Lets make a deal

- wrattis&& poijaatt -

Oli oikeastaan itse kummallisuus nähdä Tessa Frayer niinkin yksinkertaisessa ja ennen kaikkea lähes tyylittömässä vaatekokonaisuudessa kuin yksinkertaisessa mustassa topissa ja kollareissa, kenkinäänkin vain tavanomaiset lenkkitossut. Mutta siinähän se olikin, hän oli lenkillä.
Tyttö oli juossut jo melkoisen matkan ja jatkoi yhä vain yrittäen ajaa päästään säädyttömät ajatukset. Eihän hän voinut myöntää itselleen millään, että piti tytöistä. Tai varsinkaan kapinallisista tytöistä! Mutta tottahan se oli, sitä paitsi johan se oli myönnetty. Tunnustaminen ja hyväksyminen olivatkin sitten aivan erikseen.
Jossain vaiheessa juokseminen vain vaihtui hölkäksi, oikeastaan aikalailla siinä vaiheessa, kun hän eksyi keskustan tuntumaan. Erän puistoalueen kohdalla hän sitten lopulta pysähtyikin, sillä hän oli sopinut tapaavansa Remyn täällä. Miksi ei ollut ihan varma, mutta olihan hänen hyvä hengata poikien seurassa näkyvillä, tai miltei näkyvillä, paikoilla. Ainakaan kukaan ei epäilisi mitään… Tai miksi epäilisi muutenkaan? Eihän hän mitenkään epäilyttävä ollut… Kai. Mutta ei hänen kärsisikään olla.

Huokaisten Tessa istuutui hivenen hengästyneenä penkille ja oikaisi hiukan paitaansa. Siitä seurasi aivan liian helposti tupakan kaivaminen huuleen. Olisi hänen ai ihan hyvä lopettaa, mutta ei se ollut ollenkaan niin helppoa. Sitä paitsi, ei hän oikeasti tainnut edes tahtoa savutonta elämää. Tupakka oli hyvä tapa stressin purkuun ja rauhoitti mukavasti. Hän tarvitsi sitä, aina toisinaan.

Remy oli ollut koko päivän liikenteessä. Ensin aikaa oli vietetty rannalla veljen kanssa ja sitten kenkäostoksilla. Nyt hän oli sopinut tapaavansa Tessan puistossa. Remyn ollessa jäätelökojulla oli neiti ilmestynytkin paikalle ja nyt vaniljajäätelö tuutti kourassaan poika asteli penkille ja istahti tuon vierelle.
"Tupakka on pahasta, tiedäthän?" Blondi poika virnisti ja haukkasi hieman jäätelöään. Vitsihän se oli. Kyllähän monet hänen ystävistään polttivat. Se oli kai normaalia. Silti hän itse ei ollut sitä pahaa tapaa aloittanut. Tuskin aloittaisikaan. Tyttöä katsottiin hieman.
"Ja neiti näyttää hyvältä jopa lökäpöksyt jalassa. Ei huono homma. Lähit ihan lenkkeily meiningissä liikenteeseen?"

Remy nuoleksi jäätelöään ja katseli ohikulkevia ihmisiä. Missäköhän se Wynkin luuhasi? Tuota ei oltu nähty sitten eilisen ihme tilanteen. Se olikin ollut todella hämärä. Ehkä asia ei hänelle kuulunutkaan, mutta Edwyn oli hänen ystävänsä. Ehkä jopa paras sellainen. Ja hän oli aiemmin nähnyt jo elämänsä aikana tuon itkemässä. Ja Remy ei todellakaan ollut kuuluisa siitä, että osasi pitää suunsa kiinni. Pikkusiskokin vitsaili hänen juoruavansa toisten asioista kuin tyttö, mutta pitihän jonkun pitää toisia ajantasalla myös miesten maailmasta!
"Oletko nähnyt Wyniä tänään? Se oli vähän levoton eilen."

Tuttu, liianin usein kuultu, kommentti sai neiti Frayerin käsittämään Remyn läsnäolon. Kohteliaisuudelle hymyiltiin suloisen vinosti. Jopa sen osasi harjoitelleena tehdä suloisesti, vaikka vino hymy useimmiten kaikkea muuta olikin.
”On väärin luulla, että kauneus johtuu vaatteista. Niillä vain korostetaan. Ja lenkki on tehtävä, joten turha sitä olisi ollut autollakaan lähteä… Ja mitä tuohon tupakkakommenttiin tulee, niin voin sanoa että jäätelö lihottaa.” Niinpä niin, aina piti pahaa tapaa puolustaa, vaikka vitsihän se kai oli ollut. Ainakaan hn ei puolustellut kärkkääseen ja loukkaantuneeseen sävyyn tai mutissut jotain siitä, että pitäisi lopettaa vaikka se totuus olisikaan. Tessan tyyli oli tämä, vastaisku.

Kai tummaverikön olisi pitänyt loukkaantua, kun Remy tuli hänen seurakseen ja rupesi saman tien kyselemään Edwynistä. Vaan ei sen väliä, treffit nämä eivät olleet ja suoraan sanottuna ei Tessaa kiinnostanutkaan. Ja vika ei ollut Remyssa… Vaan tuskin tuo mitään halua hänessä olisi herättänyt, vaikka Tessa hetero olisikin. Tuo oli mukava ja mukavat ihmiset harvoin olivat niitä haluttavimpia.
”Ei, en ole. Kuinka niin?” Eihän Tes edes tuntenut Wyniä juuri ollenkaan… Huutosakkilaisiahan he molemmat olivat, mutta… No, Tessa ei juuri viihtynyt cheerleadereiden seurassa. Hänellä oli vähän muut kuviot, vaikka koulussa olikin pakko kelpuuttaa se, mikä näytti edustavimmalle.

Remy ei voinut kuin naurahtaa Tessan takaisin heitolle jäätelöstä.
"Voi kato muru kun tätä kroppaa ei yks jäätelö onnistu pilaamaan." Hän nauroi ja moikkaiskin sitten parille blondille neidille, jotka vaikuttivat myös olevan lenkillä. Jäätelöä nuoltiin hetki jälleen, kunnes Tessa kertoi, ettei ollut nähnyt Wyniä.
"Aijaa. Mä aattelin vaan, kun ootte kumminkin vähän samoissa porukoissa koulussa. wyn tosin on aika antisosiaalinen persoona suurimmanosan ajastaan. Ainakin koulussa. Mutta musta se on ollut nyt entistä hämärämpi. Tytöt sano että se viime viikolla oli kussu harkoissa ihan kympillä ja lähteny pikkuveljensä rumpuopettajan kanssa koulusta." Remy puheli ja tiesi itsekin juoruavansa. Tosin ei se ollut juoru, kun kaikki siitä jo tiesivät. Pointti kuitenkin oli se, että hän oli itse nähnyt nuo riitelemässä kerrostalon portaikossa ja Edwyn oli itkenyt. SE oli se hämärä osuus. Miksi toinen itki rumpujuttujen takia?

Käsi vietiin rennosti nojaamaan penkin kaiteelle ja Tessalle hymyiltiin.
" Sua tuskin kyllä kiinnostaa Wynin menemiset. Mitä sä meinasit tänään?" Remy päätti kohteliaana vaihtaa vähän puheenaihetta. Tuskinpa Tessa oli tullut tänne juttelemaan kaveristaan. Ainakin urheilijapojasta oli ihan jees hengailla tämänkin tytön kanssa välillä. Eivät he sitä paljoa keskenään tehneet. Eikä Remy edes yleensä heittänyt Tessalle flirttiä. Jokin tuossa vain oli. Jokin viba, ettei jaksettu edes yrittää. Ehkä toinen oli vain etäinen.

Joku olisi voinut ottaa heiton Remyn täydellisestä kropasta flirttinä, mutta Tessa vain ei ottanut. Kai hän ei osannut sellaista. Toinen ei kuitenkaan ollut hänen mielestään niin vetävä kuin useimpien tyttöjen. Tietyistä syistä.
Juoruaminen ei oikeastaan ollut ehkä se number one Tessa Frayerille, mutta kyllä häntä tämä juttu kiinnosti. Juttu, jota piti kauhistella kun siihen syyllistyi itsekin. Hän vain ei voinut mitään sille, että Lena oli… No, Lena oli kapinallinen, tietyin tavoin naisellinen, hauska ja… kaikin puolin kielletty. Siis täydellinen kohde kierolle alitajunnalle ihastuttaa cheerkaunotar tuohon tyttöön. Vitun epäreilu elämä. Vaan sitä sattui näemmä muillekin, tai ainakin Tessan homotutka kertoi sellaista.
”Siis opettaako sen pahislehmän veli Wyin pikkuveljelle rumpujen soittoa? Voi vittu”, Tessa kauhisteli. Tämä olikin ollut uutta tietoa. Ja mistäkö Tessa tiesi, että Des Beat oli Mila Leen sisko… No, hän oli cheerleader, joten hän tiesi kaiken juoruamisen arvoisen, vaikka sitten tahtomattaan.

”Ei mua haittaa puhua Wynistä. Kai sen levottomuuteen nyt joku syy on… Jos sillä vaikka ei ole kaikki hyvin. Se on kuitenkin meidän molempien kaveri ja sitä rataa. On ihan normaalia olla huolissaan”, Tessa selitteli valheellisuuden verhoa. Eihän hän oikeastaan omalla mittakaavallaan edes tuntenut Wyniä. ”Ja en kai mä mitään. Ja ei, Remy, sä olet ihan kiva, mutta en lähde sun kanssa ulos”, tyttö nauroi yrittäen keventää tunnelmaa. Jos sitä hetken puhuisi turhuuksia ja sitten siirtyisi aasinsillan kautta takaisin tähän mielenkiintoiseen aiheeseen. Helvetti, koska hänessä oli alkanut ilmetä tällaista kiinnostusta johonkin niin turhanpäiväiseen juoruun, jota joka toisesta kermalaisesta leviteltiin lähes joka viikko…

Remy kohotti hieman kulmaansa, kun Tessa puhui pahislehmästä.
"Pahislehmä? Joo, mutta kuitenkin. Se ei nyt ollut se pointti tässä. Mä vein sen eilen viemään jotain nuotteja sille...öö...Destinylle. Sit Wyn tulikin alas ja ne riiteli. Ei siis tapellut vaan riiteli. Ilmeisesti ihan asiasta, kun Wyn oli vähän... No, herkkänä. Ehk sillä oikeesti on joku hätänä. Jos se Destiny sano jotain sille tai vittuili tai jotain. Wynillä on kuitenkin ne herkätkin kulmasa menneisyydessä. Mitäköhä täs pitäs tehä?" Remy juorusi kuin pikkutyttö. Olevinaan vain mainitsi asian, mutta kyllä hän oli odottanut sitä, että pääsisi asiasta jollekin mainitsemaan.
"Mä menin sinne sisälle, mut Wyn käski mut vaan pois ja sano et kaikki on ookoo. Kyl se sen jälkeen tuli ihan ilosena pois, mut ei kerenny kuulemma jäädä hengaamaan. Mikäköhä vittu sitä tyyppiä vaivaa? Siis sitä Aaronin rumpumaikkaa? Miks se wynille on kusipää, kun Wyn ei oo sitä kellekään."

Kyllä. Remy oli todella aasi tällaisissa asioissa. Hän ei osannut katsoa asioita rivien välistä, eikä varsinkaan ajatella parastaystäväänsä homona. Ainoa ratkaisu oli, että Destiny oli ollut kusipää ja loukannut todella pahasti Edwyniä. Ehkä tuo jopa kiristi häntä. Jos kaveri oli ollut levoton jo jonkin aikaa. Naurahdus kuitenkin karkasi vakavan aiheen välissä blondin huulilta.
"Älä huoli, muru. En mä sua ulos oo pyytämässäkään. Mulla on yks muija kiikarissa. Meen tänään sen bileisiin piipahtamaan."

Remy ei näemmä ihan käsittänyt, ketä Tessa meinasi pahislehmällä. Nopeastihan se korjattaisiin, sillä hyvin todennäköisesti kaikki sen ämmän tiesivät. Oli se omassa luokassaankin sen verran outo ilmestys.
”Mila Lee, se helvetin tatuoitu punapää liian paljastavissa vaatteissa, haastaa riitaa kaikkien kanssa. Vähän tuntuu, että se luulee henkilökohtaisesti olevansa sodassa Cherryn kanssa”, Tessa selitti nopeasti, koska häntä ei oikeasti kiinnostanut puhua siitä ämmästä vaan nimenomaan sen veljestä ja Wynistä. Ja onni olikin, että Remy selitti tilannetta hieman lisää. Ja hänen silmiinsä kaikki oli ihan selvää. Niillä oli varmasti suhde. Remy taas oli ihan pihalla, mikä oli oikeastaan ihan hyvä. Hän ei oikaisi sitä, koska Remy oli tunnetusti hölösuu. Ja hänen päässään alkoi kehittyä jo juoni oman perseen pelastamiseksi.
”No just. Ehkä se kusipää kiristää Wyniä jollain tai jotain”, Tes taivasteli käyttäen parhaimmat näyttelijän taitonsa. Onni, että perheolot olivat mitä olivat. Hänen lähimpänsä kun pyörivät elokuvamaailman ympärillä ja se maailma siten hänen. Lasten leikkiä huijata yhtä pikaa, eikä tuntunut edes pahalle. Ei, vaikka hän jopa piti Rermystä jollain tavalla.

”No, tuo kuulostaa hyvältä”, Tessa virnisti Remyn kertoessa, että tuolla oli nainen kiikarissa. Ja oikeasti, Tessaa ei todellakaan kiinnostanut paskan vertaa! ”Kyllä sulla flaksi käy, ihan varmasti.”

Tessa tarkens ketä lehmällä tarkoitti ja nopeasti se sitten pojallekin avautui.
"Ai ne on sisaruksia? Vittu kuinka iso niiden klaani oikein on?" Remy totesi kummissaan jäätelöään syöden. Pian selvisi myös se, että Tessa oli selvästi samoilla jäljillä Wynin suhteen.
"No sitähän minäkin kelasin. Mut kun en tiedä miten se kiristää sitä. Ei Wynillä oo mitään semmosta mistä sellanen jätkä sitä vois kiristää." Blondi mietiskeli ja väläytti toiselle ehkä jopa hivenen omahyväisen virneen.
"En mä sitä epäilekään. Mutta saa katella. Ei se välttämättä sitten ookkaan niin jees kun näyttää tai sitä tuntee."

Remy sai jäätelönsä syötyä ja lipaisi vielä sormiaan päälle.
"Pitäskö mun vaan soit- Wyn!!" Poja lause keskeytyi täysin, kun punaisiin verkkareihin sonnustautunut poika oli juuri hölkännyt heidän ohitseen. Mikä flaksi! Siinä toinen nyt oli verkkapuku päällään napit korvissa. Oli tuo kuitenkin kuullut hänet. Wyn kun oli kääntynyt ympäri ja moikannut kevyesti. Kyllä tuo pysähtyikin.
"Just susta puhuttiinkin Tessan kanssa. Miten menee? Tuu tänne." Urheilija puheli ja cheerleaderpoika nappasi kuulokkeet korviltaan ja asteli toisten luo pienesti hymyillen.
"Mitäs tässä. Jäi aamulenkki väliin, niin korjaan tilanteen." Tuo vastasi kysymykseen ja Remy vilkaisi hieman Tyttöä vierellään.
"Mites se silleen? Sä et ikinä jätä aamulenkkiä väliin."

Tessa naurahti Remylle, joka oli kummistunut ihan syystä. Se klaani taisi olla iso. Hänen mustaakseen niitä sisaruksia riitti Astonissa vielä niiden kahdenkin lisäsi. Ja hymy ei suinkaan hyytynyt, kun Remy nieli syötin siitä kiristysvaihtoedosta. Kertoi vielä uumoilleensa sitä itsekin. Kyllä jätkät sitten ajattelivat asiat aina toimintaleffojen tyyliin… Niin ja mistäpä sellainen pahispoika Wyniä kiristäisi? Siinäpä vasta kysymys… Tessa kohauttikin vain olkiaan. Remy jatkoi naisaiheestaan ja Tessa vain nyökytteli kantaa ottamatta sen suuremmin. Häntä tosiaan ei kiinnostanut se aihe, ei varsinkaan, kun taas päästiin Wyniin. Ja ihmeen kaupalla se jätkä pamahtikin sitten paikalle kuin taikaiskusta, lenkkivarusteissaan tuokin.

Cheertyttökin moikkasi poikaa, joka oli pysähtynyt heidän luokseen. Nyt olisi vain saatava Remy jotenkin pistumaan, Tessa halusi savustaa Edwynia ilman hölösuuta. Hänellä nimittäin oli idea, jolle poika ei voisi sanoa ei. Se idea oli täydellinen, koska se oli Tessan omassa päässä kehitelty.
Remyn vilkaisu ja keskustelu meni jotenkin Tessalta ohi, hän kun juoni omassa päässään jotain. Nyt pitäisi vain keksiä se keino… Hän ei voisi pyytää Remya hakemaan hänelle kioskilta mitään, kun hän ei keksinyt tekosyytä miksei olisi voinut tehdä sitä itse.. Hitto, kun olikin hankalaa! Ja hänen piti vieläpä olla se nero…

"Olin eilen Mercedesin kanssa baarissa. En jaksanut oikein aamulla nousta." Edwyn vastasikin sitten Remyn kysymykseen. Kai se vastaus ihan looginen oli. Tai kuulosti loogiselta. Niinhän asia kuitenkin oli ollutkin. Silti pojasta tuntui siltä, että Remy katsoi häntä jotenkin oudosti. No, eihän hän ollut eilistä juurikaan selitellyt toiselle. Hiuksia sipaistiin hieman.
"Minä en kyllä pitkäksi aikaa voi jäädä tähän rupattelemaan. Vielä on muutama kilsa juoksematta." Cheerleaderpoika jatkoi vihjaavana, kun kumpikaan ei istujista näyttänyt siltä, että alkaisi puhumaan.

Remy yskäisi hieman.
"Joo. Tietty... Ootas mä haen sulle kitskalta palautusjuomaa...Tes...hiillosta sitä.!" Blondi naurahti ensin Wynille ja sihahti sitten tytön korvaan. Naisethan olivat tunnetusti tuollaisessa parempia kuin miehet. Kyllä tuo potin kotiin hoitaisi. Ihan varmasti. Niinpä Remy nousi penkistä ja lähti astelemaan useamman metrin päässä olevalle kioskille. Vaikka Wyn yrittikin perään sanoa, ettei kioskissa sellaisia juomia myytäisi.

Wyn selitteli jotain eilisestä baarireissusta ja oli sitten lähtemäisillään. Tessa oli jo hypätä ylös ja ilmoittaa, että juoksisi tuon kanssa, mutta Remy oli nopeampi. Ja lupasi samalla pistuakin hetkeksi… Hyvä. Sihahdus sai Tessan hymähtämään. Kyllä, hän hiillostaisi, muttei tavalla, jota Remy taisi tarkoittaa.
”Okei, nyt puhutaan suoraan, älä säikähdä”, Tessa ilmoitti itsevarmasti ja taputti penkkiä kehottavasti. ”Istu”, hän tehosti, mutta se ei ollut enää kehotus vaan suoranainen käsky.
”Ollaan nopeita, se tulee kuitenkin pian takaisin… Eli, mä laski jo yksi plus yksi mitä sun ja sen pahiksen välillä on. Ja ei paniikkia, mulla on sulle ehdotus, jonka kannattavuuteen mulla on omat syyni. Sä alat seurustella mun kanssa. Et oikeasti, mutta aseman vuoksi. Sä et voi antaa juorujen pudottaa sua cheerleadereistä, me tarvitaan sut.” Tessa ei ollut lainkaan tahdikas, hän oli nopea ja toivon mukaan tehokas. Ehdotuksen oli kuitenkin kuulostettava toisen korvaan vastustamattoman hyvältä. Sillä sitähän se oli! Tessa tarjosi tuolle apuköyttä ja toisen ei tarvitsisi joutua juorujen riepottelemaksi… Onneksi hän oli nero.

”Ja sun pitää keksiä eilisestä joku selitys Remylle. Kyllä, se hölötti siitä jo”, Tes tokaisi painokkaasti. Hän näytti ulkoisesti tyyneltä kuin mikä, mutta todellisuudessa hän tuskin malttoi odottaa Wynin reaktiota ja vastausta.

Edwyn ei kieltämättä kerjennyt edes ajatella mitään, kun Tessa puhui. Kehotti istumaan ja olemaan säikähtämättä....Niin mitä? Poika kuitenkin istuutui kiltisti. Kieltämättä hyvin ihmeissään. No, sitten neiti puhuikin ja väri varmasti pakeni pojan kasvoilta. Toinen puhui ja Wyn kuunteli.
"Minä en tiedä mistä sinä puhut." Cheerleader puolustautui samantien. Tietenkin hän puolustautui! Miten tuo muka pystyi tietämään hänestä ja Destinystä? Eiväthän he olleet...Niin, no Remy oli kuulemma jo juorunnut. Sen pojan suuta ei sitten mikään pitänyt kiinni.

Wyn oli paniikissa. Oikeasti paniikissa. Ehkä Tessa oli vain heittänyt villin arvauksen kehiin? Tuolla oli kuulemma omat syynsä kaikkeen. Mitä ihmettä tässä nyt tapahtui. KAtse kääntyi Remyyn. Tuo jutteli hymyillen kioskin pitäjälle. Nuorelle tytölle tietenkin.

Wyn meni ihan paniikkin, kalpeaksi kuin lakana ja vain.. panikoi. Kiisti kaiken ja Tessalla meinasi mennä sormi suuhun, vaikka hän olikin odottanut tätä reaktiota. Pitäisikö hänen kertoa totuus? Ei, lian riskialtista. Sitä hän ei ikinä tulisi sanomaan ääneen, että oli… mitä oli.
”Wyn”, Tessa sanoi niin rauhallisesti kun pystyi, niin hellästi kuin vain osasi, vaikka hänen tekikin mieli lyödä poikaa kasvoihin ja huutaa rauhoittumaan ja olemaan normaalisti. ”Se pysyy salaisuutena, kunhan sä pidät sen salaisuutena ja pakotat sen Beatin pitämään myös. Mä autan sua, mä lupaan. Ja sun ei tarvitsekaan luulla, että mä teen sen hyvää hyvyyttäni. Mulla on omat syyni, kuten mä jo sanoin. Tämä on paras köysi ylös tällä hetkellä ja sun kannattaa tarttua siihen.” Oli pyhä ihme, ettei hermostuneisuus rakoillut äänensävyn läpi. Todellinen ihme. Tessa huokaisi ja pudisti päätään.

”Okei, Wyn, rauhotu nyt vittu. Me…”, Tessa aloitti ja muutti äänensä sitten kuiskaukseksi, ”ollaan samassa veneessä, okei? Ja pidät sitten turpasi kiinni tai mä teurastan sut.” Miksi, miksi vitussa? Miksi hän oli mennyt sanomaan sen ääneen?! Ja vieläpä puoli tuntemattomalle… Ei helvetti! Eihän se voinut olla edes viimeinen oljenkorsi? Ei, metodeja olisi ollut kyllä muitakin, mutta… No, tehty mikä tehty, vaikka se vittumaista olikin.

No, Tessa oli arvannut täysin oikein. Wyn kuunteli rauhallisena, kunnes toinen kertoi olevansa samassa veneessä. Käytännössä toinen ei siis voisi juoruta nyt kenellekään, koska poika tiesi nyt tuon salaisuuden ja se kieltämättä oli tullut puun takaa. Edwyn vilkaisi jälleen Remyä. Ei näyttänyt kiireiseltä. Pieni nielaus ja katse siirtyi takaisin tyttöön edessä.
"Miten kukaan uskoisi meidän seurustelevan? Me ollaan ihan erilaisia ja rehellisesti sanottuna, minä en tiedä edes sinun sukunimeäsi...Anteeksi siitä. Miten siitä saa vedenpitävän? Minun pitäisi kertoa se vanhemmillenikin ja he vaatisivat sinua meille syömään ja...Voi luoja..." Edwyn painoi kädet osittain kasvoilleen. Tilanne oli nyt kamala.

Pari syvää hengenvetoa. Pitäisi vain ajatella viisaasti.
"Hyvä on. Minä suostun tähän. Me vietimme eilen aikaa baarissa. Menin sinne saatettuani Mercedesin taksiin. Sinä et sanonut siitä Remylle, koska...No, minä olin niin humalassa,että olin pyytänyt sinun olevan hiljaa. Ihastuimme ja parin päivän päästä ilmoitetaan seurustelevamme." Edwyn saneli ja oikeastaan kaikki kuulosti ihan viisaalta. Onneksi kukaan ei tuntenut häntä kovin hyvin...Paitsi Remy.
"Rem ei ikinä usko tuota. Hän tuntee minut...Ja sinutkin. Ellen...Tes? Jos hän kysyy eilisestä, sano Destinyn tunteneen minun ex tyttöystäväni. Siksi kyyneleet. Siksi join hirveästi ja tajusin sinussa olevan jotain samaa kuin hänessä. Siinä on järkeä."

Kai hän oli tyhmä. Kai hän oli erittäin tyhmä, kun kertoi jollekin lähes tuntemattomalle pojalle jotain sellaista, jota kukaan ei tiennyt. Ei kukaan sitten hänen itsensä lisäksi… Paitsi tuo poika. Helvetti… Kaikkeen sitä pitikin itsensä heittää. Hän uppoaisi vielä, se jos mikä oli varmaa. Ja tämä negatiivisuuden, pessimistisyyden ja itsesäälin risteymä tuskin auttaisi häntä tilanteessa, joka oli nimenomaan tämä.
”Frayer, Tessa Frayer”, tyttö muistutti toista kipakalla äänellä, joka ei kuitenkaan ollut mitenkään loukkaantunut. Tai no, ehkä hitusen. ”Ja se on uskottava, kun me luodaan vedenpitävä valheverkko. Usko huviksesi, mä tiedän tasan miten se tapahtuu”, hän huokaisi. ”Ja älä yhtään epäile, ettenkö mä saisi sun vanhempia vakuutetuksi siitä, että mä olen mitä loistavinta miniämateriaalia.”

Toinen mietti jo suunnitelmaa mitä eilen oli tapahtunut ja Tessa vain nyökkäili. Kai työ nyt kävi jo jonkinlaisesta suunnitelmasta. ”Järkeä kyllä, mutta… Sun on meidän molempien kannalta parempi jättää kaikki julkinen pois sen Beatin pojan kanssa”, tummatukkainen kaunotar vannotti. Hän ei todellakaan kuuntelisi piikittelyä siitä kuinka hänen ”poikaystävänsä” hengasi sellaisen roskasakin kanssa. Ja varsinkaan, kun se kyseinen roskasakkilainen sattui olemaan yleisesti kerman keskellä vihatun Mila Leen veli.
”Ja otetaan se haasteena. Jos me saadaan Remy ja Cherie uskomaan, kuka tahansa uskoo.”

Edwyn ei oikeasti olisi uskonut päätyvänsä tähän, jos sitä häneltä olisi aamulla kysytty.
"Anteeksi. Minulla on todella huono nimimuisti." Poika huokaisi sitten pahoittelevana, kun tyttö napakasti ilmoitti kokonimensä. Hänen olisi pakko oppia asioita toisesta. Cheerleader oli hänelle elämä ja tulevaisuus. Hän ei voisi pettää joukkuettaan, saati sitten vanhempiaan. Remyä vilkaistiin ja tuo jutteli edelleen jäätelökioskilla. Kyllä hän itsekin uskoi, että Tessa saisi hänen vanhempansa vakuutettua. Toinen oli juuri sellainen mitä vanhemmat toivoivatkin. Ja olihan se inhottava myöntää sekin, että Tessa oli oikeassa Desinkin suhteen. He eivät saisi koskaan olla julkisesti missään. Tuskin Destiny oli edes tajunnut miten tärkeä osa cheerleaderleima hänelle oli. Tehtäväksi jäi vakuuttaa Remy ja Cherie…
"Minä vihaan valehtelua. En osaa sitä kovinkaan hyvin ja varsinkin jos sen pitää kohdistua Remynn ja Cherieen…"

Päätä pyöritettiin hieman ja penkiltä noustiin seisomaan.
"Se on sitten sovittu, kulta…" Edwyn totesikin sitten hiljaa ja naurahti hieman päälle. Se kuulosti vieraalta ja oudolta suussa.
"Meidän on pakko tuoda tämä nyt sitten julki. Jos sinä kerrot Remylle, hän ei ikinä usko asiaa…"