it's a boy - girl thing

// eli terkkaa feat. Radan Rocco-poju, ja Audrey tänään (: //

Terveystieto oli aina kuulunut Audreyn lempiaineisiin. Siinä pystyi hyödyntämään jo olemassaolevaa tietoa, omakohtaisia kokemuksia, uusia tutkimuksia ja spekulaatioita plus että aina oppi uutta. Ja usein jotain sellaista, mistä oli hyötyä harjoittelussa. Nyt tytön päässä ei kuitenkaan ollut sijaa terveystiedon tunnille, saati sille kokeen korvaavalle tutkielmalle. Brunette mietti kuumeisesti jo tavaksi muodostuneita kohtaliaisuuslappusia, joita ilmaantui enemmän tai vähemmän säännöllisesti hänen lokeroonsa. Yhdessä tyttökavereidensa kanssa Audrey oli pohtinut viestejä, mutta mihinkään tulokseen he eivät olleet päässeet. Salainen ihailija oli ja pysyi salaisena.

Hieman hajamielisenä tyttö käveli kohti terveystiedon luokkaa saaden muutamalta urheilijapojalta vihellyksiä peräänsä. Sitä se teetti kun kulki pitsisessä shortsihaalarissa, mutta Audrey ei pahemmin reagoinut jätkien vislauksiin; hän oli liian omissa maailmoissa.
"Herätys tyttö!" joku huikkasi sitten pirteästi ja sai Audreyn palaamaan takaisin Astonin koulurakennuksen sisäpuolelle. Holly marssi reippain askelin ystävänsä luo ja kaappasi kiinni toisen lantiolta. "Missä Marsissa sä taas elelet?" toinen kysyi ja sai Audreyn hymyilemään.
"Sori, olin vaan vähän ajatuksissani", brunette pahoitteli, mutta kuten arvata saattoi, se ei riittänyt hänen ystävälleen. "Älä edes yritä, nyt kerrot ennen kuin tunti alkaa ja sä unohdat koko asian", Holly tiukkasi leikkisästi. Parivaljakko käveli jo turhan nopeasti eteen tulleen luokan kohdalle ja jäi nojailemaan selkä seinää vasten aivan oven vieressä.
"Okei, mutta ei tässä, luokassa on vähemmän porukkaa", Audrey vastasi ja käveli sitten edeltä luokkaan, jossa tosiaan istui vain muutama oppilas jo ennestään.

Holly nyrpisteli hieman nenäänsä ja tuhahteli heidän ohittaessaan muutaman nörttipojan, jotka olivat käyneet suihkussa viimeksi viime vuosisadalla. Yäk. Tytöt istahtivat ikkunapulpetteihin melko taakse, jolloin Audrey kaivoi taskustaan paperin palan, jolle viesti oli kirjoitettu. Holly huudahti hieman ja katsahti ystäväänsä.
"Vieläkinkö? Eikä sulla oikeesti oo aavistustakaan kuka tän takana vois olla?" Audrey pudisti päätään ystävänsä sanoille. Hänellä ei ollut aavistustakaan lappusten lähettäjästä.
"Mut onneks noi on vaan tollasia kohteliaisuuksia, eikä mitään uhkausviestejä", Holly totesi sitten hyväntuulisesti. Tokihan asia oli outo, mutta parempi saada kohteliaisuuksia tuntemattomalta jätkältä, kuin tappouhkauksia.
"Ehkä niin, mut on tää silti vähän creepyä. Tai siis tätä on jatkunut jo jonkin aikaa, mut ehkä mä vaan vähän ylireagoin?" Audrey vastasi sitten. Hän toivoi olevansa oikeassa asian suhteen.
"Hei, jätkä paljastaa itsensä jos tahtoo. Jos ei, niin jäähän sulle aimo kasa kohteliaisuuksia", Holly heitti sitten hymyn kera.

Audrey kaivoi sitten kirjan ja penaalin laukustaan, oppitunti alkaisi kuitenkin pian ja häntä itseään häiritsi jos tavarat eivät olleet esillä jo ennen tunnin alkua. Muutamat hänen tyttökaverinsa pitivät sitä nörttien hommana, mutta hei, yliopistoon ei päässyt hymyilemällä.
"Toivottavasti me saadaan itse valita parit siihen tutkielmaan", Holly sanoi sitten: "koska mä en halua kenenkään friikin pariksi." Audrey hymyili toiselle. Tytöstä idea olisi ihan hyvä ja hän työskentelisi mieluusti jonkun nörtin tai taviksen, miksei jonkun rokkarinkin, kanssa. Kunhan vain työ saataisiin tehtyä.
"Niinpä, saas nähdä mitä neiti Lopez on meidän päänmenoksi keksinyt", Audrey tyytyi toteamaan odottaen tunnin jo alkavan.

//Jeppis jepulis, pojan vaatetus tänään. :---)

Rocco vaikutti rennolta omalta itseltään. Hän saapui luokkaa juuri ennen tunnin alkua, opettajan jäljessä. Suurin osa paikoista oli jo täynnä, joten hänen piti etsiä paikkaa katseellaan. Rentous ei hävinnyt silloinkaan kun huomattiin hänen olevan täällä. Opettaja tuntui jo odottelevan kaikkien olevan valmiina, joten poika käveli suoraselkäisenä kohti takaosaa ja löysi itsensä ikkunarivistöltä. Ja heti opettaja Lopez alkoi alkoi kertoa kurssin sisällöstä, jostain tutkielmasta. Ruskeahiuksinen nojasi tuolinsa selkänojaan kädet ristissä ja näyttikin siltä, että tämä olisi kuunnellut hyvinkin tarkkaavaisesti. Niin ei kuitenkaan ollut. Ei hänen ajatuksensa kaukana olleet, luokan sisällä kuitenkin.

Hänen takanaan istui Audrey, koulun rikkaimpiin ja kauneimpiin kuuluva yksilö. Rocco jaksoi vieläkin ihmetellä sitä, ettei ollut kiinnittänyt koko ihmiseen kummoisempaa huomiota, kuin vasta äskettäin. Eikä Rocco ollut tiennyt tytöstä oikestaan mitään, vaikka kuulemma sama koulu oli jaettu kohta kolmen vuoden ajan. Kermanväkeä hän saattoi joskus nähdä juhlissa, joissa kuokkavieraili, mutta tätä tyttöä siellä ei ollut näkynyt. Audreyta nähtiin vain koulussa, jonne oli alettu tulla melko myötämielisesti. Tuntityöskentelyyn tämä tyttö ei kuitenkaan ollut vaikuttanut mitenkään. Ja vaikka Rocco olikin vain tavis ja kaikkien suurten juttujen ulkopuolella, oli hän saanut tietoonsa jotakin tästä kaunokaisesta. Audrey Sweeny oli cheerleader sekä baletinharrastaja. Eikä kuulemma seurustellut, ja oli hyvä koulussa. Näidenkään tietojen jälkeen toista ei tunnettu sen enempää. Kuitenkin kiinnostui kasvoi yhä enemmän. Eikä siinä mitään outoa tainnut ollut, kun näki miten muut miespuoliset suhtautuivat häneen.

Rocco ei yrittänyt pitää mielenkiintoaan poissa, vaan oli jo toiminut. Lähestymällä tyttöä. Suoraan tätä ei oltu tehty, vaikka se olisi ollut ilmeistä. Tämä oli tehty hieman mutkan kautta, salaperäisemmin. Mitä hän nyt naisia tunsi, runot ja kehut otettiin hyvin yleensä vastaan. Ensin ei oltu tiedetty miten oltaisiin pystytty toisen huomio edes kiinnittää. Se kun haluttiin tehdä. Jotenkin tuntui, ettei tuo elegantilta tuntuva nuori nainen voisi kiinnostua hänenlaisestaan. Hän olisi romuttanut mahdollisuutensa heti kättelyssä, joten henkilöllisyys haluttiin pitää salassa. Mitä sen onnistumiseen tuli, tuntui se toimivan. Kun ei hän ehkä niin näkyvästi runopojalta näyttänyt. Ja onneksi koulussa oli niin paljon ihmisiä, että tuskin yksi tuijottelija kiinnittäisi huomiota toisia enemmän. Tavis tunnisti itsensä arvoasteikossa melko alas, eikä Sweeny, joka oli ylempänä tuskin sen takia huomaisikaan. Rocco ei tiennyt vielä miten pitkään pientä peliä jatkaisi. Olihan se hauskaa, mutta itse puhuminen tuolle olisi ollut monta kertaa hauskempaa. Tummahiuksinen vilkaisi tyttöön hetkeksi, kääntyessään taakse päin ottaen repustaan kyniä. Kaunis kuin mikä ja varmasti mukava. Ei hän kauaa pystyisi pysymään kauempana, olihan hänen tiedettävä, oliko tytössä herätetty minkäänlaista reaktiota.

Rocco sai neiti Lopezilta ohjepinkan pöydälleen kuten myös käskyn muodostaa parit tehtävää varten. Koska luokassa ei ollut erityisesti tuttuja ihmisiä, poika aikoi kysyä viereisessä pulpetissa istuvaa. Hetken mietittyään poika ei puhutellutkaan seuraavilla sanoilla vieressä istuvaa. "Moi, voisitkohan sä olla mun pari?" Roccon ruskeat silmät tuijottivat nyt Audreyta rauhallisesti, kuin mitä tahansa ihmistä puhuteltaessa. Ei hän voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Näinkin hyvää. Sitten katse siirtyi Hollyyn hetkeksi. "Mut sulla taitaakin olla jo pari vai?" poika jatkoi itsestään selvästi, ennen kuin kuunteli toisen vastausta. Pienesti huokaisten, Rocco silmäili muuta luokkaa. "Kukakohan ois seuraavaks paras täällä? Mä oon niin surkee tässä, et tarttisin jonku tosi hyvän parin et pääsisin edes läpi." Rocco käänsi katseensa tyttöihin hymyillen, mutta pienen pettymyksen paistavan läpi.

Lopez astui luokkaan ajoissa, muutama mattimyöhäinen vielä kannoillaan. Audrey ei kiinnittänyt huomiotamkuin opettajaan, sekä Hollyyn joka itsepintaisesti marmatti, ettei suostu työskentelemään kenenkään kummajaisen kanssa. Niistähän ei aina edes tiennyt olivatko he tyttöjä vai poikia! Yäk. Brunette kuunteli ystävänsä vouhoamista vain puolella korvalla ja etsi katseellaan tien taululle. Joku random jätkä käveli kuitenkib sitten istumaan heidän eteensä, Holly nyrpisti nenäänsä hieman, mutta Audrey keskittyi opettajaansa.

"Jos Lopez ei mainitse mitään niistä pareita, niin sä oot sitten mun parini", Holly supatti neiti Lopezin selostaessa jotakin luokan edessä. Audrey hyssytti ystävänsä olemaan hiljempaa, mutta vahvisti nyökkäämällä, että olisi sitten ystävänsä pari, jos muuta ei tulisi. Vaikka toisaalta olisi ihan mukavaa olla jonkun muun kuin Hollyn pari, sillä tytöllä oli paha tapa luisua ohi aiheesta, jolloin tehtävistä ei tullut mitään. Mutta Audrey ei pikeastaan edes välittänyt asiasta, kunhan pariksi tulisi joku sellainen, jonka kanssa synkkaisi. Hollylle ei tietenkään mainittu ideasta, sillä toinen tuskin käsittäisi hänen intoaan, intoaan ja intoaan, työskennellä vaihteeksi jonkun muun kanssa. Ja varmasti myös koko Astonin kerma saisi tietää hänen ajatuksestaan, jos hän nyt sen menisi paljastamaan.

Luokasta alkoi kuulua pientä puheensorinaa, kun Lopez lähti jakamaan ohjeita tutkielmaa varten. Opettaja käski samalla myös muodostamaan pareja. Audrey ja Holly vilkaisivat toisiaan hymyillen, heillä oli pari valmiina, enää vain aihe ja tutkielma voitaisiin aloittaa. Vaan kaikki ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Edessä istuva poika oli kääntynyt kohti Audreytä ja kysyi häntä parikseen. Oooookei? Audrey ei muistanut pojan olemassa oloa, joten toinen tuskin olisi kovinkaan korkealla Astonin arvoasteikolla. Mutta ennen kuin brunette ehti vastaamaan tuolle, aika söpölle, pojalle, oli Holly jo äänessä.
"Kyllä, Audreyllä on jo pari", Holly tuhahti ja vilkaisi toista olet-luuseri-älä-puhu-mulle -katseella, joka tuskin jäi epäselväksi kellekään. Audrey hymyili pojalle pahoittelevasti, "Sori", tyttö sanoi sitten. Brunette hymyili jätkälle vieläkin säälivämmin, kun jätkä selitti ettei tulisi pärjäämään tässä. Hollya toisen hymy ei kuitenkaan sulattanut, tyttö vain mulkoili toista epäillen.

Hollyn harmiksi neiti Lopez oli ollut kuuloetäisyydellä, jolloin hän oli tietysti kuullut kolmikon välisen keskustelun. Ja opettaja sai idean, joka toki saattaisi vähentää hänen suosiotaan, mutta neiti Lopez ei välittänyt pätkääkään koulun klikkijärjestelmästä. Hän päätti sekoittaa parit!
"Erinäisten seikkojen tullessa ilmi", Lopez kajautti niin, että kaikki varmasti kuulivat: "MINÄ valitsen teille parit, jolloin ette pääse työskentelemään sen parhaan kaverinne kanssa." Holly ja moni muukin älähti kuuluvasti protestoiden, mutta Audrey hymyili mielessään.
"Nyt pidätte naamanne kiinni, jotta minä voin kertoa teille parinne. Eikä vastaväitteitä!" opettaja huudahti vielä huomatessaan joidenkin oppilaiden olevan valmiita huutoprotestiin. Holly näytti myrtyneeltä, hän syytti tuota mitätöntä poikaa tästä.

Opettaja kääntyi Audreyn puoleen, jolloin tyttö oli jo aika pitkälti perillä siitä, mitä tulisi tapahtumaan.
"Audrey, sinä saat olla Roccon pari tämän tutkielman ajan", opettaja sanoi. Audrey hymyili ensin pahoittelevasti Hollylle, joka tuhahti äänekkäästi, sitten neiti Lopezille ja lopulta tuolle edessään istuvalle pojalle.
"Meistä sitten tulikin pari", tyttö sanoi toiselle. Opettajalla menikin sitten hetki yrittäessään muodostaa pareja. Mutta lopulta se oli onnistunut, ainakin jotenkin.
"No, ainakaan me ei saatu friikkejä pareiksemme", Holly totesi happamasti hymyillen. Mitäköhän tästäkin seuraisi? Audrey ajatteli.

Kuten Rocco oli ehtinyt arvata, vierekkäin istuvat muodostivat parin. Toinen tyttö tunnistettiin samaksi, jonka usein huomattiin olevan Sweenyn seurassa. Ei ollut ihme, ettei Audrey hänen vuokseen ystävänsä seurasta luopuisi. Kyse taisi olla enemmänkin Hollysta, ainakin sen peruusteella kuka vastasi ja mihin sävyyn. Miten ihmeessä hän olisi voinut hoitaa tytön pois tieltä, jotta olisi voinut saada Audreyn parikseen, pohdittiin. Eipä mitenkään. "Ei se mitään. Kyl mä ymmärrän et mä en oo ainoa, joka haluaa hyvän parin", vastattiin pahoitteluihin katseen kohdistuessa ihastukseen, vaikka sanat olivat osoitettu Hollylle ja käännyttiin ympäri. Tavis ei ollut murtunut kokemastaan tappiosta, hieman pettynyt vain. Olihan Rocco tiennyt, ettei Sweeny ollut helposti tavoiteltava, mikä oli pitänyt hyvin paikkaansa. Samalla päätettiin ettei muita kysyttäisi vaan odotettaisiin viimeiseksi paritta jäänyttä. Hyvää paria sillä tavalla tuskin saataisiin. Päästään poika ei ollut keksinyt huonouttansa, vaan sitä oltiin oikeasti.

Kun opettaja ilmoitti erikoisen mielitekonsa tehdä parinvalinta itse, kuului Rocco niihin, jotka hiljaa hyväksyivät tilanteen. Ei kai tässä voisi huonomminkaan käydä, oli ensimmäinen ajatus. Neiti Lopezin tiukkapipoisuus ei hän haitannut. Ei ollenkaan, kun se johdatti Audreyn sittenkin hänen parikseen. Hänkin hymyili oikein kultaisesti opettajalle, pariaan unohtamatta. Opettajan sanojen mukaan saiko vai joutuiko tyttö olemaan hänen parinsa. Rocco ei tiennyt miten tyttö häneen suhtautui. Ei tuo näyttänyt protestoivan eikä myöskään hyppivän innosta. Hymyili vain tavalla, josta ei olisi ollenkaan pitänyt irrottaa katsetta. "Näköjään. En tosin tiedä saitko paremman vai huonomman parin tilalle. Mä kun en oo ihan parhaimmillani tällasissa jutuissa" poika pörrötti huksiaan ja hymyili hölmösti. "Audreyhan se oli?" kysyttiin, vaikkei siihen olisi ollut tarvetta," mä oon siis Rocco." Nimiasia oli varmaan tullut selväksi, mutta ei kai siitä ollut haittaakaan. Kuullessaan Sweenyn ystävän sanat hymähdettiin, sillä poika olisi voinut todeta perään, ettei onneksi ollut saanut Hollya parikseen.

Enempää jutustelua ei ehditty harrastaa, kun opettaja kehotti jo valitsemaan aiheen. Rocco vilkuili rauhallisesti seuraavalla sivulla olevaa listaa. Ensimmäiseksi tuli mieleen löytyisikö mistään aiheesta valmista tutkielmaa vaikka internetistä. Sitä voisi vähän muokata ja voilà. Se tosin taisi olla kiellettyä. Vega ei, paristaan huolimatta, innostunut tehtävästä. Olihan siinä hommaa, jos kokeen sillä pystyi ohittamaan. Mutta jos - kun se tarkoitti tunteja Audreyn seurassa... Hän ei tulisi valittamaan. Tummahiuksinen silmäili listan alas asti. Ei, ei, ei todellakaan, ei, mitä ihmettä?, ei... "Kiinnostaako sua jokin aihe erityisesti? Mun puolesta voidaan ottaa vaikka se." Tytön takia hän suostuisi tekemään työn vaikka tylsimmästä aiheesta.

Brunette hymähti ystävättärensä sanoille. Niin, huonomminkin olisi voinut käydä. Ja vaikka Audrey oli hyvinkin suvaitsevainen ja kaikkea muuta, mutta kyllä hän mieluummin tosiaan otti Roccon näköisen, normaalin jätkän parikseen, kuin sellaisen japsifriikin, josta ei osannut sanoa edes nimen perusteella oliko toinen tyttö vai poika.
"Et sä nyt kovin paha voi olla", Audrey sanoi kohteliaasti Hollyn tuhahtaessa turhankin kuuluvasti. Brunette pyöritti silmiään toiselle, ja vastasi sitten pojalle olevansa Audrey. Tyttö hymyili sitten, kun poika esittäytyi Roccoksi.
"Sen mä joo kuulin", tyttö sanoi. Ei millään pahalla tietenkään, opettajahan oli toisen nimen hänelle jo sanonut, ja kyllä hänellä muisti vielä sen verran pelasi, että muisti toisen nimen. Brunette hymyili sitten pojalle, ja alkoi sitten selailemaan projektiaiheita.

Hollyn sadatellessa huonoa tuuriaan, eli kun ei saanu Audreytä parikseen, oli lyhyttukkainen tyttö jo syventynyt listaan mahdollisista projektiaiheista. Holly etsi katseellaan hyvännäköisen urheilijapojan parikseen, sanoi hyvästit Audreyllä ("muista ettet ala turhan ystävälliseksi!"), mulkaisi säälimättömästi edessään istunutta poikaa (herran jestas! mikä noilla luusereilla oli, kun piti muka saada kermaan kuuluva tyttö parikseen, helvetin helvetti) ja pyyhälsi tavaroineen luokan perälle. Audreyllä ei tosiaan ollut mitään ongelmaa sen kanssa, että oli saanut luusereihin kuuluvan pojan parikseen. Tokihan hänen pitäisi esittää tytöille kuinka kauhuissaan hän oli ollut tuosta ilmoituksesta ja kaikkea muuta, maineen ylläpito oli kuitenkin tärkeää Astonissa, vaikka oikeastaan hän nautti tilanteesta. Yksi; poika oli hyvännäköinen, vaikkakin luuseri. Kaksi; Hollyn kanssa projektin tekeminen oli oikeasti pitkäveteistä, sillä aiheesta poikettiin niin useasti, että lopulta Audrey olisi tehnyt projektin joka tapauksessa yksin. Kolme; hän sai hyvän tekosyyn tutustua muihinkin kuin kerman ilmapääjätkiin.

Roccon kysymys palautti lyhythiuksisen tytön takaisin luokkaan. Jotenkin Audrey oli hieman arvellutkin, toisen olemuksesta siis, ettei toisella juurikaan ideoita olisi. Tyttö oli kuitenkin tyytyväinen, että oli ehtinyt tutustumaan aiheisiin. Mutta sitten eteen iski valinnanvaikeus; yksin hän olisi tehnyt vaikka kaksi esitelmää. Tai kolme, jos aikaa olisi riittänyt, mutta parin kanssa oli sovitettava yhteen kahdet eri aikataulut sekä kiinnostuksenkohteet.
"Täällä oli muutama mielenkiintoinen", Audrey sanoi sitten hymyillen: ""Yhdysvaltalaisnuorten liikuntatottumusten muutos" ja "Huumeiden käytön salliminen" vaikutti aika mielenkiintoisilta." Tyttö vilkaisi sitten Roccoa hitusen hämillään. Toki hänen kaverinsa tiesivät, että Audrey otti koulun vakavasti ja teki kaikki jutut niin hyvin kuin baletin ja cheerleadingin jäljiltä ehti, mutta brunetella ei ollut harmainta aavistustakaan tiesikö poika hänen "mainettaan" fiksuna cheerleaderina.

"Mutta kyllä säkin voit ehdottaa jotain aihetta", tyttö sanoi sitten naurahtaen. "Koska mulla ei oo mitään hajua millasista aiheista sä tykkäät", tämä jatkoi sitten vilkaisten edessään istuvaan poikaan.

”Mä yritän olla hyvä pari”, Rocco sanoi tytön ystävälle ja katsoi Audreyta. ”Kiitos luottamuksesta.” Ensimmäistä kertaa ikinä Audrey Sweeney tiesi kuka hän oli. Se oli omituista, kuten myös se, että tyttö muisti hänen nimensä jo ensimmäisellä kerralla. ”Ellei sitten halua prinsessa kohtelua”, poika hymähti kun Holly oli mennyt tiehensä, ”mä en oo mikään hyvä haltiakummi”, poika kertoi ja tarkoitti, ettei tehnyt kaikkea toisen puolesta. Nyt olisi tosin voinut tehdä suuren poikkeuksen. ”Mut sä et oo varmaan sellainen. Vaan ahkera, arvaanko oikein?” poika hymyili. ”Sun ei tarvitse turvautua mihinkään erikoiskonsteihin, jos haluat kiitettävän.” Nyt kun tyhjä paikka oli vapautunut tytön vierestä, hän siirtyi Hollyn paikalle tavaroineen. ”Ja se on varmaan kivaa, kun ei haukuta sen takia nörtiksi.” Nyt poika jaksoi kaivaa esille jopa kynän.

Audrey ehdotti kahta aihetta, jonka jälkeen Rocco hymyili pienesti ja kuiskasi: ”Ihan kivoja joo, mut eiks ne oo aika tavallisia?” Rocco vilkaisi omaa listaansa ja löysi ne sieltä. Hän voisi tehdä tylsästä aiheesta, mutta toisaalta olisi ollut hauskempi tehdä jostain hauskasta. Hänen aiheenaan olisi voinut olla vieressä istuva tyttö. Missä tuo asui, millaiset hänen vanhempansa olivat, oliko hän enemmän koira- vai kissaihminen. Miettiessään oliko hän taas tuijottanut tyttöä, poika silmäili taas listaa vieressään ja heilutteli kynää kädessään. ”Mitä jos tehtäis näin”, Rocco veti aihelistan päälle ison ruksin, ”ja tehtäis jotain muuta.” Ei, hänen olisi unohdettava Audrey hänen aiheistaan pois. ”Miten olisi liikuntakampanja meidän koulun oppilaille?” tummahiuksinen ehdotti, ”miten sais muutkin kuin urheilijat liikkumaan.”

”Niin jos sulla ois ideoita miten saataisiin munlaiset tyypit urheilemaan, samalla mulla ois tietoa mikä meikeläisiin toimii ja mikä ei.” Rocco nosti kengättömät jalat pöydälle, mutta sai uhkaavan katseen luokan edestä ottaa ne pois. Hän korjasi asentoaan välittömästi. ”Tai sitten joku kunto-ohjelma, jota mä voisin kokeilla ite. Ja jossa saisit kiduttaa mua”, poika naurahti. Hän antaisi cheerleaderin tehdä hänelle mitä vain, vaikka kokeilla jotain huutasakki -juttuja. Poika katsoi toista kysyvästi, hän ei taas tiennyt mitä mieltä toinen oli hänen aiheistaan. Toivottavasti ne eivät olleet totaalisen typeriä ideoita kuitenkaan. Tavikselle tuli vielä yksi ajatus mieleen. ”Ja me voitais vaikka kuvata se, mitä nyt sitten tehtäiskään. Siitä vois tulla lyhyt dokumenttielokuva”, poika selitti innoissaan. Kynä oli lennähtää kädestä kauemmas, mutta se tippuikin vain pulpetille. ”Mua ei haittais vaikka ei kirjotettais mitään esseetä”, vaaleahiuksista ei haitannut, mutta opettajalla saattaisi olla muuta sanottavaa.

”Mä voisin kuvitella sut kameran eteen, se näyttäis varmaan hyvältä, tiiätkö?” Taviksella ei ollut epäilystäkään sopisiko Audrey kameran eteen. Kukaan ei voisi sitä kiistää.

Audrey hymyili vielä Hollylle toisen jättäessä paikkansa Roccon täytettäväksi. Pojan sanat osuivat kyllä oikeaan; hän harvoin käytti mitään vippaskonsteja hyvien numeroiden saavuttamiseksi, mutta jos hän ei olisi sellaisesta perheestä kuin nyt sattui olemaan, niin hän olisi ehdottomasti kuulunut nörtteihin. Vaikka tokikaan hän ei ollut mikään Star Wras tai Star Trek -fani, tai muutenkaan nörttimäinen, niin älykkyytensä myötä hän olisi Astonin klikkiasteikon pohjamudissa.
"Mutta jos mä en olis kuka mä oon, niin nörteissä mä olisin", tyttö sanoi sitten totuudenmukaisesti. Ei ollut mitään syytä valehdella hänen työmoraalistaan; se oli normaalia cheerleaderia korkeampi. Ja hän oli oikeasti fiksu, joten mihin Audrey olisi nörttien apua oikeastaan edes tarvinnut? Rocco tuli sitten istumaan hänen viereensä, joten brunette kääntyi tuolissaan, jotta pystyi fiksusti katsomaan toista. Koska keskustellahan heidän piti, eikä se ollut mielekästä jos molemmat tuijottivat vain eteensä.

Tyttö katsoi Roccoa, joka tyrmäsi, hienovaraisesti, mutta kuitenkin, hänen ehdottamansa aiheensa. Kulmakarva kohosi kysyvästi kun tyttö tutkaili poikaa, mistä he sitten tekisivät?
"Mitä sä sitten ehdotat?" Audrey kysyi. Ei hän halunnut olla pomotteleva (mitä hänen joskus sanottiin olevan) tai mitään, mutta joko toisella oli idea tai sitten ei. Ja jos pojalla ei ollut, niin eikö silloin olisi parasta tehdä jotain helpohkosta aiheesta. Rocco ei jostain syystä vaikuttanut kovinkaan motivoituneelta, vaikka olikin kynän ottanut pöydälle ja kaikkea, mutta harva high school ikäinen nuorimies oli kiinnostunut koulusta nörttejä lukuunottamatta, joten tuskin hänen vieressään istuva poikakaan olisi poikkeus. Audreytä tosin kiinnosti mitä poika sitten oli ajatellut heidän esitelmänsä aiheeksi, tietysti hän oli avoin ehdotuksille, mutta hän ei missään nimessä suostuisi tekemään esitelmää jostain suosituimmista videopeleistä tai vastaavasta. Ei missään nimessä! Rocco veti, oman, listansa päälle ruksin, ja ehdotti jotain omaa aihetta. Tyttö ei kuitenkaan saanut sanottu mitään, kun toinen oli jo äänessä.

Liikuntakampanja koululle? Ilmeestä päätellen toinen oli tosissaan. Audreystä idea oli loistava, mutta hankala. Miten he muka toteuttaisivat sen, sekä ennen kaikkea; antaisiko opettaja tehdä sellaisen esitelmän sijaan. Ei sillä etteikö lyhythiuksinen tyttö jo aiheesta ollut innostunut, mutta hän oli realisti asian suhteen.
"Toi kuulostaa oikeesti aika loistavalta", brunette vastasi sitten. Rocco oli ilmeisesti liekeissä, sillä toinen jo kehitteli idealleen toteutusta. Tai lähinnä koekaniinia, poikaa itseään. Audrey naurahti sitten toisen ehdotukselle kuntokuurista, jonka hän kehittelisi, ja Rocco testaisi. Oikeasti? Poika ei tainnut olla tietoinen hänen maineestaan masokistina urheilun suhteen.
"Sä et tiedä mihin ryhdyt, jos annat mun luoda sulle kunto-ohjelman", Audrey vastasi sitten. "Mutta tossa on kyllä oikeesti ideaa", tyttö myönsi vielä. Mutta miten he toteuttaisivat projektin, jos saisivat opettajan siihen suostumaan? Roccon seuraavakin ehdotus sai Audreyn naurahtamaan, sekä ansaitsemaan hiljentävän katseen opettajalta. Ei hän yleensä häiriköinyt, mutta ei kai nauramista voinut häiriköinniksi lukea?
"Dokumenttielokuva, ihanko tosissas ajattelit sellaista lähteä tekemään?" tyttö kysyi. Poika varmasti oli vakavissaan, mutta jos hän saisi kuitenkin hoidettavakseen koko homman, niin silloin Audrey ei siihen suostuisi. Niin suurta hommaa hän ei tekisi yksin, ja vielä niin, että Rocco saisi siitä numeron. "Ei muakaan se esseen kirjoittaminen kiinnosta, mutta ei me mitään kokopitkää dokkaria voida ruveta tekemään", brunette sanoi sitten. Ja hän jos joku tiesi dokumenttielokuvista; hänen molemmat vanhempansa olivat jollakin tavalla olleet mukana sellaisessa. Eikä dokumenttielokuvan tekeminen ollut helppoa, tosin jos äidiltä saisi apua, niin silloin se menisi, mutta muuten hän ei sellaista tekisi.

"Älä yritä, mä meen kameran eteen vain jos siinä on jotain muutakin kuin pelkkää mua", Audrey näpäytti. Hän osasi lukea rivien välissä, toki poika kuvaisi häntä hyvin mielellään, mutta hän ei suostuisi olemaan yksin heidän juttunsa tähti. Ja vaikka äiti olikin hänestä, ja muista sisaruksista, kuvannut ties miten monet kotivideot, niin hän ei ollut heidän perheensä linssilude.
"Mutta jos me saadaan opettaja suostumaan, niin mä voin kysyä äidiltä kameran lainaan", tyttö ilmoitti sitten pojalle.

//toivottavasti ei ole tuhansia ajatus tai kirjoitusvirheitä näin pitkän ajan jälkeen, pahoittelut!

"No, sä et kuitenkaan ole ja kannattaa olla tyytyväinen siihen”, Rocco sanoi katsellen tyttöä hieman vakavammin. Audrey ei varmaan sanoessaan tarkoittanutkaan että haaveili olevansa nörtti, kuka olisi? “Tiedät varmaan yhtä hyvin kun minä, ettei se mikään hyvä asema tässä koulussa ole.” Itse hän ei ollut ihan samanlaista kohtelua saanut, mutta koska niissä tyypeissä oli hänen kavereitaan, kyllä hän tiesi. Audreyn omat sanat vahvistivat ettei hän kuulunut nörttien väheksyjiin. Ei tyttöä ollut mainittu kavereiden keskuteluissakaan. Ja siitä Rocco oli iloinen. Hän ei muuten olisi voinut pitää tytöstä niin kuin piti nyt. Oli hassua ajatella, jos Audrey olisi ollut nörtti, he saattaisivat jopa olla ystäviä.

“Sä pidät siitä?” tavis kysyi tohkeissaan oman ehdotuksensa jälkeen. Hän oli tietenkin ajatellut toisen pitävän ajatuksia toteuttamattomina. Hän oli myös valmistautunut ylipuhumaan tytön. Sen onnistumisesta ei kuitenkaan ollut varmuutta, joten hyvä näin. Rocco naurahti, kun Audrey puhui hänelle varoittelevaan sävyyn. “Oot oikeessa, en tosiaankaan tiedä mihin ryhtyisin. Mutta se siinä olisikin ideana.” Tyttö ei varmaan voinut arvata kuinka hauskaa se Roccosta tulisi olemaan. Eikä varmaan edes sitä, että Rocco luotti tyttöön mitä tämä laittaisi hänet tekemäänkään. Eihän Sweeney niin paha voinut olla.

Audrey kysyi enemmän dokumenttielokuvaideasta ja tavis kohautti olkapäitään. “Joo... Tai no ei?” taviksesta tuli hieman epävarmempi kun hän aisti, ettei idea sytyttänyt tyttöä. Audrey tosiaan ajatteli järkeviä asioita, asioita joita pitäisi ottaa huomioon. “Niin, meitä on vaan kaksi, joten se saattais olla vähän isotöinen. Eikä meillä aikaakaan niin paljoa taida olla...” Niin ja todellisuudessa Rocco ei tiennyt mitään kameroista tai videoiden leikkaamisesta. Mutta sitä hän ei sanallakaan maininnut. Kyllähän siinä oppisi kun vain tekisi, ainakin niin luulisi. “Ehkä joku lyhennetty versio? Lyhytdokumenttielokuva?” poika jäi miettimään. Se oli selvää, ettei hänen alkuperäinen idea toimisi. Rocco naurahti seuraavalle lausahdukselle. Hänen ovelat oivalluksensa eivät ollet tarpeeksi ovelia. Pikemminkin liian läpinäkyviä. “Okei, ollaan tasapuolisesti kameran kummallakin puolella. Sopiiko?” ehdotettiin nopeasti hymyillen anteeksipyytävästi. Hän ei tosiaankaan halunnut pahoittaa toisen mieltä ja niin hän luuli tehneensä, sen verran napakasti tyttö huomautti asiasta.

“Siistiä, löytyiskö teiltä oikeesti sit kamera ja voisko sun äiti tosiaan lainata sitä?” Rocco kyseli innostuneena. Hän näki jo edessään mahtavan leffan ainekset. Mitä hän oikeasti näki edessään oli projektin isoin mutta. Neiti Lopez. “Mut miten me saadaan opettaja sitten suostumaan?” tavis kysyi hiljempaa ja käänsi katseensa tyttöön. “Et sattuis olemaan ton suosikkioppilaita?” naurahdettiin. Sillä tavoin voisi olla helppo kääntää opettajan pää näinkin erilaisen idean suhteen. Hän ei todellakaan halunnut tehdä esseetä tai esitelmää, joten ehdotus pitäisi saada läpi.