You want some history

// Kimusume & Kody

Demelza Ridge oli tapansa mukaan ensimmäisten joukossa luokassa. Nyt olisi vuorossa historiaan, jossa hän oli - kuten muissakin aineissa - hyvä. Tyttönen valitsi istumapaikakseen luokan melko keskeltä olevan pulpetin, ei kuitenkaan aivan edestä, koska opettaja tahtoi mielellään kertoa typeriä juttujaan etuosan ihmisille. Demin mielestä tuo vanha, harmaapäinen miesopettaja oli hyvä työssään, mutta nuo jutut eivät. Usein mukahauskanjutun jälkeen kuului vain muutama kuiva naurahdus, eikä muuta. Oudointa koko hommassa oli, että opettaja ei huomannut, että oppilaat eivät tippaakaan välittäneet noista tuon kertomista jutusta. Demiä hieman säälitti miesparka.

Opettaja kertoi, että he aloittaisivat tällä tunnilla parityön eri historian aikakausista. Dem kirjoitti siistillä käsialallaan muistiin puhtaalle paperinsivulle samalla kun mies kirjoitti niitä taululle. Vihdoin kaikki tiedot oli kerrottu, enää piti valita aihe sekä pari työn tekemiseen. Demelza oli jo varma minkä vaiheen hän haluaisi ja odotti innolla omaa vuoroaan ilmoittamaan sen. "Renessanssi", brunette ilmoitti kirkaasti silmät loistaen, kun hänen vuoronsa oli. Dem kerkesi selata kirjansa Renessanssi kohtaan, samalla kun opettaja kyseli muiden aiheita. Nyt hänellä oli aihe, mutta ei paria, hän oli toiminut toisinpäin kuin useimmat. Tyttö katseli ympärilleen, olisiko lähellä joku vielä ilman paria ja ehkä kiinnostunut hänen valitsemastaan aiheesta.

-Minä tuleen! >.<-

Brunette poika juoksi suklaasilmineen käytävällä. Poika oli saanut jo kaksi tuntia sitten lukujärjestyksen käteensä, muttei ollut vieläkään löytänyt luokkaa missä hänen pitäisi olla. Tämäkö yrittää olla kartta? Ja tästäkö sokkelosta pitäisi löytää oma luokka?

Syvällä mielessään Kody haistatti pitkät tämän paikan keksijälle, ja tietenkin ihanaiselle arkkitehdille, joka oli liian laiska tehdäkseen jokaisesta nurkasta erilaista. Nyt Fields juoksi ympyrää päällään tummanruskea huppari, kuluneet farkut, ja ruskea laukku. Samat kamppeet mitkä hänellä oli ollut aamulla aulassakin päällään. Miksi Kody olisi niitä nyt kesken päivän mennyt vaihtamaan?

Hetken harhailun jälkeen nuorukainen pysähtyi jälleen tutkimaan karttaa. Hetkonen? Tämän mukaan historian luokan pitäisi olla...
Poika jäätyi tuijottamaan oikealla seisovaa ovea. Hän harhaillut ympäri koulua kaksi tuntia ja nyt hän löysi tuon oven vahingossa? Turhautuneena hän koputti oveen, ja sai vielä onnekseen ymmärrystä harmaahapsiselta opettajalta.
”Siinähän sinä olet Fields. Eksyitkö? No sehän on täysin ymmärrettävää. Niin minullekin kävi ensimmäisenä päivänäni.”
Kody hymyili hiukan väkinäisesti takaisin vanhukselle, samalla miettien kuinkakohan monta vuosisataa siitä päivästä oli kun tuo fossiili oli tänne ensimmäisen kerran löytänyt.

Poika haki paikan luokan perältä, hän oli juuri saanut takapuolensa penkkiin, kun opettaja jo ilmoitti heidän tekevän ryhmätyötä, ja kyseli nyt mistä aiheesta Kody sen haluaisi sen tehdä. Häkeltyneenä kysymyksestä brunette vilkaisi taulua nopeasti. Hänellä ei ollut aavistustakaan muista aiheista kuin renessanssi. Nopeasti nuorukainen käänsi katseensa takaisin opettajaan ja sopersi vastauksensa.
”Öh, renessanssi.”
Pojalla ei ollut aavistustakaan että pari penkkiriviä edempänänä oli tyttö, joka oli kiinnostunut aiheesta, muttei omannut paria.

Samalla kun Demelzan ajatukset olivat lähdössä aivan johonkin muualle seikkailemaan, tyttö kuuli kun kuulikin takanaan jonkun sanovan ääneen renessanssi. Luokassa oli jo tavalliseen tapaan melua, vaikka opettaja yrittikin sitä hiljentää, joten Dem ei ollut aivan varma kuulostaan. Tyttö suoristi selkänsä ja kääntyi tuolillaan luokan takaosaa kohti. Hänen takaansa eräs tyttö oli lähtenyt paikaltaan vaeltelemaan kaverinsa luo, joten Demillä oli hyvä aukko suoraan takana istujiin.

Vaihtoehtona oli kaksi poikaa: tummaihoinen Joe, jolla oli punaiset rastat tai vaaleaihoinen poika ruskeilla tavallisilla hiuksilla. Joe oli syventynyt nukkumaan, huppu päässä, pää pulpetilla käsien suojassa. Poika kuulemma teki jonkinlaista yötyötä, laitonta sellaista ja oli siksi aivan nuutunut tunneilla. Dem oli joskus vaihtanut muutaman sanan pojan kanssa, ja muisti kuinka pelottavan valkoinen hymy tuolla oli. Punaiset rastatkin olivat olleet alkuun pelätyt.
Tyttö käänsi katseensa kakkosvaihtoehtoon, poikaan jonka nimeä ei tiennyt. Kasvotkaan eivät liiemmin olleet tutunnäköiset, poika oli tullut tunnille myöhässä. Kuitenkin tuo tuntematon poika taisi olla varmempi ja
ehkä parempikin vaihtoehto renesanssista kiinnostuneeksi.

Dem heilutti kättään ja katsoi poikaan niin, että yrittäisi saada juuri hänen huomionsa itseensä.
"Hei. Säkö olisit kiinnostunut renessanssista?" Dem kysyi ja osoitti sitten sormellaan poikaa.

-Anteeksi että kesti :<-

Suklaasilmä vilkaisi eteensä. Pari penkkiriviä edempänä istui tyttö joka huitoi kädellään mielenkiintoisen näköisenä. Meni hetki ennen kuin poika tajusi että pitkähiuksinen tarkoitti ryhmätyötä. Hiukan hämmentynyt ilme kasvoillaan tämä sekavasta mielentilastaan huolimatta päätti vastata tälle.
”Öh, joo.”
Kody piti pienen tauon, ja tutkaili katseellaan pitkätukkaista tyttöä. Sievä ilmestys, tottavie. Sirot kasvot ja hiukan kiharalla olevat pitkät hiukset saivat tytön näyttämään aivan joltain satukirjan sivulta hypänneeltä maan hengettäreltä. Kornit ajatuksen saivat pojan hymyilemään, ja hän kumartui pulpettinsa päälle käteensä nojaten.
”Ja neidin nimi oli?”
Fields oli melko varma että kohta kuuluisi joku täysin ufo nimi. Sellaisia mitä Taru sormusten herrassakin oli. Arwen sopisi neidolle melko hyvin. Hymyillen poika jäi katselemaan keijukaistyttöä silmiin, mutta sai jonkin ajan kuluttua revittyä itsensä takaisin todellisuuteen. Niin, nyt oltiin historiantunnilla. Kody ei halunnut mokata ensimmäisenä päivänään.

Kaikkien ajatukset alkoivat pikkuhiljaa keskittyä taas tuntiin. Porukkakin alkoi joltain osin hiljentyä, vaikka joitakin ryhmiä tietenkin oli, mitkä räyhäsivät läpi tuntien. Brunette nosti takapuolensä ylös penkistä, ja Temasteli Demin taakse istumaan, hurmaavasti hymyillen.
”Ilmeisesti me työskennellään yhdessä.”

// Eipä mitään : >

Demelza piteli kummallakin kädellään kiinni tuolin selkänojasta ja istui tuolilla sivuttain. Pojan vastattua hänen kysymykseensä, tyttönen hymyili hiukan. Hän oli löytänyt parin itselleen, ja ulkoisesti ottaen tyyppi vaikutti kunnolliselta. Kunnollisella hän tarkoitti, että toinen teki jotain työn eteen, eikä vain olisi tiellä toimettomana. Sellaisia 'riesoja' oli valitettavasti joutunut hyväksymään pariksi. Hän huomasi pojan hymyilevän myös, kunnes tämä kysyi hänen nimeään.
"Demelza Ridge, voit sanoa Dem vaan", Dem sanoi nimensä rauhallisesti, mutta kuitenkin päättäväisesti.

Dem kääntyi hetkeksi eteenpäin ja tarkasti, oliko taululle ilmestynyt uutta tietoa. Ei ollut mitään, joten hän kääntyi takaisin historian kirja käsissään. Sormensa hän oli sujauttanut kirjan väliin niin, että pystyi pitämään kirjaa kiinni ilman oikean aukeaman hukkaantumista.
"Ilmesesti juu, no esittäysy säkin" Dem sanoi huomattuaan pojan tulleen istumaan ihan hänen takanaan olevalle pulpetille. Oli ollut järkevämpää siirtyä lähemmäs.