Dirty pit

Näistä bileistä oli puhuttu jo viikkoja skeittareiden piireissä, ja ne olivat juuri saaneet alkunsa! Vanhempien lähdettyä viettämään ansaittua lomaansa talon vahdiksi oli tietenkin määrätty lapset.
Tämä oli ollut huono idea. Siis vanhemmilta.

Akemi Rayworth pelasi parhaillaan yhtä sadoista juomapeleistä veljiensä sekä muiden jätkien kanssa (muut tytöt, joita juhlissa oli, eivät halunneet osallistua peliin, koska heistä se oli vain hyvää katsottavaa). Tyttö ei enää tiennyt, monesko tämä salmarishotti, jonka hän alas kurkustaan kaatoi, oli, sillä hän oli mennyt sekaisin jo aikoja sitten. Aki ähkäisi tuntiessaan shotin polttelevan kurkkua, mutta pian hän jo riemuitsi kovaan ääneen saavutustaan ja oli yhä mukana pelissä. Tästä tulisi mahtava ilta, sitä ei voinut epäillä!

Kyllä, tähän löytyi syy, miksi Akemi oli juonut itsensä jo nyt tällaiseen kuntoon. Syy oli Lucas Romero. Haha, jep jep. Tummatukka ei yksinkertaisesti ollut valmis kohtaamaan Lucasta selvin päin, koska heidän välillään tulisi melko varmasti olemaan monia hiljaisia kiusallisia hetkiä, eikä kumpikaan saisi aluksi sanaakaan suustaan. Akemi oli ajatellut ottavansa vain pari siideriä ennen Lucaksen tuloa, mutta kuinkas sitten kävikään - Akemin veljet olivat alkaneet juottaa siskolleen salmaria ja tässä sitä nyt oltiin. Kännissä kuin käki ja heiluttiin kuin heinäseiväs! Ja ei kun lisää kurkusta alas, kyllä tämä tästä varmasti muuttuisi vielä parempaan päin!

Rayworthien talossa oli sillä hetkellä luultavasti noin neljäkymmentä ihmistä, ja lisää oli vain tulossa. Musiikki pauhasi kovaa stereoista ja väki alkoi päästä kunnolla biletystunnelmaan. Lucas ei ollut vielä saapunut, vaikka tyttö olikin tuota jo hartaasti odottanut. Joo joo, hän oli nyt kännissä, niin hän sai ajatella tällaisia asioita, koska ei pystynyt niitä hillitsemäänkään. Hän oikeasti tahtoi nähdä Lucaksen, niin kovasti tahtoi! Vielä aamulla häntä oli jännittänyt niin paljon, että vatsaakin alkoi oikein sattua, mutta kännin myötä jännitys olikin muuttunut vain innostukseksi. Ja suunnattomaksi himoksi, vaikka tämän Akemi itseltään kielsikin. Miten muka hän olisi voinut tuntea himoa tai edes tietää, millainen tunne se oli, kun tyttö ei koskaan ollut sitä tuntenut!

“Aki hei, rajota nyt vähän tota juomista”, kuului Akion, Akemin 22-vuotiaan veljen määräys. Akio oli tullut naapurikaupungista käymään, kun oli kuullut sisarusten aikovan järjestää bileet. Akion tunsivat kaikki, jotka kuuluivat Akemin ja hänen täällä asuvien veljien jengiin. Akio oli ollut heidän ‘jenginsä’ pomo, joten hänelle oli yhä jäänyt se tietty auktoriteetti päälle. Esimerkiksi Akio piti jatkuvasti silmällä siskoaan, eikä antanut tämän mielellään vehtailla kenenkään kanssa. Mutta eihän tästä pitänyt olla huolissaan - eihän Akemi voisi ikinä kiinnostua yhdestäkään vastakkaissukupuolen edustajasta, koska oli itsekin niin jätkämäinen! Akio oli myös tarkka siitä, keitä heidän ympärillään liikkui. Akiolla oli nimittäin aikoinaan ollut känää erään toisen jengiläisen kanssa, ja nytpä hänellä oli kestämistä, kun näki juhlissa porukkaa toisista jengeistä. Mihin maailma olikaan mennyt, kun hän oli ollut vuoden ajan poissa.
“Joo joo, mä kyllä pyshtyn hallitsee itteni”, Aki vakuutteli ja nyökytteli päätään heilutellen samalla siideriään käsissään. “Mutta nyt on aika bilettää!” Niiden sanojen jälkeen Akemi pomppasi pystyyn juomapeliringistä ja läikytti vahingossa siideriään lähellä olevien ihmisten päälle. Tytöllä oli yllään melko vähän vaatetusta, ja kyllä, se herätti joidenkin mielenkiinnon ja sai Akion mulkoilemaan näitä ihmisiä pahasti. Minkäs Aki sille voi, että hänelle oli yllättäen tullut kuuma, minkä takia tyttö oli heittänyt yllään olevan hupparin pois päältään.

Missä Lucas viipyi? Akemi oli tulla hulluksi, kun hän niin paljon toisen tuloa odotti!

Akemi oli kutsunut hänet edellisenä torstaina hänen ja veljiensä järjestämiin bileisiin, jotka olisivat lauantaina. Rayworthien vanhemmat olivat ilmeisesti lähteneet jonnekin lomalle, ja jättäneet talon lapsien käsiin, eikä varmaan ollut vaikeaa arvata, mitä nuo tekivät heti, kun asia oli varmistunut?
No levittivät koko koululle tietysti tiedon siitä, että heillä olisi kotibileet lauantaina!
Koko koulu tosin oli liioittelua, sillä kyse oli enemmänkin pelkistä skeittaripiireistä, mikä sopi Lucas Romerolle paremmin kuin hyvin. Vaikkei hänellä varsinaisesti ollut mitään kermalaisia vastaan, hänellä ei yleensä ollut noiden kanssa yhteistä nimeksikään. Skeittarit sen sijaan olivat aina kiinnostuneita vähintään yhdestä asiasta: skeittauksesta, tietysti! Ja siitä riitti puheenaihetta vaikka kokonaiseksi viikoksi putkeen.

Lucas oli pyöritellyt kutsua mielessään, vaikka tiesi, ettei voisi jättää menemättä. Toisaalta pojan olisi tehnyt mieli jäädä kotiin pleikkarin ääreen, mutta toisaalta bileet kyllä houkuttelivat, tulisihan sinne kuitenkin paljon tuttuja ja... no, Akemi oli siellä. Jätkää piinasi se, ettei hän vieläkään tiennyt, mitä tyttö todella ajatteli hänestä. Olihan tummatukka toki vetänyt jo omat johtopäätöksensä (siis ne, ettei Akemia kiinnostanut ja tyttö ei vain viitsinyt vielä sanoa sitä), mutta ehkä tänä iltana, vaikka sitten kännin siivittämä, Akemista saisi edes jotain irti.

Rohkaistakseen omaa mieltään Lucas oli ottanut muutaman huikan kotona (lue: pöllinyt isoveljiensä viinakätköt ja oli jo nyt hyvässä maistissa) ja saanut sen jälkeen loistoidean: hän kävelisi Raywortheille. Tuumasta toimeen ja Lucashan käveli. Pienessä hiprakassa matka ei tuntunut edes pitkältä, vaikka se vei varmaan kaksi kertaa saman ajan kuin silloin, kun hän oli selvin päin.

Viileä ilma oli saanut Lucaksen vetämään vihreän kauluspaidan päälle mustan nahkatakin, jonka kaveriksi oli vedetty mustat farkut ja jalkaan vihreät tennarit. Mallistaan hieman ulos kasvaneet hiukset valuivat välillä ruskeiden silmien eteen ja niitä sai vähän väliä olla siirtämässä sivuun katseen tieltä.

Hetken kuluttua nuorukainen saapui Rayworthien talolle, jossa musiikki jo pauhasi ja porukkaakin oli jo saapunut paikalle. Osa näytti olevan jo melkoisessa humalassa, mukaan lukien Lucaksen parhaisiin kavereiden lukeutuva Prisco, joka tuli horjuen poikaa vastaan etupihalla.
"Hei Luuuucaas!" mustahiuksinen poika sanoi heilauttaen kättään, leveän virneen koreillessa tuon kasvoilla.
”"Tulithan sä, mä jo mietin, että jäitkö sä kotiin mamman helmoihin", Prisco heitti läppää saaden Lucaksen nauramaan ja iskemään leikkisästi nyrkillään humalaista kaveriaan olkapäähän.
"Enhän mä missais tätä tilaisuutta nähdä, miten suuri ja mahtava machomies-Pricso selviytyy näistä bileistä", Lucas heitti vastaukseksi sarkasmia äänessään ja väisti, joskin hieman horjahtaen, kaljapullon, jonka Prisco heitti hänen niskaansa huonolla tähtäyksellä. Juoma valui nurmikolle ja sai Priscon naaman kääntymään pettyneeseen murjotukseen.
"Et saanu väistää idiootti, nyt meni hyvät juomat hukkaan..."poika mutisi astellessaan hieman eteenpäin ja potkaistessaan pulloon vauhtia. Seurauksena Prisco itse tosin lensi perseelleen.

Lucaksen suu kääntyi nauruun ja vielä sisällekin astellessaan poika nauroi matalasti itsekseen. Päällä ollut takki nakattiin Rayworthien naulakkoon, jossa roikkui jo se kolmisenkymmentä takkia ennestään.
Heti eteisestä päästyään katse päätyi uteliaana tutkimaan taloa, sillä eihän Lucas ollut koskaan aiemmin käynyt Raywortheilla, aivan sisällä asti, oli hän joskus Akemin saattanut pihaan, mutta ei ollut ikinä tullut sisälle asti.

Akemi jamitteli musiikin tahdissa kävellessään pitkin poikin kotiaan. Hän tervehti tuttujaan ja niitä tuntemattomiakin, eikä hyvä olo tullut laantuakseen. Hänellä oli yhä siideritölkki käsissään, tosin hän joi sen loppuun päästyään keittiöön ja jätti sen tiskipöydälle odottamaan noutajaansa. Tiskipöydällä oli monen monta muutakin tölkkiä, juotuja ja juomattomia. He saisivat huomenna hyvät rahat kaupasta, kun menisivät palauttamaan pulloja.

"Akemi!" kuului erään pojan ääni ja tyttö kääntyi katsomaan tätä. Joku tuttu se oli, mutta nimi ei pompannut mieleen. Akemi kuitenkin päätti virnistää sen merkiksi, että muka tuntisi kyseisen jätkän. "Hyvät bileet!"
Aki nosti molemmat peukkunsa ylös ja antoi lantionsa heilua hetken sivulta sivulle.
"Rayworthit ei koskaan petä!" tyttö ylisti perhettään ja jatkoi matkaansa uuden siideritölkin kera, jota hän ei ollut ehtinyt vielä avata. Jospa Akemi kävelisi nyt eteisen kautta, niin hän voisi samalla katsoa, jos Lucas olisi jo saapunut paikalle.
Ärh, tyttö oli niin malttamaton! Ja niin hemmetin kännissä..

Tummatukan silmät sojottivat hetken aikaa ties minne, kun hänen päänsä heilahti sivulle. Outs, sehän tuntui... Ehkä nyt pitäisi vähän hillitä, jotta Akemi pysyisi pystyssä siihen asti, kunnes näkisi Lucak-
"Lucas", Akemi henkäisi yllättyneenä, kun oli melkein törmätä toiseen. Pian tytön huulet vääntyivät leveään, iloiseen virneeseen ja hän tarttui miehenalkua ranteesta. "Tule", skeittarityttö pyysi ja lähtikin jo johdattamaan heitä kohti... Jotain.

"Hei, Lucas!" Arata tervehti, kun tuli Akemia ja Lucasta vastaan. "Säkin pääsit tulee, hienoo. Tuuks pelaa juomapelii? Akemi, mihin sä oikee livistit kesken pelin?"
Akemi siristeli hetken aikaa silmiään, sillä hänen näkönsä oli hetkellisesti sumentunut. Damn, jospa tyttö jättäisi tämän kädessä olevan siiderin hetkeksi pois.

Lucas oli ehtinyt haahuilla talossa hetken (tai oikeastaan ei kovinkaan pitkää hetkeä, ja tarkalleen ottaen poika oli seissyt samassa kohtaa koko sen ajan) ja tutkailla kiinnostuneena ympäristöään, kun tuttu ääni pysäytti nuorukaisen päässä liikkuneet humalan turruttamat ajatukset. Akemi oli lähes tulkoon törmännyt espanjalaiseen skeittariin, mutta ainakin tyttö näytti iloiselta.
"Moi", Lucaskin hymyili, vähän typerästi, koska ei oikeastaan tiennyt edes miksi hymyili ja seurasi vain kuuliaisesti perässä, kun tyttö lähti taluttamaan häntä jonnekin, katsellen samalla ympärilleen.

Talo oli aika kiva, mutta sen syvempään analyysiin Lucas ei ehtinyt, kun Akemi pysähtyi ja samalla pysähtyi myös Lucas, joka siirsi katseensa Akemin veljeen Arataan virnistäen tuolle lyhyesti.
"Totta kai, en mä ois jättäny tulematta", Lucas sanoi ja loi lyhyen katseen käteensä, joka edelleen oli Akemin kädessä, ennen kuin palautti huomionsa Arataan.
"Täällähän on porukkaa", nuorukainen totesi sitten hymyillen toisella suupielellään. Ei Lucas mitään ihan pieniä pippaloita ollut odottanutkaan, mutta ehkä vähän pienempiä silti kuin tällaisia.

Kun Arata mainitsi sanan juomapeli, Lucas epäröi hetken. Jätkällä ei ollut yhtä kova viinapää kuin jollakin Priscolla, ja hän humaltui vähästäkin määrästä, melko hitaasti tosin, mutta kuitenkin. Juomapeli ei ehkä ollut hänelle paras vaihtoehto: hän joisi paljon lyhyessä ajassa, ja kaikki pamahtaisi yhdellä kerralla tunnin päästä päähän. Siinä vaiheessa skeittari varmaan halailisi posliinipyttyä tai vastaavasti makaisi tiedottomassa tilassa jossakin nurkassa.

Kaikista lukuisista huonoista puolista ja mahdollisista vaaroista huolimatta Lucas pörrötti tummanruskeita hiuksiaan ja nyökäytti päätään.
"Totta kai", jätkä sanoi mahtipontisesti ja virnisti leveästi, vaikka joku pieni ääni syvällä pään sisällä ilmoitti, ettei tämä todellakaan ollut kovin hyvä idea. Se ääni oli kuitenkin pian vaiennettu ja Lucas oli täysillä mukana tässä juomapeli-ideassa.

Pöh.
Se oli Akemin ajatus, kun Lucas suostui mukaan juomapeliin. Tyttö piteli yhä skeittaripoikaa ranteesta kiinni, eikä olisi halunnut päästää irti, mutta päästi sitten, ennen kuin kukaan epäilisi jotain ihmeellistä olevan heidän välillään. Hänen kämmensä oli yhä lämmin, kun hän oli pitänyt Lucasta ranteesta kiinni.
"Hienoa! Tulkaas, molemmat. Akemi, et sä voi vielä luovuttaa!" Arata innostui ja johdatti Lucaksen olohuoneeseen taputtaen tätä ensiksi pari kertaa rohkaisevasti selkään. Aki tietenkin seurasi perässä, sillä hän tahtoi olla Lucaksen lähellä. Kuin Lucas olisi jonkinlainen magneetti, joka veti Akemia sillä hetkellä tiukasti puoleensa.

Heidät istutettiin piiriin ja valitettavasti Akemi joutui palaamaan takaisin omalle vanhalle paikalleen Aratan ja Matthewn väliin. Hänen istuutuessa oli lähellä, ettei tyttö muksahtanut selälleen maahan, mutta hyvin hän piteli itsensä pystyssä. Vielä.
"No niin, kun kerta meillä on uus joukossa, niin eiköhän anneta Lucaksen alottaa", Arata julisti ja kaikki näyttivät olevan samaa mieltä. Akemi virnuili leveästi, sillä nyt Lucas joutuisi koville.

Ja juomapeli alkoi Lucaksen aloituksella.

Lucas lampsi kuuliaisesti Aratan jäljessä Rayworthien olohuoneeseen, jossa porukkaa oli kerääntynyt pienen pöydän ympärille. Katse lipui paikalla olevassa porukassa ja jätkä tervehti kavereitaan, tuttujaan ja puolituttujaan nyökkäyksin, virnistyksin ja tervehdyksin. Lopulta espanjalainen otti paikkansa kahden itselleen puolituntemattoman jätkän välissä, muualla kun ei tahtonut olla tilaa. Pöydälle levitettyjä juomia oli jokaiseen makuun ja Lucasta alkoi jostain syystä naurattaa.
Skeittari nielaisi kuitenkin naurunsa ja tyytyi huvittuneen hymähdyksen jälkeen avaamaan pelin uudemman kerran.

Kortit lähtivät jakoon ja alkoholi virtasi. Parin (tai pikemminkin parinkymmenen) kierroksen jälkeen Lucas alkoi olla humalassa, siis todella humalassa. Ruskeat silmät kiiltelivät hämärässä alkoholin vaikutuksesta, suupielet olivat jatkuvasti ylöspäin, vaikkei olisikaan ollut mitään syytä olla huvittunut.
Käsi käväisi pörröttämässä rennosti tummia hiuksia ja jätkä vuorollaan kumosi juomat kurkustaan alas ja nauroi muiden mukana, kun yksi poika joutui nousemaan pöydästä kesken kaiken etsimään Rayworthien vessaa.

Ajan kulkua ei enää tiedostanut. Lucaksella ei ollut hajuakaan, kuinka kauan he olivat istuneet siinä ja pelanneet musiikin jyskyttäessä jossakin taustahälinänä.
Horroksestaan poika heräsi vasta siinä vaiheessa, kun tuttu, italian kielinen tervehdys tavoitti pojan korvat. Kukaan muu ei sanonut noin, paitsi...

"Davide?"
Kysymys kuulsi läpi Lucaksen sanoista, kun ruskeat silmät nauliintuivat paikalle kuin tyhjästä ilmaantuneeseen italialaiskaveriin. Daviden tummat, liki mustat hiukset olivat aavistuksen pystyssä ja musta kauluspaita imarteli pitkän nuoren miehen vartaloa.
Davide virnisti rennosti ja tervehti Lucasta ja samalla kaikki muita pöydän ympärillä olijoita. Lucakselta ei jäänyt huomaamatta pitkä katse, jonka Davide loi Akemiin.

"Mitä sä täällä?"

Kaikki alkoi heilua ja olla sumuista. Kuin olisi unessa. Järki ei enää ollut vahvimmillaan, eikä ajatukset pysyneet kauaa mielessä. Yllättävät halut nousivat välillä mieleen, mutta katosivat melkein heti.
Vaikka Akemi olikin näin pahassa kunnossa, hän loi juomapelin aikana useita katseita Lucakseen. Hänen sydämensä alkoi lyödä tiheämmin jokaisella keralla, ja kun hänelle alkoi tulla liian kuuma, hän siirsi katseensa pois Lucaksesta.

Onneksi juomapeli alkoi saada päätöstään, sillä ensimmäiset ringissä olevat olivat jo sammuneet. Nyt jäljellä ei ollut enää kuin muutamia, Akemi, Lucas, Arata ja pari muuta jätkää, ja jätkät halusivat lähteä iskemään naisia. Mitäs muutakaan kännissä tehtiin.
Ääni, joka ei kuulunut kenellekään ringissä, sai Akemin kiinnittämään huomionsa tulijaan. Tytön kulmat kohosivat hieman ja leveä virne, mikä oli hänen huuliaan koristanut, katosi hetkellisesti.
Ööö... Mitä Akemin ja Daviden välillä olikaan? Akia puistatti Daviden pitkä katse, vaikka vielä viikko sitten tyttö olisi tuntenut olonsa imarrelluksi.
Enää Daviden charmi ei tehonnut.

"Moro", Akemi kuitenkin tervehti ja nosti kättään korkealle. "Juomaa löytyy... Tuolta, tuolta.... Tuolta ja tuolta", tyttö kertoi tärkeimmät ja vilkaisi Lucasta vaivihkaan. Samaan aikaan jokin muljahti ikävästi tytön vatsassa.

"Öö, no tulin bilettämään Rayworthien kuuluisiin bileisiin?" Davide tokaisi huvittuneesti vastaukseksi Lucaksen kysymykseen ja kohotti toista tummaa kulmaansa suupielen kääntyessä piruilevaan hymyyn. Tummien silmien katse seurasi Akemia tuon osoitellessa sinne tänne ja hymy, joka italialaisen kasvoille nousi, oli saada Lucaksen oksentamaan silkasta ällötyksestä.
Äsken vielä Lucaksen silmissä oli ollut huvittunut katse, nyt siitä ei ollut tietoakaan. Mustasukkaisuus heitteli tikkaa pojan sydämeen ja myrkyllinen, hiusten taakse piilotettu katse luotiin Davideen, jonka läsnäolo sai jätkän uskomattoman ärsyyntyneeksi.

Lucas ei tiedostanut katsetta, jonka Akemi häneen itseensä loi: sen sijaan tuo laittoikin turhan tiiviisti merkille sen katseen, jonka tyttö vaihtoi Daviden kanssa. Humalainen espanjalainen oli näkevinään siinä flirttiä, vaikkei siinä ollut sellaisesta todellisuudessa mitään tietoakaan, ainakaan Akemin puolelta, eikä Davidekaan loppujen lopuksi tainnut olla niin tosissaan Akemin kanssa (toisaalta, kenenpä kanssa tuo olisi ollut. Miehessä kun oli vähän playerin vikaa).

"Ai", Lucas totesi muka kepeästi vastaukseksi kaverinsa sanoihin, vaikka närkästys tihkuikin pieninä määrinä kepeyden läpi. Skeittari oli laskenut kädessään olleen kaljapullon pöydälle ja vasta nyt poika tarkemmin edes huomasi, että pienen pöydän ympärillä ollut porukka oli kutistunut kuusihenkiseksi, josta siitäkin vielä miinustettiin kolme, kun pojat lähti kuulemma ”saamaan naista”. Lucas uskalsi epäillä noiden saantimahdollisuuksia jossakin syvällä sisimmässään, mutta jätti kertomatta sen ääneen. Ei hän kuitenkaan turpaansa halunnut saada eikä aiheuttaa mitään riitaa, ei noista aina tiennyt, jos ne vaikka kännissä ottaisivat asiat liian henkilökohtaisesti.

Pian kuitenkin niiden jätkien naisten saamisen ajatteleminen jäi taka-alalle, kun Lucas tajusi Daviden selittävän jotakin epämääräistä Akemille. Sanat menivät nuorukaisen toisesta korvasta sisään ja tulivat toisesta ulos, eikä skeittari edes tajunnut, mitä tuo puhui, mutta sitäkin paremmin hän tajusi ärtymyksensä, joka täytti koko pojan vartalon viimeistä solua myöten. Katseessa näkyi humalaisen kiillon lisäksi liekehtivää ärtymystä, mutta jos oikein tarkasti katsoi, erotti sen takaa myös pettymyksen.

Olisihan se pitänyt tietää, että Davide vetää pidemmän korren. Ainahan se oli niin. Ei Lucas ketään saanut, eikä kukaan halunnut häntä seuraansa, kun tilalla oli Daviden kaltainen poika. Ei skeittari ollut niin tyhmä, ettei olisi tajunnut, että Davide oli juuri sellaisen ihannemiehen perikuva, jota kaikki maailman naiset rakastivat ja palvoivat maata tuon jalkojen alla.

Akemi keskittyi hetkeksi aikaa tunnustelemaan oloaansa, eikä tajunnut Daviden lähestyvän häntä. Kun hänen silmänsä taas toimivat, ne näkivät Daviden, joka aloittikin small talkin tytön kanssa. Akemi vastaili tietenkin juhlien järjestäjänä kohteliaasti takaisin ja välillä soikin tyypillisen virneensä miehenalulle.
Samanlaisia silmäyksiä ja hymyjä, joita Daviden asunnolla silloin toiselle jaettiin, ei enää tullut yhtäkään. Ne olivat kuin unohtuneen Akemin mielestä, eikä tyttö osannut ajatella nyt kuin vain Lucasta. Niin, oli hassua, että Daviden kanssa jutellessa vain Lucas pääsi kunnolla hänen ajatuksiinsa. Akemi alkoi tuntea olonsa hieman epämukavaksi Daviden seurassa ja taas ihmeellinen kuumotus alkoi. Tytön posket helottivat punasta, mikä tosin olikin alkoholin vika. Tarkemmin ottaen salmarin vika.

"Kiva", Aki tokaisi sitten viimeisen sanan Davidelle ja nousi ylös pöydästä. Katse siirrettiin Lucakseen, jota tyttö katseli tarkastellen. Hän viittoi pienellä pään heilautuksella Lucasta lähtemään peräänsä.
Aasialaistyttö katosikin sitten olohuoneesta hetken hoipertelun jälkeen. Hän törmäili ihmisiin, mutisi epämääräisesti pahoittelut ja pysähtyi kulman taakse hengähtämään. Sydän läpätti rinnassa ihmeellisen nopeasti ja adrenaliini alkoi nousta. Toinen käsi nousi hiusten sekaan, joita Akemi haroi sekavana.

Tsiisus. Olikohan sittenkään ollut fiksua juoda itsenstä tällaiseen kuntoon, kun kordinaatiokyky oli kadonnut kokonaan?

Pettymys ja katkeruus läikehtivät Lucaksen silmissä, jotka tosin jäivät muilta katsojilta piiloon, kun nuorukainen painoi leukansa rintaansa vasten ja tuijotti pöytää. Davide ja Akemi. Davide ja Akemi. Davide ja Akemi.
Lucas ei kyennyt ajattelemaan mitään muuta, ei ainakaan selkeästi. Ajatukset risteilivät yhtenä sekavana sotkuna hänen päässään, eikä poika osannut päättää, mitä hän oikeastaan halusi eniten tehdä: laskeutua polvensa varaan ja kosia Akemia ennen kuin Davide ehtisi ensin, vetää Davidea turpaan ja sen jälkeen potkaista tuota perseelle, kadota vähin äänin jonnekin takavasemmalle ja unohtaa koko juttu.

Siinä vaiheessa, kun Lucas tajusi hämärästi Akemin viittoilevan itselleen, nuorukainen tiesi, että tämä oli ollut tässä.
Koko paska oli ollut alun alkaenkin täydellisen tuhoon tuomittu, eikä hänellä ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Nyt kun Lucas ajatteli selkeästi (heh), hän tajusi, että oli ollut täysi idiootti. Miksei hän ollut aiemmin tajunnut tätä samaa asiaa?

Loppu. Loppu. Loppu.
Sana pyöri Lucaksen päässä antamatta tilaa yhtään millekään muulle. Kun espanjalainen aavistuksen kankeasti nousi sohvalta, tuo raapi otsaansa ja tuhahti itsekseen. Hän pyöritteli mielessään mahdollisuuksia, miten Akemi ilmaisisi asiansa ja yritti samalla sulattaa sitä, että se olisi Davide, joka Akemi loppujen lopuksi saisi, eikä hän.

Nuori mies raivasi tietään ihmisten seassa ja yritti pysytellä pienikokoisen keijukaistytön perässä. Siinä missä Akemi sentään pahoitteli törmäilyään, Lucas vain törmäili eikä sanonut sanaakaan, katsoi korkeintaan vihaisesti, jos joku uskalsi urputtaa siitä, että hän oli vahingossa vähän töytäissyt käsivartta.
Kun tyttö pysähtyi, pysähtyi jätkä töksähtäen tuon perään. Katse oli painunut mielen kanssa maan tasalle ja vaikka Lucas yritti keräillä ylpeytensä rippeitä jostakin maton alta, oli se mahdotonta. Hän ei edes viitsinyt yrittää katsoa Akemiin: hän ei olisi halunnut, ja humalan sumentama katse ei kuitenkaan paikantaisi tyttöä täydellisesti, joten miksi vaivautua. Ehkä se olisi helpompi kestää, jos tuijottaisi vain lattialautoja eikä tyttöä itseään.

Lucas toitotti itseään olemaan mies, mutta se oli helpompi sanoa kuin tehdä.

Akemi veti syvään henkeä, sulki hetkeksi aikaa silmänsä ja kääntyi sitten katsomaan viereen tullutta Lucasta. Lucas ei näyttänyt jostain syystä kovin iloiselta enää, ja se oikeasti sai tytön ihmettelemään. Kun he olivat tänään nähneet, Lucas oli hymyillyt, mutta nyt hymystä ei ollut tietoakaan skeittaripojan huulilla. Oliko Akemi tehnyt jotain? Tyttö yritti pinnistellä ja muistella, oliko hän tänä iltana sanonut Lucakselle jotain loukkaavaa, mutta mitään ei tullut mieleen. Voi ei, oliko Akemi oikeasti jo niin kännissä, ettei muistanut sanojaan? Oh, helvetti! Ei hänen pitänyt juoda itseään tähän kuntoon. Ei, ei! Hänen piti vain ottaa pari rohkaisuryyppy, jotta hän uskaltaisi... Niin, mitä hän uskaltaisi?
Sitten tyttö jo tarrasikin Lucaksen kädestä kiinni, avasi vieressä olevan huoneen oven ja veti Lucaksen mukaansa.

Tyttö sulki wc:n oven, kun oli saanut heidät molemmat sisään pieneen vessaan. Muiden äänet vaimentuivat huomattavasti, eikä tyttöä enää vaivannut muiden läsnäolo. Aki oli melkein kiinni Lucaksessa. Akemi tuijotti hetken aikaa jalkojaan ja nosti vähitellen katsettaan ylemmäs; Lucaksen jalkoihin, Lucaksen vatsaan, Lucaksen rintakehään, Lucaksen kasvoille...
Aki puraisi alahuultaan, kun hän katsoi skeittaria suoraan silmiin. Hänen mielensä alkoi kirkastua ja hän alkoi saada kiinni ajatuksiaan. Hän tiesi tarkkaan, mitä hän halusi ja mitä hän halusi Lucaksen tekevän.
Ja hän tiesi olevansa hyvin kännissä.

Mitään varoittamatta tyttö nousi päkijöilleen ja painoi huulensa Lucaksen huulia vasten. Akemi menetti tosin heti tasapainonsa ja horjahti sivulle. Hänen kätensä sai onneksi kiinni lavuaarin reunasta, joten tyttö ei horjahtanut sen pahemmin. Akemin huulet olivat jääneet auki ja tyttö nosti arasti katseensa Lucakseen, jota oli juuri äsken mennyt suutelemaan.
Ja nyt tyttö tiesi olevansa todella, todella kännissä.
"Mä haluun shut.." aasialaistyttö kuiskasi käheästi ja sanojensa jälkeen hän lipaisi huuliaan kostuttaakseen ne.

Akemi ei osannut sillä hetkellä säikähtää itseään, koska.. No, olihan se jo sanottu useaan otteeseen - hän oli niin kännissä. Kuin tytön jätkämäisyys olisi kadonnut sitä mukaan, miten hän kumosi alkoholia alas kurkustaan. Hän ei osannut muuta kuin tuijottaa Lucasta ja toivoa, että nuorukainen sanoisi tai tekisi jotain. Ties miten Aki selvinpäin käyttäytyisi, mutta sitä ei nyt ajateltu. Nyt elettiin hetkessä ja annettiin sydämen vapaasti läähättää rinnassa. Ihastuneena.

Lucas tuijotti lattialautoja yrittäen laskea puussa olevia säikeitä, mutta katse harhaili tuon tuostakin, viimeistään siinä vaiheessa, kun nuorukainen pääsi laskuissaan kolmeen. Lattiaa tuijotellessaan Lucas ei ehtinyt oikeastaan edes kunnolla tajuta Akemin vetäisevän itsensä mukaan ja jätkä havahtui todellisuuteen vasta, kun ovi sulkeutui heidän perässään ja aivot sisäistivät että he olivat...
Vessassa?

Hämmennys ilmestyi ruskeisiin silmiin ja poika haroi tummanruskeita hiuksiaan kummastuneina, kun katse pyöri vessan seinissä pysähtyen lopulta Akemiin, joka oli ehkä vähän kiinni pojassa. WC ei mikään kovin tilava ollut, ainakaan, kun sinne samaan aikaan ahtautui kaksi ihmistä ja...

Katse kohtasi toisen, kun Akemi kohotti päänsä ylös. Lucaksen huulet raottuivat juuri sen verran, että espanjalainen oli kysymässä, mitä helvettiä tyttö leikki: eikö tuo voinut sanoa ihan käytävällä kaikkien kuullen, ettei häntä kiinnostanut. Miksi piti ahtautua tällaiseen pieneen kopperoon ihan vain sen takia? Aivan uskomattoman typerää.

Sen Lucas oli kertomassa Akemille, muttei ehtinyt saada sanaakaan suustaan, kun tyttö painoi huulensa Lucaksen raottuneille huulille.
Poika ei ehtinyt reagoida mitenkään, kun pehmeät, lämpimät huulet olivat jo kadonneet ja Akemi tuijotti Lucasta, jonka kasvoilla paistoi epäuskon ja järkytyksen sekoitus: taustalta tosin saattoi erottaa, jos oikein tarkkaan katsoi, myös pientä tyytyväisyyttä. Iloa. Jotakin sinnepäin.
Mutta jos äskeinen oli saanut pienen hämmennyksen aikaan Lucaksessa (Akeminhan piti olla kiinnostunut Davidesta! Miten tyttö nyt yhtäkkiä suutelikin häntä?) niin Akemin seuraavat sanat järkyttivät Lucasta vielä pahemmin, jopa tuhdin humalankin läpi. Johan Akemi riettaaksi heittäytyi... Ja sitä paitsi, tuollaiset sanat eivät vain sopineet Lucaksen tunteman keijukaisen suuhun.

"Hä?"
Lucaksen idioottimainen vastaus oli hölmistynyt, eikä poika osannut muuta kuin seistä paikallaan tumput suorina, vaikka joku muu olisi ollut jo kiskomassa vaatteita Akemin päältä.

Akemi tuhahti hiljaa ja pudisteli epäuskoisesti päätään kuullessaan, mitä Lucas hänelle vastasi. Aivan selvästi Lucas oli ilmaissut silloin hississä olevansa ihastunut skeittarityttöön, mikä oli silloin kuulostanut todella naurettavalta. Ja nyt, kun tummatukka olisi antanut Lucaksen tehdä hänelle vaikka mitä (no ei ehkä aivan mitä tahansa, mutta y'know...), ei toinen voinut päästää suustaan kuin hämmentyneen ja ehkä hivenen loukkaavankin vastauksen.
Vaikka keijukaistyttö olikin niin päissään, hänen sydämensä oli täysin selvänä. Eikä se pitänyt Lucaksen tämän hetkisestä typeryydestä laisinkaan.

"Kyllä sä kuulit..." tyttö kuiskasi hiljaa ja laski katseensa pois Lucaksesta lavuaariin, jonka reunasta otti yhä tukea. Oliko tässä voinut käydä niin, ettei Lucasta enää kiinnostanutkaan? Ettei Lucas ollut enää ihastunut häneen? Sitä ajatellessa Akin kasvoille kohosi hitusen pettynyt ja turhautunut ilme. Juuri kun hän oli itse tajunnut tunteensa edes jotenkuten ja 'antanut' Lucakselle luvan kohdella häntä eri tavalla kuin muut jätkät saivat häntä kohdella, niin tässä oli käynyt näin.
Eikä asiaa helpottanut yhtään se, että he olivat niin lähellä toisiaan. Niin, voisihan Akemi helposti paeta vessasta, eihän se siitä olisi kiinni. Mutta kun hän ei halunnut... Hän halusi olla Lucaksen lähellä.

Akemi vilkaisi nopeasti Lucasta silmiin, mutta siirsi katseensa heti sivummalle toisesta. Tyttö häpesi. Häpesi äskeisiä sanojaan, sillä jos Lucas ei niitä todellakaan ymmärtänyt vihjailuksi, niin mitä hän tässä enää seisoi!
"Mä pi-", skeittarityttö ehti aloittaa, mutta kurkkuun tuntui nousseen taas se sama este kuin silloin katolla. Akemi yritti avata kurkkuaan nieleskelemällä, mutta asiaa ei juurikaan helpottanut alkoholin maku suussa. "Mä p-pidän.." Oltiin askel lähempänä totuutta, mutta... Se oli vain niin vaikeaa!

Lucaksella oli vaikeuksia kuulla, mitä tyttö puhui, niin hiljaisia tuon sanat olivat. Kun korvat kuitenkin sieppasivat ne, Lucas oli tiedottomassa, ehkä melko nokkavaankin sävyyn, että oli kyllä hyvin kuullut, mitä tyttö oli sanonut, mutta se oli ollut niin epäuskottavan kuuloista, ettei Akemi edes voinut olla tosissaan. Akemi ei ikinä sanoisi noin.
Mutta kun tyttö kerta noin sanoi, niin varmaan se pitäisi sitten uskoa. Skeittarin oli silti hyvin vaikea lähestyä tummatukkaa (miten tässä enää edes lähestyttiin, kun tilaa kaksikon välillä ei ollut millejäkään), koska... No, se vain oli. Ei kaikelle aina voinut olla syytä.

Ruskeat silmät tutkivat, nyt ehkä uteliainakin, edessä seisovan Akemin kasvoja, kun tyttö aloitti takellellen sanomaan jotain, jonka loppuun tuo ei valitettavasti koskaan päässyt.
Lucaksen humalaisissa aivoissa liikkui ehkä kaksi aivosolua, joista toinen huusi, että tässä oli pojan tilaisuus: parasta pistää tuumasta toiseen ja toteuttaa niitä ajatuksia, mitä mieli teki. Toinen huusi jotakin epäselvää siitä, että tyttö oli humalassa, poika oli itsekin tuhannen humalassa, ja ettei tämä päättyisi mitenkään hyvin. Viimeistään huomenaamulla molempia kaduttaisi, tai ainakin Lucasta, että oli ylipäätään syntynyt, kun Akemi teurastaisi hänet. Ei tyttö tuommoista selvin päin ehdottelisi, ei, vaikka uhkailtaisiin haulikolla.

Se jälkimmäinen ääni vaiennettiin kyllä hyvin nopeasti – oliko se sitten hyvä vai huono, sen varmaan saisi sitten aamulla selvänä selville.
Lucas painoi sormensa tytön huulille hymyillen toispuoleisesti Akemille, kun kumartui (ja paljon joutuikin kumartumaan, Akemi kun oli rutkasti Lucasta itseään lyhempi) kohti toisen kasvoja voidakseen suudella tyttöä.

Samalla hetkellä ovelta kuului jyskytys, joka sai Lucaksen selän suoristumaan alta aikayksikön.
"Kuka vittu siellä oikein kuhnii? Täällä ois vähän niin ku asiaa sinne, voitko pistää helvetti vähän vauhtia siihen hommaan!" jonkun Lucakselle tuntemattoman pojan ääni karjui varsin vihaisesti puisen oven takaa.

Akemi oli jo luovuttamassa. Mitä hän tässä edes teki? No, hän oli ilmeisesti tyrkyttämässä itseään Lucakselle, mikä oli ennenkuulumatonta. Eikä Aki edes ollut koskaan tyrkyttänyt itseään kenellekään. Eikös tätä tyrkyttämiseksi kutsunut, kun selvästi toiselle osapuolelle vihjasi, että toinen oli saanut luvan koskea? Ja tyttö oli vielä hetki sitten suudellutkin Lucasta! Tosin poika ei ollut ehtinyt vastata (daa, suudelma oli kestänyt ehkä korkeitaan sekunnin, kun Aki oli horjahtanut)... Ehkä Lucaksen tunteet olivat tosiaankin muuttuneet, ehkä Lucas oli löytänyt jonkun kiinnostavamman ja kiltimmän tytön kuin Akemin. Ehkä Akemi oli mennyt kuvittelemaan aivan kaiken, kaiken sen hissijutun ja sen katolla tapahtuneen jutun. Ehkä heidän välillään ei koskaan ollut tapahtunut mitään suurempaa, ehkä Akemi oli vain nähnyt unta ja-
Ajatukset pysähtyivät kuin seinään, kun sormi tunnettiin huulilla. Akemin mustanruskeat silmät nousivat vaistomaisesti katsomaan Lucasta, jonka kasvot lähestyivät, lähestyivät...

Kun tyttö oli juuri tajunnut sulkea silmänsä, ne revähtivätkin melkein heti auki, kun joku jyskytti vessan seinää kuin viimeistä päivää. Akemin sydän rummutti rinnassa liiankin nopeaan tahtiin, ja hetken Aki luuli tehneensä jotain hengenvaarallista, kun sillä lailla adrenaliini kohosi. Ja ennen kuin tyttö edes ehti ajatella, mitä hän sanoisi oven toisella puolella olevalle henkilölle, vastaus tulikin yllättävän nopeasti hänen suustansa.
"Perällä on myös toinen vessa!" Akemi ilmoitti sen verran kovaan ääneen, että ulkopuolella oleva varmasti kuulisi sen. Eikä tyttö ollut koko sen hetken aikana siirtänytkään katsettaan pois Lucaksesta, vaan hän odotti että Lucas tekisi... Sen mitä oli tekemässä, niin loppuun.

Tummatukan kädet olivat nyt täysin toimeettomat, eikä toinen käsi enää pitänyt tukea lavuaarista. Akemi horjui hienoisesti edestaakse paikoillaan.
Huhhuh... Kuin aavikolla olisi! Niin kuuma Akemilla oli sillä hetkellä. Hemmetin sydän, Akemi pelkäsi sen kohta hyppäävän rinnasta ulos. Posketkin helottivat sen verran punaisina, että ei ollut tottakaan.

Lucas oli jo käsi ovenkahvalla päästämässä jyskyttäjän sisään (sillähän saattoi olla jotain tähdellistäkin asiaa vessaan...) kun Akemi tiedotti, että käytävän päässä oli toinenkin vessa.
Poika tuijotti ruskeat silmät nauliintuneina tummatukkaista tyttöä ja vaikka Lucas kuinka yritti pinnistellä, hän ei saanut yhtäkään selvää ajatusta päästään.
Huulet kääntyivät huvittuneeseen hymyyn, kun ovea hakanneen pojan vihainen mutina kuului oven läpi Lucaksen korviin saakka.

Kesti hetki, ennen kuin jupina katosi oven takaa (ainakin se Lucaksesta tuntui pitkä ajalta, vaikkei todellisuudessa kestänytkään kuin pari sekuntia) ja ennen kuin poika iskosti jakamattoman huomionsa Akemiin. Lucas pörrötti hiuksiaan, aavistuksen vaivaantuneena, ennen kuin sai sen jostain äsken kaivetun rohkeutensa takaisin.
Äsken vielä hiuksia haronut käsi asettui kevyesti pienikokoisen tytön selälle, kun nuorukainen hymyili yllättävänkin vapautuneesta – ei tietoakaan vielä äsken mukana olleesta hermostuksesta, ei häpeästä, eikä mistään muustakaan.
Humala vei järjen, näön ja muiden aistien lisäksi myös estot mennessään.

Kasvoja tuotiin uudemman kerran alemmas, eikä Lucas antanut katseensa harhautua kuin yhden ainoan kerran Akemin silmistä, ja silloin poika teki sen katsoakseen tytön punertavia huulia, jotka olivat muutamassa hetkessä muuttuneet hyvin kutsuviksi.
Juuri, kun nuorukainen oli painamassa ensimmäisen suudelman Akemin huulille (vai toinenko tämä jo kaksikon kesken oli, jos laskettiin ne kattopussailut mukaan...), ovelta kuului entistä kovempaa jyskytystä.
"No helvetti sekin on varattu! Vauhtia oikeesti, ei helvetti ihmisillä voi vessassa mennä noin kauaa!"
Äskeinen räyhääjä oli tehnyt paluun entistä ärtyneemmän kuuloisena. Lucas avasi kiinni painuneet silmänsä ja pyöräytti niitä turhautuneena.

Sitten Lucas painoi huulensa Akemin huulille välittämättä enää ovelta kuuluvasta hakkauksesta tai vihaisista sanoista.

Lucaksen käsi oli jo melkein ehtinyt avata oven, mutta poika vetikin sen takaisin itselleen, kun Akemi oli tiedottanut toisen vessan olemassaolosta. Molemmat vain tuijottivat huumaantuneena toisiaan ja aika tuntui pysähtyneen. Akemin hengityskin oli nyt vain pientä pihinää ja rintakehä kohoili tiiviiseen tahtiin. Lucaksen käsi tunnettiin sitten selällä ja Akemi ehti pelätä jalkojensa pettävän altaan. Miten häntä alkoikin yhtäkkiä näin paljon huimata, pelkkä miehenalun kosketus! Järkyttävää. Mutta silti niin koukuttavaa ja ihanaa..

Aki nielaisi hiljaa, kun Lucas toi uudemman kerran kasvojaan lähemmäs tytön kasvoja. Tummatukka yritti olla mahdollisimman liikkumatta, vaikka epäonnistui siinä täydellisesti. Hengitys lakkasi kuin seinään, kun heidän kasvonsa olivat samalla korkeudella ja Lucaksen huulet pian tytön huulia vasten painau-
Skeittarityttö hätkähti suuresti kuullessaan taas kovan jyskytyksen ovessa. Akemi alkoi siirrellä hiuksiaan epämukavasti korviensa taakse yrittäen samalla rauhoittaa itseään. Ehkä heitä ei ollut luotu tähän. Ehkä he tosiaan elivät aivan eri maailmoissa ja heille olisi valittuina ne 'oikeat' jossakin muualla. Ei huulten kohtaaminen nyt näin vaikeaa voinut olla, vaikka se olikin parin välillä tapahtunut pariin otteeseen ennen tätä.

Juuri kun tyttö oli jo nielemässä tappionsa ja lähtemässä sukkelaan ulos vessasta, kaikki muuttui. Hänen ajatuksensa muuttuivat, hänen mielialansa muuttui, hänen halunsa muuttuivat... Kaikki vain suudelman takia.
Lucaksen huulet tuntuivat omia huulia vasten pehmeiltä, lämpimiltä ja huumaavilta. Alkoholia ei maistettu, sillä olihan alkoholinmaku myös tytön suussa. Akemi totutteli hetken aikaa tähän uuteen tilanteeseen haluten nauttia siitä niin kauan kuin mahdollista, kun hän teki seuraavan siirron.
Japanilaistyttö vastasi suudelmaan ahnaasti kietoen samalla käsiään Lucaksen ympärille haluten tuntea poika entistä lähempänä itseään. Lämpö valtasi Akemin koko kehon ja ennenkuulumaton mielihyväntunne valtasi ajatukset.
Suuteleminen olikin aivan kivaa, kun molemmat osapuolet olivat siinä mukana 100%:sesti.

Ärsyyntynyt kolkutus oli suljettu täydellisen ulkopuolelle Lucaksen maailmasta, samoin kuin vihaiset solvaukset, jota oven takaa aina aika ajoin kuului. Lucaksen maailmassa ei tällä hetkellä ollut mitään muuta kuin Akemi, eikä nuoren miehen ajatuksiin mahtunut muuta kuin tytön pehmeät huulet ja ylöspäin hypänneen käden alla tuntuvat sileät hiukset.

Olihan tämä kerran aiemminkin koettu, mutta... Se tilanne oli kuin jostain kaukaa. Tähän Akemi vastasi, samalla innolla kuin Lucas, ellei jopa innokkaamminkin. Tämän jälkeen tyttö ei, ainakaan toivottavasti, haluaisi ensimmäisenä oksentaa tai pestä hampaansa.
Tämä oli kaikin puolin parempi suudelma kuin se ensimmäinen, jossa kyllä oli ollut vähän vahingon makua mukana.

Huulet hamusivat pehmeästi tytön huulia, ja Lucaksen ajantaju katosi lopullisesti sekä alkoholin että tämän hetken voimasta. Aikansa kolkuttelija jaksoi huutaa oven takana, mutta pian epämiellyttävä taustamelukin katosi, eikä mikään enää häirinnyt Lucasta, jonka ajatuksetkin tuntuivat löytäneen yhteisen tien. Olo oli hyvä, oikeastaan parempi kuin aikoihin. Outo mielihyvä täytti niin vartalon kuin päänkin, eikä Lucas halunnut enää laskea Akemia käsistään, kun kerran oli tytön siihen saanut.

Kuin ajatustensa vakuutena Lucaksen kädet kietoutuivat tiiviimmin Akemin ympärille, vetivät tytön ne muutamat millit, jotka kaksikon välillä oli, kiinni Lucaksen rintakehään, raaskimatta keskeyttää suudelmaa hetkeksikään.
Tämän olisi pitänyt olla heidän ihan ensimmäinen suudelmansa. Vaikka he olivatkin aivan helvetin humalassa, eivätkä varmaan edes muistaisi mitään enää huomenaamulla.

Suudelma muuttui entistä tiiviimmäksi ja nälkäisemmäksi, eikä tytöllä ollut mitään sitä vastaan. Tähän päivään mennessä Akemi ei koskaan ollut ajatellut joutuvansa tällaiseen tilanteeseen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, mutta kuinkas sitten kävikään ja sitä rataa - tässä meidän äkäinen ja pippurinen skeittarityttö oli, nuoleskelemassa ahtaassa vessassa yhdessä Lucaksen kanssa, jota tyttö oli vielä viikko sitten pitänyt pelkkänä kaverinaan. Tässä he tosiaan olivat, liimautuneena toisiinsa ja vaihtamassa sylkeä toistensa kanssa. Jälkimmäinen kuulosti melko vastenmieliseltä. Nuoleskeleminen oli ehdottomasti parempi ilmaus tähän hetkeen kuin syljen vaihto, iyyy.
Kaikkea sitä Akemin päässä liikkui, kunnes hänelle tapahtui ajatuksissa totaalinen black out. Kaikki ne ajatukset olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen, kun Lucaksen kädet kietoutuivat tytön ympärille entistä tiukemmin. Tummatukka henkäisi huumaantuneena suudelman aikana ja hänen kätensä nappasivat tiukasti kiinni Lucaksen paidasta kuin peläten toisen katoavan yllättäen.

Kauaa eivät hänen kätensä kuitenkaan pysyneet aloillaan, vaan ne lähtivät molemmat liikkeelle. Toinen käsistä nousi aina Lucaksen niskalle ja siveli pehmein sormin miehenalun hiuksia. Toinen käsi taas valui alemmas ja alemmas tavoittaen lopulta Lucaksen paidan alareunan. Akin käsi eksyi vitkastelematta Lucaksen paidan alle ja hän tunsi Lucaksen lämpimän, paljaan kyljen kämmenensä alla. Se sai tytön pasmat todellakin sekaisin ja hän jähmettyikin paikoilleen kuin peläten Lucaksen reaktiota. Huulet eivät tosin lakanneet suutelemasta Lucasta, vaan vastasivat toisen suudelmiin kiihkeästi.

Eikä tyttö edes tiennyt, miten hän suuteli! Hänellä ei ollut kokemusta tältä alalta. Ei hän kai kuitenkaan huonosti voinut suudella, sillä olisi Lucas luultavasti jo irrottautunut tytöstä ja haukkunut tämän maailman huonoimmaksi suutelijaksi. Ehkä se tosiaan oli niin... Niin siis sillä lailla, kun antautuu täysin tunteidensa vietäväksi, vartalo toimii oman mielensä mukaan. Niin kuin Akemin huulet nyt, ne vaikuttivat elävän omaa elämäänsä.
Akemi joutui erkanemaan Lucaksen huulilta, sillä hänen keuhkonsa vaativat kiireellisesti happea. Tyttö hengitti kiihkeästi lähellä Lucaksen kasvoja, joita käsi, joka oli hetki sitten ollut koskettamassa Lucaksen paljasta kylkeä, siveli tunnustelevasti. Sitten Akemi naurahti hiljaa ja antoi huvittuneen hymyn kivuta kasvoilleen.
".. Mä oon niin vitun kännissä.." hän kikatti hiljaa ja kosketti Lucaksen poskea. Hän ei ollut koskaan ennen koskettanut vastakkaisen sukupuolen edustajaa tällä tavoin, ja totta puhuen... Tämä tuntui hyvältä. Ja täytti tieton aukon tytön sydämessä.

Akemi painoi huulensa hetkeksi aikaa takaisin Lucaksen huulille, kunnes lähti liu'uttamaan niitä hiljalleen alaspäin. Ne suukottivat pehmeästi Lucaksen leukaa, leuan alta, kaulaa... Kaulaa hän jäikin suutelemaan pidemmäksi aikaa. Saattoi olla mahdollista, että huomenna Lucaksella olisi kiva jälki kaulassaan, jos tuo antaisi tytön jatkaa samaan malliin. Hän oli horjahtaa useampaan otteeseen, mutta onneksi Lucaksen kädet pitelivät tytöstä turvallisesti kiinni.

Kohtalo ei kuitenkaan ollut päästämässä heitä helpolla. Pian wc:n oveen taas koputettiin ja ärtyneitä ääniä kuului oven toiselta puolelta.
"Aki?" tällä kertaa ääni kuului Aratalle, mutta se ei silti saanut Akemia erkanemaan Lucaksesta. "Ooks sä siellä? Hei, täällä on kauhee vessajono!"

Lyhyt sävähdys kiemurteli pitkin Lucaksen vartaloa, kun Akemin pieni käsi tavoitti nuorukaisen paljaan kyljen t-paidan alta. Samaan aikaan tumman pojan omat kädet lähtivät hitaasti liikkumaan alemmas hitaasti, tunnustelevasti keijukaistytön selkää. Alaselällä ne pysähtyivät, sivelivät hetken paikoillaan, ennen kuin sormet hiipivät salakavalasti tytön paidan alle tunnustelemaan toisen pehmeää, lämmintä ihoa.

Lucas saattoi lähes tuntea Akemin hienoisen epäröinnin, jos sitä sellaiseksi olisi voinut sanoa. Poika osasi päätellä, että heistä kahdesta se oli hän, joka oli kokeneempi näissä asioissa. Akemin suudelmista erotti selvää haparointia, mutta Lucas ei luultavasti edes olisi huomannut asiaa, jos ei olisi kiinnittänyt siihen varta vasten huomiota. Pojan huulet vastasivat suudelmiin tunnustellen ja kokeillen, mutteivät ehkä niinkään pehmeästi.

Tytön vetäytyessä hieman kauemmas, Lucas antoi keuhkojensa täyttyä ilmalla, ruskeiden silmien auetessa hitaasti. Ne katselivat ilkikurisesti, nauraen Akemiin, joka kikatti olevansa kännissä hyvin epäakemimaisella äänellä. Nyt se ei vaivannut skeittaria: se vain huvitti, ja sanojen siivittämänä virne piirtyi espanjalaisen toiseen suupieleen, kun Lucaksen käsi laskeutui tytön käden päälle, joka oli kohonnut koskettamaan hänen kasvojaan.
"Me ollaan molemmat", jätkä vastasi huvittuneisuutta äänensävyssään, naurahduksen säestäessä tuon sanoja entisestään.

Sen enempää puhetta ei tarvittu, eikä sanoja vaihdettu. Lucas antoi tytön suudella kaulaansa, mutta kun suudelmat alkoivat muistuttaa enemmän pikkuvampyyria kuin Akemia itseään, poika kalasteli tytön huulet omilleen, suupielien kaartuessa hienoiseen hymyyn.
Lucas kuljetti juuri omia huuliaan kohti Akemin kaulaa, kun jossakin etäisesti hän tajusi oven takaa kuuluvan jälleen koputusta ja vihaisia sanoja.
Jos puhuja olisi ollut se sama jätkä kuin kaksi kertaa aiemmin, Lucas olisi viitannut tuon valituksille kinttaalla. Kun puhuja tunnistettiin humalankin läpi Arataksi, Lucas irrotti Akemin kaulalle lipuneet huulensa ja antoi otteensa tytön ympärillä löystyä.

"Me ollaan vallotettu tää vessa..." Lucas mutisi huvittuneesti.
"Mä vähän luulen, että muillakin on tänne asiaa, joskin vähän eri mielessä."

Se oli outoa, se oli uutta. Tyttö tunsi kihelmöintiä alaselällään, juuri siinä kohtaa, minne Lucaksen kädet olivat asettautuneet. Myös tässä vaihessa jokin pieni ääni huusi Akemin mielessä ja käski häntä ajattelemaan järjellä. Eli järjen mukaan japanilaistytön pitäisi perääntyä ja unohtaa koko tämä vessaepisodi (haha, aivan kuin tyttö huomenna herätessään mitään tästä muistaisi..) Mutta perääntyikö Akemi? Tekikö hän mitään elettäkään lähteäkseen?
Ei tehnyt. Hän oli liian syvällä tässä uudessa tunteessa, ettei hän voinut edes ajatella tällä hetkellä muuta kuin Lucasta ja Lucaksen houkuttelevia huulia.

Tummatukka henkäisi autuaasti, kun Lucas omi jälleen tytön huulet, jotka olivat äskettäin antaneet huomiotaan Lucaksen kaulalle. Akemin kädet kietoutuivat taas tiukasti skeittaripojan ympärille ja taivutti kaulaansa hitusen taaksepäin, kun Lucas vuorostaan suuteli hänen kaulaansa.
Jos joku näkisi heidät kaksi nyt, niin kyseinen henkilö saisi varmaankin sydänkohtauksen. Kaikki nimittäin olivat tähän saakka olettaneet, että Akemi ja Lucas olivat vain hyviä kavereita, ei yhtään muuta. Akemin veljetkään eivät olleet mitään tällaista edes ajatelleet, vaikka he olivatkin harrastaneet kettuilua siitä, että Aki ja Lucas olisivat hyvä pari.

Akemi kuuli Aratan äänen oven takaa ja Lucas ei enää suudellutkaan tytön kaulaa. Aki jäi hetkeksi aikaa katsomaan Lucasta suoraan silmiin, kun tämä oli sanonut jotain siitä, että muillakin oli vessaan asiaa.
"Joo, mä oon täällä Lucaksen kanssa", Akemi vastasi sitten ajattelemattomasti veljelleen oven takana.
"... Lucaksen kanssa? Mitä te siellä Lucaksen kanssa teette?" Arata vastasi kummastuneena ja tässä vaiheessa Akemi tajusi lipsauttaneensa vahingossa ajatuksensa ääneen. Vaikka hän olikin todella juopunut, hän tiesi, ettei voisi antaa muiden olettaa heistä mitään.
Aki alkoi katsella ympärilleen ja yritti avuttomana etsiä pelastusta. Jotain olisi keksittävä, jottei Arata luulisi, että hänen siskollaan ja Lucaksella olisi jotain keskenään!

Ruskeat silmät tavoittivat sitten peilikaapin päällä geelipurkin, jota tyttö ryhtyi sitten noukkimaan. Tyttö kun oli niin lyhyt, hän joutui ottamaan lisäkorkeutta vessanpöntön avustuksella. Hän onnistui kuin onnistuikin nappaamaan geelipurkin käsiinsä ja avasi sen enempiä miettimättä. Hän alkoi mättää geeliä Lucaksen tummiin hiuksiin ja tehdä toiselle jotain irokeesin tapaista kampausta.
Kun kymmenen sekuntia oli kulunut, oli Akemin loihtima 'kampaus' valmis. Aki tyrskähti huvittuneena Lucakselle ja tämän uudelle lookille, jonka jälkeen painoi sitten pari tiivistä suudelmaa Lucaksen huulille kuin peläten niiden jäävän viimeisiksi.

"Sori kun kesti", Akemi pahoitteli vessan ovea avatessaan, ja oli lähellä, ettei tyttö kaatunut pitkin pituuttaan lattialle. "Mä tein Lucakselle hienon kampauksen!" skeittarityttö paljasti sitten ja osoitti Lucasta leveä virne huulilleen. Arata pudisteli huvittuneena päätään siskonsa tempaukselle.
"Vai Lucas joutu sun uhriks? Sori Lucas", Arata naureskeli vahingoniloisena ja luikahti vapautuneeseen vessaan.

//Vein vähän eteenpäin : )

// no enpä vieny kovin paljoo eteenpäin :d

Lucas saattoi kuulla kummeksunnan Aratan äänestä, kun Akemi oli ilmoittanut olevansa vessassa hänen kanssaan. Ei sillä, ettei skeittari itse olisi hieman kummeksunut, jos olisi ollut Arata... Mitä helvetti nyt Lucas ja Akemi yhtä aikaa tekivät vessassa?
Jos ulkopuolella odottava Arata vain olisi tiennyt, tuo olisi varmaan kokenut elämänsä järkytyksen, kuten myös suurin osa muista pojista. Ei kenenkään pienessä mielessä ollut koskaan käynytkään, että Lucaksen ja Akemin välillä olisi jotakin muutakin kuin puhdasta kaveruutta.
Ellei japanilaistyttö ollut sitten kertonut veljelleen niistä parista suukosta, mutta Lucas uskalsi epäillä sitä harvinaisen vahvasti.

Seuraavaksi se oli kuitenkin Lucas itse, joka sai hämmentyä, kun Akemi yhtäkkiä pomppasi vessanpöntön kannen päälle ja onki jonkun purkin kaapin päältä.
Poika tunsi jonkun viileän ja tahmean valuvan pitkin päätään, ja ensimmäinen ajatus tummatukan päässä oli ällötys. Lucas käännähti sen verran, että pystyi lukemaan mitä purkin kyljessä luki, ja huokaista sen jälkeen helpotuksesta, kun aine paljastui vain hiusgeeliksi. Se kyllä lähtisi suihkussa pois.

Vieläkään jätkä ei kylläkään ymmärtänyt, mitä helvettiä Akemi oikein teki lihmatessaan hänen hiuksiaan.
"Mitä helvettiä sä oikein teet", poika sihahti kohottaen terävästi kulmaansa, mutta vastaukseksi poika sai vain pari suukkoa (joita hän ei tosin laittanut pahakseen), ennen kuin Akemi tyrkkäsi vessanoven auki.

Kun Akemi pahoitteli kestämistä ja julisti uudistaneensa Lucaksen hiustyylin, tajusivat pojan humalaisetkin aivot, että tyttö oli keksinyt verukkeen, jonka varjolla kukaan ei saisi koskaan tietää, mitä he todella olivat tehneet vessassa.
Espanjalainen käänsi katseensa vastakkaisella puolella olevaan peiliin ja irvisti näylle: Lucas ei ollut oikein edukseen Akemin loihtimassa kampauksessa.

"Joo-o", poika mutisi, tyrskähtäen sitten huvittuneena.
"Sori Akemi, mutta tää tyyli ei kyllä oikein pue mua", jätkä tokaisi Aratan livahdettua viimeinkin vapautuneeseen vessaan. Lucas kohotti kätensä tunnustelemaan geelillä muotoiltua irokeesin tapaista ja irvisti uudestaan hiustensa tahmeudelle. Ällöttävää.
"Tosi kiva hei, ens kerralla mä laitan sun hiukset", jätkä nurisi, vaikka silmistä saattoi erottaa huvittuneen sävyn.
"Mennäänkö?" nuorukainen kysyi sitten viitaten sattuman varaisesti jotakin suuntaa peukalollaan. Huulet tuntuivat kihelmöivän ja enemmän kuin mitään Lucas olisi halunnut vain ryöstää Akemin huulet uuteen suudelmaan, ottaa tytön kiinni eikä päästää enää koskaan irti, mutta ei uskonut, että se olisi kovin fiksu veto tässä keskellä Rayworthien eteistä. Akemi varmaan antaisi hänelle turpaan.

Akemi ei voinut kuin huokaista helpotuksesta, kun Arata ei epäillyt tytön sanomisia lainkaan. Jännä, miten uskottavalta Aki kuulostikaan, vaikka hän oli tällaisessa kunnossa!
Japanilaistyttö hymisi huvittuneena, kun Lucas ei kuuleman perusteella pitänyt Akemin luomustyöstä. Aki kohotti käsiään ja suoristi äsken luomaansa irokeesia suoremmaksi, sillä nyt kun pojan hiuksia katsoi tarkemmin, kampaus oli aivan vinossa.
"Ai laitat vai?" skeittarityttö kysyi virnuillen, kun toinen uhitteli tekevänsä ensi kerralla kampauksen Akemille. Heidän kasvonsa oli lähellä toisiaan ja pian tytön ruskeat silmät laskeutuivat Lucaksen hiuksista katsomaan tämän silmiä. "Meille tulee siis seuraavakin kerta?"
Sen jälkeen tyttö virnisti leveästi ja vaistomaisesti sipaisi etusormellaan Lucaksen huulia.

Kun käytävälle tuli lössi ihmisiä, tyttö nyökkäsi Lucaksen ehdotukselle menemisestä ja lähti suuntaamaan pojan peukalon osoittamaan suuntaan - eli kohti takapihapihan ovea. Tummatukka työnsi oven auki ja huomasi bileiden siirtyneen takapihalle. Ihmisiä norkoili heidän pihakalusteiden päällä ja melkeinpä kaikkien päät jammailivat musiikin tahdissa.
Akemi näki parin tyypin istuvan tyhjän poreammeen luona ja silloin hän sai idean. Hän sinkoutui poreammeen luo ja pian amme alkoi jo täyttyä lämpimällä vedellä. Poreamme ulkona olikin Rayworthien ainoa niin sanottu hienous heidän talossaan, ja tämäkin oli Akemin jatkuvan kitinän takia heille hankittu. Tyttö oli ylpeä poreammeesta ja hän loikoili siinä aina, kun oli hieno päivä. Mikä muka voittaisi kylpemistä ulkona auringon paistaessa?

Tyttö kääntyi Lucaksen suuntaan ja hymyili aurinkoisesti. Jep, kännissähän sitä sai aivan loistavat ideat.
"Tule", Akemi virnisti ja ryhtyi riisumaan yllä olevia vaatteitaan, ja alta aikayksikön hän olikin alusvaatteisillaan (oranssit yksinkertaiset rintaliivit ja mustat alushousut) poreammeen vierellä. Sitten hän jo pulahti ammeeseen ja henkäisi nautinnosta.

Katse tytön silmissä Lucas naurahti matalasti, iloisesti ja virnisti toisen sanoille. Vaikka huulet olivatkin kääntyneet hymyyn, katse kertoi silti, että poika oli tosissaan.
"Totta kai", nuorukainen hymähti tuntiessaan samalla tytön siron sormen hipaisevan huuliaan. Kun Akemi käänsi selkänsä Lucakselle lähtien kävelemään pojan viittaamaan suuntaan, Lucas kohotti oman sormensa huulilleen ja hymyili.

Askeleet kuljettivat skeittarin tytön perässä Rayworthien takapihalle, joka oli selvästi valloitettu seuraavaksi tukikohdaksi, ainakin siellä roikkuvan porukan määrästä päätellen. Epäilyttävän näköisesti huojuva jengi oli niin tuhdissa humalassa, ettei varmaan olisi tajunnut reagoida edes silloin, kun kranaatti heitettäisiin takapihan keskelle ja huudettaisiin ’juoskaa’.
Lucas pysähtyi silmäilemään takapihaa ja tunsi iltatuulen lehahduksen kasvoillaan. Ohikiitäväksi hetkeksi poika sulki silmänsä ja seuraavan kerran, kun hän ne aukaisi, Akemi oli kadonnut hänen edeltään.

Hämmentynyt ilme kohosi espanjalaisen kasvoille, kun tuo katsoi ympärilleen löytämättä tummatukkaista tyttöä mistään. Lopulta Lucas hoksasi Akemin: tuo oli siirtynyt jonkun... poreammeen luo? Muutamilla ripeillä (joskin harvinaisen kierolla) askelilla Lucas oli astunut tytön vierelle ja katsoi, kun amme täyttyi vedellä.
"Öö..."
Sen enempää Lucas ei ehtinyt sanoa, kun Akemi kiskoi ne vähäisetkin vaatteensa päältään. Pojan huulet raottuivat ja silmät nauliutuivat Akemiin.

Vasta, kun tyttö laskeutui ammeeseen, Lucas havahtui transsistaan ja tajusi lopettaa tuijottamisen. Epäröintiä ei kestänyt kuin kaksi sekuntia, sillä humalassa kaikki tuntui niin ylenpalttisen loistavalta ja olo oli kuin jumalalla. Poika napitti ruutupaitansa auki ja antoi sen tipahtaa maahan, potki kengät ja housut jalastaan ja mustat bokserit jalassaan valui istumaan lämpimään veteen vastapäätä Akemia.

"Varsinaista luksusta", Lucas huokaisi lämpimän veden hyväillessä miellyttävästi ihoa. Ojentaessaan jalkansa suoriksi ne osuivat johonkin lämpimään ja pehmeään: hyvin pian Lucas tajusi ammeen olevan sen verran pieni, että ojentaessaan jalat ne ulottuivat koskettamaan vastapäätä istujan jalkoja.

Akemi nauroi heleästi, kun Lucas uskaltautui myös astumaan ulkoilmaporeammeeseen. Tahtomattaan hänen silmänsä silmäilivät uteliaasti Lucaksen paljasta yläkroppaa, kun toinen oli ehtinyt paitansa riisua. Tavallisestihan tyttö ei kiinnittänyt moiseen mitään huomiota, mutta... No hei, tilanne oli muuttunut täysin. Aki tunsi poskissaan ihmeellistä kuumotusta ja hän käänsi katseensa pois Lucaksesta. Tyttö sipaisi hiuksiaan korvansa taakse ja yritti hallita ajatuksiaan, jotka olivat totaalisesti karanneet käsistä. Hyi Akemi, mitä sinä nyt tuollaisia ajatuksia vastakkaisesta sukupuolesta olet alkanut ajatella!

Kun tummatukka tunsi Lucaksen jalan osuvan omaan jalkaansa, värähti aasialaistyttö hienoisesti ja nosti katseensa vedestä Lucakseen. Miten kerta toisensa jälkeen Akemi tunsi tällaista aina, kun Lucas vain koskettikin häntä? Mystistä...
"Mä olen hyvä saamaan tahtoni läpi", tyttö hymisi tyytyväisenä ja virnisti leveästi.
Nelihenkinen poreamme herätti nopeasti muidenkin pihalla olevien mielenkiinnon. Ennen kuin Akemi ehti tajuta, olivat ensimmäiset vieraat jo riisumassa vaatteitaan. Aki siirtyi tekemään muille tilaa (*köhköh* ei tytöllä tietenkään mitään taka-ajatuksia ollut...) ja löysi itsensä pian Lucaksen vierestä.

Pian poreamme oli täynnä ihmisiä. Neljälle hengelle tarkoitettuunn ammeeseen oli ahtautunut yhteensä yhdeksän ihmistä, ja kyllä, ahdastahan siinä oli. Kaikki olivat kiinni toisissaan ja vesi sen kun poreili. Veteen oli tullut myös nuori pari, jotka kiihkeästi vaihtoivat kuolaansa toistensa kanssa aivan vastapäätä Akemia ja Lucasta. Tyttö katsoi näitä kahta silmät sirrissä ja pian hänen kasvoilleen syntyi inhoa.
"... Toi ei näytä kovinkaan... Viehättävältä.." tyttö supisi hiljaa Lucaksen vieressä ja päästi hiljaisen ällötyksestä johtuvan äänen, kun pojan käsi kähmi häpeilemättömästi tytön rintaa ja tyttö inahteli suudelmien välissä.
Akemin vieressä istunut tyttö nousi ylös ja tummatukan viereen oli jäänyt vapaa paikka.