dirty table

// kirjoitinpas tän roolin jo tänään. :DD lilco feat gisele, please //


Didi Chapple käveli kemian tuntinsa päätteeksi ruokalaan, sillä nälkä oli ruvennut kalvamaan tytön vatsaa tunnin aikana. Yleensä tyttö söi tuntia myöhemmin, mutta johtuen puutteellisesta aamiaisesta, oli lounas syötävä sillä punaisella minuutilla. Ja kun tunnilta oli päästy, Didi oli juossut kaapilleen (koulussa saa nyt olla kaappeja :DD) ja ottanut eväsrasiansa mukaan, hänhän ei syönyt koulussa tarjottavaa ruokaa kun kotoa sai sata kertaa parempaa.

Ruokala oli lähinnä täynnä eka- ja tokaluokkalaisia, mutta useimmat vain viettivät aikaa siellä. Syömättömyys tuntui olevan muodissa, mutta Didi ei olisi voinut jättää lounasta väliin, silloin tyttö olisi joko pyörtynyt tai napsinut kotiin päästyään kilon erilaisia herkkuja, ja sehän ei käynyt päinsä. Ihmiset väistelivät kuuliaisesti Didin kävellessä kohti suosittujen pöytää, useimmat olivat pelokkaan oloisia, mutta muutamat rohkenivat olla väistämättä ja Didi käveli röyhkeästi päin kaataen erään pahispojan juomat. Mutta kukaan ei tohtinut puhua Didille halaistua sanaa, ja hyvä niin, sillä Didiä ei sillä hetkellä huvittanut puhua.

Suosittujen pöytä oli hieman eristyksistä muista pöydistä, ruokalan parhaalla paikalla, tietysti. Kauhistuksekseen Didi huomasi pöydällä istuvan kaksi pahista, nuoleskelemassa toisiaan. Didi iski rasiansa pöytään, niin että molemmat osapuolet huomasivat. Didi veti pojan irti tytöstä ja kiljui niin lujaa, että koko ruokala kuuli, mutta kukaan "ei kiinnittänyt" huomiota siihen. "Vittu, nyt HÄIVYTTE tästä pöydästä! Ja sinä", Didi osoitti poikaa: "tulet kuuraamaan tuon penkin juuri siitä missä te istuitte! Ja sinä myös tulet, onko vittu selvä nyt?!" Molemmat olivat kauhuissaan, vaikka olivatkin mukamas koviksia, mutta tottelevaisesti poika kuurasi penkin. "Kiitos!" Didi huusi pojan perään mahdollisimman ilkeästi.

Ei Didi muuten olisi räjähtänyt noin pahasti, mutta päivä ei ollut alkanut lupaavasti, ja autokin oli hajonnut koulumatkalla. Tyttö joutuisi siis kävelemään kotiin, ellei saisi Marieta kiinni ja pääsisi limusiinilla kotiin. Ja kemiantunnilla Didi oli joutunut jonkun nörtin pariksi, eikä tuo surkimus edes osannut mitään! Didiä raivostutti.


// ja toi ei ihan oo eväsrasia, vaan -laukku, mut kukaan ei varmaankaan kuole? :DD //

Gisele Kim oli suhteellisen hyvällä päällä tänään; hän jopa jaksoi rasittavia ekaluokkalaisia onnenonkijoita (varakkaita ja nättejä sellaisia, tietysti), jotka olivat välttämättä tunkeutuneet hänen seuraansa. Nuo olivat ensin kehuneet hänen uutta mekkoaan, josta Gisele ei kyllä itse erityisemmin pitänyt. Se oli ehkä vähän kummallinen ja väritön hänen makuunsa... no, kuitenkin. Onnenonkijoiden kehut olivat sitten siirtyneet tytön hiukan vanhempiin Chanelin korkkereihinsa ja sitä kautta kynsiin ja hiuksiin. Luultavasti nuo pettyivät hieman kun hänellä ei ollut laukkua tällä hetkellä mukana; olihan hän sentään menossa ruokalaan. Ilmeisesti nuo ekaluokkalaiset snobit eivät olleet vielä ymmärtäneet miten epäkäytännöllistä olkalaukun raahaaminen ruokalaan oli...

Ruokalan ovista astui tietysti Gisele ensimmäisenä ekaluokkalaisten kauhistellessa uusimpia juoruja. Gisele vain hymyili ja nyökkäili ymmärtäväisesti, kuin olisi muka kuunnellut. Enemmänkin häntä huoletti miten pääsisi fanilaumastaan eroon. Syöminen ainakin olisi mahdotonta jos viisi itsestään liikoja luulevaa pissistä seisoisivat vieressä. Ei sillä että hän söisi ruokalan antimia. Useimitenhan ruokalassa hän keskittyi juoruilemaan rakkaiden ystäviensä kassa. Suosittujen privaattipöydän luona näkyi Didi jo olevankin, ja se tavallaan hiukan hämmästytti Giseleä, ruokala kun tuntui olevan täynnä eka- ja tokaluokkalaisia. Giselellä taas oli hyvä syy ruokalaan tulemiseen tähän aikaan; hänellä olisi seuraavaksi liikunnan kaksoistunti jonka välissä ei tietenkään voinut syömään mennä.

Gisele asteli suosittujen pöydän luo samalla vilkaisten nopeasti ketä paikalla oli. Gemma-sisko näkyi istuvan yhdessä pöydässä, jolle siskoista vanhempi heilautti nopeasti sormenpäitään. Vastaukseksi hän sai väkinäisen hymyn, joka tosin väistyi epäuskoisen ilmeen tieltä. Sisko luultavasti tutkaili kummeksuen noita viittä onnenonkija-bimboa, jotka edelleen Giselen perässä kävelivät, kuuliaisesti kuin koirat. Noista välittämättä tyttö istahti yhdelle pöytänsä (jep, se oli nyt hänen pöytänsä!) tuoleista.
"Didi", tyttö sanoi hymyillen säteilevästi ystävälleen. "Anteeksi etten nyt käy halailemaan, mulla on kädet täynnä fanityttöjä."

Likan katse kääntyi noihin fanityttöihin, joiden ilmeet olivat hieman venähtäneet.
"Jos hakisitte mulle lasin vettä ja ehkä jotain salaattia, jos se vaikka olisi syötävää? Kiitos", Gisele sanoi samettisen suloisella äänellä, vaivautumatta edes miettimään halusivatko "fanitytöt" auttaa häntä; tietenkihän he halusivat! Ja niin tosiaan halusivat, ne nimittäin ryntäsivät yhtenä ryhmänä linjastolle.

"No niin. Mitä kuuluu?"
Kysymys suunnattiin Didille, johon katsekin kääntyi.

Didi istuutui pöytään, selkä ovea päin, eikä siis nähnyt Giselen tuloa. Ulkona oli aamusta alkaen ollut hyvä sää, ja siksi Didi oli pukeutunut väljemmin. Mutta edes uutukainen housupuku ei kohottanut tytön mieltä.

Didi oli vaipunut omiin ajatuksiinsa, kun muutamat tytön "faneista" tulivat pöydän toiselle puolelle. Didi oli unohtanut lounaansa, mutta närkästyi vastapuolelle ilmestyineistä tytöistä, jotka Didi oli hätistänyt kimpustaan jo ennen kemian tunteja. "Voitaisko me tuoda sulle jotain?" yksi tytöistä piipitti. Didiä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta koska hän halusi tytöistä eroon Didi sanoi: "Jos kävisitte etsimässä mulle kiinalaiset syömäpuikot." Pikkuiset, joiksi Didi heitä välillä kutsui, olivat pelokkaan näköisiä ja Didi tiesi syyn; koko koulussa ei ollut syömäpuikon syömäpuikkoa, eli he joutuisivat hakemaan puikot kaupungilta. Alistuneena kohtaloonsa pikkuiset lähtivät ja jättivät Didin yksin lounaansa kanssa.

Didi avasi laukun, ja piristyi hitusen; laukussa oli nuudelikeittoa, tuore croissant, kasa viinirypäleitä ja sevenup-appelsiini -sekoitusta. Didi otti nuudelikeittonsa, lusikan ja juomansa laskien eväslaukun maahan tytön koululaukun viereen. Didi ei kuitenkaan ehtinyt aloittaa, kun kuuli korkokenkien lähestyvän pöytää, tulossa oli siis joko Gisele tai Cherie, sillä Catilla oli harjoitukset menossa, ainakin mitä oli käytävillä kuullut. Didi nousi ja näki onnekseen Giselen, mutta myös tytön hännystelijät.

"Gisele!" Didi huudahti niin iloisesti kuin sillä mielenlaadulla pystyi. "Niinpä näkyy olevan, mutta mä halaan sua silti", Didi sanoi antaen ystävättärelleen halauksen, mutta ei luonut katsettaan hännystelijätyttöihin, jotka luulivat olevansa jotakin kun "saivat palvella ylempiään", kuten Didi asian ilmoitti.

"Meillä on kyllä ihmeellinen vaikutus noihin", Didi sanoi viitaten Giselen juuri poistuneisiin hännystelijöihin. "Mä lähetin omani juuri hakemaan mulle kiinalaisia syömäpuikkoja", Didi sanoi hymyn päästessä valloilleen. Jotenkin tytön olo oli kohentunut Giselen saapuessa. "Aamu on mennyt ihan perseelleen, eikä koulukaan alkanut hyvin. Mutta sun seuras saa ihmeitä aikaan", Didi totesi teatraalisesti.

"Syömäpuikkoja?" Gisele kysyi ja naurahti. Voi juma että nuo blondit olivat typeriä. Kuka täysin järkevä ihminen lähtisi hakemaan syömäpuikkoja kun joku toinen pyysi..? Tosin eihän tässä ollut kyse vain "jostakusta" vaan Didistä. Ja miten saikaan tehtyä sosiaalisen itsemurhan parhaiten Astonissa? Suosittujen nenille hyppimällä, tietenkin. "Munkin olisi pitänyt kehittää jotain yhtä luovaa kun syömäpuikot... aterian hakeminen on niin 90-lukua."

Didi mainitsi sitten jotakin paskasta päivästään, ja Giselen huulille nousi vino hymy. "Olenhan mä niin hurmaavaa seuraa", jälkimmäiseksi mainittu tyttö totesi hymähtäen, ja kääntäen sitten katseensa fanilaumaansa, joka näytti palailevan takaisin salaattilautasellisen ja vesilasin kanssa. Ryhmän etunenässä kulki pystynenäinen blondi lautasta kantaen, kuin jotakin uhrilahjaa ja hieman tämän jäljessä vesilasia kantava brunette, jonka lasinkantamistapa oli samanlainen kuin hänen edellään kävelevällä tytöllä. Tuon kaksikon taakana astelivat varovasti muut tytöt. 'Ateria' aseteltiin Giselen eteen varovasti, mutta tyttö tietenkin hoksasi mikä ekaluokkalaisilta oli unohtunut; aterimet. Kynsiään tutkaillen tyttö kysyi suloiseen sävyyn: "Ja millä ajattelitte että syön tämän?"
Fanilaumalaiset katsahtivat toisiinsa ja joku iski nopeasti haarukan ja veitsen Giselen eteen. Aasialaispiirteinen tyttö hymyili itsekseen, ja heilautti sitten sormiaan fanilauman suuntaan siihen kiitos-ja-näkemiin -tyyliin. Fanilauma poistui näyttämöltä peruuttaen ja toisiinsa törmäillen, luultavasti itseensä mahdottoman tyytyväisenä.

"Onko sulla jo puku tanssiaisiin?" Gisele kysyi nostaen katseensa Didiin. Hänen äänensävynsä ei enää ollut niin teennäisen oloinen, olihan Didi nyt sentään toinen suosittu ja Giselen käsityksen mukaan hyvin pitkälle samanlaisessa asemassa kuin hänkin. Ja tanssiaiset... no, niistä nyt kukaan ei väsynyt puhumaan! Ja sitä paitsi Didinhän tiesi; tuolla olisi varmasti joku helkkarin kallis suunnittelijaluomus. Gisele jopa arveli oman yksinkertaisen asuvalintansa jäävän Didin mekon varjoon.

"En mä mitään parempaakaan keksinyt, ja sitäpaitsi nyt mä saan ainakin syödä rauhassa", Didi vastasi toiselle. Jos pikkuisten olisi pitänyt hakea jotain helppoa, kuten kukkakimppu, he olisivat löytäneet hyvin nopeasti sen ja tulleet ikään kuin vaatimaan käskyttämistä. Ja sitä ei Didi tällä hetkellä jaksanut. Didi nyökkäsi. "Niin, mutta noihan ei yhtään tiedä miten 90-lukua se on, joten älä huoli", Didi vastasi sitten: "Ne ei kyllä varmaan tuu löytämään niitä syömäpuikkoja, vai mitä luulet." Viimeinen lause ei ollut edes kysymys, sillä Didi tiesi asian olevan pikkuisille mahdoton, ja kuvitteli jo mielessään heidän kärsivät ilmeensä, kun porukka palaisi tyhjin käsin.

Didi vastasi Giselen hymyyn ja sanoi: "Tietysti! En mä nyt kenen tahansa seurassa piristyisi." Didi joi limsamehu-sekoitustaan, ja otti muutaman lusikallisen keittoa. Enempää hän ei ehtinyt ottaakaan, kun Giselen fanilauma toi toisen ruuat ja juoman. Didi katseli kohtausta, ja ensimmäisenä tulevan tytön omahyväinen ilme oli hyvinkin häiritsevä. mutta eivät muut olleet sen parempia, aivan kuin Gisele oli joku jumala, jota he palvelivat sokeina. Mutta tarkoitus oli vain päästä piireihin, mutta sitä päivää he eivät tulisi näkemään. Didi vain siemaili juomaansa, sillä hän, kuten myös Gisele, oli huomannut puuttuvat aterimet. Didi laski lasinsa, ja päästi halveksivan naurun. Miten joku voi olla niin idiootti, että unohtaa tuoda aterimet mukanaan, sitä Didi ei tiennyt, eikä viitsinyt pohtia asiaa enempää, vaan keskittyi ruokailuunsa.

Didi oli iloinen fanityttöjen lähdettyä, ja pystyi keskittymään paremmin nuudelikeittoonsa, joka hupeni hyvää vauhtia. Sitten Gisele otti puheeksi tanssiaiset. "Puku löytyy, mutta laukku on vielä etsinnän alla", Didi sanoi ja esitti vastakysymyksen toiselle: "Entä sulla?" Didi tiesi, että moni tulisi kahdehtimaan tämän pukua, mutta ei halunnut paljastella Giselellekään liikoja.

Gisele sörkki epäluuloisena salaattiaan. Salaatinlehdet näyttivät vähän nuupahtaneilta, mutta mitä muutakaan koululta olisi voinut olettaa..? Jep, eipä ainakaan mitään parempaa. Hän päätti hiljaa itsekseen että ei koskisi salaattiin. Tarkemmin ajateltuna hänellä ei oikeastaan ollut edes nälkä. Sitä kun rupesi oikeasti miettimään kuinka moni oli jo ehtinyt ehkä aivastaa tuonkin salaattilautasellisen suuntaan ja noilta nörteiltä oli varmasti voinut tippua jotakin ällöttävää naamasta salaatin sekaan. Vähemmästäkin katosi ruokahalu!

"Mullakin on puku ja laukku ja kengätkin jopa", Gisele vastasi nyökäten pienesti. Vaikutti hieman siltä että Didi ei aikonut kertoa mitään omasta puvustaan, mutta saattoihan sitä silti kysellä... tiestysti pelkäsihän Giselekin että hänen pukunsa yksityiskohdat leviäisivät koulun porukoiden tietouteen ja joku röyhkeähän saattaisi tulla samanlaisessa mekossa. Tosin pitäisi myös varmistaa ettei itse tulisi täysin samanlaisessa.
"Minkälainen sun mekkosi on?" Gisele sitten kysyi vilpittömästi uteliaana. "Siis, ei kaikkia yksityiskohtia tarvi paljastaa - mut en halua tulla itse samanlaisessa, tiedätkö. Se olisi vähän outoa."

"Niin, ja onko sulla pari jo?" tyttö jatkoi nopeasti. "Jotain siskoni selitti että sulla olisi mut tiedäthän sä Gemman, ei sen juttuihin oo aina luottamista."

Didi söi melko hyvällä ruokahalulla, mutta jos kyseessä olisi ollut koulusta saatua ruokaa, Didi olisi varmasti jättänyt syömättä. Nuudelikeitto oli syöty ja Didi nosti laukustaan viinirypäletertun rasioineen päivineen pöydälle. "Haluatko sä?" Didi kysyi Giseleltä ojentaen viinirypäleet lähemmäksi toista. "Toi koulun salaatti näytti sen verta kauheelta, et varmaan kukaan muu kuin nörtit ei tuota syö", Didi jatkoi sitten ja nappasi muutaman rypäleen.

"Laukun etsiminen on ihan pirun vaikeeta!" Didi huudahti tuskaisena. "Kengät oli vielä helppo löytää, mutta laukkua ei tunnu löytyvän mistään", Didi jatkoi vielä. Kun Gisele kysyi mekosta, Didi päätti kertoa vain sen verran kuin oli tarvis, sillä kukaan ei saanut missään nimessä tulla samanlaisessa luomuksessa paikalle. "Se on sellainen kultaista satiinia oleva alaosa, ja rintojen kohdalta ja olkaimet ovat paljeteilla peitetyt", Didi sanoi, mutta päätti vielä lisätä: "Se on koko pitkä, ja siinä on halkio." Muutama viinirypäle päätyi taas Didin suuhun. "Se olis aivan kamalaa, jos joku tulis samanlaisessa puvussa kuin itse, tai niin että puvun eroavaisuudet olisivat tosi vähäiset", Didi sanoi ymmärtäväisenä. "Entä millanen sulla sitten on?" Didi puolestaan kysyi, sillä uteliashan hänkin oli.

"Kyllä joo, kavaljeeri löytyy", Didi sanoi viekkaasti. "Mä haluaisin kyllä tietää mistä Gemma saa aina kaiken tietoonsa niin nopeesti", Didi jatkoi vielä. Koulussa kaikki, tai ainakin lähes kaikki, jourut aloitti Gemma, eikä kukaan tiennyt mistä hän sai kaikki tietoonsa. "Mutta, onko sulla jo pari?" Didi kysyi vuorostaan.

//voi juma kun en osaa kuvailla giselen mekkoa yhtään :------D//

"Viinirypäleet saattais maistuakin", Gisele nyökkäsi ja nappasi heti pari rypälettä. Ne maistuivat kummallisen hyvältä, kun otti huomioon että tyttö ei pahemmin viinirypäleistä tai muista vastaavista välittänyt. Hän otti pari lisää kuunnellessaan Didin puhetta laukun löytämisen vaikeudesta ja nyökkäili hyväksyvästi; olihan hän samaa mieltä. Oli kestänyt ikuisuuden ennen kuin hän oli löytänyt itselleen sopivan laukun.
"Sun pukusi kuulostaa ihanalta!" Gisele sanoi hymyillen hyväksyvästi toisen kuvailulle. "Mun on sellainen sinivioletti, johonkin vähän polven yli. Se helma on sellanen ihanan, eh, röyhelöinen ja se on tosi kevyt. En oikein osaa kuvailla hyvin - kai näät sitten niissä tanssiaisssa."

"Gemma kai tuntee kaikkia tarjoilijoita Dusty'sista ja siitä pizzeriasta... niiltä se kaikkea aina kuulee", tyttö ilmoitti paljonpuhuvaan sävyyn. Hän oli itsekin joutunut parin innokkaan tarjoilijan uhriksi joskus, eikä se aina ollut niin mieltäylentävää jos halusi tehdä jotakin rauhassa. "Tosin siskokulta ei varmaan arvosta jos pistät tuon tiedon liikkeelle, ihmisethän saattais alkaa epäluuloiseks ja varomaan toimiaan."
Mutta olisiko se sitten toisaalta niin paha juttu jos Gemma ei saisi enää mistään jutunjuurta...

"Kenen kanssa oot muuten menossa? Oon kyllä vähän kuullu sun kavaljeeristaskin juttua, mutta en sit tiedä...", Gisele hymyili. Itse hän kylläkin menisi yksin - ei sillä etteikö kukaan olisi pyytänyt. Hän ei vain halunnut ruveta jonkun urheilijapojan sulaksi hattuun, egoboostiksi, ei ainakaan nyt. Hän menisi yksin ja sillä siisti, saisipahan huomion itselleen eikä joutuisi jakamaan sitä jonkun kanssa. Tyttö nappasi nopeasti yhden viinirypäleen lisää, mutta ei heittänyt sitä vielä suuhunsa, vaan ilmoitti: "Ja mä menen siis yksin."

// mäkin jouduin ottamaan kuvan siitä mekosta kuvailun avuks xD //

"Ota pois vaan, mulla on niitä ihan riittämiin", Didi sanoi, laukussa oli vielä toinen mokoma. Nappasi Didi itsekin muutaman viinirypäleen suuhunsa. Samalla tyttö huomasi muutaman nörtin, turhan lähellä heidän pöytäänsä. Didi nyrpisti inhosta nenänsä, sillä kyseiset nörtit olivat koulun pahimpia; rasvainen tukka, ällöttävät lasit, likaiset, vanhat ja kuluneet vaatteet.

Mutta onneksi tyttöjen puhe siirtyi taas tanssiaisiin. "Se on, mut sanoilla on tosi hankala kuvailla mitään kaunista", Didi sanoi. Malttamattomana Didi odotti myös Giselen puvun näkemistä, kuten Catin ja Cherienkin. "Oi, kuulostaa tosi kauniilta. Ja musta sulle sopii sellainen sinisen ja violetin värimaastoon sijoittuvat vaatteet", Didi sanoi hyväksyvästi. Didi oli oppinut tarkkailemaan ihmisten vaatteita, ja tiesi siis millaiset värit sopivat ja mitkä eivät, ja jakoi neuvoja vähän turhankin usein.

"No, sitten ei ole mikään ihme!" Didi huudahti, kuitenkin sen verran hiljaa, ettei ruokalassa kaikunut. Kun Gisele "varoitteli" Didiä tyttö veti vetoketjun suunsa toiselta puolelta toiselle. "Multa ei kukaan tuu kuulemaan tota. En haluais Gemman terävän kielen uhriksi, vaikka olenkin jo joutunut", Didi sanoi: "se on niin ärsyttävää välillä, kun ei voi tehdä mitään, ilman että koko koulu tietää siitä seuraavana päivänä. Mutta se on pikku hinta tästä arvoasemasta." Ja taas muutama rypäle löysi paikkansa Didin suusta.

"Meen Rileyn järkevämmän puoliskon kanssa", Didi sanoi hieman ylpeällä sävyllä. Tyttö oli iloinen, kun poika oli häntä parikseen pyytänyt. Mutta tyttö selvensi vielä: "Jerome on kyllä, musta ainakin, paljon söpömpikin kuin Jayden. Mutta tästä ei puhuta eteenpäin." Didi hämmästyi kuullessaan Giselen menevän yksin. "Mutta kyllä sulla varmaan menekkiä on riittänyt?" Didi kysäisi silti. "Mäkin olisin varmaan mennyt yksin, kun noi urheilijapojut haluaa hyvän parin vain siksi, että oma "ansioluettelo" kasvaisi", Didi sanoiymmärtäväisenä, sillä sellaisia urheilijapojut tosiaan olivat, heitä kiinnosti vain se kenen kanssa tuli nähdyksi, sen avulla he pystyivät nousemaan arvoasteikolla.

"Joo, harkitsin ensin mustaa mekkoa, mut se oli vähän liian tumma mulle", Gisele nyökkäsi (jälleen). Hän tosiaankin tiesi mikä hänelle sopi ja mikä ei, ja kokomustat vaatteet eivät kuuluneet niihin sopiviin. Tämäkin musta asu joka hänellä tänään oli, oli aika floppi, ainakin hänen mielestään. Ajatusten lomassa pari viinirypälettä eksyi jälleen tytön suuhun... saamari, kohta hän jäisi varmaan koukkuun noihin pieniin rypäleisiin...

"Pyydän hei anteeks Gemman puolesta... se innostuu aina välillä tosi paljon ja kehittelee joskus omia juttujaankin", Gisele totesi nopeasti Didin ilmoittaessa joutuneensa Gemman uhriksi itsekin. Hemmetin Gemma juoruineen päivineen, saisi mokoma joskus miettiä kenestä juttuja levitteli. "Ja onhan toi nyt välillä hemmetin rasittavaa, kun pitäisi olla aina muka niin täydellinen ja oikeassa seurassa", Gisele lisäsi vielä hiukan katkeraan sävyyn. Helkkarin juoruilijat, tosiaan.

"Jerome!" tyttö hihkaisi virnistäen, tosin yrittäen pitää äänensä mahdollisimman hiljaisena jotteivat viereiset pöydät kuulisi. Sinällään aika hankala hihkua ja olla hiljaa, mutta ei suinkaan mahdotonta tytölle, joka istui päivät pitkät ihastelemassa toisten vaatteita ja hymyilemässä nätisti kun joku bimbo selitti paskaa päiväänsä. "Onko tääkin vaan ansioluettelonkasvatusjuttu, vai onks taustalla muutakin..? Ja anteeks taas, kuulostan ihan Gemmalta, mut ymmärrät varmaan mun kiinnostuksen."

"Ja juu, mua on kaikki vapaat jalkapalloilijat ja koripalloilijat käyny pyytämässä", Gisele hymähti. "Niille oli ihana antaa pakit."

"Niin, musta sopii vaan tosi harvoille ihmisille. Ja, sori nyt Gisele", Didi sanoi hieman anteeksipyytävällä-äänellä: "sulle se väri ei sovi niin hyvin, että sitä kannattais jatkuvasti käyttää." Didi nappasi vielä muutaman rypäleen, joista suurin osa oli kadonnut joko Giselen tai Didin suuhun. Toki viinirypäleet olivat hyvinä, sen Didi myönsikin, mutta kun laukussa oli vielä toinen terttu, eikä liiallinen syönti ollut koskaan hyväksi.

"Äh, Gemma nyt vaan on Gemma, ja mitä tää koulu olis ilman sen paljastavia juoruja!" Didi huudahti. "Ja M.A tulee hyvänä kakkosena perässä", Didi lisäsi vielä, ja tottahan sekin oli, Gemman parhaana kaverina oppi pitämään silmänsä auki, ja silloin keksi juoruja vaikka tikusta! "Niin, siitäkin nousi hirvittävä hepuli kun erään historiantunnin alussa vietin hetken aikaa erään nörttitytön kanssa", Didi sanoi pienen irvistyksen kera: "eikä se ollut edes kaveeraamista, kuten on kerrottu." Kohu, jos sitä siksi pystyi sanomaan, oli onneksi jo hieman laantunut, mutta välillä siitä sai vielä kuulla.

"Jep, Jerome hyvinkin", Didi vastasi. Enää tytön kasvoille ei noussut samanlaista punaa kuin joskus aikaisemmin tämän puhuessa Jeromesta, mutta kun tyttö puhui Jeromen kanssa, hän saattoi vieläkin joko seota sanoissaan tai punastua toden teolla. "Äh, en mä usko kyseessä olevan mikään ansioluettelonkasvatusjuttu, se oli ihan hirveen ujo kun se kysyi mua parikseen! Urheilijatpojut, jotka multa on tulleet kysymään ovat vaan aloittaneet että "Sä sitten oot mun pari tanssiaisissa, eikö?" ja se on niin vitun rasittavaa", Didi puheli, ehkä liikaa, mutta sillä nyt ei ollut mitään väliä.

"Mä en ymmärrä miksi ne eivät voi ekan kerran jälkeen luovuttaa. Onko sulla käynyt silleen, että sama tyyppi on mankunut sua parikseen useita kertoja?" Didi kysyi. Didi nyökkäsi Giselen viimeiselle lauseelle, pakkeja oli tosiaan kiva antaa, vielä kun tyypit oikeesti luulivat olevansa jotain supertyyppejä, jotka ei koskaan tuu torjutuksi.

Didin sanat mustan sopimattomuudesta Giselelle ärsyttivät viimeksi mainittua tyttöä hieman, vaikka hän tiesi asian olevan juuri kuten toinen oli sanonut. Silti se, että joku oikeasti kehtasi sanoa jotain tuollaista päin naamaa, oli hiukan röyhkeää. Tyttö ei kuitenkaan viitsinyt sanoa mitään vastaukseksi, vaikka olisi kyllä ihan hyvin voinutkin...

"Saisi se silti joskus hillitä kieltään", Gisele tokaisi Didin mainitessa Gemman ja sen, mitä koululle kävisi ilman siskokullan juoruiluja. "Ja M.A myös. Joskus mä oikeasti toivon että joku saisi kaivettua niistä jotain paskaa esille, vaikka Gemma nyt mun siskoni onkin. Tekisi sille vaan terää jos saisi maistaa omaa lääkettään." Mutta kukapa sitä paskaa olisi kaivelemassa, jos ei Gemma tai M.A? Niinpä, ei kukaan, vaikka olihan tuolla muitakin lahjakkaita juoruilijoita, niin M.A ja Gemma olivat kuitenkin ne parhaimmat; valitettavasti.
"Mä en ikinä uskonutkaan siihen että sä kaveeraisit jonkun nörtin kanssa, oot liian fiksu siihen", Gisele nyökkäsi. Olihan tuo nyt arvattavissakin että Didi Chapple ei missään tapauksessa jutustelisi mukavasti nörtin kanssa. Ja muutenkin kaikki kälinä tuollaisesta pienestä jutusta oli aika typerää.

"Siinä on sit ihan varmaan jotain muutakin", Gisele totesi ilkikuriseen sävyyn. Didi ja Jerome, Cat ja Jayden... molemmat Rileyn pojista jollakin suositulla. Se kasvattaisi ansioluetteloa ja egoa aika mukavasti, vaikka tarkoituksetonta olisikin.
"Ja joo, se yks jalkapalloilija, Gary, on pyytänyt mua varmaan kolme kertaa", tyttö vastasi ja pyöräytti silmiään tuohtumuksen osoitukseksi. "Vaikka se onki vähän sitä pelimiestyyppiä, mutta sais silti mennä mankumaan jotain cheerleaderia, joku niistä tulis varmaan mielellään."

"Ja sitä paitsi, en mä kenenkään sellaisen sovinstipaskan kanssa ikinä meniskään", hän lisäsi vielä ja nappasi viimeisen viinirypäleen.

//töks töks xD//

Didi oli huomannut Giselen hitusen ärsyyntyvän tytön sanoista, mutta totta se oli, ja varsinkin vaateasioissa Didin oli välillä vaikea pitää suunsa kiinni, kuten se jo nyt nähtiin. Didi katsoi hieman anteeksipyytäväisesti ystävätärtään, mutta ei viitsinyt sanoa mitään.

"Varmaan kaikki ajattelee niin, ainakin silloin kun juorut koskevat juuri itseään", Didi vastasi. Kun puheeksi otettiin Gemman lisäksi M.A, Didi jo valmiina etsimään molemmista jotain paskaa, josta kumpikaan ei pitäisi. "Mä en usko, että niistä löytäis helposti mitään. Ne tietää miten löytyy juoruja, ja osaavat siksi varoa. Mutta sä oot oikeessa, niiden pitäis maistaa omaa lääkettään", Didi sanoi.

Puheeksi otettiin taas tuo Didin ja erään nörtin keskustelu. Didi nyökytteli Giselen puheille, mutta totuus oli hyvinkin erilainen kuin juoruista olisi voinut päätellä. "Niin, kukaan ei tunnistettavasti halua tulla tavatuksi liian useasti jonkun alemman klikkiläisen kanssa, varsinkaan kukaan meistä", ja "meillä" Didi tarkoitti suosittujen nelikkoa.

"Ei siinä oo mitään taka-ajatuksia!" Didi huudahti, hän ei pitänyt piikittelystä varsinkin kun todella itse toivoi siinä olevan muutakin takana kuin pelkkä kaveruus. Gisele vaihtoi onneksi puheenaihetta. "Siis, se Gary, joka on lähes kaikkien cheerleadereiden suosikki?" Didi kysyi varmistaakseen asian. "Se on kyllä aika karsee, kuulin joltain, että se oli ihan hysteerinen kun ei ollut saanut Catia parikseen tanssiaisiin. Ihan kuin se jätkä ei tietäis, Catin olevan varattu", Didi puuskahti.

"Mä en sitä susta uskoiskaan", Didi sanoi. Hän nappasi viinirypäleen "rungon" ja laittoi kassiinsa roskikseen pääsyä odottamaan.

"Eiköhän niistäkin saisi jotain kaivettua, M.A:sta ainakin", Gisele tuumasi ja pöyhi nopeasti, mutta varovasti hiuksiaan. Hänen olisi pitänyt laittaa ne tänäänkin kiinni niin ei olisi koko ajan tarvinnut miettiä olivatko ne liian suorat tai liian littanassa. "Sehän on sellanen... jätkien mieleen." Gisele ei kehdannut sanoa tuota tunnettua cheerleaderia huoraksi, olihan hän itse joskus hieman samanlainen.

"Se sama jätkä!" Gisele nyökkäsi kun Didi kommentoi sitä urheilija-Garya. Jätkä oli yksi niistä liian itsetietoisista paskoista, eikä sitten loppujen lopuksi edes niin hyvännäköinen. "Se muuten istuu tuolla", tyttö jatkoi heilauttaen päätään yhden pöydän suuntaan, joka näytti olevan täynnä urheilijoita, lähinnä jalkapalloilijoita. Niillä oli varmaan harkat pian, kun kerran olivat näin aikaiseen syömään tulleet.

"Tiedätkö muuten onko Cherryllä pari?" Gisele kysäsisi yhtäkkiä. Hän oli itse kuullut että Cherie saattaisi tulla parittomana, mutta sitten hän oli myös kuullut että Cher oli jostain parin itselleen vetäissyt tai jotain, eli, no, Gisele oli aika kujalla suosittujen pääpomon suunnitelmista. Ja tyttö ei sitten muutenkaan tiennyt kehtaisiko tulla itse yksin jos muilla suosituilla oli pari, sitä tuntisi olevansa kuitenkin kuin kolmas pyörä kertaa kolme. Mutta kuten sanottu, hän ei halunnut kenenkään sulaksi hattuun.

"Niin, M.A:sta vois kyllä löytää vaikka mimmosta kerrottavaa, mutta hankalaa sekin vois olla", Didi puheli pohtivana. Juorujen alullepanijoista oli aina hankala löytää juoruja, sillä he tiesivät aina mitä välttää, ja lahjontakin tietysti onnistuisi. Muutama hiuskiehkura tipahti Didin sormiin, ja tyttö aloitti sitten sen näpräämisen. "Poikien mieleen, totta kai. Sellaisella varustuksella nyt ainakin", Didi sanoi, ja viimeisen lauseen hieman hiljempaa, jotteivät kaikki sitä kuulisi.

"Se on kyllä ihan hemmetin röyhkee, sais kyllä saada joltain turpiinsa", Didi henkäisi. Ja moni olisi mielellään antamassa Garylle turpiin, mutta pojalla oli liian vaikutusvaltainen isä, ja siitä ei hyvää seuraisi. Kun Gisele mainitsi pojan istuvan eräässä pöydässä, Didi vilkaisi sinne nopeasti. "Siellä se rehentelee taas jollain valloituksellaan, ihan varmasti", Didi sanoi sitten.

Puheeksi otettiin taas tanssiaiset, mutta tällä kertaa Cherry. "En kyllä yhtään tiedä", Didi sanoi sitten. Eikä häntä kyllä kiinnostanutkaan oliko ykkössuositulla pari vai eikö. "Mun ymmärtääkseni sillä jossani vaiheessa oli pari, mutta heivas sitten sen pojan", Didi sanoi: "mutta en mene vannomaan." Kaikki kuitenkin tiesivät, ettei Cherie kenen tahansa pariksi suostunut, se oli varma tieto.

Gisele naurahti. "Sellaisella varustuksella tosiaan! Sen tyyppiset muijat tuntuu joskus muutenkin luulevan itestään vähän liikoja..."
No, kukapa itseään hyvännäköiseksi kuvitteleva Astonissa ei olisi itsestään liikoja luullut? Suosittujen nelikko varmaan paras esimerkki siitäkin, mutta eipä Gisele tälläisiä viitsinyt ajatella kun mielipiteitään laukoi... mielipiteitä, jotka koko koulu itselleen adoptoisi, jos pääsisivät leviämään, tosin tämänkin tyttö tajusi vasta kun oli asiansa sanonut ja vieläpä aika kovaäänisesti. Sen siitä sai kun oli suosittuja.

Gisele puraisi huultaan, ja päätti että varoisi tästä lähtien sanojaan (ja äänensä kovuutta, tietenkin) vähän paremmin.
"Säälittävä tyyppi", tyttö nyökkäsi päätään jälleen pudistellen. Pään pudistelustakin oli tullut nyt ärsyttävä tapa, pitäisi sitä varmaan vähentää ettei joku luulisi että hänellä oli Parkinsonin tauti tai jotain muuta yhtä kamalaa.

"Mitä luulet, kehtaanko tulla parittomana, jos Cherry tulee parin kanssa?" Gisele kysyi, miettien samalla uskalsiko Didiltä tosiaan tälläisestä asiasta mielipidettä kysyä, pitihän hänen olla olevinaan itsevarma ja sellainen... asioistaan itse päättävä, vaikka kaikki nyt varmaan tiesivät aika hyvin, että Gisele teki mielellään aina samoin kuten vaikka Cherry. "Siis, sittenhän teillä kaikilla muilla olis joku, ja mä olisin ihan yksin", tyttö jatkoi, uskoen siihen että Didi ei kuitenkaan ajattelisi mitään.

"Välillä, ja M.A nyt ainakin luulee vähän liikoja. Vaikka se nyt sattuu olemaan lähes jokaisen jätkän päiväunissa, mutta sais sekin vähän rajoittaa tota toimintaansa", Didi puuskahti sitten, mutta yritti puhua melko hiljaa. Tuollaiset asiat olivat arkoja ääneen sanottaviksi, ja jos joku ne kuulisi, kukaan ei tietäisi miten Didin voisi pahimmassa tapauksessa käydä. Mutta kuitenkin, hän oli kuullut jotain juttuja, kuinka M.A oli yrittänyt erottaa moniakin pareja, mutta Didi ei ollut varma pitivätkö huhut paikkansa.

Didi nyökkäsi toisen puheille, taas. Mutta pitäpä sitä aina suutaan aukomaan. "Se on varmaan käynyt kaikki vähänkin tunnetut ja kauniit tytöt läpi, mutta kuulemma kukaan ei ole suostunut sen pariksi", Didi lisäsi sitten. Didi siirsi näpräämänsä hiussuortuvan korvansa taakse, jottei se enää pahasti häiritsisi keskustelun aikana.

Kysymys oli melko hassu, mutta aika tärkeä. "Niin, en mä tiiä", Didi vastasi avuttomana. "Mutta kyllä sä musta voisit tulla ilman paria, jos susta tuntuu siltä", Didi sanoi. Tottahan se oli, että heillä kaikilla muilla oli pari, tosin Cherrystä ei ollut varmuutta, ja jos Gisele tulisi yksin, niin tietysti sitä pidettäisiin kummallisena, ehkä. "Ei sun kannata sitä murehtia, sillä jos sulla ei ole paria, niin sitten sä saat loistaa itse. Ja ainahan sä voit sanoa, ettei kukaan ollut tarpeeksi hyvä sulle", Didi sanoi suu hymyssä.

Toisen puheita kuunnellessaan Gisele alkoi etsimään laukkuaan kaivaakseen peilin esille, jotta olisi saanut tarkistettua meikkinsä. Kun laukku ei näyttänyt olevan lattialla, eikä penkillä, tyttö alkoi mennä paniikkiin. Voi helvetti jos joku niistä epätoivoisista pissiksistä oli sen vienyt! Tyytyisivät omiin laukkuihinsa eivätkä veisi muiden!

... ei kun hetkonen. Giselen kulmat hieman rypistyivät tämän käydessä miettimään asiaa tarkemmin. Eihän hän ikinä ottanut laukkua mukaan ruokalaan. Tai siis otti joskus, mutta harvoin, ja luultavasti tänään hän ei sitten ollut sitä mukaansa napannut vaan jättänyt kaappiin. Ympärilleen vilkuilun takia Gisele missasi Didin viimeiset sanat noin niinkuin kokonaan, mikä tyttöä hieman harmitti, itse kun oli vielä asian puheeksi ottanut. Epäkohteliaisuuden huippu tämäkin, ja kun hän oli vielä syönyt ystävänsä viinirypäleet... jep, hyvin hän taas käyttäytyi, kieltämättä.

"Anteeksi mitä?" Gisele kysyi nostaen katseensa takaisin Didiin, anteeksipyytävästi hymyillen. "Mä luulin kadottaneeni laukkuni... satuitko näkemään tulinko sen kanssa syömään? Helkkari jos noi pissikset vei sen..."

Didi hörppäsi juomaansa, mutta päätti kuitenkin jättää aika paljon iltapäivälle, olihan hänellä vielä eväitä syömättä, eikä ruoka tytöllä mennyt alas ilman juotavaa. Didi sulki pullon korkin ja nosti eväslaukun pöydälle, sitten tyttö sujautti pullon taitavasti laukkuun niin nopeasti, että pullo näytti hävinneen pöydästä itsekseen. Didi laski laukun koululaukkunsa viereen, kun hänen huomionsa kiinnittyi Giseleen, joka etsi kuumeisesti jotakin tuolinsa vierestä.

Kuitenkaan Didi ei viitsinyt kysyä mitään, saattoihan Gisele etsiä tippunutta huulirasvaansa tai jotakin, joka ei ollut niin tärkeää, että sitä olisi pitänyt kaksistaan etsiä. Tyttö huomasi Giselen olevan hieman hukassa, sillä toinen kysyi mitä Didi olikaan sanonut. "Siis mä vaan sitä, että musta on ihan okei, jos sä tuut tanssiaisiin ilman paria", Didi toisti sitten lyhennettynä äskeisen puheensa. Mutta sitten selvisi syy Giselen outoon etsimiseen. "Sun laukkus", Didi sanoi kummissaan ja mietti, ei hän ei ollut nähnyt sitä, mutta ei kuitenkaan tiennyt millaisesta laukusta oli kyse. "Öö, tota mä en ainakaan nähnyt sun tulevan tänne laukun kanssa. Mutta millanen laukku nyt on kyseessä?" Didi kysyi, hyvin moni tyttö, ainakin jolla oli rahaa, vaihtoi koulussa käyttämäämsä laukkua useasti, eikä Didi voinut olla varma oliko Giselen "hukkunut" laukku sama joka hänellä oli ollut eilen, vai oliko se uusi. "Mutta en mä usko että ne pissikset on sen vienyt. Tosin varma en voi olla", Didi totesi vielä. Hän kyllä auttaisi laukun etsimisessä, jos tarve oli.

"Niin, kai se on ihan okei", Gisele nyökkäsi, mutta ei tosiaankaan ollut varma. No, jos Cherry päättäisi pitää ne aikomansa suosittujen omat, eh, pikkubileet, niin voisihan muiden mielipiteitä tiedustella tarkemmin siellä. Nyt oli tärkeämpääkin tehtävää: laukku... joka tosin saattoi olla kaapissa. (Helkkari kun hän ei saanut päähänsä oliko jättänyt sen sinne vai ottanut mukaansa.) Se saattoi myös olla pikkupissiksellä, sillä eihän niistä kateellisista kanoista aina tiennyt.

"Siis, se valkoinen Chanel, joka sopii näihin kenkiin", tyttö ilmoitti ja nosti jalkaansa hieman pöydän alta, tosin varoi tietenkin nostamatta liikaa, olihan hänellä nyt aika minimaalinen hame - ja vilauttelu oli niin tyylitöntä. "Tehän olitte mukana kun mä ostin sen." Teillä hän tarkoitti tietysti muita suosittuja.

"En kyllä oo varma, jätin sen ehkä kaappiin", Gisele jatkoi nopeasti perään. "Eli kaikki panikointi saattaa olla turhaa."

"Kyllä mä niin luulen. Mutta kannattaa pitää joku sillein, että sen pariks jos tarttee", Didi sanoi hymyillen. Sitten puhe kääntyi taas Giselen kadonneeseen laukkuun. Valkoinen Chanel, Didi koetti muistella. "Ai se nätti!" Didi huudahti: "Tietty mä autan sua sen etsimisessä, jos se ei ole sun kaapissas. Olis sääli luopua sellaisesta laukusta." Didi ihmetteli hieman Giselen jalan nostoa, mutta oli hyvillään ettei toinen vilauttanut mitään, se olisi ollut niin tyylitöntä ja vilauksessa siitä tietäisi koko koulu.

Hän oli itse siirtänyt laukkunsa tiukasti jalkojensa väliin, jottei kukaan veisi sitä. Vaikka tuollainen panikointi olikin turhaa, Didi ei halunnut ottaa riskiä. Mitä jos joku niistä pissiksistä oli ottanut Giselen laukun? Mitä jos joku muu oli napannut Giselen laukun heidän puhuessaan, kiinnittämättä laukkuun huomiota? "No, kyl se varmaan on kaapissasi, jos kerran et muista ottaneesi laukkuasi tänne. Ja kuka muuten edes ottaisi valkoisen Chanelin tänne, sehän likaantuisi heti", Didi sanoi sitten.

Gisele vilkaisi ystäväänsä hieman oudosti tuon sanoessa laukkua nätiksi jokseenkin kysyvään sävyyn. Mitä Didi oikein luuli, että Giselellä olisi rumia laukkuja? Okei, joskus hänellä tosiaan oli vähän kummallisia sellaisia, mutta ei ikinä rumia. Mutta se ei nyt ole pääasia, vaan se että Didi-kulta lupautui etsimään laukkua hänen kanssaan, kiitos siitä.

"Ehkä pitäis eliminoida vaihtoehto numero yksi", Gisele sanoi hitaasti kääntäen katseensa niiden pissisten suuntaan. Hän oli huomannut noiden vilkuilevan aina välistä suosittujen pöydän suuntaan (no, kukapa ei olisi vilkuillut?), joten hän saikin nopeasti katsekontaktin yhteen niistä ekaluokan tytöistä, jotka olivat pöytäsaattueessa mukana olleet. Gisele viittoi tytön luokseen, joka tuli ilmeisen innostuneena, kasvoilla koiranpentumainen, auttamishaluinen hymy.

"Oletko nähnyt laukkuani?" Gisele kysyi tytöltä suoraan, mahdollisimman tiukkaan sävyyn. Kuulusteltavana oleva blondi pudisti päätään, ja ilmoitti sitten tietäväiseen sävyyn että ei tosiaankaan ollut nähnyt Giselen laukkua, eihän suositulla ollut sitä edes mukanaan ja kyllä hän muistaisi varmasti sellaisen kuin Gisele Kimin laukku jos se olisi mukana ollut ja niin edespäin. Gisele heitti Didille paljonpuhuvan katseen kun hätisteli ekaluokkalaisen menemään. Tuo tyttö oli puhunut niin hemmetin epäselvästi ja monimutkaisesti ettei sitä jaksanut edes kuunnella.

"Okei, se on varmaan kaapissa", Gisele totesi sitten epäilevästi, eihän tuohon blondiin kannattanut ihan sataprosenttisesti luottaa. "Jos sulla on vielä syömistä, voin venailla tässä ja lähdetään sitten käymään kaapeilla." Aivan, hän ei kysynyt halusiko Didi lähteä, hän vain oletti että toinen tietenkin lähtisi.

"Se nyt kannattaa ainakin tehdä", Didi sanoi. Asia ei sinällään kiinnostanut rahtustakaan, mutta tietysti hän ystäväänsä auttaisi, kuinkas muuten? Didi seurasi tarkkaavaisesti Giseleä, joka sitten kutsui erään pissiksistä luokseen, tyttö taisi olla sama, joka oli kantanut Giselen ruoka-annoksen hänelle, eli porukan johjaja ja "aivot", Didi hymyili ajatukselle, pissiksillä eikä hännystelijöillä tosiaankaan ollut aivoja, ei ei ei.

Kun ekaluokkalainen hännystelijä sitten saapui, Didi hymyili hyvin väkinäisesti yrittäen olla mukavan näköinen. Ja tietysti se onnistui, jos se toimi opettajillekin, niin miksei tuolle tyhmälle idiootille sitten? Didi seurasi "kuulustelua" mielissään, hän näkisi mieluusti tytön piestävänä jossain, jos Gisele saisi kuulla laukun olleen tytöllä, tai jos tyttö oli valehdellut päin Giselen naamaa. Valitettavasti Didi ei saanut nautintoaan, kun pissis väitti kiven kovaa, ettei ollut nähnyt laukkua. Didi vastasi Giselen katseeseen yhtä paljon puhuvalla, ja kun kuulusteltu tyttö sitten kääntyi Didi sanoi ystävälleen hiljaa: "Eikö noi osaa edes puhua? Siis ton puheesta sai hädintuskin selvää."

"No, kannattaa käydä katsomassa. Mutta toi tyhjäpää-blondi ei oo kyllä mitenkään luotettavan oloinen, mutta katsotaan nyt", Didi sanoi vastaukseksi. Astonissa kukaan ei luottanut keneenkään, edes suosittujen nelikko ei luottanut toisiinsa satavarmasti, mutta kyllä heihin nyt enemmän luotti kuin tuollaisiin hännystelijöihin. "Mulla ei oo mitään syötävää enää, eli mennään sitten", Didi sanoi ottaen eväs- ja koululaukkunsa ruokalan lattialta.

"Niin, mutta en mä sit toisaalta tiedä uskaltaako tollanen valehdella", Gisele kuittasi nousten ylös. Hän huomasi sivusilmällä suosittujen pöydän takana olevassa pöydässä istuvien luuserijätkien katseet takapuolensa seutuvilla. Nyhveröt saivat osakseen aasialaispiirteisen tytön kylmän mulkaisun, joka onneksi palautti niiden ääliöiden silmät oikeille radoilleen. Miten ihmeessä oli mahdollista että kaikki tuntui nyt menevän persiilleen, heti kun Didikin oli sanonut piristyneensä.

Gisele heilautti oikein diivan elkein hiuksensa taakse, suoden samalla lämpimän hymyn parille ohi kävelevälle jalkapalloilijalle. Nuokin varmaan kalastelivat hänestä paria, ja ne olivat Giselen muistin mukaan vieläpä tokaluokkalaisia! Jotain rajaa hei.
"Jos se ei ole mun kaapissakaan..." tyttö aloitti nostaen samalla uuden hymyn huulilleen. Joku cheerleader heilautti kättään tervehdykseksi, joten pitihän sille hymyillä. "... niin mulla ei kyllä oo hajuakaan mitä sit teen."

Tytön katse, nyt hieman hätäinen sellainen, kääntyi Didiin. "Oisko ideoita? Vai pitäisköhän jättää panikointi myöhemmäks, että saan kaapin tarkistettua?"
Niinpä, se olisi varmaan järkevintä...

"Ei se varmaan valehdella uskaltais, mutta ei niistä aina voi tietää", Didi sanoi. Tyttö siirsi tuoliaan hieman taaksepäin, jotta pääsi paremmin ylös laukkujensa kanssa. Didi nosti mustan Guccinsa olalle ja nappasi eväslaukkunsa saman puolen käteen. "Ei kyllä oo mitään järkeä ottaa koululaukkua mukaan ruokalaan", Didi jupisi itsekseen, kun Gucci ei meinannut pysyä olalla kunnolla. Myös Didi oli huomannut heitä, oikeammin heidän takapuoliaan, kyylänneet luuserit, mutta Gisele sai heidät aisoihin. Didin onneksi jätkät eivät luoneet katseita heidän suuntaansa.

Jalkapalloilijat kävelivät hyvin läheltä suosittujen pöytää, joten tietysti Didin täytyi hymyillä heille mahdollisimman suloisesti. Didi huomasi Giselen hiusten heilautuksen, mutta ei itse tehnyt sitä, hänen tukkansa oli tyylikkäästi kiinni, vaikka se näytti paremmalta auki ollessaan. Didi ei viitsinyt vastata ystävälleen, sillä ymmärsi tämän jatkavan, jahka oli "tervehtinyt" erästä cheerleaderia, myös Didi hymyili kauniisti, vaikka ei ollut hiukkaakaan kiinnostunut cheerleaderin tervehtimisestä, suurin osa heistä kun luuli olevansa parempia kuin suosittujen nelikko, eikä Didi muutenkaan ollut niin lämpimissä väleissä cheerleadereihin kuin olisi voinut luulla. "Kyllä mä luulen, että se on kaapissa", Didi sanoi. Ei hänkään tiennyt missä Giselen laukku voisi olla, ellei se olisi kaapissa.

"Kannattaa jättää panikointi myöhemmäksi, jos se ei ole kaapissa niin sitten saat mun puolesta panikoida", Didi sanoi. Hän tunnisti toisen katseesta pienen hädän, ja olihan se tietysti todella suuri katastrofi jos niin hieno Chanelin laukku katoaisi niin vain kesken koulupäivän.