanonko suoraan, että hyvin sopimattomasti... Kuten varmaan tänään illallisella huomasit..." tyttö puhui varovaiseen sävyyn ja nosti katsettaan käsistään auton tuulilasiin.
"Ja sinä olet yksi suuri tekijä, joka on vaikuttanut käyttäytymiseeni..." Pepe nielaisi hiljaa ja käänsi hitaasti silmänsä katsomaan Chadin kasvoja.
"... En ole saanut sinua mielestäni.." tyttö kuiskasi ja katsoi varovaisesti Chadia, kuin olisi valmis ottamaan huudot niskaansa.

Chad kuunteli radiosta soljuvaa hiljaista musiikkia pyöritellessään tottuneesti auton rattia käännöksissä, viitsimättä juurikaan hidastella enempää kuin oli tarvis. Kun auto kulki kuin unelma, ei tarvinnut turhaan säästellä kaasujalkaa. Hän kuitenkin piti kovasta vauhdista, mutta päätti ajella tänään rennosti, ja luonnollisesti rajoitusten mukaan..

Kaksikon ylle laskeutuneen hiljaisuuden rikkoi Penelopen varovainen ääni. Nuorukainen kuunteli sanat, haroen hunajanvaaleita hiuksiaan toisen käden pysyessä kuitenkin auton ratissa.
"Ai, minunko takiani sinä nakkasit ne viinit michellen ja paulin päälle?" kysyy naurahtaen, pitäen katseensa ajotiessä. Ontuva vitsi, taas vaihteeksi.

Pojan naama laskeutui peruslukemille, ehkä hivenen tavallista vakavammaksi, mikäli mahdollista. Silmät siristyivät, Chadin kääntäessä auton tien varteen, Balboa Parkin viereen.
"En minäkään sinua", todettiin matalalla äänellä pojan napsauttaessa radion kiinni ja sammuttaessa auton.
"Jos käydään kävelyllä?" kysyy ja sen kummemmin odottelematta punapään vastausta aukaisee turvavyön ja astuu ulos autosta.

Pepe hymähti, ja siitä pystyi kuulemaan pienen huvittuneisuuden, kun Chad oli kysynyt, oliko viinien nakkaaminen pojan syytä.
"No, se ei kyllä ollut sinun syytäsi", tyttö päätyi vain vastaamaan ja hiljentyi kuullakseen Chadin seuraavat sanat. Neitokainen sulki hetkeksi aikaa silmänsä kuullessaan Chadin sanat 'En minäkään sinua', jotka tuntuivat oudon koskettavilta. Sydänkin tuntui ihastuvan vain entistä syvemmin Chadiin.
Se oli tervemenoa se. Tästä Pepe ei pääsisi niin helposti enää yli.

Kävely kuulosti houkuttelevalta, ja kun auto oli saatu parkkiin, astui Penelope ulos autosta. Tyttö antoi hetken aikaa tuulen leikitellä hiustensa kanssa, ennen kuin lähti kävelemään autiota polkua hitaasti eteenpäin. Kädet asetettiin puuskaan ja katse harhaili polussa ja taivalla vuorotellen.
"Oletko sinä kuullut siitä? Minun ja Mary-Annen pienestä.. Eh... Yhteenotosta..?" Pepe kysyi hiljaa ja siirsi katseensa Chadiin. Tyttö hymyili hieman.
"Ja sain itselleni vain enemmän uusia vihamiehiä", punapää totesi kevyesti. Hän ei todellakaan välittänyt tippaakaan Mary-Annen kavereista, joiden vihat oli saanut päälleen, kun oli hieman ottanut yhteen blondin kanssa.

Chad seurasi katseellaan Penelopen lähtiessä kävelemään autiota puistotietä, ennen kuin tajusi lähteä mukaan. Nopeilla harppauksilla hän saavutti tytön, sovittaen askeleensa tuon tahtiin. Katse tutkiskeli autiota puistoa, vilkaisi taivaalle. Tähtiä. Chad hymyili hienoisesti, tarkastellessaan noita kirkkaita taivaankappaleita. Lapsuudessaan joku tyttö oli sanonut hänelle, että halusi joskus ratsastaa tähdenlennolla... Ajatus sai nuorukaisen pudistelemaan päätään.

Punapään sanat kuullessaan ruskeat silmät kääntyivät tyttöön, Chadin hymyillessä tuskin huomattavasti.
"Olenpa hyvinkin", vastattiin toiselle, pojan tunkiessa kätensä taskuihinsa. Kädet tuntuivat aina olevan tiellä.

Ja tokihan poika oli kuullut Mary-Annen ja Penelopen välikohtauksesta. Yksityiskohdat olivat tosin jääneet hivenen hämärän peittoon, ja Chad ei ollut varma, halusiko edes tietää, mistä tytöt olivat puhuneet. Tai tapelleet, miten vain. Melkein sama asia.

"Niinpä tietenkin.." tyttö päätyi vain toteamaan ja sipaisi taas kasvojen eteen valahtaneet etuhiuksensa korvan taakse. Nyt kuitenkin nuttura alkoi ikävästi puristaa, joten tyttö päätti vapauttaa hiuksensa siitä. Pepe otti hiuskorunsa pois ja hiukset laskeutuivat aloilleen. Tyttö pöyhi hieman hiuksiaan ja alkoi näprätä käsissään hiuskoruaan.

Sitten hetken käveltyään punapää hyppäsi Chadin eteen, kietoi kätensä tämän niskan taakse, kohottautui varpailleen ja painoi kaipaavan suudelman toisen huulille.
"Olen yrittänyt vältellä tunteitani... Mutta en jaksa enää", Pepe kuiskasi vasten toisen huulia ja katsoi Chadia suoraan silmiin, hivenen anovasti.
"... Älä lähde..." tyttö vain kuiskasi karheasti, laski katseensa nopeasti alas, mutta yhtä nopeasti takaisin tuijottamaan Chadin suklaasilmiä.
"... Älä jätä minua yksin..." tyttö vielä kuiskasi, sipaisi sormellaan pojan kaulaa ja sulki silmänsä.

Chad hätkähti tytön hypätessä yhtäkkiä hänen eteensä, antaen suudelman ja ruvetessa anelemaan, ettei hän jättäisi toista. Mitä helvettiä?
"Enhän minä ole menossa minnekään... " mutisee pehmeästi katsoessaan punapäätä edessään. Nytkö, kaiken tämän jälkeen, asia... ratkesi näinkin helposti? Vai tulisiko joissain välissä taas kohtaus, jossa Pepe juoksisi yhtäkkiä pois?
"Enkä ole jättämässä sinua yksin..." jatkaa silittäen pehmeästi tytön punertavia hiuksia. Mutta jättäisikö Penelope hänet yksin? Lähtisi pois, sanomatta mitään, pitäisi epätietoisuudessa?

Ajatukset risteilivät nuorukaisen päässä, tuon työntäessä ne laatikkoon, viskaten laatikon jonnekin jorpakkoon, kuvainnollisesti sanottuna. Poika kumartui hivenen alemmas, painaen huulensa pehmeästi toisen huulia vasten, kietoessaan kätensä tytön ympärille. Hän oli kaivannut liian paljon Penelopen läheisyyttä.

Penelope kuunteli Chadin sanat ja jokaisen pojan sanan jälkeen hänen sydämensä tuntui jättävän lyöntejä välistä. Hänen silmänsä vetistyivät ja tytön kasvot vääntyivät hivenen murheellisiksi. Tytön kädet liukuivat Chadin poskille ja tyttö siveli toisen poskija hetken aikaa, samalla katsoen nuorukaista tiiviisti silmiin.
Chad painoi huulensa Pepen huulille ja tyttö henkäisi rauhallisesti suudelman aikana. Hän painoi vartaloaan lähemmäs pojan vartaloa ja sulki ajatuksensa. He olivat nyt tässä, kahdestaan. Kumpikaan ei nähtävästi ollut jättämässä toista tai mitään sen puolista. Kaikki olisi nyt hyvin.
... Vai olisiko?

Punapää piti yhä kasvojaan lähellä toisen kasvoja, kun he erkanivat suudelmasta. Tyttö henkäisi tärisevästi ja siveli pojan kasvonpiirteitä sormenpäillään.
"... Minäkään en ole lähtemässä pois.." Pepe kuiskasi sitten, sillä hänestä oli tuntunut, että poika ajatteli heidän viime kertaista näkemistä.
"Haluan pysyä lähelläsi.." tyttö jatkoi hiljaa ja painoi hennon suukon toisen poskelle.
"Sillä minä..." neito katkaisi lauseensa tajutessaan, että seuraavat sanat eivät voineet tulla ulos suusta. Ei vielä. Tämä oli liian aikaista sille.
Voi elämä, miten tytön sydän alkoikaan nyt hakata! Ja kuumuus alkoi vallata vartaloa.
"Tai siis.. Sinä olet minulle niin tärkeä.." tyttö korjasi lausettaan ja painoi hellän suukon nyt pojan huulille.

Penelopen sanat siitä, ettei tyttökään olisi lähtemässä pois, sai Chadin jokseenkin rauhalliselle mielelle – toki voi olla, että tuo vaihtaisi mielipidettään heti huomenna, mutta nyt neitokainen oli hänen lähellään, eikä hän jaksanut jossitella huomisesta ja tulevista päivistä. Piti elää päivä kerrallaan ja nykyhetkessä, vai miten se nyt menikään ?
Toisen suukot tuntuivat lämpimiltä, kovin tutuilta. Eikä hän luopuisi niistä hevillä.

Chad piteli toista lähellään, haudaten kasvonsa tytön punaiseen hiuspehkoon. Tytön hiukset tuoksuivat hienoisesti mansikalta, kuten tavallisestikin. Pojan kädet kietoutuivat tiukemminkin toisen ympärille, tuon vetäessä neitokaisen mukanaan halaukseen. Kädet sivelivät kevyesti toisen selkää, huulten suukottaessa tuon otsaa.

"Sinäkin olet tärkeä minulle", kuiskattiin tytön korvaan nuorukaisen kasvoille kohotessa lämmin hymy.

// hitin poikasta, sano jos kuolet. :----D

//Mä oon kai sitten todella sokea, kun en sitä hitinpoikasta nähnyt! XD Tai sitten mä vaan hittailen ite niin paljon, etten enää huomaa muiden hittauksia :,DDD

Siinä Chadin syleilyssä Penelope pysyi liikkumattomana pitkän aikaa. Hänen silmänsä olivat sulkeutuneet ja tytön pää oli painautunut kiinni Chadin rintakehään. Hänellä oli lämmin ja turvallinen oli, eikä halunnut luopua siitä tunteesta vielä hetkeen. Punapää oli kaivannut tätä olotilaa pitkään, ja nyt hän oli saanut tuntea sen Chadin lähellä.

Penelope henkäisi rauhoittuneena ja vetäytyi hivenen kaummas pojan lämpöisyydestä, voidakseen katsoa toista silmiin. Vihertävänsiniset silmät katsoivat Chadia suoraan toisen suklaasilmiin, ja tyttö tarttui kiinni toisen käsistä lähtien johdattamaan heitä kohti lähellä solisevaa suihkulähdettä.

Tyttö istahti suihkulähteen äärelle ja sipaisi hiuksiaan pois kasvojensa edestä. Hänen katseensa liukui taas Chadin kasvoihin ja sitten heidän käsiinsä, mitkä pitelivät yhä kiinni toisistaan.
"... Äiti on ihan sekaisin", Pepe puhui sitten ja huokaisi hiljaa.
"Hän ajattelee vain rikkauksia", tyttö jatkoi ja nosti katseensa hivenen pahoittelevasti Chadiin.
"Olen pahoillani, että jouduit kuulemaan ja näkemään riitani äidin kanssa", punapää sanoi pahoittelevasti ja hymyili surkeasti.
"Välillä en vain... Voi sietää hänen tempauksiaan.." tyttö sanoi vielä hiljaa ja laski katseensa takaisin heidän käsiinsä.

// se että päätin, että Pepen hiukset tuoksuu mansikalta on jo hitti :------D

Nuorukainen piteli punapäätä syleilyssään, kunnes toinen irtautui, johdattaen kaksikon suihkulähteelle. Chad istahti toisen viereen, tuntien välillä vesipisaroiden sinkoilevan selkäänsä, kastellen mustaa kauluspaitaa vähä vähältä.

Ruskeat silmät katselivat niiden päälle laskeutuneiden hiussuortuvien alta tyttöön, tuon jutellessa hiljaisella äänellä, pahoitellen riitaa äitinsä kanssa.
"Älä suotta", nuorukainen totesi sulkien tytön käden omansa sisään, puristaen sitä hellästi, ennen kuin sormen päät alkoivat kevyesti sivellä Pepen kämmenselkää.

Toinen käsi liukui tytön leualle, kohottaen sitä hivenen. Chad tutki hetken toisen kasvoja, sivellen leukapieltä kädellään, ennen kuin painoi pienen, nopean suukon Penelopen huulille.
"Enemmän minä olen huolissani Paulista…" todettiin karheasti hivenen vihaisella äänensävyllä, sillä jätkä ei voinut sille mitään, että tuon oli illallispöydässäkin tehnyt mieli vain mojauttaa vanhempaa miestä päin näköä... Pelottavaa, hän oli alkanut heittäytyä aggressiiviseksi.

// Ahaa ! XD

Chadin painaessa pienen, nopean suukon Pepen huulille, tyttö tunsi suunnatonta mielihyvää. Tuntui mukavalta, kun toisen sormet olivat hänen leuallaan. Punapää tosiaankin piti Chadin kosketuksesta, koskettipa toinen mistä tahansa. Se tuntui aina niin kihelmöivältä ja huumaavalta.
Nuorukainen mainitsi sitten Paulin. Penelope laski katseensa maahan ja yritti keksiä jotain sanottavaa, mikä saisi tytön kuulostamaan urhealta.
"Niin minäkin... Mutta hän ei voi tehdä minulle enää mitään. Paljastumisriski alkaa olla liian suuri.." tyttö sanoi ja toivoi todellakin asian olevan näin. Hän halusi kuulostaa urhealta ja vahvalta, mutta oikesti tyttö pelkäsi suunnattomasti Paulia edelleen. Hän saattoi yhä joskus yksin ollessaan tuntea miehen kädet vartalollaan, ja se sai aikaiseksi kylmät väreet sekä inhon.
Ehkä eniten Pepe pelkäsi sitä, miten pitkälle Paul saattaisi mennä. Olihan punapää vielä koskematon, puhdas ja äiti oli kertonut sen Paulille. Kiitos äiti todella paljon. Mutta ei Paul voisi häneen siinä mielessä kajota, eihän? Sehän... Sehän olisi jo hyvin vakavaa!
Penelope henkäisi hiljaa ja halusi nopeasti saada ajatuksensa pois siitä kamalasta miehestä.
"Oli mukava kuulla Peterin nauravan", Pepe sanoi sitten ilahtuneena ja katsahti Chadiin hymyillen.
"Hän ei yleensä naura vieraassa seurassa", tyttö tarkensi hieman sanojaan ja hymähti hiljaa.
"Olisi kiva, jos te kaksi voisitte joskus viettää aikaa toistenne kanssa. Peter tarvitsisi sitä, miesseuraa tarkoitan. Onhan hän asunut nyt kahden naisen kanssa. Enkä oikein haluaisi Peterin viettävän aikaan Paulin kanssa.." Pepe puheli, katsoi Chadia vielä hetken aikaa, kunnes painoi päänsä toisen olkaa vasten.

Punapään sanat, jotka ainakin yrittivät kuulostaa urheilta, tuntuivat silti Chadista kätkevän vain pelkoa ja jotain muutakin. Nopealla liikkeellä poika kiepsautti tytön syliinsä, kietoen kätensä suojelevasti tuon ympärille.
"... Minä olen silti huolissani", kuiskaa hiljaa tytön korvaan. Voisihan olla, ettei Paul uskaltaisi tehdä mitään, mutta jostakin syystä Chadia inhotti ajatella Pepeä ja sitä miestä saman katon alla… Ylipäätään ollenkaan toistensa lähellä sadan metrin säteellä.

Kuullessaan toisen toteavan, ettei hänen veljensä nauranut kovinkaan usein vieraiden seurassa, Chad hymähti huvittuneena.
"No, olihan tekosi aika koominen…" heittää pienen virneen kera, toisen käden silitellessä tytön selkää.
"Tutustuisin mieluusti paremmin Peteriin", tokaisee hetken hiljaisuuden jälkeen, ruskeiden silmien tutkiessa hiljaista puistoa. Sanat olivat totta, Penelopen veli voisi olla oikeinkin mukava, vaikka toinen hieman ujolta vaikuttikin, ainakin aluksi... Niin kuin hän itsekin.

Penelopen silmät suurenivat hitusen, kun yhtäkkiä Chad nappasi tytön syliinsä ja kietoi kätensä punapään ympärille. Pepe oli hetken aikaa jähmettyneenä Chadin syleilyssä, kunnes sulki silmänsä ja kietoi kätensä pojan ympärille. Punapää hengitteli hetken aikaa hiljaisesti ja yritti keskittyä olemaan mahdollisimman rauhallinen. Nimittäin rauhallisuus melkein katosi aina, kun Pepe edes ajatteli hitusenkin Paulia.
"Ihanaa, että joku edes on huolissaan.." neiti kuiskasi toisen korvaan ja painoi päänsä tiukemmin toista vasten. Viime aikoina tytöstä oli tosiaankin tuntunut siltä, että kukaan ei välittänyt tytön olotilasta yhtään. Hänen äitinsäkin oli vain pari kertaa kysellyt, miten tyttö voi, mutta ei tehnyt elettäkään parantaakseen tyttärensä olotilaa.

Pieni hymynkare kohosi tytön huulille, kun Chad sanoi haluavansa tutustua Peteriin paremmin. Pojan käsi silitteli rauhoittavasti punapään selkää.
"Tulisitte varmasti hyvin toimeen", tyttö puhui, naurahti hennosti ja painautui taas tiiviimmin toisen lämpöistä vartaloa vasten.

Chad hymähti hiljaa, kohottaen toista kulmaansa, vilkaisten punapäätä vaaleiden hiuksiensa alta.
"... Eikö kukaan muu muka ole?" kysyttiin hiljaa, aivan lähellä tytön korvaa. Oli jokseenkin surullista ja inhottavaa kuulla toisen sanovan, että oli ihanaa, että edes joku huolissaan. Eikö kukaan muu muka välittänyt, kuin hän? Olikohan tyttö edes kertonut…

Poika hymähti jotakin myöntävää toisen toteamukseen, tytön painautuessa yllättävästi lähemmäs häntä. Tämä johti siihen, että nuorukaisen tasapaino järkkyi, ja hetken yritettyään sitä takaisin saada mulskahti tuo suoraan suihkulähteeseen, vetäen sylissään olleen Penelopen mukanaan pisaroiden keskelle.

Hetken pärskittyään Chad selvisi istumaan, heilauttaen märät hiuksensa silmiensä päältä pois, vilkaisten alaspäin. Vesi oli hieman alle polvensyvyistä, ja hän oli kyllä kastunut kokonaan. Nuorukainen kohottautui reunalle istumaan, vesipisaroiden sinkoillessa edelleen tuon päälle suihkulähteestä. Hetken istuttuaan tuo purskahti nauruun. Kuinka usein tällaista kävi, tipahtaa nyt suihkulähteeseen, vieläpä neitokainen mukanaan?
"Öh, ootko sä kunnossa... Tai jotain?" Chad sai kähistyä naurun lomasta Penelopelle.

Penelope ei ehtinyt vastaamaan Chadin hiljaiseen kysymykseen mitään, sillä yhtäkkiä tyttö olikin vedetty mukaan suihkulähteeseen. Tyttö ponnahti nopeasti ylös viileästä vedestä ja köhi vettä ulos suustaan. Pepe oli äsken kokonaan joutunut vedenpinnan alle, ja nyt vettä tippui aivan jokaisesta vaatekappaleesta sekä hänen kasvoihinsa liimautuineista hiuksista. Chadin alkaessa nauraa, ei Pepekään voinut olla nauramatta. Olipas tämä dramaattinen tilanne saanut uuden käänteen.
"Joo, olen aivan loistavassa kunnossa", tyttö tokaisi, virnisti leikkisästi ja veti pojan takaisin vesialtaaseen.
"Sinä senkin-!" Pepe nauroi ja heitti vettä toisen päälle. Tytön ripsiväri ei ollut vedenkestävää, joten se oli hieman varissut tyttösen alaluomille. Siitä Pepe ei tosin välittänyt pätkääkään. Hänellä oli oikeasti hauskaa, ja sitä Pepe nyt kaipasikin.

Tilanne oli kyllä kaikin puolin koominen, ja Penelopen yhtyessä nauruun Chadia alkoi vain naurattaa entistä enemmän. Kylläpä tilanne äkkiä muuttui erilaiseksi, äsken se oli ollut kovin rauhallinen, vaikka taka-alalla olikin leijunut jotakin uhkaavaa. Mutta nyt vain nauratti ja kaikki tuntui hivenen kevyemmältä.

Punapään vetäessä hänet reunalta takaisin altaaseen ja alkaessa syytää vettä hänen päälleen poika katsoi hetken toista hivenen hölmistyneenä.
"Mutta eihän se mun vika ollut", todettiin ennen kuin hän virnisti ja antoi samalla mitalla takaisin kahmaisemalla vettä altaasta punapään päälle. Pisaroita sinkoili nyt puolin ja toisin, Penelopen päältä hänen päälleen ja toisin päin, ja suihkulähdekin syyti oman osansa kaksikon niskaan. Jos nuorukaisessa tai tytössä oli ollut äsken vielä yksikin kuiva kohta, tuskin enää nyt oli.

Nauru vain yltyi, sen kaikuessa tyhjässä puistossa.

Vesisotaa, jes! Tämä oli se kauan kaivattu tunne! Juuri tällaistä hetkeä, jolloin ei tarvinnut ajatella mitään muuta kuin sitä, että piti nauraa, oli tyttö tarvinnut. Hän jatkoi yhä veden loiskimista toisen päälle ja nauroi estottomasti. Penelope rakasti tällaisiä hetkiä, silloin sai olla vain oma itsensä.
Tyttö lopetti sitten veden viskomisen toisen päälle ja hyppäsi toisen syliin kietoen jalkansa sekä kätensä toisen ympärille. Punapää painoi märän suudelman (märän sen takia, koska hänen kasvoiltaan putosi vesipisaroita Chadin kasvoille) pojan huulille ja alkoi pörröttää toisen hiuksia entistä enemmän sekavemmiksi.
"Ei hienoja naisia saa syyttää", tyttö ilkkui huvittuneena, kun Chad oli sanonut, ettei tämä ollut hänen syytäänsä.
"En tiennytkään, että pidät vesileikeistä", Pepe naureskeli, hyppäsi pois toisen sylistä ja yritti kaataa Chadia takaisin veden varaan.

Hetkeksi sodaksi muuttunut tapaturma keskeytyi, kun punapää loikkasi hänen syliinsä, jolloin Chadin oli pakko lopettaa veden pärskyttäminen ja napata tyttö syliinsä. Suudelma kyllä tuntui mukavalta, ei käy sitä kiistäminen, ja poika vastasikin siihen enemmän kuin mielellään. Vesipisaroita tipahteli Penelopen kasvoilta ja hiuksista hänen päälleen, Chadin kohentaessa toisen asentoa sylissään, ennen kuin irrotti hetkeksi toisen kätensä kannatellen toista yhden kätensä varassa, pyyhkäisten kevyesti poskille levinneitä meikkejä pois.

"Enhän minä sinua syyttänyt, totesin vain oman syyttömättömyyteni!" sanoo puolustelevaan sävyyn, näyttäen tekaistua hapanta naamaa neitokaiselle. Samoin tein tuo hyppäsikin alas, yrittäen kaataa hänet uudemman kerran veteen. Chad kohotti kulmaansa, kopaten tytön takaisin syliinsä, katsoen toista huvittuneena.
"Enkö minä joskus ole jo sanonut, ettet sinä jaksa kaataa minua?" tokaisee virnistäen, laskien päätään hivenen alemmas, kumartuen näykkäisemään toisen alahuulta, ennen kuin laski toisen sylistään, hypähtäen hivenen kauemmas. Pikainen kädenheilautus, ja uusi annos pisaroita lensi päin punapäätä.

Pepe vain purskahti nauramaan pojan syyttömyydelle ja älähti, kun Chad ei kaatunutkaan veteen, vaan kaappasi hänet syliinsä. Tyttö mutristi muka surullisena huuliaan Chadin sanoille pojan kaatamisesta.
"Yhyy, olen niin heikko ja heiveröinen tyttö", Pepe sanoi ylinäytellysti ja pojan näykkäisy alahuulesta sai tytössä aivan uusia tuntemuksia.
Mutta niitä tyttö ei ehtinyt sen enempää tutkimaan, kun poika jo laskikin hänet alas ja alkoi taas roiskia vettä tytön päälle. Penelope yritti naurunsa seasta suojata kasvojaan käsillään, mutta silti vettä lensi ikävästi nenään saaden Pepen aivastamaan.
"Äää", tyttö mutisi huvittuneena ja hieraisi nenäänsä aivastuksen jälkeen.
"Nenäni on täynnä vettä!" Penelope parkaisi ja yritti naurunsa seasta kuivata kostuneita kasvojaan kämmeniinsä.

Punapää rämpi taas tiensä Chadin luo, kiersi toisen selän taakse ja hyppäsi pojan selkään. Tyttö yritti näin saada poikaa kaatumaan, mutta enemmän tytöstä alkoi tuntua, että se olisi Chad, joka saisi heitettyä tytön veteen.
"Hei! Siellä ei saa uida!" kuului matala ja uhkaava miehen ääni jostain aivan liian läheltä. Penelope käänsi kasvojaan äänensuuntaan ja huomasi taskulamppu kädessä olevan puistonvartijan lähestyvän heitä.
"Oho.." tyttö henkäisi vain, roikkuen yhä kiinni Chadin selässä.

Tytön valittaessa, että hänen nenänsä oli täynnä vettä, Chad kohotti toista kulmaansa hymähtäen huvittuneena, naurun jatkuessa hetken päästä, kun punapää hyppäsi hänen selkäänsä. Nopeasti nuorukainen kiersi kätensä tytön ympärille, pitäen tuota reppuselässään.
"... Oliko tuo taas niitä onnettomia yrityksiäsi kaataa minut?" todettiin huvittuneena pojan kääntäessä päätään niin, että hän kykeni vilkaisemaan selässään kiikkuvaan neitokaiseen, suupielessä leikkiessä nauravainen hymy, joka ylsi ruskeisiin silmiin asti.

Kun hivenen uhkaavalta kuulostava miesääni keskeytti heidän sotansa, Chad käänsi katseensa aavistuksen säikähtäneenä pimenevässä yössä välkkyvän taskulampun suuntaan.
Hiljainen "hups" karkasi uudestaan nauruun purskahtavan pojan huulilta, tuon hypähtäessä pois suihkulähteestä punapää edelleen reppuselässään, lähtien hölkkäämään pitkin puistotietä ihan hyvää vauhtia, jättäen puistovartijaa taakseen.

Poika poikkesi tieltä nurmikolle, ilmestyen pian takaisin eräälle toiselle tielle, jossa tuo kiivaammin hengittäen laski Pepen selästään, kaapaten tuon melkein saman tien takaisin lähelleen – tällä kertaa syliinsä – ja lähtien laiskasti lipumaan kohti... jotain.
Chadin rintakehä kohoili jokseenkin tiuhaan tahtiin, ei ollut ihan helppo juttu juoksennella yössä märissä vaatteissa tyttö selässään pitkin puistoja. Huvittavaa ja hauskaa joka tapauksessa, jotakin piristettä aina niin tylsään elämään. Vaikkei hänen elämänsä kovin tylsää ollut ollut hetkeen.
Lyhyt naurahdus kumpusikin tuon kurkusta nuorukaisen vetäessä Penelopen lähemmäs itseään.

Penelope ei olisi aavistanutkaan Chadin lähtevän luikkivan pakoon tyttö selässään! Itse punapää olisi jäänyt selittämään puistonvartijalle tilanteen, sen verran kiltti tämä tyttönen oli. Mutta nyt tilanne oli saanut niin naurettavan käänteen, että märkä neitokainen tärisi naurusta pojan reppuselässä ollessaan ja nojautui toisen olkaa vasten, puhaltaen kiusaavasti toisen korvaan.
"Juokse kuin tuuli, napakymppi", tyttö kuiskasi nauraen toisen korvaan ja kietoi käsiään paremmin toisen ympärille. Puistonvartija huusi solvauksia nuorelle parille, jotka olivat kuitenkin jo hyvän matkan päässä miehestä.

Chad laski Penelopen sitten alas reppuselästään ja tyttö ehti vain huokaista helpotuksesta, kun nuorukainen jo nosti tytön käsivarsilleen ja painoi lähemmäs itseään. Poika lähti kävelemään ja tyttö painoi päätään toisen kohoilevaan rintakehää vasten.
"Kuule.. Ei sinun ole enää pakko kantaa minua", Penelope totesi suloisesti ja sipaisi sormellaan toisen poskea.
"Vaikka tässä onkin ihan hyvä olla, mitä jos levättäisiin hetken aikaa?" tyttö kysyi, hymyili hurmaavasti ja laskeutui itse pois Chadin sylistä tarttuen poikaa kädestä kiinni. Nyt se oli Pepen vuoro johdattaa toista.

Tyttö pysähtyi vasta leikatulle nurmelle ja laskeutui makaamaan siihen selälleen. Penelopen silmät katsoivat nyt taivaalla tuikkivia tähtiä ihastuneina.
"Näkisimmeköhän tähdenlennon?" punapää kysyi toiveikkaana, hymähti huvittuneena ja antoi huulilleen kivuta pienen suloisen hymyn.

Chad hymähti tytön sanoille, pudistellen päätään toisen laskeutuessa alas, lähtiessä kävelemään vaihteeksi omin jaloin eteenpäin. Mikä ei kyllä miellyttänyt Chadia, ei sitten ollenkaan. Poika kurtisti kulmiaan, kohauttaen sitten olkapäitään.
"Ei tietenkään tarvitse, mutta kun sinä tunnut niin mukavalle siinä lähellä", toteaa tytön lähtiessä kävelyttämään häntä perässään. Kyllähän tämä näinkin kävisi, vaikka hän mieluummin pitikin toista sylissään.

Punapään käydessä selälleen katselemaan tähtiä, Chad istahti tuon viereen, silmäillen toista suklaasilmillään, ennen kuin kävi tuon viereen makaamaan, ristien kätensä niskansa taakse.
"Kenties", kuului kuittaus toisen toiveikkaaseen toteamukseen, pojan itsensä pyyhkäistessä hunajanvaaleita suortuvia kasvojensa edestä, keskittyen sitten tutkimaan taivasta.

"Ei meidän tarvitsekaan erossa pysytellä", Penelope vastasi hyvin pehmeällä äänellä Chadille, kun toinen oli sanonut tytön tuntuvan mukavalta lähellään, ja Pepe siirtyi vielä lähemmäs nuorukaista, laskien päänsä tuon pään vierelle. Katse pysyi taivaassa ja tyttö tarkkaili tähtiä ihailevasti. Penelopen käsi etsi taas Chadin käden ja tyttö silitteli hennosti toisen käsivartta omilla sileillä sormenpäillään.

Tyttö kääntyi sitten mahalleen nurmikolle ja katseli vuorostaan Chadin kasvoja kymmenisen sentin päästä toisen kasvoista. Vihertävänsiniset silmät katselivat ihastuneena pojan kasvoja ja taas tyttö sipaisi Chadin hiuksia pois toisen suklaasilmien edestä.
"Etuhiuksillesi on tehtävä jotain", Penelope sanoi päättäväisesti ja nappasi hiuksistaan yhden pinnin irti. Sitten tyttö nosti Chadin etuhiukset ylös ja asetti pinnin paikoilleen. Neitokainen ei voinut olla tirskumatta näylle ja puristi oikein silmänsäkin yhteen nauraessaan niin suuresti.
"Nyt s-sinä näytät paremmalta..!" punapää sanoi naurunsa lomasta ja avasi silmänsä katsellessaan taas Chadin kasvoja huvittuneena.

Epämääräinen, myöntyväksi tulkittava äännähdys karkasi Chadin huulilta, kun tuo kiersi toisen kätensä tytön ympärille, vetäen tuon kylkeensä kiinni. Tässä oli nyt ainakin mukava olla, ellei puistonvartija kohta ilmestyisi paikalle, "nurmikolla ei saa kävellä"... Chad huoahti ajatukselle, kääntäen virnistäen katseensa Penelopeen, joka juuri sipaisi hänen hiuksiaan pois kasvoilta.

Tytön laittaessa hänen hiuksensa kuriin jollakin... pinnillä poika kurtisti kulmiaan, siristäen hivenen silmiään happaman näköisenä.
"Hauskaa, että minä ja hiukseni huvitamme sinua", todettiin leikkisästi pojan haroessa hiuspehkoaan, ennen kuin pinni napsaistiin irti hiuksista ja palautettiin Pepelle. Nuorukainen kierähti toisen päälle kontalleen, hymyillen toiselle.

"Kutiatko sinä?" kysyttiin virnistyksen kera Chadin alkaessa hiljalleen sivellä tytön kylkiä.

Penelope nauroi yhä soinnukkaalla äänellään, tosin nyt vain hieman hillitymmin, kun Chad alkoi puhua. Punapää vain nyökkäsi huvittuneena ja katsoi toista tuikkivin silmin.
"Jep, sinä ja märät hiuksesi olette oikein huvittava kokonaisuus", punapää totesi kepeästi, ja katse muuttui hieman hämmentyneemmäksi, kun Chad kierähtikin tyttösen päälle. Penelopen tunsi poskiaansa kuumottavan ja sydämensä alkavan hakata entistä tiheämmin katsellessaan nuorukaisen kasvoja alhaaltapäin.

Punapää ei aluksi tajunnut toisen kysymystä, jotenkin se vain meni ohi. Tuntiessaan Chadin kädet liikkuvan kyljillään tyttö purskahti estottomaan nauruun ja rimpuili toisen alla.
"E-ei..! Hahhaha... L-lopeta..! Hahaha...!" Penelope yritti puhua heleän naurunsa lomasta, mutta se ei oikein tuntunut onnistuvan. Tyttö oli hyvin herkkä kutiamaan kyljistään, joten hän tunsi olevansa voimaton sillä hetkellä.

Neiti yritti irrottaa pojan käsiä kyljiltään, mutta Chad oli sen verran vahvempi kuin Penelope, niin se toiminta ei oikein tehonnut. Mikä voisi saada pojan lopettamaan tytön kiusaaminen?
Penelope liu'utti kätensä pojan märän paidan alle ja alkoi liikutella sormiaan pojan hyvin treenatun vatsan ja kylkien alueella. Hän toivoi toisenkin kutiavan, edes hieman!