I can make you beautiful

Harrastuksiksi sanottiin niitä ajankulutustapoja, joiden parissa vietettiin enemmän kuin viisi minuuttia viikossa. Niitä, jotka toivat hyvää mieltä ja rauhoittivat, antoivat vapauden ilmaista itseään. Siksi alkoholin nauttiminen oli ehdottomasti harrastus - taitolaji oikeastaan, piti osata juoda oikein, muuten se ei tuonut minkäänlaista vapautusta yhtään mistään. Paitsi vatsan sisällöstä, mutta luojan kiitos ne päivät oli nähty jo pari vuotta sitten.
Ayden etsi tiensä heiluvien ja musiikista nauttivien ihmisten ohitse peremmälle, pois ovensuusta. Yleensä hän ei lähtenyt mihinkään yksin (mitä hauskanpitoa se sellainen muka oli?), mutta tänään hänet oli pakotettu siihen; toisin kuin hän, ystävät olivat kaivanneet lukurauhaa tai muuta yhtä eläväistä. Siis ainakin ne pari, joille Ayden oli jaksanut soittaa. Joten täällä hän nyt oli, yksin ihmisjoukon keskellä, päällään pelkkää mustaa, aivan kuin olisi ollut tulossa suoraan hautajaisista. Pitkä, ohut ja hihaton päällysneule roikkui aukinaisena päällä, kuten tekivät myös mustat ja hieman löysähköt housut, joiden lahkeet oli tungettu tyylikkäisiin mustaan saappaisiin. Mustan pitkähihaisen vasemman hihan hän oli kiskonut ylös, oikea oli jo ehtinyt valua aikoja sitten takaisin alas.
Mutta ei sillä oikeastaan ollut mitään merkitystä miltä hän näytti; kaikki menisi kuitenkin pian sekaisin.

Aydenin luoviessa tietään ihmisten ohitse sisemmälle taloon, jonka omistajaa hän ei edes tuntenut, vastaan kiirehti juuri sopivasti tarjoilija juomatarjotinta kantaen. Ilmeisesti nämä eivät olleet mitkään pienet räkäläbileet, kun kerran tarjoilijoitakin löytyi - Ayden kohotti kulmiaan näylle ja nappasi itselleen kaksi lasia ohikiitävän pojan tarjottimelta. Hänen viinapäänsä oli ehtinyt kehittyä jo sen verran, ettei yksi sivistynyt lasillinen noussut edes pikkurilliin. Surullista, mutta totta. Sen vuoksi nuorukainen kohottikin saman tien toisen lasin huulilleen ja joi sen kerralla tyhjäksi, maistaen vielä päälle lisää toisesta lasista. Tätähän varten tänne oli tultu, saamaan pää sekaisin ja nauttimaan.
Talo tuntui olevan iso; Ayden oli päässyt vasta välieteiseen saakka, ja silti tilaa tuntui riittävän vallan mainiosti. Olohuone aukeni edessä suurena ja avarana, lasiovista pääsi takapihan uima-altaalle ja siistille pihalaatoitukselle, jonka luona notkui pöytä booleineen ja pikkupurtavineen. No mikäs siinä, jos rahaa riitti.

Koska kuokkijoihin ei yleensä suhtauduttu kovin hellämielisesti, Ayden katsoi parhaakseen liikkua eteenpäin, eikä jäädä paikoilleen odottelemaan mahdollista kiinniottoa. Hän joi vielä jäljellä olevan lasillisen loppuun ja iski tyhjät lasit käsistään lähimmän lipaston päälle. Jostain täysin käsittämättömästä syystä, joka ei missään nimessä ollut booliastia, hän lähti suuntaamaan kulkunsa olohuoneen halki ulos lasiovista, aina pihamaalle saakka. Ihmisiä hillui uima-altaassa täyspukeissa, istuskeli sen laidalla naureskelemassa ja ties mitä muuta.
Boolin luokse ei ollut millään tavalla vaikeaa päästä, eikä mennyt kovin kauaa kun Ayden oli jo ehtinyt täyttää yhden mukin kulhoon ahdetulla juomalla. Onneksi hän ei kuitenkaan nostanut sitä ylös pöydältä, sillä juuri samalla hetkellä kikattava ja selvästi umpihumalassa oleva blondi tyttö törmäsi hänen olkapäähänsä, tarttuen samalla kiinni siitä mistä ensiksi sai kiinni; Aydenin käsivarresta. Poika laski katseensa nauravaan tyttöön ja kohotti hieman kättään saadakseen toisen kasvot näkyviin.
"Ota tämä, se kohentaa oloasi", hän totesi hymyillen ja iski hetki sitten täyttämän boolilasin neitosen vapaaseen käteen, raastaen sitten tämän sormet irti omasta käsivarrestaan. Ystävällisesti Ayden vielä käänsi tytön ympäri siihen suuntaan, josta tämä oli tullut ja taputti olallekin ennen kuin päästi irti.

Luojan kiitos booliastia oli täynnä, hän ei ollut menettänyt mitään. Hieman hymyillen nuorukainen päätyi täyttämään uuden lasillisen ja pyörähti ympäri, nojaamaan oikealla kädellään pöytään sillä välin, kun nosti lasin huulilleen ja antoi katseensa kiertää pihan ihmisporukassa.

Declanin olisi kuulemma pitänyt jo osata kontrolloida juomistaan - tässä iässä hänen pitäisi pystyä juomaan kohtuudella. Ainakin oman äitinsä mukaan. Declan ei ollut kuitenkaan koskaan oikein kuunnellut äitiään, vaikka hänen varmaan pitäisi - se nainen oli oikeassa häiritsevän usein. Oli kyse sitten ollut päihteistä, seksistä tai miehistä. Niistä kaikista se oli pojalleen saarnannut, mutta ei se mitään ollut kuitenkaan oppinut. Päihteiden vaikutuksen alaisena Declan hävitti kontrollin kokonaan ja useimmiten päätyi sänkyyn täysin vieraiden miesten kanssa. Hän oli useimmiten niin pihalla, että se meni jo melkein hyväksikäyttämiseksi toiselta osapuolelta. Declan pitäisi kuulemma muutenkin työstää seksiaddiktiotaan, mutta huumeongelmassa oli toistaiseksi tarpeeksi töitä. Seksi ei sitä paitsi aiheuttanut pahoinvointia ja vainoharhoja - se oli tässä pienin paha. Eikä Declania varsinaisesti edes enää haitannut - morkkiksien potemisen Declan oli lopettanut ajat sitten ja hän oli kyllä ollut siinä tilanteessa niin monta kertaa että osasi jo hoitaa ne siististi pois alta. Vaikka miten kauan ihminen saattoi hakata päätä seinään, ennen kuin tajusi että se sattui?
Tänään Declanilla ei ollut aikomustakaan kuunnella äitiään. Siksi hän oli tullut taksilla, hänellä ei ollut aikomustakaan olla illan päätteeksi siinä kunnossa että voisi ajaa itse kotiin. Jos nyt edes pääsisi kotiin asti. Tänään hän voisikin päätyä jonkun muun sänkyyn. Jonkun satunnaisen, merkityksettömän ja mielellään nimettömän.
Perfektionistina Declan oli jälleen viettänyt tunteja peilin edessä. Vaatekriisistä selvittyään Declan oli pukeutunut tumman sinisiin farkkuihin sekä mustaan nahkatakkiin ja t-paitaan, jonka värikäs, abstrakti printti oli esittävinään kotkaa. Tummat silmit oli rajattu vahvasti mustalla, hiuksissa oli tarpeeksi lakkaa tulipalon sytyttämiseen ja hopeisia sormuksia löytyi neljä - yksi oikeasta ja kolme vasemmasta kädestä.

Sitä paitsi Declan oikeasti tarvitsi drinkin - hänellä oli huono päivä. Audi ei ollut suostunut käynnistymään aamulla, eikä sitä edes saanut korjattavaksi kuin vasta huomenna - korjaamolla oli kuulemma täyttä tänään. Joten Declan ei edes olisi voinut tulla omalla autolla vaikka olisi halunnutkin. Koska Declan oli täysin vainoharhainen Audin suhteen, ei hän tietenkään sulattanut sitä helposti ettei auto käynnistynyt. Mustatukan isä ei ollut vielä meinannut antaa pojalleen rahaa jotta auto saataisiin korjattua. Mutta vaikka Declan ei kyseiseen klikkiin kuulunutkaan, rikkaana pentuna hän osasi kyllä kerjätä vanhemmiltaan rahaa ja itsepäisenä tapauksena sai tahtonsa läpi. Vaikka Declan oli kuulemma jälleen niin vanha että voisi maksaa autonsa korjauksen itse. No, pankkitili sanoi toista - mustatukan ainut varma tulonlähde oli kuitenkin vanhemmilta kerjääminen.
Sen lisäksi Declan oli vielä kiskonut hiuslisäkkeen päästään ranneketjun jäätyä niihin kiinni. Ei sillä, että sitä kyllä edes huomannut, mutta perfektionisti huomasi kyllä. Declan oli vielä lähes varma että vaalea juurikasvu tulisi näkyviin taas kohta. Vielä väri oli kiiltävän musta, mutta päiviä laskettuaan mustatukka oli vakuuttunut että tarvitsi nopeasti uuden värjäyksen.

Taksia odottaessaan Declan oli kuluttanut aikaansa tequilan kanssa ja taksiin päästyään hänellä oli ollut jo hyvin kevyt olo. Mustatukka ei ei uskonutkaan että mihinkään bileisiin kannatti koskaan mennä täysin selvänä - pienen pohjan kanssa homma lähti helpommin käyntiin. Declan kuitenkin pysyi jaloillaan, ei hän niin humalassa vielä ollut.
Päästyään ulos taksistaan Declan alkoi epäillä ladelleensa kuskille väärän osoitteen - talo ei näyttänyt yhtään tutulta ja koska Declanin viinapää kesti tequilaa huonosti väärän osoitteen sanominen ei ollut mitenkään mahdotonta. Declan suuntasi ovelle kuitenkin - taksi meni menojaan ja jos lukumäärä tarjoilussa ja seurassa olisi korkealla niin mustatukka viihtyisi kyllä. Bileiden suhteen hän oli hyvin sopeutuvainen.
Hetken ympäristöään tarkkailtuaan Declan suuntasi boolin luokse. Maistettuaan vahvoja drinkkejä suosiva Declan oli sitä mieltä että booli tarvitsiva terästystä ja mustatukka alkoi etsiä lentokoneesta peräisin olevia pulloja nahkatakkinsa taskuista. Pienen vodka-pullon löydettyään Declan tiedosti vieressä seisovan, erittäin komean aasialaisen läsnäolon. Mustatukka alkoi olla sitä mieltä että hän viihtyisi kyllä.

Alkoholi tuntui nousevan ihmisillä aivan eri tavoin päähän; jotkut eivät edes itse huomanneet sitä, toisten sanat alkoivat välittömästi puuroutua ja joillain se vaikutti vain estojen poistumiseen. Mikään näistä ei pätenyt Aydeniin, sillä valitettavasti hänellä ei ollut estoja selvänä, eikä puheesta saanut selvää muutenkaan. Ei sillä, että hän olisi ollut jotenkin hullu tai sekaisin ylipäätään, mutta jos käyttäytyi tarpeeksi spontaanisti ja toimi epäloogisesti, pilalle menneistä hetkistä ja takapakeista ei voinut syyttää ainakaan omaa järkeään. Tällä tavalla hän pysyi henkisesti tasapainossa.
Mukillinen boolia katosi huulilta alas hetkessä, eikä mennyt kovin kauaa kun Ayden oli jälleen täyttämässä itselleen uutta. Suunnilleen samaan aikaan paikalle ilmestyi tummahiuksinen, suhteellisen menevän näköinen ja mahdollisesti hieman pohjia nauttinut nuorukainen, joka vain maistoi boolia pikaisesti ennen kuin alkoi penkoa nahkatakkinsa taskuja.

Ayden puisti pari kampauksestaan karannutta kiharaa pois kasvoiltaan ja käänsi päätään boolia terästävän mustatukan suuntaan, nähdäkseen paremmin mitä toinen juomaan ylipäätään oli heittämässä.
"Pelastava enkeli", hän totesi hetken päästä, vilkaisten boolia. "Enkeleillä tosin on kuulemma kullankeltaiset kiharat ja sädekehä - tai sitten olen erehtynyt."
Siinä sitä taas mentiin. Ei sillä, että Aydenilla olisi ollut jotain taka-ajatuksia tai muita suunnitelmia, mutta jostain syystä hän päätyi aina avaamaan sieluaan mitä älykkäimmillä keskustelunaloituksilla. Uskonnollinenkaan hän ei ollut, kunhan aukoi suutaan lämpimikseen. Ayden kohotti oikean kätensä ja sipaisi peukalonsa kärjellä alahuultaan - jonkinlainen tapa, jota hän ei usein edes itse tiedostanut tekevänsä.
Hieman pidempi katse vieressä seisovaan nuorukaiseen kertoi, että mustatukka oli häntä parisen senttiä pidempi; ottihan se tietysti egoon, muttei Ayden jaksanut alkaa murehtia tässä tilassa. Hän oli jo aikoja sitten todennut, että hänen geeninsä olivat järjettömän huonot - tosin mitä muuta saattoi odottaa, kun suurin osa hänen luonteenpiirteistään ja ulkonäöstään oli peritty isältä? Eivätkä aasialaiset muutenkaan olleet usein mitään hujoppeja, joten tähän oli vain pakko sopeutua.

Booli oli taas jotenkin käsittämättömästi kadonnut lasista, joten sitä täytyi saada lisää. Terästettynä tällä kertaa. Ayden oli jo ehtinyt miettiä, olisiko hänen kannattanut mieluummin suunnata johonkin yökerhoon tai tunkkaiseen baariin viettämään iltaa, sillä jostain syystä suuremman ihmismassan keskellä pääsi tunnelmaan paremmin. Kyllähän täälläkin ihmisiä riitti, mutta talo vain oli niin suuri, että porukka tuntui hajautuneen erittäin löyhästi.
Ehkä hän vain joisi päänsä täyteen, etsisi jonkun, jonka voisi ärsyttää itsemurhan partaalle ja ryömisi kotiin. Siitä puheenollen...
Ayden kiinnitti herpaantuneen huomionsa takaisin boolia hetki sitten terästäneeseen poikaan, katsoen tätä sanomatta mitään. Ajatukset leijailivat ties missä, eikä hän olisi muutenkaan saanut mitään selvää ulos suustaan, joten kannatta mieluummin vain katsoa. Ajatus kuitenkin keskeytyi, kun ensimmäinen kunnollinen humahdus saavutti paatuneen alkoholistin; Ayden ei voinut estää huulilleen nousevaa hymynhäivää, kun hän kohotti oikeaa käsivarttaan irti kyljestään vain todetakseen sen tuntuvan painottomalta.
"Terävää tavaraa", hän sai sanotuksi, kurottautuen sitten tummatukan ohitse nappaamaan boolikauhan käteensä ja tiputtamaan lisää juomaa tyhjentyneeseen lasiinsa.

Vodka oli ehdottomasti Declanin Akilleen kantapää, mitä alkoholiin tuli. Mustatukan pää kesti vodkaa vielä huonommin kuin tequilaa - vodka nousi suoraan päähän, Declankun vielä tykkäsi juoda vodkansa raakana. Hän kun ei muutenkaan kestänyt vahvoja drinkkejä, hänen pitäisi oikeasti jättää niiden juominen niille jotka kestivät vahvoja drinkkejä. Suoraan sanottuna Declanin viinapää oli erittäin huono - hän ei edes tarvinnut paljoa alkoholia että homma alkoi karata käsistä. Keskittymiskyky, itsekontrolli ja koordinaatiokyky menivät menojaan kun promillit lisääntyivät. Kaikki se kontrolli mikä hänellä selvänä oli meni menojaan - hänestä tuli täysin estoton tekojensa ja puheidensa suhteen. Hän meinasi jo selvänä olla jatkuvasti ongelmissa suorasanaisuutensa takia, mutta silloin sensuuri pelasi edes jotenkin. Kun kuvioon lisättiin alkoholia Declan kirjaimellisesti sanoi ihan mitä sylki suuhun toi. Kielitaitonsa takia Declan osasi vielä sotkea kielet keskenään - italian, espanjan ja saksan puhuminen samassa lauseessa onnistui sujuvasti.
Impulssiivinen ja ylienerginen hän oli jo luonnostaan, mutta silti hän vain onnistui olemaan vielä holtittomampi humalassa. Ja erittäin flirttaileva - ei oikeastaan ollut mikään yllätys että hän harvoin poistui bileistä yksin. Kun kyse oli pelkästään seksistä Declan oli ehkä hieman liian kaikkiruokainen miesten suhteen.
Kyllä huumeiden käytön lopettaminen oli hillinnyt Declanin alkoholin kulutusta ja ehkä hän oli aikuistunutkin - hän joi nykyään paljon harvemmin. Vahinko vain että silloin harvoin kun hän joi, hän ei osannut vieläkään juoda kohtuudella. Mopo karkasi käsistä eikä hän saanut muuta aikaan kuin jumalattoman krapulan. Luulisi että hänen elimistönsä olisi jo tottunut siihen alkoholimäärään - mutta ei, krapula oli seuraavana aamuna yhtä paha kuin ennenkin.

Tänään Declan ei kuitenkaan aikonut miettiä koko asiaa. Mikä saattoi olla juuri se syy miksi hän päätyi näihin tilanteisiin. Täysin vieraiden miesten vierestä oli jo herätty niin monta kertaa, että Declan osasi kyllä jo hoitaa itsensä ulos siitä tilanteesta. Eikä hänen tarvinnut tehdä huomenna muuta kuin luovuttaa Audin avaimet korjaajilla, kun nämä tulisivat hakemaan auton pois - siihen hän pystyisi krapulassakin. Tai antaisi asian ovimiehen hoidettavaksi. Eivät ne häntä tarvitsisi, hän oli jo selittänyt puhelimessa kaiken minkä pystyi. Mikä ei kyllä ollut paljon - se mitä konepellin alla tapahtui ei todellakaan kuulunut hänen vahvuuksiinsa.
Vodka-pulloja löytyi neljä, jotka Declan tyynesti kaatoi kaikki boolin sekaan. Kesken boolin terästyksen aasialainen avasi suunsa ja höpisi jotain enkelistä. Declan vain tuijotti sitä tummilla silmillään muutaman sekunnin ajan - tuo oli ehkä mielenkiintoisin keskustelunavaus jonka hän oli ikinä kuullut.
"Mä olenkin enemmän sitä langennutta tyyppiä", mustatukka sanoi, hänen aksenttinsa kuulosti vielä täysin selvältä - humaltuessaan aksenttiin eksyi vielä vahvempia espanjan sekä ranskan kielen äänteitä. Amerikkalaiselta Declania ei saanut kuulostamaan millään.
Katse siirtyi takaisin boolimaljaan, muuten Declan lankeaisi jälleen - aasialaisella oli aivan täydelliset huulet.

Kaikki vodka oli boolissa ja nyt sen makuun tyytyväinen Declan katseli hetken ympärillään. Aasialainen seisoi yhä vieressä ja vain tuijotti häntä. Declan alkoi olla erittäin tietoinen siitä ettei hänen pitäisi edes olla täällä, mutta oli täysin eri asia tiesikö aasialainen sitä - Declan ei ollut varma halusiko edes tietää mikä hänessä kiinnosti. Hänen puolestaan aasialainen sai kyllä tuijottaa. Declan oli vuosien aikana kerännyt katseita puoleensa, joten hän oli jo tottunut siihen. Vaikka Declanilla ei ollut mitään käsitystä mitä tässä juhlittiin ja kuka ne oli järjestänyt - se olisi ihan hyvin voinut olla aasialainen itse. Mikä oli suoraansanottuna paskempi juttu. Hän kuokki sen bileet ja terästi sen boolit - mustatukan mielestä se kuulosti syyltä heittää hänet ulos.
Katse palasi kuitenkin aasialaiseen tämän taas avattua suunsa. Mustatukka hymyili.
"Se oli tarkoituskin. Drinkkien pitää purra takaisin", Declan sanoi, nyt katse pysyi aasialaisessa.

Jostain syystä Ayden ei hämmästynyt ollenkaan, kun vodkaa boolin sekaan kaatanut tummatukka käänsi katseensa häneen kuultuaan upeista upeimman keskustelunaloituksen. Toisen ilme ei kylläkään ollut millään tavoin kummastunut, kyseessä oli vain lyhyt vilkaisu - mutta silti, reaktio mikä reaktio. Ayden voisi joskus opetella aloittamaan juttujaan hieman varovaisemmin; eikös nimen kysyminen ollut aika yleistä? Tai sitten pohdittiin yhdessä säätä tai... lemmikkieläimiä? Kiharapää rohkeni epäillä halusiko boolinterästäjä kuulla selostusta hänen lemmikeistään - akvaariollinen disneyhahmojen nimillä varustettuja kultakaloja tuskin sulattaisi kenenkään sydäntä.
Mistä lähtien hän edes oli yrittänyt sulattaa sydämiä?
Aydenin ilme vaihtui hetkeksi miettivämpään, mutta se katosi nopeasti. Mustatukka avasi suunsa vastauksen merkiksi; vai että langennutta tyyppiä. Hän ei voinut olla hymyilemättä, jollain muullakin tuntui olevan aksenttia vaikka muulle maailmalle jaettavaksi. Ayden kuuli usein moitteita omasta ääntämisestään, se kun kuulosti toisinaan pelkältä puuroamiselta, mutta ilmeisestikään hän ei ollut maailmassa yksin.
"Enkeli se langennutkin on", hän vastasi.

Nähtävästi tuijotus ei haitannut toista. Yleensä ihmiset häiriintyivät ja tulivat kiusaantuneiksi katseen alla - Ayden tuntui herättävän tämänkaltaisia tunteita hieman liian usein. Hänen tiedostamattomat tekonsa olivat häiritseviä, varsinkin kun hän ei edes itse tajunnut olevansa tungetteleva. Tuijottaminen oli hyvän maun vastaista, mutta hän teki sitä silti. Katse vain jotenkin jäi paikoilleen, aivan kuin Ayden ei olisi kyennyt ajattelemaan ja liikuttamaan silmiään samaan aikaan.
Aivovamma tuntui kulkevan suvussa.
"Hyvin pureekin", hän hymyili, juoden juuri hetkeä aikaisemmin täyttämänsä lasin loppuun. Se taisi olla vasta viides, joten hänellä oli vielä varaa laskea enemmänkin kurkustaan alas. Parasta Aydenissa oli se, että vaikka hän olikin humalassa, hänestä tuli entistäkin spontaanimpi ja intohimoisempi, kertakaikkisen rento, eikä mikään nurkassa surkeaa elämäänsä itkevä kakara. Ei kenenkään elämä ollut täydellistä (paitsi ehkä niiden kermaperseiden, jotka saivat kaiken mitä halusivat), mutta ei kaikkea aikaa silti tarvinnut kuluttaa itsesäälissä pyöriskelyyn.

"Toivottavasti boolin omistaja ei nähnyt kätesi lipsahtavan", Ayden totesi kulmiaan kohottaen ja vilkaisi ympärilleen lasinsa reunan ylitse, etsien mahdollisia silminnäkijöitä aikaisemmalle boolinterästykselle. Kukaan ei kuitenkaan näyttänyt katsovan mitenkään tiiviisti heidän tai pöydän suuntaan ylipäätään, joten kiharapää käänsi katseensa takaisin vain kohdatakseen mustatukan oman katseen.
"Nätit silmät."
Ne olivat. Niissä oli enemmän ilmettä ja eloa kuin hänen omissaan, värikin oli paljon kauniimpi - Ayden ei koskaan ollut tyytyväinen silmiinsä tuijottaessaan itseään peilistä. Oli mukavaa joskus katsoa muiden silmiin ja kuvitella tuijottavansa omiaan. Joku olisi voinut väittää kommenttia iskurepliikiksi, mutta todellisuudessa se oli vain kaunis kehu; Ayden ei ollut hyvä sanallisessa iskemisessä, hän yleensä hoiti senkaltaiset asiat elein ja ilmein, sillä tanssijana hänen kehonsa oli paljon parempi viestinnän väline kuin suu. Suulla saattoi keskittyä muihin asioihin, kuten tällä hetkellä juomiseen.
Ayden ei kääntänyt katsettaan pois tummatukan silmistä, tuijotti vain takaisin hieman hymyillen.

Declanista alkoi tuntua vahvasti siltä että tequila taisi olla huono idea. Hänen olisi ehkä pitänyt aloitella vähän kevyemmin. Vika ei ollut tequilassa itsessään, vaan siinä määrässä. Taksi oli tullut myöhemmin kun hän oli kuvitellut ja vaatekriisistä selvittyään ajan kuluttaminen tequilan kanssa vaikutti hyvältä idealta. Peilin eteen jääminen olisi aiheuttanut uuden kriisin ja mustatukka laittaisi vielä vaatetuksen kokonaan uusiksi. Ja koska vaatteiden valitseminen ei kuulunut hänen vahvuuksiinsa uuden asukokonaisuuden rakentaminen saattoi kestää - hän oli hieman ailahtelevainen perfektionisti. Jos hän tuijottaisi peilikuvaansa liian kauan meikistäkin löytyisi vielä jotain vikaa ja sekin täytyisi laittaa uusiksi. Pian hän olisi kusessa perfektionisminsa kanssa ja taksi odottaisi pihassa. No, silloin tequila ei olisi noussut päähän - nyt se oli. Mikä kyllä sopi hänen päämääräänsä paremmin kuin hyvin.
Declan ei edes halunnut tietää aasialaisen nimeä. Hänen ei toistaiseksi tarvinnut edes tietää siitä mitään - se oli erittäin komea ja tänään Declan oli niin pinnallinen että se riitti. Sitä paitsi todennäköisyys että hän törmäisi siihen uudestaan pieneni huomattavasti kun hän ei edes tiennyt sen nimeä. Ja vaikka törmäisikin - jos ilta päätyisi niin kuin Declan suunnitteli olisi erittäin todennäköistä ettei mustatukka muistaisi koskaan edes tavanneensa aasialaista. Niin kuin Declanin useimpien irtosuhteiden kanssa kävi - toinen osapuoli jäi täysin tuntemattomaksi. Vaikka oli ehkä vain parempi ettei Declan muistanut kaikkia baarista pokaamiaan tuntemattomia miehiä. Ihan hänen mielenterveytensä takia.

Katse kävi taas aasialaisessa, tällä kerralla Declan jäi kyllä tuijottamaan sen huulia aasialaisen puhuessa. Mustatukka hymähti.
"Pitäisikö mulla sitten olla kultaiset kiharat?" hän kysyi, vaikka epäili asiaa vahvasti. Häntä ei oltu edes nähty blondina reiluun kymmeneen vuoteen ja siihen oli syynsä. Hän ei edes tiennyt keneltä oli värin perinyt, hänen vanhempansa olivat molemmat kyllä tummahiuksisia. Olikin harhaluulo että musta hiusväri olisi ollut äidiltä peritty. Ihan purkista se oli. Declan oli muutenkin geeneiltään yksi vanhempiensa sekasotku - piirteitä löytyi molemmilta ja siinä missä jotkut lapset olivat selvästi enemmän vain toisen vanhemman näköisiä, mustatukka ei näyttänyt oikein kummaltakaan. Kukaan ei ollut kuitenkaan vielä halunnut tutkia oliko hän niiden lapsi ollenkaan.
Enkeliä hänestä ei kyllä saanut muutenkaan. Hän oli kiltti ja viaton ainoastaan esittäessään. Vaikka olikin silloin erittäin vakuuttava.

Declan ei vieläkään ymmärtänyt miksi aasialainen tuijotti, mutta hän ei jaksanut vaivata päätään asialla. Hän oli huomiotaherättävä persoona, häntä tuijotettiin usein. Ei pelkästään naisellisuuden takia, vaikka silläkin jo keräsi katseita jo kiitettävästi - Declan oli kovaääninen ja ylidramaattinen diiva. Ylireagointi kuului tietenkin asiaan. Välillä Declan oli vähän liiankin räiskyvä persoona. Ja humalassa vielä kovaäänisempi ja ylidramaattisempi. Heittäytymiskyky etenkin karkasi käsistä ja kunnolla - humalassa Declan uskalsi tehdä mitä vain, vaikka se olisikin tyhmää ja hullua. Jonkun rajan luulisi tulevan joskus vastaan, mutta vielä sellaista ei ollut näkynyt. Tai sitten mustatukan aikuistuminen antoi vain odottaa itseään.
Uusi hymähdys, booli teki tehtävänsä. Declanin olisi kyllä pitänyt rajoittaa sen juomista - vodka nousi suoraan päähän. Mutta niin kauan kun mustatukka pysyi vaivatta jaloillaan hän ei keksinyt yhtään hyvää syytä miksei.

Tällä kertaa katse pysyi aasialaisen silmissä tämän puhuessa. Selvä, boolin omistaja ei sitten ollut aasialainen itse, mutta ei se kyllä itsekkään vaikuttanut tietävän kuka se sitten oli. Mikä taas oli jotenkin outoa, jos aasialainen oli kutsuttu. Vaikka oli kyllä Declan itsekin joskus ilmestynyt jonkun bileisiin vaikka häntä ei oltu kutsuttu - hän vain tunsi ihmisiä, jotka tunsivat sen jonkun. Eikä nämä kyllä olleet ensimmäiset bileet, jotka hän oli kuokkinut vaikkei tuntenut ketään.
"Ei se mua siitä voi syyttää, tota oli pakko terästää", mustatukka sanoi ja kohautti olkiaan. Booli oli nyt parempaa. Hän ei kyllä ollut edes ajatellut koko asiaa, mutta hän osasi kyllä puhua itsensä ulos paskaisista tilanteista. Sitä paitsi ainahan hän voisi mennä baariin jatkamaan jos lentäisi ulos näistä bileistä.
Declan jäi vain tuijottamaan aasialaista tämän avattua suunsa - mustatukka ei ymmärtänyt mitä aasialainen tuolla tarkoitti. Sama kehu oli kuultu monta kertaa aikaisemmin, Declan tiesi että hänellä oli kauniit silmät. Mutta välillä se oli vain pelkkä kehu, joskus häntä oli yritetty iskeä sillä. Kerran se olikin toiminut, mutta siihen nyt oli vaikuttanut enemmän alkoholin määrä kuin itse kehu. Vaikka Declanilla olikin hyvin vahva pohja alla ja booli nousi päähän, hän ei ollut niin humalassa että tuo olisi riittänyt. Kehu oli tosiaan kuultu. Ja sitä paitsi aasialainen oli ihan hämärä tyyppi. Äsken hän oli ehkeli ja nyt se kehui hänen silmiään - mitä hittoa se ajoi takaa?
"Mä tiedän." Tilanteessa olisi varmaan pitänyt kiittää, mutta Declan alkoi olla humalassa ja hyvin hämmentynyt. Katse uhkasi jälleen valua mutta toistaiseksi katsekontakti pysyi.

Helvetti aasialaisella oli täydelliset huulet.

Miksi ihmeessä toinen tarttui niin kiivaasti hänen sanoihinsa kiharoista? Ayden kohotti hieman kulmiaan ja kohautti olkiaan. Hän piti kiharoista; yllätys yllätys, kun hänellä itselläänkin sattui olemaan sellaiset. Joillekin tosin sopivat suorat hiukset paremmin ja mitä kultaisuuteen tuli... No, se oli loppujen lopuksi aika mielikuvitukseton väri.
Ehkei hänen olisi kannattanut avata suutaan alunalkaenkaan. Mutta sanat vain tipahtelivat ulos omia aikojaan, eikä niiden kontrolloiminen saatikka sitten täysi eliminoiminen onnistunut ollenkaan. Ayden vain puhui ja puhui ja puhui, eikä ulosanti ollut koskaan kovin järkevää - sukuvika kyllä sekin.

"Mä tiedän."
Sanat herättivät Aydenissa aivan käsittämätöntä hilpeyttä, eikä hän ollut täysin varma miksi. Koomisuus saattoi piillä boolissa, jota hän oli nauttinut hyvään tahtiin, tai sitten syy oli yksinkertaisesti se, että loppujen lopuksi tummatukka oli vastannut juuri niin kuin hän oli alunperin odottanutkin. Näinkin lyhyen tapaamisen jälkeen Ayden oli jälleen kerran ehtinyt vetää hihasta omia persoonallisuusteorioitaan; langennut enkeli ei vaikuttanut sellaiselta ihmiseltä, joka nöyristeli muiden jaloissa ja otti kehut vastaan nätisti punastuen.
Hyvä vain, senkaltaisia ihmisiä oli maailma jo pullollaan. Kukapa se kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse. Aydenin hymy peittyi lasin taakse, kun hän jälleen kerran kaatoi lisää boolia suuhunsa. Lasin tyhjennyttyä kuuliaisesti, nuorukainen täytti sen uudelleen, mutta jäi hetkeksi epäröimään täysinäinen boolilasi kädessään. Hälytyskellot soivat kyllä, hän tiesi vallan mainiosti, ettei enempää kannattanut ottaa, ellei halunnut löytää itseään seuraavana aamuna jostain aivan muualta kuin olisi pitänyt. Mutta valitettavasti - tai onneksi, riippui mistä suunnasta asiaa tarkasteli - Ayden ei osannut kontrolloida juomisensa määrää, saatika lopettaa ajoissa.

"Sinä siis kuokit?"
Miksi hän edes kysyi? Turhaa, eiköhän se ollut tullut aika selväksi tämän lyhyen hetken aikana. Nämä olivat niitä tilanteita, kun hän olisi voinut lyödä päätään seinään ja tukkia suunsa teipillä - jopa humaltuneet aivot ymmärsivät, ettei hänen olisi pitänyt avata suutaan ollenkaan. Ayden yritti ilmiselvästi pitää keskustelua yllä, mutta minkä ihmeen takia? Hän ei tuntenut tummatukkaa, eikä tämä tuntenut häntä, heillä tuskin oli mitään yhteistä, he olivat saapuneet kuokkimaan juhlia, jonka ylläpitäjää eivät tienneet ja tänään oli perjantai. Viikon paras menopäivä, se, jolloin vain mentiin eikä mietitty. Oliko tässä nyt mitään järkeä? Ei luultavasti.
"Ei, älä vastaa, anna minun arvata; saavuit yksin, haluat viettää railakkaan illan ja mahdollisesti yön, et välitä jälkiseurauksista ja haluat juoda pääsi täyteen heti, jottet muista mitään aamulla?"
Sanojensa perään Ayden hymyili paljonpuhuvasti. Niinhän he kaikki tekivät. Olisikohan hänen kannattanut käydä nuorempana puheterapiassa tai jotain? Kiharapäällä ei ollut hajuakaan mitä hän yritti, mitä oletti saavansa vastaukseksi tai miten tummatukka reagoisi ylipäätään. Ajatuksetkin heittelehtivät sinne tänne, hetki sitten hän oli vielä miettinyt toisen nättejä silmiä ja nyt huomio oli sen sijaan kiinnittynyt edessä aukenevan uima-altaan veteen, joka laineili epäsuorassa valossa oudosti.

Jos hän tosiaan yritti flirtata, tämä oli erittäin surkea yritys. Ehkä myös surkein koko historiassa. Säälittävää. Mutta kuten sanottu, sanallinen viestintä ei ollutkaan Aydenin vahvin puoli. Hän oli paljon taitavampi muissa asioissa.

[ sori kestosta, oli vähän kirjotuksia ja risteilyä ja laiskuutta tossa ]

Aasialainen hiljeni kokonaan ja Declan vain hämmentyi entisestään. Hän ei edes tiennyt kumpi oli hämmentävämpää, se että aasialainen selitti omiaan vai että se oli hiljaa. Vaikka se mihin Declan tällähetkellä tähtäsi ei varsinaisesti vaatinut puhetta - Declan oli tänään hyvin pinnallinen ja aasialainen oli erittäin komea. Ei hänen tarvinnut tietää mitä sen päässä liikkui. Olisi suotavampaa että se olisi hiljaa. Vaikka Declan ei itse hyvin puheliaana persoonana pitänyt hiljaisista ihmisistä ja hiljaisuus oli hänestä hyvin ahdistavaa, hän voisi tehdä poikkeuksen. Ja ties miten hämäriä juttuja aasialaisesta irtoaisi - ehkä olisi parempi että se vain olisi hiljaa. Declan alkoi olla vahvasti sitä mieltä että olisi pahasti ulkona jos kuuntelisi aasialaista vielä kauankin - eikä se olisi alkoholin syytä.
Vaikka Declan ei varsinaisesti voinut moittia toista siitä - hänellä oli itselläänkin taipumuksia sanoa vähän mitä sattui. Hän saattoi ehkä joskus miettiä mitä sanoi, mutta silloinkin se tapahtui jäljessä - useimmiten hän oli jo ehtinyt avata suunsa. Silloin se oli jo myöhäistä, Declan kun oli vielä erittäin huono ottamaan sanojaan takaisin. Itsesensuuri pelasi erittäin huonosti - rokkari puhui mitä sylki suuhun toi. Siihen saattoi aina luottaa että hän puhuisi kyllä suunsa puhtaaksi. Tilanteesta riippumatta, vaikka se olisi kuinka sopimatonta. Ei hän välttämättä edes aina tajunnut sitä. Hän kehtasi kyllä avata suunsa - sukujuuriensa ansiosta se onnistui vielä kuudella eri kielellä. Ja kaikki se vielä ihan ilman alkoholia. Sitten hän vasta puhuikin sekavia kun promillemäärä nousi. Niin, jos hänen puheestaan edes sai mitään selvää, kun aksentti veti puuroksi ja kielet menivät sekaisin.

Ei siitä kyllä häntä voinut syyttää - hän oli ollut sellainen jo pentuna. Siitä olisi voinut syyttää kasvatusta, mutta enemmänkin vika oli geeneissä - siltä kannalta hän oli aivan kuin äitinsä. Ei ollut oikeasti mikään ihme että hän päätyi usein rajuihin riitoihin sen naisen kanssa. Kumpikin oli erittäin voimakastahtoinen ja räjähdysaltis ja molempien itsehillinnässä oli parantamisen varaa. Declanin latino-juuret eivät ehkä näkyneet ulkonäössä, mutta luonteessa latinon tulisuus loisti ja kirkkaasti. Eipä itsepäisyyttä oltu kyllä yhtään yritetty kitkeä pois - ehkä syytä oli hieman kasvatuksessakin. Declankun ei ollut ollut helppo lapsi alkuunkaan. Vaikka rokkarin vanhemmilla oli ollut poikansa suhteen isompiakin ongelmia kuin tämän luonne. Tulisen luonteensa ansiosta Declan oli aina pärjännyt omillaan - eivätkö kaikki vanhemmat halunneet että niiden lapsista kasvoi vahvoja ja itsenäisiä? Tosin sitä massiivista huumeongelmaa ei ehkä olisi olemassakaan jos Declanin vanhemmilla olisi ollut jonkinlainen yliote pojastaan. Mutta vahvan ulkokuoren alla oli kuitenkin iso sydän ja suuret tunteet - ehkä Declan ei ollut täysin kieroon kasvatettu.

Sinä siis kuokit?
Nyt hiljeni Declan, mustatukka vain tuijotti aasialaista. Hänellä ei ollut mitään käsitystä mitä tuohon piti vastata. Tai pitikö siihen edes vastata yhtään mitään. Se ei oikeastaan ollut edes kysymys - aasialainen tiesi kyllä vastauksen jo valmiiksi. Se oli vain huomautus. Koska niinhän asia oli - Declan kuokki. Kuten teki aasialainenkin. Joten se ei voinut syyllisttää rokkaria kuokkimisesta - tekopyhäähän se silloin olisi. Molemmat tiesivät sen. Eikä Declan edes uskonut että he olivat ainoat kuokkavieraat täällä - bileet olivat isot eikä kukaan ollut ollut ovella vastassa tarkastamassa kuka oli oikeasti kutsuttu. Ja väliäkö sillä oli? Kukaan ei ollut tullut ihmettelemään mitä he täällä tekivät ja miksi tulisikaan? Kukaan tuskin oli edes tajunnut heidän olevan täällä.

Aasialainen ehti avata suunsa ennen kuin Declan ehti saada minkäänlaista vastausta aikaiseksi. Edelleen veti hiljaiseksi, Declan alkoi olla ulkona. Aasialaisen sanat eivät vaivanneet - tänään oli perjantai ja Declan ei ollut muuta tehnytkään kuin kaatanut lisää juomaa kurkkuunsa, äskeisen päätteleminen ei ollut hankalaa. Oli aika ilmiselvää mihin rokkari tähtäsi. Mutta Declanilla ei ollut vieläkään minkäänlaista aavistusta mihin aasialainen tähtäsi. Se tässä vaivasi ja pahasti. Flirttailuksi yritys oli tosiaan huono, mutta humalassa Declan oli langennut vähemmästäkin. Ei mustatukka ymmärtänyt sitäkään miksi vaivasi päätään asialla. Ei hänen tarvinnut ymmärtää aasialaista, ei se kuulunut suunnitelmaan. Hänen ei tarvinnut edes yrittää, hän voisi ihan hyvin jättää aasialaisen yksinään boolimaljan äärelle ja etsiä jonkun yksinkertaisemman. Silti jostain syystä Declania kiinnosti. Hän tavallaan halusi tietää mitä aasialainen yritti.
"Entä sitten?" rokkari kysyi, katse pysyi aasialaisen silmissä.