we are beautiful and dirty rich

+ Kaisu ja lilco neiteineen tänne ♥ ja otsikko Lady Gagan biisistä Beautiful, Dirty, Rich koska mikä muu biisi sopis tähän peliin paremmin :''''D +

Cherie seisoi arvioivana peilin edessä, joka peitti puolet kokonaisesta seinästä. Suklaanruskeiden silmien vaativa katse kävi ihaillen läpi peilikuvaa päästä varpaisiin. Vaaleat hiukset olivat saaneet voimakkaita laineita osakseen, ja niiden laittamiseen olikin kulunut tovi mutta neitokainen oli tyytyväinen. Jaloissaan hänellä oli Steve Maddenin korkokengät joiden beige-musta sävy sopi täydellisesti neidon samansävyisen mekon kanssa, Steve Maddenit olivat niinkin uudet että hän oli ennen niiden jalkoihin laittamista napannut hintalapun - kolmenumeroisen sellaisen tietenkin - pois. Mutta se että kaikki hänen yllään oleva oli uutta, ei ollut uutta, sillä hölmökin tietää että Cherry kyllästyy hyvin nopeasti ostamiinsa vaatteisiin. Hän haluaa vain pitää jotain vaatetta ensimmäisenä, saada ihailua, kääntää katseita vaatteilla jotka sopivat hänen kauniiseen vartaloonsa täydellisesti, ja sitten vaatteen tehtävä oli ohi. Koska jos jokainen olisi nähnyt vaatteen jo kerran, niin mitä huomiota hän silloin muka herättäisi? Ei mitään, niinpä, eli tajuat pointin.

Cherie oli saanut hiuksensa laitettua ja meikattua tavalliseen tapaansa, ja nyt heräsi kysymys että mihinkäs neiti maailmanhallitsija oli oikein lähdössä? Ei mihinkään, ainakaan vielä. Sillä hän oli pitänyt huolen että keittiössä oli kokki avustajineen joka valmistaisi hänelle ja hänen tytöilleen, Giselelle ja Didille, ihania herkkuja laidasta laitaan mitä tyttöjenilta tarvitsisikin. Juotavastakaan ei ollut puutetta, sillä näyttäisihän se varsin kummalliselta jos neiti Hayes viettäisi iltaa ilman cocktail-lasia toisessa kädessään.
Vaaleaverikkö loi vielä viimeisen tyytyväisen katseen peilikuvaansa, sitten hän nappasi kermanvaalean chihuahuansa - jolle oli tietysti puettu valkoinen timanttikaulapanta ja söpö vaaleanpunainen huppari - syliinsä, kävellen kerroksen alemmas leperrellen samalla lemmikilleen. Hän suunnisti keittiöön, sillä pitihän se nyt vielä käydä itse tarkastamassa että kaikki mitä hän oli vaatinut oli tullut tehtyä.
"Alkaako olla valmista?" Cherry kysyi vaivautumatta nostamaan katsettaan koirastaan, jolle tuo leperteli ja laski sitten keittiötasolle alkaen kaivamaan yhtä laatikkoa jossa he säilyttivät koiranherkkuja.
"Kyllä, neiti Hayes, pian", selkeästi kiireinen mies valkoisissa kokinvaatteissaan sanoi ja loi selvästi paheksuvan katseen tyttöön ja tuon koiraan. Ilmeisesti keittiötasolle ei saisi nostaa hänen pikkuista Candyaan, ikäänkuin koira nyt mitään pahaa saisi aikaan.

Syötettyään mielestään tarpeeksi herkkuja Candylle, Cherie otti koiran syliinsä ja meni yhteen heidän neljästä olohuoneestaan joka sijaitsi maan alla kellarikerroksessa. Oikeastaan huone oli enemmänkin jotain oleskeluhuoneen ja baarin väliltä, sillä siellä oli hieman yökerhomainen sisustus ja valot, baaritiskikin löytyi. Joka tapauksessa Cher oli ajatellut että he voisivat viettää tänään aikaansa siellä, nautiskella baaritiskin antimista, juuri valmistetuista naposteltavista ja tietysti juoruista.
Vaaleapäinen tyttö oli niin tyytyväinen että isi ja äiti olivat edelleen New Yorkissa hoitamassa työasioita, ja talo oli kokonaan hänen. No joo, Andy käväisi välillä lähinnä raportoidakseen sitten äidille ettei Hayesien pikkuprinsessa ollut räjäyttänyt taloa tai tapattanut itseään - vaikka neidon kuljettaja-henkivartija Alex kyllä piti yhteyttä tytön vanhempiin. Mutta onneksi Alex oli lojaalimpi Cherielle kuin herra ja rouva Hayesille, joten hän voisi tehdä mitä huvittaa ilman että vanhemmat saisivat kuulla siitä koskaan. Ei sillä että vanhempien lupaa koskaan ennenkään olisi tarvinnut kysellä, isi vain oli hieman ylisuojelevainen pikkutyttöään kohtaan eikä tuo varmasti olisi ilahtunut jos olisi saanut kuulla kuinka tytär juoksenteli kaiken yötä eri miesten kämpillä.

Cherie sääti hetken oleskeluhuoneen stereoiden kanssa, laittaen musiikin soimaan. Vaikkei volyymia ollutkaan paljon, kookkaat kaiuttimet joita löytyi useampi kappale ympäri huonetta ja subwooferit saivat olon tuntumaan siltä kuin olisi kävellyt suoraan clubille. Musiikki kuului myös ylempään kerrokseen johon diiva käveli suojellakseen lemmikkinsä korvia ja odottelemaan vieraitaan.

+ niin ja Cherryn hiukset on sit vaan laitettu noin, ei ne tuon väriset ole XD +

// neiti chapple saapuu :)) //

"Marie!" kuului hieman tuskastuneen tytön ääni vaatehuoneen syövereistä. Rouva Chapple nousi päätään pudistellen, mutta hymyillen lapsenlapsensa ihanasta tuolista ja käveli vaatehuoneeseen. Marie pysähtyi lähes keskelle huonetta ja katseli arvioivasti Didin valitsemia vaatteita. Siis eri asukokonaisuutta kuin edellisillä kerroilla. Hymy huulillaan vanhempi naisista käveli aivan nuoremman taakse ja sanoi: "Sinä olet kaunis vaikka missä, mutta tämä ei ole edustava." Didi rypisti otsaansa ja huokasi. "Selvä", tyttö sanoi ja käveli sitten etsimään lisää vaatteita. Monen monta mekkoa hyllytettiin ties minkä perusteella: liian räikeä, väärät värit, väärään juhlaan, ihan tyhmä. didi oli jo saamassa kunnon kohtauksen, kun ei tuntunut löytävän mieleistään asukokonaisuutta. Ja asun olisi oltava ehdottomasti täydellinen! Eihän hän voisi lähteä Cherien luo jossain tuiki tavallisessa luomuksessa? Ei missään nimessä, siksi hänen olisi valittava vain parasta.
Didi istuutui sitten huoneen penkille ja puuskahti: "Miksi mä en löydä ikinä MITÄÄN?" Marie hymähti ja katseli nuorta naista siinä edessään. Hän oli iloinen, etteivät he olleet Jamesin kanssa kasvattaneet tytöstään samanlaista lellipentua kuin tytön ystävä Cherie Hayes oli, vaikka tokihan Marie ja Jameskin antoivat paljossa periksi. Mutta tietenkään Marie ei sanoisi mitän ääneen. "No, jospa minä ehdottaisin jotakin?" Marie sanoi ja vastausta odottamatta hän käveli suurelle rekkitangolle, jossa roikkui mitä upeimpia design-luomuksia, mutta joista mikään ei tuntunut tänään kelpaavan. Rouva muotisuunnittelija katseli hetken tytön vaatemäärää, ja nappasi sitten käteensä, kalliin ja hänelle itselleen suunnitellun paljettimekon, nudeen ja kultaan vivahtava, kuten muoti määräsi. "Mitäs sanot tästä?" Marie kysyi ja tunnisti sitten Didin silmiin syntyvän kiillon. Tyttö nousi ja ryntäsi halaamaan "mummiaan". "Tuo on aivan ihana!" tyttö huudahti ja suukotti Marien poskea napaten mekon käsiinsä. "Ja sitten kengät ja korut", Marie muistutti ja lähti uudelle kierrokselle.

Kun Didi Chapplen vaatteiden ja asusteiden etsimiseen oli käytetty tarpeeksi aikaa, ja oikeast asusteet löytyneet, Didi tutkaili itseään vielä peilistä. Tyttö tarkasteli lähes uusia, kerran käyttämiään Louboutinin kenkiään, hän ei sittenkään ollut varma siitä, että ne olivat juuri oikeat, mutta kun Marie oli niin sanonut, niin mikäpä muu siinä enää auttoi? Marie oli auttanut jopa kahden laukun löytämisessä. Toinen oli tietysti tavaroille, ja toinen "pikkusälälle" eli kännykälle, avaimille ja näin. Eihän hän tietenkään lähtisi Cherrylle kylään kahta kättä heittäen? Didi istui nyt peilipöytänsä edessä, kun Marie ja Tallulah, rouvan kotiapulainen, laittoivat hänen hiuksiaan. Hiukset saatiin hulet haluttiin, eli hieman luonnonkiharaa ja vallattomuutta, jolloin lopputulos asun kanssa olisi tyrmäävä. Koruiksi tyttö otti vain kullan sävyisiä rannekoruja, sekä korvakorut. "Noin, miltä mä näytän?" Didi kysyi sitten ja nousi ylös tuolilta. Meikki oli aika voimakas, muttei liian, ja sekä Marie että Tallulah ihastelivat tyttöä kilvan.

Tallulah pakkasi Didin ohjeiden mukaan suurempaan laukkuun kaiken tarvittavan, ja pian hän olikin jo valmis lähtöön. Tyttö odotti malttamattomasti Cherien luo pääsyä, ja oli jo aivan täpinöissään. "Mä lähden nyt, sano Jamesille terveisiä", Didi sanoi halatessaan ensin Marieta ja sitten Tallulahia. Hän kun piti tuota vanhemman puoleista palvelijaa enemmän perheenjäsenenä kuin palvelijana. "Ole ihmisiksi, ja pitäkää hauskaa!" Marie huikkasi Didin jo kadotessa ovesta ulos. "Toivottavasti he osaavat olla kunnolla", Marie totesi sitten vielä Tallulahille, joka nyökytteli. Sitten he lähtivät järjestämään neiti Chapplen asunnon kuntoon, ennen kuin lähtivät kerrosta alemmas.

Didi matkasi kahden laukkunsa kanssa aulaan, ja pyysi hymyillen Koe'ta haettavaksi. Auto luvattiin järjestää pihaan heti, ja tyttö lähti tyytyväisenä sitä odottamaan. Auton saatuaan, ja tavarat laitettuaan pelkääjän paikalle, Didi lähti kohti Hayesien palatsia, joka talo oikeasti oli. Nopeutta lisättiin huomattavasti, sillä Didillä ei ollut minkään sortin aikomuksia jäädä liikenneruuhkaan, tai muuten myöhästyä Cherryn luota. Sehän olisi ollut katastrofi! Koska kukaan ei myöhästynyt Cherie Hayesin luota, silloin kun oli ilmoitettuna tarkka kellonaika.
Ajettuaan sille hienostoalueelle, jossa Cherie asui, tyttö kurvaili autollaan tuttuun osoitteeseen, jossa hänet päästettiin sisään muittamutkitta. Didi hymyili suloisesti parkkeeratessaan auton sivuun, ja astuessaan ulos autosta, kahden tyylikkään laukkunsa kanssa. Auto lukkoon, tavarat käsiin, ja Didi lähti kävelemään kohti Hayesien kotiovea 14 cm Christian Louboutineillaan. Ovelle päästyään tyttö soitti summeria odottaen jonkun tulevan avaamaan, ehkä Cherien itse, tai sitten jonkun hänen monista palvelijoistaan. Neiti mietti sitten oliko Gisele jo tullut, hän ei ollut huomannut toisen autoa, mutta olihan se voitu viedä jonnekin sivuun tai sitten Gisele oli saanut kyydin Hayeseille. Mutta oli miten oli, Didi Chapple ei ollut myöhässä. Kasvoille loihdittiin hurmaava hymy, kun oven takaa alkoi kuulumaan ääntä.


// muoksin tyttöseni mekon :))) //

Gisele Kim seisoi kotitalonsa yläkerran wc:ssä (joka tosin oli peruspulliaisen vessaa paljonkin isompi, sanoisinko jopa että peruspulliaisen olohuoneen kokoinen), tutkaillen itseään kriittisesti peilistä. Hän ei ollut varma, näyttikö hyvältä. Hän oli pitkän pohdinnan jälkeen heittänyt hiuksensa rennolle nutturalle, vetänyt otsiksensa vähän sivuun ja painanut päähänsä aidoin timantein koristellun hiuspannan (timanttiteema jatkui ranne- ja kaulakoruilla sekä Michael Antonion tappajakoroilla). Tasapainottamassa timanttien glamouria tytön päältä löytyi Brian Lichtenbergin toppi ja hame, joka hädin tuskin tosin näkyi pitkän topin alta. Okei, Gisele näyttäisi hyvältä vaikka jätesäkissä - mutta hän ei ollut varma, näyttikö tarpeeksi hyvältä tulevaa eventtiä, eli suosittujen yksityistapaamista, varten.

Yksityistapaaminen. Tyttöjen ilta. Piinapenkki. Kutsu miksi haluat. Piinapenkki oli varmaan totuutta parhaiten sivuava ilmaisu; sitä joutui patsastelemaan parin diivan kanssa pitkän illan. Piti muistaa varoa mitä sanoi ja tietenkin myös mitä ajatteli. Esimerkiksi tämä, mitä Gisele nyt ajatteli, kuului siihen älä mieti tätä -alueeseen.
Mutta älkää nyt sentään ottako väärin! Giselestähän oli mukavaa päästä välillä vain ja ainoastaan muiden suosittujen seuraan. Siitä tuli erikoinen ja ylempiarvoinen olo. Vielä paremmaksi kaiken teki niiden kaikkien surullisten cheerleaderien miettiminen, jotka olisivat antaneet hiuksensa, vanhempansa, kaikki kenkänsä ja jopa kännykkänsä päästäkseen mukaan näihin yksityis"juhliin". Tietenkään noita ei messiin missään tapauksessa huolittu. Suositut only.

Gisele tutki itseään vielä hetken, mutta kurtisti kulmiaan (jotka hän oli käynyt aiemmin päivällä nypityttämässä varta vasten tulevaa iltaa varten) ja nyökkäsi peilikuvalleen, loihtien sitten kasvoilleen itsevarman hymyn. Tyttö totesi itselleen olevansa valmis, ja täten poistui wc:stä, käyden vielä nopeasti huoneessaan nappaamassa valmiiksi pakatun L.A.M.Bin laukun, ennen portaisiin ja alakertaan suuntaamista.

"Äiti? Lähden nyt", Gisele huikkasi olohuoneen suunnilla televisiota tuijottavalle äidilleen. Sieltä tuli Humphrey Bogart -maratooni, jota äiti oli liimautunut katsomaan (ja tämän takia Song Fleming vastasi tyttärelleen vain vaimealla muminalla). Muun perheensä sijainneista Gisele ei ollut aivan varma... Gemma oli ehkä jossain bilettämässä ja isäpapan yksityiskone oli kohta luultavasti laskeutumassa Miamiin (tuo oli työmatkalla, jälleen). Serkustaan Elly ei tiennyt yhtään (tuo oli ehkä jo nukkumassa), mutta tämän enempää hän ei viitsinyt uhrata ajatuksia sukulaisilleen. Sen sijaan tyttö poistui ulko-ovesta pihalle, heitti laukun olalleen ja - kumma kyllä - sivuutti pihatiellä uutuuttaan kiiltelevän keltaisen Maseratinsa, lähtien autolla kaahailun sijaan casuaalisti kävellen matkaan. Niin, kaikki eivät ehkä tienneetkään että Gisele Kim asui kävelymatkan päässä Cherie Hayesin kartanomallisesta talosta. Hayesien ylipramea talo ja Flemingien vaatimattomampi lukaali sijaitsivat samalla rikkaiden asuinalueella. Lähekkäin asumisessa oli yksi erityisesti tähän iltaan liittyvä hyvä puoli: jos kävisi ilmi, että Gisele tarvitsisi kotoa jotain - ehkäpä uutta vaatekertaa jos tytöt lähtisivät johonkin tai vaikka hammasharjaa - niin hän pääsisi nopeasti hakemaan.

Noin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen Gisele saapui tälle edellämainitulle Hayesien talolle. Hän ei ikinä lakannut ihmettelemästä sitä, miten jollain oli pokkaa asua tämänkaltaisessa rakennuksessa - jopa hänen äitinsä oli päivitellyt tuota Hayesien kotia. Tosin eihän kukaan siitä mitään ikinä päin naamaa kehdannut sanoa, varsinkaan Cherien isälle, sillä talo aiheutti pahanlaatuisia alemmuuskomplekseja. Ja alemmuuskomplekseista puheenollen - kun Gisele sai silmiinsä oven luona seisoskelevan Didin, joka näytti sanalla sanoen säteilevältä, oli aasialaispiirteisen ensimmäinen ajatus jotain hiton ja hemmetin väliltä.
"Didi!" Gisele huudahti hymyillen päästyään kuuloetäisyydelle suosittujen kolmanneksi rankatusta, yrittäen pyyhkiä samalla mielestään sen että oli varmaan pahasti alipukeutunut. Elly ei nimittäin kuollakseenkaan muistanut, että tämä tilaisuus vaati jotain... hienompaa päälle. Hiton hitto ja saamari. Peittääkseen ärtymystään (ja major-luokan alemmuuskompleksejaan) Gisele kysyi: "Soititko jo ovikelloa?"
Tyhmä kysymyshän tuo oli, mutta ei tyttö parempaakaan keksinyt. Niin, ehkäpä sitä olisi voinut tiedustella 'olisiko pitänyt ottaa joku bilemekko'. Mutta eihän se tullut mieleen.

+ pieni hittaus, if you don't mind :--) +

Cherie loikoili rennosti vatsallaan alakerran suuressa olohuoneessa, suukotellen ja leperrellen Candylle. Korkokengin varustetut jalkaterät heilahtelivat laiskasti ilmassa, ja ennestäänkin lyhyt hameenhelma kohosi paljastamaan ehkä hiukan liikaakin ulkopuolisille - onni että ulkopuolisia ei ollut. Tai vieressä televisiota seuraavaa Alexanderia ei laskettu, mies oli perhettä eikä toinen amerikkalaisen jalkapallon seuraamiselta huomannut yhtään mitään. Tummaihoinen mies vain puristi välillä kädet nyrkkiin, älähteli ja kirosi matalasti, välillä säikäyttäen Cherin hurraamalla kovaan ääneen. Aina sen jälkeen toisen tummat silmät kuitenkin tavoittivat diivan närkästyneen katseen pahoittelevana. Vaaleaverikkö rakasti Alexia, toinen oli hänelle kuin isoveli joka ei nipottanut tai sanonut hänelle koskaan vastaan - tai jos sanoikin, tuo muotoili sanansa niin taitavasti että edes Cherie ei osannut ärsyyntyä - ja lisäksi tuo vielä totteli hänen käskytystään ilman mukinoita.

"Mun pikku vauvahauva, ootko sä söpö, ootko? Olet, niin sä olet, mun mussukka", queen bee leperteli äänellä jolla puhuttiin aina koirille. Ja vauvoille. Mutta sitten Alex havahtui pelistään - siirtämättä silti katsettaan televisiosta.
"Prinsessa, neitien Kim ja Chapple tulisi kellonajan mukaan saapua näillä minuuteilla", mies ilmoitti ja menetti sitten täysin keskittymiskykynsä pompatessaan ylös nojatuolista ja alkaen huutamaan innostuneena. Cherie peitti koiransa korvat, mulkaisten henkivartijaansa tuimasti.
"Alex, mä taisin mainita jotain siitä että sä menisit henkilökunnan tiloihin huutamaan? Mä kyllä ilmotan jos tarvitsen sua", vaaleaverikkö sanoi sokerisesti, ja nousi sohvalta oikoen mekkoaan samalla kun alkoi säätää talon yleissäädintä. Ei mennyt kuin hetki, ja talon kaikki plasmanäytöt - joita oli ympäri taloa, suurin osa kuitenkin suhteellisen pieniä - heräsivät henkiin näyttäen kyseistä peliä jota tummaihoinen mies seurasi.
"Sammutathan sitten ne kun pääset oman telkkaris ääreen, me ei tyttöjen kanssa varmaan olla kovinkaan kiinnostuneita tänään jalkapallosta", blondi sanoi Alexin perään kun tuo katosi henkilökunnan tiloihin - oikeastaan se oli lähinnä Alexanderin oma pikku huoneisto, aikalailla yhtä ylellinen kuin muutkin tilat talossa.

"Roberto! Carlos!" Cherie huudahti ja tiesi ettei hänen tarvinnut enää toistaa käskyään jonka oli sanonut jo aiemmin illalla, Hayesien palvelijat kyllä tiesivät mitä tehdä ja tiesivät olla kysymättä uudelleen ainakaan tulisieluiselta, hemmotellulta kuopukselta. Saman asian tiesivät myös vartijat heidän koristeellisella portillaan joka jatkui kauniina aitana - tai muurina, miten sen haluaakin ilmaista - koko tontin ympäri. Hayesit eivät halunneet ylimääräisiä vieraita pihalleen, mutta Gisele ja Didi pääsisivät helposti portista sisälle koska Cherie oli ilmoittanut noiden tulemisesta vartijoille. Kauaa hän ei kerennyt odotella, kun summeri soi. Cher ei liikahtanutkaan oven suuntaan, vaan hän sammutti television - pienemmät ruudut olivat hetki sitten sulkeutuneet - ja tarkasti että näytti täydelliselle. Ovella sen sijaan oli kaksi suhteellisen hyvännäköistä latinonuorukaista, kummallakin siistit mutta ei liian viralliset asut, ja toinen heistä avasi oven Giselelle ja Didille.
"Hyvää iltaa, neiti Chapple, neiti Kim", miehet sanoivat ystävällisesti, hymy huulillaan. Tietysti oli tarjotin jolta löytyi kolme drinkkilasia, joita tarjottiin tytöille. Cherry oli toki pitänyt huolen että laseista löytyi suosittujen kaksi ja kolme suosikkidrinkit.

Cherie tuli paikalle chihuahuansa perässä, joka haukkui äänekkäästi, heilutti häntäänsä ja yritti tervehtiä tulijoita innosta soikeana.
"Moi murut, mitä kuuluu?" blondi sanoi ilahtuneella äänellä, halaten Giseleä ja Didiä suukottaen kumpaakin tavanomaisesti poskelle. Sitten hän itse otti tarjottimelta tottuneesti suosikkinsa, Cosmopolitanin, napaten kermanvaalean koiran syliinsä.
"Roberto ja Carlos voi viedä teidän laukut, me ollaan tänään alhaalla. Cece on tehnyt niin ihania ruokia, että te ette voi edes uskoa sitä. Mut voitteko kuvitella, se katto mua ja Candya ihan oikeesti pahasti meidän omassa keittiössä kun mä nostin Candyn hetkeksi pöydälle! Ihanku mun pikku kullannupusta ois jotain haittaa tiskipöydällä", prinsessa puheli askeltaen samalla kohti rappusia - olettaen että tytöt seuraisivat - jotka veisivät kellarikerrokseen ja tiloihin joissa he viettäisivät iltaansa tänään.
"Otittehan te bikinit? Yöuinti vois olla hauskaa, mut ei se mitään jos ette, mulla on ylimääräsiä", neitokainen naurahti.

Niin, miten niin pröystäilevää? Mutta neiti Hayesin maailmassa bigger is better and better is bigger, little bit is never enough...

+ :---------) innostuin! ajatus- ja kirjotusvirheitä voipi kyl löytyä XD +

Ovea ei kuitenkaan ehditty vielä(kään) avaamaan, vaikka eihän siinä toki mitään, ulkona oli lämmintä ja kaunista, mutta Didi tunsi itsensä jotenkin aliarvostetuksi seistessään siinä Hayesien oven takana. 'Vittu, kai niillä nyt summeri on kunnossa?' tyttö ajatteli kulmiaan kohottaen. Didi ei vieläkään laskenut laukkujaan maahan, nehän voisivat vaikka likaantua!, joten piteli niitä yhä käsissään. Hän kääntyi sitten porteille päin, ja huomasi sitten Giselen tulevan kohti. Tyttö oli oikeasti unohtanut, että myös Gisele asui tällä alueella. Didi kun taisi olla ainoita kermalaisia, jotka eivät asuneet tällaisella ökyalueella, vaikka heillä olisi varaa ostaa vaikka millainen huvila! Mutta tyttö oli tyytyväinen omaankin asuntoonsa. Didi tutkaili Giselen pukeutumista ennen kuin aasialaisneitonen ehti kuuloetäisyydelle, tytöstä alkoi tuntumaan, että joko hän itse oli ylipukeutunut, tai sitten Gisele ei ollut panostanut parastaan tähän iltaan. Tosin Cherryltähän asiasta sitten kuultaisiin, turha hänen olisi mitään alkaa sanomaan, olla vain iloinen itsensä.
"Gisele!" tyttö vastasi aivan yhtä iloisesti ja hymyili suloisesti. Didillä ei sillä hetkellä ollut aavistustakaan kumpi heistä oli pukeutunut "väärin", mutta oikeesti, mitä pirun väliä silläkin olisi, sillä Didillä nyt ainakin oli muutamat vaihtoasut mukana, varmuuden vuoksi. Toisen tiedustellessa oliko Didi jo soittanut ovikelloa, tyttö nyökkäsi.
"Joo, soitettu on, nyt kun vaan päästäis sisälle", Didi sanoi ja hymyili. Hän ei tosiaankaan seisoisi siinä enää yhtään kauempaa, tai muuten hän sanoisi asiasta Cherielle ja vaatisi ystävältään kovempia toimia noille hitaille palvelijoille. Eihän ystävien nyt saanut antaa odottaa oven takana, ei missään nimessä!

Kuitenkin heti sisäisen kiukunpuuskan päästettyään ovi avattiin. Tyttö taikoi heti huulilleen hurmaavan hymyn ohittaessaan oven avanneet, aika komeat, työntekijät. "Kiitos", Didi sanoi astuessaan sisään hieman ennen Giseleä, laukkuineen päivineen. Tyttö oli toki huomannut tarjottimen, jolta löytyi myös hänen oma suosikkidrinkkinsä, mutta ei kiinnittänyt siihen enää huomiota älytessään Cherien tulevan paikalle, chihuahuansa kanssa, valitettavasti. Siis ei muuten, mutta Didi ei kovinkaan paljoa piitannut eläimistä. "Hyvää, nyt kun päästiin teille", tyttö sanoi poskisuukottaessaan ja halatessaan Cherryä. Didi hymyili iloisesti, ilta oli tosiaan parantunut kun he olivat saaneet kutsun näihin "insidebileisiin", joihin muilla ei ollut asiaa. Seuraten ystävänsä esimerkkiä Didi nappasi tarjottimelta oman suosikkinsa, tuon "Bond-drinkin", Vesperin. Neiti antoi sitten suuremman laukkunsa toiselle miehistä, kun Cherie oli sanonut, että miehet huolehtisivat laukuista.

"Ihanaa, Cece tekee aina taivaallisia ruokia", tyttö totesi sitten pirteästi. Hän hymyili suloisesti siemaisten drinkkiään. Pienempi laukku pidettiin kädessä, toisen laukuista lähtevän sitten jossain vaiheessa jonnekin "säilöön". Kauhistunut ilme kasvoillaan Didi lähti seuraamaan ystäväänsä alakertaan, jossa Hayesien olohuone-baari sijaitsi. "Siis eihän Candystä voi olla mitään haittaa missään", Didi totesi sitten dramaattisesti. Tosiasiassa tyttö tiesi Cecen toimineen oikein, kukaan tuskin haluaisi koirankarvoja ruokiinsa, mutta tyttö tyytyi vain myötäilemään. Mutta Didi loi Giselelle hieman tietävämmän hymyn, palauttaen sitten kasvoilleen perushymyn. Cherry kysyi sitten jotain bikineistä. Siis totta kai tytöllä nyt bikinit oli mukana! Tosin Didi ei ollut ottanut mukaan bikineitä, vaan upean lahjaksi saamansa designuimapuvun, ne kun olivat tulossa muotiin, ja muotisuunnittelijan lapsenlapsena hän tietenkin halusi olla aikaansa edellä!
"Mitä sä Cherry luulet, totta kai meillä on bikinit! Yöuinnit kun ovat ihania, varsinkin teillä", tyttö sanoi sitten hieman moittivasti, mutta silti suloisesti. "Mulla on sitten muuten teille muutama ylläri, mut saatte ne vasta myöhemmin", Didi vihjasi sitten ja siemaisi uudestaan drinkkiään. Hänellä tosiaan oli jotain molemmille ystävilleen, mutta ylläreiden aika olisi vasta myöhemmin.

Giselen näkökulmasta katsottuna ovi avautui aika nopeasti; hänhän oli juuri saapunut. Tyttö jatkoi suureellisuuden päivittelemistä - ja ehti hieman närkästyä vielä sivussa siitä kun Didi astui sisälle ennen häntä - mutta hymyili kuitenkin oven avanneille Hayesien työntekijöille (joihin ei suurempaa huomiota tullut kiinnitettyä, alitajuisesti hän kuitenkin arveli noiden olevan erittäin hyvännäköisiä), yllättyen iloisesti tarjottimesta ja drinkeistä. Hymy muuttui tietäväiseksi, kun Gisele tajusi tarjottimella olevan Cosmo Cherrylle, Vesper Didille ja Manhattan hänelle itselleen. Vaikka suureellisuudesta Cherietä saattoi moittiakin, mutta viimeisen päälle tuo asiat ainakin teki. Haloo, kuinka moni voisi kehua muistavansa parhaiden ystäviensä lempidrinksut? Ei varmaan kovin moni. Gisele nappasikin Manhattaninsa tarjottimelta, ja hän ehti siemaisemaan sitä nopeasti (ja toteamaan että tämä oli varmaan parhaita Manhattaneita mitä hän oli ikinä maistanut), ennen kuin itse kuningatar saapui paikalle.

"Hei Cherry", Gisele totesi hymyillen. Halaus ja poskisuukot tulivat rutiinina, ja suloisesti puettua Candyakin Elly kyykistyi rapsuttamaan pikaisesti korvan takaa. Hän nimittäin piti eläimistä hieman enemmän kuin Didi, ja tämä prinsessakoira oli erityisen hellyyttävä tapaus. Giselen laukun otti tässä välissä toinen oven avanneista latinoista vastaan, ja tyttö antoi sitten katseensa kiertää hieman Hayesien eteisessä. Valitettavasti viime visiitistä tähän kartanoon oli harmillisen kauan aikaa, joten tyttö salli itsensä virkistää hieman muistiaan ennen kuin Cherry lähti johdattamaan tyttöjä alas. Gisele piti enemmän talon sisäosista - sisustus oli hyvin samantyylistä kuin hänen kotonaan. Tytön huomio kääntyi kuitenkin pian Cherien sanoihin, lupaus Cecen ruoista oli by far paljon kiinnostavampaa kuin tämän pramean asumuksen arkkitehtuuri.

"Cherie, sä oikeasti hoidat kaiken aina niin viimeisen päälle", Gisele hymähtii, "Didi on niin oikeassa, Cecen ruoat on jotain taivaallista..."
Hän oli kuitenkin samoilla linjoilla Hayesien kokin kanssa; ei koiria tiskipöydille tai yleensäkään ruokien lähelle, kiitos. Kyynisesti tyttö ajatteli että Cherry ei olisi varmaan kovinkaan mielissään, jos löytäisi kaviaaristaan koirankarvan - tosin arvata saattoi, että koirankarva ei olisikaan Candyn karva, vaan Cecen hius ja luultavasti kokki saisi potkut tai ainakin tuntuvan läksytyksen. Jos Gisele ja Didi olisivat olleet kahden, olisi Elly varmasti huomauttanut tästä asiasta vastaukseksi Didin hymyyn, mutta nyt kun oltiin Cherien seurassa, ei herkkää diivaa saanut loukata. Piti vain olla tämän kanssa samaa mieltä, joten Gisele tyytyi näyttämään hitusen pöyristynyttä naamaa.

Keskustelu kääntyi sitten yöuinteihin, bikineihin ja yllätyksiin. (Giselelle iski alemmuuskompleksi kun Didi meni mainitsemaan yllärinsä: Gisele ei ollut kehittänyt mitään rakkaille ystävilleen mitään, hittolainen sentään).
"Bikinit löytyy", Elly nyökkäsi. Hän ei omasta mielestään näyttänyt hyvältä uimapuvussa - toisin kuin Didi - joten hän tyytyi tähän perinteiseen ratkaisuun, eli kaksiosaiseen uikkariin. Gisele maistoi tässä välissä täydellistä Manhattaniaan, kääntäen sitten katseensa lähes yhtä täydelliseen Cherieen, ja kohotti omia täydellisiä kulmiaan, todeten sitten: "Mutta nyt kun alettiin aiheesta puhua... mitä sulla on Cherry suunnitelmissa illalle?"

"Toivottavasti teidän ei tarvinnut odotella kauaa ovella, Roberto ja Carlos on uusia ja mä oon joutunu mainitsemaan niille jo pari kertaa hitaudesta. Tätä rataa ne saa potkut viikon sisällä, mikä olis harmi koska ne on aika... No, näettehän te itsekin", Cherie sanoi iskien silmää, välittämättä siitä että palvelijat olivat edelleen paikalla ja huonosti peitellyistä hymyistä päätellen kumpikin latinoista kuuli ja ymmärsi diivan sanat vallan mainiosti. Ei olisi hirveän harvinaista että neiti Hayes päätyisi muhinoimaan palvelusväen kanssa, mikäs siinä jos miehillä on ulkonäköä, ja varmasti nuokin nuoret miehet kävivät kuumina työnantajansa kauniiseen tyttäreen. Sellainen harmittava puoli siinä vain oli, että kun kerran käytetyt miehet piti heittää pois, sama tehtäisiin palvelusväelle. Ei kai Cher nyt enää muhinoinnin jälkeen katselisi palvelusväkenään nuorukaisia joille oli tullut maksettua luonnossa.
Ja isi ei kyllä tykännyt yhtään jos aina sai olla palkkaamassa uutta väkeä taloon kun prinsessa niin tahtoi, eikä herra Hayes koskaan edes kysynyt syytä. Joten, palvelijoiden kanssa makaaminen saisi jäädä vähemmälle, kyllä vaaleaveriköllä olisi ainakin silmäniloa koti-iltoina. Ja sitäpaitsi, palvelusväki oli aina vain palvelusväkeä.

Roberto ja Carlos lähtivät kiikuttamaan Giselen ja Didin laukkuja alakertaan, tosin eri reittiä kuin tytöt, vaikka ei Cherie sitä edes huomannut sen jälkeen kun oli antanut Candyn palvelijoiden hoiviin. Hän keskittyi naurahtamaan tietäväisesti kun Cecen ruokia kehuttiin, ja tietenkin niitä kehuttiinkin.
"Kaikista parasta on, että Cecellä on uskomaton lahja tehdä ihania vähäkalorisia herkkuja. Vaikka luojan kiitos mä en liho haluamallakaan", diiva nauroi, liioitellen ehkä hieman. Kyllä hän lihoisi jos söisi kuin kokonainen jalkapallojoukkue, mutta kiitos nopean ruoansulatuksensa herkut eivät näkyisi helposti vaa'assa. Se taas oli siunaus koska useiden tyttöjen tavoin tämä vaaleaverikkö oli varsin perso suklaalle.
"Ja sä, rakas Giseleseni, olet niin oikeassa, tottakai mä hoidan asiat viimeisen päälle", suklaasilmä hymähti tyytyväisenä itseensä, vieden aavistuksella huulikiiltoa sävytetyt huulensa cocktail-lasin reunalle siemaistakseen Cosmopolitaniaan.

Jollain tapaa Cherie aavisteli että ainakaan Didi ei ollut samaa mieltä hänen kanssaan Candyn pöydälle nostamisesta, vaikkakin osoitti sanoillaan muuta. Ehkä epäilystä aiheutti tieto siitä, että Didi ei varsinaisesti ollut kuuluisa eläinrakkaudestaan.
"Kyllä mä sitten ymmärtäisin Cecen paheksunnan jos siinä tiskipöydällä olisi tehty ruokaa, mutta kun ei. Mä saan omassa keittiössäni nostella omaa koiraani ihan mihin huvittaa, mutta mä annan tällä kertaa olla kun Cece tekee kuitenkin niin hyvää ruokaa", blondi sanoi eikä ollut lainkaan kiukuissaan, sillä tuo oli pikkujuttu eikä hän tänään jaksaisi nostaa meteliä. Ainakaan vielä, toistaiseksi hän oli hyvällä tuulella.
Didin moittiva äänensävy kiinnitti taas koulunsa kuningattaren huomion. Muilta suosituilta hän salli enemmän kuin muilta kermalaisilta, sillä olivathan he kaikki neljä nuorta naista kirjaimellisesti kermaa, parempia, kauniimpia, rikkaampia ja täydellisempiä kuin ketkään muut. Joten nelikon jälkimmäisten kolmen osapuolen kanssa Cherie ei ollut niin tarkka mitä hänelle sanottiin ja millä äänensävyllä. Eli jos joku muu olisi puhunut neiti Hayesille noinkin vähän moittivaan sävyyn, olisi vaaleaverikkö ollut jo vaarallinen käsiteltävä ja poiminut loukkauksia ja epäkunnioittavia sanoja mistä tahansa. Didille Cherry ei sen sijaan kerennyt edes kulmaansa nostaa, kun toinen jo mainitsi yllätyksistä. Kaikkihan sen tiesivät että Cherie Hayes rakastaa yllätyksiä.

"Mä en malta odottaa, Didi-muru!" ykkössuosittu sanoi hunajaisella äänellä, ja hymyili palkitsevasti ystävättärelleen. Niin, hänet oli toisinaan suhteellisen helppo kietoa pikkurillinsä ympärille, pari sanaa yllätyksistä ja lahjoista ja prinsessa oli sulaa vahaa. Hänen lepyttelynsäkin onnistui parhaiten ostamalla hänelle kauniita koruja, vaatteita ja kenkiä ja kaikkea mahdollista mitä nainen voi toivoa. Ja etenkin lomamatkat, autot, lemmikit ja muut isommat lahjat saivat neitokaisen kiukun sulamaan, ja lahjontaa hänen perheensäkin käytti hyväkseen. Etenkin isi Hayes, jonka sydän ei kärsinyt katsoa pikkutyttönsä surua tai kiukkua, ja aina jos Cher suutahti isälleen, sai hän kasoittain kauniita lahjoja leppyäkseen.
Aihe kuitenkin vaihtui kun Cherie sai kuulla että ylläri paljastettaisiin vasta myöhemmin, mikä ärsytti tyttöä lievästi. Kaikki tänne ja heti oli paljon mukavampi ajattelutapa kuin kärsivällisyys.
"Enhän mä kaikkea heti paljasta, mutta sellasta tavallista tyttöjeniltatouhua mä vähän ajattelin..." neito sanoi hymyillen, eri asia oli että mikä hänen käsityksensä oli tavallisesta tyttöjenillasta.

Kolmikko oli saapunut talon alimman kerroksen olohuoneeseen, jossa soi hittilistojen kärjissä keikkuvat biisit tehokkaista kaiuttimista, ja valoja oli himmennetty ja saatu aikaan yökerhomaista tunnelmaa. Cherie suuntasi ensimmäisenä baaritiskin taakse, sillä Cosmo oli hetki sitten tyhjentynyt ja hän oli vailla uutta. Ei hän toki itse alkanut uutta tekemään, vaan hän kumartui avaamaan jääkaapin jossa oli useita valmiita drinkkejä.
"Jos teiltä loppuu juomat, täällä on vaikka kuinka monta Cosmoa, Vesperiä ja Manhattania. On siellä kaikkea muutakin, ja Iggy tekee mielellään drinkkejä. Drinkkilistakin löytyy, kunhan kysäisette Iggyltä", vaaleaverikkö sanoi ja nosti itselleen, Giselelle ja Didille uudet cocktail-lasilliset.
"Oi, Cece onkin jo tuonut meille naposteltavaa", Cherie hymyili, kopistellen korkokenkineen kermanvaaleiden nahkasohvien läheisyydessä olevien valaistujen lasipöytien luo. Pöydät oli peitetty suurilla tarjottimilla joilta löytyi kaikkea pientä suolaista ja makeaa, huippuravintoloiden tasoisista herkuista aina ranskalaisten perunoiden kaltaisiin snackseihin.

Cherie otti maistiaiseksi yhden lohicanapen, istuutuen sohvalle nautiskelemaan sitä. Kyllä, Cece teki maailman parasta ruokaa. Sitten hän paranteli asentoaan ja loi tyttöihin ovelan katseen.
"Kertokaa mulle jotain mehukkaita juoruja."
Sanat oli esitetty kuin pyyntönä, mutta itseasiassa se oli käsky, käsky joita tipahteli hänen huuliltaan satoja päivittäin. Hän oli tottunut komentamaan hienovaraisesti, niin ettei käskytettävä edes tiennyt olevansa käskytettävänä. Nytkin hän vain halusi niin innokkaasti kuulla maatajärisyttäviä juoruja, muiden asioita joita saisi paisutella, tarkastella ja levittää, että ei lainkaan huomannut vaativansa kuulla niitä. Mutta kaikki enemmän hänen seurassaan liikkuvat olivat varmasti tottuneet komentelevaan käytökseen, joka oli aivan Cherielle luonteenomaista.

+ aina kun laatu on kökköä, tekstiä tulee LIIKAA! ;--; +

"Ei me jouduttu ulkona odottelemaan, Cherry-kulta", Didi sanoi sitten yltiöpirteästi, mutta tosissaan. Tosin olihan hän siellä seisoskellut kauemmin kuin Gisele, mutta ei sentään ollut kuollut kylmyyteen, tai mitään. Ja hän tosiaan oli samaa mieltä ystävättärensä kanssa, ko. palvelijoita ei olisi mukava erottaa, sellaista silmänruokaa he olivat. Vaikka eivät Didi Chapplen makuun, johon kuului sillä hetkellä tosin vain Andreas Rhimes, mutta silti. Asia olisi siis vahinko enemmän Cherielle, kuin noille palvelijoille, jotka kyllä varmasti tekisivät läheistä tuttavuutta mieluummin Cherien kuin ulko-oven kanssa.
"Niin, oishan se aika harmi tosiaan potkia tuollaiset pihalle", tyttö totesi vielä hymyillen salaliittolaisen tavoin, kun Cherry iski silmää. Tokihan moni tiesi, että neiti Hayes vehtaili hyvännäköisten palvelijoiden kanssa, joten ei ollut mikään ihme, ettei Cherie halunnut eroon miehistä. Tosin se olisi harmi myös koko Hayesien perheelle, ei varmastikaan ollut mukava, tai edes kannattava, palkata uusia palvelijoita aina, kun Cherry ei heistä pitänyt. Didi oli siinä vaiheessa iloinen, että heillä oli vain yksi vakituinen palvelija, ja että hän tosiaan piti Tallulahista, joka oli tytölle hyvinkin tärkeä ja rakas, ja asiaa harva ymmärsi, sillä vanhempi rouva oli ollut Chapplejen palveluksessa hyvin pitkään, ja osa perhettä.

Kuten Cherry oli varmasti odottanut, ja varmasti myös tiennyt, että hänen kokkinsa ruokia kehuttaisiin. Kyllähän heilläkin kävi kokki aina silloin tällöin, ainakin kun vierailulle oli tulossa maineikkaampaa porukkaa, mutta yleensä he kokkasivat yhdessä: Marie, Tallulah ja Didi, ja joskus myös James. Eikä heillä tosiaan pahemmin kaloreista välitetty, sillä koko perhe liikkui paljon, eikä myöskään neiti Chapple pahemmin lihonnut, vaikka tietysti tyttö myös teki paljon töitä upean vartalonsa eteen.
"Ja Cecen vähäkaloriset ruuat ovat silti aivan taivaallisia!" Didi totesi vielä tyytyväisenä. Harva kun osasi tehdä oikeasti vähäkalorista ruokaa, joka myös maistui hyvältä, eikä ollut mitään "kengänpohjamössöä", joka ei maistunut saatikka näyttänyt juuri miltään. Didi ei pahemmin uskonut, ettei Cherie joutuisi tekemään töitä vartalonsa eteen, mutta sanokoot toinen mitä sanoisi, vain harvalla oli oikeasti niin tehokas aineenvaihdunta, ettei liikuntaa tarvitsisi. Ja sitä paitsi, liikunta ei ollut koskaan pahasta, ja se ennaltaehkäisi kaikkia tauteja, joihin Didi ei haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta koskaan.
"Eihän sulta Cherie muuta voisi odottaa kuin viimeisen päälle hoidettuja asioita", tyttö sanoi kehuakseen vielä ystävätärtään, joka tosin ansaitsi kehut. Kyllähän tyttö itsekin sortui "ylikehumiseen", mutta mieluiten vältti sitä.

"Siis sä nostit Candyn tiskipöydälle, ja siitä nousi noin iso haloo?" Didi kysyi kuin varmistaen. Okei, olihan sekin terveysriski, mutta hän ei halunnut antaa ystävälleen mitään aihetta hänen oman asemansa laskuun, sillä Didi ei tosiaankaan halunnut luopua asemastaan. "Cherry sori, mä luulin, et sä olit nostanut sen jollekin tasolle, jolla tehtiin ruokaa, mutta toihan oli aika naurettavaa", tyttö sanoi vielä ja pahoitteli suloisella hymyllään. Toivottavasti Cherry ei pahemmin vetäisi asiasta herneitä nenäänsä.
Mutta onnekseen Didi ei tiennyt Cherien ajatuksia, sillä silloin hän olisi lepytellyt diivaa paremmin, mutta kiitos tytön mainitseman yllätyksen, Didi ei kuullut moittivia sanoja Cherryn suusta. Diivan hymyyn Didi vastasi suloisella hymyllään, mutta hän, kuten varmasti Giselekin, tiesi, ettei Cherie oikeasti malttanut odottaa yllätyksiä, mutta Didi ei meinannut antaa yllätyksiään ystävilleen aivan heti, hieman myöhemmin, kuten hän oli jo maininnut.
"Kiitos, toivottavasti te sit pidätte niistä", Didi sanoi vihjaillen ja hymyili iloisesti ystävilleen. Hän ei tosiaan malttanut odottaa ystäviensä ilmeitä, kun he saisivat hänen hankkimansa yllätykset, jotka tosiaan olivat aivan mahtavat, vaikka hän itse sen sanoikin.

Suunnitteilla olisi siis jotain normaalia tyttöjenilta juttua, ja Didi vastasi toisen vastaukseen odottavalla hymyllä. Hän ei kyllä alkaisi enempää utelemaan, sillä Cherry paljastaisi kaiken aikanaan. Hoputtamalla ei saavuttanut mitään tähdellisempää. Siinä puhellessaan he olivatkin saapuneet Hayesien alakertaan, joka oli sisustettu upeasti, ja se näytti hyvin paljon joltain maineikkaalta yökerholta. Ja musiikkikin oli aivan sen mukaista; laadukasta ja hyvää. Eli kaikkea sitä, mitä Cherieltä saattoi odottaa. Taas Didi muisti miksi pitikään omasta asemastaan: Cherien bileet, ja varsinkin nämä heidän "insidebileensä", jotka olivat aivan ihania, ja joita Didi ei vaihtaisi pois mistään hinnasta.
"Sä oot kyllä Cherry ylittänyt itsesi, tää on mahtava!" tyttö henkäisi sitten ja katseli vielä ympärilleen. Cherie sanoi sitten paikalta löytyvän myös oman baarimikon. Kolmikko oli tullut jääkaapin luo, ja Cherry antoi jokaiselle uuden drinkin. Didi nappasi toisen Vesperin käsiinsä, ja hymyili ystävälleen kauniisti. Toinen oli ihana! Ja toivottavasti tytöt pitäisivät hänen ylläreistään.
Kun Cherie huomasi sitten Cecen tuomat naposteltavat, Didi laski laukkunsa baarijakkaralle. Eihän hän nyt koko iltaa laukkuaan kantaisi mukanaan, mutta ei hän sitä palvelijoillekaan halunnut antaa, sillä muuten Cherie ja Gisele eivät saisi yllätyksiään. Myös Didi käveli sitten korkoineen lasipöytien luo, ja katseli tarjottavia. Ne olivat oikeasti ihanan näköisiä, ja varmasti myös maistuivat hyville. Tyttö ei kuitenkaan aikonut maistaa Cecen luomuksia itse, vaan odotti kiltisti, että Cherie oli ottanut ensimmäisen herkun, joka osoittautui lohicanapeksi, joka varmasti oli Cecen taidot tuntien ihana.

Didi nappasi jonkun tuntemattoman herkun käteensä ja istuutui sitten Cherietä vastapäätä. Tyttö haukkasi sitten hieman valitsemaansa syötävää, joka osoittautui melkoisen hyväksi. Jotain suolaisen ja makean sekoitusta se oli, mutta aivan ihanaa! Koko herkku syötiin sitten ja päälle pieni siemaus Vesperiä. Kun he molemmat, Didi ja Gisele, olivat päässeet istumaan, ja Cherien parannellessa asentoaan, oli odotettavissa varmasti jotain. Ja ovela katse sen kuin lisäsi ajatusta. Ja sieltähän se tulikin; juorut! Tyttö hymyili Cherrylle, ja siemaisi vielä drinkkiään. Heidän pitäisi Giselen kanssa kuitenkin kertoa juoruja Cherielle, sillä diivakuningattaren pyyntö oli enemmän käskyn oloinen.
"Astonin kuumimmat juorut ovat varmaan kantautuneet sunkin korviis, mutta porukka puhuu hyvinkin paljon Milo Barrettista sekä sen tyttöystävästä, siitä pahistytöstä", Didi kertoili sitten. Mutta paljonpa heillä olisi kerrottavaa, sillä kuten he, myös Cherie tiesi koulunsa kuumimmat ja puhutuimmat juorut.

//miula on jo valmiiks kaameet alemmuuskompleksit kun katon teidän tiiliskivikirjoitteluitanne xD no puolustan itseäni sillä että gisele on vähäniinkuin passiivisessa osassa x>

Gisele ei ensialkuun täysin tajunnut mitä Cherie selitti noista palvelijoista - aasialaispiirteinen kun oli tosiaankin ohittanut nuo aika kylmästi, suomatta noille erityisempiä ajatuksia. Ilmeisesti ne kuitenkin olivat hyvännäköisiä jos kerran niistä olisi noin harmi luopua. Elly ei ihan ymmärtänyt palvelijoiden kanssa muhinoimista, ne olivat sentään palkallisia ja niille maksettiin varmaan ihan jostain muusta kuin seksistä... onneksi Flemingeillä kävi vain naispuolinen siivooja muutaman kerran viikossa. Tietysti jos isompia kotitöitä - esimerkiksi juhlaillallisia tai vastaavia - oli tiedossa, kutsuttiin paikalle lisävoimia, mutta muuten Giselen äiti tykkäsi itse tehdä aivan kaiken.

Gisele maistoi Manhattaniaan, vilkaisten nopeasti laitettuja kynsiään. Hänellä oli kliseinen ranskalainen manikyyri. No, mitä väliä vaikka se oli klisee, hänestä se oli nätti ja sopi hyvin illan asustukseen. Ellyllä oli hyvin aikaa tutkia vaivihkaisesti kynsiään, sillä Cherie ja Didi selittivät jotain Cecen vähäkalorisista ruoista. Giselekin hymähti (ihailevasti, tietenkin!) Cherryn ilmoittaessa ettei lihonut haluamallakaan. Harvat oikeasti saivat unelmavartalot ja tasaiset vatsat tekemättä mitään... mutta ehkä Cherry tosiaankin kuului tuohon harvojen ja valittujen kerhoon - jossa Giselekin oli itseasiassa jäsenenä. Elly siis tiesi, että Cherien vartaloa ei ihan täysin työtä tekemättä saanut. Ääneen ei tietenkään mitään sanottu, ei etenkään kun Cherry kutsui Giseleä 'rakkaaksi'. Tähän viimeksi mainittu vastasi nätillä hymyllä ja nyökkäyksellä.
Keskusteluun tyttö alkoi kiinnittää hieman enemmän huomiota, kun alkoi kuulostaa siltä kuin Cherie olisi puolustellut tekemisiään Didille - siis tuota koiran nostamista tiskipöydälle. Jännittävää. Puolusteliko Cherry tosiaan, vai luuliko Gisele vain? Tyttö kohotti kulmaansa, siemaisten drinkkiään. Hän kuitenkin hieman pettyi, kun Didi alkoi heti perään lepyttelemään Cherryä - tietenkin. Olisi kuitenkin ollut todella hauskaa, jos nuo kaksi olisivat olleet vaihteeksi eri mieltä. Tosin okei, ehkä ei vielä näin varhaisessa vaiheessa, etenkin kun Didin yllätyksiä ei oltu vielä saatu, ja Cherrykin puhui erittäin epämääräisesti illan suunnitelmista. Jo oli salaperäistä, Gisele mietti nyrpistäen nenäänsä. Hänkin olisi mieluiten saanut kaiken suoraan nenänsä eteen, ilman tälläistä dramaattisuutta. Mutta sitähän sanottiin että odottamalla hyvä tulee, tai jotain sinne päin.

Gisele oli juonut enemmän kuin oli puhunut, joten hänen Manhattaninsa oli jo ihan viimeisillään kun kolmikko saapui alakertaan. Illan pelasti Cherie toteamalla, että jääkaapista löytyi lisää.
"Cher, sä olet enkeli", Gisele hymyili, laskien tyhjän lasinsa tiskille ja napaten uuden tilalle. "Tai Iggy oikeastaan", brunette lisäsi hymähtäen, antaen silmiensä sitten tutkia tätä olohuonetta. Damn, tämä näytti tosiaankin hienolta, niin viimeisen päälle ja kaikkea. Olihan Gisele aiemminkin täällä käynyt, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun valotkin oli himmennetty tunnelmaan sopivaksi. Tytön huulille hiipi erittäin tyytyväinen hymy, ja hän muisti pitkästä aikaa, miksi oli pitänyt kynsin ja hampain kiinni asemastaan koulun kärkinelikossa. Lasisen sohvapöydän herkkuihin Gisele ei vielä tohtinut koskea, hän istui vain Cherien viereen (säädyllisen välimatkan päähän tietty - ei kuitenkaan niin kauas että olisi vaikuttanut siltä, kuin Cher olisi haissut tai jotain), siemaisten Manhattaniaan, naurahtaen kevyesti Cherien pyynnölle.

"Oh, dreamy Milo... miten se on voinut langeta johonkin pahistyttöön? Onkohan se sille terveellistä?" Gisele totesi silmiään pyöräyttäen, täysin unohtaen omat seikkailunsa alempiklikkisten kanssa (joista ei onneksi kukaan tiennyt). "Eikö niillä ole joku lapsikin? Sellaista mä kuulin Gemman kautta ja niin M.A:n tekstarikin sanoi."

"Tosin.. eikö se Milon muija, Mandy Landon?, ollut joskus kermassa? Ehkä se yrittää päästä takaisin porukoihin", Gisele jatkoi pohtivasti, siemaisten Manhattaniaan nopeasti ja silmäisten seuralaisiaan.

+ älä lilco yhtään alemmuuskomplekseile, iteltäs tulee ihan yhtä pitkää tekstiä, tai kummaltaki niin et meen ihan sekasin et kuka sano mitä ja millon... joten skippailen varmaan vähän noita joitakin osioita tuolta ni kestän mukana :---D +

Vaikka Cherie rupattelikin tyttöjen kanssa ihan muista asioista ja vaikutti siltä että oli täysin keskittynyt heidän puheenaiheisiinsa, oikeasti hän kihisi odotuksesta kun olisi halunnut nyt heti tällä sekunnilla saada sen mystisen yllätyslahjansa mistä Didi puhui aivan liian salaperäisesti. Hän oli pienestä saakka ollut 'tänne, nyt ja heti'-tyyppiä, todella malttamaton ja useimmiten käynyt huutamaan vanhemmilleen jos nuo eivät paljastaneet yllätystä välittömästi. Sama juttu oli jos häneltä salattiin jotain. Cherie vihasi sitä että joillakin muilla oli asioita joita hän ei tiennyt, mutta luojan kiitos oli olemassa juoruamista yhtä paljon rakastavia kuin hänkin.
Tyttöjen kehut vaaleaverikkö ohitti parilla itsetyytyväisellä naurahduksella ja hymyilemällä hunajaisesti. Vaikka häntä kehuttiin päivittäin, tuntui ettei hän saisi koskaan kyllikseen, vaikka tokihan hän tiesi olevansa upea, kaunis, todella tyylitajuinen ja muutenkin täydellinen.

Kun Gisele ja Didi olivat päässeet istumaan juomineen, ja se ihana juoruamisosio alkoi, Cherien ilmeestä näki että tuo selvästi rakasti tätä; herkullisia juoruja, maukkaita drinkkejä, pientä kevyttä naposteltavaa ja suositut numerot kaksi ja kolme.
"Niin no tietysti mä olen jo kuullut, mutta mä olen jo pitkään odottanut tilaisuutta saada keskustella niistä teidän murujen kanssa", koulunsa ykköstyttö sanoi naurahtaen, mutta ilmeen muuntuessa soveliaan järkyttyneeksi.
"Siis, mä meinasin pyörtyä kun sain sen M.A:n tekstarin - joka oli kyllä vähän mauton, jotain mihinkään liittymättömiä seksiviittauksia juorussa? - mutta siis, ihan järkyttävää!" Cherry sanoi epäuskoisella äänellä. Giselen puhuessa katse siirtyi kakkostyttöön tietysti, ja prinsessan katse oli intensiivinen ja nyt hän oli jo unohtanut yllätykset, kun puheenaihe oli näin mielenkiintoinen.
"Voi Miloa, niin hyvännäkönen, ja varmasti jonkun onnettomuuden kautta joutunut sen Sandyn vai minkälie seuraan!" diiva huokaisi surumielisesti.

"NIIN!" queen been ääni kohosi monta desibeliä innostuksesta ja näytellystä järkytyksestä; tämähän oli vain upeaa kun joku teki jotain kamalaa ja hän sai juoruta siitä ja todennäköisesti pilata tuon henkilön elämänkin siinä samalla.
"Lapsi! Siis oh em gee, miettikää nyt mitä tautejakin siinä tytössä on varmaan ollut! Koska tiedetäänhän ne tuollaset, se varmaan makaa kaikkien kanssa ja varmaan joutuu ottamaan siitä maksuakin että voi elättää itsensä... Hyi, musta tuntuu et mä tarvitsen desinfiointiainetta vaikka mä vaan puhun siitä", Cherie höpötti vauhdikkaana, hörpäten Cosmopolitaninsa tyhjäksi.
"Se ei kyllä todellakaan pääse takaisin kermaan jos se musta on kiinni..."

// joo, ei pitään alemmuuskomlpekseja lilco! munki pitää aina skarpata, jotta saan tähän peliin jotain fiksua :DD //

Didi oli hyvillään, että oli kerrankin niskan päällä yllätyslahjojensa kanssa. Vaikka tietenkään se ei kestäisi kauaa, sillä hänen ystävänsä haluaisivat lahjansa nyt, heti, ilman mitään viiveitä. Mutta Didi halusi pitää lahjansa yllätyksinä vielä jonkin aikaa. Ehkä juorujen jälkeen olisi hyvä? Harmi vaan, että hän oli ottanut lahjat kaikille suosituille, mutta Cat ei ollut päässyt paikalle. No, koulussa sitten, ja mieluiten kun M.A McAllister näkisi, saisipahan muija taas vähän kihistä. Tyttö virnisti itsekseen ja siemaisi Vesperiään. Ja kuten ennenkin Cherry viittasi suloisella naurulla ja hymyllä heidän kehunsa, mikä ei tietenkään ollut heidän joukossaan epätavallista. Toki Didi itsekin kuittaili kehuja hymyllä, kun ne tulivat niin arkipäiväisiksi.

Kuten arvata saattoi, Charie oli aina ajantasalla, joten uusia juoruja tuskin tulisi queen been korviin. Mutta mitä sitten? Saisivathan puida asioita kolmisin, ja se jos mikä oli mukavaa. Ja vaikka suosittuna oli muuten välillä niin pinnallista olla, niin juorujen puiminen yhdessä oli ihanaa! Vaikka tietenkään aivan kaikkea ei sanottu, mutta silti.
"Cherry, eihän juoruista voi puhuakaan käymättä niitä läpi sun ja Giselen kanssa", Didi sanoi ja hymyili molemmille ystävilleen. Puhe kääntyi sitten M.A.'n laittamaan tekstiviestiin Milosta ja sen "hoidosta". Yh, miten Didi oli inhonnut koko viestiä!
"Mä henkilökohtasesti inhosin sitä M.A.'n viestiä!" tyttö puuskahti. "Toki oli ihanaa, että meitä infottiin Milosta, mutta hei jotain rajaa", Didi jatkoi päätään pyöritellen, ja hörppäsi nyt enemmän drinkistään. Myös Didi kuuli Giselen kommentin ja hymähti.
"Niin, mut mä epäilen et se Milon tyttöystävä oli kermassa silloin kun Milo ihastu siihen" tyttö päivitteli. Eikä hänestä itsestään ollut mitenkään paha, että Milolla oli lapsi Mandyn kanssa, hän oli iloinen parin puolesta, sillä lapsi oli ihme, syntyi se kenelle tahansa. Uusi siemaus drinkistä.

"Joo, lapsi niillä on", Didikin myönteli. Olisikohan ollut poika, tyttö tuumi, mutta antoi asian olla. Sitten sekä Cherie että Gisele päivittelivät Mandyn joskus kuuluneen kermaan. Didi pyöräytteli yhtä järkyttyneenä silmiään kuin ystävänsäkin, ja siemaili drinkkiään. Sitten Cherry mainitsi jotain, ettei ottaisi Mandy Londonia enää kermaan, jos se hänestä riippuisi.
"Murut hei, kyllä mä ainakin mieluummin ottaisin Milon tyttöystävän takaisin kermaan, kuin pitäisin vaikka jonkun Nikki Steelen siellä", Didi sanoi merkitsevästi. "Ei sillä, että mä olisin sun päätöstäni vastaan Cherry darling"; tyttö jaktoi ja hymyili suloisesti 1. suositulle: "mutta mun ymmärtääkseni Mandy, mikälie, osaa ainakin käyttäytyä toisin kuin rääväsuu Steele." Jep, hän uskalsi olla eri mieltä tyttöjen kanssa, mutta ei teitenkään asettuisi poikkiteloin Cherryn tai edes Giselen päätöksien eteen.

Aww, niin. Vielä yksi syy lisää, minkä takia Gisele piti näistä pirskeistä: juoruhetket. Tyttö muisti monia tyyppejä, joiden kohtalo kermaan jäämisestä oli sinetöity näillä kutsuilla, kun queen bee muiden suosittujen avustuksella päätti että kyseiset henkilöt eivät olleet tarpeeksi hyviä pysymään kermassa. Ilkeäähän se oli, mutta joskus vain piti karsia huonompia yksilöitä pois... sitä paitsi Gisele näki jutun vain siltä kannalta, että mahdollisia kilpailijoita potkittiin menemään.

Kuullessaan Didin kommentin M.A:n viestiin liittyen Giselelle tuli mieleen, että hän henkilökohtaisesti vihasi lähes kaikkea Mary-Anneen liittyvää, mutta hän ei sitä viitsinyt ääneen sanoa. Se viesti taas - perus Mary-Annea, joka ei Ellyä ollut pahemmin järkyttynyt. Hänen kasvoillaan oli kuitenkin asiaankuuluvan kauhistunut ilme, kun hän nyökytteli kahden ystävättärensä paheksunnalle.

"Mä en oikein jaksa edes ymmärtää koko Milo/Mandy-soppaa", Gisele totesi sitten miettivästi, yrittäen samalla kuumeisesti pohtia mitä mieltä Cherie Barrettin ja Landonin jutusta pohjimmiltaan oli. Cherry oli ilmaissut kantansa harmillisen mutkikkaasti, tosin jotenkin Giselestä tuntui että Mandyyn blondi ei kai ollut erityisen tykästynyt. Tässä ei vain oikein uskaltanut sanoa juuta eikä jaata, kun ei voinut olla ihan sataprosenttisen varma mitä mieltä Cherie oli.

"Ei Landon kelpaa kermaan enää", Gisele protestoi paheksuvaan sävyyn Didin ilmaistuaan kantansa. Aasialaispiirteisen katseessa oli kuitenkin hivenen hämmästynyttä ihailua, kun hän katsoi kolmanneksi suosituinta. Hänestä oli kerrassaan järkyttävää tuo miten Didi sanoi mielipiteensä noin suoraan. "Eikö Landonin porukat ottaneet siltä perinnön pois? Ha-loo, mistä se saa itselleen kunnon vaatteita jos sillä ei ole rahaa..."
Ei sillä että Elly pitäisi Nikki Steelen asenteesta, mutta ainakin sillä tytöllä oli varakkuutta. Tosin - sitä nirppanokkaista suhtautumista saisi Steeleltä käydä vähän kitkemässä. Gisele ei koskaan tuntenut oloaan mukavaksi niiden kermalaisten kanssa, jotka osoittivat käytöksellään väheksyntää tai uskalsivat sanoa vastaan. Suositut eivät tuntuneet herättävän enää yhtä paljon kauhunsekaista kunnioitusta, kuin ennen, mikä oli aika huolestuttavaa. Joskus Giselestä jopa tuntui että jotain Mary-Ann McAllisteriakin pelättiin enemmän, kuin tätä nelikkoa jolla pitäisi oikeasti olla kaikki valta. Brunette toi tämän ajatuksen esillekin: "Mä en kyllä pidä Steelen asenteesta. Rehellisesti sanoen mua vituttaa ne kaikki, jotka eivät tajua ketkä Astonia pyörittää."

"Mä olen totally Giselen kanssa samaa mieltä tässä asiassa. Miten sä Didi voit oikein sanoa noin?" Cherie sanoi selvästi paheksuen, hän ei koskaan pitänyt siitä että joku puhui positiiviseen sävyyn mistään alempiarvoisista, koska, no, hyi. Ja herranjestas, nyt Didi oli sitä mieltä että ottaisi ennemmin jonkun kapinallisen kermaan ja heittäisi kermalaisen pois? Hän ei tosiaan pitänyt tästä, ei tosiaan.

"Niin, eihän se saa mistään rahaakaan edes. Hyi, ja miettikää nyt miten vastuutonta hankkia lapsi jonkun puolituntemattoman kanssa tuon ikäisenä, sehän on varmaan ollut jossain huumeissa. Ja mä en oikeasti halua edes kuvitella mitä se joutuu tekemään elantonsa eteen nykyään, sehän voi olla vaikka maksullinen!" diiva päivitteli kasvojen ilmeen ja äänensävyn ollessa aivan erilainen kuin puheiden perusteella olisi pitänyt olla. Oikeastihan hänen kasvoilleen olisi kuulunut paheksuva, järkyttynyt ilme, mutta niistä sen sijaan näkyi nautinto. Hänestä oli aivan hirmuisen upeaa tällaiset katastrofaaliset juorut, kun sai mässäillä muiden ihmisten surkealla elämällä ja tapahtumilla joista olisi oikeasti kuulunut olla myötätuntoinen ja jopa tuntea halua auttaa. Paskanmarjat, Cher ei ollut myötätuntoinen tai avulias, joten miksi esittää sellaista ainakaan näille parhaille ystävättärilleen?

"Mä en olisi niin varma siitä että Mandy Landon osaa käyttäytyä, tai ainakin mä olen kuullut vähän huhuja ettei sekään ole mikään hyvätapaisin tyttö. Vaikka en mä ole tyytyväinen Nikkiinkään, musta vähän tuntuu että sille pitäisi jonkun käydä opettamassa hieman tapoja jos se jatkaa samaa linjaa", vaaleaverikkö sanoi äänensävyllä josta selvisi hänen ajatuksensakin; ehkäpä joku urheilijoista olisi halukas tekemään asialle jotain.
Vaikka tarkemmin jos ajatteli, ei Cher ollut muistaakseen kuullut mitään että Nikki Steele olisi varsinaisesti uhannut häntä tai muita suosittuja, oikeastaan ketään muutakaan käytöksellään kuin Mary-Ann McAllisteria?

+ korjatkaa jos olen väärässä tuossa viimeisimmässä niin voin muoksia, en tosiaan lukenut sitä peliä nyt alusta loppuun :''DD +

// ainakin musta tuntuu, et toi oli ihan oikein. ja olin ilkee ja päätin silti vastata näin pian <3 //

Kuten arvata saattoi, ei kumpikaan, sekä queen bee että Gisele, pitänyt hänen puheistaan. Okei, olihan se tyhmää käytöstä puhua tuollaisesta asiasta, mutta hänestä se oli ihan okei tulla raskaaksi, vaikka näinkin nuorena. Eihän siihen moni pystynyt, mutta Didi oli käsittänyt niin, että Milo ja Mandy tulivat toimeen ym. joten miksi tyttöä ei olisi voitu palauttaa takaisin kermaan? No, hän ei alkaisi asiasta enää kinaamaan...
"Cherry sori, mun ei ollut tarkoitus olla noin epäkunnioittava sua, tai sun päätöksiäs kohtaan", Didi sanoi sitten pahoitellen. "Mä oon kyllä aivan sekaisin tänään!" tyttö lisäsi sitten teatraalisesti; "meinasin nimittäin jopa unohtaa mun tilaukseni Pradalta, enkä oo koskaan ennen sellaista unohtanut." Niin, hän oli ollut tänään hieman omituinen. Oikeasti. Nyt hänen pitäisi ryhdistäytyä, ei enää eriäviä kommentteja Cherien tai Giselen kanssa. Pliis?

Ja yhä vaan jatkui Milo/Mandy -keskustelu! Didi olisi jo mieluusti sivuuttanut sen, olihan hän joutunut puolustelemaan ja lopulta hieman muuttamaan kantaansa. No, nyt hän yrittäisi petrata. Hän pysyisi suosituissa kynsin hampain, jos se hänestä olisi kiinni, niin kukaan ei nousisi Didi Chapplen tilalle suosittuihin sinä aikana kun hän vielä olisi Astonissa.
"Niin, siitä ei oo kyllä varmuutta", Didi sanoi sitten katsahtaen sitten Giseleen. "Et oo sattunut kuulemaan Gemmalta mitään tosta muijasta?" tyttö kysyi vielä arvoasteikossa ylempänä olevalta Giseleltä. Hän yritti kääntää keskustelun nyt pois ikävistä asioista, eli hänen omista kommenteistaan, johonkin mielenkiintoisempaan. Okei, Didistä ei ollut mielenkiinoista tietää mitä Mandy teki elannokseen, vaik elättikö Milo koko perheen, mutta pakko se oli esittää kiinnostunutta. Neitokainen siemaisi drinkkiään.

Onneksi puhe liikkui sitten Nikki Steelen suuntaan. Didi hymyili söpösti. Jes! Hän oli saattanut selvitä kommenteistaan. Nyt olisi vielä kerrottava jotain übermahtavaa...
"Sä aattelit Cherie-kulta pistää Steelen sitten kerralla ruotuun?" Didi kysyi sitten vielä varmistaakseen, että oli varmasti käsittänyt oikein. No, ei se häntä haittaisi, vaikka eihän Nikki ollut tiettävästi käyttäytynyt paheksuvasti muita kuin M.A.'ta kohtaan, mutta silti. Molemmat hänen ystävänsä näyttivät sitten juuri sellaisilta, että he tarvitsisivat jotain kunnon asiaa puitavakseen. Ja vaikka Didi ei mielellään omista asioistaan huudellut, mitä nyt juoruissa oli juttua hänestä, niin nyt hän päätti kääntää koko keskustelun edukseen.

"Mutta haluatteko kullat tietää kuka ei oo enää vapailla markkinoilla?" Didi kysyi sitten vaivihkaa ja salaperäisesti hymyillen. "Enkä mä nyt tarkoita rakasta neiti McAllisteriamme", tyttö vihjasi vielä ja jäi odottamaan toisten reaktiota.


// eli mä nyt sijoitin tän nyt jotenkin niin, et Didi tosiaan seurustelee jo, et elekää hämääntykö ;)) //

Ehkä hitusen omahyväiseen kallistuva hymy käväisi Giselen kasvoilla Cherien todetessa olevan HÄNEN, Gisele Kimin, kannalla tässä asiassa. Ha ha ha, siitäs sait Didi, ja silleen. Tietenkään Elly ei halunnut ystäviensä näkevän tätä hymyä, joten tyttö turvautui maistamaan kiireesti drinkkiään. Aasialaispiirteisen kilpailuvietti oikein puski esiin näissä pirskeissä... ei hän erityisen ylpeä ollut tästä piirteestään, mutta minkäs teet! Aina piti olla ylpeä siitä, kun kuningatar Hayes oli samaa mieltä.
Gisele laski drinkin takaisin sohvapöydälle, ja nappasi jonkin eksoottisen... tuota, jonkun... herkun sormiinsa. Joo siis, Gisele ei edes tiennyt sen valitsemansa naposteltavan nimeä... mutta anyway. Likka puraisi siitä kaikkia hienoja tapoja noudattaen pienen palasen, tyytyen vain hymyilemään suloisesti keskustelun jatkuessa - niin pitkään kunnes sai Didiltä huomiota.

"Gemmalta?" Gisele toisti yrittäen samalla pohtia oliko Gemmalta mitään kuullut. Totuushan oli nimittäin se, että suosittujen perintöprinsessaa ei oikeastaan paljoakaan sisarensa juorut jaksaneet kiinnostaa, mutta piti aina tietty esittää olevansa niistä perillä. Ja itse asiassa - hän ei ollut edes varma kenestä tässä nyt puhuttiin! Voi helkkari, olipa hän jo ehtinyt tippua kärryiltä ja pahasti!
"En mä usko siltä mitään kuulleeni", Gisele jatkoi piilottaen täten hetkellisen hämmennyksensä yllättävästä huomiosta, ja pudisti päätään pahoittelevasti. Loput siitä eksoottisesta naposteltavasta katosi tyttösen suuhun. (Rehellisesti sanoen se maistui aika hirveältä.) Tytöllä oli kieltämättä vähän tyhmä olo kun hän keskittyi lähinnä syömisiin ja juomisiin, eikä keskusteluun kuumimmista juoruista, mutta hän ei halunnut sanoa mitään mikä saisi Cherien kiivastumaan... olipa elämä hirvittävän vaikeaa...

Toki Didin keskustelun täysin toisille raiteille suistava toteamus sai Giselen huomion täysin. Brunette kohotti kulmaansa kiinnostuneena, vilkaisten automaattisesti Cherietä ennen katseen kääntämistä Didiin.
"En mä muista kuulleeni kenestäkään muusta kuin McAllisterista", Gisele totesi, ja lisäsi sitten pohtivasti: "Mä olen kyllä ehkä vähän katkera kun se muija vei Dannyn... mutta vaan vähän, ei se jätkä niin hyvännäköinen sentään oo..."
"Jollet sä sitten puhu siitä, kun Marcus Lloydin luuseripikkusisko pariutui, mutta eikö sekin oo jo vanha juttu?"

Cherie hymyili tyytyväisenä kun Didi tajusi paikkansa ja pyyteli anteeksi puheitaan. Parempi niin, sillä siitä olisi voinut seurata vaarallisia hetkiä Didi-nupulle jos hän olisi jatkanut samaa linjaa - eli eri linjaa kuin Cherie - koska suosittu numero yksi ei sietänyt että hänelle väitettiin vastaan. Eri mieltä sai olla jos piti suunsa kiinni eikä kertonut mielipiteistään vaaleaverikölle, tai no, oikeastaan oli parempi olla samaa mieltä hänen kanssaan. Koska miksei hänen kanssaan olisi samaa mieltä, hänhän oli aina oikeassa.
"Didi, miten sä nyt niin hajamielinen voit olla! Eihän Pradaa voi unohtaa", hän sanoi paheksuen mutta hymy huulillaan joka kertoi ettei hän ollut tosissaan. Hajamielisyys ja unohtelu oli kyllä ihan normaalia, ja hyväksyttävää tietyissä rajoissa.

Kun Didi käänsi puheenaiheen Giselen sisareen, Cherie siirsi katseensa Giseleen. Giseleen, hänen yhteen perintöprinsessaansa, tyttöön joka nousisi Astonin korkeimmalle sijalle jos Cherie siltä jostain syystä poistuisi. Ajatus aiheutti pienen väristyksen Cherryssä, eikä se ollut yhtään hyvä väristys. Hän tunsi vain raivokasta mustasukkaisuutta ja omistuksenhalua, kukaan ei veisi hänen paikkaansa. Ei ennen sitä kunnes hän vaihtaisi collegeen, jossa hän jatkaisi köyhien ja rumien sortamista ja johtaisi jälleen koko koulua.
Giselen vastaus meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun kerran Gisele ei tiennyt mitään uutta, ja sitten Didi jo veikin Cherien huomion.
"Jos se jatkaa samaa rataa niin kyllä. Koska voihan se olla että Nikkillä oli vain jotain oikeasti henkilökohtaista Mary-Annea kohtaan, sillä tietäähän M.A:n. Ketä se ei joskus olisi suututtanut?"

Mutta sitten Didin salaperäiset sanat saivat Cherien tosissaan innostumaan. Viimein, jotakin uutta jännittävää! Tai siis olivathan aiemmatkin keskustelunaiheet olleet kiinnostavia, mutta uusimmat parisuhdejuorut olivat aina niin mehukkaita että hän ei ollut kestää nahoissaan. Giselen sanoille M.A:n ja Dannyn suhteesta Cherry nauroi.
"No, mua se ei haittaa ollenkaan", diiva sanoi yllättävästi, hymyillen leveästi ja iskien silmää. Kyllähän tytöt olivat varmasti kuulleet siitä kun kermakuningatar oli viettänyt iltaa Danny Wilfredin kanssa...
"Ja tosiaan, onhan se ihan nätti poika mutta mä henkilökohtaisesti pidän kyllä hieman pidemmistä ja lihaksikkaammista kaksilahkeisista" queen bee sanoi kihertäen, mietiskellen kukahan mahtoi olla tämä salaperäinen pariskunta. Koska näitä uusia pareja oli kyllä vaikuttanut tulleen kuin sieniä sateella, ja kaikki eivät tosiaan olleet mitään hyviä pareja. Päinvastoin...
"C'mon Didi, älä viitsi kiusata pidempään, kerro nyt", Cherie puuskahti lyhyen hetken kuluttua, vaikka hänellä olikin ehkä saattanut sytyttää. Tai aika varmasti olikin. Ja kun kerran kärsimättömiä oltiin, niin milloinkohan Didi aikoi paljastaa lahjansa?

Tyttö hymyili sievästi tajuten päässeensä pälkähästä. Ja syytä olikin! Hän ei tosiaankaan vaarantaisi asemaansa viimeisenä high school -vuotenaan tippuen rikkaisiin pentuihin, jotka olivat - no, rikkaita pentuja. Didin pitäisi kyllä harkita tästä eteenpäin, ainakin tämän illan, sanojaan, sillä hän ei halunnut asettaa itseään enää tällaiseen tilanteeseen. Vaikka hänellä oli ässä hihassa, nimittäin kutsut erääseen tiettyyn muotinäytökseen, eikä se ollut mikään perinteinen muotinäytös, jonne pääsivät kaikki joilla oli rahaa ja valtaa. Ei, noihin kutsuun tarvittiin suhteita, tässä tapauksessa Marie Chapplea.
"Ei niin, mutta mä ilmeisesti onnistuin siinäkin", tyttö sanoi sitten virnistäen ykkösdiivalle. Didi oli tosiaan ollut hieman hajamielinen viime aikoina, mutta siihen oli hyvin selkeä ja ymmärrettävä syy; poika. Eikä kuka tahansa poika vaan hänen poikaystävänsä! Unohtelu lienee siis melko normaalia seurustelusuhteen alussa.

Didi oli hitusen pettynyt ja hämmästynyt, kun Gisele ei osannutkaan kertoa mitään uutta. Ainakaan mitä olisi Gemmalta kuullut. Okei, hän tiesi etteivät Gisele ja Gemma mitään suuria bestiksiä olleet, mutta olisi nyt luullut heidän puivan juoruja kotonaan kun kerran kävivät samaa koulua. Myöskään queen bee ei näyttänyt kovin keskittyneeltä, mutta Didi sentään rekisteröi kakkossuositun sanat.
"Harmi", tyttö vastasi sitten, ehkä hieman myös Cherryn puolesta. Oli oikeasti kiva, jos jollakulla oli täysin uunituoreita juoruja, joista pystyi keskustelemaan. Didi nappasi sitten jonkin, melko kummalliselta näyttävän, makupalan, joka ei maistunut kovin pahalta. Mutta tyttö keskittyi sitten kuuntelemaan Cherietä.
"Niin, se on varmaan aika oletettavaa, sillä M.A.'lla on tuskin koskaan mitään positiivista sanottavaa kenestäkään", Didi sanoi ja hymyili suloisesti Cherrylle. Jep, M.A. tuskin uskaltaisi laittaa kovinkaan negatiivisia juoruja liikkeelle suosituista, vaikka mistä sitä tiesi mitä tuo cheerleader voisi tehdä; sehän oli yleisessä tiedossa, että toinen halusi suosittuihin. Mutta juoruja oli myös helppo kumota, joten M.A. tuskin pystyisi mihinkään vakavaan.

Molemmat olivat näemmä täysillä mukana, ainakin mitä tuli Dannyn arvosteluun. Ja Didi oli täysin samaa mieltä tyttöjen kanssa; M.A. oli valinnut hyvinkin pliisun poikaystävän, jolla ei ollut habaa nimeksikään. Sixpack ehkä, mutta ei tosiaan ollut Didin tyyppiä.
"Mäkään en niin hirveästi Dannyn ulkonäöstä pidä, jotenkin vaisu", tyttö sanoi. Cherry vinkkasi sitten silmää, ja Didi hymyili sitten hieman takaisin vilkaisten sitten hetken ajan Giseleä. Niin, olihan se kuultu, että Danny oli vehdannut jonkin verran myös ykkössuositun kanssa. Mutta entä sitten? Hän ei välittänyt asiasta. Ja Cherryllä oli myös selkeä mielipide asiaan, eikä Didi saanut päähänsä ketään muuta kuin Acidia. Namu jätkä, mutta turhan tylsä. Ainakin niin hän oli käsittänyt, mutta onneksi hänellä oli parempi.
"Ei oo Marcuksen luuseripikkusisko, mikä oli kyllä aika jäätävä tapaus", Didi vastasi Giselen arveluihin, ja hymyili toiselle. Eikä mennyt kuin hetki, ja Cherie lähes vaati saada tietää kuka oli jättänyt sinkkuilun taakseen. Ja arvatenkin hän kysyisi kohta myös Didin yllätyksen perään.

"Okei", tyttö sanoi ja piti hetken tauon. "Minä!" Didi hihkaisi sitten iloisesti. Noin, nyt se oli virallista kun suhteesta oli ilmoitettu muille suosituille. Tyttö odotti innolla ystäviensä reaktioja, sekä tietysti utelua Andreaksesta. Didi hykerteli mielessään, hänellä oli pelissä kunnon valttikortit.

//hurrr teidän vastaukset vaan pitenee koko ajan taas! :--D skippailin ihte vähän...

Gisele hymyili Cherielle salaliittolaisen hymyä, vaikka olikin hiukan ärsyyntynyt siitä että Cherry oli päässyt tutustumaan Dannyyn vähän tarkemmin. Mutta kuten jo todettu, Danny Wilfred ei kuitenkaan ollut ihan Giselen tyyppiä, saatika muutenkaan niin haluttava... anyway, nyt ei tarvinnut murehtia Wilfredin pojua. Eipä sillä että tuolle jätkälle olisi tilaa riittänyt ajatuksissa, kun Didi paukautti ulos yllättävän ilmoituksensa, asiaan kuuluvan dramaattisen tauon jälkeen.

"Sinä?" Gisele sanoi yllättyneenä. Tytön kulmat kohosivat hämmästyneenä taivaisiin ja silmätkin suurenivat. Didillä poikaystävä? Ja Elly kun oli luullut, että parhaiden kavereiden kanssa piti aina keskustella ennen sitoutumista johonkin poikaan. Eikö se ollut osa niitä kirjoittamattomia sääntöjä? Vähän niin kuin se, että ei saanut ostaa pukua tärkeään tapahtumaan ennen kuin oli kysynyt kaverilta, näyttikö se puku hyvältä... hm... mutta kukapa niitä sääntöjä tosissaan otti?
Mutta niin; Didin ilmoitus ei hetken pohdinnan jälkeen niin järkyttävä ollutkaan. Gisele kun oli muistaakseen kuullut juttua Didistä ja jostain jätkästä. Kakkossuosittu joutui ikäväkseen myöntämään, että sen herrasmiehen nimi oli mielestä lipsahtanut. Didi ei tuntunut olevan samanlainen miestenpyörittäjä kuin Cher, mutta siitä huolimatta Elly oli vain viitannut kintaalla niille juoruille, ja antanut niiden lipsahtaa mielestään. Mahtoiko olla kovakin synti tuo - toisen suositun yksityiselämän unohtaminen, nimittäin.

Giselen huulille nousi tietäväinen hymy.
"Didi, toivottavasti sä olet valmis kertomaan kaiken", tummaverikkö totesi kiusoittelevasti, vilkaisten Cherryyn, ja virnistäen sitten.

Kun Didi viimein, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen - joka oli oikeasti vain pari minuuttia - paljasti kuka tämä mystinen uusi pari oli, Cherien suu loksahti auki. Pari sekuntia tyttö tuijotti hölmistyneesti - eikä ehkä niin hirveän asiallisen näköisenä kuin yleensä - ystävätärtään, kunnes hän alkoi kiljua innoissaan. Hän oli oikeasti innoissaan, mutta ei ehkä niin innoissaan kuin antoi ymmärtää, vaan liioitteli hieman reaktiotaan kuten asiaan kuului.
"Didi!" vaaleaverikkö huudahti ja paranteli asentoaan silmät kiiluen.
"Et ole tosissasi, mikset sä ole puhunut meille mitään! Sun olisi ehdottomasti pitänyt pitää meidät paremmin ajan tasalla tällaisessa jutussa" Cherie sanoi toruvaan sävyyn mutta ei lainkaan ärtyneenä, tällaiset uutiset olivat niin mehukkaita että ei hän kerkeäisi suutahtaa siitä ettei häntä ainakaan oltu aiemmin infottu mistään miekkosesta.

Cherry katsahti Giseleen kun tuo vaati kiusoittelevasti että Didin olisi kerrottava heille kaikki, ja diiva virnisti toiselle takaisin. Tällaiset uutiset olivat erittäin tärkeitä kermassa, ja varmasti aiheuttaisivat jonkinlaista järistystä ainakin miesväen keskuudessa; yksi neljästä olisi poissuljettu. Sillä suosittujen nelikko oli tottakai kaikkein halutuimmat neljä naisenalkua koko koulussa, ja kuka tahansa mies haluaisi saada omansa tästä pienestä, arvokkaasta keräilykokoelmasta joka olisi myös aikamoinen statuksen kohottaja.
"Kuka ja mitä ja miten ja missä ja milloin, kerro kaikki ihan alusta saakka, yksityiskohtia myöten!" queen bee vaati ottaen kulauksen Cosmoaan toisen suolaisen cocktailpalan jälkeen.

Hyvin, hyvin, erittäin syvällä sisimmässään Cherie oli hiukan kateellinen Didille. Sitäkään ei koskaan myönnettäisi kenellekään, mutta olisi vaihteeksi ihan kivaa seurustella. Siis ei se itse seurustelu - vakituinen suhde, aina sama mies ja lässynlässyn lepertely - häntä kiinnostanut niinkään, vaan ennemminkin se, että ensinnäkin olisi upeaa kävellä käsikynkkää jonkin hottiksen kanssa koulun käytävillä. Saada muut tytöt huokailemaan kateudesta, miten ihmeessä Cherie olikaan saanut niin täydellisen saaliin itselleen ja sitä rataa. Toiseksi, hänestä olisi viihdyttävää ja imartelevaa saada hänen pikku Terrencensä mustasukkaiseksi...

// herranjestas! toivottavasti saatte jotain tolkkua tuosta (: //

Kolmossuosittu oli toki odottanut tyttöjen reagoivan kukin tavallaan, eikä siksi ihmetellyt kummankaan, Cherien tai Giselen, huudahduksia. Brunette vain hymyili ylemmille suosituille. Hah! Kerrankin se tosiaan oli hän, jolla oli joitain "maailman järisyttävimpiä" uutisia, joita ei ensiksi kuultu koulun juoruämmältä, M.A.'lta. Ajatuskin värisytti hieman, olisi ollut tarpeeksi kamalaa, että hän ei ollut keskustellut asiasta tyttöjen kanssa, mutta että joku M.A. tai vielä kivempi, Gemma (ei pahalla Gisele-darling) olisi kuuluttanut siitä koko koululle ja Cherie ja Gisele olisivat olleet huuli pyöreinä ja asiasta täysin tietämättömiä.
"Minä minä!" tyttö sanoi vielä ikään kuin todistaakseen asian vielä toistamiseen. Ja sieltä ne tulivatkin; miksi sä et infonnut meitä aikaisemmin ja blaablaablaa... Tokihan hänen olisi pitänyt tiedottaa tyttöjä paremmin, mutta eihän se olisi muuttanut asiaa suuntaan eikä toiseen. Ja sitä paitsi, näin oli mukavampaa. Didi hymyili molemmille tytöille ja siirtyi hieman lähemmäs heitä.
"Mä tiedän mä tiedän", brunette aloitti: "Mun ois ehdottomasti pitänyt infota teitä paremmin, mutta tää on vielä supertuore juttu, ja tapahtui tosi spontaanisti." Tytön äänensävy oli hieman nöyrä, mutta ei liiaksi, jotta toiset oikeasti ymmärtäisivät hänen olevan tosissaan.

Didi huomasi Giselen Cherrylle heittämän katseen aasialaisen kommentin jälkeen. Tietysti hän kertoisi heille kaiken! Okei, ei kaikkein pervoimpia yksityiskohtia hänen ja Andreaksen välisestä seksielämästä, mutta pieniä yksityiskohtia voi aina antaa. Eihän muita nyt liian pimennossa pidä pitää, plus että tyttöjen on oltava tietoisia mistä ovat jääneet paitsi. Myös Cherryn yhtyessä yksityiskohtia vaativaan kuoroon, hörppäsi Didi ensin siemauksen Vesperistään ja nojautui sitten vieläkin lähemmäs muita suosittuja; ihan kuin joku heitä muka voisi salakuunnella! Cherie Hayesin talossa niin ei ollut mahdollista tapahtua.
"Te tiedätte sen Astonin koripallojoukkueeseen kuuluvan Andreas Rhimsein?" Didi kysyi aivan ensin. Kai tytöt toisen edes jotenkin tiesivät, mutta mitä siitä. "Me tavattiin puistossa, kun mä törmäsin sen koiriin. Siis ihan kirjaimellisesti, ja tokihan te tiedätte mun suhteeni kaikenlaisiin eläimiin", tyttö kertoi ja värähti: "no, me sitten juteltiin niitä näitä ja mentiin syömään jäätelöä. Sorbetti of course. No, me istuttiin siinä sitten ja jotenkin mä sain jäätelöä suupieleeni, ja Andreas pyyhkäisi sen pois. Se on oikeasti ihana!" Didi jatkoi sitten selittämistä, kuinka he olivat samana iltana lähteneet piknikille, ja kuinka tunnelma oli jo muuttunut hyvinkin seksuaaliseksi. Ja niin, loppuillan kuvioit saattoi arvatakin.
"Mä ajoin meidät sitten mun asunnolle. Ja sanotaan vaikka näin, että seksi on loistavaa", tyttö lopetti virnistäen. Hän ei tosiaankaan aikonut paljastaa kaikkia yksityiskohtia, vaikka tytöt niitä kuinka pyytäisivät.

"Mutta, muistatteko ne naamiaiset, jotka oli tässä vähän aikaa sitten? Tai niin, jos mä hyppään niiden juoppojen idioottien yli, niin me päädyttiin Andreaksen kanssa niille, ja no, talokierroksen jälkeen harrastettiin sitten ihanaa seksiä sen huoneessa", Didi jatkoi sitten. Itsepähän olivat pyytäneet, joten turha valittaa pitkästä puheenvuorosta. "Kamalinta siinä oli kuitenkin se, että Andreaksen porukoiden piti olla poissa koko viikonlopun,mutta arvatkaa vaan ketkä pölähtivät paikalle seuraavana aamuna?!" tyttö huudahti sitten dramaattisesti, antamatta kuitenkaan ystävilleen aikaa vastata. "Sen porukat tietysti, ja se oli oikeasti tosi noloa. Onneksi ne oli kuitenkin mukavia, ja näin, mutta oikeasti. Ei oo kaikkein mukavinta tutustua tuoreen poikaystävän porukoihin aamiaispöydässä edellisyönä harrastetun seksin jälkeen..." tyttö pyöritteli sitten päätään, ja siemaisi uudemman kerran drinkkiään.
"Että meidän suhde hieman tiivistetymmässä muodossa", tyttö sanoi sitten vielä hymyillen hieman hämillään. Didi ei vieläkään ollut ihan täysin sopeutunut ajatukseen Andreas Rhimesin tyttöystävänä. OMG! Hän ei ollut edes esitellyt häntä Marielle ja Jamesille! Hitsi.

"Voidaanko nyt jättää mun seurustelusuhteeni ja seksielämäni, ja siirtyä vaikka johonkin muuhun aiheeseen?" tyttö katsoi ystäviään hieman anovasti. Totta oli, että hän itse oli ottanut asian puheeksi, mutta ei hän jaksaisi siitä koko iltaa jauhaa. Eivätkä tytöt varmasti kestäisi hänen kokoiltaista hehkutusta Andreaksesta.

Cherien innostus tuntui Giselestä olevan vähän eri kaliiberia, kuin aasialaistytön osoittama kiinnostus - kiljuntaa ja kaikkea sellaista. Hetken likka harkitsi, josko yhtyisi kiljuntakuoroon, mutta Cher ennätti hiljentymään ja Giseleä jäi harmittamaan, kun hän ei ollut osannut ilmaista innostustaan yhtä selvästi. Harmistus oli kuitenkin visusti piilossa naamion alla - eikä sitä enää edes jaksettu ajatella, kun toiset kävivät sanoja suulävistään suoltamaan. Didi oli väittämässä, että tämä "juttu" oli tapahtunut "täysin spontaanisti"... odottamatonta.
Ja sitten saatiin sen Didin jätkän nimi ja lamppu syttyi Giselen pään yllä palamaan. Tyttö nyökkäsikin kakkossuositun tiedustellessa, josko toiset herran tiesivät. Andreas Rhimes. Aivan. Se blondi heppu. Juuri se, josta oli pari juorutekstaria aikoinaan tullut - ja nimenomaan ne juorut Gisele oli kuitannut olankohautuksella, osoittamatta sen suurempaa kiinnostusta. Selvästi virhe.

Didin alkaessa tarinaansa kertomaan, Gisele oli asiaankuuluvan kauhistunut kolmanneksi suosituimman selventäessä ensitapaamista, mutta siitä eteenpäin ei edes näyteltyä reaktiota aasialaistytöstä lähtenyt. Ei edes tyttömäistä kikatusta tai hämmästyneitä ja ihailevia "ooh" -äännähdyksiä. Sillä päin vastoin kuin olisi ehkä odottanut, Gisele ei suinkaan jaksanut Didin kertoilusta sen enempää innostua: tyttö tuli vain helkkarin kateelliseksi. Ei ollut yhtään reilua, että jollain Didillä oli joku oikein kunnon herrasmies, jota Didi kehtasi esitellä ja josta kaikki olivat varmasti kateellisia ja joka tietenkin ilmiselvästi jumaloi Didiä (tosin kukapa koulun jätkistä ei jumaloinut?!). Puolivahingossa Giselen kasvoille lipsahti vähän hapan ilme, josta kateus saattoi paistaa vähän turhankin selvästi. Happamuus yritettiin piilottaa drinksua siemaisemalla, vaikka Didin kertomuksen loppupuolella tekikin jo mieli pyytää toista lopettamaan ja siinä sivussa toisen olisi voinut kehottaa painumaan hornan tuuttiinkin. Didi vaikutti niin innostuneelta puhuessaan siitä koripalloilijasta! Ei sitä kestänyt katsella... Gisele ei selvästikään niin hyvää kaveria ollut muiden suosittujen kanssa, että olisi pystynyt olemaan iloinen toisen onnesta.
Ja hitto, jos Didi aikoi ruveta kuhertelemaan ja söpöilemään ja pelehtimään jokaisella välitunnilla sen Andreaksensa kanssa, Giselen sietokyky varmaan vetäytyisi äärimmilleen. Ja sitten sekin, jos toinen raahaisi sen hepun ruokalassa suosittujen pöytään istumaan ja kävisi esittelemään herraansa siellä. Voi luoja... pitäisi varmaan vaihtaa ruokalavuoro ihan varmuuden vuoksi...

Kakkossuosittu halusi vaihtaa aihetta, mutta oli Giselen mieleen oli noussut masentuneiden ajatusten mukana vielä yksi asia, joka piti ehdottomasti saada vielä selväksi.
"Mulla on vaan yksi kysymys!" tyttö ehätti sanomaan perään, ja kykeni vielä pitämään äänensävynsäkin jokseenkin neutraalina. Hän piti tarkasti huolta sitä, että ei päästänyt närkästystä paistamaan sanoista läpi. Äskeinen nenän nyrpistey ja suun mutristelu oli jo ihan tarpeeksi...
"Pidätkö sä siitä jätkästä niinku ihan oikeasti, vai onko se vaan joku... vähän laadukkaampi hoito, jota jaksaa syystä tai toisesta katsella pidempäänkin?" Gisele sitten lämäytti hiukkasen epäröiden; ei suosittujen keskuudessa kai ollut tapana tälläisestä keskustella. Joo, sixpackeista puhuttiin ja niitä ihasteltiin ja vertailtiin, mutta pintaa syvemmälle ei koskaan menty.
Silti oli pakko kysyä, sillä tyttö ei osannut ajatella Didin ihan IHASTUNEEN siihen heppuun aivan korviaan myöten - siis sellaiseen vietetään-loppuelämämme-yhdessä -tyyliin. Mentaliteetti tosin ehkä johtui siitä, kun Gisele ei kuvitellut sellaista itselleen ikinä ja tietysti myös siitä, että kerman keskuudessa seurustelusuhteet olivat täysin pinnallista tavaraa.
Ja, no, tietenkin Gisele olisi vielä triplasti kateellisempi, jos Didi oikeasti uskoi nyt löytäneensä sen elämänsä rakkauden, tai mitä ne nyt niissä nyyhkyleffoissa aina toitottivatkaan. Ja kun tämä ajatus pälkähti mieleen, alkoi kakkossuosittua kaduttaa koko kysymyksen möläyttäminen. Tietenkin hän löytäisi itselleen helposti jonkun jätkän, jota kehtasi esitellä, mutta se tunnepuoli oli sitten ihan toinen juttu, kun niiden esittelykelpoisten aivotoiminnan taso kuitenkin tiedettiin...

Kun Didi myönteli Cherietä kun hän torui liian myöhäisestä informaatiosta, Cherie nyökytteli kiivaasti, sillä oli erittäin tärkeää kysyä muiden tyttöjen mielipidettä jos aikoi ottaa itselleen pidempiaikaisen miehen!
"Miten sä voit tietää, onko se tarpeeksi hyvä sulle, ellet ole kysynyt meidän mielipidettä ensin!" diiva sanoi liioitellun järkyttyneen ja vakavan näköisenä, aivan kuin hänelle ei olisi tullut mieleenkään että Didi osaisi valita itse itselleen kunnollisen miehen. Mutta Cherie vain sattui olemaan sitä mieltä, että vain hänen mielipiteensä oli se oikea, jota tulisi noudattaa ehdoitta, ja kenenkään ei tulisi tehdä mitään ilman hänen myöntymystään asiaan. Eli Didi oli tehnyt erittäin uhkarohkean teon kun oli suinpäin rynnännyt suhteeseen jonkun miekkosen kanssa vaikka Cherry ei ollut kerennyt kertoa mielipidettään!
Supertuore juttu. Hmm, no se muutti asiaa, sillä supertuoreen jutun voisi vielä perua ja väittää hetken mielijohteeksi. Mutta jos seurustelua olisi kestänyt jo monta viikkoa, saati kuukausia, olisi sitä vaikea sanoa hetken mielijohteeksi. Edelleenkin hän oli kyllä sitä mieltä, että Didin olisi täytynyt kertoa asiasta heti välittömästi hänelle kun oli tapahtumassa jotakin. Queen bee kun ei tiettävästi pitänyt yllätyksistä.

Viimeinkin Didi kertoi nimen, Andreas Rhimes. Jep, koripalloilija, kolmas luokka, blondi. Ihan semi-hyvännäköinen, ei ihan Cherien tyyppiä (joka oli siis parimetriset lihaskimput), mutta vaaleaverikkö oli hyvillään siitä ettei Didillä ollut miestä josta hänen olisi täytynyt olla kateellinen. Koska olisihan se ollut surullista viedä kolmossuositun poikaystävä, siitä olisi tullut isoja komplikaatioita...
Didi kertoi hänen ja koripalloilijansa ensitapaamisesta, törmäämisestä koiriin. Niin, Cherie ei voinut ymmärtää 'Didin suhdetta kaikenlaisiin eläimiin', koska ykkössuosittu oli pohjiaan myöten eläinihminen. Vaikka hän muuten olikin niin diivaa ja hienoa neitiä, ei hän paljoa välittänyt vaikka olisikin ollut koiran- ja kissankarvan peitossa ja ehkä vähän kuolassakin, eläimet olivat vain niin lähellä hänen sydäntään. Ja sen kyllä huomasi, lapsena hän oli halunnut koko eläintarhan eläimet omikseen - ja hän oli tietenkin saanut ne, isukin joutuessa ostamaan kyseisen eläintarhan Cherie Hayesin nimiin - ja tänäkin päivänä tyttö omisti useamman koiran, kissan, hevosen ja muutaman eksoottisemmankin eläimen...

Didin kertoessa tarinaansa eteenpäin, Cherie nyökytteli, kikatteli ja haukkoi henkeään asiaankuuluvasti, toisin kuin Gisele joka pysytteli hiljaa. Ja kakkossuositun hiljaisuus saikin pari kertaa vaalean naisenalun katseen puoleensa, samoin kuin aavistuksenomaisen otsanrypistyksen. Mutta lähinnä hän keskittyi imemään kaiken informaation itseensä mitä Didi kertoi, tietenkin että kestäisi ajan tasalla maailman menoista kuten pitikin. Mutta edelleen se pieni, pikkiriikkinen kateus pisteli häntä innostuneisuuden kuoren alla. Ja kun kolmossuosittu pyysikin että he vaihtaisivat puheenaihetta pois hänen ja blondin miehensä suhteesta, Cherie oli mielissään, kyllä kiitos! Sillä sen lisäksi että hänestäkin olisi ehkä ihan kiva seurustella, hän ei kauheasti pitänyt siitä että joku muu kuin hän oli huomion keskipisteessä. Mutta perhanan Gisele, joka avasi suunsa vihdoin ja viimein aivan väärässä kohdassa (siis kun tässä kohdassa olisi alettu puhumaan Cheriestä ja Cherien asioista), kysyäkseen oliko Didi todella ihastunut Andreakseen vai ei. Okei, myönnetään, se kiinnosti kyllä Cherryäkin, joten hän jäi vaitonaisena odottamaan Didin vastausta.

Mutta tämän vastauksen jälkeen hän ei enää kykenisi olemaan poissa valokeilasta!

+ hieman on kestänyt tämäkin... anteeksi siitä! ja en vastaa tästä tekstin laadusta :---D +