Dirty little bastard (K-18)

varoitus; poikarakkautta
nostin ikärajaa vielä varmuuden vuoksi, eteenpäin luetaan sitten ihan omalla vastuulla ja valiteta ei <,x

xx

Varpasillaan Jupiter seisoi hiekassa tuijotellen kädet levällään taivaanrantaan. Välin hän sulki silmänsä ja pyörähti kerran ympäri. Tuskimpa itsekään oli täysin selvillä siitä mitä touhusi.

"I'm so fake, I'm a dirty little bastard", pojan huulilta tippui sanoja. "Fake, I was always so plastered, fake, so you say it's true." Jupiterilla oli kaunis lauluääni, hän osasi laulaa ja tiesi sen, vaikkei se ollutkaan tuolle syy ylpeilyyn. "Looks like I'm fake, just like you, fake, I'm a dirty little whore."

Poika pyörähti jälleen kerran ympäri kädet levällään ja tiputtautui sitten istumaan rantahiekkaan. Silmät sulkeutuivat. "Fake, I'm everything and more, looks like I'm fake, just like just like you..."

Ääni hiipui poika heittäytyi hiekkaan selälleen. Mikä hänellä oikeastaan oli? Mötley Crüe oli soinut jo useampia päiviä putkeen. Eikä se edes ollut hänen lempibändinsä. Hänellä ei ollut sellaista. Hän piti niin monista bändeistä, myös Mötleystä. Mutta mikä sitten oli perimmäinen syy? Hän tahtoi rakastua. Viimeisestä jätkästä oli niin kauan aikaa. Sarahkin oli sanonut, että Jupiter tarvitsi 'omanlaistaan seuraa'. Luulisi, että Kaliforniassa olisi muutama muukin pojista kiinnostunut teinipoika. Tai edes mies, Terille kelpaisi vanhempikin. Hän koki itsensä jopa säälittäväksi. Eli puutteessa.

"Luoja", poika tuhahti.

Jupiter oli pukeutunut ihoa myötäileviin keltaisiin trikoisiin ja Löysään, koko mustaan paitaan. Hiukset olivat ponnarilla, sitäkin oli tullut harrastettua useammin kuin normaalisti. Meikkinä toimi hyvin pelkkä musta rajaus. Maihareita hänellä ei ihme kyllä ollut. Ne kun olivat yksi hänen tunto merkkejään, ei ollut Jupiter Solia ilman iänikuisia maihinnousukenkiä.

- Mawwi ja Toby, kiitos <; -

Toby seisoi rannalla. Tämä oli uusi paikka hänelle. Vähän aikaa sitten hän oli vain lähtenyt kävelemään, katsoakseen mihin joutuu. Ja tänne hän pysähtyi. Katselemaan kimaltelevaa vettä.
Hiekka näytti houkuttelevalta. Toby kumartui ja veti sormiaan hiekan läpi. Se oli lämmintä ja pehmeää, se tuntui hyvältä. Toby istahti alas ja riisui kenkänsä. Hiekka varpaiden alla tuntui... Ihanalta? Mukavalta? Taivaalliselta? Toby ei tiennyt mitä adjektiivia käyttäisi, hän kun ei harrastanut ylilyöviä termejä.

Toby kuuli laulua. Kaunista laulua. Hän katseli ympärilleen ja yritti tavoittaa laulun lähdettä. Ja hän näki toisen pojan pyörimässä hiekalla. Vau, Toby ajatteli. Poika, laulava, kaunis.
Toby mietti, pitäisikö hänen lähestyä. Ehkä? Tai... Ei, hänen oli tehtävä se. Kyllä hänen oli joskus päästävä juttusille jonkun samanlaisen kanssa, eikä tämä poika todellakaan vaikuttanut koulun yläluokalta. Vaikka eihän Toby tietenkään ollut varma, oliko hän samassa koulussa. Tai koulussa ylipäänsä. Poika vain vaikutti jotenkin... Tutulta. Kaukaa hän ei nähnyt kasvoja, mutta olemus vaikutti tutulta.

Toby lähti kävelemään lähemmäs. Hiljaa vain, ei hän halunnut ryminällä paikalle sattua.
Toby käveli rauhallisesti ja kantoi kenkiään mukanaan.
Hän lähestyi
ja lähestyi.

Toby seisoi nyt makaavan pojan takana.
"Hei", hän sanoi ja tiputti kengät maahan. Ja hymyili.

Poika oli saada sydänkohtauksen kuullessaan tervehdyksen takanaan. Hän ei ollut kuullut lainkaan lähestyviä askelia, hän ei ollut kuullut mitään. Hän ei ollut keskittynyt kuuntelemaan mitään. Silmät olivat rävähtäneet auki ja vihreä katse tuijotteli hetken yläilmoihin, toisen pojan kasvojen suuntaan jalkojen juuresta.

"öh, moi?" Jupiter kampesi itseään istuvaan asentoon ja puisteli enimmät hiekat paitansa selkämyksestä.
"Onko sulla useinkin tapana hiippailla säikyttelemässä tuikituntemattomia ja sekoilevia ihmehihhuleita rannalla?", kysymyksessä ei ollut mitään pahantahtoista, se esitettiin oikein kepeään sävyyn ja maustettiin virnistyksellä. Katse tutkiskeli paikalle ilmaantunutta otusta kiinnostuneena.

"Me ei varmaan tunneta, jos multa ei ole mennyt jotain ohi..", friikki hymähti. Hänen puolestaan he voisivat kyllä vastaisuudessa tuntea, eihän uusista tuttavuuksista haittaakaan voinut olla. Toivottavasti.

"Jupiter", poika ilmoitti noustessaan jaloilleen ja siistiessään hiekasta trikoonsakin, housuiksi sitä ilmestystä ei voinut kyllä sanoa.

"Joskus hiippailu ja ihmihihhulit on mukava yhdistelmä", Toby virnisti ja loi katseensa ujosti maahan. Tai ei häntä ujostuttanut, hän vain tahtoi luoda jotenkin ujomman vaikutelman itsestään. Tämän pojan edessä.
Ja samalla hän huomasi pojan.... Housut? Vai olivatko ne kuitenkin trikoot? Mielenkiintoinen asuyhdistelmä, Toby ajatteli.

"Kai säkin olet astonissa? Tuntuu vähän että olen varmaan nähnyt sut siellä. Olen aika uusi siellä", Toby selvensi. Hän mietti taas koulua ja kaikkia ihmisiä siellä. Ehkä tässä oli joku, joka ei kuulunut siihen yläluokkaan. Ainakaan hän ei vaikuttanut siltä.

"Toby", poika sanoi ja ojensi kätensä. "Ja kivat housut, muuten", hän sanoi ja virnisti vähän lisää.
Hän virnuili nyt ihmeen paljon. Ehkä hänestä vain tuntui, ettei hänen tarvitsisi hävetä tämän Jupiterin seurassa.

Toby katseli Jupiterin kasvoja. Kauniit.

"Pelottavaa, mut en valita. Seura on ihan ok", Jupiter hymähti katsellen toista poikaa. Oikein suloinen siinä ujostellessaan häntä, vaikkei mitään syytä kyllä ollut. Jupiter yritti kieltää itseään ajattelemasta mitään juuri nyt.

"Joo, olen mä. Ja mä kun kuvittelin olevani oikeastaan aika näkymätön... Tai okei, huono vitsi, joskus olis kuitenki ihan kiva olla näkymätön. Ainakin, jos sattuu ärsyttämään urheilijoita ihan vahingossa, pahiksetkin on joskus vaarallisia mua kohtaan, mutta useimmiten ei... Ja taas mä selitän ihan valtavasti ja päättömiä, kyllä mua saa yrittää hiljentääkin, jos alkaa ärsyttämään vaikkakin se on aika vaikeeta. Kyllä mä joskus olen hiljaakin, vaikket kyllä varmaan usko", Jupiter virnuili. Hän puhui todentotta joskus aivan liikaa.
"Sä olet siis uusi, kuinka vanha?" Kysyessään Ter mittaili toista poikaa katseellaan aika läpitunkevasti. Ei hän sitä tahallaan tehnyt, se vaan jotenkin kuului kuvioon.

Toisen esittelylle Ter nyökkäsi, mutta kommentti housuista sai hänet naurahtamaan hyvin Jupitermaisesti. Kuuluvalla huvittuneella sävyllä, hieman hihittäen.
"Mä käsitän ton sarkasmina."

Toinen näytti mukavalta virnuillessaan, muuten olemusoli aika emohtava. Ja silti pojan oli vaikea luke toinen millään tapaa teiniangstiksi.

"Selittäminen on joskus ihan söpöä", Toby kommentoi ja hymyili taas hiukan. Näin paljon hymyileminen ei tosiaan ollut hänen tapaistaan, mutta ehkä se johtui seurasta. Täysin erilaisten ihmisten seurassa oli vaikea hymyillä, kun ei koskaan voinut olla varma, että ymmärretäänkö häntä vai pidetäänkö vain pilkkanaan. Mutta nyt hänellä olikin aivan eri fiilis. Mutta poika olikin suloinen selittäessään.

"Ja 17-vuotias nyt vielä. Monet tosin luulee vanhemmaksi, mikä on toisinaan ihan hyväkin juttu", Toby sanoi ja mietti kaikkia mukavia baarireissuja mukavine seurauksineen... Hän ajattelikin, että jos Jupiterinkin olisi tavannut baarissa, olisivatko he kenties löytäneet seuraavana aamuna toisensa vierekkäin? Toby hymähti ajattelulleen muistaessaan, että harvoin sitä törmää mukaviin ei-heteroihin poikiin.

"Urheilijoista puhuit... Onko ne täällä kovinkin, no... Miten ne suhtautuu meikäläisiin?" Toby kysäisi. Hän ei tosin tiennyt itsekään, mitä tarkoitti "meikäläisillä". Oliko se sitten hieman oudompia oppilaita, vai kenties jotakin syvällisempää. Ehkä hän halusi salaa saada selville myös sen, millainen Jupiterin ajatusmaailma oli ihmissuhteiden kannalta. Mentiinkö pitemmälle vain tyttöjen kanssa vai kävisikö poikakin hänelle. Jupiteria katsellessaan Toby vakuuttuikin, että tämä poika kävisi oikein hyvin myös hänelle.

Toby sipaisi hiuksiaan, nuolaisi huuliaan ja katsoi tuota poikaa intensiivisesti.

Jupiter naurahti Tobyn sanoille. Itse oli söpö! Ter sipaisi ponnarilta karanneet suortuvat korvan taa. Tilanteessa tuntui olevan jotain erikoista, mutta se ei ollut ollenkaan paha asia...
"17? Mäkin, meillä on varmaan sit joitain samoja kursseja!", Jupiter julisti iloisella äänellään. Kakkosella oli ties minkälaista väkeä, mutta Toby oli siihen kyllä oiva lisä.
"Tosin, mua ei koskaan kukaan erehdy luulemaan vanhemmaksi", poika naurahti. Nuoremmasta Ter olisi mennyt helposti, mutta kai oli jotenkin vaikea uskoa, jos hän olisi väittänyt olevansa päälle kahdenkymmenen.

"Meikäläisiin..." Jupiter hymähti, kallisti hieman päätään ja soi vinon hymyn Tpbylle. Ei se ollut pilkkaava tai mitään. Mitä toinen oli sitten tarkalleen sanoillaan tarkoittanut? Sitäkö miten Ter oli sen ymmärtänyt vai jotain aivan muuta...
"Ne on kusipäitä suurin osa", Jupiter julisti ja nosti varoittamatta paitansa helmaa ylös. Sen alta paljastui ruhjottu ja mustelmainen vatsa ja rintakehä. "Ja lievästi ilmaistuna myös väkivaltaisia. Lensin tässä yks päivä ruokasalin läpi pöydälle, hiukan sattu."

Jupiter katsoi Tobya ja hymyili. Sen olemus oli aika.. vihjaileva? Ehkä, tai sitten Jupiter vain toivoi jotain mitä ei voinut saada. Tosin, jos kaiken laski yhteen, niin ei toinen ihan heterokaan voinut olla. Toivottavasti... Ter upposi toisen silmiin.
"Mä tykkään pojista", tuo sanoi yhtäkkiä. Piti tätä tilannetta nyt jotenkin saada eteenpäin. Ja suorasukainen Jupiter kyllä osasi olla. Nyt hän oli joko pilannut kaiken tai jotain muuta.

"Ai, no kiva juttu", Toby kommentoi mahdollisia yhteisiä kursseja ja myhäili. Hän kun oli tullut niin myöhään tähänkin kouluun, niin tietenkin hän tarvitsisi apua joissakin asioissa... Poika mietti, että ehkä Jupiter auttaisi häntä koulussa eteenpäin ja asia jos toinenkin tapahtuisi... Ajatukset olivat toki kliseisiä, mutta hyvinkin kiinnostavia Tobyn mielestä.

Ja seuraavaksi pojan silmät laajenivat, kun Jupiter nosti paitaansa. Ei kiva. Tai paljas iho tietenkin oli hyvin kiva, mutta se mikä tuota kaunista ihoa koristi. Tobyn teki mieli silitellä ja puhaltaa Jupiterin massua.
"Au", hän tyytyi toteamaan ja irvisti myötätuntoisesti. Toby mietti, mistä kaikki tuo hakkaaminen johtui. Oliko Jupiter oma itsensä koulussa, vai saiko hän vihat päällensä vaikka olisikin sivussa kaikesta, elelisi varjoissa. Toby mietti myös omaa kohtaloaan. Ei hänellä ollut intohimoja väkisin ruveta vittuilemaan urheilijapojille, mutta hän oli silti epäilevällä mielellä.

Toby ehti hetken vielä katsella poikaa, kunnes tuo yllätti hänet taas. Paukautti yhtäkkiä oikein iloisen yllätyksen. Tykkäsi pojista. Toby meinasi kiljahtaa riemusta, mutta se ei oikein kuulunut hänen tyyliinsä. Toby siis vain hymyili, nyökkäsi mukavasti ja aloitti: "Ja mä tykkään..." susta, hän olisi halunnut sanoa, vaikka ei poikaa tuntenutkaan vielä. Se vain olisi tuntunut hyvältä. Toby ei kuitenkaan halunnut olla liian päällekäyvä tai tunkeileva, joten lopetti lauseensa: "...tällä hetkellä enemmän pojista kuin tytöistä."

Oliko Jupiter luonteeltaan noin suorasukainen, vai oliko hänellä kenties jotain mielessä? Toby punastui.

Jupiter nyökkäsi, olihan se tietenkin sattunut. Ja hänen kipukynnyksensä ei ollut mistään matalimmasta päästä laisinkaan. Olihan tietenkin täysin ymmärrettävää, että fyysiseen kidutukseenkin tottui, jos sitä sai kokea usein. Kaikkeen tottui, kun siitä alkaa tulla normaalia tai muuten rutiinin omaista.

Tyytyväinen hymynkare karkasi kasvoille, kun Toby ei näyttänyt lainkaan järkyttyneeltä uutisesta. Positiivista, mutta nyt ei kyllä kannattanut alkaa hyppimään ja kiljumaan sen takia. Karkaisi vielä, ja se ei olisi lainkaan hyvä juttu.
Ter kuunteli jännittyneenä kun Toby päätti kertoa hänelle omista tykkäämisistään. Enemmän pojista kuin tytöistä, Jupiter hymyili. Mahtavaa, helvetin hienoa. Ja vaikkei Jupiter mikään huippu ihmistuntijana ollutkaan, niin osasi hän päätellä, ettei itse tainnut olla toiselle vastenmielisimmästä päästä. Tai itsehän tuo ainakin oli hänen luokseen tullut.
toisen kasvoille levinnyt puna teki söpöstä pojasta entistäkin suloisemman. Jupiterin olisi tehnyt mieli tehdä kaikenlaista...

"Oi." Ja pojan olisi heti tehnyt mieli hakata päätään seinään, onni sinänsä, ettei lähistöllä ollut seiniä tai muutakaan mihin sitä olisi voinut hakata. Fiksumminkin olisi voinut itseään ilmaista.
"Kuulostaa hyvältä", Jupiter naurahti.

- edit. ajatus häiriö, korjaan sen. <; -

// Sinulla on tuossa toisin päin kuin minulla, eli olet kirjoittanut "enemmän tytöistä kuin pojista"... Vahinko? Kirjoittelen tähän nyt vastausta. //

Toby naurahti Jupiterin vastaukselle, ei ollut odottanut aivan tuollaista kuulevansa toisen suusta. Ehkä jotain hieman särmikkäämpää ja varmempaa kuin pelkkä "oi", mutta kävihän se, kun kerran hyvältä kuulosti.

Toby käänsi katseensa taas veden ääreen ja istahti alas odottaen, että toinen istuisi viereen. Tai vastapäätä. Tai jotain. Jos se vaikka tulisi lähelle! Se vasta jännittävää olisi. Tobya jännitti, ja hän hymyili jälleen ujosti, hänen poskensa olivat hivenen punaiset ja hän räpsytteli silmiään, aivan niin kuin aina kun häntä jännitti, positiivisella tavalla.
Toby nojasi taakse päin käsiinsä ja nosti katseensa taivaalle. Hän ravisteli päätään saadakseen hiuksensa valahtamaan paremmin, jotta ne eivät olisi kokonaan silmien tiellä.

Hemmetti, Toby ajatteli. Mitähän tästäkin tulee? Vai toivoiko hän taas liikoja? Mutta pieni seikkailu tekisi aina hyvää Tobyn kaltaiselle pojalle. Vaikka eihän Toby toki varma vielä ollut, mikä tämä olisi. Seikkailu, järkytys, peräti romanssi? Toby myhäili ja räpläsi vienosti huulilävistystään. Huulet, mm, minullakin on huulet... Toby naurahti taas ajatuksilleen, mutta jatkoi vielä vähän lävistyskorun pyörittelyä.

Toby naureskeli hänen hehkeälle vastaukselleen, olisiko siitä pitänyt loukkaantua? Kyllä, ehdottomasti jos halusi tyriä koko jutun, ennen kuin se oli kerennyt edes alkaa. Jupiter vain virnisti ja seuraili katseellaan, kun toinen istui hiekkaan.
Epäröimättä Jupiter teki sen perässä, miettien vain hetken mihin hänen olisi sopiva istua. Poika päätyi lopulta istumaan Tobyn vierelle, ei kuitenkaan ihan liian lähelle, muttei todellakaan liian kauaskaan.

Vihreiden silmien katse seuraili toisen huulikorun pyörittelyä ja ajautui sitten tuijottelemaan toisen huulia. Jupiter oli kuulla kutsun päänsä sisällä... Jupiter naurahti suunnilleen samoihin aikoihin toisen kanssa. Se sai hänet nauramaan hiukan lisää, eikä hän edes tiennyt mille toinen oli nauranut!
Jupiter hymähti ja asensi itsensä sellaiseen asentoon, että pystyi painamaan päänsä toisen syliin. Se tuntui hyvältä ajatukselta, joten Ter ei pahemmin vaivautunut kyselemään oliko se Tobyn mielestä ok.

Jupiter nauroi. Toby ei tiennyt mille, ehkä hänelle, ehkä itselleen, ei kai sen väliä. Tunnelma kun nyt oli tällainen. Toby oli pitkästä aikaa oikeasti hyvällä mielellä. Kun toinen istui viereen, häntä ei enää pelottanut lainkaan. Tässä oli turvallista olla.

Ja seuraavaksi hän tunsi toisen pään sylissään. Yllättävä siirto, vai oliko sittenkään. Ainakin poika tuntui olevan itsevarma eikä pelännyt kosketusta, joten Toby pyrki samaan. Hän nosti toisen kätensä ja laski sen hitaasti, varovaisesti toisen pään päälle. Hiveli Jupiterin päätä, korvaa. Silitteli vielä, olisi halunnut vetää sormillaan hänen hiustensa läpi, mutta hänellä oli ponnari. Toby ei oikein ollut varma, mitä tapahtuisi jos hän itse ottaisi toisen ponnarin pois, ja voisi tuntea pojan hiukset paremmin käsissään, hivellä niitä. Vai pitäisikö vain kysyä?

Toby päätti kuitenkin jättää ponnarin rauhaan, mutta otti käteensä Jupiterin hiukset aina ponnarista latvaan päin. Hän tutki niitä, katseli, kumartui jopa ja haistoi.
"Sulla on kauniit hiukset."

Toby laski hiukset nätisti alas ja alkoi nyt sivellä toisen korvaa. Edeten poskelle, silitti sitten paidan kaula-aukosta ylöspäin kaulaa pitkin, ja nosti kätensä toisen otsalle. Hän katsoi alas Jupiterin silmiin ja hymyili.

Tobyn käsi tuntui jotenkin luonnolliselta. Jupiter olisi hyvinkin voinut kehrätä siinä Tobyn sylissä silitettäessä, kissamainen olo. Poika ei mahtanut mitään sille, että oli pakottava tarve puskea päätään toisen kättä vasten. Ter hymisi ja toinen siirtyi leikkimään hänen hiuksillaan. Ei ollenkaan pahempi ilta, mitähän kaikkea Tobyn mielessä liikkui? Ja kuinka pitkälle toinen olisi valmis menemään hänen kanssaan? Ei hän sitä kysynyt, ei tahtonut rikkoa tätä hetkeä sellaisella.

"Kiitos", Jupiter kehräsi toisen kehuille ja hymyili. Uskomattoman suloinen otus... Jupiter söisi tuon vielä suihinsa, aivan varmasti.

Toisen kosketus tuntui hyvältä, poskella, kaulalla ja solisluilla ja poskella jälleen. Ja sitten se katse ja hymy, Jupiter oli täysin myyty, eikä kyennyt enää kieltämään toisen huulten kutsua, vaan kohotti itsensä kietoen toisen kätensä Tobyn niskaan ja iski kiinni tuon huuliin. Ei mitenkään kovin pitkä tai kiihkeä suudelma, vain pusu tai jotain sen suuntaan. Se päätettiin nopeasti, lopuksi poika näykkäisi toista alahuulesta ja virnisti.

"Ei ollenkaan pahan makuinen", Jupiter totesi enemmänkin itselleen kuin toiselle.

Kun Jupiter tarttui Tobya niskasta, poika hymyili, eikä ehtinyt edes sulkea silmiään ennen kuin toinen pussasi. Suuteli? Ei, kai se pusu oli, näin aluksi. Toby meni hiukan hämilleen, vaikka juuri tätähän hän oli toivonutkin. Toinen vielä näykkäsi, ja siitähän Toby piti. Näykkiminen oli hänelle, no, niin kuin jollekin oli suklaa tai toiselle vaikka... No, vaikkapa seksi. Tietty hän siitä itsekin piti, mutta näin alussa näykkiminen oli se eniten nautintoa tuova juttu. Ties vaikka tämäkin...

Toby katsoi Jupiteria intohimoisesti silmiin ja henkäisi. Hän asetti nyt ensin toisen kätensä pojan poskelle, liutti kättään alemmas ja tarttui toista leuasta, katsoen Jupiterin herkullisia huulia. Hän lähestyi niitä varovaisesti, juuri ennen kosketusta sulki silmänsä. Hän suuteli ensin pehmeästi, irtautui sitten ja tarttui molemmin käsin Jupiteria takaraivosta ja niskasta. Hän ajatteli aiempaa näykkäämistä, toivoi vielä lisää sitä ja asetti huulensa jälleen toisen huulille, tällä kertaa rajummin. Samalla hän yritti pitää tasapainoa yllä, jotta ei kaatuisi, mutta... Ehkä se kaatuminenkin olisi hyvä idea.

Jupiter virnisti. Osui ja upposi, toinen ei vetänyt mistään esiin asevarastoa ja alkanut räiskimään, mutta ehkä se olisikin tapahtunut jo aiemmin, jos olisi ollut tapahtuakseen. Tämä meni nyt ainakin Jupiterin puolesta mahtavasti, toivottavasti Tobynkin...

Toinen poika ei jättänyt tätä yhteen pusuun, onneksi. Kädet liikkuivat friikkipojan kasvoille, mikä tuntui jumalaisen hyvältä. Odotus tuntui sietämättömältä, sillä Ter tiesi mitä odottaa. Vihreiden silmien katse tarkkaili toisen kasvoja, jokaista pientä ilmettä niillä. Jupiter nautti tilanteestaan täysin siemauksin. Viimeisimmästä jätkästä olikin jo rutosti aikaa... Se ei tosin ollut asia, jota hän tahtoi nyt ajatella.
Terävä henkäys, poika silki silmänsä itsekin tuntiessaan toisen huulet omillaan. Ter oli heti mukana tässä seuraavassa, joka voitiinkin jo määritellä suudelmana.
Kädet siirtyivät hänen niskaansa, Jupiter joutui itsekin muuttamaan asentoaan. Poika kampesi itsensä hajareisin toisen syliin. Molemmat tuon kädet laskeutuivat Tobyn lantiolle, toinen kuin huomaamatta paidan alle.
Toby lisäsi voimaa suudelmaan, eikä Jupiter aikonut jäädä tässä kakkoseksi. Poika yritti parhaansa mukaan vangita toisen alahuulta omien huuliensa väliin. Hän käytti hampaitaan, vaikkeikaan väkivaltaisesti. Puri ja näykki.

Jupiter istui nyt Tobyn syliin, hajareisin, ja pian hän tunsikin toisen käden paitansa alla. Toby värähti, mielihyvästä. Kosketus tuntui... Se tuntui niin hyvältä. Toby toivoi, että tuo levoton käsi lähtisi vaeltamaan hänen vartalollaan enemmänkin.

Ja näykintä jatkui. Toby inahteli, hän huokaili sen minkä pystyi samalla kun suuteli, vinkaisi pienesti jokaisesta näykkäisystä. Hän alkoi tuntea jo niin suurta mielihyvää, että hän pelkäsi housuissaan tapahtuvan jotain. Oliko se sitten huono juttu, vai olisiko se voinut olla pelkästään hyväksi? Toby alkoi olla jo niin sekaisin tästä kaikesta, ettei tiennyt mitä ajatella. Ehkä olisi parempi vain tyytyä tuntemaan, ajattelun voisi jättää myöhemmälle.

Jupiterin näykkäily sai Tobyn nyt innostumaan vielä enemmän, ja hän päättikin ottaa itse ohjat käsiinsä. Hän tarttui toisella kädellä Jupiteria lantioista, toisella takapuolesta (ja puristi sitä), ja kaatoi toisen viereensä hiekalle. Toby hyökkäsi Jupiterin päälle makaamaan, painoi huulensa jälleen toisen huulia vasten, samalla painaen lantiotaan toisen lantiota vasten.

- pitänee heittää varotukset ekaan viestiin/otsikkoon <,x -

Toinen Jupiterin käsistä myttysi paidan helmaa nyrkkiinsä toinen piirteli kuvioita toisen kylkeen. Jupiterilla ei ollut vaikeuksia keskittyä useampaan asiaan yhtaikaisesti, mikä oli sinänsä outoa. Yleensä kaikkea vain tuli yritettyä tehdä samaan aikaan ja kaikki sählättyä typerästi. Nyt se tuntui onnistuvan kohtuullisen hyvin.

Hengittäminen meinasi aina välillä unohtua kokonaan, Tobyn ääntely sai Jupiterissa aikaan värähdyksiä, eläimellistä himoa. Jupiter ynähti mielihyvästä jokaisella äännähdyksellä, Toby oli uskomaton. Ja sai hänen päänsä totaalisesti sekaisin...

Jupiter haukkoi henkeään hetken silmät rävähtäen auki, reaktio ei ollut sitä, etteikö tämä olisi käynyt pojalle. Pian kädet karkasivat toisen niskaan ja hampaat iskeytyivät ehkä liiankin kovalla voimalla toisen kaulanahkaan. Kuin pahoitellen poika suuteli purruksi tullutta kohtaa. Toinen ei näyttänyt lainkaan pahalta näin alhaalta hiekasta katsottuna. Tai sitten se johtui siitä, ettei pojalle jäänyt lainkaan epäseklväksi vaakataso.
Huulet hamusivat ahneesti toisia, kroppa kaartui kuten poika itse sopivaksi koki. Tai eihän hän sitä enää täysin itse hallinnut. Jupiter näykkäsi vielä alahuulta ja päätti sitten tunkea kieltään mukaan suudelmaan.

Jupiter haukkasi Tobya kaulasta voimalla, ja se sai hänet ynähtämään vähän kovempaa. Seuraavaksi toinen antoi parantavia suudelmia kaulalle, ja kipu, vaikka sekin oli kyllä taivaallista, hellitti. Mahtavalta tuntuva poika siinä alla tuntui kuin kiemurtelevan, mutta niin hänelläkin oli tapana tehdä ollessaan se, jota hallittiin. Nauttivaa kiemurtelua. Hallitsematonta ja kiihottunutta liikehdintää.

Ja kieli tuli mukaan. Toby vastasi samalla mitalla ja leikitteli kielellään, hipoi välillä Jupiterin huulia, välillä kielet tuntuivat tanssivan keskenään. Toby innostui ja kiihottui entisestään, eipä hän ennen ollut ajautunut tällaisiin puuhiin muutaman minuutin tuttavuuden kanssa, varsinkaan hiekkarannalla.

Sitten hän tuli 'tajuihinsa', ja pysähtyi. Jos joku näki heidät? Ne urheilijapojat koulusta? Se ei tekisi kovin hyvää kummallekaan, varsinkaan Jupiterille.

Vai olisiko Jupiter edes ryhtynyt tähän, jos hän olisi pelännyt sitä?
Toby nousi kyynärpäidensä varaan ja katseli Jupiteria. Toinen oli siinä, siinä aivan hänen allaan, lähellä. Toby hymyili ja kumartui antamaan vielä hellän suudelman. Jatko oli Jupiterin käsissä, halusiko jatkaa vielä tässä vai mitä tapahtuisikaan.

Jupiterin sydän löi tiuhaan, poika käytti kieltään ja leikki. Nautti tilanteesta täysillä, vaikkei kaikki mahdolliset tajut olleetkaan matkassa. He tosiaan olivat nopeita, sillä eiväthän he tunteneet toisiaan kuin nimeltä ja muutamia juttuja. No, ihan jonkun randomin kanssa se olisi varmaan ollut ok. Niitä randomeja ei olisi nähnyt kuin vilaukselta, tai sitten ollenkaan, tapahtuneen jälkeen. Tobyn kanssa Jupiter kuitenkin oli samassa koulussa, heillä saattoi olla samoja kursseja. Ja silti se ei tuntunut haittaavan yhtään.

Äkkiä Toby karkasikin hieman kauemmas, irti Terin huulista. Mitä se nyt..? Pojan silmät aukesivat, hän katseli hetken kummastuneena ja nälkäisenä toista silmiin. Kohotti hieman toista kulmaansa, nytkö se jo tulikin katuma päälle? No, kerran se ainakin vielä suuteli, joskin se oli jotain erilaista kuin ne aikaisemmat, rauhallisempi ja hellempi. Jupiter naurahti ja veti pojan kasvot käsillään lähemmäs omiaan.
"Mitä nyt?", ääni oli täynnä sitä himoa, mitä poika tunsi. Ei hän saanut sitä peitettyä äänestään, eikä tahtonut hukata energiaansa edes yrittääkseen. Vihreät silmät tarkkailivat toisen kasvoja hetken, kunnes huulet painautuivat kiinni toisiin.

Suudelma.
"Haluatko sä... haluatko sä olla täällä varmasti, vai mennäänkö me muualle?" Toby kysyi ja suuteli Jupiterin poskea ja korvaa, vielä kaulaa.
"Mä vaan mietin sua. Ootko sä ennenkin ollut näin julkinen? Ne urheilijatyypit...?" Toby katsoi nyt kysyvästi Jupiteria.

Toby olisi tietenkin halunnut jatkaa vielä pitempään, antaa tunteiden ja himojen viedä poikaa, mutta nyt hän halusi vain ajatella Jupiterin parasta. Jos hän tosiaan oli tehnyt tätä ennenkin, ehkä reaktiot koululla olisivat sitä mitä ennenkin, mutta jos ei... Mitä siitäkin seuraisi?

Toby halusi kysyä vielä jotakin. Jälleen hieman epämääräisesti, tosin. Hän halusi vain johdatella Jupiteria, ei käskeä puhumaan tietyistä asioista, joten kysyi vain:
"Mitä sä tunnet?" ja jätti vastausmahdollisuudet avoimiksi Jupiterille.

"Minne me sit mentäis? Mä ainakin asun sen verran kauempana, vaikkei sillä kyllä ehkä porukat kotona", Jupiter sai sanotuksi. Tobyn ripotellessa suudelmia häneen poika ei oikeastaan pystynyt ajattelemaan mitään, ynähteli vain.
"Kyllä mä aika julkinen olen, mut en mä silti rannalla koskaan...", Jupiter jätti lauseen lopun hiipumaan. Urheilijatyypit, ei hän nyt mitään urheilijoita olisi jaksanut ajatella...
"Ei se haittaa, ne saa elää sen kanssa. On mulla ollu pahempiakin tempauksia", Jupiter naurahti ja suuteli toista kevyesti. Mieleen nousi ne yhdet bileet, hänen onnensa, että suurinosa purukasta oli ollut kaatokännissä eikä muistanut tapahtuneesta mitään.

Kysymys tuli hieman yllättäen, mitä hän tunsi. Missä mielessä? Vihreissä silmissä välähti hämmästys.
"Mitäkö.. mä tunnen? Helvetinmoista himoa nyt ainakin..." Jupiter hymähti pienesti. Hänen puolestaan tilanne olisi saanut mennä niin pitkälle kuin vain ikinä oli mennäkseen, ei väliä siitä missä he olivat.
"Riippuu siitä mitä sä haet takaa."

"En mä tiedä. Mun porukat on kyllä tottuneet että olen joskus tuonut tyyppejä kotiin, mutta että näin aikaisin... Mä en tiedä. On tässäkin hyvä." Tässä, nimenomaan Jupiterin läheisyydessä. Eihän sillä paikalla nyt oikeastaan ollut merkitystä. Toby ei vain halunnut mitään pahaa käyvän.

"Vai että tempauksia..." Toby naurahti, istahti nyt itse hajareisin Jupiterin päälle ja veti hänet istumaan. Poika veti toisen tiukkaan halaukseen ja suuteli Jupiterin kaulaa. Hän nosti katseensa jälleen Jupiterin silmiin ja katsoi tuota... Mikä se katse oli? Suurta ihastusta? Himoa? Jotakin hyvää se kuitenkin oli. Toby ojensi sormensa ja siveli pojan kaulaa, ihan hellästi, rauhallisesti.
Ei Tobya kuitenkaan enää pelottanut ne koulun homofoobikot. Fyysinen kipu ei ollut mitään henkisen kivun rinnalla, ja Toby tiesi sen perinpohjin.

"En mä oikein tiedä mitä mä haen. Mutta hyväksyn vastauksen", Toby sanoi ja virnisti. Toby tarttui jälleen Jupiterin takaraivoon ja suuteli toista hellästi, mutta intohimoisesti. Mutta oli hänenkin vielä näykkäistävä tuota suloista poikaa, nam nam.

"Jupiter, Jupiter..." Toby kuiskaili toisen hiuksiin. "Niin kuin se iso planeetta?"

Jupiter nyökkäsi, jos Tobylle kävi tässä niin se oli hyvä. Ei tarvinnut raahautua mihinkään tai mitään. Hyvä, tosi hyvä.
"Joo, tempauksia", Ter kehräsi. Kiltisti friikkipoika oli täysin vastustamatta kun toinen veti hänet halaukseen. Miksi hän muka olisikaan vastustellut. Jupiter kiersi omat kätensä toisen kaulalle. Poika kallisti päätään ja virnisti, ahmi toista katseellaan.

"Hyvä, kai", Jupiter hymähti ja painautui lähemmäs toisen kehoa. Ja jälleen Toby suuteli häntä ja Ter oli mukana. Näykkäisystä Jupiter inahti ja näykkäisi takaisin.

"En mä tiedä, se on kai jotain Roomalaista mytologiaa tai Mariscan kieroutunutta mieltä. Tiedä nyt sitten...", poika kehräsi vastaukseksi. Hetken mielijohteesta, Jupiter siirsi toisen kätensä Tobyn kaulalta ja repi hiuslenkin irti pujottaen sen käteensä. Musta laineileva silkki laskeutui pojan olkapäille ja käsi siirtyi toisen rintakehälle.

Toby katseli lumoutoneena kun toisen kauniit, auringonvalossa kimaltelevat hiukset laskeutuivat vapaiksi. Miten joku voikin olla noin kaunis? Toby ojensi kätensä hiuksia kohti, ja veti sormiaan niiden läpi. Kumartui lähemmäs Jupiteria ja nuuhkaisi pojan hiuksia. Taivaallista, niin taivaallista. Toby vei kätensä Jupiterin poskelle ja suuteli poikaa, ja katsoi tuota ihastuksesta kimaltavin silmin. Kohta hän sokeutuisi toisen kauneudesta. Toby näykkäsi vielä vastaukseksi Jupiteria korvasta ja vielä kaulastakin. Kaulaa hän vielä nuolaisi hieman, hän tahtoi maistaa toista vielä näinkin.

Toby heilautti hiuksensa pois kasvojen edestä ja kallisti hieman päätään. Jotenkin hän oli nyt leikkisällä tuulella, tai oikeastaan se oli kiihottunutta leikkisyyttä. Olisihan se kiva "leikkiä" tämän pojan kanssa. Toby punastui jo ajatuksellekin, vaikka eihän sekään ollut kaukana enää. Johan tässä oltiin tultu pitkälle, ja Jupiterille tuntui sopivan mikä vain.

Tobylle juolahti taas jotain muuta mieleen.
"Kutiatko sinä?" Toby kysyi virnistäen ja tökkäsi sormensa ensin toisen kainaloon, sitten kylkeen ja yritti kutittaa Jupiteria kiusoitellen.

Toby näytti lamaantuvan hänen hiuksistaan, Jupiter naurahti. Hän antoi Tobyn tutustua niihin ihan rauhassa, se näytti niin suloiselta. Syötävältä suorastaan. Jupiter vastasi suudelmaan ja katseeseen. Toby näytti kuin lapselta, jolle oli pitkän kinuamisen jälkeen luvattu se, mitä oli tahtonutkin. Ter hymyili.
Poika inahteli toisen näykkiessä. Korva, kaula. Ja sitten se nuolaisi kaulaa, Ter naurahti.

Pään kallistus soi Jupiterin käden pörröttämään Tobyn hiuksia. Se punasteli jostain syystä, mutta Jupiter ei kysynyt.

Ja seuraavat asiat tapahtuivatkin sitten nopeasti. Kysymys, joka sai silmät laajenemaan säikähdyksestä. Jupiter ei kerinnyt sanoa yhtään mitään, kun toinen jo kutitti. Älähdyksen saattelemana Jupiter kiemurteli ja kikatti.
"Äläh", poika huuahti naurunsa lomasta. Hän kutisi aivan liikaakin, eikä kukaan lopettanut kutittamista kuin käskettiin. Sehän vain yllytti, mikä ei ollut yhtään kiva. Vaikka olikin.
Jupiterin selkä kaartui notkolle, joka sitten saikin pojan rojahtamaan selälleen hiekkaan. Hihitykseksi luettava nauru ei ollut lakannut ollenkaan.

"Älä tapa..."