En ole kovin pitkä, enkä pysty puoliani pitämään

- 'poijaan' puvustus Jukkista ja Jinskua tänne kaivataan~ melko tynkänen alku, mutta eiköhän tää tästä... -

Se oli ihan tavallinen koulupäivä, eikä poikennut alkuunsa juuri lainkaan muista. Jackie oli tyttö, jonka moni sekoitti pojaksi. Varsinkin tänään, kun turkoosi tukka oli sitaistu ponnarille niskaan ja päähän kiskottu punainen pipo. Vaatetus oli muutoinkin suhteellisen androgyyniä luokkaa. Laukkua tytöllä ei ollut mukanaan, sillä hän oli vienyt sen jo naulakkoon valmiiksi odottamaan seuraavan tunnin alkua. Sopi vain toivoa, ettei kukaansitä kollaisi levälleen. Mitään arvokasta siellä ei tainnut koulukirjojen lisäksi ollakaan, mutta oli se silti melko ikävää koota omia tavaroitaan ympäri koulua, kun joku oli saanut päähänsä ne levittää. No, ei tyttö sitä juuri mietiskellyt. Hän vain käveli käytävää pitkin vihellellen iloista sävelmää. Hän ei ollut aivan varma minne oli matkalla. Sen hän tiesi, että nyt oli hyppy, josta kuitenkin oli jo kulunut niin suuri osa, ettei ollut järkeä lähteä koululta mihinkään. Joten hän sitten vaikka vain kävelisi ympyrää.

Hän väisteli parhaansa mukaan vastaan tulevia ihmisiä, joita ei hirvittävän tarkasti katsonutkaan. Ei kai hirvittävän montaa tuttua tullut noin vain ohitettua? Tuskinpa vain, kyllä ne olisivat huutaneet, jos heitä haittasi tai oli asiaa.

Muuan aasialaispiirteisen kundin koko päivä oli ollut niin perseestä kuin vain se pystyi olemaan. Aamulla mikään ei ollut sujunut ja kundi oli saanut kuulla isänsä huutoa heti aamusta. Kaikki ärsytti, kaikkein eniten rehtorilta saatu puhuttelu aivan mitättömästä asiasta. Oli jo muutenkin hermot kireällä. Hän tarvitsi kahvia ja sitten tupakan.
Jiang käveli kohti kahviautomaatteja vilkaisten varsin ilkeästi sen luona norkoilevaan nörttiporukkaa. Nörtit saivat sätkyn yhtä aikaa ja törmäsivät toisiinsa yrittäessään juosta pois kundin tieltä. Pahis tönäisi yhden hitaamman nörtin varsin kovakouraisesti pois tieltään ja siirtyi kahviautomaatille. Kun kahvia ei tullut, hän tuuppasi automaattia vähemmän hellästi, keräten hetkeksi muutaman ohikulkevan oppilaan katseen. Kundi kirosi itsekseen. Kahviautomaatti kuitenkin totteli viimein ja Jiang tunsi mielialansa nousevan hieman positiivisempaan suuntaan.

Kundi päätti lähteä tupakalle, vielä miltei täysi muki kuumaa kahvia. Moisen lastin kanssa käytävällä kulkemien saattoi olla vaarallista, ellei sitten kuulunut tämän aasialaispiirteisen kundin klikkiin. Kukaan ei uskaltanut ryppyillä pahiksille, he laittoivat ojennukseen muita ihan vain huvikseen. Vaikka hetken ajan kundi oli suunnitellut mielessään kuinka hän uittaisi jonkun pienen nörtin vessanpöntössä, ihan vain saadakseen paremman olon, alkoi tuo ajatus väistyä kahvin rentouttaessa. Vielä kun hän saisi sen tupakan, niin kundi alkaisi rauhoittua kunnolla. Tosin jonkun iloisesti hyräilemä kappale nosti ärsytyskynnystä hiukan.

Kuitenkin kohtalolla oli vähän toisenlaiset suunnitelmat. Jiangin hörpätessä kuumaa kahviaan ja vilkaistessa muuan kermaan kuuluvan tytön tissejä, jäi häneltä tyystin huomaamatta kundia kohti asteleva pieni hahmo, joka kaikeksi epäonnekseen törmäsi juuri tähän aasialaispiirteiseen. Törmäys olisi mahdollisesti voitu antaa anteeksi, mutta törmäyksen vuoksi kuuma kahvi läikkyi pahasti nuoren miehen päälle (ja mahdollisesti myös sinitukkaisen onnettomankin), saaden tuon ärähtämään. Jiangin sisällä oleva vitusta mittaava mittari nousi täyteen kymppiin, tummien silmien tummuessa yhä enemmän niiden katseen noustessa tuohon häneen törmänneeseen poikaan. Kyllä vain, Jackie näytti kundin mielestä ihan pojalta. Sen enempää katsomatta pahis viskasi puolitäyden pahvisen mukin kohti joitain onnettomia taviksia, välittämättä osuisiko se ja tarttui tuota ärsyttävää ipanaa hupparin rintamuksesta.
”Saatanan nulikka.. Sä oot niin kuollut…”
Ärähdettiin vasten toisen kasvoja ennen kuin kundin lähti retuuttamaan toista käytävää pitkin kohti poikien vessoja. Joku oli nyt pesun tarpeessa…

Jackie taisi olla todella huolimaton heppu, omaksi huonoksi onnekseen. Lyhyen poikatytön matka päättyi kuin seinään, vaikkei ihan kirjaimellisesti. Ei seinään, vaan kaappiin… Tai no, tiedä sitä. Hänen silmissään kyllä, koska hän oli pikkuruinen. Ärinä oli pahaenteistä ja hän tiesi kyllä mistä se johtui. Sitä kuumaa kahvia oli läikkynyt hänenkin päälleen. Mitään anteeksipyyntöä ei edes keritty mutista, kun tuntematon jätkä jo tarrasi kiinni hänen hupparinsa rintamuksesta ja retuutti. Jackie nielaisi vaikeasti.
”Anteeks, mä kyllä maksan sen sulle, mä oon tosi pahoillani”, poikatyttö yritti, vaikka kyllä tajusi sen olevan ihan turhaa ininää. Ei toinen kuuntelisi kuitenkaan, sitä paitsi se rupesi nyt riuhtomaan häntä perässään, tiedä mitä keksisi. Kuollut hän kuulemma oli, toisen sanojen mukaan ainakin. Vooi helvetti, ei tässä nyt näin pitänyt käydä!! Olipa taas käännekohta päivälle. Turkoositukkainen tyttö ei tosiaan osannut arvostaa tätä.

Pikkuhiljaa alkoi myös selvitä, mitä tuleman piti. Tämä tuntematon, vissiinkin pahiskundi, raahasi häntä kohti vessoja. Ei, ei ja ei! Tähän astisen Astonissa opiskelunsa aikana hänen päänsä ei ollut käynyt vielä kertaakaan pöntössä. Nyt sitten korjattaisiin sekin niin sanottu virhe. Jackien puolesta se olisi voitu jättää täysin korjaamattakin, hän pärjäsi ihan hyvin ilman kastamista…
”Hei, oikeasti ei sun tarvi”, Jackie yritti hätääntyneenä. Hän ei ihan oikeasti tahtonut. Rupesi ahdistamaan niin, ettei olisi ihme, jos hän pillahtaisi itkuun. Ei hän voisi, piti pitää imagoa yllä. Hänen piti olla kolme kertaa kovempi jätkä kuin pojat olivat, koska hän oli tyttö. Ei hän muuten mahtuisi porukkaan ja nyrkkisääntö oli, etteivät pojat itkeneet. Ja toinen sääntö oli myös, ettei tyttöjä saanut kiusata ja sitä sääntöä tämä jätkä tässä nyt sitten parhaillaan pisti päreiksi…

Toisen epämääräinen yritys saada tilanne vielä hallintaan vain kiristi kundin hermoja. Tuo tiukensi otettaan tämän pikkupojan paidasta, välittämättä satuttiko itseään pienempää ja hennompaa olentoa kovakouraisilla otteillaan. Ärsytys nousi pikkuhiljaa raivoksi ja Jackien kohtalo tuntui olevan jo sinetöity.

Jiang paukautti vessanoven auki, kohdaten parin tuntemattoman tyypin katseen.
”ULOS!”
ärähdettiin, vieraiden tyyppien selvästi epäröidessä hetken ennen kuin nuo keräsivät luunsa ja lähtivät juoksujalkaa ulos vessasta. Aasialaispiirteinen kundi paiskasi vähemmän hellävaroin sinitukkaisen päin seinää, antamatta tuolle aikaa toipua törmäyksestä ennen kuin pikkupoika painettiin vasten seinää, isomman kundin jyrätessä melkein tuon päälle.
”Mä kyllä opetan ettei sun kaltaisten pikkulasten kannata käydä ryppyilemään. ”
Äänensävy enteili yhä pahaa, raivon palaessa tummissa silmissä varsin kirkkaana. Huulille nousi hymy, jonka joku olisi luokitellut jopa sadistiseksi. Kundilla viirasi päästä tänään tavallistakin rankemmin ja hän aikoi purkaa pahan olonsa tämän sinitukkaan.
”… ja jos tää opetus ei riitä niin älä huoli, lisää on kyllä luvassa…”
Todettiin jatkoksi uhkaavalla äänensävyllä.

Pikkupoika kiskaistiin pois seinän vierestä ja tuon kädet väännettiin kipeästi selän taakse. Jiang vilkaisi lähes vaistomaisesti ovelle, joka oli jäänyt puoliavoimeksi niiden kahden luuserin jäljiltä, ennen kuin johdatti saaliinsa likaiseen vessakoppiin. Hän oli oikeastaan toivonut sen olevan likaisempi, mutta kyllä tämäkin sai kelvata. Kuuntelematta mahdollisia vastaväitteitä pikkupojan pää painettiin sydämettömästi pönttöön ja veden alle. Hetken kuluttua pään annettiin nousta ja toiselle hetki aikaa hengähtää ennen kuin sama taas toistui.

Okei, se ininä ei tosiaan auttanut turkoositukan tilannetta yhtään. Jätkä vain kävi entistäkin kovakouraisemmaksi ja se sattui, Jackien ei auttanut kuin ähkäistä kivusta ja tyytyä kohtaloonsa. Muuta tässä ei juuri voitukaan tehdä.
Jätkä hääsi ulos vessassa pyörineet tyypit, joista ainakin yhden pojan Jackie tunnisti. Hän oli tehnyt tuon kanssa ryhmätyötä maantiedossa viimeviikolla. Eipä se auttanut, poika luikki häntä koipien välissä karkuun pelastaakseen oman nahkansa Jackieta auttamatta. Ihanaa, kun tämä toimi näin. Jackie olisi samassa tilateessa ruvennut ärhentelemään, vaikka retuutettu tyyppi olisi ollutkin tuiki tuntematon tapaus. Kun pojat olivat karanneet tämä pahispoika nakkasi Jackien päin seinää. Huulten välistä karkasi tuskan ulvahdus, joka oli kaikkea muuta kuin miehekäs. Ei sen tarvinnutkaan olla, kun hän ei ollut mies.
Jackieta hakattiin vasten sitä seinää ja hänen kasvoiltaan kuvastui ahdistus ja pelko. Toisen sanoihin teki mieli inttää vastaan, mutta ääntä ei lähtenyt. Pelko oli vienyt puhekyvyn kokonaan. Toisen ilme oli kuin pahimman luokan kiduttamisesta nauttivalla tyypillä. Kai tuo sitten sai tästä jotakin nautintoa irti.

Pian likka taas tempaistiin irti seinästa ja retuutettiin kopperoon. Mitään ei juuri keretty ajatellakaan, kun pää painettiin pönttöön ja Jackie luuli hetken hukkuvansa. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen poika kuitenkin nosti hänen päänsä ylös ja sinitukkainen pärski ja kakoi yrittäen saada happea keuhkoihinsa. Hänen punainen piponsa oli tippunut päästä jossain vaiheessa ja sininen poninhännälle sidottu tukka oli ujuttautunut hupparin alta ulos. Hapenottoa hänelle ei kauaa annettu, kun pää oli taas pöntössä. Nyt tyttö jo itki, sillä hän ei osannut suhtautua tähän ollenkaan. Mutta mitäs niistä yynelistä, kun eivät erottuneet muutoinkaan märistä kasvoista lainkaan.

Raivonsa lomasta aasialaispiirteinen ei tajunnut pieniä vihjeitä, joista olisi tajunnut, ettei hänen uhrinsa ehkä ollut poika kuten kundi kaiken aikaa luuli. Siinä oletuksessaan, Jiang jatkoi käsittelyään jonkin aikaa ennen kuin raivo laantui sen verran että ajatteleminen oli jo selkeämpää. Tummien silmien katse jumittui sinisen pojan pitkiin hiuksiin, kundin unohtaessa Jackien pään veden alle hetkeä pidemmäksi aikaa kuin oli tarkoitus. Kulmat rypistyivät hivenen. Mistä helvetistä tuo sininen tukka oli jollain tapaa tuttu? Oliko tämä poika joku uusi oppilas..? Kundi ei saanut päähänsä, höllentäen otettaan poikatytön niskasta niin, että tuo sai itsekin päänsä nostettua ylös. Tuon ääni.. se tunkeutui läpi sen häviävän raivon, joka oli äsken pidellyt kundia otteessaan. Ei helvetti.. ei se voinut olla… eihän?

Voi jumalauta, kyllä se oli! Todellisuus iski vasten kasvoja kovemmin kuin koskaan aikaisemmin. Kundi päästi lopullisesti irti tuota pienestä olennosta ja peruutti ulos vessakopista aina vessan toiselle seinustalle asti. Tummien silmien pistävä katse mittaili toisen hentoa olemusta, oli hänen pakko olla väärässä. Luoja! Hänen oli aivan pakko olla väärässä tämän ikävän tunteen kanssa, eikö niin?
Mutta mitä kauemmin hän tuota surkeaa olentoa katsoi, sitä varmempi hän oli siitä, ettei tuo sinitukka voinut olla poika. Hän oli kaiken tämän ajan retuutellut tyttöä. Ei, Jiang ei koskaan tehnyt tälläistä tytöille. Mitä tässä voisi tehdä tai sanoa?

Käsi nousi hieromaan niskaa, pojan nojatessa peilien edessä olevaan tiskialtaaseen. Hän voisi vielä paeta paikalta ja toivoa ettei tyttö tuntisi ketään vaikutusvaltaista.
”Hei… lopeta jo..”
Sanottiin kovemmin ja terävämmin kuin oli tarkoitus. Mutta tuo surkea ääni tuntui niin pahalta. Ei helvetti, hän oli vajonnut niin alas.. Ei kundi osannut lohduttaa.
”…mä en tiennyt et sä oot tyttö..”
Miltei kuiskattiin. Ei, nyt hän lähtisi. Kundi kääntyi täyden käsipyyhepaperin puoleen ja heitti sen varsin kömpelösti toisen puoleen.
”..älähän nyt…itke…”
koitettiin varsin epälohduttavasti sanoa. Hän ei ollut todellakaan hyvä tällaisessa. Hemmetin hemmetti, hän hirttäisi itsensä.

Jackie sai näemmä viihtyä veden alla pitkään. Hyvin, hyvin pitkään. Oikeastaan niin pitkään, että hengityksen pidätteleminen kävi mahdottomaksi urheilijan keuhkoillakin ja sitä tuli hotaistua sitä vettä kurkkuun. Että kiva.
Jossain vaiheessa ote hänen niskastaan hölleni ja heti sen tajuttuaan sinihiuksinen kiskaisi päänsä pöntöstä ja alkoi kakoa. Kyynelvanat valuivat pitkin poskia ja tyttö niiskutteli, vaikka se olikin melko typerää, kun keuhkoissa oli vettä. Jackie tupsahti istumaan ottaen tukea pöntöstä ja yski. Hämmentynyt katse nousi poikaan, joka oli karannut kauas hänestä. Poikatyttö ei nyt ihan käsittänyt mitä kummaa tässä oli meneillään.
Toinen oli noteerannut hänen itkunsa, käski töksäyttäen lopettamaan. Ja kun se käskemällä olisikin loppunut. Toki hän olisi lopettanut jos olisi pystynyt. Piti olla vahva, vaikka tuo jätkä pelotti häntä ihan sairaasti.
Tyttö niiskutti ja pyyhki poskiaan hupparinsa kuivaan hihaan. Ja katsoi sinisillä silmillään pelokkaasti poikaan, joka onneksi oli jo kauempana. Tuo ei kuulemma ollut tiennyt, että hän oli tyttö. Mitä se muutti? Toinen oli kohdellut häntä miten oli kohdellut, tyttö tai ei. Ei se olisi toista oikeuttanut siihen, vaikka hän poika olisikin ollut.

Tuo nakkasi hänelle paperia ja pyysi, ettei hän itkisi. Jackie katsoi paperia ja sitten poika akuin vauhko peura ja alkoi sitten vain itkemään enemmän, voimatta sille mitään. Pää haudattiin käsiin ja tyttö veti itsensä myttyyn kopin nurkkaan. Häntä hävetti itkeä ja hän oli shokkitilassa, vaikka tiedostikin tilanteen olevan jo ohi. Hänellä oli todella häpäisty olo, eikä sille voinut yhtään mitään.

Ei, ei se auttanut. Tyttö vain katsoi häntä noilla liian sinisillä silmillään ja purskahti kovempaan itkuun. Hemmetti, miksi tämän piti olla näin vaikeaa? Kundi käänsi selkänsä tytölle, yrittäen sulkea tuosta kuuluvat äänet pois mielestään siinä onnistumatta. Tuo puri hampaansa niin tiukasti yhteen, että leukoja särki. Paniikinomainen tunne nousi kundin sisällä, tilanteen ollessa hänelle täysin uusi. ei hän osannut lohduttaa ja ne heikot yritykset tehdä niin olivat tuhoon tuomitut. Tuntui hölmöltä puhua enää, joten aasialaispiirteinen sulki silmänsä ja yritti olla kuuntelematta tytön niiskutusta ja itkua.

Huokaus karkasi huulilta. Pahiksiin kuuluva jätkä ei tajunnut, että olisi tosiaan ehkä paras häipyä paikalta ennen kuin joku ulkopuolinen tulisi rikospaikalle. Toisaalta taas hän ei myöskään voisi jättää itkevää tyttöä tänne. joku saisi väistämättä tietää mitä olisi tapahtunut ja sitten siitä tietäisi koko koulu. Hänen maineensa menisi eikä se olisi hyvä juttu. Jiangin kannalta.

Tuntui hölmöltä puhua tytölle, joka vain niiskutti ja oli surkea. Kuitenkin kundi keräsi rohkeutensa ja ne arvonsa rippeet joita hänellä vielä oli, kääntyen nyt tyttöön päin. Hän tarkasteli toista varovasti ennen kuin kepeähkö äänensävyä tavoitellen, siinä onnistumatta, totesi varovasti:
”Mä taidan mennä.. ei muistella pahalla likka..”
Ensimmäisten askelten kohti ovea tullen otetuiksi.

Ei Jackie keksinyt, mistä tämä hillitön itkeminen nyt yhtäkkiä oli tullut. Oli hän pahempaakin kipua elämänsä aikana kestänyt vetistelemättä ja nyt.. No, ehkä tässä tosiaan ei ollut kyse kivusta, vaan siitä, että tämä kävi hänen ylpeytensä ja itsetuntonsa päälle.
Meni reipas tovi, kun pojan ääni taas kuului hänen korviinsa. Se ilmoitti menevänsä pois. Hyvä, saikin mennä. Hän tahtoi olla yksin ja mahdollisimman kaukana tuosta pojasta.
Aasialaispiirteisen kundin pakomatka kuitenkin päättyi lyhyeen, kun ovesta sisään harpponut jätkä oli kävellä tuota päin. Sattumalta jo toinen Smith sitä lajia tälle päivää. Kyllä, tätä sukua riitti joka nurkkaan asti, mutta oli se nyt kuitenkin melkoinen sattuma. Maddox oli jo pahoitella, että oli hieman tönäissyt jätkää, mutta suu sulkeutui ennen kuin oli avautunutkaan. Katse osui nurkassa mytyssä istuvaan tyttöön, jonka hän kyllä tunnisti, vaikka tuo noin pieneksi olikin käpertynyt. Tuollaisia hiuksia ei ollut tässä koulussa kuin yhdellä tytöllä ja nuo hiukset Ox kyllä muisti. Yksi plus yksi ei ollut ihan hirvittävän vaikea yhteenlasku. Tässä vessassa oli tasan kaksi henkilöä hänen lisäkseen ja toinenkin varmasti liittyi toisen itkuun. Raivostuksesta saamillaan voimilla keesipää nappasi kiinni aasialaispojan rintamuksesta ja paiskasi tuon vasten seinää painaen kaulaan kyynärvarrellaan.
”Mitä helvettiä sä teit?”, kuului sähähtävä kysymys, joka kuulsi läpi raivoa. Roihuavaa helvetinliekkiä ja uskomattoman kylmiä jääkiteitä. Oxin pää pyöritti toinen toistaan pahempia vaihtoehtoja siitä, mitä Jackielle oli sattunut. Ja pyörihän siellä myös toinen toistaan haastavampia tapoja teurastaa tämä kusipäisyyden ilmentymä.

Kättä painettiin toisen kurkulle kovemmin, ilme kiristyi entisestään. Viha Maddox Smithin sisällä kasvoi kasvamasta päästyäänkin ennen kuulumattomiin mittoihin. Normaalisti niin leppoisa ja mukava Ox oli nyt totaalisesti räjähtämispisteessä.
”Mitä. Sä. Teit?”, tivattiin uudemman kerran entistäkin tiukemmin.