We Make History

Nora ja X<3

Napoleon tuki vallankumouksellisia ja nousi nopeasti arvoasteikossa. Vallan saanut kansalliskokous päätti, että korsikalaiset, mielipiteittensä vuoksi karkotetut henkilöt saivat rauhassa palata kotisaarelleen. Heidän joukossaan oli korsikalainen vapaustaistelija Pasquale Paoli, jota Napoleon piti esikuvanaan. Napoleon otti----
Ärähtäen Aidaniksi kutsuttu mustahiuksinen poika Amerikan-lippu kuvioisessa paidassaan ja rikki revityissä pilleissään läimäisi historiankirjan naarmuisen kannen kiinni. Miksi ihmisten piti ylipäätänsä osata jotain historiaa? Ihan kuin joku tulisi kadulla vastaan ja ryhtyisi kyselemään sitä, miten Napoleon kukisti kapinalliset tai ratsasti voittonsa joukkoon?
”Mieti nyt, vastaan tulee kadulla ryöstäjä: Kerro minulle missä Napoleon syntyi tai ammun”, Ace tuhahti välinpitämättömänä puisen hyllyn päältä, jolle skitsofrenian tuottama harhakuva oli siivillään lehahtanut. Aidan laski kasvonsa pulpetille ja päästi pitkän kirosanaliutan punertavien huultensa lomasta, seinällä tikittävän kellon iskeytyessä tasan kello kahden kohdalle. Aidan kirosi historianopettajaansa alimpaan helvettiin. Yksi ainut pistari oli mennyt perseelleen ja hän oli ’armollisesti’ saanut ’luvan’ opiskella historianluokassa seuraavan päivän uusintapistariin.
”Elämä on epäreiluaaahhgggggg”, Ace valitti ja asettui selälleen makaamaan hyllyn päälle.
Koko päivä oli oikeastaan mennyt perseelleen. Aidan oli myöhästynyt ensimmäiseltä tunnilta ja nukkunut kemian tunnilla tärkeän asian yli.

Asiaa ei auttanut se, että myös lävärihuulinen siipiveikko oli valittanut koko päivän ja kuolannut lähes jokaisen vastaantulevan pojan perään. Siksi se olikin nyt todella vittuuntunut, suljetussa tilassa ei ollut muita, joten sillä ei ollut mitään tekemistä. Joten se kaikki purettiin Aidaniin, joka yritti keskittyä lukemiseen. Tästä syntyi ketjureaktio, jossa Ace oli vittuuntunut, se purki sen Aidaniin, Aidan vittuuntui ja kaikki olivat vihaisia. ”Vittu, vittu, vittu”, Aidan murisi itsekseen ja harkitsi jo vakavasti ikkunasta karkaamista. Eihän pudotusta ollut kuin neljä-viisi metriä.

+ täältä tullaaaaan ;> +

"Hei misu, onko toi sun laukunkantaja vai lemmikkigorilla?" Phoenix huuteli viimeisimpiä letkautuksiaan jollekin kerman pissaliisalle joka oli äsken kikattanut kaapinkokoisen urheilijan kainalossa. Kyseinen urheilija oli satakymmenprosenttisesti homofobinen, ja oli ottanut elämäntehtäväkseen koulun jokaisen homolta näyttävän tai avoimesti homon hakkaamisen, eikä scenepoikakaan ollut jäänyt huomioitta tässä tapauksessa. Ja koska X vihasi homofobeja varmaan eniten maailmassa, hän aina tilaisuuden tullessa piikitteli ja vittuili kyseiselle jätkälle.
Pissaliisa kikatti hiukan, ja urheilijaporukka nauroi kaverilleen, joka katsahti murhaavasti Phoeen. Scene päätti juuri oikealla hetkellä ottaa jalat alleen, sillä urheilija lähti juoksemaan hänen peräänsä.

Feenikspoika oli onnekseen sen verran sukkela ja pienikokoinen vartaloltaan, että livahteli oppilasjoukkoihin hiukan kyyryssä niin ettei urheilija kestänyt perässä. Mutta silti varmuuden vuoksi scene juoksi suhteellisen autiolle käytävälle, ja valitsi summanmutikassa yhden luokan oven jonka toivoi olevan auki. Ja niinhän se olikin, ja Phoenix pian pamautti oven lukkoon päästyään sisälle huoneeseen. Pörröpää naurahti itsekseen, tyytyväisenä tämänkertaiseen tulokseen; hän oli saanut mokoman kusipään naurunalaiseksi omien kavereidensa edessä.
Yhtäkkiä Phoe vaistosi ettei ollutkaan yksin luokassa, ja käännähti ympäri. Katse löysi heti kohteen itselleen. Vittuuntuneelta vaikuttava, mutta todella hyvännäköinen poika jonkun kirjan kera.
"Hheei muru, mitäs sä täällä yksinään istuskelet?", scene kysäisi hurmaavasti hymyillen, astellen lähemmäs toista.

Ylleen Phoenix oli tänään löytänyt kireääkin kireämmät mustat pillifarkut, joihin oli revitty muutama viilto niin että vaaleaa ihoa paljastui. Yläosana toimi musta, ihonmyötäinen tanktoppi ja sen päälle vedetty valkoinen kauluspaita joka oli jätetty rennosti auki. Kaulassa roikkui rennosti väripilkkuna punainen kravatti, ja samaa väriä löytyi myös mustiin, pystyyn laitetuista hiuksista pienenä, suloisena rusettina. Meikit olivat normaalit, runsaasti kajalia ulkokulmissa, sisäkulmissa hiukan vähemmän, ja sipaisu huulikiiltoa (ja vain sipaisu koska hän tykkäsi nuolla mansikanmakuista huulikiiltoaan, ja se sipaisu oli se jäljellä oleva osa).

Jos se tyyppi oli 100% homofobinen, niin Aidan on sit varmaan 102% X''>

Tylsistyneenä huokaillen Aidan pläräsi historiankirjaa ja jätti täysin huomioimatta harhatuotteensa valituksen kaapinpäältä. Siipiveikko kitisi ja suki vaaleilla sormillaan untuvaisia siipiään, samalla jupisten raivostuttavasti itsekseen. Hetkeksi Aidan sulki silmänsä ja laski päänsä valkopuiselle pulpetille. Hän voisi ottaa unet ja väittää sitten opettajalle että oli lukenut. Historianmaikka oli luvannut palaavansa kolmen jälkeen, joten hän saisi rauhassa vetää päälle tunnin sikeitä. Pojan keho rentoutui ja koska ajatukset katosivat unimaailmaan, katosi Ace ja sen pitämät äänet kuin tuhkatuuleen. Vain paria sekuntia myöhemmin siipiveikko ilmestyi säikähtäneenä takaisin hyllyn päälle ja pamahduksesta auki rävähtäneet silmät iskeytyivät -pään kohotessa pystyyn - ovea kohti.
”Hui saatana”, Aidan inahti ja tuijotti väsymyksestä suu auki luokkaan porhaltanutta mieshahmoa. Silmiä hierottiin ankarasti ja väsyneesti haukotellen kaunispoika räpsytti pitkiä ripsiään ja kunnes sumeus oltiin voitettu. Kirkkaansiniset silmät tuijottivat hölmistyneitä sisälle astellutta mustahiuksista pörröpäätä, joka oli pukeutumistyylinsä perusteella varmaan scene. Näin Aidan päätteli ja sivusilmällä vilkaisi kaapin päälle jähmettynyttä harhakuvaa.

Jos kohtaus olisi ollut sarjakuvasta, olisi Acen suusta valunut lattialle asti valtava kuolavesiputous, mutta tällä kertaa hinttisiipi oli vain jäätynyt hurmioituneena tuijottamaan luokkaan sännännyttä. Katse käännettiin takaisin sceneen, joka oli tervehtinyt Aidania. Tervehtinyt tavalla josta Ace piti ja Aidan vihasi.
”Istun täällä lukemassa ja mä en oo mikään muru”, poika ilmoitti ja Ace ärähti Aidanille kuin omistaja koiralleen, kun koira oli tehnyt jotain väärin.

+ haha :----D phoella on tsäänssei khyl♥ ai nii "hinttisiipi" hiemanko hajosin XD +

Nähdessään tämän tuntemattoman, kiinnostavan pojan reaktion hänen tuloonsa, Phoenix virnisti vain äärettömän suloisesti ja tänään turkoosein piilolinssein peitetyissä silmissä oli ilkikurinen pilke. Tosin, kaikki pojathan olivat hänen mielestään kiinnostavia, toiset enemmän, toiset vähemmän.
"Enhän mä noin pelottava ole", feenikspoika sanoi herttaisesti, napittaen toista tiiviisti ja meni toisen viereisen pulpetin päälle istumaan. Phoe pörrötti rennosti, itsevarmana mustaa hiuspehkoaan joka oli tarkkaan laitettu.

Hänen katseensa seurasi toisen katsetta johonkin kaapin yläreunan suuntaan, ja scene kohotti uteliaana kulmiaan mutta piti suunsa tukossa.
"Oi, sori muru. En kai mä häiritse sua?" hän kysyi taikoen jostain ääneensä anteeksipyyntävän, ja hiukan anovan sävyn. Kasvoilla oli hellyyttävä, sydäntäriipaiseva koiranpentuilme, ikäänkuin hän murskaantuisi pieniksi sirpaleiksi jos toinen käskisi hänet painumaan hevonkuuseen. Ilmeestään huolimatta, poika ei varmaan saisi Phoenixia kovinkaan hevillä enää luotaan, sillä nyt kun hän oli iskenyt silmänsä tuohon, hän olisi toisen perässä kuin takiainen aina ärsyttävyyteen saakka.

"Mitäs sä luet? Vaikkakin, kun mä tulin tänne niin sä näytit lähinnä siltä että koitit imeä tietoa ittees ihon läpi", X sanoi vino hymy huulillaan. Hän ei välittänyt lainkaan siitä kun oli saanut pojalta vastauksen hiukan töykeästi, mutta ei sellaiset olleet ennenkään haitanneet tätä sceneä.

+ Vammaisevaa tekstiä, syytän kättäni D: +

Asetta ahdistuneempana Aidan yritti pitää katseensa kaukana Acesta, vaikka himo raivota tuo helvettiin kasvoikin koko ajan kaunispojan sisällä. Valkosiipinen riemuhomo oli iskenyt kirkkaat silmänsä tähän uuteen poikaan ja siivet innokkaina heilahdellen tuo tuijotti tätä uutta tyyppiä kuin pahin stalkkeri. Ugh. Miten Aidanin omasta nupista saattoi lähteä tuollainen raivostuttava, omahyväinen, lapsellinen...homo. Psykiatrit sun muut kallonkutistajat olivat varmasti väärässä. Mokoma ilmestys ei voinut olla ne Aidanin oikeat tunteet. Hän ei voinut kuvitellakaan itseään kuolaamassa miesten perään. Hän ei todellakaan ollut homo, vaikka joku hänen päässään syntynyt aivoton näköharha katselikin silmät kiiluen miesten perään.

Nyrpeä ilme kasvoillaan Aidan veti kätensä puuskaan ja tuijotti turkoosisilmää tiiviisti, kuin yrittäen katseellaan heittää tuon ulos ovesta. Scenen hymy osasi olla todella hermostuttava, sillä se oli todella suloinen. Tai siis voisi jonkun tytön mielestä olla, ei sillä että se Aidanin mielestä olisi ollut… niin. Toisen kulkua seurattiin pulpetille ja kirkkaiden silmien katsetta viilentäen Aidan tuijotti pidempää sivusilmin. Ace ei tyytynyt moiseen, vaan sulat pöllähtäen laskeutui kaapin päältä scenen viereen seisomaan. Arvioivasti harha silmäili scenen kasvoja ja joka hetkeltä hymy kohosi siipipojan huulilla.
"Panisin", Ace henkäisi ja Aidan joutui hetkeksi kääntämään katseensa kokonaan toiseen suuntaan, ettei olisi ryhtynyt karjumaan raivosta.
"Häiritset", Aidan murahti ja toivoi toisen loukkaantuvan hänen nenäkkäästä asenteestaan. Loukkaantuisi niin paljon, että marssisi luokasta pois. Aidan yritti tympeästi olla huomioimatta toisen koiranpentuilmettä, jota Ace ihkutti kuin mikäkin teinityttö.
"Koita arvata mitä hissanluokassa yleensä luetaan", Aidan vittuili ja sai sanoillaan Acen murisemaan vihaisesti.

+ oikein hyvää tekstiä Finipiniseni 8D +

Phoenixin hymy vain leveni hellyyttävämmäksi silmien siristyessä naurusta kun häntä kävi huvittamaan tämän tuntemattoman pojan närkästynyt, nyrpeä ilme joka kertoi että toinen ei todellakaan ollut kiinnostunut hänestä. Voi, miten suloista! Ja se sai hänet entistä kovemmin haluamaan vietellä toisen, kietomaan pikkurillinsä ympärille kuten oli tehnyt monille muillekin tuonkaltaisille pojille. Eihän Phoe sille minkään mahtanut että rakasti samaa sukupuolta, ja lihaksikkaiden ja kaapinkokoisten miesten lisäksi tuollaisia suloisia otuksia joista teki mieli maistaa palanen jos toinenkin. Ja hän piti myös haasteista, ja sille päälle sattuessaan hänestä ei pääsisi eroon väkisinkään.

Joten saadessaan toiselta vastaansa mitä herttaisimman, äkämystyneen katseen, Feenispoika vain hymyili yhä söpösti ja muistutti suuresti viatonta koiranpentua jonka nähdessään tekisi mieli ottaa se syliinsä ja hellitellä.
"Mä olen kovin pahoillani, hani, mutta jos se sulle vain sopii niin mä jään tänne hetkeksi. Mäkin voisin hieman leikkiä parempaa oppilasta", turkoosisilmä sanoi hymyillen, tuijottaen häpeilemättä uusinta saalistaan. Pojan vittuilun kuullessaan X nauroi helisevästi, kauniilla äänellä, lainkaan välittämättä toisen ilkeilystä. Toinen saisi kyllä keksiä vaikka mitä ennen kuin hän loukkaantuisi, ainoa sana joka saisi reaktion muuttumaan, olisi varmasti 'homo'. Ei sillä että hän häpeäisi homouttaan, päinvastoin, mutta homo-sanan käyttäminen haukkumismielessä oli Phoenixista todella törkeää.

Phoe risti jalkansa kuten naiset useimmiten, ja laski toisen kätensä pulpetin kannelle nojautuen sen varaan. Pää oli hivenen kallellaan, hänen keimaillessaan silmät tuikkien tuntemattomalle.
"Mikäs kaunokaisen nimi on?" scene kysyi kehräävällä, silkkisellä äänellä ja suki toisella kädellään pörröisiä hiuksiaan joissa oli reilusti lakkaa että ne pysyisivät tiukasti paikoillaan.