It takes two to make a thing go right, It takes two to make it outta sight

Maanantai-ilta kello 9.00.

"Céline! Mitä vittua?!" karjui Monique McAdams pesuhuoneen ovensuulla ja katsoi silmät kipunoiden aivan järjettömän kokoista vaatepinoa, joka ei ollut koosta päätellen mahtunut jo nyt täysinäiseen pyykkikoriin, joten se joku oli nähnyt parhaimmaksi vaihtoehdoksi heittää sen lattialle.
Pahisneito nosti kaksin sormin pitsiset rintaliivit pinosta ja tarkasteli niitä hetken katseellaan, kunnes totesi, että ne olivat täysin käyttämättömät. Joten mitä helvettiä ne tekivät vaatekasassa, jonka kuului sisältää likaisia, pyykkäystä kaipaavia ja tarvitsevia vaatteita?
"Céline!" brunette karjaisi uudelleen ja odotti hetken katsellen vittuuntuneena kasaa, joka oli ilmeisesti päässyt niin suureksi sen vuoksi, ettei viejä ollut jaksanut viedä vaatteitaan oman huoneensa lattiaa pidemmälle.
Kun tuttua blondia ei sitten kuulunut paikalle, huokaisi Monique raivoissaan ja lähti kohti kaksionsa makuuhuonetta rintaliivit kädessään. Hän ehti jo ajatella, että ehkä kana-aivoinen sisko ei ollut kuullut hänen huutojaan, mutta kun hän huomasi oven olevan raollaan, pirstoituivat nekin pienet, hyväntahtoiset ajatukset hänen mielessään. Pahisneito potkaisi oven auki ja harmaat silmät tavoittivat blondin kukkakepin makoilemasta sängyllä kallis puhelin korvaa vasten painettuna ja suun käyden jatkuvaan tahtiin.
Aluksi neito ajatteli odottaa maltillisesti, että toinen saisi lopetettua puhelunsa, mutta Célinen tuntien se ei loppuisi koskaan. Taas joku juoruämmä kerho meneillään. Hän haluaisi enemmän kuin mielellään nähdä, kuinka paljon rakkaan siskon kuukausittainen puhelinlasku oikein oli. Vähintäänkin kaksinkertainen hänen laskuunsa verrattuna, aivan varmasti. No, eihän se hänen asiansa ollut. Äiti maksoi kaiken Célinelle, joten mikäs siinä. Mutta oli se kyllä vähän ristiriitaista, ettei äiti suostunut ottamaan kuukaudeksi lempitytärtään asumaan siipensä alle tämän oman asunnon putkiremontin vuoksi, vaan HÄN joutui tarjoamaan siskolleen katon päänsä päälle. Ja mitä hän sai kiitokseksi? Orjan paikan.
"Mulla on vähän asiaa sulle, neitiseni", Monique sanoi Célinelle, joka leikki ettei huomaisi häntä ollenkaan vaan keskittyi puheluunsa. Niin ei kuitenkaan olisi kannattanut tehdä, sillä se sai kaksoissiskon turvautumaan vaaralliseen toimenpiteeseen, nimittäin puhelun katkaisemiseen. Niinpä hän repi väkisin puhelimen toisen kädestä, tämän surkeista vastusteluyrityksistä huolimatta ja katkaisi puhelun ilmoittamalla puhelimeen, että Céline on seuraavan kerran tavoitettavissa parin tunnin päästä.
"Hei, anna se takaisin!" parkaisi kukkakeppi käskevästi siskolleen, joka pudisteli hitaasti päätään heitellen kännykkää ilmassa. Moniquella ei ollut aikomustakaan antaa puhelinta takaisin neiti hienohelmalle, joka ei voinut edes omaa pyykkiään pestä.

"Kerrohan", pahisneito aloitti painokkaalla äänensävyllä ja katsoi pistävästi cheerleaderia, "Mitä helvettiä aivan jumalattoman kokonen vaatekasa tekee mun pesuhuoneen lattialla? Ja miks siitä kasasta löyty täysin käyttämättömät rintaliivit?"
"No ehkä sen takia, koska ne pääty sinne vahingossa", vastasi Céline käärmeissään ja nappasi rintaliivit siskoltaan, "JA mun pyykit pitää pestä."
Monique hymähti hiljaa ja nosti kulmaansa. Kyllä hän tiesi, että Céline oli uusavuton, mutta että tämä ei edes omaa pyykkiään jaksanut/kyennyt pesemään, oli jo aikamoinen saavutus. Hän ei kyllä peisi toisen pyykkejä, ei vaikka mikä olisi! Toisen olisi jo korkea aika opetella hoitamaan asioita itse.
"Luuletko sä, että ne peseytyy itekseen tuolla lattialla?"
"No en! Sähän ne peset."
"Aa.. En kyllä pese."
"Sun on pakko pestä ne!"
"Ei, mitään ei ole pakko tehdä." ja pienen väittelyn voitettuaan pahisneito lähti siskonsa puhelin kädessään olohuoneeseen sohvalle lukemaan lehteä. Céline saisi puhelimensa takaisin, kunhan pesisi omat pyykkinsä. Ja niiden pesemiseen tarvittiin enemmän kuin kaksi pesukertaa. Sillähän saatiin vasta alle puolet pestyä kasasta.

Hemmetin Monique! Miten tuo kehtasi? Hän oli vielä järkyttynyt siitä, että joutui muuttamaan joksikin aikaa tämän kanssa omasta asunnostaan, joten miksi häntä täytyi kohdella näin? Ja miksei toinen ollut vaikka palkannut itselleen kodinhoitajaa tai vastaavaa niin ei tarvitsisi huolehtia pyykkien pesemisestä ja niiden silittämisestä. Mutta sisko oli keskinkertainen eikä osannut kuvitella paremmasta. Niinhän se oli.
Mutta hän tarvitsisi huomenna sitä ihanaa mekkoa koulussa, eikä sen peseminen edistynyt yhtään. Sen verran Céline kaksoissiskonsa tunsi, ettei tämän mieltä noin vain nujerreta ja hän aina hävisi heidän yhteenotoissaan. Eli ei auttanut muu kuin lähteä pesemään pyykkejä. Mitä aiemmin hän asian hoitaisi, sitä nopeammin saisi puhelimensa takaisin ja voisi jatkaa juorukerhoa.
Niinpä Céline asteli nenä pystyssä makuuhuoneesta pesuhuoneeseen. Hän survoi puolet vaatteista pesukoneeseen ja laittoi kannen kiinni. Sitten neiti etsi kaapista pyykinpesu- ja huuhteluainetta, jonka jälkeen katsoi hyvin pohtivasti pesukonetta. Minne helkkariin hän ne laittaisi?
"Monique! Mihin mä laitan nää jutut?" hän huudahti siskolleen.
"Mitkä jutut?" kuului hetken päästä vastaus olohuoneesta.
"No nää aineet!" blondi karjaisi vihaisesti ja vaativasti. Sisko kyllä olisi velvollinen tulemaan auttamaan häntä kun oli jo onnistunut pakottamaan hänet pesemään itse omat pyykkinsä!
Vastausta ei kuitenkaan kuulunut ja Céline jo valmistautui karjumaan kurkkusuorana jotain ilkeää ja halventavaa, mutta sitten sisko jo ilmestyikin pesuhuoneen ovelle ja otti aineet hänen käsistään laittaen niitä oikeisiin paikkoihin pesukonetta.
Jaajaa... Vai että ihan niille oli oma lokerokin, hyvä tietää.

"Oletko sä laittanu rintaliivit pesupussukkaan ja lajitellu värilliset ja värittömät erikseen?" brunette kysyi ja katsoi odottavasti siskoaan, joka katsoi häntä suu hivenen raollaan. Eli ei. Céline ei ollut tajunnut lajitella vaatteita erikseen eikä mitään muutakaan.
Monique läimäytti itseään dramaattisesti otsaan ja katsoi kulmat ylösnostettuina siskoaan, joka seisoi hiljaa paikoillaan kuin tatti. Miten ihmeessä äiti oli edes uskaltanut päästää Célinen elämään yksikseen toiselle puolelle kaupunkia, kun ei tämä osannut edes omia pyykkejään pestä?
"Okei, tehdäänpä nyt näin", Monique lopulta sanoi maltillisesti ja lempeämmäksi muuttuneella äänellään.
Noh, Céline ei osannut sen takia pyykätä, koska kukaan ei ollut opettanut tätä. Ihan ymmärrettävää. Kai. Ja nytpähän ainakin viimeistään oppisi, kuinka pestä oikein pyykkiä.
Niin pahisneito avasi pesukoneen ja tyhjensi sen kokonaan. Sitten hän alkoi lajitella selostusten ja perusteluiden kera vaatteita eri pinoihin, jotta Céline ymmärtäisi, miksi ne pitäisi pestä erikseen. Onneksi blondi ei kuitenkaan ollut niin tyhmä kuin antoi olettaa, sillä pian tämä liittyi myös lajittelemaan vaatteita eri pinoihin, jolloin homma sujui kahta kertaa nopeammin.
Ehkä tästä vaatteiden pesusta voisi tulla jotain.


//Jatkuu~